Graduttaa.

Hola!

Vielä on viiminen viikko aikaa ennen joululomaa harjoittaa tehokasta gradunkirjottelua, joten aattelin tehokkaasti kirjotella teille myös tästä graduproggiksesta anonyymin lukijan toivomuksesta.

Meikäläinenhän tekee siis gradua parityönä ystäväni Lennun kanssa ja aiheenamme on puheterapeuttien työhyvinvointi ja siitä etenkin työtyytyväisyyden ja työperäisen stressin kartoittaminen. Mukana myös työn laatuun liittyvät tekijät. Työnimi on vielä auki ja kauhian pitkä, joten en sitä tähän jaksa lätkäistä. Jotain tämmöstä kuitenkin.

Kyselytutkimusta tehään, ja kyselyn on tarkoitus lähtiä kaikille suomalaisille perustervey'enhuollossa ja erikoissairaanhoijossa työskenteleville puheterapeuteille. Yksityisen puolen puheterapeutit rajattiin tällä kertaa pois, koska kyselystä olisi pitänyt heitä ajatellen tehä toinen versio. Proggis on työnnetty liikkeelle jo tämän vuojen huhtikuussa, jos joku muistaa, ja tuskasen hitaasti ollaan rämmitty eteenpäin.

Tällä hetkellä vaihe on nyt kuitenkin se, että johdannossa on raakatekstiä 15 sivun verran, kyselytutkimus on pilotoitu (hurjasta kuudesta vastaajasta peräti puolet eli kolome vastasi pilottiimme, jei) ja lopullisen kyselyn on tarkoitus lähtiä matkaan tammikuun alussa. Ohjausaikataulujen tiukkuu'estä johtuen myös lopullinen kysely viimeistellään vasta tammikuun alussa, tarkalleen pari päivää ennen kyselyn lähtemistä... Tammikuussa on myös tarkoitus viimeistellä johdanto lopulliseen muotoonsa sekä kirjoittaa metodiosio, jotta sitten viimeistään helemikuussa päästään analysoimaan aineistoa ja tämän jäläkeen raportoimaan tulokset sekä kirjoittamaan pohdinta. Työn olisi tarkoitus olla valamis ja esitarkastuksessa toukokuussa 2015. Mahollisia korjauksia työhön tehään sitten sen jäläkeen, mutta tähtäimessä olisi saaha ehkä mahollisesti joulukuussa 2015 paperit ulos, mikäli harjottelu vaan menee putkeen.

Tähän mennessä haastavinta gradun tekemisessä on ollut ehottomasti riittävän ohojauksen saaminen. Sitäkö ei nimittäin taho saaha. Ja jotkin asiat työssä, kuten esimerkiksi meillä tuo kyselyn muokkaaminen, vaativat välillä myös muita silimiä ja ajatuksia ko vaan meijän. Ja sittenkö sitä ohojausta ei saa sillonko tarvis, joutuu hommia seisottamaan kuukau'en verran, ko ei oikein pääse iliman apua etiäpäinkään. Alakuperäisen aikataulun mukaan olisimme halunneet kerätä aineiston jo ennen joulua, mutta se ei nyt sitten näistä aikatauluongelmista johtuen onnistunut.

Meillä on suht tiivis aikataulu, koska kaikilla opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole halua eikä ees mahollisuutta värkätä gradun kanssa paria vuotta (ystävämme Kela laittaa seinän vastaan ko opintotukikuukauet alakaa olla kortilla). Tarkoitus on siis tehä gradu, mennä loppuharjotteluun ja valamistua, jotta pääsee tässä elämässä sitten pikkuhilijaa etiäpäin. 

Toinen ongelma kyselytutkimuksen tekemisessä tuntuisi olevan vastaajien vähyys, joka tuli esiin jo tässä meijän pilotissa; alakuperäisen viikon vastausajan aikana saimme kaksi vastausta, jatkettuamme vastausaikaa toisella viikolla, saimme yhen vastauksen lisää. Eli jännällä nyt sitten ootetaan, kuinka monta niistä arviolta yli viijestä sadasta vastaajasta, joille kysely lähtee, loppujen lopuksi vastaa. Olemme koittaneet tehä saatteesta motivoivan, aihe on ajankohtainen ja kiinnostava ja isolla otoksella saataisiin tietoa, jotta voisi jopa yleistääkin. 

Muttako ketään ei voi pakottaa vastaamaan. PAITSI ETTÄ SINÄ PUHETERAPEUTTI, JOKA NYT LUET TÄTÄ, JOS SPOSTIISI NAPSAHTAA TAMMIKUUSSA KYSELY PUHETERAPEUTTIEN TYÖHYVINVOINNISTA NIIN VASTAA NYT IHIMEESSÄ!

Eli siis niin. Missäs minä olinkaan. Aa joo siinä gradussa. Tilanne meijän laitoksella on tällä hetkellä hieman ongelmallinen, sillä graduprosessia on nyt pyritty tiivistämään ja nopeuttamaan, eli graduista ei tehä enää niin pitkiä ja ajatellaan, että sen voi hyvin saaha tehtyä vuojessa. Tämä on hyvä homma, mutta se hieman kusee, koska esimerkiksi ohojausresurssit ja kurssien aikataulutus ei kuitenkaan vastaa tätä ajatusta. Esimerkiksi tilastotieteen jatkokurssi, jota tarvitsisimme osataksemme käyttää SPSS-ohojelmaa, on vasta ensi maalis-toukokuussa. Eli meijän kannalta auttamatta liian myöhään. Lisäksi tutkimusseminaari II, jossa on tarkotus käsitellä johdantoa, on huhtikuussa. Meijän johdanto taas on valamis jo tammikuussa, kuten tekstin tarkasti lukeneet varmaan tuolta ylempää muistavat. 

Tämä on kuitenkin toivottavasti vain joku siirtymävaiheen ongelma ja jatkossa opetus sekä ohojaus luultavasti vastannevat opiskelijoitten tarpeisiin paremmin. Ehkä. Toisaalta opiskelijoitten sisäänottomääriä nostetaan, mutta opettajaresurssia ei kasvateta, niin enpä sitten tiijä.

Loppuun kuitenkin vielä rohkaisevia sanoja, gradua ei kannate piettää minään järettömänä mörkönä. Työtä se kyllä teettää, mutta kyllä se sitten lopulta valamistuukin (toivottavasti...) Tekemistä edesauttaa järettömästi, jos aihe on yhtään itteä kiinnostava. Tai oot teheny kandin jo samasta aiheesta aijemmin. Minulla täyttyy molemmat kriteerit. Jokainen graduprosessi on varmasti hyvin erilainen riippuen siitä, tekeekö yksin vai kaksin, onko mukana jossakin tutkimushässäkässä, onko ainesto valamiina vai pitääkö se kerätä ite, kyseleekö lomakkeella vai haastatteleeko, tekeekö tapaustutkimuksen, montako koehenkilöä messissä on ja niin edelleen. 

Hyvä ohojaaja auttaa palijon ja ko aihe on valittu, alakaa hommaki siitä pikkuhilijaa selekiytyä, kuten tartteeko pyytää lupia jostakin, mistä koehenkilöt/aineisto yleensäki hommataan ja niin pois päin. Kyllä se siitä sitten valamistuu, pala kerrallaan. 

Ja hei, jos et oo joku perfektionisti, jonka täytyy saaha loistava arvosana gradusta, niin vähemmälläki hinkkaamisella pärijää, varsinki ko kukaan ei kuulemma ees koskaan sitten kato sieltä sinun papereista, minkä arvosanan oot gradusta saanu. Tietysti sitten jos haluat laittaa hienon leuhkimiskuvan Facebookiin, vaan paras kelepaa. 

Tämän enempää en tähään hätään keksi höpöteltävää, jos jollaki jäi jotain epäseleväksi tai heräsi kysymyksiä, niin kommenttiboksi on avoin!

Kutsu jo soi iltahuudon.

No mutta hei!

Kyllä, olen taas muninut jossaki enemmän ko laki sallii, mutta nyt on onneksi se kauan odotettu ittepäisyyspäivä ja tiijättekö kuinka hieno tunne se on, ko herää aamulla ja tajuaa, että tänään ei muuten oo pakko tehä mitään erityistä, jos ei halua. Se on muuten aika hieno tunne.

Tosin viimeistään kaheltatoista on jo semmonen olo, että ei helekkari, oon selannu läpi kaikki nettisivut, kattonu kaiken mahollisen, lukenu kaikki blogit ja iltapäivälehet, uutiset, hömpän, mitä nyt??? 

No, olen kestänyt tämän ko nainen ja maannu sohovalla, kattonu Tuntematonta sotilasta, lenkittäny koiraa ja oikiasti vaan ollu. Leikelly lumihiutaleita ylijäämäpaperista. Oikiasti!

Ois kiva jaaritella tässä niitä näitä, mutta oikiasti ajattelin vähän avautua teille nuista opiskelujutuistaki ko se on kuitenki se, joka kaikkia kiinnostaa. Eilen oli siis se syventävän kirjallisuu'en tentti ja saapa nähä! Pelottaa, koska oon vähän tyhymä ja tein siellä tentissä nolon mokan ja vastasin yhteen kysymykseen vähän väärin. Lisäksi painotettiin lukeminen meijän study groupissa erityisesti vanahojen tenttikysymyksien aiheisiin ja jos niitä oisi kysytty, niin oisin saanu varmaan vitosen, niin hyvin olin opetellut ja lukenut spasmodiset dysfoniat, neurologiset äänihäiriöt, suusyöpäjutut ja muut. MUTTA EI, ainuastaan yksi kysymys oli sitten niistä, mitä meillä oli ja loput vähän semmosia, että vastasin ja tiesin joo jotain (paitsi siihen yhteen meni vähän väärästä aiheesta), mutta en tiijä että kuinka hyvin. 

No, josko se kuitenkin menisi läpi. Jos ei, niin ei se auta ko mennä uusimaan sitten. Ja jos joku ei tiijä enkä ole muistanu täällä kertoa, niin syväritentissähän tentitään siis kolome logopedian alan teosta, joista yksi saa olla suomenkielinen (meillä ei ollu sitä mahollisuutta oikiastaan) ja kaksi enkuksi. Näistä kirjoista tulee sitten tenttiin kahesta yks ja yhestä kaks kysymystä, joihin kaikkiin vastataan. Meijän kirjat käsitteli lasten kuulovammoja, sekä nielemisvaikeuksia ja äänihäiriöitä. Tässä vaiheessa voin jo todeta, että äänikirja oli sitten ihan hirviä, muut ok.

Gradukin on siinä vaiheessa, että pilotti on nyt lähteny ja vastauksia ootellaan. Nytkö ollaan ohitettu tuo tentti, päästään myös jatkamaan johdannon kirjottelua. Lisäksi on sitten vielä viimiset opiskelijaterapiasta, perjantaina oli myös kolomas ja viiminen terapian seurantakerta (jonka videoin) ja ens viikolla käyään se ohojauksessa läpi. Ens viikolla on myös vimppa ryhymäohojauskerta. Glögeillään myös kiertoharjottelu osalta ja sittenkö seuraavalla viikolla on viimiset terapiakerrat, siinäpä se tämä syksy sitten oliki. Sitten ansaitulle joululomalle! Kylläpä se syksy taas vierähti äkkiä.

Tutkimussuunnitelma on hyväksytty, oppimispäiväkirja palautettu ja nyt lähinnä ootellaan suorituksia. Tammikuussa on kalenterissa vaan terapian loppukeskustelu ja gradua. Hullua.

Yhtenä iltana vaan makasin sängyssä enkä saanu unta, ko ahisti niin palijon se, että meikähän valamistuu kohta ja en minä mitään osaa ja pitäisikö muka osata jotain ja mistä minä muka saan sitten töitä ja ai kauhia! :D

No mutta, nyt minä orientoidun jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa Linnan juhulien ja glögin kanssa. Ja HEI, jos teillä siellä näyttöpäätteiden toisella puolella on jotaki ideoita, mitä haluaisitten minun kirjottavan opiskeluihin liittyen (ko juuri muuta en tänne enää jaksa rustata, koska Vihainen itälappilainen ) niin nyt on aika avata sanainen arkkunsa! Niin saatan sitten vaikka jotaki rustataki.