You're gonna hear me roar.

Ahhahaa, lueskelin tuossa edellistä kirjottamaani tekstiä ja taisin olla hieman väsynyt sitä tehessäni, ko pongasin näin jäläkikäteen aika monta kirjotusvirhettä. :D

Muutto alakaa olla nyt ilosesti takanapäin (ihanaa!), joskin kaikkia enemmän ja vähemmän pientä ja suurta ois vielä eessä, kuten vaatteitten purkaminen kaappiin ja yleensäki kaappien järijestäminen, makkarin lamput ja olohuoneeseen maton löytäminen, sekä valokuvien kiinnitys seinälle. Ite tavaroitten siirto pisteestä a pisteeseen b sujui meleko kivuitta kiitos maailman parhaan muuttoavun, joka toi kahavit ja gluteenittomat pullatki messissä eikä vanahan kämpän siivous sekään ollu mikään iso keissi, mutta tämä uuen järjestely ottaa aina aikansa.

Kiitos mahottoman aikaansaavan armaani, kaikki vasaroitavat jutskat on jo seinillä peiliä lukuun ottamatta. Asiat yleensä hakee vielä vähän paikkaansa, mutta verhot on ikkunassa ja keittiön kaapit järjestyksessä sekä pyykkikone paikallaan eli suurin piirtein ollaan tosiaan voiton puolella. Saunottukin ollaan jo kahesti. <3 Keittiössä on ihan ylen määrin kaappitilaa meikäläiselle, joka on tottunu pariin hassuun, ja niinpä esimerkiksi yläkaapeissa on lähes kaikissa asioita vaan kahella alimmaisella hyllyllä (meisiki yltää asioihin iliman ylimääräisiä ponnisteluja). :D 

Keittiön pöytäkin on sellaisessa kuosissa, että maali on varmaankin keskiviikkona niin kuivaa, että uskaltaa kuttua jonku kahaville. :) Keittiönpöy'ästä tuli minun mielestä tosi komia ko veettiin siihen maalipinta entisen lakkauksen tilalle. Haluttiin siitä semmonen vähän rososemman ja ite tehyn näkönen, eikä hiottu pintaa ihan tasaseksi ja aateltiin jättää maalaus vaan yhteen kertaan. Kuivuisi tuo maali nyt vaan äkkiä!

Ainut miinus tässä viikonlopussa on ollu se, että nappasin muuton yhtey'essä kauhian räkätau'in matkamuistoksi mukaan. Kuumetta ei tietenkään ole (ei sillä, että lipastolta haluaisin pois ollakaan, ko helepommalla pääsee paikalle raahautumalla, enkä halua perua terapiaa, ellei olo ole oikiasti aivan semmonen, ettei mitenkään päin pysty tekemään mitään), mutta nokka on tukossa ja toisaalta taas räkä valuu, kurkku on kipiä ja olo aivan ehana. Oon oikiasti puhunu ihan typeriä juttuja tänään ja muutenki tuntuu, että järkikään ei luista ko on tuo pää ihan tukossa. 

Ei kyllä hirviästi maita ruokakaan, tekisi vaan mieli vetää Finrexiniä ja maata vilttiin kääriytyneenä sohovalla. Ja nauttia siitä, että meikällä on just passeli kämppä. Vaikka kauneusvirheitä aina löytyy (tottahan toki jos minä oisin saanu rakentaa tämän alusta asti niin oisin teheny ihan kaiken toisin!) mutta ei mitään sellaista, minkä kanssa en voisi tulla toimeen tai ratkaista ongelmaa itte. Sängyn kanssa meinattiin olla vähän pulassa ko makkari on pohojaratkasultaan aika erikoinen ja mitat vähän naftit, mutta mistäpä sitä ei nokkela ihiminen seleviäis. Kunhan saan net lamput tuonne, oon enemmän ko tyytyväinen.

Seki on enemmän ko mahtavaa ko täällä on ihan hilijasta, opiskelijat ei jumputa naapurissa stereoita, koirat ulise tai kaivinkoneet herätä aamuseittemältä. Tykkään alueesta ja asunnosta ihan suunnattomasti. Ihanan rauhallista ja ohan tämä kaikki tila ympärillä luksusta. Ollaan ehditty jo köllimään sohovalla ja kattomaan ihan kaikessa rauhassa elokuvaaki. Pari viime yötä oon nukkunu niinkö pieni vauva ja se, ettei saunan perässä tartte lähtiä ulos asunnosta on enemmän ko huippu juttu. Ja voin sitä paitsi lämmittääki sen ihan sillon, ko itelle sattuu sopimaan. :) 

Ja ah, tiskikone. Ihimiskäyttösestä mallista ollaan siirrytty semmoseen, joka toimii napin painalluksella myös silloin, ko parempi puolisko on töissä. How cool is that? Yleensäki, olen vaan ihan pähkinöinä kaikesta tässä kämpässä asuttuani ahtaasti 26 neliössä. Asioita arvostaa ihan erilailla, ko net ei ole olleet itestäänselvyyksiä.

Täällä tuntuu kodilta. 

Kuvia saatte nähä sitten, ko asiat alakaa olla slut järjestelyn suhteen. Nyt on vielä sen verran kaaosta ilimassa, ettei jaksa ottaa kuvia, joita komistavat purkamattomat matkalaukut ja paikasta toiseen seilaavat pahavilaatikot. Uskoisin, että ens viikonloppuna aletaan olla jo hyvällä mallilla! Joskin lamppujen laitto kattoon riippuu siitä kuinka pian net uuet lamput tulee ja että otetaanko met net, sekä siitä, että yllänkö laittamaan net kattoon. :D

Mutta nyt alan väsätä iltapalaa ja keittelen vähän kuumaa kaakaota tai sitten ihan vaan sitä Finrexiniä. Huippua alakavaa viikkoa kaikille!

Jäljellä voimattomuus.

Otsikko kuvastaa meikäläisen olotilaa tällä hetkellä. Laskeskelin tuossa pyöräilleeni yli 220 kilsaa syyskuun aikana ja tänään oli ensimmäinen todella kylymä aamu, hieman pakkasen puolella, ja meinasi persaus paleltua. Ihan vähän niinkö jotain tautiakin pukkaisi, ja niinpä päätin, että armahdan ittiäni  huomisen superaikaisen aamun vuoksi ja menen bussilla. 

Tosin pelastuksekseni saapui maanantaina kyllä Lidlin vaellustakki, jonka kävin ilmeisesti jonkin intuition voimin hakemassa maanantaina hirviän pitkän päivän päätteeksi Lidlistä. Takki on tuulen- ja vedenpitävä, eli miten ihanaa olikaan vetää semmonen tiistaiaamuna päälle ja lähtiä polokemaan, ko lämpötila oli lähempänä nollaa ja tuuli niin perkeleesti. Kannatti lähtiä tappelemaan siitä keski-ikäisten naisten ja ostoskärryjen sekaan. :D Kyllä, olen köyhä opiskelija ja ostan urheiluvaatteeni Lidlistä. Mukaan tarttui myös housut tuohon takkiin, ko multa on puuttunut sellainen välikausiasu, ja Lidlissähän nuo kustansi takki 19.90 ja housut muistaakseni 14,90. Pieniä kokoja on myös yleensä aina jälijellä, en tiiä mitä se kertoo Lidlin asiakaskunnasta. :D Ei oo hinnalla pilattu ja kyllä minulla ainakin toistaiseksi samaisesta hankkimani juoksutakki ja juoksupaidat on käytössä kestäneet. Ompeleet on saattaneet lähtiä purkautumaan saumoista, mutta se on heleposti korjattavissa, eikä muoviset vetskarit aina pelitä niin mahtavasti, mutta hyvin olen pärjännyt. Viimeksi tosiaan ostin myös softshell-pyöräilytakin sekä peffan kohalta pehemustetut pyöräilyhousut Lidlistä ja myös niihin olen ollut oikeen tyytyväinen.

Meikäläiselle on aivan sama, vaikka vaate olis halapahallista, jos se näyttää päällä ihmismäiseltä ja ajaa asiansa. Toki Asicsen juoksutrikooni ja lenkkarit sekä Shock Absorberin urheilurintsikat on jostain ihan omasta fääristänsä ja semmosia tuotteita, että niihin kannattaaki panostaa, mutta minä en todellakaan osta mitään vaatetta sellaisella ajatuksella, että kun sen nyt vaan pitää olla Nikea, Adidasta tai jotain muuta tunnettua ja KALLISTA. 

Eksyttiin vähän aiheesta. Pitäisi ruveta tässä pakkaamaan kämppää taas astetta enemmän pakettiin, mutta varpaita palelee ja laiskottaa. Viiä roskia ja semmosta. Tiskatakin pitäisi, että voisi sitten ruveta paketoimaan nuita keittiöjuttuja. Huh. 

This is gettin' real. 

Nyt kun jaksaisi vielä keksiä, että mistä alottaa. Ehkä välttelen sitä ulos menemistä viimiseen asti ja alotan vaikka tiskaamisesta, ko saa läträtä kivasti lämpimän veen kanssa. Päiväunet voisi myös olla kova sana, mutta koska huomenna pitää taas olla hereillä ennen kukon pierua, ei se ehkä oo hyvä ajatus. 

Siispä tuumasta toimeen! Seuraavan kerran minusta kuulunee varmaankin sitten uusilta huudeilta käsin.

You make me glow.

Koska en jaksa tehä taas yhtä kuvatonta tekstiä, valkkasin tähän teijän iloksenne laadullisesti tosi surkian kuvan minusta ja Ukosta viime kesältä. Salamalla hienosti ylivalotettu ja näytän ihan karsialta, tukkaki on vielä vanahaa kuosia, mutta Ukko on niin hölömö. :D

Mutta joo, asiaan. Unohin käyä aamusta puntarilla ennen aamupalaa, mutta tein sen päivällä ennen syömistä, ja puntari näytti 51,1 kg. Mittoja en jaksanu ottaa, mutta fiilis on hyvä. Muuton jäläkeen homma pyörii taas täydellä teholla, nyt on tärkeintä, että ruokailu on kohillaan. Muuton ohessa on sitten herkkupäivä, jonka ruokalistaa tässä jo suunnittelin, mutta puntarin lukema teki meikät niin iloiseksi, etten ees enää jaksa intoilla niistä herkuista niin palijon. :)

Yhellä saunasiiderillä mennään (haluan ehottomasti Happy Joen) ja sitten haluan karjalanpiirakoita, kaakaota, hieman irtokarkkia ja kahavin kans jonku herkun. Siinäpä se. Ruoka on tosin kans vielä vähän arvotus, mutta en jaksa nyt kauhiasti miettiä sitä etukäteen.

Ja sitten jotaki ihan muuta, nimittäin tadadaa, meikäläisen teoriatausta on käytännössä valamis! Hyvä minä. Kaikki hommat on siis oikiastaan balanssissa ja taijan palauttaa kaikki kirjaston kirjat ennen muuttoa (varmaan huomenna), niin ei tartte niitäki sitten roudata paikasta toiseen. Jäi tältä illalta lenkki käymättä, mutta voinki sitten huomenna tehä jotain muuta ko teoriatausta ja terapiasuunnitelma on mallillaan, alakuarvio tarttee enää fiksata kohilleen. Ai niin, paitsi teoriataustasta puuttuu vielä kunnon lähteet ja lähelista... Koska RefWorks ja minä ei tehty enää tänään yhteistyötä. :D Ja aina sitä hommaa vaan kummasti löytyy. Mutta nyt, pidemmittä puheitta unille, ko meinaan nukahtaa tähän istualleni, tuskasaa tämän koneen ruudun tuijottelu pitkiä aikoja.

Goodbye.

Perjantaita!

Vejän tässä justiinsa naamani banaani-mustikka -pirtelöä buustattuna kananmunalla ja aattelin tulla raatailemaan niitä näitä samalla. Tänään on ollu vapaapäivä ja totta kai sen kunniaksi heräsin aamulla seittemän jäläkeen siihen, ko kuulostaa siltä, niinkö joku helevetinkone meinaisi tulla seinästä läpi. Verhojen ra'ottaminen palijasti kaivinkoneen touhuamassa ikkunan alla, kuorma-auton kippaamassa hiekkaa ja lätkän täryttämässä pohojia tasaseksi ja tiiviiksi. Ja kaiken tämän piti tietenki tapahtua just tänä aamuna, ko oisin voinu vaikka nukkuaki vähän pi'empään. Ainaki kaheksaan, perkele. 

No ei se auttanu, aamu vierähti sitten Smashin parissa ja pelonsekaisin tuntein kaivinkoneen kauhaa ikkunasta seuraillen. Kauppareissun jäläkeen ja tästä kaikesta melskeestä ympärillä sisuuntuneena alotin sitten tänään sen muuttopakkaamisen. Näyttää aika ankialta ja autiolta jo nyt, ja palijon pitäis vielä laittaa laatikoihinki kamaa. Tai no, ei tuota muuta kamaa niin hirviästi ole, mutta keittiö on se pieni ja vittumainen kokonaisuus. Aina kuvittelen, ettei minulla ees ole palijoa astioita ja keittiöjuttuja, mutta kummasti niitä vaan alakaa löytymään sitten ko rupiaa pakkaamaan. Joka on onneksi ja harmiksi sen muuttoa edeltävän päivän suurin koitos sitten, siihen ei vielä tartte niin kovasti uhurata ajatuksia. Keittiössä ko on pakko toimia vielä siihen muuttopäivään asti. Kävin äsken hakemassa pahavilaatikoita varastosta ja aattelin jaksaa vielä laitella nuita kynttiläkippoja sun muita pakettiin. Hetki pitäisi tässä vielä asuakin ennen sitä onnen päivää ko saa kantaa kaikki kamat ulos kämpästä ja autoon, mutta minua ei tämä pahavilaatikkokaaos haittaa kyllä yhtään. Päin vastoin, kertoo siitä, että tämä tosiaanki on tapahtumassa!

Piharemppa on taas vahavistanu ajatuksia siitä, että minä oon niin onnellinen ko pääsen tämän helevetin keskeltä pois. :D Plus tänään tuuleskeli taas siihen malliin, että ois saattanu melekeen alakaa hajottaa, jos ei ois ollu vapaapäivä ja meisi matkalla kauppaan. Ei siitä silti mihinkään pääse, inhoan muuttamista aina yhtä palijon. Luulin, että omistan varsin vähän kenkiä, mutta äskön ko tuossa pakkasin kaikki muut paitsi muutamat käyttökengät, tuli kyllä kummasti semmonen olo, että tässäkin on usiampi pari liikaa... Sääliksi käy niitä, joilla on joku sata paria kenkiä. :) Olisi ihana ko kaiken saisi tungettua semmosiin nätteihin paketteihin, joita on heleppo liikutella, mutta tietenkäänhän se ei onnistu, vaan aina on semmosia epämääräsiä pussukoita ja pakaaseja. 

Hitto ko tuntuu ihan siltä, niinkö kello ois joku kymmenen illalla. 

Ei kait se auta ko jatkaa touhottamista niin kauan ko energiaa riittää. Huominen menee varmaanki terapian paperitöitten, lähinnä teoriataustan parissa ja sitten on se siivouskeikka.  Palataan astialle ko ehitään.

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen.

Nukkumaanmenoaika jo koputtelis ovella, mutta aattelin ottaa hetken omaa aikaa, ko oon tullu puoli kahelta kämpille ja siitä lähtien teheny lähes nonstoppina opiskelujuttuja. Sitä ennenhän tein lipastolla terapiajuttuja. Näitten kans on vissiin oikiasti naimisissa, eikä homma tekemällä lopu, vaan jotenki kummallisesti tuntuu, että se vaan lisääntyy. Ruottin tehtävää en ees osannu tehä ja vasta hetki sitten saunassa muistin, että piti kattoa sitä info-kurssin tiedonhaun tehtävääki. Kuitenkin ittepintaisesti yritän pitää kiinni siitä ajatuksesta, että minulla on elämäkin. Eikä pelekkää opiskelua. Ja huomenna tarttee onneksi olla vasta kympiltä lipastolla, niin voi vaikka valavoakin vähän.

Mutta en nyt tullu valittamaan opiskelujen raivostuttavuu'esta (pienessä paniikissa täällä mietin, että missä välissä kirjotan teoriataustan ko sen tekemiseen on kovin vähän aikaa kun terapia on 2x viikko ja tuo muutto syö kivasti välistä yhen viikonlopun) vaan aattelin höpöttää urheiluista ja muista hetken. Joita ei siis ole tapahtunu, lukuunottamatta tietenkin joka aamuista ja iltapäiväistä helevettiä välillä kämppä-lipasto lipasto-kämppä. Voi kyllä, Oulu on aloittanut syksyisen tuulemisen, mikä entisestään lisää nuitten välimatkojen ihastuttavuutta. Ja ko uutuudenviehätys on haihtunu, ei jälijellä oo enää mitään muuta ko aamuista vitutusta siitä, ettei lipasto siirry Tuiran kohalle vaikka kuinka toivois ja välissä on aina se perkeleen nimensä mukainen Välivainio ja Puolivälinkangas... 

Mitään muuta urheilua en nyt ole kyennyt ees harkitsemaan. Ja annan sen itelleni anteeksi, sekä katson asiaa uusin silimin ja viisastuneena vaikka muuton jäläkeen. Tai sitten ko teoriatausta on valamis. Tai seuraavassa elämässä. Ikävöin kyllä jo puntteja, mutta onneksi sellaiset muuttaa pian kanssani saman katon alle. Kuppailut olen myös auttamatta joutunu siirtämään jäähylle, ko en yksinkertaisesti jaksa enkä kerkiä. Sillekin löytynee saumaa sitten muuton jäläkeen, koska tämän hetken prioriteetit on a) se perkeleen muutto, jonka eteen en ole teheny vielä mitään täällä päässä ja b) terapian paperityöt, jotka oon auttamatta priorisoinu myös muuton ohi ja tietysti sitten myös c) juoksevat opiskeluasiat, joita ei voi lyyä oottamaan hyllylle, vaikka mieli tekis. Paino oli viime puntaroinnissa 51,6 kg ja mitoissa ei ollu tapahtunu mainittavaa muutosta, ehkä sentti vyötäröltä, mutta suunta on hyvä ja oikia. Syömiset ei kumma kyllä ole lipastoa lukuunottamatta tuottanu juuri päänvaivaa. Vaikka nyt on toki se syksyn perinteinen suma menossa, ettei ees ehtisi lihoa vaikka yrittäisi. 

Muutenkin oon miettiny näitä juttuja ja tajunnut mm. sen, että itte tulee katsottua näitä paino- ja urheilujuttuja aina ulukonäkövinkkelistä, vaikka ensisijaista olisi tietysti miettiä omaa terveyttä ja hyvinvointia. Senkin kanssa ollaan kuitenkin menossa ihan hyvään suuntaan, tai itsestäni ainakin tuntuu siltä. Tasapainoiseen suuntaan, voisiko sanoa. Ehkä oivaltavinta tässä on nyt se, että vaikka tällä hetkellä en pystyisikään tekemään tätä juttua sata lasissa, ei se tarkoita, etteikö se oisi mahollista vähän myöhemmin, eikä minun siitä huolimatta todellakaan tartte luovuttaa ja lyyä hanskoja tiskiin.

Ehkä sekin auttaa, ko ei tartte kattella ja miettiä näitä juttuja ihan yksinään. Ainakin se auttaa jaksamaan tätä opiskelemista. Se jotenkin vaan konkretisoi sitä, että tällä raatamisella on joku pointti. Ja auttaa irtautumaan hetkeksi ko pää on kiehumispisteessä ja tekisi mieli itkiä. Antaa valoa tunnelin päähän ja todistaa sen, että kyllä sitä elämää on opiskelun ulukopuolellakin. Ja oppiipahan tässä perkele arvostamaan niitä pieniä hetkiä, ko ulukona on pimiää ja päivän päätteeksi istut saunassa ja tekisi mieli jäähä sinne makaamaan. Ihana, että tulee pimiää. On rauhallinen ja turvallinen olo. Kotoisa. 

Ja meisi muuten sitten piettää kunnon joululoman. Ihanki varmasti. En niinkö viime vuonna. Kerään patterit niin täyteen ko ikinä osaan ja lähen sitten uutena ihimisenä kohti kevään koitoksia.

Tiiättekö, nyt on varmaan ihan pakko lähtiä nukkumaan. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Vähintä mitä ansaitsen, on ainaki kunnon yöunet. 

Hyvää yötä!

Tykkään susta niin että halkeen.

Tykkään opiskelusta niin että halkeen! Not.

Hitsi kun on ollut hieman hektistä viime aikoina. Ja sama meno jatkunee tässä vielä jonku tovin... Ärsyttää, että just sillon, ko keksis kaikkea mistä kirjotella ja muutenki tekis mieli rustailla asioita ylös, ei vaan yksinkertasesti ole aikaa siihen. 

Opiskelut on lähteny taas ryminällä liikkeelle ja uskokaa tai äläkää, meikällä on kohta enemmän kotitehtäviä ja läksyjä ko alakoulussa konsanaan. Kotona ja omalla ajalla tehtävät jutut ei todellakaan ole meikän juttu ja se on tuonut ison miinuksen heti tähän syksyn alakuun. Lisäksi lähes kaikki kurssit tällä hetkellä on syystä tai toisesta läsnäolopakollisia - mikä vituttaa. Suurimman osan ymmärrän, paitsi en sitä, että miksi oikiasti opiskelen viis opintopojoa ruottia, ko tulevaisuu'essa ja työelämässä en mitä suurimmalla todennäköisyy'ellä tule tarvimaan sitä pätkääkään? Päätin siis lakata ressaamasta siitä. Toinen on tutkimusmetodiikka ja -etiikka I, voe jeesus että voi pienellä ihimisellä kiinnostaa. Ja palijon. (Huomatkaa sarkastinen äänensävyni.) Oishan se hyvä juttu joo, jos minusta tulisi joku yliopistontutkija tulevaisuuessa (mitä ei tule, jos alan puhua jatkotutkimuksen tekemisestä niin tulukaa ja lyökää lujaa, jooko?), muttako ei, niin tulee lähinnä semmone tunne, että käyn jotaki kurssia sitä varten, että osaan hienosti pikkurilli pystyssä jauhaa paskaa jostaki TIETEEN HISTORIASTA. Ja olla niin vitun sivistynyt ja korkiasti koulutettu, että. 

Anteeksi pauhaamiseni, maanläheinen meisini ei vaan voi sietää tämmöstä kakkendaalenia, t. nimimerkki rentou'uin viikonloppuna kuuntelemalla lempiluontoääntäni sahaa (mihinkäs metsurin tyttö karvoistaan pääsisi) ja keräämällä puolukoita. Ei tullu palijon mieleen ruveta syvällisesti pohiskelemaan tieteellisen tiedon merkitystä, ko jonku talon isäntä mettälle mennessään kysäisi, että tuleeko puolukoita, ja samaan hengenvetoon kerto, että sillä perällä on ollu vähän huono puolukkavuosi. Minkä huomaamiselta en voinu kyllä ittekään välttyä... 

Mutta keräsimpähän kuitenkin vajaat puoli sankkoa. Se oli niillä kymmenen metrin välein löytyvillä kolomella puolukalla aikamoinen saavutus. 

Asiasta puolukkaan siis. Ja takaisin.

Terapia on tämän syksyn ehottomasti kiinnostavimpia juttuja. Samoin ko lasten neurologisperäiset kommunikoinnin häiriöt. Vaikka terapian paperityöt ja sen teettämä työ yleensäki aina vähän ahistaa, on se silti samaan aikaan karmivan mielenkiintoista ja innostavaa. Mistä olenkin vetänyt johtopäätöksen, että käytännön työn tekeminen se on se juttu, joka meikäläistä kiinnostaa. Eikä terapia olisi puoleksikaan niin rassaavaa, ellei sen ohessa pitäisi kattoa I Mumindalenia ja pohiskella syvällisiä sekä ittearvioida omaa takanapäin olevaa opiskeluaikaansa.

Nytkin minun pitäisi tehä terapiajuttuja, lukia ruotsia, selevitellä keskosuuesta kertovaa artikkelia, täyttää hopsia, pessä pyykkiä, mennä saunaan (jos vain olisin muistanut vahavistaa saunavuoron, prkl) ja kaikenlaista muuta kivaa tässä. Lisäksi aamulla oottaa taas se kaheksan kilsaa suuntaansa ja rehellisesti sanottuna tällä hetkellä ootan ainuastaan sitä, ko pääsen painamaan tämän kämpän oven perässäni kiinni ja kantamaan viimiset jutut sisälle uuteen kotiin. Vaikka pakko myöntää, ko minulla kävi täällä pyörähtämässä se tämän kämpän uusi asukas, iski pieni mustasukkaisuuskohtaus. MINUN kämppään muuttaa joku randomi? Äläkää käsittäkö väärin, olen enemmän ko onnessani muuttamassa täältä pois, mutta jotenkin se ajatus siitä, että kohta täällä asuu joku muu, oli aavistuksen haikia. Tämä on kuitenkin ollut niitä harvoja hyviä sijoituksia mielenterveyteeni täällä Oulusessa, vaikka nyt onkin jo aikansa elänyt juttu. 

Viikonlopunkin oli tarkotus olla sijoitus omaan mielenterveyteen, ko viime viikon puolivälissä alako tuntua siltä, että lipastoa on kestäny jo ainaki kaks kuukautta sen vajaan kahen viikon sijaan. Sen sijaan se muuttui enemmän ja vähemmän hektiseksi touhottamiseksi aina täältä lähöstä tänne paluuseen. Tehtailin uuen ennätyksen polokemalla kämpille 25 minuutissa lipastolta ja maanantain lähteminenki tapahtu vähän turhan kiirellä. Kotona tuli siivottua, saunottua, nukuttua, luettua, kerättyä puolukoita ja askarreltua tulevan keittiönpöy'än parissa, kasattua muuttokuormaa ja kaikenlaista. No, kyllä siihen mahtu niitä hyviäki hetkiä, kuten 3 kilsan juoksulenkki iliman jalakavaivoja ja oman kullan kainalo. :) Net jos mitkä latasi hieman pattereita, samoin se puolukkareissu ja aivan mahtava ruska sekä ihanat ilimat. Siltikin podin koko viikonlopun huonoa omaatuntoa tekemättömistä opiskeluhommista ja siitä, etten oo uhurannu niille ajatustakaan. Maanantai-iltana iski vasten naamaa se todellisuus, että sähköpostin kans pitäis olla naimisissa ja hektisyys jatkuu hamaan tulevaan...

Tänäänki olin oikiasti vasta puoli kuuelta illalla kämpillä. Hajottaa ko on heränny seittemältä aamulla hoitamaan juoksevia asioita (joskin ihan itestään, herätys oli vasta puoli kasi, mutten yksinkertasesti jaksanu enää nukkua).

No mutta, nyt minä ryhistäy'yn, heitän koneeseen vähän pyykkiä ja alan tehä nuita hommia. Ei kait net tekemättä hoiju. Vaikka nytki väsyttää niin, että ruottia en jaksa kuitenkaan enää tehä. Kunnolla ainakaan. 

Ihana opiskelu! Syyslomaa ootellessa...

Tahdon sinut vällyihini nukkumaan, ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan.

Kaunista maanantaipäivää kaikille.

Koska en jaksa taas läpistä iliman kuvia, lisään tähän meikäläisen ja Ukon webbikameraposeerauksia, joissa meisi näyttää ihan urpolta. Nauttikaa niistä. :D

Buu, koti-ikävä

Mitäs mitäs minä aattelinkaan selittää. Eilinen meni kivasti terapiaa suunnitellessa, mitään yksityiskohtia en siitä ala täällä luonnollisestikaan selittämään, mutta sen verran voin sanoa, että sain lyhyen (15 kertaa) luki-terapian täksi syksyksi. Ajattelin, että oisin halunnu tehä heti nyt pitkän terapian (25 kertaa) pois alta, mutta oikiastaan olen nyt ihan tyytyväinen siihen mitä sain. Luki ei aiheena ehkä ole siinä mielessä kaikista paras, että se kurssi oli viime vuonna varmaan vähän paska ja siinä päällä pyöri yhtä aikaa myös AAC ja äänihäiriöt, joita taisin painottaa tuota lukia enemmän, mutta no, tekemällähän sitä oppii. Oon kuitenkin aika innoissani tästä ja ootan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää! Oon myös teheny ruotsin läksyt kattomalla I Mumindalenia jaksolla Hatifnattarnas ö. Huomenna alakaa pyöriä kaksi uutta kurssia ja pikkuhilijaa käynnistellään niitä kandijuttujakin.

Mulla kiinnosti, Ukolla ei :D

Eilen käytiin Leenan kans lenkillä (aah ihanaa aivojen tuulettamista) ja tänään olen jo ehtiny pyöräillä Lidliin kauppaan ja takaisin (tiesittekö, että Lidlistä saa paitsi niiden ainaki sadan erilaisen kasviksen ja vihanneksen lisäksi myös laktoosittomia maitotuotteita?) sekä jumpannu. Nyt juon teet ja sitten käyn nakkaamassa pyykit koneeseen ja tiskaan. Sitten kuppaan ja iltapäiväksi lähen lastevahiksi ja yökylään Leenalle. Ihanaa, voin pakata normaalit vaatteet mukaan ja näyttää huomenna lipastolla ihan ihimiseltä! Pitäisi varmaan muuttaa loppuajaksi ennen muuttoa Leenalle alivuokralaiseksi. :D Myös huomenna lipaston jäläkeen on vuorossa toinen lapsenvahtinakki ennen kämpille raahautumista.

Halipallero

Kauhiasti tekisi mieleni lähtiä ruskaretkelle kotia viikonlopuksi, matkata koko perjantaipäivä vaan matkatakseni taas sunnuntaina takaisin, ihan vaan sen takia, että pääsis kattelemaan vähän syksyä ja keräämään puolukoita. Siinä ei olisi kyllä mitään järkiä, mutta ei meikän hommissa yleensä muutenkaan ole. Ainakaan kovin monesti. :D Ko en tiiä millon meen sitten seuraavan kerran, luultavasti vasta joskus lokakuussa, saattaa venyä jopa syyslomalle asti. Jolloin se syksy on kyllä jo auttamatta mennyt... Mutta katsotaan nyt.

Ukko onnistui, minä en :D

Ja mitäs sitä vielä. No, voisin vaikka juhulia sitä, että tänään meisin tyhjä vatsa pysyi pyöräilyhousuissa ihan littanana iliman jännittämistä. :D Ei tarttenu vetää mahamakkaraa piiloon! Jatkossahan aijon sitten julukassa painon ja mitat aina sunnuntaisin, ko se on se meikän virallinen "punnituspäivä". Mutta joo, nyt meisi alakaa tiskata ja touhuilla, kivaa maanantain jatkoa kaikille.

Trust me, I'll never let you down.

Perjantaita kaikille! 

Oon tässä ollu pari päivää niin touhuissani, ettei oo joutanu kirjotella. Siispä ajattelinki nyt ryhistäytyä ja perjantain kunniaksi paljastaa vähän kuivakuppaustuloksia! Jee, kaikilla jänskättää niin palijon, ettei mitään rajaa... Oon viime perjantaista asti siis joka päivä suorittanu tuon imuuttelun lukuunottamatta eilistä, ko käytiin semmone reilu 21 kilsan pyörälenkki iltasesta ja sen jäläkeen tuli sitten niin väsy ja migreenikohtaus niska-hartiajumin seuraksena, joten kuppailu jäi eilen välistä. Ja ennenkö ko ilimotan viikon tulokset, haluan painottaa, että oon tämän viikon aikana myös polokenu kolome kertaa lipastolle ja takaisin (3x16km), käyny lenkillä ja jumpannu, sekä syöny mahollisimman terveellisesti. Eli tuo kuppien kans imuuttelu ja runsas vedenjuonti on ollu vaan yksi osa-alue tässä kokonaisuu'essa. Mutta nyt painoon ja mittoihin:

Paino: 53,0 kg 51,9 kg !!

Lantio: 86 cm 84 cm
Vyötärö: 65 cm 63 cm

Rinnan alta: 75 cm 74 cm

Reidet: 55 cm vas. 52,5 cm, oik. 53,5 cm (eripari reidet :D)

Eli kyllä, onhan niitä kiloja ja senttejä lähteny ja se on ihan silimämääräisesti huomattavissa, ko olin viime perjantaina ihan turvoksissa. Mutta, läskiä net lähteneet 1,1 kiloa ja 9 senttiä (laskinko oikein??) ei valitettavasti ole, vaan ihan puhtaasti nesteitä. Mutta hyvä näinkin. Turvotukseni alla olin siis suurin piirtein niissä mitoissa, minkä kesän alussa saavutin. Silimämääräisesti en pakaroissa tai reisissa ole vielä huomannu suurempaa eroa, ko se kakkostyypin selluliitti luultavasti istuu hieman tiukemmassa, mutta ykkönen on kyllä ihan varmasti ollu vähenemään päin.

Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin. 

Ruokavaliossani oon suosinu naudanjauhelihaa, kanaa, kesäkurpitsaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, persikoita, banaania, kiiwejä, puolukoita, pinaattia, tonnikalaa, kananmunia, rahkaa, 2 % raejuustoa, 5% Polar-juustoa tai Aamupalaa, rasvatonta maitoa, pakuriteetä/vihiriää teetä, riisikakkuja, kaurahiutaleita, kaurarieskaa, kalkkunaleikkeleitä, soijajogurttia, erilaisia siemeniä sekä pähkinöitä ja goji-marjoja. Ainaski. 

Syön noin kolomen tunnin välein ja leipää oon pyrkiny syömään mahdollisimman vähän. Muutenki annokset koostuu lähinnä lihasta, kasviksista ja maitotuotteista, pastaa/riisiä/perunaa en oo pahemmin syöny. Poislukien toki lipaston, jossa gluteeniton ruoka tarjosi viimeksi pastavuokaa. Yliopiston lounas on aina vähän kompromissi. Kahavia oon juonu lähes ainuastaan aamulla, muuten tulee veettyä pitkin päivää teetä. Ja aika palijon vettä. 

Aamupalaksi oon vetäny joko perinteistä kaurapuuroa raejuustolla ja lisukkeilla, tuorepuuroa tai banaanilättyjä. Tuorepuuron saa kätevästi tehtyä edellisenä iltana oottamaan aamua (tosin kylymää puuroa on vähän outo syyä aamupalaksi :D) ja nuot banaanilätyt tuo vähän vaihtelua ainaiseen puuroon. Ja ovat tosi hyviä!

Tuorepuuron resepti:

1 dl kaurahiutaleita

1 dl maitoa/vettä/soijamaitoa

0,5-1 dl rahkaa/luonnonjogurttia

2-3 rkl marjoja/pähkinöitä/siemeniä

Nämät vaan kannelliseen rasiaan sekaisin ja yöksi jääkaappiin.

Banaanilätyt (tällä ohjeella kaksi isoa, yksi riittää ainaki itelle mainiosti aamupalaksi)

3 kananmunaa (jos tekee usiammin ko kerran viikkoon, kantsii jättää keltuaiset veke)

1 banaani

½ tl leivinjauhetta

kanelia

Hurauta tehosekoittimessa tai käsin tasaiseksi taikinaksi, paista pannulla tilkassa öljyä. Ite laitan lisukkeeksi raejuustoa ja lorauksen vaniljasoijajogurttia. Vaniljasoijajogurtilla on myös hyvä maustaa vaikka iltapalarahka, tämän hetkinen suosikkini on rahka vaniljasoijajogurtilla, raejuustolla ja kanelilla. Banaanilätyn kans marjat maistuu varmasti varsin hyvin, itte oottelen, että saan muuton myötä tuotua pakkaseen marjoja kotua. Puolukkaanki pitäisi ehtiä jossain välissä...

Ekan herkkupäivän oon aatellu pitää myös sitten muuton yhtey'essä, siihen asti jatkuu myös tämä tolokuton pyöräily. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollu mitään kauheita kiusauksia syyä jotain epäterveellistä, mitä nyt se ko äijä paisteli tuossa yksi ilta pakastepitsaa työyön ja nukutun päivän jäläkeen iltapalaksi. Kovasti oisi teheny mieli haukata pala siitä ihanasta rasvaisesta kinkku-salami-pepperoni -hässäkästä, mutta päätin sitten olla tiukkana ja maistamatta palaakaan. Tuntuu aika hyvin siltä, että aineenvaihdunta pelaa ja näläkä alakaa kurnia siinä kolomen tunnin välein, vaikka aluksi tuntui, ettei kolomen tunnin päästä ole ollenkaan vielä näläkä. Muutenki olo on hyvä, näläkää ei oo tarttenu kärsiä ja pahemmin ei oo vatsa kipuillu tai turvotellu. Gluteiiniton ruokavalioki tuntuu passaavan varsin hyvin, sillä gluteeniton pastavuoka ei aiheuttanu samanlaista oireilua, minkä tavallinen ois teheny.

Kaikenkaikkiaan fiilis on siis varsin hyvä ja näillä eväillä on hyvä mennä etiäpäin!

I'm going through changes.

Huh! Tämän syksyn ensimmäinen lipastopäivä ja myöskin hikinen polokeminen sinne ja takaisin takana. Meikän aineenvaihdunta on kyllä varmaan vähän buustissa ko tuntuu, että tätä hikeä irtoaa aivan litratolokulla. Ei puhettakaan, että normaalivaatteissa pyöräilis. 

Ruotsin kurssiin oli onneksi ihan kevyt lasku, ehkäpä siitäki seleviää hengissä. Hommaa kyllä varmaan riittää ja suulliset esitykset vähän jänskättää ottaen huomioon tämän meikän "Hej, jag heter Annariika!" -tasoisen ruotsini. Mutta ehkäpä net unohtuneet asiat alakaa kurssin myötä muistua mieleen. Kävin myös hakemassa opiskelijakorttiin uuen tarran OYY:n toimistolta, kalenterit ei olleet vielä tulleet (yhyy, en pääse täyttelemään luentoja värikoodattuna kalenteriin!) Käytiin lounaalla salaattibaarissa ja sitten polokasinki takasin kämpille. Huomenna terapia-info iltapäivästä, saa nähä mitä siellä seleviää. Ja sitten keskiviikkona vielä ruotsia ja meikän syksyn eka viikko on varmaankin siinä. Aamukasin ruotsit alakaaki onneksi vasta puoli yheksältä, joten keskiviikkoisin ei oo pakko nousta ihan niin aikasin, ko alunperin luulin.

Ei mikään hirviä alotus kyllä (tai no, riippuu siitä huomisesta varmaan aika pitkälle), paitsi että ko viimiset pari päivää on ollu mahtavan aurinkoinen keli, niin tänään totta kai sato sitten heti aamusta vettä. Tyypillistä. Plus että tuolla välillä oleva tieremppa ahistaa suuresti meikän hermoja, pitänee jatkossa kiertää se, ko kaivinkoneitten ja kuorma-autojen välissä pujottelu ei oo meikän juttu. Varmaan onnistun eksymään Tuirassa. :D Pikkusen myös ketuttaa se, että tosiaan yhen luennon takia pitää polokia se vajaa kasi sinne ja takaisin. No, jos ottais kuntoilun kannalta. NIINPÄ NIIN, NIMENOMAAN. 

Pääsimmekin tästä aiheeseen nimeltä uusi elämä ja dieetti. Oon joo ottanu fotoja, mittonu ja punninnu itteni, koska homma alako virallisesti eilen, mutta net kuvat oli niin hardcorea, että julukasen net täällä ehkä sitten, jos on jotain mihin vertailla niitä. :D Nolot mahamakkarat! Kuivakuppailussa otin varaslähön ja alotin sen jo viime perjantaina ja täytyy kyllä sanoa, että ainaki ilimeisesti nesteet on lähteny liikkeelle jatkuvasta vessassa ramppaamisesta päätellen, lauantaina erehyin kiduttamaan itteäni aika illasta ja vietinki seuraavan yön heräillen valehtelematta varmaan puolen tunnin välein jäätävään vessahätään. Ja mitä siihen kidutukseen itteensä tulee, niin ei se nyt niin kauhiaa kidutusta ole, aluksi tuntu, että pitää huutaa ääneen reisiä imuutellessa mutta nyt tuntuu enää lähinnä siltä, että se tehoaa (toivottavasti!) Hiki valuu ja janottaa, joten toivottavasti jotain tapahtuu. Mitään konkreettista en sinänsä oo huomannu vielä, paitsi että iho tuntuu siliämmältä ja on kosketusarempi (pakarat huutaa hallelujaa polokiessa).

Voisin kait minä laittaa tähän kuitenki painon ja net mitat, jokka mittasin lauantaina (toimittajan huom. rullamitalla, pitäisi ostaa mittanauha!)

Paino: 53,0 kg (sunnuntaiaamuna 52,5 kg, varmaan liukenin yön aikana puoli kiloa nesteitä, tai siltä se ainaki tuntu :D) jonneki nuille huudeille se nyt varmaan sijottuu.

Lantio: 86 cm
Vyötärö: 65 cm

Rinnan alta: 75 cm

Reidet: 55 cm 

Kaikkialla muualla, paitsi ehkä rinnan alla, on nuin viisi senttiä ylimääräistä, ja se on kyllä erittäin pätevien ja ammattitaitoisten tutkimuksieni mukaan puhasta löllöä. :D En muista valitinko jo, mutta tajusin tuossa äsken keränneeni takaisin net pari ylimääräistä kiloa, jotka kesän alussa nitistin pois. Toki net voi olla nesteitäkin aika pitkälle, joten olen kohtuullisen positiivisella mielellä. Eniten kuitenkin masensi tajuta meikän takapuolen alennustila, sekä se, että meisin juoksutrikoot ei mahtunu päälle. Tai mahtuhan net toki, mutta keskivartalosta kiristäen ja sen näkösenä, että net on liian pienet. Kuten myös suurin osa muistakin omistamistani housuista. Ja onko se nyt mikään ihime, jos normaaliin on tullut lisää se about viis senttiä. Mutta näistä ylimääräsistä senteistähän met pyrimmä nyt eroon.

Ruoaksi väsäsin muuten eilen tätä kesäkurpitsalasagnea (kattavat ohojeet ja kuvat löytyy linkin takaa, en jaksa alakaa keksiä pyörää uuestaan) ja täytyy sanoa, että se oli kyllä tosi hyvää. Suosittelen lämpimästi. MUTTA nyt lopetan tämän löpöttelyn tältä erää ja alan tiskaamaan ja touhuilemaan.

Minne katosi päivät.

Se oisi sitten syyskuun ensimmäinen. Ihan niinkö aurinkokin paistaisi jotenkin erilailla eiliseen verrattuna. Hassua, ihan niinkö vasta eilen oisi ollut toukokuu. En varmaan lakkaa ikinä ihimettelemästä tätä ajan kulumista. Kolomas syksy Oulussa. 

Sunnuntaiaamupäivään sopien makaan sängyllä juomassa kahavia ja kuuntelen Lazy Sunday -soittolistaa Spotifysta. On vähän semmone melankolinen ja alakuloinen fiilis, enkä oikeen tiiä ees, että miksi. Ehkä se on tämä lähestyvä syksy. 

Pitäisi lähtiä kauppaan ruokaostoksille sittenkö se aukiaa.

On ehkä sellainen mihinkään kuulumaton olo. Toivottavasti se korjaantunee pian. Tiiän, ettei ittiään voi pakottaa tykkäämään mistään paikasta, ko minä en vaan oo semmonen ihiminen, joka rakastaisi kaupunkeja, mutta joskus mietin, miten palijon helepompaa se olisi jos voisi olla tästä paikasta ihan fiiliksissä. Jos tänne joskus, ees sekunnin verran, olisi ikävä. Yleensä tämä tuntuu enemmän viien vuojen vankilatuomiolta. Vajaa kaks vuotta tässä keskustan kylijessä on kyllä ollu meikäläiselle aikamoinen saavutus. Net syyt, joitten takia alun perin halusin juuri tänne asumaan, on lakanneet olemasta. Kaikki kaverit ja ystävät on muuttanu lähistöltä pois, keskustassa tulee käytyä enää lähinnä pakosta, junalla tulee liikuttua huomattavasti vähemmän ja kaupassaki käyään enemmän Linnanmaalla, ko täällä.

Muutto tulee todellakin hyvään saumaan. Vaikka kaipaan minä siltikin kaikista eniten pohojoseen. Kaupungit ei vaan ole meikäläisen paikkoja. Lueskelin tuossa vanahaa päiväkirjaa ensimmäiseltä syksyltä Oulussa, jossa mietin, että pitäisi yrittää totutella tähän täällä olemiseen ja here we go, en oo vieläkään tottunu enkä tosiaankaan tykkää. Täällä on ainuastaan muutama ihiminen, joista tykkään. Muuten koko kaupunki on oikiastaan aika yhentekevä meikälle. Tai no, sanotaanko että jatkuva tuuli tekee meikät lähinnä aggressiiviseksi. :D Ja tietenki täällä on nuot opiskelut, mutta jos minä saisin päättää, niin sijoittaisin sekä net ihimiset että opiskelut vaikka Rovaniemelle. 

Onneksi ollaan helluni kanssa samaa mieltä näistä kaupungeista. Ei kait met muuten varmaan yhessä ees oltaiskaan. 

No mutta joo, pitää ruveta tässä vähän touhuilemaan jotaki. Pitäisi varmaan soitella muutama puheluki ja kysyä, että mitä kuuluu.