Nukkumaanmenoaika jo koputtelis ovella, mutta aattelin ottaa hetken omaa aikaa, ko oon tullu puoli kahelta kämpille ja siitä lähtien teheny lähes nonstoppina opiskelujuttuja. Sitä ennenhän tein lipastolla terapiajuttuja. Näitten kans on vissiin oikiasti naimisissa, eikä homma tekemällä lopu, vaan jotenki kummallisesti tuntuu, että se vaan lisääntyy. Ruottin tehtävää en ees osannu tehä ja vasta hetki sitten saunassa muistin, että piti kattoa sitä info-kurssin tiedonhaun tehtävääki. Kuitenkin ittepintaisesti yritän pitää kiinni siitä ajatuksesta, että minulla on elämäkin. Eikä pelekkää opiskelua. Ja huomenna tarttee onneksi olla vasta kympiltä lipastolla, niin voi vaikka valavoakin vähän.
Mutta en nyt tullu valittamaan opiskelujen raivostuttavuu'esta (pienessä paniikissa täällä mietin, että missä välissä kirjotan teoriataustan ko sen tekemiseen on kovin vähän aikaa kun terapia on 2x viikko ja tuo muutto syö kivasti välistä yhen viikonlopun) vaan aattelin höpöttää urheiluista ja muista hetken. Joita ei siis ole tapahtunu, lukuunottamatta tietenkin joka aamuista ja iltapäiväistä helevettiä välillä kämppä-lipasto lipasto-kämppä. Voi kyllä, Oulu on aloittanut syksyisen tuulemisen, mikä entisestään lisää nuitten välimatkojen ihastuttavuutta. Ja ko uutuudenviehätys on haihtunu, ei jälijellä oo enää mitään muuta ko aamuista vitutusta siitä, ettei lipasto siirry Tuiran kohalle vaikka kuinka toivois ja välissä on aina se perkeleen nimensä mukainen Välivainio ja Puolivälinkangas...
Mitään muuta urheilua en nyt ole kyennyt ees harkitsemaan. Ja annan sen itelleni anteeksi, sekä katson asiaa uusin silimin ja viisastuneena vaikka muuton jäläkeen. Tai sitten ko teoriatausta on valamis. Tai seuraavassa elämässä. Ikävöin kyllä jo puntteja, mutta onneksi sellaiset muuttaa pian kanssani saman katon alle. Kuppailut olen myös auttamatta joutunu siirtämään jäähylle, ko en yksinkertaisesti jaksa enkä kerkiä. Sillekin löytynee saumaa sitten muuton jäläkeen, koska tämän hetken prioriteetit on a) se perkeleen muutto, jonka eteen en ole teheny vielä mitään täällä päässä ja b) terapian paperityöt, jotka oon auttamatta priorisoinu myös muuton ohi ja tietysti sitten myös c) juoksevat opiskeluasiat, joita ei voi lyyä oottamaan hyllylle, vaikka mieli tekis. Paino oli viime puntaroinnissa 51,6 kg ja mitoissa ei ollu tapahtunu mainittavaa muutosta, ehkä sentti vyötäröltä, mutta suunta on hyvä ja oikia. Syömiset ei kumma kyllä ole lipastoa lukuunottamatta tuottanu juuri päänvaivaa. Vaikka nyt on toki se syksyn perinteinen suma menossa, ettei ees ehtisi lihoa vaikka yrittäisi.
Muutenkin oon miettiny näitä juttuja ja tajunnut mm. sen, että itte tulee katsottua näitä paino- ja urheilujuttuja aina ulukonäkövinkkelistä, vaikka ensisijaista olisi tietysti miettiä omaa terveyttä ja hyvinvointia. Senkin kanssa ollaan kuitenkin menossa ihan hyvään suuntaan, tai itsestäni ainakin tuntuu siltä. Tasapainoiseen suuntaan, voisiko sanoa. Ehkä oivaltavinta tässä on nyt se, että vaikka tällä hetkellä en pystyisikään tekemään tätä juttua sata lasissa, ei se tarkoita, etteikö se oisi mahollista vähän myöhemmin, eikä minun siitä huolimatta todellakaan tartte luovuttaa ja lyyä hanskoja tiskiin.
Ehkä sekin auttaa, ko ei tartte kattella ja miettiä näitä juttuja ihan yksinään. Ainakin se auttaa jaksamaan tätä opiskelemista. Se jotenkin vaan konkretisoi sitä, että tällä raatamisella on joku pointti. Ja auttaa irtautumaan hetkeksi ko pää on kiehumispisteessä ja tekisi mieli itkiä. Antaa valoa tunnelin päähän ja todistaa sen, että kyllä sitä elämää on opiskelun ulukopuolellakin. Ja oppiipahan tässä perkele arvostamaan niitä pieniä hetkiä, ko ulukona on pimiää ja päivän päätteeksi istut saunassa ja tekisi mieli jäähä sinne makaamaan. Ihana, että tulee pimiää. On rauhallinen ja turvallinen olo. Kotoisa.
Ja meisi muuten sitten piettää kunnon joululoman. Ihanki varmasti. En niinkö viime vuonna. Kerään patterit niin täyteen ko ikinä osaan ja lähen sitten uutena ihimisenä kohti kevään koitoksia.
Tiiättekö, nyt on varmaan ihan pakko lähtiä nukkumaan. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Vähintä mitä ansaitsen, on ainaki kunnon yöunet.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti