For whom the bell tolls.

Kellot soi meikälle! Ai että, en ole pakannu, enkä kirijottanu kevätlukukauen viimistä esseetä, mutta olen etsinyt taskumatin, ostanu eväät ja harijotellu limukkapullojen korkkien avaamista kokonaisena. Ei kantsi kysyä, jos ei halua tietää, mutta voin kertoa, että I learned from the best.

Ja ai niin, huuattanu vähän Metallicaa. Lisäksi minulta löytyy myös korvatulupat sekä sajeviitta. Hitosti irtokarkkia ja latailen iPodin akkua täyteen. Tämän takia tässä on taaperrettu menemään koko pitkä kevät. Ja ihan kohta se on ovella!

Hyppisin suorastaan seinille tällä hetkellä, jos en vihaisi pakkaamista niin perkeleen palijon. 

No, älä tee tänään mitään, minkä voit jättää tekemättä huomennakin. Eiku. 

Vakavasti ottaen, pitäisi pakata tämän Unforgivenin tahtiin, eikä vaan datailla, ko huomenna pitää ennen lähtöä vielä lenkittää koira, reenata, käyä suihkussa ja käyä kaupasta lisää evästä, ko unohin vissyt messistä. Ja juurikin joku aika sitten nakkasin koneen pikaohojelmalle pesemään pyykkiä, ai miten niin olen ajoissa liikenteessä. :----D 

Oon muutenki hoitanu nämät reissun suunnittelut vähän niinkö miehet konsanaan. Bokserit ja baarifarkut dödön kanssa muovipussiin, kyllä se siitä suttaantuu. No siis köhöm joo, onhan mulla sentään matkalaukku, johon tungen kamat, ja ehkä vähän muutaki ko puhtaat bokserit ja baaripöksyt, mutta muuten. 

Enisveis, meisi lähtee nyt mahtavan kipeitten selekä- ja rintalihasteni (haha, hauiksiinki sattuu, tulee mahtavaa istua junassa Hellsinkiin ja takasin!) kans tsiigaamaan että joko se masiina ois pyöräyttäny net meikäläisen rääsyt. 

Seuraavan kerran huutelenki teille varmaan sitten, ko olen turvallisesti takaisin Salla-huudeilla. 

Tässäpä teille vielä iltanne ratoksi muutama tsipale mainiota musiikkia:

Briefly in English: Hetfield honey, I'm coming! See ya soon in the Helsinki.

I feel good.

Mukava fiilinki. Huolimatta siitä, että meikäläisellä kämppää täällä about puolivuotias parsoninperkele, joka päätti tässä jokunen päivä sitten alakaa täysin kuuroksi kaikille käskyille ja muille.

Niinkö känttyrä pieni lapsi, joka kerjää asettamaan rajoja itelleen. Huoh. En tiiä miten tuon irti pitämisen kanssa pitäisi nyt tehä ko herra on päättäny ruveta tekemään reissuja piha-alueen ulukopuolelle. Mettälenkilläki luoksetulo oli meleko nihkiää, kaveri vaan kurvasi ohi noin kolomen metrin päästä ja lähti jo samantien viipottamaan seuraavaan suuntaan, ja sehän ei todellakaan ole mikään luoksetulo. Korkeintaan luoksehipasu. Hermo vähän kiriällä tuon herran valikoivan kuulon kans muutenki. Ei kajahtaa ko kuuroille korville ko Ukko päättää, että nyt tuolla onki jotain palijon mielenkiintosempaa. Tai jos "ei" hetkeksi pysäyttää, niin "tänne" ei sitten aiheuttakaan enää toivottua reaktiota. Ehkä sidon sen kymmenen metrin liekaan ja ko se lähtee paikuttamaan luullen olevansa irti, karjasen EI just sillon ko lieka loppuu. Tai vaihtoehtosesti hankin monta sataa metriä aitaa. 

Ja kaivan vallihauan sen aitauksen ympäri. 

Miksihän sitä pitää ihimisen tämmösiä maanvaivoja hankkia ittellensä. :D Mutta joo, asiasta kukkaruukkuun, kävin eilen hierottamassa jalakani kondikseen ja sain syyn nihkiästi sujuneille juoksulenkeille. Nilikat nimittäin. Siellä oli jumia ja virheasentoa sekä kiristystä ja ties mitä. Nyt onki sitten ihanan kevyet jalat, jotka ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin oikiasti koskee lattiaa kävellessä ihan kunnolla. Vähän jumppausta ja huomion kiinnittämistä juoksutekniikkaan niin sepä toivottavasti tästä! Vaikka eilen oliki semmone olo että vittu en tee mitään enää ikinä, ko paskaa se haukkaa kuitenki. 

Mutta todella elän toivossa, että tämän myötä jalakavaivat olisi menneen talaven lumia. Ja mikä parasta, tänään olen myös reenannut ensimmäistä kertaa aikoihin ja voi jumalat, miten mukavalta se tuntu! Kyllä se tästä taas.

Nyt vois ruveta sulattelemaan ruokaa ja tekemään jotain. Pakkaushommatki ois eessä pikkuhilijaa, perjantaina ois kuiten tarkotus vielä vetää jalaka- ja käsireeni ennen lähtöä. Vois käyä tänään illalla vielä kokeilemassa vähän juoksua tai sitten ihan vaan hihnalenkittää koira. 

Nähellään jos ei näkö mene!

Briefly in English: Nothing special today, but I'm feelin' good.

Just walk away, make it easy on us both.

Meisillä oli tänään rapulapäivä. Hyi. Lähin lauantaina vähän ex-tempore harrastamaan sosiaalista elämää ja käväisin baarissaki. Mukavaa oli, nasta nähä äijiä pitkästä aikaa ja sillee, mutta se seuraava päivä. Aamulla oli taas ihan käsittämätön olo, vaikka join erittäin ihimisiksi. Asiaa ehkä pahensi se, että olin vissiin nukkunu pää kainalossa niskajumista päätellen, mutta voe ristus sitä sydämentykytystä ja pahaa oloa herätessä. Muistinpahan taas, miksi ei ole tullu oikiasti juopoteltua sitten pääsiäisen. Koska kohoma on vaan niin perseestä ja se tulee nykyään sataprosenttisen varmasti. Kyllä pitää jotaki aika spesiaalia olla, että meikäläinen on valamis kestämään tämän dagen efterin. Kyllä taijan jatkossaki pitäytyä niissä muutamissa vaan.

Onnistuin kuiten eilen meikkaamaan naamani semmoseen  kuosiin ja pistin niin kivat vaatteetki päälle, että pakkohan se oli lähtiä käymään vähän ulukoilemassa. Tänään oonki sitten piristäny tätä sunnuntaipäivääni leipomalla muffineja. Ostin lauantaina Valion suklaakermaa, ko halusin kokeilla sitä. Ja mihinkäs se sopisi paremmin, ko muffinien päälle kuorrutukseksi! Koristeeksi vielä suklaarakeita, niin avot. Tällä reseptillä tekemäni muffinit oli kyllä ensimmäisiä, joista tuli kunnolla kuohkeita ja jotka kohosi uunissa hyvin, yleensä meikäläisen muffinit on tahtonu lätsähtää semmosiksi littanoiksi.

Suklaamuffinit:

200g rasvaa

2½ dl sokeria

3 munaa

4½ dl vehenäjauhoja (ite laiton 2 desiä täysjyvää ja 2½ tavallisia)

oikiaa kaakaojauhetta oman maun mukaan
reilu tl Pirkka cappuccino-jauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa 

loraus suklaakermaa

kuorrutukseen suklaakermaa ja suklaarakeita

Vatkaa pehemennyt rasva ja sokeri vaahoksi. Vatkaa munat vaahtoon yksitellen. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, kaakaojauhe, cappuccino-jauhe, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Yhistä vaahtoon haarukkavatkaimella sekoittaen. Lisää lopuksi maito ja kerma, sekoita. Annostele muffinivuokiin ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Jos käytät metallista muffinivuokaa, niin laske sillon uunin lämpötila noin 200 asteeseen. 

Anna muffinien jäähtyä ja vatkaa suklaakerma vaahoksi. Pursota tähtityllan avulla kunnolla jäähtyneiden muffinien päälle ja viimeistele koristelemalla suklaarakeilla. Nauti hyvässä seurassa kahavin kanssa auringonpaisteessa. :) Taikinaan voi lisätä myös rouhittua suklaata, mulla ei sitä ollu, joten jätin pois. Muutenki tuota reseptiä voi kyllä muokkailla oman makunsa mukaan ja käyttää vaikka omaa lempparisuklaata. Tuolla Pirkka cappuccino-jauheella on kätevä maustaa leivonnaisia tai esimerkiksi kakun täytteitä, juomana se on kyllä ihan kelevotonta kuraa. 

Näitten kaloripommien jäläkeen käytiin sitten vielä Soljan kans pikkulenkillä kuluttamassa tankkaamamme energiat (ei tainnu se nelekytä minsaa reippailua ihan ees riittää). :D Kaiken kaikkiaan ihan kiva ja rento sunnuntai, ihanan lämmin päivä. 

Nyt voisin hakeutua Perhesiteitten pariin tai kattomaan Poliisit-maratonia. Olin suunnitellu, että lähen aamulla kaheksalta pinkomaan mettään, mutta enpä menekään, vaan lähen ysin ja kympin välimaastossa mummolaan tekemään suursiivousta. Taija saaha reenattuakaan taas. No, no can do. 

Briefly in English: Chocolate cupcakes, yummy.

We're going up up up up up up!

Koska logopedian pääsykokeet ovat aiheuttaneet jonkin verran liikennettä täällä meikäläisen blogissa, päätin kirjottaa vielä lyhyesti myös siitä pääsykokeiden toisesta vaiheesta, jonne onnekkaat ihimiset ovat ehkä jo kutsunsa saaneet. Niille, jotka jäivät iliman sitä kultaista lippua, sanon lohutukseksi, että ei se mitään, ensi vuonna uuestaan! Tuntuu ehkä nyt maailmanlopulta, mutta siitä seleviää kyllä, ajan kanssa. Seuraavana vuonna tiiätte minkäläinen se pääsykoe ja tilanne on, sekä ootta keränneet vuojen enemmän kokemusta. "Välivuosi" kannattee myös käyttää mahollisimman tarkkaan hyö'yksi, jos saatta jonku toisen opiskelupaikan, niin ottakaa se vastaan. Jos mahollista, opiskelkaa jotain pääsykokeiden kannalta hyödyllistä tai tehkää töitä. Nauttikaa, eläkää. Elekää ainakaan jääkö makaamaan tai tyhyjäkäynnille. Alottakaa kokeisin valamistautuminen hyvissä ajoin, tehkää tarkemmat suunnitelmat ja miettikää, missä mokasitte nyt ja minkä voitte ensi vuonna tehä paremmin. Yyrittäminen yleensä palakitaan lopulta, jos kyseessä on juuri se oikia ala itelle. Ja mikä tärkeintä, teijän ei vaan ollu vielä tarkotettu alottaa niitä opiskeluja. Omassa ryhymässäni on sellaisia naisia, joiden kanssa on tullu semmone olo, että juuri näin sen pitikin mennä. Näiden ihanien naisten kanssa, tässä ja nyt. :) Mitä olisinkaan missannu, jos oisin päässy jo sillon heti opiskelemaan, ko ekan kerran hain!

Kevennän tätä juttua kivoilla kesäkuvilla!

Sitten siihen pääsykokeiden toiseen osioon: (varotan jo etukäteen, seuraa romaani.)

Ihan ensimmäiseksi sanon, että mikäli kutsu on tipahtanut postilaatikosta ja audiogrammia ei vielä ole, niin nyt kipin kapin semmonen hommaamaan esimerkiksi terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta! Jos kuulo on normaali eikä mitään erittäin pahaa kuulovikaa tai kuulon alenemaa tai muuta sellaista ole, audiogrammista ei kannate turhia stressata, sillä puheterapeutin ammatti vaatii normaalin kuulon, ei mitään virheetöntä superkuuloa. ;) Ja sitten rustaamaan sitä sivun mittaista kirijettä itestään. Kirjeen muotoon ja ulukoasuun sekä kertomiinsa asioihin kannattaa panostaa ja sitä kannattaa miettiä ja hioa, sillä se on ensimmäinen konkreettinen asia, jonka haastattelijat hakijasta saavat ja sitä käytetään perustana toisen päivän haastatteluosiossa. Kirjoita siis hyvin ja huolellisesti (ite pitäisin meleko rohkiana vetona omalla murteella kirijotettua kirjettä, mutta jokainen kokeilkoot tämmöstä tehokeinoa täysin omalla vastuulla!), muista hyvä kieliasu ja pyri ilimaisemaan itsesi selekiästi, tiiviisti ja persoonallisesti, niin että toisit mahollisimman hyvin kirjeessä esille itseäsi. Mieti, mikä on tärkiää mainita ja mikä ei niin tärkiää ja vastaa ainakin kaikkiin ohojeistuksessa pyyettyihin asioihin. Kannattaa siis tosissaan työstää sitä tekstiä, eikä välttämättä hyväksyä heti ensimmäistä valamiiksi saamaansa versiota.

Suunnitelkaa myös hyvissä ajoin, millä matkustatta ja missä majotutta, mikäli jou'utta tulemaan toiselta paikkakunnalta pääsykokeisiin. Miettikää, millä pääsettä yliopistolle (taksi, bussi, oma kyyti) ja tarkistakaa esimerkiksi bussivuorot ja järkevästi kulukevat linjat, oikiat pysäkit, salit joissa pääsykokeet pidetään ja niin ees päin. Järkevää on vilikasta karttaa (Google mapsilla on hyvä kattoa miltä vaikkapa määränpäässä tai oikialla bussipysäkillä pitäis näyttää) ja kirijottaa itelle muistettavia kadunnimiä ja aikatauluja ylös. Muistakaa hommata maholliset vapaat töistä ja varata juna/lentoliput hyvissä ajoin. Käytännön asioita ei kannate jättää viime tinkaan, ja itelle mahollisesti täysin vieraassa kaupungissa on helepompi toimia, ko on selevitelly asiat etukäteen. Näin myös riski myöhästymiseen minimoidaan. Ja mikä tärkeintä, ko nämät asiat on hoijossa, voi keskittyä kaikista parhaiten siihen ite olennaiseen.

Oikia asenne, reipas mieli ja runsaasti itteluottamusta ja hieman uteliaisuutta -
näillä eväin kohti tuntematonta!

Sitten yleensä ite pääsykoepäivästä. Suosittelen olemaan hyvissä ajoin paikalla, keskustelemaan rohkiasti muiden hakijoiden kanssa ja mikäli ylimääräistä vapaa-aikaa on (kuten esimerkiksi minulla oli melekeen koko päivä, sillä haastattelu oli aamusta ja ryhymätehtävä vasta iltapäivällä) tutustumaan yliopistorakennukseen ja käymään syömässä jossain lipaston ravintoloista. Vesipullo ja omat eväät voi myös olla fiksu veto, meijän pääsykoepäivänä lämpötila Oulussa kohosi lähemmäs kolomiakymmentä... Paikalla on myös luultavasti vanahempien vuosikurssien opiskelijoita, jotka tarjoilee virvokkeita (Oulussa meijän Communicafeessa oli keksiä, teetä ja mehua) ja myös heidän kanssaan on mahollisuus keskustella. Toki ei ole väärin myöskään ottaa aikaa ittelleen, mikäli yksinoleminen ja oma rauha auttaa keskittymään päivään paremmin, ittekin tsillailin aika palijon myös itekseni ja kattelin lipaston menoja. Päälle kannattaa pukia sellaiset vaatteet, joissa on mukava ja ittevarma olo, sekä heleppo olla. Jos siis olet tennarityyppiä, ei ole mitään järkiä pukia pääsykokeisiin korkkareita. Omannäköiset, siistit vaatteet ja siisti olemus riittävät aivan hyvin. Ei yli- tai alipukeutumista. Joskus olen myös kuullut sellaisen vihijeen, että kannattaa kiinnittää huomiota, minkälaiset kengät laittaa erilaisiin haastattelutilanteisiin jalakaan, sillä kengät ovat kuulemma asia, mihin vastapuoli kiinnittää ensimmäiseksi huomiota uuessa ihimisessä.

Tuokaa parhaat puolenne esiin niinkö tämä perhonenki!

 Oulussa toinen vaihe jakautui kolomeen osaan (olettaisin että myös muualla mennään suurin piirtein samalla kaavalla), joita olivat haastattelu, puheterapeutin tapaaminen ja ryhymäkeskustelu. Haastattelun kesto oli noin 15 minuuttia, ja siinä tosiaan käytetään pohojalla sitä ittestä kirijotettua kirjettä. Kysymyksiä saattaa siis tulla laidasta laitaan, mutta uskoisin että niiden tarkoituksena on selevittää, oletko tosissaan motivoitunut hakija. Kannattee ehkä valamiiksi miettiä esimerkiksi juuri sellaisia asioita, kuten miksi haluaa opiskelemaan juuri logopediaa eikä jotain muuta, mitä logopedia omasta mielestä käytännössä on, miksi juuri valitsemalleen paikkakunnalle, mitä tekisi jos ei pääsisikään nyt opiskelemaan, onko valamis viettämään pitkiä päiviä yliopistolla ja opiskelemaan ahkerasti ja niin edelleen. Muistakaa olla hermoilematta liikaa ja olemaan oma ittenne, sekä ottakaa rohkiasti kontaktia haastattelijoihin ja vastatkaa reippaasti kysymyksiin.

Puheterapeutin tapaamista ei mielestäni varsinaisesti voi "reputtaa", ellei ole jotain todella vaikiaa ongelmaa puheen- ja äänenkäytön kanssa, joka estäisi puheterapeuttina työskentelyn. Lievät s-viat tai äänenkäytön ongelmat eivät ole este, lähinnä tässä vaiheessa kartoitetaan mahollisia hiottavia juttuja tulevia opintoja ajatellen. Ittehän olen siis ollu s-ryhymässä fiksaamassa omaa ässääni. Puheterapeutille annetaan audiogrammi ja hänen kanssaan tehään pieniä tehtäviä, kuten luetaan ääneen ja tuotetaan erilaisia äänteitä, ei siis mitään supervaikiaa tai ihimeellistä. Turhaa ei siis kannate sitäkään jännittää. :)

Esimerkki siitä, miten ei kannate pukeutua pääsykokeisiin. :)

 Viimeisenä osiona päivään kuuluu ryhymätehtävä. Ennalta jaetuille ryhymille annetaan muutama artikkeli tai jokin teksti liittyen johonkin aiheeseen, ja jokaisella on pieni hetki tutustua teksteihin itsenäisesti. Tämän jäläkeen paperit kerätään pois ja ryhymän tehtävä on itsenäisesti kehittää muutaman hetken ajan keskustelua aiheeseen liittyen. Seuraamassa olevat arvijoitsijat eivät osallistu keskusteluun mitenkään, vaan homma on täysin hakijoiden käsissä. Tässä vaiheessa olisi tärkiää osoittaa omat vuorovaikutustaitonsa, eli sen, että saa suunsa tarvittaessa auki, mutta osaa myös ottaa toiset huomioon ja kuunnella heitä. Keskustelun sisällöllä tai mielipiteiden "hienoudella" ei niinkään ole väliä, vaan sillä, että löytää jotain sanottavaa ja kykenee osallistumaan ja luomaan keskustelua. Kultainen keskiväylä on tässä mielestäni se paras vaihtoehto, puhu, mutta älä liikaa, äläkä ainakaan toisten päälle. Kuuntele myös toisia ja kommentoi heidän sanomisiaan. Voit myös olla eri mieltä kuin muut. Tilanne kannattee ajatella ihan tavallisena keskustelutilanteena ja olla mahollisimman rento, oma ittensä ja aito. Minkäänlainen feikkaaminen tai päteminen ei kannate, sellaisen läpi nähdään kyllä välittömästi. 

Ja luonnollisesti koko päivän kannattee puhua mahollisimman selekiästi ja riittävän kuuluvalla äänellä. Muistakaa myös hymy ja nauru, sekä hyvät käytöstävät. Silimiin kattominen ja reipas kättely kertoo ihimisestä aika palijon.

Siinäpä minun vihijeet ja ohojeistukset! Tsemppiä kaikille, joilla tuo koitos on eessä, ja muistakaa olla ressaamatta liikoja! Uskon vakaasti, että mikäli ihiminen tosissaan haluaa opiskelemaan jotain, se ei kyllä jää valitsijoilta huomaamatta. Muistakaa luottaa itteenne ja ajatella, että hoijatta homman kotio. Ite ajattelin, että valituksi tuleminen on minulle ainut vaihtoehto, enkä suostu hyväksymään mitään muuta. Hyvä te, ootta päässy jo näin pitkälle, ja kun vielä selevitätte tämän viimisen "esteen" niin lopputulos kyllä sitten palakittee, minä lupaan. :) Voisin muuten tulla tsemppaamaan oululaisia hakijoita ihan paikan päälle, muttako oon pääsykokeiden aikaan valitettavasti seikkailemassa muilla main. 

Näin voit palakita ittesi rankkojen pääsykokeitten jäläkeen. ;)

 PS. Valituksi tulleitten nimet julukastaan netissä varmaan joskus ennen juhannusta, eli siihen asti voitta olla ihan rauhassa. Asuntohakemuksia ja muita kannattee laittaa varmuuen vuoksi vetämään jo valamiiksi ja muutenkin suunnitella, miten elämä lähtee rullaamaan jos ja kun opiskelemaan pääsee. Kannattee miettiä myös sitä, mitä tekee, mikäli ei tulisikaan nyt valituksi, mutta yleensäkään ei kannate huolehtia liikoja. Ainaki minä oon huomannu, että elämällä on tapana sutviutua tavalla, tai toisella!

Briefly in English: How to survive from the second point of the entrance examination of logopedics.

I'll meet you in the next life, I promise you.

Tässäpä tulee meikäläisen uusi tukka! Tai se mikään uusi ole, sama vanaha rätti se on, mutta vähän uudelleen muotoiltuna. Ja ko innostuin tästä uuesta kesälookistani sen verran palijon, päätin perijantain kunniaksi jopa meikata! 

Siinäpä se! Kiitos otsiksen minusta tuntuu, että meikällä on sittenki ehkä poskipäät. Ja ei, en muuten omista mitään kotikutoista tuulikonetta, vaikka tuo kuva näyttääki ihan siltä. :-----D Nuot rajaukset silimissä on vähän pyllystä taas, aina unohan ettei näillä meikäläisen raskailla luomilla ja suoristuvilla ripsillä pitäisi tehä semmosia. Tästä eteenpäin alakaaki se suoristustappelu tuon otsiksen kans... 

Eipä tässä muuta, kivaa perjantaita kaikille! Vaikka ainakaan täällä tuo sää ei oikein suosi näitä kivoja kesäfiiliksiä, jotka heräsi otsiksen myötä... Sataa sataa ropisee. 

Briefly in English: I had my hair cut. Like it very much!

I've put down my sword.

Aattelinpa lisäillä muutaman foton ja kirjotella vähän siitä meikäläisen tämän "kesän" ekasta grillailukeissistä (joka siis luonnollisesti tapahtui vesisateessa...) Ja menu piti sisällään sitten tämmösiä juttuja:

Salaattia! Salaattiin tuli siis perus salaatti-tomaatti-kurkku -yhistelmän lisäksi fetaa ja mandariinia. Salaattikastikkeena sitä ite sekoitettua kermaviilikastiketta (eli kermaviiliä, johon nakkelet maustekaapista tyyliin sokeria, suolaa, sitruunamehua, pippuria ja niin ees päin, en tiiä mitä kaikkia se äiti siihen laitto, mutta hyvää oli.)

Pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Menin tällä kertaa helepon kaavan kautta ja ainuastaan poistin sienistä jalat ja koversin vähän sisältä, nakkasin sinne pippurituorejuustoa ja käärin pekonin päälle. Jos haluan hifistellä, koverran sienet sisältä isosti, nakkaan kulhoon ja lisään tuorejuustoa tai auraa, pilkon pekonia joukkoon ja sekoitan. Tällä massalla täytän sienet ja kääräisen pekonia päälle. Tällä kertaa jalat meni kuitenkin jatkoksi äitin tekemään sienikastikkeeseen. 

Ruoanvalamistuksen ohessa nautiskelin hieman virvokkeita, eli pakastekylymää Somersbytä. Yleensä en välitä makeista siidereistä, mutta tämä tekee poikkeuksen, sillä se on makeudestaan huolimatta ihanan omenaista ja sopii kivasti kesäpäiviin. Joskin tämän siemailu sateenvarjon alla käännellessäni pihivejä grillissä ei oikeen vastannu sitä mielikuvaa, joka minulla oli grillailuhetkestä...

Lisukkeeksi paistettiin vähän patonkia (ja kyllä, taas laiskana, valamiita Rainbown valakosipulipatonkeja pakastealtaasta :D) Ja mitäpä olisi patonki iliman juustoa, tällä kertaa mozzarellasiivuja. Alun perin aattelin laittaa noita siivuja tomaatin kans grilliin, mutta loppujen lopuksi meillä ei sitten ollukaan ko kirsikkatomaatteja. Ja ko grillissä paistu myös naudan pihivit, luonnollisesti juomana punaviiniä. Tämä ei kylläkään noussu miksikään erityisen suureksi suosikikseni. Ihan mukiinmenevä.

Oisin halunnu myös grillata TUORETTA ananasta, mutta ko sitä ei tietenkään sattunu just sillon olemaan kaupassa, täytyi tyytyä purkkiversioon.

Ja tässä vielä koko komeus lautasella. Naudan pihivin päällä herkkusieni/rouskukastiketta (ja tähän pitää sitten laittaa voita ja oikiaa kermaa!) ja lisukkeena uunissa lämmitetyt Raimbown grillikasvikset (oli muuten aika hyviä, suosittelen lämpimästi kaikille.) Kuva on vähän kökkö, mutta tässä vaiheessa mulla oli jo kiire syömään kaikkia herkkuja. :D

Ja jäläkiruuaksi sitten brownieta vaniljajäätelöllä. Brownien ohoje oli Lapin Kansassa, mutta äiti sovelsi sitä aika rankasti ja nakkeli sekaan jämäsuklaakarkeista cappuccinojauheeseen, että. :----D Meillä on nimittäin tapana keittiössä ottaa seittemän reseptiä, poimia niistä parhaat jutut ja yhistää itteä miellyttäväksi kokonaisuueksi. Ja kuten oon aikasemminki maininnu, meikäläinen soveltaa muutenki aika rankalla käjellä. Jos jotain puuttuu, se korvataan jollain muulla. 

Briefly in English: The first grilled food for this summer. Eating and drinking - that's what I do best.

Euphoria.

Siivouspäivä. Oon puunannu kämpän, no, en nyt ihan lattiasta kattoon, mutta melekeen. Siivoilu sujuu rattoisasti ko jorailee samalla Ketchup Songin tahtiin. Siivouksen jäläkeen kokkailin vielä vähän ruokaa. Vaikka pää aluksi meinasiki vähän rakoilla sen ajatuksen suhteen, että makaan kotona miltei koko kesän iliman töitä, oon tässä paranemisen myötä bongaillu tästä jutusta myös hyviä puolia. 

Niitä on esimerkiksi mahollisuus laittaa ruokia, joita ei oikiastaan Oulussa tekis. Tänään net oli haukipihivit. Kävin mummolasta vähän haukifileitä ja jauhoin net ja paistelin pihiveiksi. Tein kaveriksi myös pottumuusin ja viikonlopun rillailujen jälijiltä oli vielä kermaviilikastiketta, joka kruunasi aterian yhessä kasvisten kans. Ja siivouksen ja kaiken kunniaksi otin myös ruuan kanssa lasin valakoviiniä. Nyt täytyy tunnustaa, että juon tässä toista kirijottelun ohella. Viini vaan tekee ateriasta kuin ateriasta vielä astetta nautinnollisemman. Meikäläisestä vois hyvin kehittyä semmone keskieurooppalainen viinintissuttelija. Oon ihan järkyttävän näkönen, tukka sotkunutturalla ja pinneilllä ja jalassa liian isot lököhousut, mutta ei haittaa!

Haukipihivit:
haukifileitä jauhettuna
korppujauhoja
kananmuna
kermaa (ruokakermaki käy, mutta suosittelen oikiaa kermaa, ettei tuu kuivia pihivejä)
sitruunamehua
suolaa
valakopippuria

Sekoitetaan tasaiseksi massaksi, muotoillaan pihiveiksi ja paistetaan pannulla voissa kunnes pinta saa kauniin värin.

Mikäs tässä, kyllä kelepaa työttömän kesälomalaisen tissutella vähän valakkaria näin tiistainakin. Eilen illalla istuin mummolan keittiönpöyässä ja kattelin pihamaalle, missä koivut jo vähän arasti auko silimujaan ja mietin että kyllä kelepaa, ko ole kiire mihinkään. Huomenna koiralla on hampaanpoistoaika ja perjantaina meen leikkauttamaan etuhiukset, mutta muuten kalenterissa on meleko tyhyjää. Joku päivä vois lähtiä käymään kirijastossa. Aattelin ottaa kaiken ilon tästä työttömyyestäni nyt irti, tuskin tulee kovin monta kesää enää, jolloin sais keskittyä enimmäkseen tähän lomailuun.

Nyt vois tässä lakata kynnet pinkiksi, laittaa jakson Perhesiteitä pyörimään ja siemailla loput tuosta valakoviinilasista. 

Briefly in English: I made tasty food today.

Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä.

Tämä homma on taas vaihteeksi aika pyllystä mutta ei se mitään, olen tässä positiivisena ihimisenä värkänny tänään ja eilen itelleni uutta juoksusoittolistaa korkattavaksi. Kohta, kohta. Sama lista saa myös toimia meikän venton kruisailumusana tulevana, toivottavasti lämpimänä ja tapahtumientäyteisenä kesänä... Heh. 

Piilotin mukaan myös muutaman ihan oikian piisin, siinäpä teille miettimistä, että mitkä net noista sitten onkaan! ;) Sulassa sovussa niin kasari ko ysäriki ja tämän hetken kuumimmat hitit sekä muutama muu. Näistä riittänee motivaatiota lenkkipolulle hetkeksi.

Briefly in English: Music for running.

Nyt poika saunoo.

Hej allihopa! 

Juuri kun ajattelin musertua sen todellisuuen alle, että oon koko loppuelämäni sairas, en ikinä toivu tästä räkätau'ista ja kurkkuun sattuu ikuisesti, eikä lenkkipoluille tai salille ole enää paluuta samalla kun motivaationi kärsii ja kuihtuu kurkkiessaan ulos ikkunoista kevätiliman ihanuutta, heräsin tänä aamuna iliman kurkkukipua! Ja se on enemmän ko sata jänistä. 

Että kyllä se tästä ehkä sittenkin. Eilen oli muutenki ihan semmone olo niinkö ois kohoma, ko käytiin hakemassa ruuaksi pitsaa ja vetelin suolaistakin suolasemman kana-ananas-aurajuusto-pekonin. Oha se kyllä hyvää, mutta sen jäläkeen on koko loppuillan semmone olo niinkö ois oikiasti rapula ko se janottaa niin hirviästi. Oon tosin eläny parit viime päivät lähinnä viinimarijamehulla ja kuumaan veteen liuotetulla hunajalla, että ehkä se pitsan tankkaus teki kuiten ihan hyvää. Tänään tunnen itteni ihan uuelleen syntyneeksi (no melekeen ainaki!)

Lisäksi Suomi hakkasi kuin hakkasikin sen USA:n eilen (tätä ei varmaan kukaan vielä tiennytkään) ja meikäläisellä on omat (pre-)kultajuhulat täällä, huuattelen Pojua uuestaan ja uuestaan. Myös tuo voitto oli enemmän ko sata jänistä ja aion ottaa kaiken ilon irti tästä, kävi miten kävi. Sattuneesta syystä en ollut oikein kykenevä osallistumaan viime vuojen kultajuhuliin, ko seuraavana aamuna soi kello joskus nelijältä ja piti lähtiä logopedian pääsykokeisiin... Tämä on jotenki tätä tyypillistä meikäläistä. No, parin tunnin yöunet ja päätin, että kerta Suomi voitti niin voitan kyllä minäki! Ja niinhän minä tein. :)

Mutta olisi kyllä ihan kiva päästä juhulimaan IHAN OIKIASTI. Vaikka olihan se jo eilenki melekonen jännitysnäytelmä, jonka voittoa sietää juhulia. Kaatu aika monta suomalaisen jääkiekkoilun kirousta.

Ja voi ahhahaa, putosi se Ruotsiki pelistä pois. En tiiä lähtikö se meikäläisen kurkkukipu niitten vai USA:n messiin mutta hei hei, sinne painukoot!

Viime yönä oli muuten ihan hitonmoinen ukonilima. Tai ekan kerran se jytäs jo sillon illalla peliä kattoessa, mutta yöllä se päätti alakaa räiskätä ihan kunnolla. En tiiä heräsinkö siihen mielettömään jyrinään vaiko päänsärkyyn, joka tuntu siltä, että kallo halakiaa ihan kohta. Se roimautti myös aikamoiset vesisateet. Tänään aamu on valijennu ihanan aurinkoisena ja lämpö nousee varmasti taivaisiin. Lumet on sananmukaisesti sulanu ihan kohisten ja höyryämällä. Tänään kaivetaan varmaan grilli esiin ja tuumataan että "NY RILLATAAN!". Pihiviä ja punkkua ja arskan paistetta, ai että.

Ja joo, on taas tylsän kuvatonta tekstiä, mutta valitettavasti meikäläisen sairastelusta ei oikein pitemmän päälle oo irronnu mitään fiksua kuvamateriaalia. Ei sillä että ois ees jaksanu palijoa kiinnostaa kuvaaminen.

Joop, lähtiä vetelemään nassuun vaikkapa vähän maitorahkaa ja ruisleipää.

Briefly in English: Ice hockey fever!

Hope dies last.

Piti vissiin kuolla tähän räkätautiin. Sairastelupäivä numero en ees enää jaksa laskia. Toive terveestä ja urheilullisesta maanantaista hupenee koko ajan. Toisaalta, kuten otsikko sanoo, hope dies last. 

Sopii teemaan myös jääkiekon osalta, sekä siihen, miten olen viihyttänyt ittiäni tässä kipiänä. Nimittäin kattomalla Taru Sormusten Herrasta trilogian extendet cuttia. En tiiä miten olen elämässäni selevinny näin pitkälle ikinä niitä näkemättä! Meikäläinen on nimittäin sen verta palijon ollu Tolkienin pauloissa, että ohan se nyt suorastaan häpiä kattoa nämät vasta nyt. Mutta parempi myöhään, ko ei milloinkaan. Täytyy sanoa, että tykkään näistä vielä palijon enemmän ko niistä alakuperäisistä dvd-julukasuista. Vähän niinkö kattois kokonaan uutta elokuvasarijaa. Ja minä oon sentään nähäny nämät aika monesti. 

Viinimarijamehua ja Helemin syvänteen taistelua, jei! Enkä vieläkään tiiä lähtisinkö Legolasin vai Aragornin matkaan. :------D Vetreä 87-vuotias vaiko iätön haltia? Kas siinäpä vasta kysymys. Tässä kakkospätkässä hienointa on ehkä Rautapihan puhistus, enteissä on jotaki vastustamatonta ja jylläävää luonnon voimaa, jolle kukaan ei maha mitään. Toisaalta rohirrim on kans aika jees porukkaa, jos oisin pois Keskimaasta, voisin aika mielelläni olla rohanilainen. Yksinkertainen ja vähän maalainen elämänmeno, karskeja miehiä ja näin. Sopii mulle. Gondorilaiset on meikäläisen makuun ehkä vähän liian kaupunkilaisia (miettikää nyt vaikka jotain Boromiria!) Rivendell ois kyllä toisaalta kans aika hieno paikka, meikäläisessä ko on tämmöstä kauniin haltianeidon näköä... ...not, ulukonäön ja elämisen meiningin perusteella taitaisin kyllä olla ihan vaan Konnun hobitti. Yhtä lyhyt ja karvanen. :D

Ihan ehta haltianeito!

Ukkoki katto meikän kans Tarua. No okei, se nukku. :----D

Yhtä kaikki, Keskimaa on hyvä suojasatama, jonne voi matkustella vaikka näin kipiänä. Kirjaa ei toki voita ikinä mikään (!!! sillä on eräänlainen raamatun asema meikäläisen elämässä), mutta Jacksonin filimatisointi on sen verran komia ja onnistunu, että tykkään kyllä välillä vaan kattellaki näitä. Tarulla on yksinkertaisesti niin mahtava maailma. Kirja pisti 12-vuotiaan meikäläisen maailman monella tapaa meleko sekasin, eikä paluuta sen jäläkeen oo ollu. Fantasia ei mitenkään päin muuten ole oikein meikäläisen laji (Harry Potterit, joo, sekä se joku sarja, jonka nimiä en muista ja hävettää tunnustaa, mutta Narnian tarinat on vieläki kesken :D) mutta se johtuu ehkä siitä, että Taru oli ensimmäinen tätä lajia ja minulle niin pyhä, että kaikki muu tuntuu jotenki laimialta.

Kirjallisia lemppareita ja tietyllä tapaa esikuvia meikäläisellä onkin juuri Tolkien, sekä lisäksi Douglas Adams ja John Irving. Mainitakseni ehkä näin suurimmat innoittajat. Kaikkia yhistää mahottoman taitava ja loistelias kieli, joka soljuu eteenpäin, ja etenkin jäläkimmäisiä myös huumori. Erilainen, omalaatuinen ja Irvingillä ajoittain aika mustakin, mutta huumori. 

Semmone kirjoittaja minäki haluaisin olla. Kirjottaa taitavaa ja iskevää, eteenpäin soljuvaa tekstiä, joka on ryhditetty toimivalla ja terävällä, ajoittain meleko tummallakin huumorilla. Ei mitään valamiiksi pureskeltua liian heleppoa mössöä, jonka vaan lukee ja siinä se. Tekstiä, johon tarvii ajatusta, mutta joka ei kuitenkaan ole ihan täyttä hepreaa. Tekstiä, joka herättää lukijassaan tunteita ja ajatuksia. Ja, viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, tekstiä, joka tarjoaisi lukijalleen unohtumattoman lukukokemuksen, edes häviävän osan verran sellaisen, minkä Tolkien minulle Tarulla aikanaan tarjosi. 

Mutta koska minä jaarittelen vaan jonninjoutavaa paskaa eikä minulla useimmiten ole mitään ajatusta mistään, saati mitään suurta sanottavaa, taitaa se olla vielä aika kaukainen haave.

Joo, vois palata takasin pausella olevaan Keskimaahan. Nazgulit saapui juuri Osgiliathiin! Kohta vois myös syyä ja keittää vähän lisää kuumaa mehua. Meneehän se nämät komiat kevätpäivät näinkin... 

Loppuun vielä tämmöne hauska kevennys:

Hyvää aurinkoista loppupäivää kaikille, ja toivottavasti teillä on jotaki järkevämpää tekemistä ko meikällä! :)

Briefly in English: The Lord of the Rings. Best entertainment for me right now. I have nothing but too many hours to watch all the movies. Being sick sucks, but Legolas and Aragorn will help me to get through this.

You gave me a hundred ways to hate.

Kuten minun tunnollisena opiskelijana pitäisi jo tietää, ensimmäisille lomapäiville ei kannattaisi suunnitella mitään suurta ja ihimeellistä, ko sehän on sataprosenttisen varmaa, että pamahtaa joku tauti päälle.

Niinpä sen sijaan, että oisin ampassu heti aamusta 30-40 minsan juoksulenkille ja vetäny sen jäläkeen salireenin, nyt vittuunnunki täällä kauhian räkätau'in kourissa. Yrittää tehä poskiontelontulehusta vissiin. Aamullaki oli niin järkyttävä olo, että pistin kaheksalta uuestaan nukkumaan, ko en tahtonu herätä (tiiättekö sen hirviän kuivuuen tunteen suussa ja kurkussa ja kutinan ja karvastelun ja tukkosen nenän?) mutta oikiastaan se jatkoaikayritys vaan pahensi oloa. Kuumetta ei oo, joten senkään puolesta ei tee mieli nukkua.

No, Duactia ja särkylääkettä ja sitte lääkäriin jos ei niillä tokene. Raivostuttavaa ko ei tee mieli syyä mitään, on niin inhottava olo ettei jaksais lukia eikä datailla, mutta makaaminenki vituttaa. Telekkarista näkyy kertaalleen katotut Emmerdalet uuestaan ja huoh. Arvoin tässä, että uskaltaisinkohan lähtiä kevyelle kävelyreissulle koiran kans mettään. Tosin koiraki vetää just nytten sikeitä, että.

Räkä on ehtymätön luonnonvara. Jos kehittelis tästä jonku biopolttoaineen niin vähänkö sillä rikastuisi.

Ehkä keittelen tässä glögit ko ulukona on edelleen meleko talavisen näköistä, kiitos sulamattomien lumien. Joululaulut vaan soimaan niin johan kelepaa.

Onneksi tänään tulee ees jääkiekkoa. Vaikka tuolla Suomen tämänhetkisellä pelityylillä se ei kauhiasti lohuta sekään. Näin pari yötä sitten unta, jossa seurustelin ruotsalaisen jääkiekkoilijan kans, ja oon vahavasti alakanu uskoa, että ehkäpä se oli enne! Mikähän on Johan Franzénin siviilisääty? Miksei wikipedia kerro mulle tämmöstä tärkiää faktaa?! :--------D Tai no, sitten voitais myös harkita sitä vaihtoehtoa, että Kukkonen vois lopettaa sen jääkiekon pelaamisen ko ei se sitä läheskään aina handlaa (tiiä onko sillä piilolinssit väärissä silimissä vai missä vika ko pitää omaa maalivahtiaki kampittaa aina välillä...) mutta harmin paikka ko seki perkele on kerenny perustaa jo perheen! Ja vielä iliman minua! Ei mee nallekarkit tasan.

No niinkö minä nyt oikiasti semmosta ukkoa haluaisin, joka ei ois koskaan kotona.

Kävinpä sitten tuon ainuan Ukkoni kanssa vähän mettässä hillumassa, jäi kirijottelutki kesken ko paskahätä ei oota (koiran siis, ei minun,  tämän hetkisestä pohojoisesta sijainnistani huolimatta löytyy kyllä sisävessaki, heke heke). Herra etti hienosti mettässä meikäläiselle kuolleen talitintin, oon vahavasti sitä mieltä, että pitää ainaki ees kokeilla, osaisko tuo noutaa mettälintuja tai jotaki oikiasti järkevää. :------D On se sen verta terävä sälli ja nopia oppimaan, että vois kokeilla jotain touhuamista kyllä. Nyt se kantelee tuossa onnellisena talouspaperirulla-arvoitusta, jonka sisällä on vähän koirankeksiä. Poitsu on ollu kovasti rauhottumaan päin ja hampaitten käyttely käsiinki (sekä yleensä joka paikkaan) on alakanu vähentyä huomattavasti ko hampaat on lähes vaihtunu. Välillä tuntuu, että onkohan tuo vähän kipiä ko ei tartte koheltaa enää läheskään niin palijon ko vielä joku aika sitten, mutta kaipa se sitten menee aikuistumisen ja viisastumisen piikkiin ko mitään kuumeilua tai muuta ei oo. Hieman vaikea vaan omistajalla uskoa ko joskus tuntu ettei vauva rauhotu sitten millään unille. :D

Ite tekasin lounaaksi kanasalaattia, johon tuli tomaattia, paprikaa ja viinirypäleitä. Lisukkeena vähän raejuustoa, sekä öljyä ja pippurisekoitusta. Päälle jöin vielä vihiriät teet ja on vähän astetta pirtsakampi olo. Syyhyttäis niin saakelisti urheilemaan, mutta kaipa sitä voi alottaa silläki, että keventää vähän kakunmättäusviikonlopun jäläkeen.

Kyllä tää tästä, ehkä. Hetkittäin kulukee jo happiki nenän kautta. 

Briefly in English: It's always so lovely to get sick when your holiday starts. 

"En oo pannu sun penaalia!" ja muita letkeitä letkautuksia.

Otsikko tarkottaa tasan sitä, että mulla tulee ikävä kesällä. 

Meisillä alako kesäloma. Apua. Pitäis pakata ja lähtiä huomenna kotiin, mutta mulla on vähän semmone olo, että en taho, onko pakko! Paitsi että en koskaan kerkiä viettää täällä Oulussa semmosta rentoa vapaa-aikaa ko aina joko opiskelen tai oon menossa jonneki, niin tuli vähän semmone orpo olo ko käytiin tyttöjen kans vielä Pannukakkutalossa ja sitten yksillä kaatamassa meijän päiväkotiraportti. 

Oon eläny semmosessa symbioosissa Leenan kans tässä muutaman hetken, että en varmaan osaa huomenna olla ko tajuan ettei tarvikaan lähtiä sen kans mihinkään. :D Kuka mulle nyt aukoo rakastavasti päätä koko ajan?

Voi että, on meillä niin roppakaupalla ihania naisia.

On vähän semmone olo että juuri nyt ko täällä Oulussa ja Oulun pesässä alakais olla mukava fiilis olla ko kesä tekee tuloaan ja näin, niin pitääki lähtiä veks. Pikkusen ristiriitanen olo. Sitten ko tulee takasin niin on taas paskat ilimat ja alakaa opiskelu uuestaan. :--------D No ei kai. 

Minkäs teet ko ei ole töitä. Pitää tulla kesällä käymään. 

Joo, ei kait se auta. Ruveta tässä jääkiekon ohella ehkä kasailemaan tavaroita ja valamistautumaan kesälomaan. Ai että, jääkiekko on kyllä hieno laji. 

Briefly in English: It's my summer holiday! Feelin' good.

Etkö tahdo, vai etkö tohdi rakastua.

Istun täällä kasvonaamio naamassa pestyäni ja kuorittuani ihon, joten siispä seuraa esittely meikäläisen käyttämästä tököttiarsenaalista (miehet, jos teitä tänne eksyy, tässä vaiheessa voitta lopettaa lukemisen.) Aika ihana tämä tunne ko on naamio kasvoilla, olin ihan unohtanu. Siitä kuorimisesta puhumattakaan. Tuon Lumenen kasvojen kuorinta-aineen koostumus oli muuttunu, mutta toimivalta tuotteelta se vaikutti edelleen. Tuoksu ei tosin ehkä miellyttäny niin kauhiasti. Mutta, nyt sen purkkiarsenaalin kimppuun:

Ekana meikäläisen vartalon hoitoon käyttämät mönjät. Dermosilillä mennään, perus bodylotionia (jota ei kuulemma saa enää, eikä!) ja tummasuklaa body butter. Tuo tummasuklaa-juttu tuoksuu raivostuttavan suklaiselle ja on koostumukseltaan tosi paksua, peruslotionia taas voi käyttää myös after sun -voiteena. Auringonoton jäläkeen. Jos harrastaisin sellaista. Heh. Ja sitten on vielä jalakavoide (kyllä, ko kuivat kantapäät on maailman raivostuttavin juttu), pehmentää ja ehkäisee hienhajua. :D Toimii väsyneille jaloille, parasta jalakakylvyn ja perusteellisen jalakahoidon yhteydessä.

Kaikkia rasvoja käytän sen mukaan, miltä iho tuntuu. En joka suihkun tai saunan jäläkeen, ainuastaan silloin, ko iho tuntuu rasvaa kaipaavan ja silloin, ko kuorin ihon suihkussa. Jalat ois hyvä hoitaa ja rasvata kerran viikkoon, mutta kiireessä tahtoopi jäähä. Yleensä oon yrittäny muistaa jalat sinä samana päivänä ko teen kasvojen kuorinnan ja laitan naamion.

Seuraavaksi sitten naamanhoitotuotteet. Puhdistukseen tuo Dermosilin vaahto E, tykkään koostumuksesta tosi paljon. Ei kuivata ihoa ja jättää kivan puhtaan tunteen kasvoille. Sen vieressä meikinpoistogeeli, jota käytän lähinnä suihkussa naaman pesuun. Ei ehkä niin hirviän tehokasta, tällä ei esimerkiksi lähteny meikkikynä poskesta laskiaisen jäläkeen. Huomasin juuri, että kuvasta puuttuu Natural Coden puhdistusgeeli, semmonenkin löytyy. Sen lopputulos on kyllä puhdistava, mutta en tykkää koostumuksesta, geeli on vaikia pestä pois naamalta, toisin ko tuo Dermosilin vaahto. Silimämeikin puhistukseen myöskin Natural Codea, puhdistusemulsiota. Ei mikään supermahtava, emulsio on ehkä vähän hankala käyttää, yleensä painelen ensin vanulapulla silmiä ja sen jäläkeen pesen vielä vedellä. Silti tähän asti testaamistani silimämeikinpoistoaineista paras. Kasvovettä käytin joskus, mutta minusta tuntu, että se lähinnä jotenki ärsytti ihoa, joten heitin pois. Voisi tietenki ostaa tuota Natural Coden kasvovettä ja kokeilla, että onko lopputulos senki kanssa sama.

Sen kuorinta-aineen näitteki jo edellisessä kirjotuksessa, tässä tuo Dermosilin vadelmanaamio. Tämä on pitkäaikainen suosikki, vadelmaa ja savea. Savi kuulemma imee epäpuhtauksia ja skeidaa ulos ihohuokosista, tiiä sitten. Tuo on kuitenki joka tapauksessa heleppo käyttää, tuoksuu hyvälle ja tuntuu mukavalta iholla. Ja kyllä minusta käytettynä yhessä kuorinnan ja kosteutuksen kanssa kerran viikossa vaikuttaa positiivisesti ihon ulukonäköön ja hyvinvointiin. Ja kosteutukseen tosiaan tuota Natural Coden 24h Moisturizeria. Käyttötiheydestä sen verran, että en rasvaa naamaa joka pesun yhteyessä, ainuastaan silloin, ko se tuntuu kaipaavan kosteutusta. Ja tietenki kuorinnan ja naamion jäläkeen. 

Hännänhuippuna meikällä on tuo Rainbown silimänympärysvoide (:-------D). En oikein tiiä, onko siitä ollu mitään hyötyä käytössä, toisaalta aina tahon unohtaa sen laittamisen. Hakusessa olisi ehkä joku vähän parempi, tummia silimänalusia ja silimäpusseja häivyttävä mielellään! Mitään varsinaisia päivä- tai yövoiteita en käytä, ko olen kokenu, ettei meikäläisen naama tarvi saati semmosia kaipaa. Ja tunnustan, olen laiska pesemään naamaani, jos en ole meikannu ja käy suihkussa/saunassa. Pesen naaman jos se tuntuu tai näyttää rasvaselta, mutta muuten en viitti läträtä ylenpalttisesti sen veen kans, ko tuntuu että jatkuva peseminen alakaa vaan kuivattamaan naamaa. Täällä Oulussa veen laatu on vissiin sen verran erilainen, että vaikutus oikeen korostuu.

Käsien hoitoon Dermosilin kuorinta käpälöille, käsivoide sekä kynsinauhavoide. Viilailut hoijan lasiviilalla ja sillon tällön lakkaan kirkkaanpunaista tai pinkkiä kynsille (oikiastaan ainuat järkevät kynsilakat, jotka tällä hetkellä omistan, Lumenen sävy 22 Burning Heart ja MaxFactorin 704 Disco Pink). Kunnollista mustaa lakkaa pitäisi ostaa, edellinen taisi olla Maybellinen ja tykkäsin siitä aika palijon, ei vaan ole tullut ostettua uutta tilalle ko edellinen loppu. Tuo Lumenekin on meleko finito jo. Joku väritön ja kuulas, läpinäkyvä sävy voisi olla kiva kans. Tosin olen aika laiska lakkaamaan kynsiä. Viila ja lakat jäi poikke kuvasta, anteeksi siitä.

Sitte tukan hoitotuotteet. Paul Mitchellin Super Skinny Serum on rakkaus, johon tutustuin pidennysaikoinani. Maksaa maltaita, mutta yksi painallus kuiville latvoille riittää silottamaan ja elvyttämään aika kivasti. Auttaa myös muotoilussa ja on kuulemma luonnonkiharoille hiuksille erittäin hyvää. Tuo Taming Spray taas on suunnattu oikiasti lapsille, mutta toimii ihan meikäläisenki tukassa, vähentää sähköisyyttä ja auttaa selevittämään takut, pidennysaikana tuli tuokin tutuksi. Iliman näitä kahta tämä meikäläisen oma fleda tuskin olisi näin pitkä ja hyvinvoiva kuin mitä se nyt on, uskon että nämät hiuksiinjätettävät hoitoaineet on vaikuttaneet merkittävästi esimerkiksi kaksihaaraisten syntymiseen. Uusin tuttavuus tukkahommissa on tuo Eclipsen Moisture Kick, jonka sain joululahajaksi. Tullut sekin erittäin tarpeeseen, sillä tämä meikäläisen tukka kaipaa nykyisellään tuota kosteutustaki. Ja tämä tuoksuu aivan ihanasti toffeelle! Luonnollisesti näistä löytyy suojaa aurinkoa, ilimansaasteita ja kuumuutta kohtaan. Joku lämpösuoja ja tyvikohottaja voisivat silti olla paikallaan. Jotain kuohketta ja karheutta antavaa, ko meikäläisen tukka on niin liukas. Hiuspuuteri ei meikällä oikein hyvin toiminut, kokeilin Sexy Hairin, mutta kuivashampoo voisi olla hyvä. Muotoilutuotteita että siis tosiaan nyt tässä nää, koska niitä ei ole, Cutrinin hiuslakkaa lukuunottamatta. :D Näistä on kyllä suorastaan huutava pula...

Järjestys ei nyt ole kovin looginen, mutta olokoon olematta. :D Tässäpä siis käyttämäni shampoot ja hoitoaineet! Vuorottelen noitten kosteuttavien Eclipsen tuotteiden ja L´oréalin voluumituotteiden kans. Haaveilisin Paul Mitchellin voluumishampoosta ja -hoitoaineesta, mutta kyllä nämätkin on asiansa ajaneet. Meikäläisen tukka on muuten niin piikkisuora ja päätämyöten, että noita käyttämällä saa tukkaan kivaa ilmavuutta ja kuohkeutta ja se pääsee paremmin oikeuksiinsa. Eclipset taas antaa välillä tarvittavaa kosteutta (ja voi kyllä, nämätkin tuoksuu ihanalle!) Miinuksena tosin se, että näillä pesemisen jäläkeen tukka on latistunut ja päätä myöten. Joku syväpuhdistava shampoo ja tehohoitava hoitoaine (jotain korjaavaa ja syväkosteuttavaa kenties) voisi olla tervetullut joukkoon myös. Hiuksia yritän pessä mahollisimman harvoin, ko en halua joutua rasittavaan rasvottumiskierteeseen. Urheilut valitettavasti vähän sotkee tätä, ko hikoilen niin helekkaristi.

Muuta suihkuverhon takaa löytyvää: Oriflamen Coconut & Ricemilk -suihkugeeli. Tuossa on ihana koostumus ja ilimeisesti se kosteuttaaki, ja tykkään tuoksustaki. Ja tuo on ollu tosi riittoisa. En tiiä saako tuota nykyään enää, enkä tiiä mitä teen sittenko se loppuu. Suihkugeelit tuppaa nimittäin yleensä vaan ärsyttämään ja kuivattamaan meikän ihoa, joten en niitä käytä, mutta tuo on teheny kivan poikkeuksen. No, ehkä tulen toimeen iliman. Keskellä oleva ruskia tuubi on Yves Rocherilta kotoisin oleva mutanaamio hiuksille. En muista mitä paketin kylijessä luetellaan vaikutuksiksi, mutta oon käyttäny tätä noin kerran viikossa latvoille ja kyllä tämä ehkä niistä tekee pehmeämmät ja kiiltävämmät ainaki. Alakaa olla loppumaan päin, pitäisi ehkä etsiä seuraava hyvä hiusnaamio. Laitimmaisena hengaa sitten Garnierin Sugar Scrub, vartalonkuorintaan. Tässä on kivan pirtsakka tuoksu ja mukava koostumus. Kuorin roppia noin kerran viikossa, sekä sheivatessa. Tämäkin on yksi vakkarituotteitani, tosin seuraavana hyllyssä oottaaki sitten joululahajaksi saatu Dermosilin porkkanakuorinta (en jaksanu kaivaa sitä kuvaa varten).

Tässäpä sitten vielä meikäläisen meikkipussin sisältöki. Suurin osa Lumenea, kuten kuvasta näkyy. Lukuunottamatta loistavaa Wet n' Wildin kulumaväriä. Jos etit hyvää kulumaväriä niin tässä on tuote, missä on hinta-laatusuhe kohillaan. Ei palijoa maksa ja ehottomasti paras tähän mennessä testanneistani. Hyvä sivellin ja väriä on heleppo annostella sopivasti, niin että lopputulos on luonnollisen näköinen. Mukana myös vaha, jolla saa kulumat kuosiin (itte ruukaan sotkia sitä tuohon värin sekaan). Ittelleni mätsää paremmin noista tuo tummempi sävy, siinä suhteessa tuo vaaliampi ruskia on vähän turha. Ja pinsetitki paketista löytyy, net on kyllä vähän turhan pienet, mutta hätätilanteessa toimii. Muuta ei-Lumenea joukossa onki sitten vaan Acon hoitava huulivoide (ei oikiastaan kyllä kuulu tänne, löytyy muuten myös perinteikäs vaseliini) ja Rimmellin Vinyl Gloss -huulikiille. Näyttää mielenkiintoisen väriseltä tuossa purkissa, mutta siitä saa todella kivan kiillon huulille.

Mitäs sitä lopuista sanoisi, nuot Natural Coden huulikiillot on ainaki kivoja ja tuo Lingonberry Lip Lacquer on ihanan väristä, mutta sen pysyvyys huulissa on aina vähän niin ja näin ja minä kun olen vähän laiska lisäämään tai korjailemaan... Huulipunan sävy ei ollu ihan semmone punanen mitä halusin, joten jääny vähän vähemmälle käytölle (muutenki vierastan edelleen punaa huulissa, on vaan niin hankala olla). Tosin teen kyllä yleensä siveltimellä tuosta punasta rajaukset tuon huulilakan alle, että se pysyis vähän paremmin. Poskipuna on jees (tosin nuot sudit ei ehkä niinkään), ittellä tosin on senki käyttö vähän vielä hakusessa. Nestemäinen luomiväri ainut luomiväri jonka tällä hetkellä omistan, pitäisi ostaa ehkä jotain, missä ois neutraaleja harmaita ja semmosia sävyjä. Ja sitten musta. Valokynääki käytän vähän vaihtelevasti, oon nimittäin meleko varma että sain siitä kasvoihin kerran allergisen reaktion. Oon kyllä käyttäny sen jäläkeen, eikä se oo enää toistunu, mutta (no joo, minä nyt meikkaan muutenki niin vähän että niin :D). Tuo Lumenen ripsari on ollu tosi positiivinen yllätys, True Blueberry Volume. Tykkään tuosta palijon enemmän ko edellisestä ripsarista joka oli joku False Flash Effect muka olevinaan.... Onkohan se MaxFactorin vai Maybellinen ripsari, ei jaksa muistaa nyt. Vaikka vastikään taisin lukia jostaki lehestä, että tuossa ripsarissa oli eniten jotain myrkkyä. Aika ylläri Lumeneksi. No mutta, käytän sitä silti. 

Meikkivoidetta ja puuteria ja meikkipuuteria käytän vaihtelevasti. Meikkipuuteria yleensä kiireessä aamuisin, voidetta ja puuteria sillon ko on aikaa ja haluan peittävämmän lopputuloksen. Näiden miinus tosiaan on se aurinkosuojan puuttuminen. Ja mitäs sitten vielä. Nuot kynät, joo. Nestemäiset rajauskynät on varmaan molemmat jo kuivuneet, eikä nuot Lumenet kyllä ollu mitään kovin hyviä. Ihan ok piirtojäläki niin kauan ko eivät kuivu kärjestä, pysyvyys vähän niin ja näin. En oo hetkeen kissansilimiä harrastanu, mutta sittenkö innostun taas, pitänee ostaa uus, jotain toista merkkiä kyllä. Myös nuot puinen ja muovinen meikki/rajauskynä on olleet vähän njää. Pigmenttiä ehkä niinki riittää, mutta pysyvyys on vähän heikko. Puinen on kyllä parempi kunhan sen vaan saa terotettua teräväksi, tuon muovisen kynän pää pyöristy melekeen heti käytössä ja sen jäläkeen rajailu on ollu huomattavasti hankalampaa. 

Ja noista roinista vielä, pinsetit on ihan ehottomat olemassaan, ko meikäläisen häätyy nyppiä kulumia jatkuvasti, että net pysyy sopivan ohuina ja kuosissa (oikiastaan pitäisi tehä sitä päivittäin). Sitten on tuo huulipunasivellin joka on aika paska, samoin tuo luomivärin häivytyssivellin (no mutta, eipä ole luomivärejäkään, ja toisekseen, vaikka olis, oisin ihan käpy niitten kans, että. :D) Ripsi/kulumaharja on aika ehoton kaveri, tosin nykyään harjailen enää vaan ripsiä. Ko en halua paakkuja ripsiin, mutta en toisaalta semmosia ylieroteltuja hämähäkin jalakojakaan. Ja sain korjattua vastikään nuot meikäläisen kunnon ripsentaivuttimet! Sitä ennen jouduin tulemaan toimeen erittäin paskoilla muovisilla. Näillä saa kyllä taivutettua ripset palijon paremmin ko niillä. Tosin meikäläisen ripset kyllä suoristuu taivuttelusta huolimattaki aina, että se siitäki kyllä. 

Ja lopuksi tämmöne ketään ei kiinnosta, mutta kerron nyt kuitenki kuva. Eli halavin mahollinen kynsilakan poistoaine (tuossa on ehkä maailman paskin purkki ikinä, siellä on sisällä varmaan kolome topsipuikkoa jotka olen onnistunu pudottamaan sinne!), hammastahana (siis minullahan on joku fetissi tuohon sanaan "natural" tuotteessa ko tuotteessa) Adidaksen dödö (ainua jolla minun hikoilu pysyy ees jotenki kurissa, kehitetty kuulemma yhessä huippu-urheilijoitten kanssa...), erittäin lopussa oleva Bepanthen rohtuneisiin huuliin ja halenneisiin suupieliin sekä muuhun akuuttiin ja Garnierin SOS pen akuuttien finnien tappamiseen. Tuo SOS pen tehosi kyllä ainaki joskus tuloillaan oleviin finneihin ja häivytti jonku verran jo naamaan posahtaneita, mutta en tiiä onko tuo menny vanhaksi vai meikäläisen naama vaan tullu immuuniksi, ko tuntuu että enää se ei tehoa. Tässä säläosastossa vois olla mukana myös semmoset Nivean mustapäälaastarit, jos net ei ois niin perkeleen kalliita! Siinä on kans ollu tuote, joka on minusta oikiasti aika toimiva. Mutta semmone yks pikku paketti tosiaan maksaa ihan maltaita, eikä net laastarit riitä viikottaisessa käytössä juuri mihinkään. Joten enpä oo kehannu ostella. 

Jahas, siinäpä sitten taisiki olla aika lailla kaikki meikäläisen (paskoja) kertakäyttösiä Rainbown sheivausteriä ja herkän ihon sheivausvaahtoa lukuunottamatta. Aattelin että net ei varmaan kauhiasti ketään kiinnosta. :) Voi olla, että oon unohtanu jotain jokapäiväisessä käytössä olevaa, mutta eipä se ole niin vaarallista. Nyt täytyy kyllä vaan sanoa että huh, olihan siinä purkki jos toinenki. Ja minäkö luulin, ettei minulla ole näitä tököttejä ko oon muutenki aina välillä niin kauhian epänaisellinen nainen... No joo, kyllähän minä tosipuheessa satsaan ihonhoitoon ja hiuksiin jonku verran. Koska hiukset on naisen kruunu ja kauneus lähtee hyvinvoivasta ihosta! Ja hyvä olo näkyy ulospäin. Ja mitä muita näitä kliseitä nyt oli. :) Ja olennaisena osana hommaan tietysti kuuluu myös ruokavalio ja riittävä veden nauttiminen sekä net vitamiinit. Ulkoilu, urheilu ja auringolta suojautuminen. (Nivean aurinkorasvalla, jonka suojakerroin on sen 30.) JA HEI, meikit naamassa ei vaan mennä nukkumaan. Muutako äärimmäisessä poikkeustilanteessa, mikä tarkoittaa sitä, että et ole kotona ja puhdistaminen ei ole mahollista. Tai tulet kotiin niin väsyneenä, että on pakko vaan nukahtaa. Tai jos sammut. Kyllä näitä aina sillon tällön nähään meikäläisenki elämässä, mutta pääasiallisesti pesen naaman myös baari-iltojen jäläkeen.

Mitäs minä seuraavaksi teille esittelisin? Meikäläisen pyykinpesuaineet? Vai siivousvälineet? :------D No, jospa tästä avautumisesta oisi ees jolleki jotain iloa. Jos ei, niin ainaki minä välttelin tenttiinlukua aika tehokkaasti. No enkä, oon minä lukenuki. Mutta tämä oli hyvä tämmöne rentoutus. 

Joo, nyt minä lähen suuntaamaan unia kohti. Ja mietin että mitä teen motilliselle kahavia, keitin nimittäin vahingossa kahavit... Äläkää kysykö.

Briefly in English: This is how I take care of my looks.