Kuten minun tunnollisena opiskelijana pitäisi jo tietää, ensimmäisille lomapäiville ei kannattaisi suunnitella mitään suurta ja ihimeellistä, ko sehän on sataprosenttisen varmaa, että pamahtaa joku tauti päälle.
Niinpä sen sijaan, että oisin ampassu heti aamusta 30-40 minsan juoksulenkille ja vetäny sen jäläkeen salireenin, nyt vittuunnunki täällä kauhian räkätau'in kourissa. Yrittää tehä poskiontelontulehusta vissiin. Aamullaki oli niin järkyttävä olo, että pistin kaheksalta uuestaan nukkumaan, ko en tahtonu herätä (tiiättekö sen hirviän kuivuuen tunteen suussa ja kurkussa ja kutinan ja karvastelun ja tukkosen nenän?) mutta oikiastaan se jatkoaikayritys vaan pahensi oloa. Kuumetta ei oo, joten senkään puolesta ei tee mieli nukkua.
No, Duactia ja särkylääkettä ja sitte lääkäriin jos ei niillä tokene. Raivostuttavaa ko ei tee mieli syyä mitään, on niin inhottava olo ettei jaksais lukia eikä datailla, mutta makaaminenki vituttaa. Telekkarista näkyy kertaalleen katotut Emmerdalet uuestaan ja huoh. Arvoin tässä, että uskaltaisinkohan lähtiä kevyelle kävelyreissulle koiran kans mettään. Tosin koiraki vetää just nytten sikeitä, että.
Räkä on ehtymätön luonnonvara. Jos kehittelis tästä jonku biopolttoaineen niin vähänkö sillä rikastuisi.
Ehkä keittelen tässä glögit ko ulukona on edelleen meleko talavisen näköistä, kiitos sulamattomien lumien. Joululaulut vaan soimaan niin johan kelepaa.
Onneksi tänään tulee ees jääkiekkoa. Vaikka tuolla Suomen tämänhetkisellä pelityylillä se ei kauhiasti lohuta sekään. Näin pari yötä sitten unta, jossa seurustelin ruotsalaisen jääkiekkoilijan kans, ja oon vahavasti alakanu uskoa, että ehkäpä se oli enne! Mikähän on Johan Franzénin siviilisääty? Miksei wikipedia kerro mulle tämmöstä tärkiää faktaa?! :--------D Tai no, sitten voitais myös harkita sitä vaihtoehtoa, että Kukkonen vois lopettaa sen jääkiekon pelaamisen ko ei se sitä läheskään aina handlaa (tiiä onko sillä piilolinssit väärissä silimissä vai missä vika ko pitää omaa maalivahtiaki kampittaa aina välillä...) mutta harmin paikka ko seki perkele on kerenny perustaa jo perheen! Ja vielä iliman minua! Ei mee nallekarkit tasan.
No niinkö minä nyt oikiasti semmosta ukkoa haluaisin, joka ei ois koskaan kotona.
Kävinpä sitten tuon ainuan Ukkoni kanssa vähän mettässä hillumassa, jäi kirijottelutki kesken ko paskahätä ei oota (koiran siis, ei minun, tämän hetkisestä pohojoisesta sijainnistani huolimatta löytyy kyllä sisävessaki, heke heke). Herra etti hienosti mettässä meikäläiselle kuolleen talitintin, oon vahavasti sitä mieltä, että pitää ainaki ees kokeilla, osaisko tuo noutaa mettälintuja tai jotaki oikiasti järkevää. :------D On se sen verta terävä sälli ja nopia oppimaan, että vois kokeilla jotain touhuamista kyllä. Nyt se kantelee tuossa onnellisena talouspaperirulla-arvoitusta, jonka sisällä on vähän koirankeksiä. Poitsu on ollu kovasti rauhottumaan päin ja hampaitten käyttely käsiinki (sekä yleensä joka paikkaan) on alakanu vähentyä huomattavasti ko hampaat on lähes vaihtunu. Välillä tuntuu, että onkohan tuo vähän kipiä ko ei tartte koheltaa enää läheskään niin palijon ko vielä joku aika sitten, mutta kaipa se sitten menee aikuistumisen ja viisastumisen piikkiin ko mitään kuumeilua tai muuta ei oo. Hieman vaikea vaan omistajalla uskoa ko joskus tuntu ettei vauva rauhotu sitten millään unille. :D
Ite tekasin lounaaksi kanasalaattia, johon tuli tomaattia, paprikaa ja viinirypäleitä. Lisukkeena vähän raejuustoa, sekä öljyä ja pippurisekoitusta. Päälle jöin vielä vihiriät teet ja on vähän astetta pirtsakampi olo. Syyhyttäis niin saakelisti urheilemaan, mutta kaipa sitä voi alottaa silläki, että keventää vähän kakunmättäusviikonlopun jäläkeen.
Kyllä tää tästä, ehkä. Hetkittäin kulukee jo happiki nenän kautta.
Briefly in English: It's always so lovely to get sick when your holiday starts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti