Player one.

Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua

 

Kaikki on uutta, ja samalla vanhaa.

Koska minulla alakoi tänään viimisten Logopedisen arvioinnin I:sen luentojen ja harkkojen jäläkeen hiihtoloma, päätin että on aika viimeistellä julukasukuntoon niitä logopedian pääsykokeita koskeva juttu. Kuten ihimiset varmaan tietääkin, meisi siis opiskelee puheterapeutiksi Oulun yliopistossa ensimmäistä vuotta, joka pikkuhilijaa alakaa kääntyä jo voiton puolelle. Ihan siitä ilosta, että tämä on meisille ensimmäinen kevät aikoihin iliman pääsykoeressiä, aattelin vähän kirijotella siitä, miten itte aikanaan pääsykokeisiin valamistau'uin. 

Eli joo. Meikäläinen pääsi opiskelemaan vasta toisella yrittämällä, mikä on kuulemma hyvin yleinen juttu logopediaan hakiessa. Toisaalta meijänki vuosikurssilla on neljä tyvärtä, jotka on päässeet opiskelmaan suoraan lukion penkiltä, eli ei sekään mikään mahottomuus ole. Jälkeenpäin katsoessani sitä ekaa valamistautumiskevättä voin kyllä sanoa, että lukemiseni oli ihan liian epäsäännöllistä, suunnittelematonta ja ehkä sitten vähäistäkin, enkä oikiastaan tiennyt, että mihin keskittyä.Tuli myös aavistuksen yllätyksenä mitä kaikkia, ja miten pikkutarkkoja, pääsykokeessa kysyttiin. Naiivisti kuvittelin, ettei minun tartte mitään erillisiä lukusuunnitelmia tehä, vaan osaan kyllä säädellä omaa lukemistani ilimankin. Opiskelutekniikkana toimi yksinkertaisesti lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen. Pääsykokeen jäläkeen tiesin, ettei kutsua jatkoon ole herumassa, sen verran epävarma olo kokeen jäläkeen nimittäin jäi. No, harmittihan se, masensi pitkän aikaakin, mutta ei kuitenkaan lannistanut, vaan laitoin Kommun ja kirjoittamani muistiinpanonivaskan pahavilaatikkoon ja päätin, että ensi keväänä net kaivetaan sieltä uuestaan ja aletaan taas urakoida. Pääsinhän sitten kuitenki varavaihtoehtooni Lapin yliopistoon lukemaan mediakasvatusta pääaineena, ja vietin varsin unohtumattoman vuojen Roissa, tutustuin ihimisiin, joihin tuskin olisin tullut muuten tutustuneeksi ja näin. Ei mennyt hukkaan ensinkään.

Maisemaa Rovaniemen kämpän ikkunasta.

No, seuraavana keväänä edellisestä viisastuneena ja osittain siksi, että pohojalla oli nyt yliopisto-opiskelukokemusta ja toisaalta myös sen takia, että täytyi kevät sekä opiskella että lukia pääsykokeisiin, päätin aikatauluttaa lukemiseni tehokkaammin. Koska kevään opinnot täytyi hoitaa alta pois, jäi meikäläiselle varsinaista lukuaikaa kohtuullisen vähän. Niinpä tein kalenteriin tarkat lukusuunnitelmat siitä, mihin mennessä mikäki osa Kommusta ja IFA:sta pitää olla luettuna. Luin päivittäin usiamman tunnin, katkaisin lukemisen välissä syömiseen, kaupassa käyntiin jne. ja jatkoin sitten hetken levähdettyä taas. En suuremmalti kellottanut lukemiseni määrää, sillä pidin tärkeämpänä sitä, että lukemisen laatu on hyvää, kuin että montako tuntia olen lukenut. Useimpina päivinä saattoi kuitenkin vierähtää 4-6 tuntia kirjojen parissa. Oman kämpän rauha myös vaikutti lukemiseen positiivisesti, ei oikiastaan ollut muutakaan tekemistä, eikä tullut toisten ihimisten häiritsemäksi. Itte myös työskentelen paineen alla paremmin kuin jos aikaa olisi määrättömästi. Jos minulla on liikaa aikaa, alan lipsua ja huomaan vetelehtiväni sen sijaan että tekisin ahkerasti töitä. Luin myös viikonloppuisin, mutta pääasiassa keskitin aktiivisimman lukemisen viikolle, jotta viikonloppuisin saatoin palkita itseni rentoutumisella ja antaa aivojen myös levätä.

Pahoinpidelty Kommu, osa 1.

Pääsykoekirjat olivat minun hakiessani tosiaan vielä Kommunikoinnin häiriöt eli tutummin Kommu tai vihiriä kirja, sekä Ihmisen fysiologia & anatomia eli IFA, josta luettavaksi oli rajattu tietyt alueet. Kommun ostin omaksi jo ensimmäisenä vuonna hakiessani ja IFA:n lainasin kirjastosta ja tein sen alueista ittelleni kattavat muistiinpanot. Niinpä nämät materiaalit olivat valamiina vähän helepottamassa luku-urakkaani. Lisäksi lainasin tädiltä IFA:n iänvanahan painoksen ja käytin sitä myös lukemiseni tukena. Opiskelutekniikoina käytin lukemista, alleviivausta ja yliviivausta eri värein, omia huomioita ja kokoavia listoja sekä selventäviä kaavioita yms. Opettelin esimerkiksi kaikki ihimisen aivohermot kirjottamalla niistä listan jossa oli nimet, latinankieliset nimet, tärkeimmät tehtävät ja hermotukset jne. Kirjotin  myös Kommusta käsin muistiinpanot. Net kappaleet, joista en teheny muistiinpanoja, kävin kynän ja viivottimen kanssa läpi ja alleviivasin sekä yliviivasin asioita, kirjottelin sivujen laitoihin omia huomioita ja muistiinpanoja. Lisäksi pidin lukiessani mielessäni koko ajan ajatuksen siitä, mitä siellä kokeessa mahdollisesti voitaisiin kysyä ja tein mielessäni omia väittämiä. Sisäistin ja opettelin ulkoa. Ulkoa muistettaviin asioihin kehittelin omia, mitä älyttömimpiä muistisääntöjä.

Pälläilyä Rovaniemen kämpillä, taustalla kone ja pääsykoematskuja.

Kaikki keinot ovat siis sallittuja ja pääsykokeisiin nyt valamistautuvalle antaisinkin ohojeeksi sen, että etsi itsellesi parhaiten sopivat lukutekniikat, -ajat ja -paikat. Älä tuijota tuntimäärää, vaan lukemisesi laatua ja sitä, että keskitytkö opiskelemaasi ja sisäistätkö asiat oikiasti. Muistiinpanot, omat merkinnät ja kaikki konkreettinen tekeminen varmasti helepottavat oppimista. Jos ruoka tai musiikki auttaa ja motivoi, käytä niitä. Tee vaikeista käsitteistä lista, pyydä kaveria kuulustelemaan, piirrä. Googlaa jos jokin asia tuntuu vaikealta tai epäselvältä. Lukusuunnitelman tai lukujärjestyksen tekeminen on mielestäni ihan must juttu. Iliman sitä tulee heleposti lipsuneeksi ja kuvittelee lukevansa riittävästi, vaikkei lukisikaan. Toisaalta vaarana on liiallisen määrän hamstraaminen kerralla, jolloin lukemisen laatu kärsii. Selekiästä, kalenteriin merkatusta lukusuunnitelmasta on myös heleppo seurata, miten lukeminen edistyy. Ja tärkeintä, älä unohda aina välillä palauttaa mieleen jo aiemmin opittua ja luettua, eli muista kerrata! Itselläni toimi parhaiten systeemi, jossa luin Kommua ja IFA:a vuorotellen. Näin kummankaan kirjan asiat eivät päässeet lipsahtamaan mielestä, vaan pysyivät tuoreena mielessä. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti olin yrittänyt lukia peräjäläkeen...

Pahoinpidelty Kommu, osa 2. :D

Ja sokerina pohojalla, älä ole liian ankara ittiäsi kohtaan. Toki opiskelupaikka on sen verran hyvä investointi, että hetkittäinen sosiaalisten suhteitten ja menojen uhuraaminen kyllä kannattaa (ite skippasin muun muassa parhaan kaverin tuparit toisella paikkakunnalla), mutta ei piä unohtaa rentoutumista ja totaalista irrottautumista pääsykoekirjoista aina välillä. Aivot tarvitsevat myös lomaa pystyäkseen prosessoimaan sen kaiken tiedon ja into sekä motivaatio lukemiseen säilyy, ko muistaa piettää myös vapaata. Pääsykokeisiin lukevat kaverit toimivat myös mainiona vertaistukena ja motivaation lähteenä. Jos sellaisia ei omasta takaa löy'y, niitä voi etsiä vaikkapa Abitreenin Logopedia 2012 -keskustelusta. Tuolta keskustelusta silimäilin itelleni myös palijon vinkkejä lukemiseen ja siihen, mitä voidaan kysyä. Kyllä, väittämä saattaa koskia vaikka K-vitamiinin kehittymistä paksusuolessa. Luonnollisesti tärkeimpiä juttuja ovat tulevan ammatinkin kannalta merkittävät osat ihmiskehoa, kuten suu, kurkunpää, hengitys, aivot ja korva, aistitoiminnot ja hermot.

Tsemppiä kaikille! :) Meijänki vuosikurssilla on vaikka minkä näköstä menijää, joten ikä, työt tai toisen alan opiskelut/kirjoitukset eivät ole mikään este. Jos motivaatiota ja kiinnostusta löytyy, niin unelmansa eteen kannattaa tehä töitä! Mikäli tämä on oikiasti se oma ala, niin pääsykoeuurastus kyllä palkitaan sitten ko opiskelupaikka aukiaa. Itte oon ainaki niin omalla alalla, ja päivääkään en ole valintaani katunut. Opiskelu on rankkaa, mutta jos seleviää tuosta pääsykoemankelista, seleviää myös varmasti opiskelusta. Monesti saattaa huomata jopa nauttivansa niistä. :DDDD Ja joskus toisinaan ei niin palijon...

JA JÄTKÄT HOI. Logopedia on meleko naisvaltanen ala, mutta myös miehistä vahavistusta kaivataan. Rohkiasti vaan yrittämään, muutamalla vuosikurssilla on jopa yksi miehisen sukupuolen edustaja.

PS. Jotain se kertonee tuon pääsykoerumban rankkuudesta sekin, että kuvia tuolta keväältä ei juuri ollu, ja muistikuviaki hallitsee se pänttääminen ja sitten net välissä vietetyt hyvät hetket, kuten lenkit keväisellä Rovaniemellä Sannan, Monan ja Utun kans. Mutta kaikki net vähäiset muistikuvat ovat kyllä hyviä. :)

Briefly in English: If you get throw the hell called entrance examination, the world of logopedics is all yours. Study hard, it's worth of it, I promise.

Vahvatkin on heikkoja ja heikot ottaa selkään.

Päivä 05: kuva jostain mihin olet riippuvainen

kahvi.

sauna.

villasukat.

koti, hyvä ruoka & yhdessäolo.

luonto & metsä.

So burn it down.

Heipaa. Päätin keskeyttää pakkaamisen ja työhakemuksien täyttämisen & mahollisten työpaikkojen ettimisen ja tulla tänne vähän fiilistelemään viime lauantain vuosijuhulia. Koska meisi ei viittiny ottaa omaa kameraani messiin juhulapaikalle asti, kuvia sieltä ei oo, mutta aattelin julukasta muutaman erittäin köpön kuvan meisin mekosta ja naamasta. Parempia kuvia saatta sitten, jos joskus saan jostaki käsiini (julukaisukeleposia!) kuvia itte juhulapaikalta. :) Mutta tässäpä nämät siis:

Kuvaa keskeneräisestä meikistä.

Lopullinen meikki & tukka.

Mekko.

Pahoittelen syvästi, sillä tässä oli kaikki julukasukeleposet otokset! Oona laittoi meisin tukan aivan ihanasti, mutta koska se teki kampaukset myös Ellille ja Sallalle, meillä tuli vähän kiire laittautumisen kanssa ja loppujen lopuksi ei sitten ehitty ottaa kunnon kuvia. Yksi ryhmäposeeraus meillä kyllä on, mutta en viitti laittaa sitä tänne ko en tiiä tyttöjen mielipiteestä saaha näkyvyyttä täällä. Ja yksi yksinäinen posetus meikästä, muttako sananmukaisesti pönötän siinä aivan järkyttävän näkösesti, niin en yksinkertasesti voi julukasta sitä täällä. :------D Mekko siis oli tosiaan joku viien/kymmenen euron alennuslöytö jostain menneiltä ajoilta. Kokoa 38, on kavennettu, mutta oli vähän liian löysä siitäki huolimatta. Oikiasti niskalenkkimekko, mutta ko mulla ei ollu alle sopivia rintsikoita ja yläosa oli liian löysä laitettavaksi iliman niitä, ompelin olokaimet tommosiksi normiolokaimiksi.  Lisänä paljettibolero ja kimaltelevat korkkarit (jotka ei näy kuvassa.) Ja kaulassa Naisen ääni.

Bileet ittessään oli mitä mainioimmat, ruoka oli herkkua ja hyvää seuraa ja meisinkiä riitti aamun pikkutunneille asti! Söin ehkä maailman parhainta juustokakkua ikinä. Ite juhulapaikalla viihdytiin siihen asti että alakoholit oli loppu (:-----D), jonka jäläkeen suunnattiin vielä Amarilloon ja sen alakerran kellarihelevettiin (joka on muuten taas paikka sarjassamme Annariika ei tykkää). Jossain vaiheessa strobovalot, hirviä porrastettu tanssilattia, huono musiikki ja tungos alako tehä tehtävänsä ja päätettiin hipsiä tyttöjen kans kotia. KYLLÄ. Nämät leidit käveli juhulamekoissaan kämpille ja Elli vielä suurimman osan matkaa pikkukengissä, uskokaa tai äläkää. :) Seuraavana päivänä oli ansaitusti meleko väsynyt ja vähän rapulainen olo, jota ei yhtään edesauttanu se, ko heräsin jo puoli yheksältä siihen että Lapin Kansa kolahti postiluukusta (voin kertoa, että se ei muuten IKINÄ normaalisti tule noin aikasin...) Kruunasin päivän Muumilimpparilla ja pakastepitsalla, sekä nuudeleilla, ja kattomalla milijoona jaksoa Perhesiteitä. Ja no okei, Marjo raahasi minut tunnin kävelyreissulle ihanaan ja aurinkoiseen kevätilimaan. Josta en välttämättä nauttinut niin palijon ko ois voinu kuvitella.

Mutta joo, nyt minä jatkanen ehkä vielä vähän aikaa tuota kesätyöpaikkaressaamista. Se ainut paikka, minkä oisin ehkä oikiasti halunnu, kerkes mennä ko oottelin puuttuvia työtodistuksia (viittiny laittaa hakemusta menemään ennenkö tarkistin CV:n tiedot). Oon tässä nyt sitten täytelly muutamat hakemukset ja kattellu mahollisia varteenotettavia paikkoja (joita ei juuri ole.) No, ainahan voin hakia kunnalle kesätöihin, kuten kaikkina kesinä aiemminkin... Jep.

Ja ai niin, lähen siis keskiviikkona kotia kohti, enkä jaksa raahata omaa konetta mukana, joten en uskalla luvata, että kauhiasti välttämättä kirijottelen sieltä mitään. Saatan tehä sen, mutta voin myös olla tekemättä. Että äläkää ihimetelkö mahollista puolentoista viikon mittasta hilijaisuutta. :)

Briefly in English: Once upon a time I was a pretty princess. And the next day I woke up feeling like a frog. But luckily I didn't woke up next to a frog... :)

Pidän siitä miten kerrot, asioita tunteita.

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

and you wonder for a while
what it would be like to die

Or are you unforgiven too?

Hiphei, kyllä kannattaa omistaa Kossin Porta Pro -kuulokkeet, joilla on elinikäinen takuu. Reklamoin Suomessa takuuasioita hoitavaan lafkaan ja kappas, tänään oli tullut sähköposti siitä, että lähettävät meikälle postissa korjauspaketin, eli uuet kuulokkeet ja johon noihin sankoihin. Itte ainaki tykkään myös Kossien musiikin toistosta, eihän net nyt mitkään superkuulokkeet toki ole ja soundi on meleko bassovoittoinen, mutta pesee mennen tullen monet muut kuulokkeet. Ja ehottomasti paremmat ko jotku napit, sangalliset kuulokkeet pysyy päässä juostessaki eikä tarvi olla tukkimassa nappeja koko ajan takasin korviin. Plus että ohan se nyt aevan mainiota ko johtoon tulee kosketushäiriö, ettei tarvi ruveta sen takia ostamaan uusia kuulokkeita, vaan saa ilimaseksi uuet osat tilalle. Vaikka vähän kaihoisasti kattelinki jo punasia Kosseja... Toivottavasti tulisivat nyt vaan pikaisesti, että ois kotia lähtiessä skulaavat kuulokkeet. Juna- ja linja-automatka kotia voi muuten olla aika puuduttava.

Viimeksi ko lähetin takuuseen korjattavaksi nuot, jou'uin vielä maksamaan postikulut. Vika oli sama, eli tämä systeemi, jossa kuulokkeita ei tarvi erikseen lähettää yhtään mihinkään, on kyllä palijon parempi. Tosin takuukorjauksesta takasin tuli kyllä täysin uuet kuulokkeet, ko olivat kaiutinelementtien lisäksi vaihtaneet myös sangan kun kuulemma sekin oli tullut tiensä päähän. Eli ei ihan huono diili sekään. Mutta tosiaan, jos haluatta hyvät peruskuulokkeet, jotka toimii lenkkeillessä ja muutenki, suosittelen lämpimästi Koss Porta Prota. Ittelläni jo vuojesta 2005. 

Nyt tekisi mieli jäähä läyryämään kaikesta muustaki maan ja taivaan välillä, mutta koska oon jo "tuhlannu" kallista oppimispäiväkirjan kirijotteluaikaa tunnin salilla, pitäisi ehkä yrittää olla mahollisimman nopia ja siirtyä sen jäläkeen änkytyksen kuntoutuksen ja Lidcomben ihimeelliseen maailmaan. Salilla tosiaan tein puolen tunnin reenin ja sen jäläkeen vielä kymmenen minsaa vatsoja (myönnän, se oli kyllä vähän löysää iliman Marjoa) ja sitten juoksin vielä kakskyt minsaa, että sain tunnin liikunnallisia juttuja täyteen. 

Seuraavaksi taijan kuitenki tiiättäkö tiskata. Ai miten niin välttelen sitä oppimispäiväkirijaa...

Briefly in English: Koss Porta Pro headphones and the lifetime warranty. Me likes.

Are you lovin' the pain.

Läskiäinen on minun osaltani virallisesti ohi! Huhhuh. Varsinainen läskiäinen se kyllä oliki. Vaikka nautintoaineita tuliki käytettyä ihan kohtuuella eikä nyt aivan hirviästi natusteltua mitään herkkujakaan (vastustin jopa yöllistä kiusausta hakia jotain evästä, sekä tämänpäiväistä akuuttia halua hakia pakastepitsaa.) Mutta sen verran on tänään kyllä ollut dagen efter, että oon mm. vetäny ison kuluhollisen nuudeleita ja Jaffa-keksejä. Tietty aika kuukau'esta ja vähän niinkö rapula, erittäin huono kombinaatio. Haluttaa joko kananuggetteja tai nuudeleita. Jep, jos ikinä hankin lapsia, mulle tulee varmaan hirviät yheksän kuukautta ko hyrräävä hormonitoiminta saa meikät himoamaan noita nugetteja ja nuudeleita. :-------D Ja syötättää taas niin hirviästi... ...oon viettäny päivän lukien reseptejä ja selaillu ruokamainoksia ja himonnu kaikkia uunilohesta kotitekoisiin hampurilaisiin. 

Mutta onneksi huomenna palau'un taas ruotuun ja lähen salille. Tänään kaikki liikunnallinen jäi vaan suunnitelman tasolle. Harmi sinänsä, aamulla oli kyllä mahottoman komia auringonpaiste. 

Mutta sitten voisi laittaa vähän kuvasatoa laskiaiselta:

Minttukaakaota. Minäkin join jopa. Ihan vähän.

Annariika 5-vuotta lähössä hiihtämään eiku. Team Terhakat Terapeutit.

Vauhtijallu.

Ja kukas se täältä tulee? Mamelukkikala! Voi hiivatti!

Tytöt laskee pyllymäkiä!

Hauskaa oli vaikka varsinaisessa kisassa ei pärjättykään, minttukaakaota taisi mennä termarillinen jos toinenkin, hernekeitto oli hyvää ja mäessä vilahti niin Costa Concordiaa ko jallupulloa ja Poskilinjojen bussia, sekä päivän parasta, Mamelukkikalaa. Mäen jäläkeen suunnattiin Elisan ja seuraan liittyneen Niinan kans moikkaamaan vanahempia logopedejä (meikän pakarat on vieläki ihan hellänä Elisan tarjoamasta pyöräkyy'istä, mutta kaikki kunnia Elisalle joka jakso polokia meisi kyy'issä :---------D) ja sieltä sitten kohti Apolloa. Apolloon saatiinki sitten jonotella varmaan ainaki puolitoista tuntia, ja siinä ajassa pieni nousu ehti aika ikävästi laskia kuin logopedi pulukkamäessä ja varpaat jäätyä. Joukkuehengellä pidimmä toisemme kuitenki lämpimänä ja selevittiin lopulta sisälle. Sinnikkäästi jaksoin hillua puoli kahteen asti, jonka jäläkeen alako vaivata ikävä päänsärky ja väsymys. 

Niinpä sitten päätin lähtiä hiipparoimaan kotia, mikä oli kyllä hauskaa iliman pyörää (tosin veikkaan että pyörän kanssa se oisi ollu vielä huomattavasti hauskempaa). Jalat halusi tehä itsemurhan kymmenen kertaa matkan aikana (jep, tajusin että meikäläisen tennarit on pidemmillä kävelyreissuilla auttamatta liian pienet). Meikäläisen tunnelma siellä baarissa ei oikeen lähteny enää nousuun, haalarit tippu, kengänpohojat oli täynnä lasinsiruja ja opin uuen tanssin nimeltä "hakkaa ohikulukijoita kyynärpäillä". Täpötäyet discohelevetit ei vaan oo pitemmän päälle meikäläisen paikkoja, vaikka tanssiminen onki kyllä mukavaa hommaa. Haalarit vaan oli kyllä ainaki siihen tarkotukseen asuste helevetistä, seuraavan kerran ko haluan lähtiä tanssimaan, jätän haalarit kotiin ja meen jonneki, missä mahtuu muualleki ko tanssilattian laijalle. Plus että turha kuvitellakaan, että jonottaisin puoltatoista tuntia ulukona, ellei sisällä ole jotaki todella näkemisen arvosta.

Siinä ko tallustelin kahen aikaan läpi aution Raksilan, mietin väsyneenä että ehkä minä vaan oon liian vanaha tämmöseen. :-------D En muista millon oisin viimeksi ollu niin onnellinen isosta lasillisesta vettä ja omasta sängystä ko viime yönä. Vanahus isolla veellä! Ja sitä paitsi oli ihan jäätävän kylymä ko pääsin kämpille, piti vetää kaks peittoa päällekäin ja siltiki tuntu ettei se tärinä lopu ikinä. Asiaahan edesautto mukavasti se, että aamulla tajusin unohtaneeni patterin kiinni edellisenä aamuna tuulettaessani kämppää. Kylppärin lattialämmityksen sen sijaan olin kyllä jättäny päälle... Hinkatessani edellisillan ripsareita silimistä vielä aamulla muistin myös sen, miksi en oo käyttäny ripsaria aikoihin. Jep.

Mutta joo, nyt tää vanahus lähtis niinkö hamppipesulle ja sitten oottamaan liskoja kylään, semmosia on epäilemättä saapumassa vierailulle. Herätyskello taitaa ihan suosiolla soija vasta puoli seittemältä.

Briefly in English: The university students make every feast a great excuse to drink. Pancake Tuesday (really???), slide with Mamelukki-fish and bottle of Jallu. And don't forget to bring your mint hot chocolate!

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.

Tänään käytiin hoitamassa pullasodan viiminen vaihe ja leivottiin tyttöjen kans vähän pullia, jotta huomenna kaikilla logopedeilla on mahollisuus herkutella laskiaispullilla Communicafeessa! Fuksipallerot tarjoaa pullat, olokeepa hyvä. Ja mitä siitä noin niinkö yleensäki tulee ko nelijä naista ahtautuu samaan kämppään leipomaan pullaa? Melekonen soppa. :) Mutta kaikki kunnia Oonalle, Sallalle ja Ellille, selevittiin kuitenki sitten lopulta iliman suurempaa säätämistä ja pullatki maistu ihan syötäville. Hyvä met!

Meisi seisoo tärkiän näkösenä kattomassa ko tytöt vaivaa taikinaa.

Huomenna oiski sitten vuorossa laskiaisen astetta hauskempi osuus, nimittäin mäenlaskukilipailu, jossa tosiaan edustan meijän fuksipalleroitten joukkueessa. :-----D Strategiat hiotaan huippuunsa tässä meisin luona ja sen jäläkeen lähetään tuohon naapuriin laskemaan ittemme voittoon... ...tai ainaki ees laskemaan. =D Sitten päivä jatkuuki etkoilla jossain, ja loppuillan kruunaa laskeutuminen Apolloon (hirvittää jo valamiiksi.) Mutta nyt minä voisin painella iltapesun kautta ottamaan tukevat yöunet, että oon sitte huomenna iskussa. Ja sitä paitsi pitää jaksaa huomenna vielä järjestellä paikkoja ja imuroija ennenkö tytsyt tulee. 

Lopuksi vielä pieni pläjäys kuvia kotimatkalta (kerranki oli kamera messissä):

Briefly in English: Baking, what a nice thing to do. Especially with four women in a little kitchen. 

In the pictures blue moments from the Raksila.

Mestarileipuri oon.

Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Silently you wish for someone to save you.

Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

If I could fly, like a king of the sky.

Huhhuh, nukuin viime yönä taas kevyet 12 h yöunet, mistähän tätä unta oikeen riittää. Eilen oli pakko simahtaa kymmeneltä ja aamulla avasin silimäni ensimmäisen kerran vartin yli yheksän ja sitten lopullisesti vähän ennen kymmentä. Tämä lauantain alakupäivä onki sitten hurahtanu kivasti taas siivotessa. Seuraavia haasteita oisi sukkien neulominen, oppimispäiväkirija ja haalarimerkkien ompeleminen. Kivaa tsillailla kämpillä ko on siistiä! Paitti että joku naapuri tekee ruokaa eikä ilimeisesti oo pistäny liesituuletinta päälle, ko käry leijailee ilimastointia pitkin tännekin... Suunnittelin tässä, että lähtisin ennen saunavuoroa juoksulenkille, muttako net perkeleen Kossit kosahti niin en tiiä oisko mitään järkiä lähtiä juoksemaan iliman musiikkia. Vähän veikkaan, että ei. Pastilli ko ei oo varakuulokkeitakaan. Ehkäpä meisi sitten vaikka oikiasti tekee niitä aurinkotervehyksiä tai jotain. No jaa, ulukona tuuleeki aika railakkaasti, että ehkä se juoksulenkki ois enivei ollu taas ihan perseestä.

Mutta asiasta sukkahousuun, nappasin tämmösen systeemin tuolta jostain ja päätin alakaa toteuttaa sitä täällä. Eli 41 päivää ja jokaiselle päivälle joku tietty, ohojeen mukainen kuva. En välttämättä jaksa päivitellä joka päivä (tai sitten päivittelen, who knows...) mutta pyrin kuitenki jonku ajan sisään käymään tämän koko systeemin läpi. Eli ykkösestä lähetään liikkeelle ja sehän kuuluu näin:

Päivä 01: kuva siitä, mitä nyt ajattelet

Briefly in English: I would like to go running but my Koss headphones died. Running without music doesn't make any sense, so I probably have to stay inside. And it sucks. Well, at least here is clean, because I spent the morning by cleaning.

Winter war.

Sanokaa hei meikäläisen myöhäiselle ittelleni suunnatulle joululahajalle!

 

Sinä päivänä ko ekan kerran näin net, minä tiesin, että met olemma tarkoitetut toisillemme. Ja tänään vihdoin koitti se päivä, ko rakkauteni saapui lopultakin kotiin. Muutama vuosi tässä on mennyki näitä haikaillessa ja ko joulukuussa tilasin nämät, roimien alennuksien ja postikuluttomuuden houkuttelemana, en ollu uskoa, että net oikiasti jonaki päivänä ois meikäläisen käsissä. Ja no, mutkia tuli matkaan, koska firma joka olisi maahantuonut näitä, päättikin lopettaa, enkä sitten tosiaan saanutkaan omia mussukoitani. Onneksi pelastus saapui Huuto.netin muodossa. Sieltä nimittäin bongasin, että kyseinen lopettava firma möi pois loppuvarastoaan ja siihen sattui kuulumaan yksi pari tätä kenkää, tosin koossa 37. Hinta oli kuitenkin roimasti vähemmän ko oisin alunperin näistä joutunu maksamaan ja sisälsi myös postikulut. Niinpä sitten rohkaistuin ja päätin ostaa. 

Ja tadaa, täällä net nyt ovat. Ovat aavistuksen isot, mutta ei haittaa menoa ollenkaan. Päin vastoin, 36 ois saattaneet olla jopa liian pienet. Joten loppujen lopuksi onni onnettomuuessa. Kengät on ihanat, sopivat, huomattavasti halavemmat ko aluperin ja mikä parasta, nyt net on myös minun ihan omat! :) Kyseessähän on siis Funtasman Militant-128 saappaat. Äärimmäisen turhat ja epäkäytännölliset, mutta ah niin meikäläisen kengät. Näitten kunniaksi sopii maata loppuilta sohovalla vilttiin kääriytyneenä ja hyristä tyytyväisyyttä. Onhan minulla aivan mahtavat kengät.

Briefly in English: The one thing that makes almost every woman go insane? Yep, new shoes! Awwww. For the very moment I first saw these darlings I knew it was love at first sight. And now they are finally home! I'm so happy. 8)

You're the one that I want!

Koska tällä viikolla on juhulittu ja juhulitaan abeja sekä koulun wanahoja, tungempa minäki lusikkani soppaan ja yllätys yllätys, heittäy'yn nostalgiseksi. Siispä seuraavaksi muutama huonolaatunen kuva. :-----D

Mekon sovitusta fiksailuvaiheessa.

Valitan, mutta meikäläisellä ei oo kunnon kuvia kyseisestä tapahtumasta. Nämät kuitenki nyt kertovat jotain siitä kaikkien lukiotyttösten prinsessapäivästä! Puku on äitin käsialaa (surprise!), helema ommeltu yo-mekon päälle ja voitta kuvitella kuinka suruisaa se oli purkaa siitä sitten poes... Oon tässä miettiny, että jos nyt saisin päättää, minulla ois musta tukka ja punanen mekko vanahoissa, muttako kattelin tuossa meijän wanahojen dvd:n niin ehkä en sittenkään vaihtaisi tuota mekkoa mihinkään. Laseista voisin ehkä luopua. :-----D Sillon piti vaan olla niin vastarannan kiiski... Mutta olihan se ihana päivä. Koko tanssikurssi oli ehkä parasta koko lukiossa. Ja varsinki ko meikän pari, Ville, oli maailman paras tanssija! :) Ja muutenki ihan paras valinta wanahojen pariksi, oli kyllä aevan suunnattoman hauskaa sillon aikanaan. 

Penkkarit ei sitten ollukaan ihan niin mahtavat ko mitä wanahat, vaikka aika mukavat netki! Meisi pukeutui (kuten kuvasta näkyy) hattivatiksi. Tästäkin puvusta saamma kiittää äitiä, meisillä on kyllä maailman paras äiti. Nyt ko oon tätäki miettiny, oisin ehkä vielä ennemmin ollu muumilaakson Mörkö, enkä hattivatti. Kuvastaisi mielenlaatuani ehkä vielä paremmin ko ailahtelevaiset, salamyhkäiset ja suuttomat hattivatit. Mutta enivei, ihan hyvät pippalot oli netki, vaikka jäiki vähän laimiaksi loppuillasta. Ja meijän tunnuslausehan oli toki "Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin" ja sitten siihen lakanaan oli taiteiltu optisen vastauslomakkeen kuva. :--------) 

Huh, kyllähän tämä nostalgisuus käy kunnon päälle! Ihan tulee haikia olo. Mutta joo, onneksi ihimisellä on noita prinsessapäiviä vielä lukion wanahojenki jäläkeen. Aloin tässä miettiä, että mikäli ikinä pää'yn naimisiin, äiti saa luvan fiksata meikän hääpuvusta just sellasen ko mitä haluan. :) Mutta onneksi seuraavat vähän pienimuotosemmat prinsessajuhulat on tiiossa jo ens viikonloppuna, ko menen juhulimaan ainejärjestöämme Communicaa. Vuosijuhulia ennen pitäisi myös selevittää laskiainen ja mäenlaskukilipailu, jossa oon edustamassa kolmipäisessä fuksijoukkueessamme. 

Mutta nytpä meisi lähtee käymään postissa. 

Briefly in English: Oh those memories.

Jos sun täytyy valehdellakin, niin mä uskon kaiken tietenkin.

Tänään oli vauhikas päivä. Kerran kuussa meikäläisen elämässäki semmosia! Ensin kävin lipastolla enkun luennoilla, sitten syömässä ja sen jäläkeen raahasin itteni elämäni ensimmäistä kertaa yksin salille tuohon naapuriin (hui!) ja meno oli vähän sen mukaista. :------D Pientä hakemista, suunnatonta ahistusta (olin ihan varma sinne kävellessä että saan jonku paniikkikohtauksen tai päästä katkiaa verisuoni tms.) ja muutenki, mutta ehkä se tästä. Juoksasinki sisätiloissa vielä semmoset viistoista minsaa, tosin huomatakseni vaan että kuulokkeiten toinen puoli on irtisanoutunut meijän ystävyys, yhteistyö ja avunanto -sopimuksesta. Sieltäkö tulin, kerkesin siistiytyä ja syökästä välipalaa, yrittää käynnistää koneen kymmenen kertaa kunnes se lähti päälle (tämä vaati akun irrottamisen ja muuta hauskaa) ja sitten tajusinki että pitää jo kohta lähtiä bussiin ja kaupunkia kohti, missä ootti Boogina, Tuomas ja leheva.

No, bussissa tajusin että on nelijän ruuhka enkä mitenkään kerkiä lunastamaan elokuvalippuja ja muutenki meno oli taas semmone, että juosten ois ehtiny nopiammin. Vaimoke sitten loppujen lopuksi onneksi kävi lunastamassa liput ja sen kanssa suunnattiin sitten ko pääsin ulos bussista eka Anttilaan, josta löysin itelleni sävyttävän shampoon hintaan 5 euroa (kyllä, olen alakanu kärsiä kestoväriahistuksesta) ja Boogina nappas lahajan kummipojan ristiäisiin. Sitten laahustettiinki erinäisten harha-askelten kautta Heseen, missä itelleni vielä ihan uusi tuttavuus Tuomas jonotti ruokaa. Hesestä juostiin käveltiin ripeästi Finnkinolle ja mentiin katsastamaan Vuosaari. Hermot meinas mennä siinä vaiheessa ko ovensuussa ootettiin Banniinaa, jonka piti käyä vessassa ja tilata vielä poppareita. :------D

Mutta pääsimmä teatteriin kuiten sitten lopulta ja täytyy sanoa, että Vuosaari oli kyllä ihan kattomisen arvonen leheva. Ainaki ajatuksia herättävä. Harvemmin on suomalaista elokuvaa kattoessa alakanu itkettää. Nyt kyllä alako. Teatterista poistumisen jäläkeen havainnoimme, että Oulussa tuulee ja tuiskuttaa (jälleen kerran). Niinpä suunnattiin sitten vielä Biskittiin vaahtokarkkikaakaoille (joista minulla olisi toki teille kuva julukaistavana, jos olisin semmone hemmo, joka roudaa kameraa mukanaan joka paikkaan, mutta ehei). Meikän herkuton dieetti vähän otti kolauksen, mutta siinä kylymyyessä ei voinu vastustaa kaakaota. Eikä toisaalta kyllä seuraakaan, täytyy sanoa että oli ihan hitsin kivaa, kiitos Tuomakselle ja Booginalle siis. :)

Jotenki tosi piristävää tämän kaiken ankeu'en keskellä. Harmiko unohin matkaan ottamani suklaasydämmet laukkuun, seura olisi kyllä ansainnut net!

Mutta joo, nyt ma lähtiä naaman pesulle ja unille ko sain tämän myöhäiseksi venyneen iltapalan natustettua, että jaksais vielä huomiset harkat, ennenkö voi taas olla tekemättä yhtään mitään koko viikonlopun. Paitti että ei voi olla ko ois hommaa ja jos sää sallis niin lähtis vaikka pinkomaanki. Kävin keskiviikkona vähän pinkomassa, puin liikaa vaatetta ja voitta arvata että se reissu oli suomeksi sanoen vitusta. 47 minsaa täyttä tuskaa ja hikiä. Auraamattomat tiet ja liian palijon vaatetta, jep, niistä on paska juoksulenkki tehty.

Briefly in English: A good movie, cold and windy weather, a cup of hot chocolate and great people! What a delightful Thursday.

On niin helppoo, antaa mennä vaan ja heittäytyä muistoon, on ovi jäänyt auki ennenkin.

voi kuulla kuinka seinät meille nauraa
tää on jo niin tuttua niillekin

Meikäläisen ovi on tainnu unohtua kerran liikaa auki. Huokaus. 

No mutta, tulin kertomaan, että pitkällisen pohdinnan seurauksena meikän elämän ainut mahollinen konkretia ois kuitenki sitten vaan se urheilu. Mihinkään muuhun minä en oikein osaa mitään tavoitteellista toimintaa suunnata. Uusien harrastusten alottaminen tuntuisi tällä hetkellä hankalalta, ko ei tiiä miten aika opiskelujen ohessa riittää. Ei haluta sitoa ittiä mihinkään kovin vakavasti. Vaikka edelleen ois aika mielenkiintosta opiskella jotain kieltä (viittomakieli on uusin kiinnostukseni!), oppia soittamaan sitä kitaraa (ja haitaria!) sekä edistellä lauluhommia. Oon vaan niin kädetön tekemään näistä millekään mitään. Tiiä mistä alottais, ja miten. 

No, urheilunpuolta aattelin sitten kuitenki yrittää lisätä ja tehostaa. Ja miettiä tuota ruokapuolta. Meinasin piettää viikon verran tässä ruokapäiväkirijaa ja sitä kautta vähän tarkkailla tuota meisin syömistä. Että jos oikiasti vaan rajottais sen herkuttelun korkeintaan yhteen päivään viikossa ja koittais muutenki vielä vähän enemmän miettiä mitä suuhunsa pistää. Mutta ruokapuolesta ehkä enemmän sitten ko oon viikon ehtiny analysoija suustani alas meneviä asioita. Yksi parannettava asia on venyttely, sitä pitäisi jaksaa tehä mielellään joka päivä. Tänäänkin. 

Julistan selluliittisodan ja kunnossa kaiken aikaa -projektin alakaneeksi! (Ai miten niin meikän piti olla tyytyväinen siihen mitä olen, höps, aina voi parantaa. Jos tästä nyt ei sitten kuitenkaan tule mitään, niin ainaki oon yrittäny. Ja tämähä ei niinkö mitenkään liity siihen, että tsiigailin pebaani eilen peilistä ja järkytyin.)

Asiasta nakkimakkaraan. Oon kyllä tässä tänään taas pistänyt huomiolle, että oon huolestuttavalla tavalla aina vaan enemmän yksinäinen susi. Elelen omaa elämääni omalla kivalla aikataulullani, ja vituttaa jos niitä aikatauluja pitäis alakaa sörkkiä jonku toisen takia. Mielelläni vaan suorittaisin siivoilut, urheilut, kokkailut ja opiskelut ja sitten jos ylimääräistä aikaa jää, niin ehkä jotain muuta. Käyn saunassa ko on saunavuoro, meen kauppaan sillonko itelle sopii ja niin. Tulee heti ärtymystä, jos pitää yrittää rytmittää jotain ylimäärästä aikatauluihin, ko en minä kerkiä. Osaankohan ikinä sovittaa omaa elämääni yhteen jonku toisen kans, ko palijon helepompaa ois vaan elellä omaan tahtiin?

No, ehkä sitten jos haluan. 

 

Sitte vielä tämmöne iha paska foto, yritin saaha jonkulaista kuvaa tänne näin niinkö vaihtelun vuoksi ja ikuistaa sitä, miten meisi on näyttäny tänään ihan ihimiseltä (!!!!! melekonen saavutus), mutta aikani kämmäiltyä itselaukaisimen ja peilin ja kaiken kanssa heitin lopulta koko homman ihan plörinäksi ja lopputulema onki sitten tässä. Minusta ette vaan saa semmosta "tässä pönötän nämä HM:n rytkyt päällä kivasti" -ihimistä. Ehkä suurimmaksi syyksi sen takia, että meikä ei osaa pönöttää kivasti. :-------D Eikä minulla ole kamerassa jalustaa, enkä saa sitä mitenkään järkevästi mihinkään. Ja no, itte asiassa tässä "outfitissä" ei tainnu olla HM:ää ko neuletakki, housutki oli peräti Ginasta ja paita jostain, ja vyö ehtaa kasaria. :) Mutta nämähän ovat vaan sivuseikkoja. 

Nyt tämä lähtis kuitenki niinkö venyttelemään, iltapalalle ja -pesulle ja nuQ. Ja joo, se logopedian pääsykoejuttunen on työn alla. Niinkö myös esim. esseen parantelu, oppimispäiväkirija, vauvansukat ja muut pikku juttuset. Mut mä yritän, ja sehän se kait on tärkeintä. 

Briefly in English: I'm trying really hard this time. To succeed, and be in better shape by summer 2012. Or maybe by summer 2020 or something... But anyway, at least I'm trying. It's not like there was something more interesting or important in my life to do. This might be the best way to use my time. 

And this absolutely has nothing to do by the fact that yesterday I watched my ass from the mirror and got terrified. Noup.

Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.

Meikää vaivaa joku kevätuupumus. Tai jokin. Minua ei motivoi ees siivoaminen, joten nyt täytyy olla asiat jo aika huonosti. Nimimerkillä pitäis imuroija ja pessä vessa, muttako.... Ei jaksa. Pyykkivuoroki pitäis varata ja mikä tärkeintä (sekä vittumaisinta), pitäisi tehä kauppalista ja lähtiä kauppaan. Se ois taas semmone "osta puoli kauppaa tyhyjäksi" -reissu. Meisin jääkaapissa ei ole oikiastaan yhtään mitään ja lisäksi esim. leivinpaperit ja Fairy on käytännössä finito. Jotain ruokaaki pitäis taas tehä, joka ois ravitsevaa ja terveellistä, monipuolista ja värikästä, mutta myös halapaa ja kevyttä. Huoh. Kiinnostukseni taso kaikkia elämää kohtaan on tällä hetkellä niin korkia, että tekisi mieli maata viltin alla syömässä suklaata, kunnes nukahtaa, ja nukkua jonneki toukokuuhun.

Mietiskelin sunnuntaina linja-autossa istuessani, että nyt pitäisi ottaa aikalisä ja lähtiä jonneki keskelle ei-mitään viettämään aikaa ihan keskenään ja tekemään väliaika-arviota elämänlaadusta. Miettiä, että mikäs kaikki tässä taas kuseekaan ja ennen kaikkea, voisiko niille asioille tehä jotaki, ettei net kusis niin pahasti. Joskus tuntuu, että tämä elämä on oikiasti loputon itsetutkiskelun suo. Välillä tuntuu että minä oon joka vuosi pikkusen vanahempi, mutta en yhtään fiksumpi elämän, itseni tai yhtään minkään suhteen. Mitä minä tältä elämältä haluan ja mitä en? Miksi minä teen näin ja noin, mutta en niin. Miksi tuntuu tältä, tai ei tunnu miltään. Hittoko en tiiä.

Vaikka ollaanhan met edistytty tässä aika palijonki, on oma kämppä, jonka kahtakymmentäkuutta neliötä hallitsen itsevaltiaan tavoin, vaikka seinät meinaaki aina välillä kaatua päälle. Oon saanu kuntosaliharrastuksen käyntiin ja yrittäny alakaa suhtautua siihen asiaan kuuluvalla kärsivällisyyellä ja mentaliteetillä. Yritän parhaan kykyni mukaan syyä mahollisimman järkevästi ja terveellisesti unohtamatta herkutteluakaan (vaikka tuntuu taas, että herkuttelen usiammin ko ois järkevää). Muu elämänlaatua merkittävästi parantava ei sitten ookaan hirviän ajankohtasta, kuten se piski. Jotain konkretiaa tähän elämään kyllä kaipaisin. Jokin syvempi ja läheisempi syy jaksaa nousta aamuisin ja lähtiä liikkeelle, ko nelijän vuojen päässä häämöttävä valamistuminen tai se, että mun nyt on vaan pakko. Mikä voisi olla semmone asia, onki sitten ihan toinen juttu.

No, olen joka tapauksessa päättänyt nyt mm. sen, että yritän jaksaa tehä naamalle jotain aina aamuisin. Vaikka vaan meikkipuuterin ja kulumat. Mitään ressiä en tästä kyllä aijo repiä, että todennäköisesti minut nähään kuitenki erittäin usein liikenteessä iliman meikkiä. Oon kyllä oikiasti miettiny, että pitäisköhän siitä huolestua ko minulla ei oo minkäänlaista ongelmaa kävellä ulos ovesta iliman minkäänlaisia naamanlaittotoimenpiteitä. :------D Ja minusta tuntuu, että päätin kyllä myös jotain muuta, mutta en nyt enää kuollaksenikaan jaksa muistaa, että mitä. Varmaan jotain, että en syö karkkia enää ikinä tms. esmes. yms. muttako en edelleenkään jaksa kannattaa sitä ittelle valehtelemista. Ei piä uskotella itelle asioita, jotka ei oo totta. 

Nyt on kyllä pakko lähtiä sinne helekkarin kauppaan. Oloki on taas ihan semmone niinkö olis kuumetta mutta periaatteestakaan en mittaa sitä ennen kauppareissua. Tässä mitään tauteja jou'a potemaan ko jääkaappi ei täyty ittekseen eikä ruoka valamistu jos ei sitä väännä omin kätösin. 

Briefly in English: Lack of interest. I would love to go somewhere alone, sit in the quiet darkness and just think. Think, think and think. Make my life meaninful again. Or just go to sleep and not wake up until it's May. I think I have some kind of spring depression! It is also possible that I'm just sick. Been coughing since last weeks Sunday. I think I might have fever. But before measuring that I have to go to the market. No food in my fridge...

Jos sun bussi lähtee viimeinen niin mä kävelen kanssasi matkan sen.

Tällä hetkellä kun luette tätä, meisi on onnellisesti matkalla kotia kohti (tai ainaki toivottavasti Koskilinjat ja veeärrä ei oo pettäny meikää!) Aattelin vasitellen kokeilla ajastettua merkinnän julukaisemista. Eli siis, joo, meikä otti ja lähti kotia siitä faktasta huolimatta, että jou'un tulemaan jo sunnuntaina poijes. Täytyyhän sitä kotonaki käyä, joku kerta voi muuten vielä yllättyä ja huomata, että oma koti on lakannut olemasta, ja yhistyny vaikka Kemijärveen.

Aina ei vaan jaksa. Ja nyt ei todellakaan ole jaksanu. Tai no, olen oletettavasti jaksanu aamulla salille ja sitten sen jäläkeen lipastolle harkkoihin ja sitten junaan mutta. Patterit tarttee nyt tosissaan vähän latausta. Merkinnän julukaisuhetkellä suoritan lataustoimenpiteitä jossain Oulun ja Rovaniemen välillä. Luultavasti aurinko paistaa, lumihanki kimaltelee, podista soi Machinae Supremacyn Skin ja meisiä ehkä vähän itkettää. Mutta semmosta se elämä vaan on.

Njää, ei välttis soi Skin mutta ko se soi tässä kirijotellessa taustalla niin tuli vaan semmone elävä fläsäri jostain menneiltä ajoilta. Sillonki oli helemikuu ja hanki kimalsi. Istuin junassa jossain Oulun ja Kemin välimaastossa ja taustalla soi Dodo-sorsa ja tiesin, ettei siitä päivästä voi tulla huono. Eikä siitä tullu. 

Mutta nyt minä täällä menneisyyessä laitan teille tähän viikonlopun hittipiisin ja painun ite sänkyyn lueskelemaan hieman Heli Slungan runoja ennen nukahtamista. Hyvät viikonloput! 

Ja lopuksi vielä se lupailevani hittipiisi. Typerä nainen. Olkoon tämä omistettu myös kuntaministeri Henna Virkkuselle ja Kokoomuksen kuntauudistuskaavailuille.

Ja allekirjoittaneen suhtautuminen oman kuntansa pakkoliimailuihin mihinkään suuntaan miksikään jättikunnaksi on täysin ja puhtaasti erittäin kotikunnasta katsoen värittynyt ja erittäin raivoisa sekä osittain myös pelokas. Mitä sitten jos potentiaalisella paluumuuttajalla ei olekaan enää kotikuntaa, johon palata takaisin.

Briefly in English: I'm gooooooooooing home! My head gets finally some rest. And maybe I'll find my lost motivation too.

Welcome home, sanitarium.

Koska vituttaa taas enemmän ko laki sallii (minua saa sitten infota heti ensimmäisten joukossa ko keksitään lääke krooniseen vitutukseen!) niin päätinpä tulla kuitenki riehumaan tänne sen tällä hetkellä aika ainuan asian, joka tekee meisistä kaiken tämän pohojattoman schaissen keskellä aika lailla maailman onnellisimman. 

 

Vapise paha maailma, minulla on lippu Sonisphereen! Tai no ohan se ollut jo maanantaista asti, mutta aattelin kuitenki lätkiä tänne semmosen konkreettisen muistutuksen, että huonomminki vois olla. Koputan puuta, mikäänhän ei vielä ole suinkaan varmaa, mutta tällä hetkellä oon menossa tuonne vaikka pää kainalossa, tai vaikka taivaalta sataisi mummoja puukko käjessä. Iha sama, meisi menee. Tämän varaan lasketaan nyt meikän mielenterveys. Eipä tässä muuta, alan suunnitella työhakemusta muutamaan paikkaan. Josko meisi saisi muitaki hommia, ko vaan mettänkylyvöä Naruskalla. Vaikka mitäpä muuta sitä vois ihiminen toivoa, ei kauhiasti. 

 

Metallica ja Naruska. Siinä meikän kesäkuun suuret toivot. 

Briefly in English:  Hey Metallica, see ya soon!

Meet me halfway.

Koska eilen oli Oulussa tämmönen päivä, ja tänäänki pakkasta on vielä ihan kiitettävästi, mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaapäivää ko esitellä villasukkakokoelmani. Joten tässäpä se tulee:

Hilja-Mummon tilauksesta tekemät mustat villasukat, ko jokaisella katu-uskottavalla ihimisella tarvii olla myös mustat villasukat, ainaki pikkumustalla. Meleko vanahat ja ahkerasti käytetyt, kuten kuvasta näkyy, edesmenneen koiran riepottelun jäläkeen parsittu ja siltiki reikiä täynnä.

Näiden sukkien tarinaa en kyllä valitettavasti sen tarkemmin tiiä, neuloja tuntematon. Käyttöön siirtyneet kotua, ei hirviän suuret suosikit. Tainneet olla enemmänki kumisaapas- ja mettävillasukkina ko arkikäytössä kohtuullisen pitkän vartensa ansiosta.

Ensimmäiset itte neulomani villasukat, ja sen net on kyllä näkösetki. :D  Tehty koulun käsityön tunneilla varmaan joskus kuuennella luokalla (mahtuvat edelleen jalakaan!) Olleet ahkerassa käytössä, nykyään jo aika vetkut ja kulahtaneet. Pitäisi myös parsia pari reikää. Ensisijaisesti kotisukat lötsähtäneen olemuksensa vuoksi.

Toiset pitkävartisista villasukistani (joita meikällä on kyllä ihan liian vähän, muttako olen ite liian laiska tehäkseni pitkävartisia sukkia), Maire-Mummon kautta saatu. Olleet aktiivikäytössä viistoistavuotiaasta saakka, joten kärjet melekeen kuluneet puhki ja varpaat pilkistelee ulos, parsinnan tarpeessa nämäkin siis (ai miten niin olen kauhian laiska korjaamaan reikäsiä villasukkia...) Nykyään enemmän kotikäytössä, mutta satunnaisesti jalassa myös kodin ulukopuolella.

Uusimmat omatekoiseni, väri on oikiasti palijon kirkkaamman vihiriä. Ehkä semmone lime. Viime kesänä toiseen villasukkaan tuli mustikkatahara marjanpoimintareissulla, eikä se lähteny pesussa pois. Raidat myös purkautuu ja nämät(kin) pitäisi parsia. :D Tehty ensisijaisesti arki- ja juhulakäyttöön, joten en tajua mikä idioottimaisuus sai laittamaan jalakaan mettäreissulle. 

Net toiset, ja ehkä vähän enemmän lempparit pitkävartiset. Maire-Mummolta nämäki saatu. Kodin ulukopuolisessa käytössä mm. pillifarkkujen ja saappaitten kanssa, sekä sukkahousujen ja mekkojen/hameiden kanssa, mutta toisaalta palavelevat myös kotisukkina.

Näidenkin villasukkien alakuperä tuntematon, tällä hetkellä aika suuressa suosiossa jokapäiväisenä käyttösukkana ja silloin kun haluaa neutraalin väriset villasukat. Varret myös vielä hyvin muodossaan, joten pysyvät napakasti jalassa. 

Ehottomat lempparivillasukat tällä hetkellä, tälläkin hetkellä jalassa. Äitin neulomat, ja ahkerasta käytöstä johtuen jo aikalailla muotonsa menettäneet. :D Käytössä niin kotona, arjessa ko juhulassaki.

Jälleen kerran sukat, joitten alakuperästä ei mitään hajua. :D Ensisijaisesti kotikäytössä, ko väri ei oikein hirviästi miellytä. Bloggerilla taas vaihteeksi joku henkinen onkelma, ko vaikka kuvan pitäisi olla vaakasuorassa, se ei suostu julukasemaan sitä muuten ko noin, pahoittelut siitä. 

Sitten vielä kokoelma meisin tekemiä lasten villasukkia (kokonaiset kaks paria ja yks, jolta puuttuu vielä kaveri, huhhuh ko meisi on ahkera!) Joo, mustat vauvasukat. Ihan vaan sen takia, että saan nuo langanjämät käytettyä johonki, tiiä voiko noita ees käyttöön koskaan ottaa ko eivät ole vauvasukkalankaa, vaan ihan tavallista seittemää velijestä. Ehkä jos ei suoraan iholle laita. Tilauksessaki ois yhet, kuhan sais tässä vaan alotettua.

Villasukkia on siis vähän joka lähtöön, valitettavasti en oo tajunnu kuvata niitä sukkia, jotka ovat lähteneet maailmalle. Kotona sukkia on vielä lisää, ja siellä oottais yksi kerä lankaa ja puikot neulojaansa. Ja tosiaan, käytän siis villasukkia kesät talavet, kotona, lipastolla, juhulimassa, baarissa ja ihan joka paikassa. Nukkumaan mennessä laitan yöksi unisukat jalakaan, joiden asemassa vuorottelee aina millon mitkäki villasukat (tällä hetkellä kylläki semmonet pehemokarvasukat). Useimmiten villasukat on ainuat sukat jotka vejän jalakaani. Välillä käytän toki myös ihan normaaleja sukkia (varsinki kesällä), mutta ei kyllä oo villasukan voittanutta! Ja nyt ko tästä neulomisesta ja käsitöistä puhutaan, fotosin vielä kaikki tällä hetkellä käytössä ja hengissä olevat muut ite tehdyt jutut: 

Virkattuja juttuja on nuot patalaput tuolla vasemmassa yläkulumassa sekä tuo laukku. Laukku ei oo kovin intohimoisessä käytössä enää, tykkäsin siitä aluksi, mutten enää oikiastaan niin hirviästi. :D Ja tuo musta lanka on tosiaan ollu sinnikästä, niistä jämistä ko oon tosiaan teheny nuo patalaputki. Alunperin jotain muuta ihimistä ko ittiäni ajatellen, kylläkin. Oikiassa yläkulumassa on meisin pipo, tehty Novitan mustasta Kide-langasta (discopallopipo, Outia lainatakseni), jollain randomilla pipo-ohojeella. Ihan perus ensin joustinneuletta ja sitten siliää. Tein siitä liian ison itelleni ja se valuu silimille, pikkuvikoja. :) Lankaa tilasin muistaakseni jostain nettikaupasta ko se oli kaikista Rovaniemen marketeista sillon viime keväänä loppu, en tiiä saako enää mistään. Keskellä on punainen tuubihuivi, punasesta Novitan Crystalista, jota bongasin viime kesänä Kärkkäiseltä. Neule tehty tällä Novitan ohojeella, eli siis tuo kauluri. Omat pyöröpuikot taisi olla vähän eri kokoiset ko mitä tuossa ohojeessa on käytetty (oiskoha itelläni kasit) ja muistaakseni käytin kaksi kerää tuota Crystalia, siitä johtuen oma tuubini ei oo ihan noin muhkia ko mitä kuvassa. Alinpana on harmaa tuubihuivi, johon käyttämäni langan vyöte on hukkunut jonneki enkä enää muista sitä nimiä, eipä tuota taija enää mistään saahakaan. Samaisilla pyöröpuikoilla tehty, siliästä neuleesta. 

Ja hei muuten, kävin äsken lapioimassa partsin puhtaaksi lumesta, että sain pyykit ulos ja siellä ei tullu ees yhtään kylymä ko pakkasta on alle kakskytä! Hellekelit, jumalauta. 

Briefly in English: I love woolen stockings. No matter if it's winter, summer, spring or autumn, I use woolen stockings almost everyday!

And handicrafts, sometimes I really think that I'm seventy. Some day in the future I'll be a great grandma. If i ever get any children... Otherwise I'll be just the cranky old lady from your neighbour, who whines about everything and comes to tamp her carpets everytime somebody sits on the carpet rack.