Meikää vaivaa joku kevätuupumus. Tai jokin. Minua ei motivoi ees siivoaminen, joten nyt täytyy olla asiat jo aika huonosti. Nimimerkillä pitäis imuroija ja pessä vessa, muttako.... Ei jaksa. Pyykkivuoroki pitäis varata ja mikä tärkeintä (sekä vittumaisinta), pitäisi tehä kauppalista ja lähtiä kauppaan. Se ois taas semmone "osta puoli kauppaa tyhyjäksi" -reissu. Meisin jääkaapissa ei ole oikiastaan yhtään mitään ja lisäksi esim. leivinpaperit ja Fairy on käytännössä finito. Jotain ruokaaki pitäis taas tehä, joka ois ravitsevaa ja terveellistä, monipuolista ja värikästä, mutta myös halapaa ja kevyttä. Huoh. Kiinnostukseni taso kaikkia elämää kohtaan on tällä hetkellä niin korkia, että tekisi mieli maata viltin alla syömässä suklaata, kunnes nukahtaa, ja nukkua jonneki toukokuuhun.
Mietiskelin sunnuntaina linja-autossa istuessani, että nyt pitäisi ottaa aikalisä ja lähtiä jonneki keskelle ei-mitään viettämään aikaa ihan keskenään ja tekemään väliaika-arviota elämänlaadusta. Miettiä, että mikäs kaikki tässä taas kuseekaan ja ennen kaikkea, voisiko niille asioille tehä jotaki, ettei net kusis niin pahasti. Joskus tuntuu, että tämä elämä on oikiasti loputon itsetutkiskelun suo. Välillä tuntuu että minä oon joka vuosi pikkusen vanahempi, mutta en yhtään fiksumpi elämän, itseni tai yhtään minkään suhteen. Mitä minä tältä elämältä haluan ja mitä en? Miksi minä teen näin ja noin, mutta en niin. Miksi tuntuu tältä, tai ei tunnu miltään. Hittoko en tiiä.
Vaikka ollaanhan met edistytty tässä aika palijonki, on oma kämppä, jonka kahtakymmentäkuutta neliötä hallitsen itsevaltiaan tavoin, vaikka seinät meinaaki aina välillä kaatua päälle. Oon saanu kuntosaliharrastuksen käyntiin ja yrittäny alakaa suhtautua siihen asiaan kuuluvalla kärsivällisyyellä ja mentaliteetillä. Yritän parhaan kykyni mukaan syyä mahollisimman järkevästi ja terveellisesti unohtamatta herkutteluakaan (vaikka tuntuu taas, että herkuttelen usiammin ko ois järkevää). Muu elämänlaatua merkittävästi parantava ei sitten ookaan hirviän ajankohtasta, kuten se piski. Jotain konkretiaa tähän elämään kyllä kaipaisin. Jokin syvempi ja läheisempi syy jaksaa nousta aamuisin ja lähtiä liikkeelle, ko nelijän vuojen päässä häämöttävä valamistuminen tai se, että mun nyt on vaan pakko. Mikä voisi olla semmone asia, onki sitten ihan toinen juttu.
No, olen joka tapauksessa päättänyt nyt mm. sen, että yritän jaksaa tehä naamalle jotain aina aamuisin. Vaikka vaan meikkipuuterin ja kulumat. Mitään ressiä en tästä kyllä aijo repiä, että todennäköisesti minut nähään kuitenki erittäin usein liikenteessä iliman meikkiä. Oon kyllä oikiasti miettiny, että pitäisköhän siitä huolestua ko minulla ei oo minkäänlaista ongelmaa kävellä ulos ovesta iliman minkäänlaisia naamanlaittotoimenpiteitä. :------D Ja minusta tuntuu, että päätin kyllä myös jotain muuta, mutta en nyt enää kuollaksenikaan jaksa muistaa, että mitä. Varmaan jotain, että en syö karkkia enää ikinä tms. esmes. yms. muttako en edelleenkään jaksa kannattaa sitä ittelle valehtelemista. Ei piä uskotella itelle asioita, jotka ei oo totta.
Nyt on kyllä pakko lähtiä sinne helekkarin kauppaan. Oloki on taas ihan semmone niinkö olis kuumetta mutta periaatteestakaan en mittaa sitä ennen kauppareissua. Tässä mitään tauteja jou'a potemaan ko jääkaappi ei täyty ittekseen eikä ruoka valamistu jos ei sitä väännä omin kätösin.
Briefly in English: Lack of interest. I would love to go somewhere alone, sit in the quiet darkness and just think. Think, think and think. Make my life meaninful again. Or just go to sleep and not wake up until it's May. I think I have some kind of spring depression! It is also possible that I'm just sick. Been coughing since last weeks Sunday. I think I might have fever. But before measuring that I have to go to the market. No food in my fridge...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti