tää on jo niin tuttua niillekin
Meikäläisen ovi on tainnu unohtua kerran liikaa auki. Huokaus.
No mutta, tulin kertomaan, että pitkällisen pohdinnan seurauksena meikän elämän ainut mahollinen konkretia ois kuitenki sitten vaan se urheilu. Mihinkään muuhun minä en oikein osaa mitään tavoitteellista toimintaa suunnata. Uusien harrastusten alottaminen tuntuisi tällä hetkellä hankalalta, ko ei tiiä miten aika opiskelujen ohessa riittää. Ei haluta sitoa ittiä mihinkään kovin vakavasti. Vaikka edelleen ois aika mielenkiintosta opiskella jotain kieltä (viittomakieli on uusin kiinnostukseni!), oppia soittamaan sitä kitaraa (ja haitaria!) sekä edistellä lauluhommia. Oon vaan niin kädetön tekemään näistä millekään mitään. Tiiä mistä alottais, ja miten.
No, urheilunpuolta aattelin sitten kuitenki yrittää lisätä ja tehostaa. Ja miettiä tuota ruokapuolta. Meinasin piettää viikon verran tässä ruokapäiväkirijaa ja sitä kautta vähän tarkkailla tuota meisin syömistä. Että jos oikiasti vaan rajottais sen herkuttelun korkeintaan yhteen päivään viikossa ja koittais muutenki vielä vähän enemmän miettiä mitä suuhunsa pistää. Mutta ruokapuolesta ehkä enemmän sitten ko oon viikon ehtiny analysoija suustani alas meneviä asioita. Yksi parannettava asia on venyttely, sitä pitäisi jaksaa tehä mielellään joka päivä. Tänäänkin.
Julistan selluliittisodan ja kunnossa kaiken aikaa -projektin alakaneeksi! (Ai miten niin meikän piti olla tyytyväinen siihen mitä olen, höps, aina voi parantaa. Jos tästä nyt ei sitten kuitenkaan tule mitään, niin ainaki oon yrittäny. Ja tämähä ei niinkö mitenkään liity siihen, että tsiigailin pebaani eilen peilistä ja järkytyin.)
Asiasta nakkimakkaraan. Oon kyllä tässä tänään taas pistänyt huomiolle, että oon huolestuttavalla tavalla aina vaan enemmän yksinäinen susi. Elelen omaa elämääni omalla kivalla aikataulullani, ja vituttaa jos niitä aikatauluja pitäis alakaa sörkkiä jonku toisen takia. Mielelläni vaan suorittaisin siivoilut, urheilut, kokkailut ja opiskelut ja sitten jos ylimääräistä aikaa jää, niin ehkä jotain muuta. Käyn saunassa ko on saunavuoro, meen kauppaan sillonko itelle sopii ja niin. Tulee heti ärtymystä, jos pitää yrittää rytmittää jotain ylimäärästä aikatauluihin, ko en minä kerkiä. Osaankohan ikinä sovittaa omaa elämääni yhteen jonku toisen kans, ko palijon helepompaa ois vaan elellä omaan tahtiin?
No, ehkä sitten jos haluan.
Sitte vielä tämmöne iha paska foto, yritin saaha jonkulaista kuvaa tänne näin niinkö vaihtelun vuoksi ja ikuistaa sitä, miten meisi on näyttäny tänään ihan ihimiseltä (!!!!! melekonen saavutus), mutta aikani kämmäiltyä itselaukaisimen ja peilin ja kaiken kanssa heitin lopulta koko homman ihan plörinäksi ja lopputulema onki sitten tässä. Minusta ette vaan saa semmosta "tässä pönötän nämä HM:n rytkyt päällä kivasti" -ihimistä. Ehkä suurimmaksi syyksi sen takia, että meikä ei osaa pönöttää kivasti. :-------D Eikä minulla ole kamerassa jalustaa, enkä saa sitä mitenkään järkevästi mihinkään. Ja no, itte asiassa tässä "outfitissä" ei tainnu olla HM:ää ko neuletakki, housutki oli peräti Ginasta ja paita jostain, ja vyö ehtaa kasaria. :) Mutta nämähän ovat vaan sivuseikkoja.
Nyt tämä lähtis kuitenki niinkö venyttelemään, iltapalalle ja -pesulle ja nuQ. Ja joo, se logopedian pääsykoejuttunen on työn alla. Niinkö myös esim. esseen parantelu, oppimispäiväkirija, vauvansukat ja muut pikku juttuset. Mut mä yritän, ja sehän se kait on tärkeintä.
Briefly in English: I'm trying really hard this time. To succeed, and be in better shape by summer 2012. Or maybe by summer 2020 or something... But anyway, at least I'm trying. It's not like there was something more interesting or important in my life to do. This might be the best way to use my time.
And this absolutely has nothing to do by the fact that yesterday I watched my ass from the mirror and got terrified. Noup.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti