Kaikki on uutta, ja samalla vanhaa.

Koska minulla alakoi tänään viimisten Logopedisen arvioinnin I:sen luentojen ja harkkojen jäläkeen hiihtoloma, päätin että on aika viimeistellä julukasukuntoon niitä logopedian pääsykokeita koskeva juttu. Kuten ihimiset varmaan tietääkin, meisi siis opiskelee puheterapeutiksi Oulun yliopistossa ensimmäistä vuotta, joka pikkuhilijaa alakaa kääntyä jo voiton puolelle. Ihan siitä ilosta, että tämä on meisille ensimmäinen kevät aikoihin iliman pääsykoeressiä, aattelin vähän kirijotella siitä, miten itte aikanaan pääsykokeisiin valamistau'uin. 

Eli joo. Meikäläinen pääsi opiskelemaan vasta toisella yrittämällä, mikä on kuulemma hyvin yleinen juttu logopediaan hakiessa. Toisaalta meijänki vuosikurssilla on neljä tyvärtä, jotka on päässeet opiskelmaan suoraan lukion penkiltä, eli ei sekään mikään mahottomuus ole. Jälkeenpäin katsoessani sitä ekaa valamistautumiskevättä voin kyllä sanoa, että lukemiseni oli ihan liian epäsäännöllistä, suunnittelematonta ja ehkä sitten vähäistäkin, enkä oikiastaan tiennyt, että mihin keskittyä.Tuli myös aavistuksen yllätyksenä mitä kaikkia, ja miten pikkutarkkoja, pääsykokeessa kysyttiin. Naiivisti kuvittelin, ettei minun tartte mitään erillisiä lukusuunnitelmia tehä, vaan osaan kyllä säädellä omaa lukemistani ilimankin. Opiskelutekniikkana toimi yksinkertaisesti lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen. Pääsykokeen jäläkeen tiesin, ettei kutsua jatkoon ole herumassa, sen verran epävarma olo kokeen jäläkeen nimittäin jäi. No, harmittihan se, masensi pitkän aikaakin, mutta ei kuitenkaan lannistanut, vaan laitoin Kommun ja kirjoittamani muistiinpanonivaskan pahavilaatikkoon ja päätin, että ensi keväänä net kaivetaan sieltä uuestaan ja aletaan taas urakoida. Pääsinhän sitten kuitenki varavaihtoehtooni Lapin yliopistoon lukemaan mediakasvatusta pääaineena, ja vietin varsin unohtumattoman vuojen Roissa, tutustuin ihimisiin, joihin tuskin olisin tullut muuten tutustuneeksi ja näin. Ei mennyt hukkaan ensinkään.

Maisemaa Rovaniemen kämpän ikkunasta.

No, seuraavana keväänä edellisestä viisastuneena ja osittain siksi, että pohojalla oli nyt yliopisto-opiskelukokemusta ja toisaalta myös sen takia, että täytyi kevät sekä opiskella että lukia pääsykokeisiin, päätin aikatauluttaa lukemiseni tehokkaammin. Koska kevään opinnot täytyi hoitaa alta pois, jäi meikäläiselle varsinaista lukuaikaa kohtuullisen vähän. Niinpä tein kalenteriin tarkat lukusuunnitelmat siitä, mihin mennessä mikäki osa Kommusta ja IFA:sta pitää olla luettuna. Luin päivittäin usiamman tunnin, katkaisin lukemisen välissä syömiseen, kaupassa käyntiin jne. ja jatkoin sitten hetken levähdettyä taas. En suuremmalti kellottanut lukemiseni määrää, sillä pidin tärkeämpänä sitä, että lukemisen laatu on hyvää, kuin että montako tuntia olen lukenut. Useimpina päivinä saattoi kuitenkin vierähtää 4-6 tuntia kirjojen parissa. Oman kämpän rauha myös vaikutti lukemiseen positiivisesti, ei oikiastaan ollut muutakaan tekemistä, eikä tullut toisten ihimisten häiritsemäksi. Itte myös työskentelen paineen alla paremmin kuin jos aikaa olisi määrättömästi. Jos minulla on liikaa aikaa, alan lipsua ja huomaan vetelehtiväni sen sijaan että tekisin ahkerasti töitä. Luin myös viikonloppuisin, mutta pääasiassa keskitin aktiivisimman lukemisen viikolle, jotta viikonloppuisin saatoin palkita itseni rentoutumisella ja antaa aivojen myös levätä.

Pahoinpidelty Kommu, osa 1.

Pääsykoekirjat olivat minun hakiessani tosiaan vielä Kommunikoinnin häiriöt eli tutummin Kommu tai vihiriä kirja, sekä Ihmisen fysiologia & anatomia eli IFA, josta luettavaksi oli rajattu tietyt alueet. Kommun ostin omaksi jo ensimmäisenä vuonna hakiessani ja IFA:n lainasin kirjastosta ja tein sen alueista ittelleni kattavat muistiinpanot. Niinpä nämät materiaalit olivat valamiina vähän helepottamassa luku-urakkaani. Lisäksi lainasin tädiltä IFA:n iänvanahan painoksen ja käytin sitä myös lukemiseni tukena. Opiskelutekniikoina käytin lukemista, alleviivausta ja yliviivausta eri värein, omia huomioita ja kokoavia listoja sekä selventäviä kaavioita yms. Opettelin esimerkiksi kaikki ihimisen aivohermot kirjottamalla niistä listan jossa oli nimet, latinankieliset nimet, tärkeimmät tehtävät ja hermotukset jne. Kirjotin  myös Kommusta käsin muistiinpanot. Net kappaleet, joista en teheny muistiinpanoja, kävin kynän ja viivottimen kanssa läpi ja alleviivasin sekä yliviivasin asioita, kirjottelin sivujen laitoihin omia huomioita ja muistiinpanoja. Lisäksi pidin lukiessani mielessäni koko ajan ajatuksen siitä, mitä siellä kokeessa mahdollisesti voitaisiin kysyä ja tein mielessäni omia väittämiä. Sisäistin ja opettelin ulkoa. Ulkoa muistettaviin asioihin kehittelin omia, mitä älyttömimpiä muistisääntöjä.

Pälläilyä Rovaniemen kämpillä, taustalla kone ja pääsykoematskuja.

Kaikki keinot ovat siis sallittuja ja pääsykokeisiin nyt valamistautuvalle antaisinkin ohojeeksi sen, että etsi itsellesi parhaiten sopivat lukutekniikat, -ajat ja -paikat. Älä tuijota tuntimäärää, vaan lukemisesi laatua ja sitä, että keskitytkö opiskelemaasi ja sisäistätkö asiat oikiasti. Muistiinpanot, omat merkinnät ja kaikki konkreettinen tekeminen varmasti helepottavat oppimista. Jos ruoka tai musiikki auttaa ja motivoi, käytä niitä. Tee vaikeista käsitteistä lista, pyydä kaveria kuulustelemaan, piirrä. Googlaa jos jokin asia tuntuu vaikealta tai epäselvältä. Lukusuunnitelman tai lukujärjestyksen tekeminen on mielestäni ihan must juttu. Iliman sitä tulee heleposti lipsuneeksi ja kuvittelee lukevansa riittävästi, vaikkei lukisikaan. Toisaalta vaarana on liiallisen määrän hamstraaminen kerralla, jolloin lukemisen laatu kärsii. Selekiästä, kalenteriin merkatusta lukusuunnitelmasta on myös heleppo seurata, miten lukeminen edistyy. Ja tärkeintä, älä unohda aina välillä palauttaa mieleen jo aiemmin opittua ja luettua, eli muista kerrata! Itselläni toimi parhaiten systeemi, jossa luin Kommua ja IFA:a vuorotellen. Näin kummankaan kirjan asiat eivät päässeet lipsahtamaan mielestä, vaan pysyivät tuoreena mielessä. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti olin yrittänyt lukia peräjäläkeen...

Pahoinpidelty Kommu, osa 2. :D

Ja sokerina pohojalla, älä ole liian ankara ittiäsi kohtaan. Toki opiskelupaikka on sen verran hyvä investointi, että hetkittäinen sosiaalisten suhteitten ja menojen uhuraaminen kyllä kannattaa (ite skippasin muun muassa parhaan kaverin tuparit toisella paikkakunnalla), mutta ei piä unohtaa rentoutumista ja totaalista irrottautumista pääsykoekirjoista aina välillä. Aivot tarvitsevat myös lomaa pystyäkseen prosessoimaan sen kaiken tiedon ja into sekä motivaatio lukemiseen säilyy, ko muistaa piettää myös vapaata. Pääsykokeisiin lukevat kaverit toimivat myös mainiona vertaistukena ja motivaation lähteenä. Jos sellaisia ei omasta takaa löy'y, niitä voi etsiä vaikkapa Abitreenin Logopedia 2012 -keskustelusta. Tuolta keskustelusta silimäilin itelleni myös palijon vinkkejä lukemiseen ja siihen, mitä voidaan kysyä. Kyllä, väittämä saattaa koskia vaikka K-vitamiinin kehittymistä paksusuolessa. Luonnollisesti tärkeimpiä juttuja ovat tulevan ammatinkin kannalta merkittävät osat ihmiskehoa, kuten suu, kurkunpää, hengitys, aivot ja korva, aistitoiminnot ja hermot.

Tsemppiä kaikille! :) Meijänki vuosikurssilla on vaikka minkä näköstä menijää, joten ikä, työt tai toisen alan opiskelut/kirjoitukset eivät ole mikään este. Jos motivaatiota ja kiinnostusta löytyy, niin unelmansa eteen kannattaa tehä töitä! Mikäli tämä on oikiasti se oma ala, niin pääsykoeuurastus kyllä palkitaan sitten ko opiskelupaikka aukiaa. Itte oon ainaki niin omalla alalla, ja päivääkään en ole valintaani katunut. Opiskelu on rankkaa, mutta jos seleviää tuosta pääsykoemankelista, seleviää myös varmasti opiskelusta. Monesti saattaa huomata jopa nauttivansa niistä. :DDDD Ja joskus toisinaan ei niin palijon...

JA JÄTKÄT HOI. Logopedia on meleko naisvaltanen ala, mutta myös miehistä vahavistusta kaivataan. Rohkiasti vaan yrittämään, muutamalla vuosikurssilla on jopa yksi miehisen sukupuolen edustaja.

PS. Jotain se kertonee tuon pääsykoerumban rankkuudesta sekin, että kuvia tuolta keväältä ei juuri ollu, ja muistikuviaki hallitsee se pänttääminen ja sitten net välissä vietetyt hyvät hetket, kuten lenkit keväisellä Rovaniemellä Sannan, Monan ja Utun kans. Mutta kaikki net vähäiset muistikuvat ovat kyllä hyviä. :)

Briefly in English: If you get throw the hell called entrance examination, the world of logopedics is all yours. Study hard, it's worth of it, I promise.