Who am I to argue, I can't change the colour of my eyes.

Kukkuluuruu kaikille. Meisi on kipiänä. Ja tämä on yhtä ihanaa ko aina ennenki. Vesi vuotaa silimistä, olo on tukkoinen, kurkkuun sattuu ja palelee. Toiveikkaana tungin aamulla kuumemittaria kainaloon, josko ois ollu vaikka kuumetta ja hyvä syy olla lähtemättä luennoille. Mutta ei toki, ei mitään sen suuntaista lukuunottamatta sunnuntaina mitattua lämpöä. Jep. Joten oon tänäänki kiltisti käyny istumassa luennoilla aivot kohomeessa, unohtanu aamulla lähtiessä puhelimen messistä ja muutenki ollu vähintäänki vähän sekava. 

Korva-, nenä-, ja kurkkutautien & plastiikkakirurgian luennon jäläkeen (jossa meijät taas jälleen kerran peloteltiin hengiltä) raahasin itteni kauppaan ja tein jotaki, mitä en oo koskaan ennen teheny. Ostin paketin Ben & Jerry's -jäätelöä, vain ja ainuastaan minulle. Hinta oli kirpaisevan palijon, mutta päätin kerranki olla välittämättä asiasta. En nimittäin ikinä ole ostanu itelleni yksin paketillista jäätelöä! Minun pakasteesta ei vaan löy'y semmosia asioita. Sieltä löytyy hirvenlihaa eri muodoissa, marjoja, sieniä, leipää, pakastevihanneksia, katkarapuja ja pakastettua ruokaa, mutta ei jäätelöä. :-------D Nyt on kyllä maailmankirijat sekasin! Pahinta mitä minun pakkasestani on ikinä löytyny, on ranskanpotut, sekä pulla. 

Mutta kaipa sitä nyt saa kerran elämässä ittiään hemmotella ko on kipiä. Jäätelö helepottaa tuota kurkkukipua. Tosin oon hieman kauhuissani siitä, että se törppö on niin jäätävän kokoinen. Pitää varmaan kuttua joku syömään sitä. :DDDDD Tosin nyt pitäisi kyllä tehä jotain oikiaa ruokaa, ko söin tuota jätskiä ja tuli vähän huono olo. Olen myös vakaasti päättäny olla tämän viikon täysin liikkumatta. Ei salia, ei lenkkiä, ei mitään, ennenkö tämä tauti on ohi. Minä haluan nyt oikiasti parantua! (Joo, sohovalla makaaminen ja jäätelön syöminen ja nollatoleranssi urheilun suhteen kuulostaa todella lupaavalta viikolta, apua...)

Nyt kuitenki sen kokkauksen puoleen.

Briefly in English: I'm sick and I bought Ben & Jerry's ice cream for the first time in my life. Just for me. Crazy me!

Tuuli tuule sinne missä muruseni on.

Oon nähäny sen Poliisien mainoksen vissiin kerran liikaa. 

Mutta joo, oli pakko tulla huutelemaan vähän täältä kotihuudeilta käsinki. Viikonloppu on sujunu mainiosti, eilen reenasin ja käytiin Ukon kans eka vähän pitempi kävelylenkki, joka sujui hyvin. Muutenki Ukon kans on kaiken kaikkiaan menny aika kivasti, vaikka ohan se kyllä välillä ihan käsittämätön riiviö. Mutta silti niin rakas. Meikäläisen Ukko. Ainut ja aevan ihana. Poitsu ei oikiastaan enää juuri pissi sisälle ja oppimistahti on meleko vauhikas. Hampaat on helekkarin terävät ja niitä käytellään innokkaasti, meisi näyttää kohta joltaki teiniangsteissa ittiään viiltelevältä emolta. :------D No mutta. Ollu taas kyllä ihana touhuta herran kans. Tulee taas kauhia ikävä ko pitää lähtiä. No, onneksi pääsiäinen on pian.

Muutenki kotona olo on vaan niin mahtavuutta, tein kotitekosia hampurilaisia ruuaksi, ostettiin mämmiä, huomenna meinasin tekasta vohoveleita ja paistellaan pihivejä. Sain myös lainaan pari tenttikirijaa (jeee.....) Sauna on myös aina yhtä suurta parhautta ja viime yönä nukuin semmoset kevyet 11 tunnin yöunet. Siitäkin huolimatta nyt väsyttää ja meen varmaan unille ihan justiinsa. Kaikista suurin parhaus oli ehkä se, ko käpöstelin tuossa Solskia ja Siiliä moikkaamasta kotia kohti, ja tajusin ympäröivän hilijaisuuden. Oli niin lämmin ja tyyni ilta, ja aivan hilijasta. Saatoin kuulla omat sydämenlyönnit ja lumen narskunnan kenkien alla. Ihana pimeys ja hilijasuus. Tuntuu, että kuulee omat ajatukset. Pää jotenki tyhyjenee ja koko oma olemus vaan rauhottuu täällä.

Oonkohan minä ihan hullu ko tuntuu että sydän on täällä kotonaan.

Loppukevennykseksi pari mahtavaa webbikameraotosta:

Ensin olin silleen niinkö että hei, meisi on ihan normaali...

...Mutta sitten aattelin että mitäpä helevettiä sitä teeskentelemään! :-----D

Jep, nyt luulen että vuorossa on kasvojen ja hamppien pesu, sekä yöunet. Oli ehkä jotain paineita harrastaa sosiaalista elämää mutta luulen, että loppujen lopuksi se on ihan yliarvostettua. Nähellään taas Oulu-huudeilla.

Briefly in English: Home, sweet home. The best place ever.

Minun sydän on vieläkin sinun.

Huomenia vaan kaikille. 

Päätin tulla ihan pikasesti nakkaamaan päivitystä, ennenkö täytyy alakaa tehä lähtöä kohti junaa. Lähen pidennetyksi viikonlopuksi Ukkoa kattomaan kotia!

Eipä siis muutako että hyvää matkaa meisille ja nähelläänpä taasen.

But my knees were far too weak.

Oon käyny tänään salilla, reenannu siellä varmaan kahenkymmenen äijän kans, ja huhhuh että miten perse reenipäivä tänään oliki! Tajusin myös, että nuot yhet täysjyvänuudelit ei todellakaan sovi mulle - tein eilen ihan sikahyvää katkarapu-nuudeliwokkia, mutta syömisen tuloksena turvotus oli luokkaa raskausmaha! Hetken asiaa mietittyäni tajusin, että tuo maailmanluokan turvotus on liittyny kaikkiin ruokiin, joissa oon käyttäny noita Blue Dragon -nuudeleita. Ei siis tuon paketin jäläkeen enää niitä mulle... Ja kyllä, oon niin pihi ettäkö eilen ostin paketillisen niitä, on se pakko syyä loppuun turvotuksesta huolimatta! Ja voi kyllä, kivilläki kiinnosti nyt. :-----D

Mutta kakkaa ja jaksamatonta reenifiilistä (oli siis niin löysää että!) oon lievittäny kokkaamalla aevan mahtavaa ex-temporeruokaa nuudeliwokin tilalle, ko tänään ois tarkotus päästä vielä Marjuskan kans juoksulenkilleki ja juokseminen + turvotus ei oikeen kuulosta mieleiseltäni kombolta. Meikä tekasi valakokastikkeen, johon nakkasin maidon ja ruokakerman sijasta loput ruohosipulituorejuustosta, maustoin suolalla, valakopippurilla ja muskottipähkinällä (joka on muuten paljaaltaan nautittuna terveydelle vaarallista, aina oppii jotain uutta!) ja nakkasin sekaan lisukkeeksi katkarapuja ja kolome keitettyä kananmunaa. Äkkiseltään kananmunat ja katkaravut vois kuulostaa aika eksoottiselta yhistelmältä, mutta toimii! Tänään oli siis hyvä luova kokkauspäivä, aina nämät meikäläisen kokeilut ei nimittäin oo yhtä suuri suksee. :-------D

Huhhuh, hirmuttaa jo valamiiksi tuo tuleva lenkki, en oo juossu aikoihin ko motivaationi on ollu nollissa (hävettää!), oon vaan keskittyny saleilemiseen ja pyöräilyyn sekä käpöstelyyn. Jotenki oon ollu ihan jaksamaton ja sääkään ei oo suosinu. Enkä oikein oo löytäny semmosta juoksureittiä, josta tykkäisin. Ja kyllä, näitä tekosyitähän riittää! Uskon kuiten vakaasti, että helepottaa kuhan asfaltti sulaa ja muutenki mennään vähän pitemmälle kevääseen. Ehkä sieltä sulavan lumen alta palijastuu roskien ja koiranpaskan lisäksi myös meikäläisen kadonnut juoksumotivaatio. Se on nimittäin ollu enemmän tai vähemmän hukassa koko talaven. Jäi varmaan sinne lumen alle sillon syksyllä, sen jäläkeen sitä ei nimittäin oo näkyny... ...eikä jeleppaa yhtään että tälläki hetkellä tulee tuota valakosta paskaa taivaan täyeltä. Joo, meikäläisen lumirakkaus kulukee sykleissä, syksyllä vaan vingun ko sitä lunta ei tuu ja hetikö kääntyy helemikuulle, alan valittaa että sais sulaa saatana tuo paska jo poijes. Onneksi on tuo Marjuska. Mitä mää tekisinkään iliman meikäläisen personal traineria. Ja aatelkaappa, se tekee tätä ihan ilimaseksi! :) Oon aika etuoikeutettu, ei kaikkien tyyppien velijien tyttöystävät piiskaa salilla ja raahaa ylös sohovalta lenkille.

Vastapalaveluksena meisi lihottaa Marjoa kokkaamalla sille kaikkia herkkua aina ko tilanne vaan sallii.

Ja nyt loppukevennyksenä salin jäläkeinen meisi, joka söi rahkaa mustikoilla: 

Aika sexyt huulipunat, vai mitä? :------D

Briefly in English: Gym didn't go so well today, but luckily I managed to make really good food! Let's hope running goes better than the gym. And as you can see from the picture, I ate blueberries today. Sexy, isn't it? :)

They passed me by, all of those great romances.

On muuten ihan mahtavan mukava nousta aamulla, ko keittiössä ei oota jumalaton tiskivuori. Kantsis varmaan jaksaa tiskata usiammin illalla. Tosin tänä aamuna tuli kyllä vahingossa nukuttua ihan liian pitkään, olen vähän huolissani ens yön unista, kiitos tämänaamuisen lököilyn. En ees tiiä monelta Lapin Kansa on tullu. :D

On ollu suhteellisen tekemisen täyteinen viikonloppu. Perjantaina vietettiin sauna-iltaa huippuseurassa vaimokkeen luona, juotiin vähän viintä ja muuta sekä pelattiin Rappa-kaljaa (?). 

Ilimeestä päätellen dataan vissiin jonkin tosi mielenkiintosen asian parissa. :-----D

Todistusaineistosta voisi päätellä, että meillä oli kovin tylsääkin, mutta ehei. Tämä on vaan ainut julukasukelepoinen materiaali siltä illalta, ko minä, pelekät leggingsit ja toppi, lösö istuma-asento ja heruttava kaula-aukko tai kesken illan nukkumaan laittanut emäntä ei oikein oo lasten (tai ylipäänsä kenenkään) silimille sopivaa katottavaa. :------D Oli mukavan rento meisinki ja hauskaa oli, kiitos siis illan emännälle ja seurueelle. 

Seuraavana päivänä pitiki sitten vähän parannella vaimokkeen rapulaa kokkaamalla sille kananugetteja, kevätkääryleitä ja ranskalaisia ja kattomalla Salakkareitten uusintoja töllöstä. Vaimo otti pienet päivätirsat, katottiin Nelijän tähen illallista ja Poliiseja, keitin maailman surkeimmat kahavit ja ryhdistäydyttiin sitten sen verran, että lähettiin käymään Mestassa tsiigaamassa TarpitOrchestraa. Kyseisen pändin rumpali on meikäläisen sukulaismies, joten seuraavan kerran ko kuuletta nimen jossaki, niin hopi hopi kattomaan! :) Vähän oli kyllä väsy meininki, vaimo ei muutenkaan oikein ole raskaamman musiikin ystävä ja matka Mestaan ei sekään sujunu ihan vaivattomasti. Vaimokkeen pihalla erehyin kehaisemaan että meikäläisen pyörässä on yksi hyvä ominaisuus, ja se on se, että se sentään kulukee eteenpäin. No, lähinpä sitten polokemaan ja ei muuten enää kulukenu, lähti kettingit irti...

Että sillä lailla. Kaksi sekuntia harkitsin työntäväni koko paskan jorpakkoon ja lähteväni kävellen kämpille. Sitten ähelsin net ketjut kuitenki takasin paikalleen ja lähettiin polokemaan keskustaan. Loskapyöräily on paitsi ihan perseestä, myös luultavasti hengenvaarallista. Pyörä räyty aivan jäähän, ainut käytössä oleva jarru jumitti (no, sehän ei kyllä ees muutenkaan toimi kunnolla ja on sattumoisin ETUKÄSIJARRU) ja muutenki pystyssä pysyminen oli aikamoinen haaste. Hengissä kuitenki selevittiin ja hyvinhän net äijät veti, ei siinä. 

Tänään oon kirvannu sitä, että oon semmone Sherlock aina välillä, enkä tajunnu eilen ko käytiin kaupassa ostaa täksi päiväksi ruokatarvikkeita. Siispä pitäisi TAAS suunnata kauppaan. Auringonpaiste houkuttais kyllä muutenki lenkille, mutta teiden kunto ei. Vähän on itellä kyllä semmone räkänen ja tukkonenki olo. Ja ohan tuota kyllä eilen tullu taas urheiltua. Tälle päivälle ois ohojelmassa sitä paitsi valamiiksi varmaan ainaki ehkä pyykkivuoroa ja Idolsia. No, katsoa mille sitä rupiaa. Nyt voisin kuitenki ihan ensiksi ringautella kotia. 

Briefly in English: Great weekend with great ladies.

No hope, no love, no glory, no happy ending.

En tiiä oonko tulossa kipiäksi vai miksi on koko päivän palellu ja väsyttäny näin palijon. Aattelin mennä ihan kohta nukkumaan huomisesta vapaapäivästä huolimatta (kyllä, voidakseni herätä itekseni aamulla ennen seittemää.) Voinpahan sitten ilosesti tiskata ja imuroija ennen kukon pierua.

Tänään oisin enemmän ko mitään halunnut tuohon viereeni olokapään, jota vasten nojata. Halauksen ja lupauksen siitä että "hei kyllä sä seleviät, oothan pärjänny tänneki asti". Että vaikka et ihan vielä ookaan laillistettu puheterapeutti, oot sentään suorittanu keittiöpsykologin tutkinnon hyväksytysti, jos et kiitettävin arvosanoin, niin joten kuten kuitenkin. Mutta isotkin tytöt tuntee ittensä aina välillä aika pieniksi. 

Ja välillä aika yksinäisiksi.

Briefly in English: I'm tired, tired, tired. And feeling small. And going to sleep right now so that I can wake up tomorrow way too early.

Sisko sisko sisko, sä olet kyllä minun makuuni.

Aika päättää tämä tovin jatkunut hilijaisuus!

Aurinko paistaa ihanasti ikkunasta, Aki Sirkesalo laulaa radiossa seksuaalisesta häirinnästä, sali maistui taas aamulla oikeen mainiolle, löysin itelleni täydelliset Vallilan matot puoleen hintaan, eikä ees haittaa vaikkei mulla niihin olekaan varaa ja jäävät vaan haaveeksi. Nyt tekisi mieli vaan vötkytä tässä sohovalla niinkö kissa konsanaan. Kevät on aika kivaa aikaa, vaikka naama tekiki taas kukkapenkit kevätauringossa ja ulukona on liukasta riippumatta siitä, minkälaiset kengät vejät jalakaan. Vähän on vauvaaki ikävä, oisi kyllä teheny mieli kaapata lähtiessä Ukko kainaloon ja tuua tänne ilahuttamaan minun yksinäisiä iltojani.

Meikäläisen Ukko.

Pahoittelen laatua, herra köllii kirjahyllyssä. :----D

Hiihtoloma sujui kivasti pissa- ja kakkarumbaa pyörittäen ja koiran elämää harijotellen. Unirytmi pysyi komiasti kasassa koko loman (nimimerkillä heräsin tänään 6.58 ihan itekseni) ja palijoa en kerenny lomasta "nauttimaan", kiitos Ukkelin. :) Jäi välistä hiihtäminen, lenkit, luistelu, kelekkailu ja melekeen kaikki. Roudasin mukana ihan turhaan kaks laukullista kamaa. :----D Kerran sain kuitenki sentään reenattua ja käytiinpä yhessä Ukon kans paistamassa makkaraaki. En siis valita ollenkaan, hyvää ruokaaki kerkesin tehä ja vähän leipoaki. Ja mikä tärkeintä, sain vaan nauttia kotona olemisesta ja perheen kanssa hengailusta. Ja ohan se uusin perheenjäsen aevan ihana. Tuntuu astetta inhimillisemmältä taas ko on koiranomistaja. 

Savulohi- ja pekoni-sieni-lisuketta blineille.

Blinejä ja kuoharia, omnomnom.

Eilen käytiin tyvärien kans vaimokkeen synttäreitten kunniaksi Amarillossa syömässä ja Kulumassa yhellä. Oli oikein mukavaa ja selevisin pyöräilystä kaupunkiin ja takasin jopa hengissä! Nyt pitäisi lähtiä käymään kaupassa, mutta ei millään jaksaisi. Ois kuitenki melekeen pakko ko jääkaapissä näyttää tältä:

:DDDDD ei siellä turhaa tungosta oo. Harmiko se valo ei oo syötävää. Mutta joo, nyt vois ehkä vähän tankkailla jotain ja sen jäläkeen harkita kauppalistan tekemistä ja siirtymistä sinne. 

Briefly in English: I had a really nice skiing holiday without any skiing. Now I should buy some food because there isn't almost anything in my fridge. I could also just lie in the sofa the rest of the evening... But maybe I'm a little bit too hungry for that.

You pull me under.

Tässäpä syy tähän koko hiihtoloman kestäneeseen blogihiljaisuuteen:

Minä täällä hei. Ukko. 

Briefly in English: My sweet love, Ukko.