I'm looking right at the other half of me.

Koska itse olen tällä hetkellä uurastamassa hiki päässä muuttolaatikoiden (en valitettavasti omieni) kanssa, ajattelin ajastaa teille vähän juttua täältä menneisyyestä. Joten, nauttikaa!

Aiheena juhannus 2013.

Juhannusurpo. Näytän ihan pieneltä pojalta. :D Ensimmäinen yö vietettiin mökillä ja lämmitettiin sauna, että jaksettiin seuraavat päivät reissata ja majoittua teltassa.

Värriöläisiä mäntyvanahuksia. Jos nämät puut osaisi puhua, niillä ois palijon juttuja kerrottavana. 

Aika keskellä ei-mitään.

 Pyörähettiin myös tulistelemassa ja kalastelemassa Tuntsajoen varrella.

Tämän paikan nimiä en ees enää muista, mutta sieltä pysty tähyilemään Puitsille päin.

Leiri laitettiin pystyyn Saukko-ojan varteen. Kalasaalis oli vähän laiha, mutta en silti ois vaihtanu aamukahavien keittelyä tuolla ja aamupesua Saukko-ojassa mistään hinnasta mihinkään muuhun. :) 

Kotimatkalla piti vielä pysähtyä Naruskan tien varressa napsimaan kuvia naapurin puolelle jääneistä tuntureista. Kilometrejä kerty auton mittariin enemmän ko palijon ja juhannus oli mahtavampi ko vuosiin. Ei grilliruokaa, kännibailuja tai mitään semmosta, ainuastaan suunnattomasti luonnon ihimeitä, komeita maisemia ja hyvää seuraa. Saatan viettää juhannukseni näin uuestaankin.

Cause I don't wanna lose you now.

Kaikki mistä me haaveiltiin
Hävis vuosien kiireisiin
Väsymykseen vaihdettiin
Mihin tästä nyt lähdetkin
Aina muistathan kuitenkin
Sinua niin rakastin

Aamulla nousi pala kurkkuun ko tein lähtöä aamulenkille ja soi Laura Närhen Viimeinen aamu. Itkettää oikiastaan nytkin. Mutta joo, oikiastaan halusin tulla vinettämään teille siitä, miten tänään on lämmöstä huolimatta ollut oikiastaan ihan paska päivä (vaikka hei, eihän se päivä ole vielä ees läheskään ohi) enkä voi valittaa kellekään muulle ko mieheke on töissä ja oon ihan yksinäni täällä kotosalla muutenkin. Aamulla tosiaan hilipasin aamulenkin, vähemmän pirtiänä mutta kuitenki. Kaurapuuroa naamaan vääntäessäni mietin, että on vähän heikko olo ja kurkkuun sattuu, mutta en antanu sen häiritä. 

Syömisestä hetki eteenpäin rupesin sitten innoissani reenaamaan. Tai no, en niin innoissani, joku tuntu vastustavan, mutta alotin reenin kuitenki. Heti alussa tajusin, ettei tule sujumaan, tuntui niin raskaalta ja roppa oli jotenki ihan voimaton. Sinnillä reenasin kuitenki selän loppuun asti. Sen jäläkeen oli pakko pitkin hampain lopettaa ja jäähä makaamaan penkin päälle. 

Yritin sinnikkäästi olla välittämättä tästä kummasta olosta ko painelin suihkuun ja nakkasin kesävaatteet päälle (shortsihaalarikelit on näillä leveysasteilla nuin kerran kesässä), mutta mitä pidemmälle päivä venyy, sitä enemmän meikäläisen kurkkua raastaa. Sen sijaan että olisin maannut pihalla nauttien arskan lämmöstä tai istunu kuistilla lukemassa kirjaa oon maannu kirjan kanssa sohovalla ja juonu kuumaa viinimarjamehua. Kesken lukemisen melekeen nukahin sohovalle. Sitten katoin Hobittia sohovan nurkkaan kääriytyneenä, kunnes pakotin itteni kauppaan vaikka en ois yhtään jaksanu. Ennen lähtöä vaihdoin nöyränä shortsihaalarin tätivaatteisiin ja nappasin vielä neuletakin käsivarrelle. Sinnikkäänä sissinä kannoin sieltä näitä perus "bodarin eväitäni" eli kanaa ja kasviksia, rahkaa, raejuustoa, mehukeittoa sun muita, ja sitten kruunasin koko komeu'en jäätelöpaketilla.

Pakko, kurkkuun sattuu ja tuntuu että vaan kylymä lievittää. Kiitos Ingman vähälaktoosista herkuistanne, nyt lievitän kurkkuni tuskaa mudcake-jäätelöllä. Ja nyt on kyllä paino tuolla sanalla pakko. Ei nimittäin teheny yhtään mieli. Ei niinkö mitään, mitä kaupasta ostin. Ei haluta syyä, ei juua, ainuastaan maata ja vittuuntua, tai sitten vaan masentua sohovan nurkkaan.

Perkele, minähän en tuu kipiäksi. En tuu en tuu en tuu. Tämä kumma särky ohimossa hakkaa meikäläiseltä järjen päästä eikä huvittaisi yhtään olla yksin, vaikka olisi täydellinen päivä nauttia omasta seurasta. Toisaalta minun seurana on kyllä ollu vaan kolkko olo, enkä ees oisi halunnu olla yksin.

Saunan lämmitän kuitenki ja sitte varmaan loppuillan seurana on kuumetta. Paitsi että se vaatisi niin monta erilaista muuttujaa saaha se sauna kuumaksi, etten tiiä oonko kykenevä siihen. Kuivat pyykitki ois ulukona, tiskikoneessa puhtaat astiat ja kaikkia muuta pientä.

HA. Sain tekstiviestin ja olin ihan varma, että joku on kuullu hätäni ja se oliki vaan Rovaniemen Onnela. No voi kun kiva... 

Tiedotusluontoinen asia, lähen tekemään kuolemaa sohovalle ja kattomaan vaikka lisää Hobittia. Kyllähän se ois poikaa näin hellekelillä saaha joku nelijänkymmenen asteen kuume. Ja niinkö vittuillessaan Spotify nakkasi soimaan Elviksen Burning loven... Joo.

En tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

Meisi kolomekymmentä vee tässä päivää. Tukka lähti, näytän tätiltä ja olin pakotettu siksi pukemaan tänään päälleni jotaki pientä ja palijastavaa. 8) No ei kai, valaistus vähän valehtelee tässä kuvassa, oikiasti latvat ei oo enää ihan nuin tummat ja hetkittäin voisi jopa sanoa, että oon enemmän blonti ko tumma. Joskus vannoin, ettei meikäläiselle tuu vaaliaa tukkaa enää ikinä, mutta kaippa se on parempi sanoa never say never. Lyhyt tukka on tällä hetkellä aika luksusta, vaihtelu virkistää ja tästä on hyvä alottaa uusi kasvatusprojekti.

Ohan tuossa vähän eroa tuohon edesmenneeseen reuhkaan. :) Ja ai niin, ei muuten spoilata tätä juttua miehekkeelle, haluan nähä kuinka kauan se ettii meikäläistä linja-auto/juna-asemalta ennenkö hoksii. :D

Nyt minä lähen ulos nauttimaan kuumasta kelistä, uuesta tukastani ja siitä että tunnen itteni sexy hot babeksi. :D

I can see your halo.

Minä: "Naiset on ihan kummallisia. Muistutatko minua säännöllisin väliajoin tulemasta liian tyypilliseksi naiseksi. Siihen kuuluu mm. känttyröinti, tyytymättömyys mihinkään, tietämättömyys siitä mitä haluaa ja asioiden hautominen mielessä pitkiä aikoja iliman puhumista muille sekä käsittämättömät oikut ja mielenvaihtelut."

Eräs fiksu: ":) pitääpä muistuttaa, jos on aihetta. Kaikillahan meillä on joskus samoja oireita, mutta pitäis vaan osata palata maan pinnalle ja olla tyytyväinen pienistäkin asioista ja siitä mitä on. Ei pitäis lähtiä mukaan siihen vouhotukseen mitä suolletaan joka tuutista, vaan ajatella omilla aivoilla."

Että niin. Keskustelu jatku vielä mutta tämä tiivisti kaiken olennaisen. Meikäläisellä koitti blondin kosto, mutta onneksi olen porukoissa filosofin kans. 

Ei mulla muuta, nyt nuQ että jaksan huomenna aamulenkille.

There might be no tomorrow.

Jep, pitäähän sitä kerran elämässä uudistua ja vaihtaa blogin banneria ja vähän ulukoasuakin! Huomenna uudistun minä, tänään blogi. Vähän niinkö hetken mielijohteesta. Toivottavasti tykkäätte, minä ainaski. Blogin jatko saattaa olla katkolla hetkenä minä hyvänsä, ko tulevaisuus sen osalta on vielä niin kovin avoin, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä ja eletään päivä kerrallaan.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken.

Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden

Seuraa random kesäkuvapläjäys by Samsung. Heinäkuu alakaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, mutta loma jatkuu vielä onneksi kuukauen. On tullu tehtyä ja lomailtua ja nyt VIHDOINKIN olen oman koneen ääressä, levänneenä ja ajan kanssa, joten voin tarjoilla hieman kuviakin. Aika palijon jäi kaikkea Canonilla kuvattua vielä varastoon, saa nähä koska jaksan tai saan aikaseksi lätkittyä mm. juhannuskuvia tänne, ensi viikolla kutsuu taas reissu, jonka päättymispäivämäärää ei ole julukistettu. Ehkä ensi syksyn synkkinä iltoina? :D Nämät on kuitenki tosiaan kaikki kännykän kuvia sekalaisista tilanteista matkan varrelta.

Tällä hetkellä vietän niitä muutamia harvoja hetkiä kotona, ko voi vaan nukkua aamulla iliman kiirettä mihinkään (omassa, tai no melekeen omassa sängyssä) ainaki yheksään, olla tekemättä yhtään mitään ja nautiskella olosta. En oo reenaillu enkä lenkkeilly tällä viikolla ja syönytkin miten sattuu, mutta olen sallinut sen tämän viikon ittelleni. Kävin kirjastosta pari lukematonta Irvingiä (mahtava ko niitä löyty hyllystä, Välisarjan avioliitto ja Garpin maailma) sekä Enkeleistä ja demoneista innostuneena Da Vinci -koodin. Aloitin nautiskelemaan yhtä herkkupalaa tänään pitsan ja valakkarin kera sohovalla. Huomisen kohokohta on koko kesän roikkunut kampaajakäynti (vihdoinkin, voi vihdoinkin sain varattua ajan laittamaan pään uusiksi!), mutta sitten pitäisi heittää pois tämä löllöily ja ruveta taas elämään ihimisten lailla. Roppa oikeen haluaakin jo tekemään kunnon selekäreenin. 

Onni on olla onnellinen elämän pienistä asioista. Kuten kampaajakäynti, hyvä kirja tai auringonpaiste. Kliseistä, mutta minä uskon siihen, että ihimisen elämä on parhaimmillaan sillon, ko osaa nauttia arjen pienistä ja vähän suuremmista iloista, eikä tavoittele liian suuria. Jos aina haluaa jotain suurta ja mahtavaa, ei ikinä saa kyllikseen. Tavallinen arki ja elämä rupiaa aivan varmasti tuntumaan tappavalta ja tylsältä, jos elämässä pitää olla aina säpinää ja säihkettä, että se tuntuisi elämisen arvoiselta. Ja entäpä sitten ko sen suuren ja mahtavan asian saa ja saavuttaa? Tyhyjää, latteaa ja surkiaa, jonka täytteeksi tarvitsee jotain vielä vähän suurempaa, mahtavampaa ja parempaa. Ja ko elämä ei ikinä ole täydellistä, ei sitä ruusuilla tanssimista ja ainaista iloa. Suurimman osan ajasta se on vaan tätä tavallista ja tasasta.

Jos siitä tavallisesta ja tasaisesta ei kykene nauttimaan, niin silloin on kusessa. Välillä elämä on myös epämääräisiä aikoja ja vastoinkäymisiä, epämiellyttäviäkin asioita. Omassa elämässä on joutunut kohtaamaan palijonki sitä, ettei ole ollut tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta myöskään muutos ei ole ollut mahdollista tai järkevää. On vaan täytynyt hammasta purren kestää ja puurtaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se elämä palakitsee ko vaan jaksaa taistella. Eikä elämän pijäkkään olla täydellistä, vaan vähän rosoista ja sävyiltään värimaailman koko kirjoa. Ehkä juuri siksi sitä nyt osaakin olla onnellinen kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä seuraavat kuvatkin edustaa.

Elämän pieniä ja vähän suurempia arkisia iloja. Onnen palasia pitkin matkaa. Tai niinkö erään suurmiehen sanoin  

voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.

Uuet silimät

Perintövillapaita ja seitkytluvun tunnelmat

Lämpö

Päiväunet

Rakkaat ja hölömöily

Elämän kalasaaliit

Näyttää urpolta ja kymmenen kiloa lihavammalta, mutta onnelliselta

Kesän eka mansikkakakku

Seikkailut tuntemattomaan

Toiset uuet silimät ja tuleva uusi tukka

Siideri sponsored by Norwegian sillon ko lento on 5 tuntia myöhässä

Koirakaverit

Perhe

Yllättävät kohtaamiset

Huikea musiikki

Beer in the jar eli kalijaa lasipurkissa, kylymä olut

Toimiva nintendo ja duck hunt

Mökkikaverit

Luontohetket joita ei kohtaa joka päivä

Sä niitä harvoja oot, jonka kaa tahtois tehdä kodin.

Rauhaisaa sunnuntaita kaikille!

Koska mieheke on taas töissä ja minulla rutosti aikaa (ja Kainuu sekä toimiva nettiki näyttäis mahtuvan samaan lauseeseen!), mitä nyt pyykit ja tiskit hönkii niskaan (ah, rankkaa tämä kotivaimokkeen elämä) niin aattelin vähän kirjotella jotain. 

Ei ole siis tulossa mitään elämää suurempia ajatuksia tai oivalluksia, vähän vaan jotain ympäripyöriää löpinää viime päivistä. 

Tämä kolomen jiin mesta on ihan jännä paikka, siitä ajasta minkä oon täällä viettäny, tänään on toinen vesisajepäivä, muuten lähes joka päivä on paistanu aurinko ja lämpöä on riittäny vajaat kakskymmentä. Vaikka otin aamun lungisti, kerkesin silti ennen sajetta "aamulenkilleni", jota on tahkonnu tässä nyt melekeen joka päivä. Aamuaerobinen tyhyjällä vattalla. Oon ihan tykästyny lenkkeilymaastona näihin mäkiin joita tässä reppanan maastossa saa kiikkua. Tänään oli tosin ehkä vähän löysä lenkki, joka jäi vielä ihan surkian lyhyeksikin, ko perjantaina ja lauantaina vietettiin vanahuksen synttäreitä sen kahen päivän vapaitten tiimoilta. Eihän met hurjapäät mitään ihimeellisyyksiä tehty, perjantaina syötiin pitsaa, katottiin lehevoja ja juotiin vähän olutta ja siideriä. Ja jälkkäriksi kuoharia mansikoitten ja kermavaahdon kans. :D (Kuolen omaan ällöyteeni.) Ja ai niin, tingattiin autoista. Kaikenlaista hölömöä. Mietittiin alunperin, että lähetään käymään jossaki terassilla, mutta koska tykkäämmä toistemme seurasta niin palijon enemmän, eihän met mihinkään päästy. Eikä ees jaksetukaan. Aiemmin päivällä käytiin kahavittelemassa meikäläiselle uusien tuttujen luona ja ihailemassa "mopoa", siinä ja kauppareissussa sekä noutopitsassa taisi olla jännitystä ihan riittämiin.

Lauantaina syötiin miehekkeen bravuuriaamiaista eli nakkeja, pekonia ja munia kolomelta iltapäivällä ja otettiin ihan rauhallisesti. Käytiin ajelemassa ja illaksi suunniteltu kävelylenkki muuttuikin ex-tempore illalliseksi. Käveltiin kyllä keskustaan ja takasin, mutta siinä välissä tuli tankattua meleko tukeva hamppariateria. Illan kruunasi vielä kuuma kylypy ennen nukkumaanmenoa. 

Kylypyammetta, mäkiä ja kätevää lähikauppaa tulee kyllä vielä ikävä.

Välillä on kyllä ihan mukava, että sataa vettä. Voi hyvällä syyllä vetäytyä sohovan nurkkaan Enkeleiden ja demoneiden pariin teekupin kans. Onneksi sunnuntait on muutenki semmosia päiviä, ettei sillon tartte tehä kauhiasti mitään. 

Mutta nyt täytyy jatkaa tätä rentoa sunnuntaita lämmittämällä vähän maksalaatikkoa ja datailemalla vielä hetken.

Find love.

Luin tässä tylsän illan täytteeksi Paulo Coelhon Valkyriat (tutkimattomia ovat kellarikomeron tiet, miksi yksi pahvilaatikko oli tämmöisen syönyt, sitä ei tiijä) ja vaikka oonki aika pitkälle sitä mieltä, että se oli sisällöltään suurimmaksi osaksi potaskaa (kun puhutaan Jumalan rakkauesta sun muusta niin se vaan saa meikäläisen niskakarvat pystyyn, ja onko tuo nyt mikään ihime ko ottaa huomioon kaiken maailman päivi räsäset ynnä muut, taas muuten yksi nainen, jolle voisin omistaa Dj Piisamirotan Typerän naisen), mutta se verran se minunkin mielenliikkeitäni täällä eräässä kainuulaisessa yksiössä, jonka kaikkeen oon pinttynyt saman ihimisen tuoksu, liikuttaa, että elämä ei antanut minulle sitä mitä halusin, vaan sen mitä tarvitsin. Ja kun lakkaa kaikista eniten haluamasta, silloin myös useimmiten saa. Kun katsoo taaksepäin, asioissa on helevetisti palijon enemmän järkiä ko siltä katsomalta ja siinä hetkessä vaikutti ja että nuinhan se on mennyt koko ajan ja niinhän sen pitikin mennä. Kristallinkirkasta. 

Pelottavia oivalluksia vessassa hampaita harjatessa. Tai no, voihan se olla, että net ajatukset kiteytyi jo Viiviä ja Wagneria lukiessa (saman pahavilaatikon aarteita), kuka tietää.

You spin my head right round.

Voi kyllä! En ole kuollut, mutta päätin töitten loppumisen jäläkeen piettää lomaa myös tästä kirjottelusta. Aiemmin olin suunnitellut loman loppuvaksi samalla ko miehekkeen loma päättyy,eli eilen, mutta sitten tajusin, että hei, minähän olen LOMALLA. Ja tsädään, päätin lähtiä reissaamaan tänne itäisen Suomen kakkoskämpille. Tästä johtuen minulla ei ole omaa konetta käytössä eikä kaikkia niitä kivoja kuvia, joita olen sinne loman aikana kasannu ja nettiki toimii vaan välttävästi (teen tätäkin nyt puhelimella, ko Kainuu ja toimiva netti eivät kuulemma mahu samaan lauseeseen...)

Joten, loma jatkukoon! Tähän mennessä oon ehtiny saaha uuet lasit, viettäny telttailu/kalastelujuhannuksen, onkinu kolomekiloisen hauen sekä tammukoita ja ahavenia, touhottanu nuitten ukkojen kans (karvanen&vähemmän karvasempi), grillannu, päätynyt toivottavasti toimivan nintendon omistajaksi, reenannu ja vaan ollu. 

Nytkin minua oottaisi seuraavaksi astetta luovempi reeni, joka täytyis tekasta tässä kämpillä vähän soveltaen. Aamuni oon alottanu kuumalla kylyvyllä ja jossain vaiheessa pitäisi eksyä ruokakauppaan. Jonain päivänä seikkailen ehkä keskustaan ja kuka tietää mitä keksinkään. Tätä blogia en taija päivitellä ko niitä kuviakaan ei tosiaan ole käytössä. Palailen pohojoseen ens viikon puolella vain suunnatakseni lähes samantien aivan eteläisimpään Suomeen, jossa oottaa Iron Maiden. :D

Jää kotikylän perinteikkäät nimipäivätki välistä tänä vuonna, mutta hei, aina ei voi voittaa. 

Nyt, ystäväni sovellettu selekä-, rinta- & olokapääreeni. Hauskaa kesän jatkoa kaikille, palailen jossain vaiheessa ja pläjäytän tänne hirmuisen kasan kuvia.