Cause I don't wanna lose you now.

Kaikki mistä me haaveiltiin
Hävis vuosien kiireisiin
Väsymykseen vaihdettiin
Mihin tästä nyt lähdetkin
Aina muistathan kuitenkin
Sinua niin rakastin

Aamulla nousi pala kurkkuun ko tein lähtöä aamulenkille ja soi Laura Närhen Viimeinen aamu. Itkettää oikiastaan nytkin. Mutta joo, oikiastaan halusin tulla vinettämään teille siitä, miten tänään on lämmöstä huolimatta ollut oikiastaan ihan paska päivä (vaikka hei, eihän se päivä ole vielä ees läheskään ohi) enkä voi valittaa kellekään muulle ko mieheke on töissä ja oon ihan yksinäni täällä kotosalla muutenkin. Aamulla tosiaan hilipasin aamulenkin, vähemmän pirtiänä mutta kuitenki. Kaurapuuroa naamaan vääntäessäni mietin, että on vähän heikko olo ja kurkkuun sattuu, mutta en antanu sen häiritä. 

Syömisestä hetki eteenpäin rupesin sitten innoissani reenaamaan. Tai no, en niin innoissani, joku tuntu vastustavan, mutta alotin reenin kuitenki. Heti alussa tajusin, ettei tule sujumaan, tuntui niin raskaalta ja roppa oli jotenki ihan voimaton. Sinnillä reenasin kuitenki selän loppuun asti. Sen jäläkeen oli pakko pitkin hampain lopettaa ja jäähä makaamaan penkin päälle. 

Yritin sinnikkäästi olla välittämättä tästä kummasta olosta ko painelin suihkuun ja nakkasin kesävaatteet päälle (shortsihaalarikelit on näillä leveysasteilla nuin kerran kesässä), mutta mitä pidemmälle päivä venyy, sitä enemmän meikäläisen kurkkua raastaa. Sen sijaan että olisin maannut pihalla nauttien arskan lämmöstä tai istunu kuistilla lukemassa kirjaa oon maannu kirjan kanssa sohovalla ja juonu kuumaa viinimarjamehua. Kesken lukemisen melekeen nukahin sohovalle. Sitten katoin Hobittia sohovan nurkkaan kääriytyneenä, kunnes pakotin itteni kauppaan vaikka en ois yhtään jaksanu. Ennen lähtöä vaihdoin nöyränä shortsihaalarin tätivaatteisiin ja nappasin vielä neuletakin käsivarrelle. Sinnikkäänä sissinä kannoin sieltä näitä perus "bodarin eväitäni" eli kanaa ja kasviksia, rahkaa, raejuustoa, mehukeittoa sun muita, ja sitten kruunasin koko komeu'en jäätelöpaketilla.

Pakko, kurkkuun sattuu ja tuntuu että vaan kylymä lievittää. Kiitos Ingman vähälaktoosista herkuistanne, nyt lievitän kurkkuni tuskaa mudcake-jäätelöllä. Ja nyt on kyllä paino tuolla sanalla pakko. Ei nimittäin teheny yhtään mieli. Ei niinkö mitään, mitä kaupasta ostin. Ei haluta syyä, ei juua, ainuastaan maata ja vittuuntua, tai sitten vaan masentua sohovan nurkkaan.

Perkele, minähän en tuu kipiäksi. En tuu en tuu en tuu. Tämä kumma särky ohimossa hakkaa meikäläiseltä järjen päästä eikä huvittaisi yhtään olla yksin, vaikka olisi täydellinen päivä nauttia omasta seurasta. Toisaalta minun seurana on kyllä ollu vaan kolkko olo, enkä ees oisi halunnu olla yksin.

Saunan lämmitän kuitenki ja sitte varmaan loppuillan seurana on kuumetta. Paitsi että se vaatisi niin monta erilaista muuttujaa saaha se sauna kuumaksi, etten tiiä oonko kykenevä siihen. Kuivat pyykitki ois ulukona, tiskikoneessa puhtaat astiat ja kaikkia muuta pientä.

HA. Sain tekstiviestin ja olin ihan varma, että joku on kuullu hätäni ja se oliki vaan Rovaniemen Onnela. No voi kun kiva... 

Tiedotusluontoinen asia, lähen tekemään kuolemaa sohovalle ja kattomaan vaikka lisää Hobittia. Kyllähän se ois poikaa näin hellekelillä saaha joku nelijänkymmenen asteen kuume. Ja niinkö vittuillessaan Spotify nakkasi soimaan Elviksen Burning loven... Joo.