Ei taida tietää tyttö ettei mun mies oo vapaa.

Otsikko ja tekstin sisältö ovat täysin irrallisia toisistaan.

Pitkä hilijasuus, ko on ollu tässä kaikenlaista ja sitten oli pakko lähtiä mökille tekemään irtiotto arjesta ja kaikesta. Elämä on välillä raskasta ja vaikiaa, vaikka itellä menisikin hienosti ja kaikki olisi hyvin. Muutamia kuviakin olis, mutta ko en oo omalla koneellani, eikä siinä ole nettiä täällä perähikiällä, eiku jossain päin Kainuuta, saamma pärjätä iliman.

Mökillä oli mahtavaa, kuten aina. Varsinki nyt, ko siellä saa olla jonku tärkiän kans. Paluu arkeen oli astetta enemmän perseestä sitten, onnistuin nimittäin saamaan hylsyn mielenterveyden psykasta, ko tenttituloksista oli tullut ilimotus spostiin 22. päivä, jolloin sattumoisin vietin päivän netittömässä tilassa. No, samana päivänä päättyi myös kesätenttiin ilimottautuminen, ja toinen uusinta, johon ei olis tarvinnu ilimottautua, oli tänään, eli 24. päivä. Kauhiasti lämmitti avata sähköposti eilen, kuulla saaneensa hylsy ja tajuta, ettei pysty uusimaan sitä mitenkään enää, ellei lähe tuhatta ja sataa Ouluun ja yritä lukematta. Ja onnistumisen todennäköisyyshän olisi ihan valtava, ko ei lukemallakaan onnistunu... 

Että tosi hieno fiilis jäähä kesälomalle. Oon tässä nyt pari päivää valehtelematta tuhertanu itkua, ko pahimmillaan tuosta voi tulla vaikka etenemiseste meikälle. Samalla olen heränny miettimään sitä, että mitä vittua oikiasti? Mistä lähtien opiskelu on ollu tämmöstä? Ensimmäiset ajatukset siitä, että tässä logopedian opiskelussa on pohojimmiltaan jotain tosi pielessä, nousi mieleen, ko polijin kaheksasta viiteen päivän jäläkeen kämpille päästäkseni lukemaan seuraavaan tenttiin. Kaheksan kilsaa lipastolle, kaheksan kilsaa takasin. Jotta olen tunnollisesti joka vitun ikisessä harkassa läsnä ja teen fonetiikan tutkimusta vapaa-ajallani. Kesätenttiinkin minun olisi pitänyt älytä ilimottautua _varmuuden vuoksi_ etukäteen. Välillä tuntuu, että pitää taipua ihan mahottomiin suorituksiin ja ko väännät kolome tenttiä samalla viikolla ja saat sitten ykkösen ko pää, jaksaminen ja aika ei yksinkertasesti vaan riittäny kaikkeen, jou'ut sietämään sitä ylenkatsetta ko sait niin paskan arvosanan, nippa nappa läpi herranjumala! Niinkö tenttiarvosana kauhiasti kertoisi sinun käytännön osaamisestasi juuri mitään.

Ei käy logopedille, ko logopedin pitää olla nipottava ylisuorittaja, jonka täytyy päästä joka kurssista heittämällä läpi ja vielä loistavin arvosanoin, vaikka niskassa painaa tuhat muutakin hommaa. Että tätä tämä kuulkaas vaan on, suorittamista suorittamisen päälle! Oon tänä keväänä ollu usiamman kerran näin jäläkeenpäin katottuna lähellä burn outtia. Ja siltäkin pelasti vaan esimerkiksi se, että pietin yhen päivän omaa lomaa, en mennyt ainuallekaan sen päivän kolomesta eri luennosta ja tunsin suunnatonta syyllisyyttä siitä, miten jään kaikesta jäläkeen. 

Kevään viimeisenä päivänä oli päällimmäisenä tunteena helepotus, mutta samaan aikaan turhautuminen, väsymys ja suoranainen raivo siitä, että meijän pitäisi mukisematta vaan niellä kaikki. Mitä järkiä on koulutusohojelmassa, jossa ajetaan opiskelijat jo opiskeluaikana lähelle loppuunpalamista? Jo pääsykoe on semmonen mankeli, että siitä läpi päästyään voi olla ihan helekkarin ylypiä itestään. Mutta eipä se mankeloiminen siihen lopu. Ensimmäisen vuojen jäläkeen ajattelin, että kyllä se siitä sitten tasaantuu, mutta nyt toisen vuojen jäläkeen tuntuu vaan siltä, että homma vaan pahenee ja pahenee koko ajan! Kolomannen vuojen opiskelijat valittavat opiskelujen suunnatonta kuormittavuutta ja kukaan ei ota sitä vakavasti. Käsketään löysätä pipoa ja ottaa rennommin. Samaan aikaan kaikki hommat on silti tehtävä ja paitsi ajallaan, myös tunnollisesti, koska muuten olet huono opiskelija, etenemisesi hidastuu ja voi jopa pysähtyä kokonaan. Puhumattakaan siitä hiljaisesta paheksunnasta, jota net huonot arvosanat ja nippa nappa läpi päässyt kurssit aiheuttavat. Kohtuuttomat aikataulut ja työn määrä johtaa omalla kohallani ainakin vaan puhtaasti suorittamiseen, jossa oppiminen ja tiedon sisäistäminen jää toisarvoiseksi asiaksi ja päällimmäisenä on vaan ajatus siitä, että asiat täytyy saaha hoiettua ja kurssit ajallaan läpi. Eli suorittaminen.

Ja niinkö meitä ei jo valamiiksi kuormittaisi ihan riittävästi pelekkä opiskelu ittessään, se on tehty vielä vaikiammaksi kusevien aikataulujen, joista kukaan ei välillä tunnu tietävän mitään ja aataminaikaisten käytäntöjen avulla, joka tarkoittaa esimerkiksi ilimottautumista oppiaineen käytävällä ilimotustaululla olevaan paperiin ja terapiamatskujen sekä huoneiden varaamista paperikansioon joka myös sijaitsee fyysisesti yliopistolla, jolloin ei voija välttyä esimerkiksi materiaalien ja testien päällekäisiltä varauksilta. Minkälainen taistelu käytiinkään siitä, että saatiin infottavat asiat sähköpostiin ja yleensäkin sähköiseen muotoon, pois pelekästään ilimotustaululta! On täysin kohtuutonta olettaa, että opiskelija olisi yliopiston kanssa naimisissa 24/7. Valitettavasti useimmilla meistä on myös muuta elämää, joillakin jopa jo perhettä. Useimpien on pakko elättää ittiään käymällä töissä opiskelun ohella ja viimeistään kesällä pitäisi päästä tienaamaan kunnolla, jotta ei sitten tarvisi mennä opiskelun aikana töihin. Net työt kun kuormittaa vaan lisää ja niihin käytetty aika on automaattisesti pois opiskeluun käytettävästä ajasta, puhumattakaan siitä, että aikatauluasiat menee entistä monimutkaisemmiksi. Eikä esimerkiksi mahollinen kesätyönantaja kato kauhian hyvällä "en tiedä kun en tiedä opiskeluideni aikatauluja" -vastausta kysymykseen "Milloin voisit aloittaa?".

Kyllä minä edelleenkin opiskelen unelmieni ammattiin, mutta minua on suoraan sanottuna alakanu pelottaa, mistä revin kaiken jaksamisen tähän iliman, että kulutan ittiäni aivan loppuun. Opiskeluja en kuitenkaan halua venyttää yhtään pidemmälle ko on pakko, sillä haluaisin tästä ihimisarvon alennuksesta alias opiskelijan statuksesta helevetin äkkiä eroon. Minulla on opintolainaa, enkä käy töissä juuri sen takia, että yritän keskittyä mahollisimman täyspäiväisesti opiskeluun (niinkö se työnsaanti tullintuomalle, jolla ei ole suhteita ja työkokemustakin näitten mittapuulla vain hyvin toissijaisista asioista Oulussa muutenkaan olisi kovin heleppoa). Tukikuukauteni tulevat todennäköisesti loppumaan loppupäästä kesken, ko olen erehtynyt opiskelemaan jotain muuta yhen lukukauden verran. Kuitenkin tartten rahaa ihan samanlaisiin asioihin ko kaikki muutki ihimiset, vuokraan, ruokaan ja välttämättömään toimeentuloon. Puhumattakaan siitä, ettei elämä kuitenkaan voi olla pelekkää opiskelua. Eikä sen pidäkään olla, olisi täysin naurettavaa olettaa niin.

Olen kuullut, että opiskelun pitäisi olla ihimisen parasta aikaa ja huomattavan heleppoa ja vastuusta vapaata verrattaessa työelämään. Itte en tätä kyllä vielä ole havainnut. Ehkä opiskelu ei vaan sovi minulle, mutta itte piettäisin huomattavan parempana sitä, että tekemästäni työstä saan säännöllisen, työn määrään ja laatuun suhteutetun korvauksen, jolla kykenen elämättämään itteni, työaika päättyy siihen kun se päättyy ja silloin ko olen vapaalla, myös olen vapaalla. Tietenkään tämä ei ole käytännössä nuin mustavalakosta, mutta kuitenkin. 

Jään kauhulla odottamaan, minkälainen tuskien taival tästä vielä kehkeytyykään, ennenkö ko olen valamis ja laillistettu puheterapeutti.

Ja niin, edelleenkin kannustan kaikkia puheterapeutiksi pääsystä haaveilevia hakemaan opiskelemaan ja pyrkimään kohti unelmia, mutta ehkä kaikkien teidänkin on ihan hyvä tiedostaa, että myös meillä kusee moni asia ja välillä voi olla ihan käsittämättömän raskasta. Sanoisin, että melekeen auttaa, jos on ikää ja kokemusta elämästä ja vaikka perhettäkin, ko silloin on pakko oikiasti laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin sekä tärkeysjärjestykseen ja panostettava myös muuhun, ko pelekkään opiskeluun.

UGH. Olen puhunut. Nyt minä lähen keittämään kahavit ja syömään porkkanakakkua, perkele. Ai niin, ja osallistukaa ihimeessä elämää keventävään ja nautintoa lisäävään arvontaan Ikisinkun blogissa, vielä ehtii, aikaa on tähän iltaan kello 20 asti! 

Jottei elämä olisi pelekkää suorittamista ja ressiä: http://www.ikisinkku.com/2013/05/huippukiva-arvonta.html

Where there is a flame someone's bound to get burned.

Koska tartten just nyt muuta ajateltavaa enkä jaksa millään enää lukia kraniofasiaalisen tenttiin, mutta en ihan vielä tiskatakaan, mikä voisi olla sen parempi ajatus ko tulla tänne vähän höpöttämään turhia. Pitkä viikonloppuni (joka ei tosiaan muuten ollut pitkä viikonloppu, kiitos kranio perjantaina klo 8-16) sujui oikein kivasti jääkiekon parissa, lenkkeillen ja shoppaillen! Sekä tietysti ihan vaan laatuaikaa viettäen. Ko sitähän se on aina. Oonpa tänään pyöräillytkin tämän kevään ekat lenkit, ja huomisesta lähtien teenki sitä lipaston suuntaan melekeen joka päivä. Esimerkiksi huomenna kaheksaksi tenttiin... 

Viime viikolla harrastin aikamatkailua vaatteiden muodossa näyttämällä muun muassa tältä, seuraavalla viikolla se onki sitten taas sitä urheiluvaatteissa lipastolla 24/7... Tämä kuva ei nyt oikeen tee oikeutta fiftarifiilistelyilleni tuon oranssin mekon ja otsakiehkuran voimin. Sekä tietysti rokkia mukaan tuomassa uuet tennarit ja baseball-takki. Ettei oltaisi liian viiskytluvun kotirouva. ;) Meikäläiselle tuo pukeutuminen on yleensä jonkinasteista roolileikkiä. Pitäisi joskus saaha viikon tyylit pakettiin ja tänne. Tuo vaatetus ko on niin mielialasta kiinni (ja viime aikoina myös siitä, ettei housut ole mahtuneet jalakaan :D).

Lauantain shoppailupäivästä voisin muuten tuumailla sen verran, että löy'ettiin uusi tyyny Anttilan pimeiltä hinnoilta hintaan kymmenen euroa, Luhdan kolmen pyyhkeen vihiriä pyyhepakkaus Prismasta neljällätoista eurolla, uusi lompakko alle viiellä eurolla Cittarista, ja puhelimen silikonisuojus Motonetistä reilulla seittemällä eurolla. :D Biltemasta en sentään löytänyt mitään ittelleni! Lisäksi mukaan tarttui kaikkea meikäläisen kannalta epäolennaista ja varsin miehekästä, kuten öljynvaihtoastiaa ja roiskeläppiä autoon.

Kaikista tärkein shoppailulöytö oli kuitenki kameran jalusta Anttilasta kaheksallatoista eurolla. Oon ollu niinkö lapsi uuen lelun kanssa eilisestä asti ja hokenu mielessäni niinkö the Joulukalenterin näsä "mitä mahdollisuuksia!" On ihanaa, että harrastuksissa voi mennä koko ajan hiljalleen eteenpäin. Pala kerrallaan tehä niitä uusia hankintoja ja laajentaa mahollisuuksia. Jalusta tuo taas ihan uutta perspektiiviä kuvaukseen. Seuraavaksi hankintalistalla lieneeki sitten se lisäsalama. Ja ehkä joku uusi objektiivi. 

Tämän jäläkeen pitää nyt sitten kuiski hetkeksi pistää rahahanat kiinni. Kirpparikäyntiä lukuunottamatta. Massia ois kuitenki vielä menossa uuteen imuriin (vaikka vanaha toimiiki taas jotenkuten, kiitos elämälle miehestä!) ja pää pitäisi saaha uusiksi, sekä silimät. 

Eikä sitä ikinä tiiä, mitä yllättäviä menoja voi iskiäkään. 

Mutta nyt minä suuntaan tuon tiskikasan kimppuun, että pääsen sitten yrittämään untaki jossaki vaiheessa, aamulla pitänee kuiten herätä ajoissa lueskelemaan vielä tenttiin. Sitä paitsi huomenna on piiiiitkä päivä.... Näkyillään.

And you'll find infinity.

Nollasta sataan kaks sekuntia. Pakko kait se on allekirjottaa. Jos oisin auto, olisin pieni, musta ja tavattoman ärhäkkä. Olen tullut tietoiseksi tästä meleko nopiasti kiehahtavasta temperamentistäni kanssa vasta ihan piakoin, johtuen varmaan siitä, että tätä toimintaani on nykyään kielellistämässä se toinen osapuoli. Jonka mukaan minä olen temperamenttinen. :D Häh, miten niin muka, höpö höpö... Jep, voi taas kirjotella ko oon vähän rauhottunu. Vaikka net perkeleen Leijonat meniki häviämään sen eilisen pelin, se perinteinen kolomas erä meni niin vituiksi ko olla ja voi! No, sovitaan, että tämä on se tilastollinen tappio. 

Koska olen logopedi, niin voisin kirjotella siitä, miten kappas kappas, tuhulaan vapaapäivääni kouluhommien parissa. (Oikiasti varmaan siivoaisin, mutta imuri kuoli! En saanu ees imuroitua kunnolla.) Oon tänään kirjottanu jo Leikki-erityiskysymyksen viissivuisen oppimispäiväkirjan ja seuraavaksi luen varmaan tenttiin. Tai sitten saatan karata leipomaan porkkanasämpylöitä, who knows. Sinänsä tämän leikkijutun kirjottelu ei ole ees tuntunu opiskelulta, nuot muutamat luennot aiheesta olivat kyllä tosi mielenkiintoisia ja avaavia ja tuntuu, että olen saanut palijon ajatuksia ja oivalluksia tästä. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille logopedian opiskelijoille! Tai en tiiä, olenko minä vaan harvinaisen leikillinen tapaus näinki aikuiseksi, mutta aihe kiinnostaa ittiäni kovasti ja tästä on saanu hetelmiä paitti omaan työskentelyyn puheterapeuttina, myös ihan omaan elämään lasten kanssa. Ja niitten omien, joskus toivottavasti tulevien naperoitten kasvatukseen. 

Leikki on perkeleen tärkiää! Ettäs tiiätte. Voisin avautua tästä vähän enemmänkin, mutta ko tuli kirjotettua aiheesta jo sen about viisi sivua, ei jaksa enää uuestaan alakaa selittää samoja asioita. Enkä viitti siirtää sitä oppimispäiväkirjaa suoraan tänne, jolleki voisi tulla vielä kiusaus plagioida. :D Lähteeksikään tuskin _ihan vielä_ kelepaan. :)  Kieltämättä meikäläisellä on vähän viettiä tuonne varhaiskasvatuksen puolelle, vaikka en päiväkodissa 24/7 haluaisi työskennelläkään, mutta lasten kanssa toimiminen on niin mukavaa. Muistelen meijän kielellisen tietoisuuden ryhymää vieläki lämmöllä, lapsille suunnatun ohojatun toiminnan vetäminen on varsin mukavaa. Haasteellista, mutta mukavaa.

Muutenkin oisin kovasti kiinnostunut työskentelemään erityisesti lasten parissa, ja tekemään sekä arvioivaa, että kuntouttavaa työtä esimerkiksi pelekän arvioinnin sijasta. Toki aikuisasiakkaat on varmasti mielenkiintoista vaihtelua, enkä sano, etten haluaisi työskennellä aikuisten kanssa ollenkaan. Näin toisen vuojen lopulla sitä muutenkin tuntuu vielä, että on välillä niin pihalla kaikesta, mutta toisaalta on taas ihan mahtava huomata hetkittäin, että hei, minähän ymmärrän ja tajuan näistä jutuista jotakin! Että perskule, kyllä meikästä vielä vaan puheterapeutti tulee. Kolomas vuosi onkin täällä jo ennen ko huomaakaan, nyt pitäisi sitten jo ruveta vähän miettimään sitä kandin aiheittakin. 

Mutta jos nyt vaan koittaisi hoitaa tämän toisen vuojen viimisen viikon kunnialla kotiin ja ihan vaan huokasis hetken sitten.

Nyt, porkkanasämpylät tai jotain.

Aggressio.

Joinakin päivinä ihimisen olisi vaan tarkoitus saada syyä suklaata, kuten esimerkiksi TÄNÄÄN, mutta koska minä olen sillä vitun laihutuskuurilla (lue: teen elämäntapamuutosta, kevennän, yritän kiinteytyä ynnä muuta sellaista) en voi tehä sitä. 

Ainua lohtuni on syyä rasvatonta jogurttia persikka- ja ananaskuutioilla sekä ripauksella mysliä, jossa on häviävän pieniä paloja tummaa suklaata. Yhyy.

Kaheksasta viiteen lipasto-prosessin jäläkeen meikällä on migreeni, väsyttää ja ettenpä sanoisi, jopa vituttaa. En päässy ees lenkille ko olo päätti äityä tämmöseksi, minulle on siunaantunut naapurin mielenköyhiä apinoita, jokka vois lähettää raketilla kuuhun niin saisivat huutaa siellä sydämensä kyllyy'estä eikä jumalauta nuot naapurin rakitkaan vaan voi koskaan olla hilijaa. 

Pitäisi alakaa kattoa jääkiekkoa mutta tällä ololla se kiinnostaa ko kilo paskaa. Yhtä palijon ko mielentervey'en psykan tenttikirjat, leikki-oppimistehtävä tai kraniofasiaalisen alueen lääketieteellinen tutkimus & hoito -luennot perjantaina kaheksasta nelijään. 

Tekisi mieleni juua myös yksi olut, mutta periaatteesta en voi tehä sitäkään. MIKSI PERKELEESSÄ MINKÄÄN MUUN (esim. vesi?) JUOMINEN EI AIHEUTA SAMANLAISTA RENTOUTUMISEN TUNNETTA KO ALAKOHOLI? Ohan se nyt ihan päätöntä, oikiasti. Miksi kaikki kiva ja herkullinen on järestään epäterveellistä? Kysynpähän vaan. 

Tekisi mieli sortua myös pullaan ja keksiin sekä hakija kaupasta irtokarkkia. Ja keksisuklaalevy. Sekä jotain suolasta mättöä. 

JA MIKÄ VITUN 24H SALE SE SEMMONEN ON OLEVINAAN, JOKA ON HUOMENNA SULJETTU?

Pitiköhän se lähtiä vielä kauppaanki tänään... Ei hakemaan mitään mättöä, vaan oleellisia perustarvikkeita huomista varten. 

KETTU!

I don't need you here by my side no more.

Otsikko ja koko piisi (Me & My - Dub i Dub) on omistettu humalalle. 

Mulla oli tänä aamuna vähän rapula. Hyi. Jota ei ole ollutkaan varmaan johonki puoleen vuoteen. Ja enpä tätä kyllä ole yhtään kaivannut... Tuli lähettyä eilen pelin jäläkeen vähän ex-tempore istumaan Kulumaan ja käytyä sitten vielä vähän muuallakin, ja ko Marjuska oli autolla, niin minähän sitten join muutaman siiderin. Ja viimeisenä paukun, johon tuli varmaan ihan hitosti viinaa ja jonka olisi todellakin voinut jättää juomasta, ko viina on viisasten juoma, mutta menee se tyhymään päähänki ja ei oikiasti vaan sovi _kenellekään_. 

Yh. Ahisti aamulla ja ahistaa edelleen, morkkistelen kaikkea, vaikka olin täysin ihimismäisesti, enkä ollu hirveän humalassakaan. Päädyin hakemaan vielä yöllä ihan hetken mielijohteesta pitsan mukaan kämpille, mitä en tee oikiasti koskaan. :D Söin siitä yhen neljäsosan ja mietin, että kiitos, joku voisi syyä loput. No, olipahan tälle päivälle vähän evästäki.

Loppujen lopuksi olin nelijältä aamuyöllä niin väsyny, että nukahin piilarit päässä ja meikit naamassa. Näin on käynyt viimeksi sillon, ko en erinäisistä syistä johtuen mennytkään baarin jäläkeen kotiin, eikä ollu piilari- tai meikinpuhistusjuttuja mukana... Mutta kämpille tai kotia tullessa, ei oikiastaan koskaan! Vaikka oisin kuinka väsyny, aina taistelen piilarit ja meikit pois. Mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti jaksanu. 

Siitäkin syystä vielä hirviämpi olo aamulla. 

Oon nukkunu varmaan yhteen. Heräilin ja näin painajaisia ja hyi. Vieläkin väsyttää ja on semmone painostava olo, aattelin seuraavaksi lähtiä vähän kävelemään ja ulukoilemaan. Pakko saaha vähän happia.Tai ehkä ennen sitä keitän kahavit.

Toisaalta oli kyllä ihan kivaakin, mutta jos minulta oikiasti kysytään, niin keksin kyllä miljoona mukavempaa asiaa, ko päissään kaupungilla pyöriminen. En oo tällä viikolla käyny juoksemassakaan ollenkaan, ja nyt se kyllä jää, ko eipä tänään palijoa hikiurheilla.

Muutenki on semmone olo, että tahon hittoon täältä Oulusta enkä halua olla yksin. Kyllä alakoholi humaltumistarkoituksessa on ihan peestä. Ohan se ihan peestä muutenki niiden turhien kaloreitten takia. Vois siirtyä vaikka vissyyn. 

Minusta on ehkä vaan tullu vanaha, mutta kännäily ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Varsinki ko vihaan ja inhoan tätä seuraavan päivän olotilaa niin palijon. Kyllä pitää olla erityisensuperhypermegalomaanisen mahtava reissu, että kehtaa seuraavana päivänä kärsiä rapulasta... Kuten vaikka komia auringonpaiste, makia kaara ja siihen kuski, sekä Parasta Ennen! tai ysäriä muuten vaan kajareista. Ja hitsin hyvää seuraa.

Mutta nyt sitä kahavia ja sitten ulos ettimään aurinkoa. 

Keltainen toukokuu.

Herrajumala meisiä ko oon taas päivittämässä kuulumisiani! Parasta Ennen! ja juurikin Aikakoneen tahissa on hyvä hieman jaaritella. Viikonloppu ja tuleva tenttivapaa viikko saa todellaki ihimeitä aikaan. Oli ihan pakko tulla jakamaan teijän kanssa, kävin nimittäin tänään shoppailemassa. Oikiasti lähin siis hakemaan pyyhkeitä ja tyynyä ja ehkä myös vähän kenkiä ja takkia. Loppujen lopuksi pyyhkeet ja tyynyt jäi saamatta, ko eihän niitä nyt enää ollu (halavat jutut menee aina), mutta kenkiä ja takkia kyllä löysin. Ja vähän jotain muutakin...

Tallustin siis ihan ekana bussista sateisen iliman saattelemana HM:lle, josta oli tarkotus hakia takki. No, takki löyty, mutta löyty myös toinen takki ja kahet kengät!

Lähin siis hakemaan tuota baseball-takkia, koska kaipaan kesäksi kipeästi lyhyttä takkia, jota voisi käyttää myös collareitten kanssa. Edellinen lyhyt pusakka, wannabe-nahkatakki, näyttää siltä niinkö oisin seleviytyny painista karhun kanssa. :D Ja ko valikoima oli mitä oli, päädyin tuohon, se käy kuitenki myös farkkujen ja hameitten ja vähän kaiken kans ja muita tarkoituksia varten on jo olemassa nahkatakki, sekä trenssi.

No, päätinpä sitten tehä tutkimusmatkan lastenosastolle, vaikka olinki jo etukäteen tarkistanu, ettei sieltä saa takkia halavempaan hintaan. Alennusrekistä sitten bongasin tuon bleiserin, hintaan kymmenen euroa. Arvoin tuon ja semmosen pitemmän mallin väliltä, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että tuo istu kuitenki paremmin. Näinpä tuli hommattua sitten vähän semmone aikuismaisempi yläosa, jota voi käyttää kevyesti kesällä takkina. Kuulostaako kenestäkään muusta koomiselta aikuisempi yläosa lastenosaltolta? :D Lastenosastot rules, tämmöne kääpiö niinkö meikä tekee sieltä aina sillon tällöin löytöjä. Viimeksi bongasin itelleni collarit S-marketin lastenosastolta. Kymmenen euroa, ei ollu näitäkään hinnalla pilattu (ovat jalassa nytkin!)

No, nämät kengät tuli vähän puskista, nuita pitsiballerinoja olin kyllä vilassu ohimennen, muttako kokeilin niitä jalakaan, oli pakko ottaa net matkaan, net oli yksinkertasesti niin söpöt! Mulla on joku pitsikausi menossa. Ballerinat tulee kyllä tarpeeseen, ennen tätä oon omistanu yhet ja ainuat, jokka oon ostanu varmaan viiellä eurolla HM:ltä vuonna 2008. :D Viime kesänä niihin tuli yhen varpaan kohalle reikä, joten aloin vakaasti harkita uusien hankkimista... Tennarit oli vähän yllätysveto, kokeilin nuita jalakaan ja net tuntu mukavilta ja siltä, ettei mee ihan heti pohjasta puhki. Tykästyin myös nuihin niitteihin, vähän eri sarjaa ko nuot pitsihommat. Niitit on meikäläiselle sopivissa määrin aina in. Ja mihinkäs sitä kissa tai mikään muukaan elukka karvoistaan, musta on hyväksi havaittu väri, ja koska omistan nykyään mm. punaiset housut, määräytyi takkien ja kenkien väriksi aina yhtä hyvä musta. 

Mutta sitten...

Totaalinen yllätysveto! Keltaiset bikinit. Ei ensinäkään todellakaan ollu tarkotus ostaa bikineitä, saati sitten keltasia. Muttako nämät roikkuivat niin kutsuvan näköisenä siellä ja olin heti ihan fiiliksissä tuosta pitsikuosista. Näitä sai myös muun värisenä, mutta ko ainua toinen vaihtoehto meikälle oisi ollut musta ja mustat bikinit jo omistan, sykähdytti tämä keltanen jotenki erityisen palijon. Joo, tiiän, että keltanen kuulemma sopii vaan tummille ja hyvin ruskettuneille naisille (kuten muuten esim. tuo Beyonce tuossa Henkkamaukan pussin kylijessä nämät biksut päällä) eikä todellakaan tämmösille valakosille kalakkilaivan kapteeneille mutta who cares! En minä ainakaan, ko valakonen olen ja valakosena pysyn, ja jos keltasta haluan päälleni laittaa niin minähän panen. Ettäs tiiäette. :D Mutta siis joo, en tiiä mikä viba tässä nyt kävi, net sieltä kuitenki mukaan lähti. No, meikäläisen lempparibikinit, jotka on mustat valakosilla palloilla ja niissä on lappuyläosa, on auttamatta kulahtaneet (HM:ltä netkin, samaa vuosikertaa ko net ballerinat), että ehkäpä näistä tulee sitten uuet suosikit. Net meikän mustat ei oikeen ole ollu suunnaton suksee, tiiä sitten miksi.

Siinä, olen perustellut ittelleni riittävästi keltaisten bikinien ostamista. :D

Ja ai niin, jou'uin ottamaan yläosan koossa kolomekasi. Mitä helekkaria, tissit, voitteko lakata paisumasta... Kolominelonen ei mahtunu ees viereenkään, en ees yrittäny kokeilla sitä vaan jätin suosiolla rekkiin roikkumaan. Kolomikutoset näytti taas siltä, että olen ähtänyt tissieni peitoksi liian pienen yläosan ja tissit oli niinkö tarjottimella. Tämä kolomikasi oli ehkä jopa sitten taas vähän reilu, eli yläosaa tuskin pystyy piettämään iliman nuita olokaimia, vaikka se mahollisuus olemassa oliskin. Tai no, ehkä aurinkoa ottaessa. Alaosa on turvallisesti kolomekutonen, koska en halua, että biksujen pöksyt kiristää (vaan tippuu päältä :D). Tämä koko ihan sitä varten, että tulen katumapäälle ja ryhdyn kauppaamaan näitä.

No eii, motivaatiota lähtiä lenkille. 

Mutta eihän se meikän shoppailu vielä tähän päättäny. Ostin HM:ltä myös vielä lisää hyväksi havaittuja hipsterpöksyjä kolomen kappaleen paketin, mutta en kattonu aiheelliseksi kuvata niitä, vaan net lähti pyykkikoneeseen pyörimään (niinkö piti bikinienki, mutta unohin net koneesta pois, no niinkö täällä nyt bikinikelejä olis vielä hetkeen, tai minä bikinikunnossa :D). Henkkamaukan jäläkeen suuntasin Anttilaan, josta oli tarkotus hakija niitä oikeita juttuja. No, net oli loppu, mutta onneksi siellä oli myös halapoja kenkiä! 

Nimittäin ballerinoja hintaan 9.95/pari. Ja ko oon nyt vissiin jotenki ihan innoissani tuosta keltasesta ja punaset on ollu hankinnan alla jo pitkään, lähti näitä popoja kahet. En nyt sitten tiiä, teenkö nuilla keltasilla mitään, mutta eipähän ollu ainakaan hinnalla pilattu. Oikiasti oisin halunnu semmoset mustat kukkakuosilla (hitto mikä romantikko minä oikeen olen?) mutta niistä ei ollu enää kokoa, ja kolomiseiskat hölsky jalassa. Nuista nuot punaset on kans kolomiseiskat, muttako en huomannu jalakaan mitään eroa nuihin kolomikutosiin, enkä kyllä silimälläkään, päätin sitten ottaa netki. Nämä oli kyllä ihan sikanätit jalassa, eikä näitä kesäkenkiä kai voi olla liikaa (edelleen nimimerkki yhet ballerinat kröhöm). Pitäisi vaan ehkä löytää keltanen laukku jostaki?

Hain sitten vielä pari pakettia ballerinasukkia Seppälästä bussia ootellessa, mutta myöskään niitä en jaksanu ikuistaa kameralla. Eli aika urakalla tuli shoppailtua. :D Niin rankkaa oli, että paluumatkalla bussissa unohuin niin unelmoimaan, että vetäisin omasta pysäkistäni ohi. Ja ko nimenomaan valitsin bussin, ettei tartte kumpparit jalassa kävellä pitkää matkaa, vettä ei onneksi enää satanu, mutta tuuli oli taas jotaki käsittämätöntä. Oulu <3.

Fotosin sitten teille muuten lopultakin myös tämän kämpän uuen järjestyksen. Äläkää välittäkö sotkusta, nyt ei olla sisustuslehen sivuilla, vaan meikäläisen luona. 

Laatukaan ei taas silimää häikäse, mutta ehkä pääsettä nyt kärryille kuitenki. Ja koska tämä paska nimeltä Blogger taas haluaa vittuilla minulle, kuvat ei oo mitenkään loogisessa järjestyksessä (ei selevitä iliman tappelua jos alan siirrellä niitä, joten annan olla), mutta ei välitetä siitäkään nyt.

Eli. Sänky siirtyi toiselle seinälle ja kääntyi toisin päin, mikä lisää tilan tuntua ja ehkä nukkumismukavuuttakin. Telekkari taas siirtyi vastapäiselle seinälle sängyn paikalle. Pitkällisen vääntämisen jäläkeen tuo hylly päätyi samalla seinälle tv-tason jatkoksi ja stereot muuttivat lattiatilaan sohovan taakse. Kaiuttimien jalat kannoin varastoon oottamaan parempia päiviä. Myös keittiön pöy'än virkaa ja datailutasoksi tarkoitettu pöytä tuolta nurkasta sai ottaa hatkat, ko en sitä oikiastaan koskaan käyttäny mihinkään muuhun ko rojun kasaamiseen. Sen sijaan pöy'än paikalle tuli meikän kaunistautumisnurkka, nimittäin peili ja sen viereen laatikosto. Nyt on palijon loogisempi paikka meikkaamiselle. Tietokoneelle on myös fiksumpi paikka tuon yöpöydän virkaa toimittavan penkin päällä, ja tykkään ko on vähän enemmän vapaata lattiatilaa, jossa toimia. Stereot on vähän virran tuomat, mutta kyllä niistä Parasta Ennen! kuuntelee. Sängyltä ja sohovalta on hyvä kattoa telekkaria ja vaikka tuo sohova onki tavallaan vähän "turha", se kuitenki jakaa tätä tilaa minusta kivasti ja kyllä sillä edelleen tulee istuttua aika palijon. Muutenki tämä järjestys on nyt huomattavasti parempi ja tykkään kovasti. Sinne siivotulle partsilleki pääsee nyt kulukemaan palijon vaivattomammin.

Siinäpä se. Seuraavaksi pistän kuivumaan vielä pari koneellista pyykkiä ja sitten luultavasti lähen urheilemaan jalakapelillä Alapeille saunomaan. Vois tulla takasinki lihasvoimalla ja polokasta sen talaven yli siellä asustelleen polokupyörän kämpille, ko viimisellä viikolla sitä mitä todennäköisimmin tarvin, jos meinaan lipastolle jotenki päästä.

Nyt soitan äitille ja käsken sen mitata meijän kotona olevien Teema-lautasten halakaisijan, toivottavasti nautitte tästä muoti- ja sisustusbloggaajapläjäyksestä!

Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan.

Kivaa perjantaita Antti Tuiskun tahissa! Aloitin tänään kuvalla meijän vappubrunssista, koska kröhöm, ei siellä kamerassa oikeen mitään muuta järkevää ollu. :D Näyttää kuvassa aika vaatimattomalta, mutta hyvää oli. Maalaispatonkia, sen päälle kinkkua, tomaattia, kurkkua, salaattia ja paprikaa, paistettuja nakkeja, pekonia ja kananmunaa, ruisnappeja ja dippiä sekä chilipähkinöitä. Ja kuohuvana maljana appelsiinituoremehua ja vissyä. :D Hyvää oli! 

Oon tänään aamusta käyny kuuntelemassa lipastolla tosi mielenkiintoista luentoa leikistä, pyörähtäny kaupasta hieman juttuja ja sen jäläkeen ruvennu tekemään pienoista kevätsiivousta. Sisällä oon leikkiny pyörremyrskyä jo aijemmin, mutta jatkoin sitä hieman eri osa-alueilta. Ja koska oon niin outo tyyppi ko oon, aattelin hieman ilostuttaa teijän perjantai-iltapäivää kertoilemalla meikäläisen siivoiluista. :D

Siivousaiheisia kuvia! Ai että. Olin laiska ja kuvasin kaiken puhelimella (no eihän tämmöne aihe nyt järkkäriä ees muutenkaan vaaji toki :---D). Oon tänään pessy ikkunan, ostin tommosta jotaki suihketta, koska en oo ikinä kokeillu semmosta ja ko täällä tuo ikkuna on semmosessa ikipaskassa, niin en sen hinkkaamiseen hirviästi jaksa panostaa. Yllättäen tuo oli aika toimiva ja heleppo keksintö. Sillä sai puhistettua myös peilit, sekä liesituulettimen lasin. Eihän se ikipinttyny paska (miten voi olla, ko tämä taloki on ollu pystyssä vaan kolome vuotta?) lähteny, mutta ikkunoista näkee nyt kuitenki astetta paremmin läpi. Feels good. Joten suosittelen kyllä kaikille, jokka haluaa päässä ikkunapesusta helepolla. Tuota vaan suihkutettiin ikkunaan, hangattiin ja kuivattiin nukkaluudulla pois. Heleppoa ko mikä. 

Sain myös lopultaki ostettua parasta kaveriani Domestosta, jonka innoittamana pesin vessanpöntön ja lavuaarin, sekä kylyppärin lattiakaivot. Yleensä putsaan lattiakaivoja vähän ahkerammin, mutta nyt oli vierähtäny tovi ko Domestos oli loppu enkä saanu aikaseksi ostettua sitä ennenkö nyt. Domestoksella on hyvä silloin tällöin pessä myös keittiön lavuaarit, jonka jäläkeen net kiiltää ko uuet. Miinusta tuolle tosin voimakkaasta hajusta, sekä tekstiileihin roiskuessa aiheutuvista vaalenevista läikistä. Eli varoivainen kannattee olla ja mielellään kumihanskat käjessä, itellä tahtoo ainaki käsien iho ärtyä, on sen verran tujua tavaraa. Ja se uimahallimainen tuoksu pinttyy... 

Loppujen lopuksi intouduin myös pesemään kahavinkeittimen, sekä hellan ja liesituulettimen. Liesituulettimen suodattimen olin autuaasti unohtanu, ja sen se oli kyllä näkönenki. Hellan käsittelin vaahtoavalla saippuavillalla ja otin tuohon kuvaan mukaan myös toisen ehottoman hittituotteen, nimittäin taikasienen! Valakoset tasot ja kaapinovet eivät olisi valakosia iliman tuota. Se tosiaanki toimii ja poistaa melekeen minkä vaan tahran! Suosittelen lämpimästi. Kahavinkeittimen paskasuusastetta en ollu ees tajunnu, ennenkö pesin sen erittäin tujulla tujauksella etikkaa, nimittäin sekotussuhteella puolet ja puolet vesisäiliöön. Paitsi että säiliö kirkastu (jota kyllä hieman pyyhin ruokasoodalla ensin, siinäkin yksi kodin kätevä tahrojen/hajujen poistaja) niin koko laitos hilijeni aivan täysin. En ollu ees huomannu miten kovaa ääntä tuo keitin on piettäny, kunnes tosiaan keittelin sen etikalla läpi ja puolessa välissä veden laskua pysäytin keittimen ja annoin vaikuttaa noin 5 minuuttia ennenkö laskin loput etikkavesiseokset läpi. 

Nyt se on niinkö aivan _hilijaa_. Ei sano melekeen pihaustakaan, entisen roksutuksen ja paukkeen sijasta. 

Ja jotta piettäisitte meikäläistä aivan pölijänä, siivosin myös parvekkeen. Imuroin sieltä enemmät irtoroskat ja lopuksi pyyhin pölyn ja paskan pois. Nyt siellä jopa ilikenee oleskellaki, ko lattia ei ole aivan katupölystä musta (tosin tuokin näyttää varmaan hyvin pian samalta ko ennenki, kiitos ihanan kaupunki-ilimaston). Kesäksi ko vielä löytäisi tuonne vaikka pari tuolia ja pöy'än, niin kelepais oleskella. Mattoki ois mukava, mutta ei puhettakaan, että semmosta voisi tuonne laittaa ko sinne pääsee satamaan ihan vapaasti. Myös kesäkukat ois kivoja. Sitten kelepaisi nauttia kesän lämmöstä partsilla. Ei sillä, että olisin nauttimassa, ko näillä näkymin olen kesän kaikkialla muualla paitti Oulussa, mutta ihan periaatteesta. 

Ko meikäläisellä vaan on. Päässä vikaa? Luonnollisesti oon myös imuroinu ja tiskannu, sekä vien roskat lenkille lähtiessä.

Pyykkäilyurakat jätin toiseen päivään, tänään voisi vielä ennen saunavuoroa käyä lenkillä. Tosin tajusin just, että oon varannu saunavuoron päällekäin jääkiekon ja Parasta Ennen! kans. No, eipä voi mitään. 

Palataan pallerot, muistakaa huolehtia kevätsiivouksesta! ;)

Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä.

Olin juuri lataamassa koneelle kameran kuvia, ko siitä ystävällisesti päätti loppua akku, niinpä jou'uttekin nyt tyytymään pikaiseen katsaukseen meikäläisen elämästä noin viikon ajalta kännykän kuvina. Äläkää huoliko, ei siellä kamerassa varmaan olisi ollut mitään tärkiää, ehkä joku pieni lisä vaan tähän (suoraan sanoen en ees muista :D).

Rankka viime viikko päättyi retkeen Koitelinkoskille Kiiminkiin. Sää ei oikein suosinu ja jokiki oli vielä vähän jäässä ja tuluvassa, mutta ihan mukavaa oli silti. Laitettiin kerho tältä lukukau'elta pakettiin ja katellaan, että miten ens vuonna.

Junassa avasin terassikauden, koska arska paisto ja sisälämpötila oli ainaki +25. Nautinnollinen olut tyhyjässä ravintelivaunussa! Usiammanki ois voinu juua, kiitos VR:n joka päätti lopulta saapua perille yli tunnin myöhässä...  

Tässä vaiheessa olin jo luovuttanu perille pääsyn suhteen ja yritin ottaa positiivisia kuvia jäläkipoloville tunnelmistani junassa, joka jää jumittamaan viimiselle asemalle ennen meikän päätepysäkkiä ikuisiksi ajoiksi... Oikiasti hymy on mallia "selevisin hengissä vitun raskaasta viikosta, joka pietti sisällään kolome tenttiä putkeen ja nyt on tiiossa pitkä vapaa, jippijaijei!" Kesämekkokausikin avattu! Ja voin muuten kertoa, että huulipunan kanssa pussailu on ihan perseestä. Haluaisin kyllä kovasti tietää, mitä huulipunaa net leffoissa käyttää, ko onnistuvat muka olemaan sotkematta toisen naamaa (sen sijaan sitä huulipunaa jotenki mystisesti tarttuu sinne paijan kaulukseen...) Tukkaki vaalenee ja älykkyysosamäärä laskee samaa tahtia. 8)  

Karvapallero! Tämän veijarin jäläkeen koirakuume on nuin +100 astetta. Kattelen isompia vuokrakämppiä ja mietin, että oma koira oisi aika mukava kaveri. Plus että isompaan kämppään voisi laittaa ihan oikiasti keittiönpöy'än (vaikka ei sillä, piknik "olohuoneen" lattialla joka päivä on ihan mielenkiintonen lisä elämään) ja kaksiossa oisi myös makkari, jonka oven voi sulukia ja lähtiä ite keittämään aamukahavit, jos ei halua herättää vielä toista.

Paketti mustia Teema-lautasia ois myös ihan mahtava juttu, ja pyyhkeitäki vois hankkia vähän lisää. Ostin taannoin paketin haarukoita, lusikoita ja veittiä, ettekä uskokkaan, kuinka palijon se helepottaa elämää, ko niitä jokaista on usiampi ko kuus kappaletta. 

Damn, oon tainnu avautua keittiönpöy'än ja makkarin kaipuusta jo aiemminkin. No hitto. Mutta tässäpä net kuvat sitten oli, kävin myös kotona yhen yön mutkat ja vappukin sujui oikein mainiosti hyvän evään, seuran ja no, olemisen ja aikasin nukkumaan menemisen parissa. Oon tutkinu, että vanahemmiten alakoholi alakaa vaan vaikuttaa niin, että rupiaa väsyttämään ihan perkeleesti ja on pakko mennä nukkumaan, ko ennen se työnsi bilevaihteen silimään, jonka voimin jaksoi bailata aamuun asti... Vapunpäivänäkin mettästettiin auki olevaa kauppaa ympäri Oulua, jotta saataisiin siideriä, vain sitä varten, että juotuani kolome ja katottuamme yhen lehevan, totesin olevan nukkumaanmenoaika. Ja tässä vaiheessahan kello ei vielä ollut ohittanut puolta yötä... Kyllä se vaan on hienoa tuntia ittensä näin vanahaksi! :) Onneksi vastapuoli oli saman määrän alakoholia juotuaan myöskin jo lähellä tajuttomuutta, joten kummankaan vappua ei pilannut se, ettei aattona tai vapunpäivänä päästy yhtään mihinkään muualle ko autoajelulle ja lenkille. :D

Väsymyksestä puheen ollen, nytki väsyttää sen verta railakkaasti, että taijan painua iltapesun kautta unille. Huomenna pitää painella lipastolle perjantain kunniaksi kuuntelemaan erityiskysymyksen luentoa kaheksaksi ja sitten ois varmaan jonku sortin siivous/pyykkiurakka eessä viikonlopun kunniaksi.

Joten adjö, hyviä öitä ja kauniita unia! Kesälomaki lähestyy uhkaavasti, onnistuin jollain supernaisen taidoilla setvimään kognitiivisen neurotieteen tentin heti ykkösellä, joten ensi viikko on onneksi tenttivapaa. Sitten koittaaki se vimonen viikko, jolloin pitää puristaa vielä kolome tenttiä ja fonetiikka, päästäkseen kirmaamaan kesälomalaitumille. Vähiin käy ennenkö loppuu, mutta nyt pitää vielä jaksaa hieman vääntää.

Palataan astialle!