Terkkuja reissusta alias Oulusesta, ollaan tuon akan kans vähän matkailemassa muailmalla. Autoilu sujui hyvin, ei tullu paha olo, ehkä siksi että mamma nakkasi mulle semmosen tabun ennen reissuun lähtöä ja muutenkin meni ihan kivasti, vaikka meinasinki Taivalkoskella luulla, että nyt net perkele jättää meikäläisen tänne jumalan selän taakse ja piti järjestää pienoinen hepuli siinä ABC:n pihalla.
Alappilassa sain ihan kauhian hepulin ko siinä vilisi ihimistä ees ja taas eikä ees ollu nurmikkoa missään, mihin ois voinu kusasta, rakennustyömaata vaan ja hiekkaa. Täällä emännän huudeilla kolusin eka kämpän joka nurkan ja kulumauksen, vaikka ei tässä kyllä kovin montaa neliötä ollu tutkittavana. Ihan kait se on hyvällä maulla tämän sisustanu, sohovalla ja sängyllä on hyvä kölliä ja parvekkeella mukava vilivotella aina välillä. En oo ees jaksanu vaivautua haukkumaan kertaakaan, vaikka kaikenlaisia ihimeellisiä ääniä sitä täällä kaupungissa kuuluu.
Tuo akka se aina pakottaa ottamaan näitä kuvia, ehän minä muuten muttako erehyin vähän sylykkyyn!
Ulukona maistelin vähän kaikkia, vaikka koitti tuo emäntä muka kovasti kieltää. Merkkailin oman reviirini, heti alakuun koko tämän meijän talon ympäriinsä. Emäntä joutu liikuttamaan tuota ahteriaan kahteen kertaan, ko en ollu ekalla ulukoilulla ihan tyytyväinen. Se on parempi tehä heti seleväksi kaikille tämän seu'un uroksille ja nartuille, että kuka täällä oikeen määrää.
Ruokaaki kiskoin hyvällä maulla nassuun, johan sitä kerkes näläkä tullaki. Oonpa minä vähän kerenny rassata tuon emännän hermojaki jo, sillä oli täällä semmosia vastuttamattoman ihania tyynyjä revittäväksi ja riepoteltavaksi, palijon kivempia ko nuot meikäläisen omat lelut. Mutta nyt meikäläinen alakaa kyllä olla niin väsyny, että ryömimpä tuonne keskelle tyynykasaa ottamaan vähän lepiä, että jaksaa taas huomenna hillua oikeen urakalla. Kävin minä vähän tuossa mamman kainalossaki, mutta ei net isot miehet kovin kauaa kehtaa akkoja kaulailla.
Maukkaita luun kuvia ja kauniita unia!
Briefly in English:Hi, I'm Ukko and having a trip to Oulu for the first time of my life!
Kesälomassa on vikana hyvin pitkälti se, ettäkö ulukona on viis astetta lämmintä, sataa vettä kaatamalla ja tuulee pohojosesta, se torpedoi kaikki mahollisuuet ulukoilla, paistaa makkaraa, mökkeillä, grillata, lenkkeillä tai muutenkaan tehä yhtään mitään nelijän seinän ulukopuolella. Oon joutunu luopumaan jo kolomesta aamuksi suunnitellusta juoksulenkistä, ko järki voitti ja päätin olla lähtemättä juoksemaan kaatosateeseen. Tänä aamuna se olisi ollu enää vaan suorastaan tyhymää, koska lämpötila lähenteli nollaa ja puhalsi ihan jäätävä tuuli.
Kastumisenki uhalla kävin nyt illasta koiran kanssa lenkillä, ja ihime kyllä kaatosae iski seuraavan kerran vasta siinä vaiheessa ko päästiin ovesta sisälle. Unohin hanskat messistä ja meikäläisen käpälät on vieläki ihan jääkylymät lenkin jälijiltä.
Koko päivän makaaminen sisällä on kyllä ihan käsittämättömän perseestä. Tulee ihan väsyneeksi ja vittuuntuneeksi eikä huvita tai jaksata tehä yhtään mitään. Menny kyllä tämä viikko ihan plörinäksi.
Telekkaristaki tulee lähinnä urheilua, jossa suomalaiset ei menesty, Salakkareitten sata vuotta vanahoja uusintoja ja siinäpä se tarjonta sitten oliki. Oon tässä parin päivän aikana opettanu koiran kierimään ja haukkumaan käskystä, alakaa noitten temppujenki suhteen loppua mielikuvitus. Pakko vaan vääntää jotain, että pysyy oma ja koiran mieli ees jotenki virkiänä. Jos Ukko saa päättää, niin sekin vaan mönkii lämpimään köllölleen ja jatkaa päiväunien nukkumista. On jotenki aivan käsittämättömän apaattinen tunnelma.
Huomenna aamulla ei toivottavasti enää saja vettä. Haluaisin kovasti lähtiä aamun ensimmäiseksi toimeksi juoksemaan, mutta en viitti ehoin tahoin lähtiä palelluttamaan ittiäni vesisateeseen. Toivottavasti huomenna ois ees vähän lämpimämpi! Tällä hetkellä äkkilähtö johonkin lämpimään ois enemmän ko bueno.
Vituttaa kun ihimistä pitää aina palella...
No joo, menen tästä kaivamaan jääkaapista jotaki suolasta ko eihän tuosta maitorahkasta ja vatuista tullu ko paha mieli (kyllä, se on edelleenki vaan niin pahaa, ei siitä mihinkään pääse). Huomenna aamulla toivon todella, että EN herää vesisateen ropinaan, vaan paistaa aurinko ja lähen ilosesti juoksulenkille.
Briefly in English:Finnish summer. Short, and almost snowless. + 5 degrees and raining.
Jep, koska tässä taannoin satuin osallistumaan yhteen kampanjaan ja sitä kautta sain testattavakseni L'oréalin uusia hiusvärejä, kerronpa nyt täälläki sitten kaikkien iloksi käyttökokemukseni tuosta Feria-hiusväristä.
Tämä Feriahan on vissiin niinkö uudistunut Préférence, eli se väri, jonka kerrotaan maailmalla tappaneen ihimisiä. Ensimmäinen positiivinen puoli siis, olen vielä hengissä. :-------D Jep. Olin kyllä vähän tullu siihen tulokseen, että en enää kestoväriä päähäni pistä (mitä tämä Feria siis on), muttako ilimaseksi saa, niin köyhällä opiskelijalla ei oo varaa valittaa.
Niinpä siis tänään kiitos koko päivän jatkuneen vesisateen kasasin itteni ja ryhyin värijäämään tukkaa. Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomiota siihen, että nuot purkit ja putkilot tuossa paketissa oli tosi helposti käsiteltäviä, väriaine oli todella helppoa ja siistiä sekottaa sinne emulsion joukkoon (tämä ei ollut sellainen rutisteltava tuubi, vaan semmone korkilla oleva purkki). Mukana oli joku eliksiiri (? en tiiä :D), joka piti myös sekottaa sinne emulsioon, ja se oli kylläkin sitten pakattu astetta hankalemmin, joskin pienen taistelun jäläkeen sekin suostui menemään sinne emulsion sekaan. Myös mukana tulleet kumihanskat oli paremmat ko hiusvärien mukana tulevat yleensä.
Meikäläisen sävy oli 2.01 eli Black Spirit, pakkauksen kylijen mukaan syvä musta siis. Erikoista tässä värissä oli se, että hiukset piti kastella ja pyyhekuivata ennen värjäämistä. Se ehkä jossain määrin hankaloitti värjäämistä, sillä aluksi oli vaikia havaita, mihin kohtiin hiuksia väriä oli jo tullu ja mihin ei. Kehite kuitenki alako aika äkkiä muuttumaan mustaksi ja sen myötä jopa lämpeni hieman, jonka jäläkeen värjääminen oli helepompaa (joskin se lämpeneminen aiheutti hiukan pelonsekaisia fiiliksiä. :D) Väri levittyi tosi heleposti ja oli koostumukseltaan ehkä jopa vähän liiankin lurikkaa, tuntu että tämän kans sai olla tarkempi ko yleensä, ettei tullu roiskittua sitä joka paikkaan. Se tuntui myös tosi riittoisalta, sain kyllä kaksi pakettia tuota väriä, mutta koska oon pihi, pistin päähäni vaan yhen, mutta se riitti kyllä mainiosti peittämään meikäläisen juurikasvun ja väriä riitti jopa latvoihin asti, vaikka nämät meikäläisen kutrit onki varmaan yli puoli metriä pitkät jo. Ainut erityisen iso miinus, jonka värjätessä huomasin, oli tökötin tosi voimakas tuoksu. Vaikka mulla oli kylppärin ikkuna auki, tuntu se tuoksu välillä tosi ahistavan voimakkaalta ja silimiä kirvelevältä. Tämä voi tosin johtua siitä, että oon muutenki vähän hajusteyliherkkä (jep, tosi fiksua värijätä tukkaa itekseen kaupan väreillä...)
Muuten väri tuntui puolen tunnin vaikutusajan aikana päässä miellyttävältä, ei mitään kutinoita, kuumotuksia tai karvasteluja. Väri ei myöskään valunut päästä mihinkään ja pesuvaiheessakin se sotki ehkä vähemmän kuin aiemmin käyttämäni mustat värit. Iholle tarttui väriläikkiä suojaavasta rasvakerroksesta huolimatta, mutta net lähti pesussa aika hyvin pois. Erityistä plussaa myös siitä, että mukana tuli tosi riittoisa hoitoainetuubi, joka oli varustettu korkilla ja sitä oli tosi helppo käsitellä (ei mikään auki revittävä muovipussi, vaan ihan kunnon tuubi).
Lopputulos näyttää tältä, äläkee välittäkö meikän ylikasvaneesta
otsiksesta. :)
Eli kaiken kaikkiaan siis oikeinkin toimiva kestoväri kotivärjäykseen. En tiiä paketin hintaa, mutta veikkaisin, ettei ole ihan halavimmasta päästä. Jos kotona haluaa kestovärillä värjätä, uskaltanen suositella tätä väriä. Lopputulos näyttäisi olevan aika musta, enkä ainakaan vielä ole kauhiasti bongaillu kohtia, joihin väri ei olisi tarttunu. On nimittäin joskus ollu semmosta ongelmaa, että kestoväri ei paikoin ole tarttunu päähän. Itte ehkä kuitenki jatkossa pysyttelen siinä sävyteshampoossa, kohan vaan saan käytettyä tuon toisenki paketin väriä pois.
Jos pohojaväri ei ois näin epätoivoinen, oisin ottanu varmaan jonku punasen sävyn testiin. Tuo Pure Paprika ois aika kiva! Toisaalta mietin tommosta sinimustaaki tai violettia, mutta se ois ollu ehkä vähän liian rebelia. :----D
Briefly in English:I coloured my hair with L'oréal Feria 2.01 Black Spirit.
Kevyttä valokuvausviihettä. Fotosin vähän kukkasia kotopihalta tuossa yks päivä. Tai ilta oikiastaan. Tuulahdus kesää tämän surkian vesisateen keskelle! En tunnistanu ihan kaikkia kukkia (nimet lipsuu päästä ko ei joka päivä niitä pyörittele), jos joku välttämättä haluaa tietää niin voin kyllä kysäistä mammalta, ei muutako kommenttia vaan kehiin. :)
Marketta
Omenapuu kukkii
Lobelia
Joku kullero?
Unikko
Metsätähtiä, vähän luonnonkukkia väliin!
Herttavuorenkilpi
Siperianherne
Hanhikki
Briefly in English:Some flowers from our garden. It's really summer, even though outside is cold and raining...
Kesälomassa on muuten parasta se, että voi lyyä kuulokkeista pauhaamaan Machinae Supremacyn Death From Aboven ja talsia yöaikaan pitkin autioita teitä keskellä viikkoa, ko tavalliset ja tylsät ihimiset nukkuvat jo. Voi istua hyvän ystävän luona raatilla liian myöhään, juoda oluen, miettiä syntyjä syviä ja sen jäläkeen hiippailla kotiin nukkumaan ja puistella ennen sänkyyn menoa nutturasta kuolleita sääskiä.
Toivoin äsken valtavasti, että polttaisin (onneksi kuitenkaan en!), koska oisin voinu jäähä pihalle vielä hetkeksi istumaan ja nauttimaan hämärästä harmaasta, kosteudesta ja luonnon vehreydestä sekä siitä, että kaikesta huolimatta on kesä, ja meikäläinen on lomalla. Jos en oisi näin vanaha ja väsynyt, oisin varmaan lähteny käymään kävelemässä vielä jossaki palijon kauempana.
Jotenki mulla on semmone tunne, että tänä kesänä tapahtuu vielä palijon hyvää. Onnea elämässä on hyvät ystävät. Ja kesäyöt!
Ja hei, onneva kovasti kaikille logopedian uusille opiskelijoille! Erityisesti toivotan tervetulleeksi kaikki Oulun yliopiston uuet opiskelijat, meisiä saa tulla nykimään hihasta, jos tunnistaa ja jotain asiaa on. Epäilen, että kellään olisi, mutta saahan sitä aina yrittää. :------D No ei kai, reilusti vaan juttusille. :)
Nyt hyviä öitä, ja hyvää kesälomaa kaikille sellaisille, jotka etuoikeutetusti siitä saavat nauttia.
Jo joutui armas aika ja kesäloma suloinen! Ah. Työputki alakaa olla takana päin ja ellen pahasti ole erehtyny, tänään oli viiminen työpäivä. Fiilis on haikia, mutta silti onnellinen. Luulisi, että se kylyvö olisi alakanu jo vituttaa, mutta ei! No okei, ehkä se vähän tänään jo pikkusen sieppasi, ko piti rämpiä pitkin suota, kavereita oli enemmän ko mulla koskaan siviilielämässä ja muutenki jalaka ei enää tahtonu nousta. Mutta, on se ollu taas antoisat kolome viikkoa. Nyt kelepaisi kyllä napata yksi olut kesäloman alakamisen kunniaksi, mutta jääköön se toiseen kertaan. Sen sijaan voisin availla vähän päässä pyöriviä ajatuksia.
Olen koko lyhyen työurani vääntänyt lähes ainustaan ulukotöitä. Ensimmäisenä kesänä ko kunta tarjosi mahollisuuen kesätöihin, päädyin puutarhahommiin. Niissä hommissa olenki viihtynyt sittemmin jokainen kesä, yhtä välivuotta lukuun ottamatta. Ulukotyö kesällä on poikaa. Meijän äitillä on myös melekonen puutarha täällä kotona, joten kesäkukat ja perennat sekä viherrakentaminen on tuttuja juttuja.
Kaheksantoistavuotiaana tulin eksyneeksi mettänkylyvöön. Se oli ehkä elämäni yksi parhaita päätöksiä. Paitsi että siinä tienaa ihan kivasti, on Naruska ja mettässä hilluminen vienyt meikäläisen sydämen. Mitä olisinkaan missannut, jos en oisi lähteny kylyvämään. Ainua asia, mitä kadun, on se, etten tajunnu alottaa aikasemmin. Mettässä liikkuminen ja metsä, sen kasvu ja mahollisimman hyvä käyttö ja järkevä uudistaminen on myös tulleet tutuiksi ihan kotiolojen kautta. Isä on metsuri, ja natiaisesta asti on tullu juostua omia mettiä ja taimikoita pitkin ja tullu oltua matkassa puunteossa, harvennuksessa, raivauksessa ja istutuksessa.
Isin töistä puhelimella lähettämiä valokuvia:
Ei siis liene mikään ihime, että tulevaisuuen ammattia miettiessä mielessä on risteilly niin puutarhurin homma ko erilaiset mettäalan ammatit. Metsätalousinsinööri, metsuri, jopa mettäkoneenkulijettaja. Mettätyö ja ulukohommat on fyysisesti raskaita, mutta henkisesti jotenki helevetin palakitsevia. Ja etenkin metsätyö on usein yksinäistä puurtamista, mutta meikäläisen mielenlaa'ulla se vaan passaa jotenki niin mahtavasti.
Kuva yhen kylyvöalueen laijalta.
Onneksi puutarhurin homma on tässä lyhyessä Suomen kesässä varsinkin pohojosessa meleko hankalaa, mettätalousinsinööreillä ei riitä töitä ja metsuri menneisyyen ammatti sekä mettäkoneenkulijettajan homma vähän liian yksitoikkosta meikäläisen makuun kuiten. Tiiän olevani oikialla alalla tällä hetkellä, mutta aina näin alukukesäisin mettänkylyvö herättää kaipuun siihen, että saisi tehä jotain mettään liittyvää työtä. Tänään kattelin yhtä taimikkoa ja ihimettelin metsän tahtoa ja nopeutta kasvaa. Ja siltikin sillä kestää vuosia, enemmän kuin ihimisikä, tulla suureksi ja mahtavaksi. Metsien kohalla täytyy nähä tulevaisuuteen, ajatella pidemmälle ko vain oman elinikänsä päähän. Mettät on ollu täällä kauan ennen meitä, ja tänne net jääki sitten ko met ollaan kadottu maan päältä jo kauan sitten. Mitä asioita sellanen puuvanahus onkaan elämänsä aikana nähäny, mitä tarinoita se osaisi kertoa, jos sillä vain olisi suu. Ja millaiset ajat se nuori puuntaimi vielä tuleekaan näkemään?
Mettässä ihimisen mieli lepää. Siitä nousee jotain käsittämätöntä energiaa läpi jalakapohojien ylös päähän asti. Olen enemmän ko onnellinen, että saan olla osa mettien uudistumisketjua, vaikka kylyvön tulokset Naruskalla ei aina niin loistavia olekaan. Jos siemenet itää ja taimet onnistuu seleviämään talaven kylymyyestä ja hallasta, tulee myyrä tai hirvi ja syö net. Vaan sinnikot pärijää. Ja kylyväminen käsin nyt alakaa muutenki olla aika menneisyyttä. Kohta se kone korvaa meijät kokonaan. On silti hienoa olla osa jotain tällaista katoavaa käsityötä. Ehkä sitten joskus vanahana mummona meen Naruskalle ihailemaan, mitä jostain kylyvämästäni aukosta on noussut (ei siellä mikään idä meikäläisen jäljiltä kuitenkaan, ja jos itää, niin kyllä se Naruska ja elukat net tappaa! :------D) No ei kai. On mahtavaa saaha tehä tällaista työtä.
Ja onneksi mettässä voi myös harrastaa. Sieltä voi kerätä sienet ja marjat, mettästää riistan ja kulukia muuten vaan. Ja tulevaisuuessa aijon tosiaan olla valaveutunut mettänomistaja.
Näihin hienoihin tunnelmiin, öitä, meisi lähtee Koston kautta unille.
Briefly in English: My summer holiday starts today! Feelin' bit blue, but also happy. It's always a pleasure to have a opportunity to do a job like this. I love forests. But it's also nice to sleep long tomorrow. :)
Loppujen lopuksi pää'yin viettämään sen mökkeilemällä sukulaishengessä jossain tarkemmin määrittelemättömässä paikassa Posion takamailla. Kuvioon kuului perinteiset juhannuskoivut, kokot, yöttömän yön auringonpaiste, kalastelua aamuvarhaisesta yömyöhään (no okei, ehkä ei niin varhasesta mutta yömyöhään kuitenki!) ja hyvää seuraa, ruokaa sekä juomaa. Ja elukoita. Niin karvasia ko semmosia pieniä ja iniseviäki. Ukko nautiskeli menosta ehkä kaikista eniten, se sai kirmata menemään sydämensä kyllyyestä ja kisuta uusien kavereitten kans, melekeen uidaki ja muutenki remuta ittensä ihan väsyksiin. Tuossa meikäläisen vieressä makaaki ehkä juhannuksen väsynein piereskelevä juhulija. :) Koska perinteikäs juhannus meisin tyyliin ei pijä sisällään mitään elämää suurempia jorinoita, annetaan kuvien kertoa tarinoita tarkemmin.
Samalla voitte tutustua uuteen perheenjäseneeni, nimittäin Canonin EF-S 18-200/3.5-5.6 IS objektiiviin. Kyllä, sinne meni iso summa rahaa (objektiivi-mittapuulla ei ees palijon), mutta kuvaaminen herättää enemmän fiiliksiä kuin aikoihin, joten on pakko toimia. Ja valitettavasti näläkä kasvaa syödessä. :)
Hei, en tiiä missä tet tyypit vietättä juhannuksenne, enkä oikiastaan tiiä missä sitä vietän itekään (tämä tulee ajastettuna, hähhä), mutta siltä varalta, että joku eksyy heikkona hetkenä viettämään sitä tänne meikäläisen rustailujen pariin, oikeen hyvää (paskaa) juhannusta kaikille ja muistakaapa olla kiltisti!
Pietään jalat mielessä ja jumala housuissa. Eiku.
Kakskymppinen juhannuskissa vuonna nakki ja paavo.
Briefly in English:Happy Midsummer to everyone. Remember to behave!
Elämä iliman vittuilua on ko pitsatorstai iliman pitsaa.
Oon tässä kuluneen vajaan vuojen aikana luonu muutaman uuen ihimissuhteen, jota leimaa erityisesti rakastava vittuilu ja pään aukominen puolin ja toisin. Mistä se vittuilun vaikutus oikeen kumpuaa?
Meikäläisen kanssa ei pärjää, jos ei ymmärrä vittuilun päälle. Minä olen nimittäin meleko kova vittuilemaan. En ehkä pahimmasta päästä, tunnen taitavampia ja suurempiakin vittuilijoita, mutta aikamoinen vittuilija kuitenkin. Ja jossain määrin oletan kyllä vastapeluriltakin taitoa pistää sanoja peräkkäin taidokkaassa järjestyksessä. Osaan toki (tai ainaki kuvittelen ja toivon osaavani) kommunikoida iliman vittuilua, enkä todellakaan oleta, että kaikki ihimissuhteeni tämän pallon päällä nojaisivat siihen, mutta aika perimmäinen tarve meikäläisellä siihen kuitenkin on.
Mutta mikä siinä sitten on? Miksi pitää vittuilla? Pohojimmiltaanhan sitä luulis, että on ihimisenä ihan perseestä, jos pitää aukoa toiselle päätä. Että vaan loukkaa toista. Ja joo, minut on varmasti monesti ymmärretty ihan väärin sen takia, että tapanani on ilimaista asioita hieman vittumaiseen sävyyn. Eniten se hajottaa ihimisiä, jotka ottavat kaiken tosissaan, sekä niitä, joilla omat kyvyt antaa takaisin loppuvat kesken. Ja sitten on vielä net tyypit, jotka itte vittuilee jatkuvasti, mutta joille ei saa koskaan vittuilla takasin.
Tulin tässä joku aika sitten siihen tulokseen, että vittuilu on hyvä keino tarkistaa toisen ihimisen pysyvyys. Jos se jaksaa kuunnella päivästä toiseen, kun au'on päätäni milloin mistäkin, se jaksaa mitä vaan. Ja sillon se ansaitsee kuulla net kaikki kauniit asiatkin. Vittuilun kestävä ja taitava ihiminen taatusti myös osaa nauraa ittelleen. Tajuaa, ettei maailma ole niin vakava paikka, etteikö sinne mahtuisi vähän naurua oman itsen kustannuksella. Huumorintaju on siis kotona. Ja ihimisissä, jotka vittuilee ja osaa sen, on vaan sitä jotakin. Tärkiää on se, miten vittuilee. Pahansuopa ja puhas ilikeily on tuskin
koskaan hienoa, mutta semmone lämminhenkinen näpäytys, joka jättää
toisen sanattomaksi, toimii. Sellainen, jolle on vaan pakko nauraa, ko
ei enää voi muutakaan. Jotenkin se toisen ihimisen verbaalinen
lahajakkuus ja nopia tilannetaju herättää meikäläisen kunnioituksen ja
kertoo siitä, että toisella on semmosta tarvittavaa pilikettä
silimäkulumassa. Useimmiten se kielii myös siitä, että meikäläinen ei
voi saaha kovin suurta tuhoa sanoillani aikaseksi, jos vähän erehynki vittuilemaan!
On nimittäin totta, että vittuilu on myös hirviän vaikia asia, ko siinä on niin heleppo ylittää niitä hiuksenhienoja rajoja ja hypätä hyväntahtoisen päänaukomisen alueelta toista oikiasti loukkaavalle. Mutta siinäpä sen taika ja jännitys: tuntea toinen ihiminen niin hyvin, että tietää mitä sanoa, ja mitä ei. Se vittuilun taito, jota meikäläinen arvostaa eniten, onkin juuri tämä kaikista vaikein. Hyväntahtoinen vittuilu. Vittuilullahan on erilaisia alalajeja. Tuntemattomaan ihimiseen baarissa kohdistettu vittuilu on tyystin erilaista ko se, jota esiintyy hyvien kavereiden kesken. Myönnän, että olen kova vittuilemaan myös niille randomeille. Noh joo, oikiastaan olen kova vittuilemaan ihan kaikille. :-------D Se tulee vähän niinkö, luonnostaan.
Ja mitä läheisempi ihiminen, sitä enemmän vittuilua. Kuten Leena sanoi, vittuilu kertoo siitä, että välittää. Tämän takia meikäläinen tarvii esimerkiksi parisuhteeseen kumppaniksi tasapuolisen vittuilijan. En ole nähäny vielä sitä päivää, että suhe meikäläisen ja vittuilua kestämättömän ihimisen kanssa ois kestäny kovin kauaa. Eikä se kyllä valitettavasti oikein toimi silloinkaan, jos toinen ei sillä saralla kykene haastamaan minua ollenkaan.
Ja mistä moinen avautuminen? Siksi, että Leena on ihana nainen, taitaa vittuilun ja on luvannu kovasti naittaa minut perhepiiriin, ko hyviä vittuilijoita ei voi olla ympärillä koskaan liikaa. ;) Beware posiolaiset, terottakaa vittuilukynänne, meisi on tulossa kylään!
Hei, johan se sallalaisilla vituttaisi ko menisin posiolaisiin naimisiin. 8)
P.S. Anteeksi kaikille niille, joita hyväntahtoiseksi tarkotettu vittuilu on joskus loukannut. :D
Briefly in English:Pissing off people. What a great hobby. My favourite one, I think.
Luovun toivosta, enkä jaksa oottaa mitenkään niin kauan että saisin Booginalta kuvat meijän Hesan reissusta. Siispä hieman ajatuksia Metallican keikasta höystettynä youtube-videoilla. Videoiden laatu ei jälleen kerran häikäse, mutta saanetta ideasta ja tunnelmasta kiinni kuiten.
Settilistahan keikalla oli seuraavanlainen:
1. Hit The Lights 2. Master Of Puppets 3. The Shortest Straw
4. For Whom The Bell Tolls 5. Hell and Back 6. The Struggle Within 7. My Friend Of Misery 8. The God That Failed
9. Of Wolf And Man 10. Nothing Else Matters 11. Through The Never 12. Don't Tread On Me 14. Wherever I May Roam 15. The Unforgiven 16. Holier Than Thou 17. Sad But True
18. Enter Sandman - Encore - 19. Fight Fire With Fire
20. One
21. Seek & Destroy
Hmmm. Oman keikkani ehoton kohokohta oli varmaankin For Whom The Bell Tolls. Miksikö, no ko se vaan on niin loistavan hyvä piisi ja yksi niistä piiseistä, joka kuuluu livenä meikäläisen must see -listalle. Meininki on yksinkertaisesti niin mahtava ja huippua laulaa mukana.
Muita henkilökohtaisia huippuja oli luonnollisesti Unforgiven, sitten ehkä Wherever I May Roam ja Fight Fire With Fire. Unforgiven nyt ei tartte ees mitään erillisiä perusteluja, se vaan yksinkertaisesti on niin legendaarinen sekä minun ja kauan kadoksissa olleen velipoikani mister Clockhillin yhteinen veisu, jonka syvän merkityksen met jaamma keskenämme. Wherever I May Roamissa on vaan jotain, mikä vetoaa meikäläiseen jotenki ylettömän palijon ja FFWF taas on vaan niin tajuton vauhtipiisi.
Sitten on tietysti aina toimivat peruskaurat, kuten Nothing Else Matters, One, Master of Puppets ja Seek & Destroy sekä Enter Sandman. Vaikka Nothing Else Matters ei saanutkaan karvoja pystyyn samalla tavoin ko ekalla live-kerralla, on se silti aina yhtä hieno. Samoin One. MoP ja S&D + ES vakuuttaa meiningillään joka kerta (niin, niitä kertojahan onki nyt runsaat kaksi. :-----D)
Black-albumin muista piiseistä erityismaininnan saavat meikältä ehkä Sad But True ja Of Wolf And Man, toki myös Don't Treat On Me. Aika toimiva veisu livenä oli kyllä myös My Friend Of Misery ja The Struggle Within. En tiiä, tykkään Black-albumilta oikiastaan kaikista kappaleista enemmän tai vähemmän, joten keikka, jolla sen piisit soitettiin kaikki, toimi enemmän ko hyvin. :D
Myös Hit The Lights ekana piisinä oli aika loistokas valinta, vaikka meikälle rokkaski vielä paremmin vuojen 2009 Sonispheren alottanu Battery. The Shortest Straw oli myös aika messevä livenä. Hell And Back jäi itelleni tietyllä tapaa vähän etäiseksi, mutta sitä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö seki olis soinu ihan komiasti Helsingissä.
Kaiken kaikkiaan keikka toimi piisillisesti mielestäni oikeinki mainiosti. Useammin en ehkä lähtisi koko Blackia kuuntelemaan livenä, mutta kerta toimi kyllä. Tunnelman osalta reissu jäi itelläni ehkä hieman vajaaksi, siihen vaikuttivat hieman ympäröivät seikat sekä se, että lättänässä Kalasatamassa tämmösen hukkapätkän niinkö meisi oli turha toivoa näkevänsä juuri yhtikäs mikään. Oisin toivonut näkeväni Hetfieldin ja kumppanit ehkä muutaman kerran usiammin keikan aikana, nyt jäi kyllä muutamaan vilaukseen. Vilauksesta (ja videoista) kuitenki päättelin, että Hetfield näytti paremmalta ko koskaan, ja ah voi tuo liivi mikä sillä oli päällä! Superia. Panisin. Ois myös ihan mahtavaa, jos aina ei tarttis kiirehtiä jonneki keikan
jäläkeen ja vois rauhassa fiilistellä encorenki loppuun asti (lähettiin
Seek & Destroyn aikana juoksemaan väkimassan läpi). Eturivi ja hyvät näkymät ois kans poikaa, mutta no, ehkä sitten jonaki
päivänä. ;) Johannes, seuraavan kerran mennään met kahestaan ja pidetään
fokus ainoastaan Metallicassa koko reissun ajan, eikö?
Hetfield myös kuulosti mielestäni mainiolta suurimmalta osin keikkaa, eikä pändin soitossakaan mitään semmosia ollut, jotka ois meikäläisen menoa haitannu. Hifistelijät voinee kertoa oman mielipiteensä tästä, minä olen vaan fiilistelijä. :--------D
Tunnelataus keikalla oli ihan jäätävä, itteäni hieman vituttaa että se jäi ehkä osin purkautumatta ite meisinkien aikana. No, vietin Naruskalla torstaina yksinäisen kylyvöpäivän kuulokkeet päässä ja siellä tuliki sitten veettyä Unforgivenin aikana iho kananlihalla ja kyyneleet silimissä vakoja eteenpäin, että eipä siinä. Ihan niinkö ois vasta sillon tajunnu, että näin kyseisen piisin ja pändin hetki sitten livenä. Että jumalauta, minä olin oikiasti siellä. Mieletöntä.
Seuraavilta Metallican keikoiltani jäänen vielä oottelemaan ainaki Welcome Home (Sanitarium)ia, The Thing That Should Not Betä, Ride The Lightningia, The Unforgiven III (miksei myös II) ja jotain loistavaa coveria, kuten esimerkiksi Helpless (tai vaihtoehtoisesti herkkiksenä Astronomy). Orion tai Whiplash ois kans aika kova sana.
Tai no, mulle on kyllä melekeen ihan sama mitä net soittaa, kunhan se ei oo St. Angeria. :D Blackened, Motorbreath, Fuel, Fade to Black ja Creeping Death sekä Harvester Of Sorrow on myös aina kiva kuulla. Ja miksei piisejä Death Magneticiltakin.
Metallica <3
Briefly in English:Metallica at Sonisphere 2012 in Helsinki. Great gig! If I ever get my own photos from there, I'll promise I'll publish them here.
Jep, pääsi perkeleet yllättämään. Tuhulasin juuri suuren summan rahaa. Säästäminen ei vissiin ole mikään meikäläisen hyve?
Mutta, kaikkeen maailmassa menee aina rahaa, ja mitäänhän ei saa, jos sen rahan päällä vaan istuu. Right? Jos haluaa edetä jossaki, on tehtävä investointeja.
Nii-i, sitähän se minäki. Elämä on valintoja. Ja joskus pitää repästä.
Ja syksyllä pitää hommata töitä! Tai jotain...
Mutta se, mitä ma ostin, olokoon salaisuus vielä hetken. Nyt meen innosta pihisten unille, ko ei jaksa pysyä enää hereillä. Öitä immeiset!
Kyllä. Hulluilla on halavat huvit ja idiooteilla ilimaset. Ja sitten on vielä meisi.
Tänään vuorossa sarjassamme kylyvöä idiooteille; kylyväjän vaatetus ja varustus.
Aika hot babe, eikö teistäki? Äläkää välittäkö tuosta ilimeestä, olin vissiin aika onnellinen ko pääsin sisälle lämpimään kastuttuani melekeen läpimäräksi Naruskan ihanassa kesäsäässä. Itehän olen omasta mielestäni seksikkäimmilläni ko tulen pitkän ja hikisen päivän päätteeksi mettästä, vaihan vaatteet ja avaan tukan letiltä. Ja tämä ei sitten ole mikään vitsi. :----D Sillon on jotenki kaikkensa antanu ja onnellinen olo.
Asiaan.
Eli, toisin sanoen, hieman mettään varustautumisesta. Vaatetus on erittäin olennainen osa kylyvönautintoa, mikäli vaatteita on liian vähän, vituttaa väristä palellen Naruskan vähälumisessa kesässä ja taas toisaalta, mikäli vaatetta punttaa liikaa, ei hien valuminen noroina pitkin selekää mieltä ylennä sekään. Pääsääntö on kuitenki se, että vaatetta voi aina riisua (itte strippasin maanantaina pitkät kalsarit helevettiin ko en aamulla suostunu uskomaan lähtiessä, ettei niitä tarvi <: ) mutta sitä on vaikiampi lisätä, ellei halua kuskata matkassa säkillistä vaatetta.
Tämän hetken noin + 10-16 keleihin oon varustautunu seuraavasti:
- urheiluliivit (saa pomppia kaikessa rauhassa pitkin hakkuuaukiaa)
- bokserit (hengittävät alusvaatteet ois aika bueno kyllä)
- t-paita (erittäin hienolla "Selvänä olemisessa on jotain niin suomalaista." -printillä)
- huppari (ehkäisevän päihdetyön logolla sekin, raittiusaatetta Naruskalle!)
- sateen ja tuulen pitävä takki
- maastohousut + vyö (meikäläisen omat on kavennetut miesten housut, eikä pysy kuivina kovin pitkään sateella)
- urheilusukat
- villasukat
- kumisaappaat
- lippalakki (työnantajan logolla, ehottomasti)
Siltä varalta, että sää Naruskalla kylymenee akuutisti, on messissä repun taskussa myös pipo ja kynsikkäät, sekä net pitkät kalsarit. Erittäin kylymillä keleillä on välikerrokseksi syytä vetää urheilukerrasto ja pukia usiampi paita takin alle. Lämpenemisen seurauksena taas hupparin voi heittää helevettiin ja tarvittaessa voi luopua myös t-paidasta (tämä tosin vaatii joko koko ropan aamuista aurinkorasvausta tai aurinkorasvaputelin ottamista messiin). Kuumalle kelille hyvä vaihtoehto hupparin tilalle on joku ohut ja hengittävä pitkähihainen tai huppari ja urheilutoppi. Tärkeintä on, että työskentely sujuu ja on miellyttävää kelillä kuin kelillä.
Olipa se vaan mukava reissu Naruskalle taas jätkien kanssa. Olinki ihan unohtanu, miten mukavaa on tsillailla menemään karvaperseporukalla.
Kylyvettävä alue loppu torstaina jo puoli yheltä, ja loppuajan ilahutinki poikia laulamalla serenadeja istutusalueen laijalla ("Jos sun lysti on niin putkes kiveen lyö, kop kop!", no ei vaines). Uskon vakaasti, että niillä oli huomattavasti miellyttävämpää istuttaa mettää ko minä hoilasin tunnin ajan kaikkia masentavaa mättäänkolossa ja otin rennosti. :)
Illalla käytiin poikien kans vielä ongella, vaikka meillä ei kylläkään ollu ko yksi onki ja Tapsa nappasi näppäränä poikana vielä ulukosaunan avaimetki matkaan lähtiessä. Saalis oli vähäisenlainen, ja senki rannalle kisko Ossi, mutta se ei menoa haitannu. Kämpälle päästyä kävin saunassa (ja tietenki uimassa jääkylymässä Kenttälammessa), pojat potki palloa pihalla ja saunaan jäläkeen paisteltiin kodassa vähän makkaraa, patonkeja ja kalaa. Vähän on kyllä meleko alakanttiin ilimastu, sillä meikäläinen pätki naamaan kaks ja puoli makkaraa, puolikkaan patongin ja kalaa. Ernesto söi paketillisen makkaraa ja paisto sen jäläkeen meille vielä Markon savupekonimakkaroista yhen puoliksi ja Tapsa tekaisi meikälle patongit juustolla, kyllä kelepas vaan istua ja miettiä, että tähän vois vaikka tottua.
Siihen passaamiseen siis. ;)
Yks ei luovu piposta kesälläkään. :D
Ruuan päälle poijjat pelas vielä hetken korttia ja meisi yritti lukia F.E. Sillanpään Hurskasta kurjuutta iltapalaksi, mutta aika äkkiä oli pakko antaa väsymykselle periksi ko meinasin nukahtaa siihen pirtin penkille.
Perjantaiaamu valakeniki sitten päänsäryn kera. Kipu enteili ihan jäätävää ukonilimaa, joka kiipeski sitten niskaan kesken päivän. Puoli tuntia puotti vettä ko Esterin perheestä ja rytisi sekä paukku. Lisäksi perjantain alue pääsi heti paskimmat kylyvöalueet ikinä top vitoseen. Sinnillä veettiin se kuitenki loppuun, ennenkö seuraava ukonilima ryysäs niskaan. Kerettiin kuitenki kastua.
Nyt on sitten onneksi ihana perjantai ja aattelin tässä, että pikku kierrokset tuolla baanalla lämpimässä säässä vois olla poikaa ja saunan jäläkeen ehkäpä rentouttava siideri tai olut. Katsellaan, tämä mystinen metsätyönainen lähtee nyt makaamaan sohovalle. Ens viikolla Naruska jääkin taakse ( 8( ) ja suuntana on vaihtelun vuoksi Etelä-Salla.
Kumisaappaissa skeidaa mitä jos karhun näkisin huutaisinko vai äkisisin pelokkaasti yksin hiljaa vai juoksisinko pois
se metsä huojui ja puhisi kuin maailman suurin se olisi aurinko poltti niskan ihon mä kompastuin kantoon sinä aamuna aurausalueella vihdoinkin ihan varovasti mä penkan päälle kiipesin aika liikkui hitaammin mul oli kumisaappaissa hiekkaa
sinne alle ison kuusen vihreän Pertsa tuli niin äkkii ja alkoi huudon sen me kuunneltiin nauraen mul oli kumisaappaissa hiekkaa
en tiennyt että niin kävisi auringonpaiste äkkiä hävisi en tiennyt että niin kastuisin kun Naruskan taivas repeää
vesi taivaalta ropisi mä pipo päässäkin vapisin tuuli kaatoi puita maahan tiellä sivistykseen
tuli rankkasade ja toinenkin minä kastuin paljon ja vielä enemmän kirvasin hupun muistin mä kuitenkin vetää päähän hiljaa
sinne alle ison kuusen suojaisan metsänkylväjät tuli niin äkkii ja alkoi kirvauksen me istuttiin maristen mul oli kumisaappaissa vettää
kylväjä metsän mä oon en enää eksy Naruskan metsiin kylvömme onnistukoon tahtoisin jatkaa hyvin alkanutta matkaa
kun metsä vaikeudet tiellemme tuo Pertsasta me teemme suojaavan muurin voimaa tää evässämpylä suo kylvömme kestää minkään emme anna estää siemenistä luovun jos saan kanssas kylvää vaan
en vakoas tahdo riistää tahdo en ammattitaitoasi kiistää sua tarvitsen sydänystäväksi kylväjän metsän siemenet jaamme toisiamme tukekaamme kylväjä metsän tuntee arvon männynsiementen
reppuani hukkaa mä en korvasienistä taistelen enkä pelkää toisista huolehtien kestämme sateet meitä eivät kaada Pertsan vaateet Naruskalle sinut vien jos viedä saan
en vakoas tahdo riistää tahdo en ammattitaitoasi kiistää sua tarvitsen sydänystäväksi kylväjän metsän siemenet jaamme toisiamme tukekaamme kylväjä metsän tuntee arvon männynsiementen
VAROITUS! SISÄLTÄÄ HUONOA HUUMORIA JA MAUTTOMIA VITSEJÄ SEKÄ HUONOLAATUISIA KUVIA!
Seuraavaksi seuraa mettänkylyvön lyhyt oppimäärä, osa 1. Voitaisiin lähtiä liikenteeseen tekemällä termistö tutuksi.
Auraus = Yleensä istuttamalla uudistettava alue, joskus myös kylvetään.
Etappiote = Siemenpussin suu pietään sulijettuna siirryttäessä kohteesta a kohteeseen b. Tällöin ei kylvetä.
Kuva 1. Etappiote siemenpussista.
Hajakylyvää = Kylyvää iliman viirua, heittämällä siementä sattumanvaraisesti vakoon ja polokasemalla päälle, joskus esiintyy myös kiellettyä muotoa, jossa siemenet nakellaan tuulen matkaan. Hajakylyvöllä voi kylyvää usiamman vaon kerralla. Parhaimpien tiedetään hajakylyväneen jopa viittä vakoa yhtä aikaa. Voidaan käyttää pääasiallisena kylyvömetodina tai hajakylyvää viivalla kylyvetty alue lopuksi, mikäli ylimääräisiä siemeniä jää. Juopa = Mystinen sairaus, jonka huhutaan vaivaavan kylyväjiä. Yhtään tiedettävää tautitapausta ei tunneta, mutta juovan kerrotaan vievän kylväjältä sormet. Voi olla yhteydessä myös aivoissa tapahtuviin muutoksiin, joiden johdosta kylväjän jutut ovat erityisen huonoja ja vitsit mauttomia.
Jätkänpoloku = Aurauksen osa, johon ei pääasiallisesti kylyvetä, mutta joskus poikkeustapauksissa vedetään viivalla.
Korvasieni = Kylyvömaiden ruskia kulta. Jokavuotinen kylyväjien kiinnostuksen kohde, jonka tiimoilta on käyty myös taisteluita.
Kuski = Kylyväjä, joka kuljettaa työkohteeseen. Saa siitä palakkion ja vastineeksi joutuu ajelemaan haasteellisissakin olosuhteissa, pitkin mettäteitä Naruskan takamailla. Auto usein menneiden vuosien vanahaa mallia. Rikkinäiset sillat, kuoppaiset tiet ja ahtaat kääntymistilat sekä märät ja paskaset kylyväjät arkipäivää kuskin työssä.
Kylyvöote = Vasemmalla käjellä pietetään kiinni siemenpussin reinasta ja oikian käjen etusormella ja peukalolla kylyvetään siemenet. Usiamman sormen käyttö ei ole sallittua.
Kuva 2. Kylyvöote pussista.
Kuva 3. Kylyvöote sormilla. Siemenet poimitaan etusormen ja peukalon väliin.
Kylyvötiheys = Joka askeleella maaston salliessa. Muutoin kaikkiin paikkoihin, joihin saa.
Mettänkylyväjän keinorusketus = Levitä aamulla kasvoille aurinkorasvaa, potki päivä erittäin kuivaa ja pölisevää maata ja päivän päätteeksi kasvoillasi on hieno rusketus. Ei kestä peseytymistä!
Mettäsaareke = Keskellä kylyvöaluetta sijaitseva puiden saareke. Yksinäisiä mettäsaarekkeeseen johtavia vakoja ei yleensä kylyvetä, koska siinä kasvaa siemenpuita (kts. määritelmä alempaa).
Kuva 4. Mettäsaareke.
Mätäs = Pohjakasvillisuuen peittämä kumpare, usein sammaleen ja puolukan sekä mustikoiden kasvuston peittämä, kuivalla säällä hyvä istuin ruokatauolla.
Naruskan kesä = Lyhyt, mutta suhteellisen vähäluminen. Tyypillisiä lumi- ja räntäkuurot kesäkuussa, sekä hyvin nopeasti vaihteleva säätila (minuutissa auringonpaisteesta tuuleen ja kaatosateeseen).
Olla keltainen vyö kylyvössä = Olla erityisen taitava ja suurella osaamisella varustettu kylväjä, keltainen väri viittaa reppinauhan väriin.
Oja = Aurausalue koostuu ojista.
Penkka = Se osa aurausalueen ojaa, jolle kylvetään. Myös äestyksellä on penkka, joskin se on aurausta huomattavasti huomaamattomampi. Äestyksen penkalle ei yleensä kylvetä.
Persekanto = Perseenmuotoinen puunkanto, jolle on hyvä istua syömään eväitä.
Perseperä = Yllättäen eteen aukeava lisä kylvettävään alueeseen. Aukeaa silmien eteen usein sillon, kun kylväjä kuvittelee alueen olevan miltein valmis.
Persereikä = Alue, jolla vaot menevät miten sattuu, ovat kivikkoisia/ja tai märkiä.
Kuva 5. Persereikä-alue. Palijon kiviä ja märkää. Taustalla Karhutunturi (huomaa lumiläiskät).
Pirunpelto = Kivikko keskellä kylyvöaluetta.
Polokia = Siemenet poljetaan kylvettäessä maahan, niin viivalla kuin hajakylväenkin.
Reppi = Yleensä väriltään keltaista, nauhaa jota käytetään merkitsemiseen. Todistettavasti toimii myös muunmuassa auton irronneen pakoputken paikalleen sitomisessa. Repittää/repitys = Merkitä jo tehtyjen ja tekemättömien vakojen raja.
Kuva 6. Repitys.
Reppilinija = Repityksistä koostuva selekiä linja, joka rajaa tehdyt ja tekemättömät alueet toisistaan. Tulisi olla heleposti havaittavissa.
Kuva 7. Etsi kuvasta oranssi reppilinja.
Siemenpuu = Keskelle hakkuuaukiaa jätetty yksi yksinäinen puu. Kylvää aluetta luonnonmukaisesti.
Kuva 8. Siemenpuu.
Siemenpussi = Kaksi päällekäin olevaa muovipussia, joiden sisällä kulijetetaan kylyvettävät siemenet.
Kuva 9. Siemenpussi.
Siemenmäärä = Yhdellä kertaa kylyvetään noin kymmenkunta siementä, 7-11 kappaletta. Ihanteellinen määrä seitsemän, johon pitkään kylyväneiden sormet kalibroituvat vuosien kokemuksella.
Siemensyöksy = Usein amatööreille sattuva virhe, esimerkiksi oksaan kompastuessa siemenpussi jää auki ja siemenet leviävät pussista maastoon.
Tupakin mittanen tauko = Valamiiksi saatujen vakojen päässä piettävä muutaman minuutin mittainen tauko, pidetään pitkin päivää muutamia. Ei vaadi tupakin polttamista.
Vako = Kylvettävä osa äestysaluetta, yksittäinen äestys. Esiintyy esimerkiksi kuivia, märkiä, suoria, kivikkoisia, selkeitä ja päin vittua meneviä tyyppejä. Kulkevat yleensä pareittain, ellei äestäjä ole äestänyt päällekäin (kts. kohta "Äestäjä").
Kuva 10. Vako. Oikialla havaittavissa myös äestyksen penkka.
Kuva 11. Vakopari.
Vetää valamiiksi/loppuun asti = Kylyvää vaot loppuun asti ja niin pitkälle kuin net jatkuvat, eikä tehä repitystä kesken vaon.
Vetää viivoja = Kylvää viirulla, vakoon vedetään kengällä viiva, johon siemenet kylyvetään ja polkaistaan lopuksi päälle.
Äestäjä = Mulukku tyyppi, joka äestää kylyvettävät alueet. Ajaa äestykset usein miten sattuu, mikä aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa ja aivotyötä kylyväjille.
siÄestysalue = Vakoja (kts. kohta "Vako") täynnä oleva alue, joka kylyvetään.
Kuva 12. Äestysalue.
Sitten ei muutako vaan siemenpussit tuulessa heilumaan ja kylyvämään siementä vakoon oikeen urakalla! Päin vastoin kuin loogisesti voisi olettaa, kylyvössä suosituin vako on kohtuullisen kuiva. Märkään vakoon ei siementä tule kylyvää. Vedestä lotisevaan ei siemeniä panna ollenkaan, erittäin kosteaan nakataan, mutta ei polokasta, etteivät siemenet tartu kengänpohojaan kiinni.
Pääasiallisesti jokainen piettää huolen omasta vaostaan, mutta tärkeintä on se, että kaikki vaot tulevat tehdyiksi. Näin ollen vaon vaihtuminen kaverin kanssa kesken matkan ei ole vaaraksi, pääasia on, että joku siementää. Kaverille kans! (Tämä koskee myös eväitä... :D)
