Kun ainakin miljoona kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa.

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin kuin pääsinkin mukaan suorittamaan vielä sitä erityispedagogiikan perusopintojen viimistä ja puuttuvaa kurssia avoimeen yliopistoon. Lapin yliopiston erkkapedan opinto-ohojelma muuttuu syksyllä ja nyt oli enemmän ja vähemmän viimiset hetket hypätä kelekkaan. Eessä on siis vielä tänä keväänä erityispedagogiikan kirjallisuuspaketin tenttiminen... Kävin asiasta innostuneena hakemassa mahdolliset tenttikirjat kirjastosta "lomalukemiseksi", eli vähän jo vilkuilen niitä. Ensimmäinen tenttimismahollisuus oli ollu eilen (:D ajoituksien mestari), mikä ei haittaa yhtään, sillä kaksi on vielä jälijellä ja tuohon ekaan en ois kuitenkaan pystyny. Kokeilen varmaan jo huhtikuussa tehä tentin, mutta jos ei onnistu niin sitten on vielä yksi mahollisuus kesäkuun alussa. 

Tsallalaa voin aina vaihtaa ammattia ja ruveta opiskelemaan erityisopettajaksi jos puheterapeuttina työskentely alakaa tympiä. No varmaan, tänäänki sain taas ohojaajalta terapiasta niin hyvää palautetta, että oksat pois. Lähinnä vaan mietin, että miksi tämä teoriatausta sitten tökkii niin kovasti, jos suunnitelma on tosi hyvä ja tiedän mitä teen? :D 

Ehkä se loman jäläkeen aukiaa ihan uusin silimin sitten. Oikeilla jälijillä olin kuitenki jo ollu. Nyt ei vaan enää jaksa. Tekasen tässä reenin vielä tälle illalle ja pakkaan lisää, katon Maajussille morsiamen ja eiköhän se ollu siinä. 

Aiheuttaa vaan jo valamiiksi irvistyksiä ajatus siitä, että pitäisi sekoittaa palakkari veteen. Hrrrrrrr. 

No mutta, pitää tässä nyt kuitenki vielä ensin ruveta raportoimaan tämänpäiväinen terapia auki ennen urheiluhommia ja suunnitella vähän seuraavaa kertaa, palataan varmaan seuraavan kerran joskus maaliskuun puolella näihin blogihommiin!

What if I'm far from home.

Joo ei ihan menny putkeen tämä(kään) aamu, jätin herätyskellon nimittäin täysin huomiotta tänä aamuna ja nukuin onnellisesti yheksään. Voi pojat että minua vissiin väsyttää. 

Nyt pitäisi vissiin saaha jotain aikaseksi, mutta ei vaan perkele lähe. 

Semmone olo, että voisin laittaa musiikkia soimaan ja mennä makaamaan keskelle lattiaa ja kattella kattoa. En loppujen lopuksi jaksanut eilen illalla aatella enää mitään järkevää ja vähän tuntuu siltä, etten jaksa tänäänkään. Reeni taisi siirtyä iltaan. Tai se mitään tainnu, ko se siirty jo. 

Mahtava muuten tämä Oulun helemikuuki. Lumi on sulanu lähes kokonaan pois, nurmikot suurin piirtein paistaa vihiriänä vesilätäköitten ja lumiläikkien välistä ja pyörätiet on sulat ja täynnä hiekotushiekkaa. Ei sillä, että sitä lunta kovin mahottomasti olisi ollutkaan, enkä minä sitä tänne tässä vaiheessa enää kyllä kaipaakaan, voisi tosissaan sulaa ihan kunnolla pois. Loskapaska ja päivällä sula, aamulla jäässä kelejä kaipaan kaikista vähiten.

Jotenki tuntuu, etten jaksa keskittyä yhtään mihinkään. 

No, ei kait se auta ko yrittää.

That we're making two reflections into one.

YÄÄÄH, ostettiin Fastin suklaanmakuista Reco 2:sta palakkariksi ja koska maito on loppu, sekoitin tämän veteen ja täytyy sanoa että phythyi minkälaista kuraa. Toivottavasti tämä maistuu maidon kanssa ees vähän paremmalta... Leaderin palakkari on suorastaan namia verrattuna tähän. Tai no, sanotaanko että se on namia, se maistuu maitoon sekoitettuna lähinnä joltain suklaapirtelöltä.

No, ehkä se maito toivottavasti ratkasee tässä. 

Tein jalakareenin ja sitten makasin sohovalla oottelemassa saunan lämpiämistä ja kävin saunassa. Reeni oli vähän löysempi ko viimeksi, johtuen varmaankin siitä, että oon syöny tänään meleko huonosti. Ikävä kyllä net paskat eväät nyt vaan näkyy siinä, miten jaksaa. Meinasin ensin, etten jaksa tänään reenata ollenkaan, vaan kirjotan teoriataustaa, mutta koska se ei vaan lähteny ja tulin siihen tulokseen, että jos reenaan tänään jalat, voin huomenna tehä vielä viikon viimisen reenin ja olla sitten loppuviikon rauhassa.

Opiskeluhommista kandi on melekeen valamis (tai siis se semmaversio, mikä on kyllä varmaan aika pitkälle myös meikän lopullinen versio mahdollisia pieniä fiksailuja lukuun ottamatta), siellä on muistiinpanot vielä puuttuvien osien kohilla, enää jonku tarttis kirjottaa net auki. Teoriatausta tökkii, oon tänään alotellu sitä, mutta erinäisten muuttujien vuoksi vaikuttaa siltä, että se ei valamistu ennen lomaa. 

Oon aikalailla luovuttanu jo, vaikka loma ei ookaan ihan vielä alakanu. Koska jou'un harrastamaan julukisia kulukuneuvoja, päätin myös ehottomasti, etten tee lomalla mitään opiskelujuttuja, enkä ota ees konetta mukaan. Oon päättäny rentoutua. No okei, hieman ehkä saatan hoitaa jotain juoksevia asioita.

Nukun tällä hetkellä öisin tosi huonosti nähden unta lähinnä joko opiskelujutuista, tai sitten reenaamisesta ja ruokavaliosta (!?? on muuten ihan perseestä nähä unta kyykkäämisestä koko yö, paitsi jos sekin kasvattaa pakaroita), heräilen pitkin yötä ja aamuisin ylös nouseminen on yhtä tuskaa. Tarviin lomaa nyt todella kipeästi. Ahistaa vähän kaikenlaiset jutut ja jotenkin olen vaan niin loman tarpeessa.

Jaksamiseen motivoi ehkä vähän tosin se, että pietettyämme muutamat gradupalaverit kahavin äärellä Lennun kans varattiin meijän amanuenssille ohojausaika tai hopsausaika, eli mennään kartoittamaan sitä, missä vaiheessa meijän opiskelut on, mitä tarttee tehä jos meinaa loppuharjotteluun 2015 ja ennen kaikkia jos meinaa valamistua jouluksi 2015. Plus että halutaan meijän graduasia etenemään. 

Minulla on ohojelmassa virallisen opintosuoritusotteen kaivaminen Lapin yliopistosta mediakasvatuksen opinnoistani, joista aijon hyväksilukea opintoja meijän tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin. Lisäksi laitoin samaan spostiin (jonka lähetin randomisti ihimiselle, jonka toivon vastaavan nuista opintohommista siellä kasviksella) kysymyksen siitä, että saanko mitenkään järkevästi suoritettua erityispedagogiikan approa, josta minulla puuttuu yksi kurssi, kokoon. Tai että osaako kyseinen ihiminen neuvoa, keneen kannattaisi olla asian tiimoilta yhteyessä. :D 

Saa nähä, oisi kiva saaha se appro kokoon, mutta jos se ei onnistu niin en minä siihen kuole. Erityispedagogiikka on kyllä ihan huippukiinnostava aihe, melekeen yhtä huitsia ko logopedia. Jos minusta ei tulis puheterapeuttia, oisin varmaan ruvennu erityisopettajaksi. Paitsi etten halua olla opettaja.

Sitten pitäisi varmaan hommata se harjottelupaikka. Hmmm. Ja hoitaa tosiaan muitaki tämmösiä juoksevia asioita. Ajatus vääjäämättä lähestyvästä valamistumisesta saa kyllä kummasti potkua ja motivaatiota opiskeluun - mietin saunassa, että en jaksa ressata tuosta teoriataustastakaan nyt, koska kyllä se sieltä tulee. Toisaalta olisi ollut kiva tehä se ennen lomaa valamiiksi, mutta ehkä mulla on loman jäläkeen parempi tatsi ja uutta näkökulumaa asiaan ko oon hieman levänny ja asia on hautunu. You wish. No, voihan olla, että repäisen ja kirjotan se huomenna valamiiksi.

Mutta nyt on pakko mennä nakkaamaan urheiluvaatteet pyykkikoneesta kuivumaan ja alakaa suunnitella pakkaamista, tuota ehkä suurinta suosikkiasiaani maailmassa. Ja syyä iltapalaa.

Ilimottauduin tuossa ohimennen muuten WebOodissa kevään hiihtoloman jäläkeisen osion kursseilleki. Kuten sinne terveyden ja mielenterveyden psykaan ("#¤&T&¤%¤!). Pitäis varmaan lainata se tenttikirjaki jo ja alakaa lukia, että varmasti pääsen sen paskan läpi. HAH.

Just touch the sky with it.

Hirveitä reeniposeja taas! Anteeksi. Vaikka pääosassa onki tällä kertaa sukat. :D

Viime perjantaina sukasin nimittäin tentin, terapian paperitöitten ja kandin palasten palautuksen jäläkeen Postiin hakemaan meikän sikanopiasti toimitetut uutukaiset Feelmaxit. Piti muuten polokia ihan tosissaan, että kerkesin sitten kotia kattomaan Suomi-Ruotsi -matsia, joka ei päättyny ihan yhtä kunniakkaasti ko sen ois pitäny, mutta onneksi äijät sentään taisteli meijät aika komiasti pronssille! Huippu suoritus, ei voi muuta sanoa, ei oo nuo olympiakiekot nimittäin ihan mitään lasten leikkiä.

Mutta takaisin astialle, eli meikäläisen uusin kenkiin, jokka siivittää minutki jatkossa huippusuorituksiin. Keskiviikon helevetillinen jalakareeni ja perjantain polokupyöräily tuntu koivissa vielä tänäänkin. Palautteleva kävelylenkkini Prismaan ja takasin veti jälleen (yllätys yllätys) oikian jalan aivan totaalijumiin nilikan osalta ja mietinki, etten käy lenkillä nyt enää ennenkö saan sujauttaa Feelmaxit jalakaani (ja niillähän ei todellakaan heti lähetä vetämään mitään tunnin tappolenkkiä).

Aika komiat turkoosit sukat! Varvassukkia minulta löytyy muutamat jo entuuestaan ja kaivoinki net nyt Feelmaxien myötä kaapista, koska Feelmax valamistaa myös varvassukkia ja suosittaa käyttämään niitä näitten palijasjalakakenkien kanssa, jotta varpaat pääsisi askeltaessa liikkumaan mahollisimman normaalisti. Tein varvassukista myös reenisukat itelleni.

kuvakulma <3

Eihän net tosiaankaan mitkään kaunokaiset ole ja muotoilu on tosiaankin semmosiin kapealestisiin kenkiin tottuneena vähintäänkin erikoinen ja värit vähintäänki "pirtsakat", mutta ulukonäöstä viis, ko ensikontakti jalakojen kanssa oli erittäin miellyttävä. Tepsuttelin näillä perjantaipäivän sisällä ja osan lauantaista ja sitten testasin niitä lauantain kauppareissulla, sekä tänään pienellä kävelylenkillä. Tuntuma on erittäin hyvä, jalat pysyy lämpiminä (ensimmäiset minuutit ulukona kengät tuntuu hieman viileiltä, mutta jalat lämpiää äkkiä kunhan vähän kävelee) ja myös tuolla vedessä ja loskassa ainaki toistaiseksi kuivina. Mikkään kovin korkiavartiset nämä ei ole, joten eivät sovellu kovin syvässä hangessa kahalailuun kuitenkaan. Eka kävelylenkki oli myös tosi ookoo, loppumatkasta alako hieman tuntua nilikassa ja pohkeessa siellä missä oletinkin, mutta se vain siksi, että vapaavuorolaiset joutuu töihin, perkele. Askel tuntuu jotenki tosi kivalta näissä ja toivon, että hilijaa hyvä tulee ja piakoin pystyn kävelemään pidempiäki reissuja iliman, että jalat menisi enää kipiäksi. 

Mutta en toki hätäile, koska tätä meikän jalakavammasuutta on jatkunu niin pitkään.

Kenkien mukana tupsahti yllätyksekseni myös varsin komian väriset varvassukat, joka oli kyllä kiva yllätys, kengistä kun ei tosiaan tarvinut maksaa postikulujakaan ollenkaan ja paketti lähti tilaamisesta seuraavana päivänä ja tuli perille parissa päivässä, hyvää palavelua siis. Suosittelen lämpimästi!

En yhtenä yönä meinannu pystyä ees nukkumaan ko mietin sitä, että jos nämät kengät onki meikäläisen avain siihen, että pystyn taas juoksemaan joku päivä. Voitteko kuvitella sitä tunnetta? Minä, joka luulin olevani tuomittu jalakavammaseksi lopun ikääni ja etten luultavasti pystyisi juoksemaan enää ikinä, voisinki ehkä sittenkin joku päivä viipottaa taas niitä kaheksan kilsan hekumallisia lenkkejäni? Ko laput korvilla huutaa jotain tosi iskevää biittiä ja hakkaat maata jalakojesi alla menemään, elämä on lähes parhaimmillaan. 

En ees vielä kuitenkaan ihan uskalla ajatella, että se voisi olla totta.

Keskiviikon kauppalenkilläni pääsin jopa jo hetkeksi siihen tunteeseen kiinni, miltä se juokseminen kropassa tuntuikaan ko pimenevässä illassa käpöstelin Atb:n - Let You Go:n tahtiin kohti kauppaa. Mietin sitä fiilistä, mietin miten se piisi olisi ihan täydellinen etenki pimiän syysillan juoksulenkkiin ja miten mahtavaa olisi ko se tunne jaloissa johtuisi siitä, että takana on usiampi juostu kilsa ja vielä muutama eessä. 

Ei siitä mihinkään pääse, joskus sanoin, että juokseminen on parempaa ko seksi, ja vaikka en sitä juuri tällä hetkellä allekirjoitakaan enää, siinä on jotain sellaista koukuttavaa magiaa, jota en toistaiseksi ole löytäny vielä mistään muusta urheilulajista. Saleiluki on kyllä koukuttavaa ja siitäki saa omanlaistaan euforiaa aikaseksi, mutta siinä parasta on kuitenki ehkä se tunne reenin jäläkeen. Ja se tunne reenin aikanaki on erilaista.

No mutta, ei kaahata asioitten eelle. Jään hyvin toiveikkaana opettelemaan askeleita uusiksi näitten Feelmaxieni kanssa ja toivon, että nämät kengät todella olisi yksi elämäni parhaita investointeja. 

It's my time to rule at last.

Koska aikataulumuutokset on nykyään enemmän sääntö ko poikkeus meikän keskiviikoissa, tänään on taas huluppeasti ollu koko päivä aikaa tehä järkeviä asioita. 

Niinpä oon pessy nelijä koneellista pyykkiä, kirjotellu paperitöitä ja lukenu Lennun kans kuulovammojen tenttiin piirtelemällä puhebanaaneja ja tajuamalla, että kuulonkuntoutus ainaki vanhempien ohojauksen osalta piettää sisällään ittestäänselevyyksiä, joita en ees muista kirjottaa tenttiin. 

Totta kai tänään on myös paistanu aurinko pitkästä aikaa ko oot aikatauluttanu kalenteriin tenttiinlukemista... Lenkki-ilima ois ollu ihana, vaan eipä tuota joutanu ko ilimassa oli suuren urheilujuhulan tuntua. Luin muka vielä samalla tenttiinki, hah. 

Suomalaisen sisun innoittamana vetäsinkin tässä ihan kohtuu jämyn jalakareenin ja huomenna luultavasti kävelen niinkö pingviini. Täytyneeki tämän palakkarin jäläkeen lähtiä palauttavalle kävelylenkille Prismalle päin hakemaan kahavia ja muuta yhtä elintärkiää.

Edessä olis vielä myös vokaalien ensimmäisen ja toisen formantin opettelua ja muuta jännää, mutta onneksi se on päivä vielä huomennakin. Tosin huomenna on ohojelmassa muutakin enemmän ja vähemmän jännää, mutta eiköhän se tästä. Onneksi siinä vaiheessa, ko perjantaina koittaa seuraava jännitysnäytelmä, tentti ja tämän viikon hommat on jo takana päin ja saa ehkä vähän taustatukeaki tuohon huutamiseen. :D 

Sitten aletaan hiihtolomaa ajatellen muutenki olla voiton puolella jo, maanantaina on kandiohojaus (ehkä rykäsen sunnuntaina sitä varten kandin ekan version valamiiksi) ja sitten vielä parit terapiat ja sekä teoriatausta (ai niin, voe perse) ja sitten voiki jo ruveta rentoutumaan. Meleko vauhikkaasti kipittää tämä aika. Tulisi vielä net meikäläisen uuet kengät mahollisimman äkkiä niin saisin alakaa opetella jalakojen käytön uuestaan nyt ko motivaatioki tuntuu olevan suht kova. Minulla on ollu ongelmia esimerkiksi askelkyykyn kans ja oon nyt koettanu korjata siinä jalakaan tulevaa ylimäärästä kiertoa ja tänään alettiin olla jo paremmalla tolalla ja sain jo tehtyä kolome sarjaa askelkyykkyjä pelekän tangon kans. Kyllä se tästä.

Keep your dreams alive.

Koska unelmia on pakko elättää (itteänsä ei vissiin aina niinkään), otin ja repäsin ja tilasin itelleni uuet popot. Sai näistä pulittaa melekosen summan rahaa (no ei ees niin palijon ko uusista ihan tavallisista juoksulenkkareista loppujen lopuksi), mutta jos jalaka tästä paranee ja mikä tärkeintä, mikäli pystyn joku päivä taas juoksemaan, ei sille voi lyyä hintalappua. 

Syön vaikka kynsiä ja nökötän pimiässä, ei se oo niin justiinsa. Sähkölasku yheltä kuukauelta tosiaan oli kyllä sen verran, että sähkön säästämistä vois vakavasti vähintäänki harkita. Onneksi firma vaihtu nyt vähän halavempaan, mutta ei se auta, jos sähköä kuluu ihan tolokuttomasti. 

Mutta asiaan, eksyin sivuraiteelle. 

Ostin siis itelleni Feelmaxin Vaskot, jokka on semmoset palijasjalakakengät. Haaveenani olisi saaha tuo nilikan virheasento korjattua ja koska hieronta, jumppa ja epätoivoiset yritykset kävellä/juosta oikein ei tunnu tuottavan tulosta vaan jalaka menee kipiäksi uuestaan ja uuestaan, päätin hypätä mukavuusalueen ulukopuolelle ja kokeilla näitä. Pieni selevitystyö palijasti, että näillä pitäisi tareta myös pakkasella (saapi nähä) ja pärjätä loskassa jalat kuivina. Vaikka Oulussa akuutimpi ongelma tuntuuki olevan tuo loska.

Jalakavammasuus häirittee meikäläisen jalakareenienki onnistumista, joten olisi ihan kiva saaha tuo vaiva kondikseen. Hieronnalla saa jalan auki, muttako se ei auta siihen virheasentoon, joka vetää jalan ja välillä koko oikian puolen ropasta jumiin. Ja ko tarpeeksi kävelee (tai unelmissa, juoksee) niin kipu ja jumi on taas todellisuutta. Siispä toivonkin, että tämä palijasjalakailu saisi net jalan lihakset ja muut toimimaan oikein, niin että se virheasento korjautuisi. 

Kaveriksi aattelin myös Footbic-jumppapalloja, mutta vielä toistaiseksi en viittiny niitä budjettiini mahuttaa, vaikka hinta ei ookaan ihan hirmunen (muttako vuokraki pitää sitten taas kuun vaihteessa maksaa, siinä on aika vaikia säästää). 

Jään nyt meleko innoissani oottelemaan nuita kenkiä, että saan ajaa net sisään käyttöön ja opetella kävelemään uuestaan. Josko sitä jossain vaiheessa voisi taas juostakin. 

Ehkä. 

Lupaan raportoija fiiliksiäni teille sitten, totuttelu pitäisi alottaa suht varovasti ja aluksi on varmaan taattua, että jalat menee kipäksi. 

Nyt minä lähen suuntimaan nukkumaan, palataan!

U drive me crazy.

Ahhahaa voi tätä myötähäpeän määrää, mutta koska minulla on niin hauskaa, niin pakko jakaa teillekin! Päädyin tuossa jumpan jäläkeen hillumaan vähän kameran eteen, koska aavistelin, että kehitys oisi aavistuksen helepompi havaita kuvista ko omaa peilikuvaa tiirailemalla ja miettimällä, että onko jokin paikka muuttunut jotenkin oleellisesti. 

Siispä ei muuta ko jalusta pystyyn (hahhah, tätähän varten minä toki sen ostinkin!) ja posettamaan. Heti alakuun voin todeta, että nämät ei sitten todellakaan yritä _mitenkään päin_ olla oikeita poseerauksia, vaan kuten huomata saattaa, se mopo karkasi melekosen samantien sinne kuuluisaan rotkoon ja överiksihän se meni. Kuvitelkaa vielä tähän taustalle se Pattismurffi soimaan niin vaikutelma on täydellinen. :DDDD

Okei, here we go. Onko kaikki valamistautuneet henkisesti? 

No ei sillä että tähän voisi kyllä mitenkään valamistautua ennakolta. :D

"mitä, joko se otti sen kuvan??"

Jumankauta on se hyvä että mulla on jo mies ihan omasta takaa, ei tällä naamalla ja kaulan pituuella kyllä ihan missikisoja vielä voiteta :DDDDD

Jep, jalakaosastolla on kovin hilijasta...

Koska ette kuitenkaan saanu tarpeeksi siitä meikän habasta. Tai kainaloläskeistä.

Miksi mulla on jumantsuikkeli nuin kummallisen muotonen pää??? :D

Tuo viiminen on kyllä henkilökohtainen suosikkini, oikea käsi  on silleen "kattokaa, mulla on haba!" ja sitten vasen, "noup, ei näy mitään". Viimistä apinahyppykuvaa en ees uskaltanu julukasta, koska en halua ottaa kontolleni kenenkään henkiä siitä hyvästä, että joku vielä nauraa ittensä oikiasti hengiltä. :D Ei epäilystäkään, meikä on se puuttuva lenkki siinä ihimisen ja apinan välisessä ketjussa! Tarkennukset on taas päin sitä ittiään ja laatu muutenki ihan kauhia mallista nyt puhumattakaan, mutta pointti oli kuitenki siinä, että on tässä jumalauta sentään jotaki tapahtunu ja voin kertoa sen ihan iliman vertailukuviaki. Ehkä ihan hyvä, ettei niitä vertailukuvia oo, koska niitä kattoessa sitä vasta oliski nauranu ittensä hengiltä. Jotain tuolla selän rasvakerroksen alla ehkä kuitenkin on ja ylävartalosta muutenkin näkee, että on tässä nyt jotaki muutaki heiluteltu viime aikoina ko moppia. Sillähän, että kuvat on otettu just selekä-rinta-olokapäät -reenin jäläkeen ei tietenkään ole mitään merkitystä. :D Pitää ottaa uuet pebakuvat sittenko oon jalakapäivänä pumpannu pakarat uuteen uskoon... 

Kuitenki, tämä ihan siksi, että uskaltakaa tehä ihan urpoja juttuja, koska se on hauskaa. Eiku ei. Siis siksi, että jumppa nuitten mötiköitten kanssa pysyisi jatkossakin motivoivana. Mikäli Pattismurffi ei nyt jaksakaan ihan loputtomiin innostaa raudan heiluttamiseen. Just in case, jos ymmärrätte. Ja sitten joskus vuosien päästä voimme yhdessä nauraa näille kuville ko oikiasti meen ovista sivuttain, ettei lähe karmit matkaan. Jos se on nimittäin leikkimökin ovi. Joo.

Loppuviikon lupaanki sitten pyhästi keskittää opiskelujuttuihin. Oikiasti!

Joten käänny ja kävele.

Melekeen olin vähän maanantaiangst ko aamun terapiasuunnitelman hahmottelun ja teoriataustan tiedonhaun jäläkeen painelin lipastolle, kävin tarkistamassa Communican eli meijän ainejärjestön viime vuojen suunnitelmat rahankäytöstä ja tilinpäätökset (miten ihiminen voi ilimottautua johonki tehtävään ees muistamatta asiaa? :D) Outin kans, ryntäsin puheviestintään kuuntelemaan puhe-esityksiä sekä hengitystekniikasta, Downin oireyhtymän oraalimotorisesta kuntoutuksesta ja työnhausta. Sen jäläkeen suunnittelin yhen tämän viikon terapiakerroista ja lopuksi kannoin vielä kauhian kasan kirjoja teoriataustaa varten kämpille.

Nälän jo hieman vaivatessa piti alakaa kokata evästä ko valamista ei tietenkään ollut (arvostan todella niitä päiviä ko toinen on kotona kokkaamassa valamiiksi) ja miten minä vihaankaan yli kaiken väsyneenä ja näläkäsenä kokkaamista. Hieman meinasi jo itku päässä ko tajusin salaattia väkertäessäni, että unohin tomaatit kauppaan. 

Taistelun ja väkertämisen jäläkeen täytyy kuitenki sanoa, että oon enemmän ko tyytyväinen lopputulokseen, joka oli siis falafelpyöryköitä, salaattia ja fetajuustoa sekä kermaviilikastiketta. 

Ja olihan net kyllä jumalattoman hyviä. Vaikka en ikinä kasvissyöjäksi voisikaan ruveta ko rakastan kunnon pihiviä ja herkullisia liharuokia liikaa, mutta ajoittain iskee himo tämmösiin kasvisherkkuihin. Heräsin kuvaamisajatukseen siinä vaiheessa ko olin pätkiny suurimman osan annoksesta jo naamaani, eikä salaatin tomaatittomuus haitannu yhtään menoa ko oli sentään suippopaprikaa. "Ihan oikeita" uppopaistettuja falafelejä nämät eivät ole, ko pannulla paistamalla pääsee hieman kevyemmin vähemmällä öljymäärällä, eikä näitä purkkikikherneistä tehtyjä palleroisia kuulemani mukaan ees pysty uppopaistamaan, koska tahtovat hajota. Mutta pannulla tulee aivanki hyviä, kunhan muistaa lisätä paistamisen ohessa hieman vettä pannulle, etteivät kuivu niinkö meikäläisen ensimmäiset falafelpyörykät. Ja gluteenittomuushan tulee yksinkertaisesti siitä, ko vaihtaa tavalliset korppujauhot gluteenittomiin. Kastikkeen tein ihan taviksesta kermaviilistä ko en löytäny Lidlistä laktoositonta turkkilaista jogurttia ja soveltelin siihen vaan ite mausteita (sitruunamehua, ripaus sokeria, inkivääriä, chilijauhetta, paprikajauhetta, mustapippuria, suolaa ja silputtua persiljaa), jokainen voinee tehä sen oman makunsa mukaan tai vaikka täältä löytyvän minttukastikkeen mukaan. Pyörykätki on siis mukaelma nuista Pirkan falafelpyöryköistä.

Kuola poskella valuen suunnittelin jo, miten tungen kyllä joskus näitä, salaattia sekä fetaa itetehtyjen pitaleipien sisään... Mutta se on toinen tarina se, tässäpä tuo resepti näihin arkipäivän herkkupalleroisiin.

Gluteenittomat falafelpyörykät

1 tlk kikherneitä 

pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 ½ dl persiljaa hienonnettuna (ite vaan laiskasti saksin kimpusta suoraan taikinaan)

kananmuna

1 dl gluteenittomia korppujauhoja 

1 rkl sitruunamehua

1 tl juustokuminaa eli jeeraa

3/4 tl suolaa

1/4 tl chilijauhetta

Tee ensimmäiseksi haluamasi kastike pyöryköille ja sekoita se maustumaan jääkaappin. Valuta kikherneet, kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Jos sinulla on riittävän tehokas blenderi (meikällä ei tuo perus OBH Nordica), niin mittaa kaikki ainekset sinne ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, tai survo kikherneet ja sipulit vaikka sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja sekoita siihen loput ainekset. Kumoa taikina kostutetulle leikkuulaudalle, muotoile tangoksi, pilko paloiksi ja pyörittele pannulle pyöryköiksi (n. 30 kpl riippuen palojen koosta). Paista pyöryköitä miedolla lämmöllä pannulla öljyssä noin 10 minuuttia välillä käännellen, lisää pariin otteeseen loraus vettä pannulle, etteivät pyörykät pääse kuivumaan liikaa. Tarjoile lämpiminä salaatin ja kastikkeen kera, tai laita vaikka salaatin ja kastikkeen kanssa pitaleipien täytteeksi.

Ja niitten pitaleipien reseptin ja ohojeen saatte sitten joskus, ko jaksan kokeilla niitä. :D 

Nyt pitäisi vissiin ehkä kirjotella kandia tai jotain ennenkö alan jumpalle alias reenille, mutta jostain syystä nyt kiinnostaa lähinnä päikkärit. Niihin en kuitenkaan sorru, mutta voipi olla, että lueskelen vaikka blogeja tässä hetken ja tuumaan karusti, että mikä kandi ja mikä kuulovammojen tentti muka... Vähän meinaa olla kyllä maanantaiahistus, muttako tämä viikko on ohi ja on perjantai, on huomattavasti vähemmän hommaa enää eessäpäin. Ainaki toivottavasti.

Tuun sivuttain ovesta, muuten hajoo karmit.

Sunnuntaiaikaansaamattomuus.

Haluaisin taas tehä kaikkia muuta paitsi opiskelujuttuja, minua ahistaa erittäin kiireinen ensi viikko ja haluaisin olla jossaki ihan muualla ko täällä. Huoh.

Ei siis ensinkään semmonen olotila, jossa kiinnostaisi kirjotella mitään urheilusta tai terveellisistä elämäntavoista. :D No, kirjottelen nyt kerranki ko kuitenkin vähän lupasin.

Eli joo, tänä aamuna kävin kuukauen sporttiputken jäläkeen puntarilla ja mitoin itseni, ja täytyy sanoa, että eipä niissä mitään ihimeellistä ollu tapahtunu, paitsi että paino oli puolitoista kiloa enemmän ko aijemmin. Mitat oli siis ennallaan mutta lihasta se 1,5 kiloa tuskin kuitenkaan on, eli ehkä vähän on nestettä ropassa. Tuli syötyä kyllä hieman suolaista evästä ja ko kelit ei oikein ole ollu kohillaan ja aikaki vähän kortilla, ei oo hirviästi tähän viikkoon tuota lenkkeilyä mahtunu, joten syytä voi hakia varmaanki jostain sieltä. Tai eilisen reenistä. Mistäpä tuota tietää, mutta koska paino ei ollu mikään juttu tässä nyt tällä hetkellä, en jaksa ressata asiasta. Vähän täytyy kuitenki kattoa tuota ruokavaliota, ettei tuo syöneeksi liikaa kuitenkaan.

Mitään maatakaatavan ihimeellistä ei siis oo ilimassa, homma jatkuu ja näin, eli pyrkimyksenä tehä kolome reeniä viikossa ja siihen päälle lenkkeillä ainaki vähintään kahesti, mielellään toki niin usein ko huvittaa ja kerkiää. Eikä muukaan urheilu tietenkään pahasta olisi, ei vaan oikein aika taho riittää mahottomiin ja esimerkiksi sukset on taas ihan poissulijettu juttu ko on niin surkiat ilimat. Reenit on kulukenu nyt ihan kivasti etenkin palakkarin astuttua kuvioihin, oon saanu pistää lisää painoja ja lisätä toistomääriä, että saan toivottavan lopputuloksen eli kunnon tuntuman reenattavassa paikassa. Tosin minulla oli tuon tangon kanssa pieniä ongelmia, mietin muun muassa että on se perkele kumma ko ei hauiskäännöt meinaa millään luonnistua näin pienillä(kään) painoilla, kunnes mieheke ystävällisesti valaisi minua, että ookko muistanu laskia tangon mukaan. :D No minähän sitten pätevänä tyttönä että en, ko eihän tämä paina palijon paskaakaan, tämmöne alumiinitanko. Yhdessä tuumin päätimme sitten punnita tangon ja yllätys yllätys, loppujen lopuksi se painoi jopa kokonaiset kolome kiloa, mikä tuli minulle kyllä ihan puun takaa. Toisaalta ihan positiivista, koska oon kyykänny isommilla painoilla ko mitä oon luullu. :D

Tarkoituksena olisi saaha jalat paremmalle tolalle (veikkaan vaan, että näitä koipia saa aika kauan kyykätä ja muuta, ennenkö jotaki tapahtuu etureisiä lukuunottamatta), keskivartaloon vähän lihasta (tai sanotaanko, että net surkiat vattalihakset, jokka on jossaki tuolla piilossa, vähän paremmalle mallille) ja yläroppaan muotoa käsiin ja olokapäihin. Tietenkään myöskään näkyvät muutokset esimerkiksi selässä tai muualla ropissa eivät olisi ollenkaan pahitteeksi, mutta ihimeitä lienee turha tavotella. Olisihan se kiva, jos mahassa olisi muutaki ko makkaroita ja farkuissa vähän täytettä pakaran kohalla, mutta mennään nyt ihan rauhassa etiäpäin. Terve, vahava keho, jossa ite viihtyypi niin, että jaksaa tehä asioita, oisi kuitenki se ykkösjuttu ja siinä ollaan ihan hyvällä mallilla, muu tulee sitten sivubisneksenä. Haluan olla se ihiminen, joka jaksaa urheilla ja jolle se urheilu on osa jokaviikkoista elämää ihan luontevasti ja niin, että siitä nauttii.

Jäniskevennys! Ai että webbikameralla on heleppo luua illuusio lihaksikkaasta käjestä. :D

Miksi mulla alakaa soija päässä tätä kuvaa kattoessa se Smurffien Pattismurffi? :DDD Yhtä vakavasti otettavaa pullistelua...

Mulla on joku pakkomielle näihin "pullistelen-olematonta-hauistani" -kuviin. Mutta on siellä käjessä ja olokapäässä sekä rinnassa ja yläropassa muutenkin ehkä jopa tapahtunut jotain.

Ruokavalion pyrin piettämään perusterveellisenä niin, ettei haittaa vaikka välillä vähän syö pitsaa ja pullaakin (kerta tein niin hyviä gluteenittomia korvapuusteja, prkl!) Tiiän kyllä, että oma heikko kohtani on se, ko pakkasessa on pullaa ja muffinsseja, mutta ei kait se auta ko koittaa elää järkevästi. Tykkään liian palijon leipomisesta ja ruuanlaitosta voijakseni kieltäytyä kaikista herkuista. Eikä se tosiaankaan ole tarkotuskaan, vaan se, että pysyisi eväät ja kulutus balanssissa, eli ei kumpaakaan liikaa vaan sopivasti molempia. Tänään tehtiin kanaa ja wokkivihanneksia sekä salaattia ja huomenna meinasin pyöräyttää salaattia ja falafel-pyöryköitä kermaviilikastikkeella. Ja edellisestä kerrasta viisastuneena en ehkä lyö kaikkia pyörykkäaineksia kerralla tuohon huipputehokkaaseen blenderiini, vaan muussaan kikherneet ja muut osissa...

Lisäksi pyrin tekemään imukuppihierontaa suht säännöllisesti, jotta pysyypi nesteet liikkeellä ja toisaalta esimerkiksi jalat palautuu paremmin reenistä. Ja saapahan nuilla jumitki niskahartiaseu'ulta aika hyvin auki. Miinuspuolena tosin mustelmat niskassa ja hartioissa, joita en ees ite huomannu ennenkö J huomautti niistä. Olihan net kyllä kieltämättä aika karun näköisiä. :D

Tässä maatessani tuun nyt kyllä hieman katumapäälle, etten jaksanu lähtiä lenkille, muttako kohta alakaa se jääkiekko niin sitten ei enää kerkiäkään. Olisi saattanut auttaa tähän "aivot toimii puoliteholla enkä jaksa tehä mitään" -jumiin. Oikiasti pitäisi varmaan vaikka kirjottaa kandia tai lukia tenttiin ko ens viikon aikataulut tulee olemaan aika tiukat, mutta en vaan nyt millään jaksa.

Tekisi mieli suorastaan olla hieman todellisuuspakoinen. No mutta, sitä jääkiekkoa nyt. Jos se menee huonosti niin sitten voin lähtiä vielä sinne lenkilleki. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Ja ai niin, loppukevennys. Tästä vois tulla vaikka meikän reenipiisi.

Love me tender.

Ennenkö tuun tänne luultavasti huomenna puhisemaan hieman tervehenkisistä jutuista, pakko tänään hieman hehkuttaa elämäni ensimmäisiä gluteenittomia korvapuusteja, jokka ei olisi voineet onnistua paremmin! Ulukopäin näistä ei juuri ees huomaa eroa tavallisiin (ehkä eivät ole aivan niin massiivisia ja kohonneita ko meikän pullat yleensä) mausta puhumattakaan! Oisin voinut luulla syöväni ihan tavallisia korvapuusteja, ellen ite tietäisi leiponeeni niitä gluteenittomiin jauhoihin. :)

Reseptin löysin täältä ja näitten ulukonäkö sekä resepti itessään vakuutti meisin heti siitä, että tällä reseptillä haluan testata pullien leipomista. Olen vähän vältelly pullataikinaa ko oon kuullu huhuja siitä, että se ei ois mikään kaikista helepoin homma, mutta täytyy sanoa, että näitten leipominen ei ollu ollenkaan hankalampi homma! Ite leivoin korvapuustit kuivahiivasta ko unohin ostaa tuoretta (jotenki tuntuu, että pullat onnistuu paremmin tuorehiivasta) ja sulatin täytteeseen tulevan voin, jolloin sitä ei tarvitse kyllä olla 100 grammaa, vaan ehkä 50 grammaakin riittää, sillä minulla jäi varmaan melekeen se 50 grammaa sulatettua voita ja päätinkin jatkojalostaa sen eteenpäin, mistä hieman tuonnempana. Ja gluteenittomassa leivonnassa taikasana on siis siinä, että taikina ei ennen leipomista kohoteta ollenkaan, vaan se leivotaan suoraan pulliksi ja kohotetaan vasta sitten. Myös kohotusaika on tavallisista poiketen noin 45 minuutista jopa yli tuntiin.

Oma reseptini oli tällainen:

Korvapuustit (gluteeniton)

2 ½ dl maitoa

reilusti juoksevaa margariinia (50 g sulatettua voita tai margariinia)

pussi kuivahiivaa

2 tl psylliumia (vasta tässä huomasin, että ohoje käski laittaa rkl ja minä laitoin tl :D)

1 muna

½ dl sokeria

n. reilut 5 dl Sunnuntai vaaleita gluteenittomia jauhoja

kardemummaa reilusti (tai oman maun mukaan :D)

täytteeksi

100 g pehmeää voita (sulatettuna 50 g riittää)

reilusti kanelia ja sokeria

lisäksi voiteluun muna ja päälle raesokeria

Sekoita lämmitetty maito ja juokseva margariini tai sulatettu voi/margariini, lisää psyllium ja anna turvota noin 10 minuuttia. Jos käytät kuivahiivaa, muista lämmittää maito riittävän kuumaksi, koska se jäähtyy psylliumin turvotessa. Sekoita toisessa astiassa 4 dl gluteenittomia jauhoja ja pussillinen kuivahiivaa. Lisää psylliumin turvottua maitoon sokeri, suola, kardemumma, kananmuna ja lopuksi jauhot ja kuivahiiva. Vaivaa taikinaa käsin ja lisää vielä tarvittaessa noin desi jauhoja. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja kaulitse tasaiseksi levyksi, käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Voitele taikinalevy sulatetulla voilla, ripottele päälle kaneli ja sokeri ja kääri levy rullaksi. Leikkaa samankokoisiksi paloiksi ja muotoile pellille leivinpaperin päälle korvapuusteja. Anna kohota leivinliinan alla väh. 45 minuuttia. Voitele ennen paistamista munalla ja lisää raesokeria päälle ja paista uunissa 225 asteessa niin kauan, että puustit ovat kauniin ruskeita (minun puustit on aina meleko vaaleita, voitelen niitä varmaan liian innokkaasti :D) Kypsyysasteen voi tarkistaa myös pullan pohjasta, jos se on tasaisen ruskea, ovat korvapuustit kypsiä.

Ja koska minulla tuota sulatettua voita jäi siis hieman yli, päätin käyttää myös sen hyödyksi ja leivoin muutaman kaakaomuffinsin, tällä kertaa kokeillen hieman erilaista reseptiä. Sovelsin omani tämän Gluteenittoman muumimamman reseptin pohjalta, koska minulla oli vain nuin 50 grammaa voita ja
pieniä muffinssivuokia. Omani oli siis tällainen:

Gluteenittomat kaakaomuffinssit

n. 50 g pehmiää voita (sulatettua ja pöydällä jonkin aikaa jäähtynyttä)

1,25 dl sokeria

1 muna

½ dl maitoa

1 rkl öljyä

2 dl Sunnuntai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

½ dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Sekoita voi ja sokeri keskenään, lisää muna ja sekoita. Yhdistä taikinaan maito ja öljy. Sekoita erillisessä kulhossa jauhot, kaakao, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita taikinan joukkoon (tarvittaessa siivilän läpi) ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on hieman tahmaisaa ja sitä on aavistuksen hankala käsitellä, mutta menee vuokiin aika hyvin esimerkiksi ruokalusikalla ja reilu lusikallinen yhteen riittää, koska minulla ei ollut isoja muffinsivuokia ja käytin nuita ihan tavallisia. Jaoin taikinan kahteentoista vuokaan niin, että jokaiseen tuli suurin piirtein puoleen väliin asti taikinaa. Paista muffinssit 200 asteessa, ehkä nuin 20 minuuttia (unohin itte kattoa kelloa ko laitoin muffinssit uuniin). 

Halutessaan tähän taikinaan voi lisätä suklaata tai jotain makuainetta (miksei vaikka marjoja tai pähkinöitä), itselläni ei suklaata ollut ja päätin mennä perus kaakaolinjalla. Puolen desin kaakaon määrällä näistä tulee tosi tummia ja kaakaoisia (minulla on siis ihan oikiaa kaakaota, jossa ei ole sokeria seassa), jos ei tykkää hirveän kaakaoisesta niin vähemmälläkin pärjää.

Elämän luksusta, kahavihetki omatekoisten leivonnaisten äärellä. Seuraavaksi meillä onkin ohojelmassa pitkä pitkä kävelylenkki, ko ei oo tällä viikolla juuri tullut lenkkeiltyä muutako lipaston ja kodin väliä, sekä sen päälle vatsalihas- ja käsireeni. Huomennakin voisi kyllä koittaa raahata ittensä lenkille, ko herkuteltiin eilen jääkiekon ohessa kotitekoisella hirvipitsalla, jossa oli lisukkeena myös ananasta, fetaa, aurajuustoa ja pekonia ja korkkasin sen alas Magnersin voimalla ja nautin vielä pelin ohessa pienen Crowmoorinkin. Ja jotta ei suinkaan menisi liian kevyellä linjalla, samanmoinen setti (ainakin pitsan osalta, on minulla kyllä vielä tuolla yksi Happy Joe jemmassa) olisi nimittäin tänäänkin illasta ruokana ko jauhelihaa ja muita tykötarpeita jäi sen verran palijon yli eiliseltä. Aina silloin tällöin pitää herkutella. <3

Hirvipitsaa ja Magnersia motissa, ah. Tässä muuten teille vielä hyvä gluteenittoman pitsapohojan ohoje, jolla tulee nuin uunipellillinen pitsaa, mikäli en oo sitä muistanu vielä täällä jakaa:

Gluteeniton pitsapohoja (uunipellillinen):

2 dl vettä

puoli pussia kuivahiivaa

2 tl psylliumia

½ tl suolaa

2 rkl öljyä

1 ½ dl tummia gluteenittomia jauhoja (tai esim. tattaria)

1 ½ dl vaaleita gluteenittomia jauhoja

Lämmitä vesi, lisää psyllium turpoamaan noin 10 minuutiksi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja kuivahiiva. Lisää veden ja psylliumin joukkoon suola ja jauhot joihin olet sekoittanu kuivahiivan, vaivaa taikinaa ja lisää öljy. Vaivaa taikinaa kunnes se on tasaisesti sekaisin ja kaulitse taikina leivinpaperin päälle, käytä apuna tarvittaessa hieman jauhoja. Anna kohota sillä aikaa kun valmistelet täytteet pitsaan.

Itse tykkään laittaa hirvenjauhelihan pitsaan iliman mitään mausteita, ainuastaan ehkä ruokakermaa voi lorauttaa sekaan jos haluaa paistaessa jauhelihaa. Lisäksi keitän pitsan päälle itse tomaattikastikkeen (sipulia, valkosipulia, kuullotetaan kasarissa öljyssä, lisätään joko pilkottuja tomaatteja tai valmista tomaattimurskaa, hieman vettä, suolaa, yrttimausteita, chiliä, paprikajauhetta, pippuria ja ripaus sokeria, sekä hieman ketsuppia, keitetään kokoon) ja laitan tomaattikastikkeen päälle vielä oreganoa. Sen jälkeen lisään raastetun juuston, jonka päälle laitan loput täytteet (pekoni viimeisenä). Alimmaksi laitettu juusto sitoo täytteet pitsaan, eikä paistu kuivaksi kuoreksi täytteiden päälle (toki voi laittaa päälle jos tykkää niin päin). Ja paistan pitsan nopiasti kuumassa uunissa, yleensä 250 asteessa nuin kymmenisen minuuttia, tai niin kauan kunnes juusto on sulanu, pekonit ruskistunu ja pohja on saanut väriä (voi tarkistaa veitsellä kurkkaamalla).

Mutta nyt sinne lenkille!

Sweet dreams of rhythm and dancing.

Yleensä aina vaan keskityn valittamaan kaikista meijän laitoksella kusevista asioista, mutta pakko hehkuttaa, että kyllä meillä ainaki useimmiten kunnollista terapiaohojausta saa. <3 Oon tänään ollu ihan huippuhyvässä ohojaustuokiossa, jossa toki nousi esille kaikkia, mitä pitää terapiaan liittyen tehä, mutta sain myös aikatauluhelepotusta ko meikäläisen oisi pitänyt tehä yllättäen terapian teoriatausta jo ennen hiihtolomaa ja saanki palauttaa teoriataustan vasta hiihtoloman jäläkeen. Ei olisi kuulemma mitään järkiä tehä teoriataustaa hätiköiden ja huolimattomasti ko asiakas on meille hyvin tyypillinen, vaan ohjaaja haluaa, että perehdyn asiaan ihan kunnolla. 

Lisäksi sain myös kannustusta kandin aiheesta, ohojausta työnhaun ja työpaikan suhteen sekä valtavan hyvän mielen. Kiittelen Ukkolan Soilea varmaan sitten gradun esipuheessakin, joten aivan hyvin voin kiitellä jo tässä vaiheessa. :D  

Oon tällä hetkellä siinä vaiheessa, että motoristen oppimispäiväkirja on valamis (ollut jo viime sunnuntaista, köhöm...) ja kandissa olen alottanut pohdinnan kirjottamisen. Pyrin saamaan ennen hiihtolomaa olevaan ohojaukseen semmosen ensimmäisen valamiin version kandista, missä ei sinänsä pitäisi olla hirviästi mitään korjattavaa sitten enää, ko meikäläinen työstää aika valamista tekstiä, mutta kattellaan sitä ohjaajan mielipidettä sitten. Itelläkin on ehkä muutama muutosajatus, mutta en nosta niitä esille, ellei ohojaaja puutu niihin. :D Tai no katotaan nyt. 

Ens viikolla oisi se kuulovammojen tentti, jolta en oota kyllä kovin suuria ko tuli tuota testaushommaa vielä ens viikolle ja testit pitää aina pisteyttääkin, sekä pitäisi sitä teoriataustaaki sitten hahmotella plus tehä sitä ennen terapian alakuarvio ja terapiasuunnitelma, sekä suunnitella seurantakerta. 

Kaikesta tästä huolimatta aijon kuitenki tänään lähinnä käyä lenkillä ja tehä ruuaksi pitsaa ja kattoa illalla jääkiekkoa. Viikolopun ohojelmaan oon myös suunnitellu gluteenittomia korvapuusteja leivonnan merkeissä. Eli en siis jaksa ressata mistään ja otan ihan rennosti niinkö olin suunnitellukin, eiköhän net hommat tuu kuitenki hoijettua. 

Sunnuntaina tulleepi kuukausi täyteen aktiivista liikkumista ja saattaisin ehkä uskaltaa tehä jonkinlaista havainnointia mittanauhan ja puntarin kanssa. Hirviästi net ei varmaan kerro mitään, mutta voisi sitten vaikka kirjotella vähän omia ajatuksia ja fiiliksiä sekä muutenki jotain aiheeseen liittyen.

Mutta nyt ei muutako perjantain jatkoja kaikille, meisi alakaa touhuta jotaki.

Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät.

Kettu minä vihaan tuota kirja- ja paperiläjää tuossa lattialla, joka muistuttaa heti ensimmäiseksi aamulla herätessä siitä, että ois semmone pikku projekti nimeltä kandi vielä kesken. Ja sitten siitä tuleeki mieleen kaikki net muut kesken olevat opiskeluhommat. 

Minä haluan nyt kerralla nämät kaikki helevettiin minun mielestä, koska muuten en vaan jaksa. 

Joo, tämähän ei sitten muuten tämä valitus taas yhtään edistä asiaa, päin vastoin. No mutta, pakko vähän valittaa että iskee se "now get to work bitch" -tunne. 

Oispa se ihana herätä aamulla siihen tunteeseen, että ei oo mitään takaraivossa tykyttävää keskeneräistä työtä, varsinkin näin viikonloppuna. Nyt mää vaan jään sängyn pohojalle makaamaan vielä tunniksi ko en jaksa liikkua sieltä mihinkään kohdatakseni olokkarin lattialla oottavaa todellisuutta. Pistin tiskikoneen pyörimään ja sain siivottua vähän kylyppäriä, mutta sekin tuntu taas ihan ylivoimaselta suoritukselta, vielä pitäisi varmaan imuroijakin.

Jospa sitä ens viikonloppuna vaikka voisi olla ihan rauhassa?

Hittoko kaiken huipuksi tiiän kyllä, mitä minun pitäisi tehä ja kirjottaa, en vaan saa aikaseksi taas vaihteeksi. Nyt minä ihan selevästi siis käsketän ittiäni lopettamaan tämän marisemisen, nousemaan tästä, tekemään ruokaa ja sen jäläkeen syventymään seuraavaksi muutamaksi tunniksi opiskelujuttujen ihimeelliseen maailmaan, että ens viikonloppuna voisi olla vähän tyynempi olo.

Jep, ei muutako ruokaa uuniin ja sen jäläkeen minä tartun toimeen ihan oikiasti.

I want you, I need you.

Koska eilen aamulla pietin kunniakkaasti vapaata opiskelujutuista ja tein jotain ihan muuta, ja tänään oon kattonu telekkarista sohovalla loikoillein Unelmien kotia, on hyvä jatkaa samalla linjalla ja tehä kooste eilisestä nettisurffailustani. Paras tapa irtautua nykyisyydestä on haaveilu. Ja tämän tekstin ideana onkin, että jos minulla olisi rajattomasti massia käytössä, mitä kaikkea kivaa hankkisinkaan kotiin (ja vähän ittelleni). Samalla tästä voi nähä myös suuntaviivoja siihen, mitä oikiasti toivoisin sitten vielä jonakin päivänä omistavani. :D Valamistumista, omaa kotia ja palakkapussia ootellessa... Tokihan mielipiteet ehtii muuttua matkalla (minun on tosin aika jämähtäviä ja hitaasti muuttuvia), mutta nämät on fiilikset tällä hetkellä.

Okei, lähetään haavematkalle internetin ihimeellisen maailman avustuksella. Tätä meikäläisen tyyliä leimaa aika vahavasti tietyt jutut ja yksi hyvin tärkiä elementti on suomalaisuus. Sinänsä se suomalaisuus ei ole mikään tekijä, jonka perusteella nämät jutut on suosikeiksi valikoitunu, mutta jostain syystä vaan olen tykästynyt erilaisten suomalaisten merkkien juttuihin. Ja sitten on nämät tietyt teemat, joista esittelyssä heti ensimmäiseksi se tuttuakin tutumpi juttu:

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Kenellekään meikäläisen lähipiirissä ja varmaan tämän blogin lukijakunnassaan ei liene jäänyt epäseleväksi, että meisi tykkää muumeista. Hyvin paljon. Ihanaiset.fi verkkokauppa on siitä aivan mahtava paikka, että sieltä löytyypi muumituotteita aivan joka lähtöön, mm. meikäläisen ihana hattivatti-laukku ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sisustuksellisesta näkökulumasta olen ite erityisen viehtynyt noihin julisteisiin, jotka on otettu muumikirjojen kuvituksesta. Niissä on aivan ihanat värit ja voisinkin kuvitella kehystäväni nuita julisteita joskus lastenhuoneen seinälle. Lisäksi aivan huippuja ovat mielestäni nämät jääkaappimagneetit, koska jokaisesta näistä hahmoista löytyy jotain omaa. Primadonnan hevonen (ylhäällä vasemmalla) kuvaa sitä, ko joskus harvoin minäkin haluan hienostella ja olla nätti ja naisellinen, vaikka useimmiten oon kaikkia muuta enkä todellakaan mikään hienohelema, Viljonkka (oik. alhaalla) taas jakaa meikäläisen intohimon puunaamiseen ja siivoamiseen ja viehtymyksen punaiseen, vaikka muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan, ja muumien esi-isä on tommone karvanen mörrimöykky, josta en voi olla löytämättä yhtenäisyyksiä tuohon omaan parempaan puoliskooni. :D Joka muuten tosiaan on havainnut tämän meikäläisen muumi-fiilistelyn, koska synttärilahajaksi tosiaan sain maailman hienoimman mörkö-kortin ja termospullon muumikuosilla.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Nämätkin ihanat muumituotteet löytyvät samasta verkkokaupasta, ylin ja alin ovat lompakoita ja keskimmäisenä on suuren suuri kassi, jonka näen jo sieluni silmin meikäläisen puheterapeuttikassina, johon mahtuu niin pelit ja leikit ko testitki. Tai sitten ihan vaan meikäläisen viikonloppukassina, jos reissaan jonnekin. Myös näissä meikäläistä viehättää nuot ihanat värit ja kuvituksen yksityiskohtaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan heti osaisi valita nuiden kahen lompakon väliltä. :D Toisaalta jos saisi myös tuon laukun, niin lompakon voisi sitten ottaa toisella kuosilla... Joskin alimmainen lompakko vaikutti sisätaskujensa puolesta hieman käytännöllisemmalta. Hmm, vaikeita valintoja.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

No nämät ei sitten taas edusta enää muumijuttuja, mutta halusin nostaa net esille, koska tuolta Ihanaiset.fistä saa toki myös paljon paljon muuta sisustukseen ja kotiin liittyvää muumituotteiden lisäksi. Nämät pöllöjutut viehättävät itteäni erityisen palijon, tuo meikkilaukku on jotenki aivan ihana ja keittiöpyyhe samoin. Näissä on värit ja kuosit kohdillaan, kaikki varmaan tietää senkin, että tykkään sisustuksessa mustan ja vihiriän yhistelmästä ja lisäksi tuo pöllö, sekä puu on semmosia takuuvarmoja juttuja meikälle. Nämätkin näkisin siis kovasti omassa käytössäni. 

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Sittenpä siirrytäänkin seuraavaan aihepiiriin, nimittäin Iittalan tuotteisiin. Koska Blogger, en nyt jostain syystä päässyt lisäämään tekstiä näitten kuvien väliin, enkä jaksa tapella tämän kans, joten käy'ään kaikki kerralla läpi. Eli ykkönen, tadaa, ylläri ja pylläri, muumimukit. Niitä minulta jonkin verran kaapista löytyykin, enkä kyllä voi sanoa, että olisin näitten suhteen mikään fanaatikko, mutta tykkään kyllä. Ja huom, nimenomaan käyttömotteina, juon lähes poikkeuksetta kahavit joka päivä jostain muumimotista ja myös vieraille näistä on mitä mukavin tarjota sumpit. Ostopäätöksen teen puhtaasti sen mukaan, miellyttääkö mukin kuosi omaa silimää vai ei. Tässä muutama esimerkki niistä, jotka omiin kokoelmiini mieluusti vielä liittäisin, eli Muumipeikko (vas. yläkulma), Mörkö (oik. yläkulma), Mymmelin äiti (vas. alakulma) ja sitten tuo kovin kohuttu uutuus, eli Toven juhla (oik. alakulma). Toven juhlan haluaisin yksinkertaisesti siksi, että minusta tuo kuvitus on ihanan värikäs ja tavanomaisesta muumimukista hieman poikkeavakin, yksinkertaisesti erittäin kaunis. Enkä tietenkään pistäisi pahakseni, jos sen silmälaseilla varustetun version jostain löytäisin. Mikä lienee mahottomuus, ko jotku vatipäät käyvät kahamimassa net silimälasimukit ja lyövät sitten sadoilla euroilla huutonettiin myyntiin. Pistää hieman vituttamaan. No mutta, Muumipeikon ja Mörön lisäisin kokoelmiini siksi, ettei J:n aina tarttis juua aamukahaveja meikäläisen kovin tyttömäisistä muumimukeista. :D

Seuraavana meille onkin sitten tyrkyllä mustaa Teemaa ja omenanvihiriää Kastehelmeä (ylläri!). Meillä on tällä hetkellä erittäin sekalainen astiasto käytössä (yhistelmä minun erivärisiä KoKoja ja J:n astioita) ja kyllähän se haaveissa siintää, että olisi kiva olla semmonen yhtenäinen astiasto ihan aikuisten oikiasti. Koska kaikilla on valakosta Teemaa ja valakonen ei vaan ole meikän juttu, kotoa taas löytyy se sininen Teema, niin minun valintani on sitten se musta. Käytön jälijet näkyy varmasti joo, mutta mitäpä tuo haittaa. Teemaa toivoisin joskus omistavani vaikka kuuen hengen astiaston niin, että olisi ruokalautaset, syvät lautaset ja kahavikupit. Kahavikuppien lautasiksi haaveilin joskus pistaasin värisiä KoKo-lautasia, joita minulta jo kaapista löytyykin, mutta koska niitä ei taija enää kai saaha mistään, se jää nyt vaan haaveeksi. Tuota omenanvihiriää Kastehelmeä minulta jo löytyykin jälkiruokakulhojen ja hedelmäkulhon muodossa (entinen salaattikulho, tuli halkeama koneessa ja sain uuden tilalle, mutta ei saanut just nyt omenanvihiriää, joten uusi salaattikulho on turkoosi). Haluaisin myös noita isompia lautasia esimerkiksi tarjoilu- ja kakkuvadeiksi.

Lasiosastolta nostin tähän esille Essence-viinilasit, sekä valkoviini- että punaviinilaseina. Essencet ovat ihanan isot ja epäkäytännölliset, mutta tykkään niistä juuri sen koon ja muotoilun vuoksi. Plus että luulen niiden pysyvän Iittalan valikoimassa, joten tarvittaessa voisi sitten ostaa korjaavia osia tilalle, mikäli joku lasi menee rikki. Punaviinilaseja löytyy meijän taloudesta kaksi kappaletta, mutta olisi kiva, että niitäkin olisi vaikka kuudelle hengelle. Valkkarilaseja minulla on ollut kahta eriä sarjaa, Kolibria (jota ei enää valmisteta) ehkä neljä kappaletta ja kaksi Sentan lasia, jotka olen lahajottanut äitille. Siispä haluaisinkin tilalle yhtenäiset valkkarilasit kuutena kappaleena. Myös ihan juomalaseista olisin voinut nostaa tähän omenanvihiriän Kartion, mutta niitä meiltä löytyy jo se kuusi kappaletta, joten net ei ole niin akuutti juttu. Lisäksi omistan kaksi HotCool -lasia vihiriällä pidikerenkaalla, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan Iittalalla ko mustana, joten en tiedä niiden kohtalosta.

Ja sitten viimisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, sisustukselliset jutut eli Kastehelmi-tuikkukipot. Noitakin löytyy tämän kämpän keittiönpöy'ältä muutama, kuten ehkä tiiätte, mutta haluaisin myös nämät värit täydentämään porukkaa, eli merensininen (oik. ylhäällä) ja metsänvihreä (oik. alhaalla) sekä uutuutena tuo sade. Myös esimerkiksi turkoosi, vedenvihreä, harmaa ja hiekka voisivat sopia porukkaan värien puolesta kivasti. Mummon tekemän räsymaton myötä ja ehkä osittain edellisen kämpän tehostevärien vuoksi oon innostunut sisustuksessa myös nuista erilaisista sinisen sävyistä vihiriän lisäksi. Ihan hyvä siinä mielessä, että J:ltä löytyi muutama sininen sisustuselementti esimerkiksi valokuvakehyksien muodossa ja sellaiset siniset laatikot, jokka on vielä matkalla tänne.

Kuvat Marimekko

Seuraavana onkin esittelyvuorossa sitten Marimekko ja sieltä tekemäni poiminnot. Ihan ensimmäisenä voisin vaikka tuumata, että ehottomasti haluaisin yhden omistamani Kivet-pussilakanasetin pariksi toisen, että voisi joskus pedata sänkyyn samannäköiset lakanat (toisaalta ko net on aina eri paria, ei mee ainakaan peitot tai tyynyt sekaisin :D). Kivet-pussilakanassa on meikäläisen makuun yksinkertainen ja kivanvärinen kuosi ja sitä paitsi nämät ovat huippumukavat lakanat nukkua ja todella laadukkaan tuntuiset, ko vertaa nuihin muutamaan kymmenen euron pussilakanasettiin... Muista Marimekon lakanoiusta esimerkiksi Räsymatto ja Lumimarja saa tykkäilyjä kans, mutta hinta vähän kirpasee jos nuita pitäisi kaksin kappalein ruveta ostamaan. Ja tuplapeitto ei vaan oo meijän juttu. :D Ajatuksena tosi romanttinen ja läheinen, mutta käytännön toteutus jotain ihan muuta... Nimimerkillä tykkään rullailla peittoa itseni ympärille. Ja ehkä jos tuota Lumimarjaa miettii niin myöskään valakoset lakanat ei oo meikän juttu, ko todennäköisesti onnistuisin sotkemaan netki. 

Pyyhkeistä nostin tuon Räsymatto-kuosin esille, kivat värit ja piristystä kylyppäriin, plus että mielikuva Marimekon pyyhkeistä on myös hyvin laadukas (parit sellaiset löytyy ja ovat kyllä taas ihan eri kaliiberia verrattaessa esimerkiksi nuihin meikäläisen Stockalta ostamiin halavimpiin pyyhkeisiin). Eli muutkin Marimekon käsi- ja vieraspyyhkeet kävisi kyllä, mutta tuossa viehätti erityisesti tuo kuosi. Ja Räsymatolla jatketaan muuten tuon teepannun ja lautasten osaltakin. :D Teepannu olisi paitsi näyttävä sisustuselementti, myös ihana lisä semmoisiin rauhallisiin teehetkiin ko teen voisi hauduttaa siinä. Räsymatto-kuosilla löytyy myös samanhenkiset teekupit, jokka olisi netkin aivan ihanat. Nuo lautaset haluaisin niiden mustien Teema-kahavikuppieni kaveriksi, koska kokomusta kahaviastiasto olisi vähän tylsä. Eihän tuo nyt ihan sama ole ko se pistaasin värinen lautanen, mutta kuitenkin vähän mielenkiintoa tuova yksityiskohta. Ja kuten sanottua, muutkin tuon kuosin astiat iskevät kyllä.

Kuvat Finlayson

Ja sitten jos jatketaan vielä hetki lakanalinjalla, niin ehottomia suosikkejani tällä saralla ovat Finlaysonin lakanat. Vieläkin harmittaa, etten aikanaan tullut ostaneeksi mustia Ruoko-pussilakanoita kahta kappaletta sillon ko niitä alennuksessa oli, niin olisi taas saanut nyt yhdenmukaiset lakanat sänkyyn, mutta eipä sitä silloin osannut ajatella. Vannon Finlaysonin lakanoitten nimeen, koska myös nämät ovat huippulaadukkaat ja älyttömän miellyttävät nukkua. Jostain syystä meikäläisen sänkyyn valikoituu aina näitä tummia lakanoita, Taimi-kuosista (ylempi) tykkään toki muunkin värisenä ja kaikenväriset ovat tervetulleita (kaksin kappalein) meijän perheeseen. :D Alempana oleva Iltamuumi (yllärii!) on ollut hankintalistalla jo kauan, siinä yhdistyvät yksinkertaisesti kaksi meikäläisen lempparijuttua, muumit ja mustavalakonen kuosi. Näitäkin jos joskus löytyisi kaksin kappalein kaapista (se hinta, perkule). Toisaalta oon kyllä ihan valamis satsaamaan vähän kalliimpiin lakanoihin, koska nämät ei mee pesussa miksikään, paranevat vaan käytön myötä, ovat heleppoa käsitellä ja kivannäköisiä! Kannattaa luottaa laatuun, eli jos jostain saa Finlaysonin lakanoita halavalla niin ehottomasti suosittelen ostamaan. Finlaysonilta kelepaa toki myös esimerkiksi pyyhkeet ja sisustuskankaat muutenkin (vaikka patalaput ja patakintaat Taimi-kuosilla). 

Kuvat Kodin1 ja Vallila

Kuvat Kodin1

Ja huh, nyt aletaan olla loppusuoralla, nimittäin lopuksi esittelyssä vielä tämänhetkiset erityissuosikit Vallilan verhokankaista, jotka ovat Koivikko ja Pihajengi. Yllättäen puita ja eläimiä. :D Ja tuo Koivikkohan löytyy myös pussilakanana, jotain ihan erilaista ko nuot aijemmat pussilakanat, mutta makkari kaipaa silloin tällöin myös väriä, joten tällaiset kelpaisi kyllä. Yksi kappale löytyy punaista Kelohonkaa sängystä (punaista ei taida saada enää), joka kaipaisi tietenkin kaveriksi jotain toista väriä. Ja Kelohonkaa löytyy siis myös vihiriänä verhona makkarista, kaikki luultavasti tietää myös tämän meikäläisen fiksaation näihin puihin (myös mieheke, jonka joululahaja oli puukuvioisessa lahajakassissa, jos en oo sitä muistanutkaan kertoa :D). Ja puita löytyy makkarista muutenkin. En vaan nyt tosiaan mitenkään osaa päättää, mikä nuista Koivikon väreistä olisi hienoin, harmaa on toki kivan yksinkertainen, mutta toisaalta taas tuossa sinisessä on semmosta keväisen koivikon meininkiä ja oranssissa taas syksyä. Värejä löytyy siis jokaiselle vuodenajalle. :D Lastenhuoneeseen meikäläinen taas laittasi tällä hetkellä ehottomasti tuota Pihajengiä. Jotenkin vaan tykkään nuista elukoista tuossa ja väreistä, etenkin ehkä tuosta sini-vihreästä (yllärii jälleen kerran!). Tokihan Vallilalta löytyy kauniita ja ihania kuoseja verhoihin ja kodin tekstiileihin aivan mielin määrin, melekeen en viitti nostaa tätä esille ko tet ihan varmaan nauratta mulle, mutta esimerkiksi tämä Pinja on hyvinkin kiva. :-----D Voisin nähä nuot mustavalakoset heleposti vaikka vierasmakkarissa... 

Huh, olihan se homma. Mutta ihan kivaa vaihteen vuoksi tehä jotaki tämmöstä. Tästä nyt jäi pois vielä esimerkiksi Pentik, jolla on myös kivoja juttuja, mutta en jaksanu lähtiä ettimään enää mitään sieltä. Ja näitä meikäläisen juttuja siis jos haluaa tiivistää johonkin sanoihin niin net ois tietenki suomalaisuus, muumit, musta-valkoisuus, laatu, sinisen ja vihriän eri sävyt, puut, luonto ja luonnonläheisyys sekä räsymatot. Värit ja kuosit tulee aika palijon kuitenki luonnosta ja se on kyllä meikäläiselle tärkiä juttu, jännä huomata, että se tosiaan heijastelee näin vahavasti meikäläisen sisustusmakuunkin. :D Ja tietenki kodikkuus! Mutta se nyt meinaa tietenkin itse kullekin meistä hyvin erilaisia asioita, itte en vaan yksinkertaisesti viihtyisi vaaleassa tai jopa lähes valakosessa sisustuksessa, enkä myöskään välttämättä semmosessa hirviän seesteisessä harmaa-ruskia-beessi -teemassa. Tai valakosessa ja merihenkisessä. Musta, ruskia ja harmaa on hyviä ja kivoja värejä ja tottakai valakonenkin (lähinnä seinissä ja lattiassa isoina pintoina tosin :D), mutta sitten net kaipaa minulle ehottomasti värejä kaveriksi. Sinistä ja vihiriää eri sävysenä, joo, mutta myös ihan vaikka punasta, lilaa ja oranssia.

I was wrong to let you go.

Aloin tuossa eilen illalla taas ihan aavistuksen verran kyseenalaistamaan tätä meijän systeemiä nimeltä yliopisto. Siis, mietitäänpä oikiasti ihan järjellä, että onko nyt niinkö mitenkään päin järkevää, että ihimisen täytyy lukia tenttiin kirja, jossa on seittemänsataa sivua? Varsinkin kun kirjan saa kirjastosta vain kahdeksi viikoksi lainaan, niitä on keskimäärin nuin 15 kappaletta ko tarvitsijoita on 30 ja tässä pyörii kaikenlaista muutaki hommaa ko vaan se yksi tentti. 

Mitähän tuollainen tenttikin taas mittaa, sitä mitä oot oppinu vaiko jotain muuta? Niin, kysynpähän vaan.

Tästä ja monesta muusta syystä johtuen olen pitänyt tänään perjantaiaamun vapaata. Eilen oli ihan hirviän väsyny ja pitkä ja vittumainen päivä ja olisi pitänyt vaan jo eilen aamulla suosiolla nukkua tunnin pidempään ja skipata se aamun motoristen luento, muttako piti olla taas tyhymä. Oonkin sitten tänä aamuna nukkunu kaheksaan asti ja sen jäläkeen maannu tunnin sängyssä tekemättä mitään ihan vaan siitä ilosta, ettei oo pakko nousta jos ei taho ja sen jäläkeen ettiny kuvamateriaalia toteuttaakseni täysin opiskeluista irrallisen tekstin tänne vähän myöhemmin. 

Logopedian opiskelijat, muistakaa ottaa joskus sitä vapaata. Sen lisäksi, että syötte hyvin, liikutte ja ulukoilette, niin nukkukaa myös välillä. Itellä ainaki tämä maatakaatava väsymys on kaikista pahin. Ko väsyttää, ei jaksa tehä mitään, ajatus ei luista ja mikään ei onnistu. Ei ole tärkeintä, että käytte istumassa joka ikisen luennon, vaan tärkiämpää on silloin tällöin sijoittaa omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteen. 

Vapaata opiskelujutuista iliman huonoa omaatuntoa! Tosin nyt minulla varmaan vaan niin väsyttää, etten jaksa ees potea sitä huonoa omaatuntoa siitä, miten olen käyttänyt koko perjantaiaamun sohovalla maaten ihan turhiin asioihin. :D Olen tutkinut, että ittelleni on kaikista eniten myrkkyä tässä opiskelussa se, ko yrittää tehä kaiken mahollisimman äkkiä alta pois ja niin, ettei hommat kasaantuisi ja jäisi roikkumaan. Olen huono tekemään montaa asiaa kerralla, koska ajatuksen kääntäminen kandista motorisiin kestää varmaan ainaki yhen päivän, joten yritän aina hoitaa yhen asian alta pois, että voisin keskittyä siihen toiseen. Hajoilen tämän kanssa ko on niin monta asiaa yhtä aikaa tehtävänä. Ja sittenkö yrittää tehä määräänsä enemmän, seuraa vaan aivan pohojaton väsymys. Mikä ilimenee meikällä niin, etten lopulta ees jaksa puhua, koska ajatuksien muotoileminen relevantiksi ketjuksi ja sen ulostaminen suusta vaatii liikaa ponnisteluja. 

Ei hyvä. 

Tämä kolomosen kevät jatkaa samaa kuormittavuutta ko kaikki muukki lukukau'et aikasemmin. Suosittelen lämpimästi kaikkia käymään puheviestinnän kurssin jo ensimmäisenä vuonna, jos se vaan mitenkään mahtuu kalenteriin, koska nyt kolomosella se on paitsi yksi kuormitustekijä lisää tähän kandi-motoriset-terapia -akselille, myös oikiastaan ihan turha kurssi. Ekana vuonna tästä voisi olla jopa hyötyäkin, ko viestimistä ei ehkä ole tullu harjoteltua vielä niin palijon ja varsinkin, jos puhe-esityksien pitäminen jännittää. Äänenkäyttöjutut ei ole tulleet vielä oman alan kursseilta tutuksi ja muutenkin koko tieteellinen yhteisö alias yliopisto ja sen viestimiskäytännöt voi olla vielä vieraita. 

Kolomanteen vuoteen mennessä oot opetellu viestimään ja pitämään esityksiä jo enkuksi ja ruotsiksi, joten ei palijoa enää hetkauta tehä sitä omalla kotimaisella. Lisäksi oot piettäny jo muutaman terapian, vetäny kielellisen tietoisuu'en ryhymää ja harjotellu asiantuntijaroolia ja viestimistä sekä vuorovaikutusta näissä tilanteissa hyvin palijon. Puhumattakaan siitä, että tieteellinen yhteisö ja sen koukerot, kokoustelut ja neuvottelut sun muut on todennäköisesti tullu hyvin tutuksi. 

Myös terapiattomuus voisi olla ihan kivasti keventävä tekijä tähän, eli jos valamistumisella ei oo kiire, niin ei ollenkaan huono ajatus viettää terapiavapaa kevät. Itte sorrun tässä käyttämään taas sitä "alta pois" -ajatusmalliani, koska uskon, että tämä terapia olisi kuormitustekijä myös nelosen keväällä, jolloin ite aijoin olla tekemässä jo hyvää vauhtia gradua. Toivottavasti. Lisäksi minulla jää viimiseksi pitkä terapia, joten se väkisinkin jatkuu hieman ensi vuonna kevään puolelle. 

Tällä hetkellä kandi on ihan hyvällä mallilla, johdannossa on enää työn alla stressi-osio. Sen jäläkeen pitäisi alakaa tehä pohdintaa ja sitten minun ensimmäinen versio kandista olisikin valamis. Motorisen oppimispäiväkirjaan olen ideoinut kolome aihetta, josta kirjottaa loput oppimispäiväkirjan osiot, nyt pitäisi enää tehä tiedonhakua ja kirjottaa net. 

Sitten pitäisi vähän suunnitella terapiaa ja kirjottaa alakuarviota ja miettiä terapiasuunnitelmaa ja tavoitteita, sovin ensimmäisen seurantakerran ennen hiihtolomaa, johon mennessä tämmöset asiat pitäisi olla selevillä. Seuraavan terapiakerran jäläkeen pitänee varata ohojausaikaa ohjaajalle, koska vähän luulen, etten saa tavoitteita ja muita muotoiltua ihan yksinäni. Ja kuulovammojen tentti, no, enpä tiiä missä välissä luen tuon kirjan, joka pitäisi palauttaa viikko ennen tenttiä ja jota en oo vielä ehtiny ees ajatella.

Lähes aukoton toimintasuunnitelma siis. Varsin hieno, enää jonku tarvitsisi toteuttaa se. Ai niin, pitäisi varmaan muuten treenata sitä maanantain puhe-esitystäkin, jonka oon työstäny kandini aiheesta puheviestinnän kurssille. Diashow on valamiina, enää pitäisi olla luonteva sitä esittäessä. Jee. 

No joo, nyt minä voisin ruveta syömään lounastani ja sitten ehkä tekemään vaikka jotain järkevääkin. Tänään aijon kyllä myös ehottomasti käyä lenkillä, ko eilen en jaksanu. Ja illalla lämmitän saunan ja otan rennosti. Sijoitus omaan mielenterveyteen.

Can anybody see me?

Oikiasti pitäisi olla tekemässä asiallisia hommia, mutta nyt ei vaan lähe. Huomenna on kandinkirjottelupäivä, tänään ei vaan jaksa orientoitua siihen. Voisin myös tehä puheviestinnän kotitehtäviä, muttako... no, ei vaan hotsita... ja motorisen oppimispäiväkirja on tuossa alapalakissa auki, muttako sen edistäminen vaatisi ankaraa tiedonhakua, mihin minusta ei nyt ensinkään ole. Tai oli vähän, muttako kirjastossa on aina kaikki kirjat lainassa, enkä jaksaisi lainata sieltä enää ainuttakaan näiden kandin lähe-ehokkaitten (niitä muuten tipahtelee joka päivä lisää, oon oikiasti varmaan varannu kaikki työhyvinvointiin liittyvät opukset mitä tuolta löytyy) ja kuulovammojen tenttikirjan lisäksi

SIISPÄ olenkin päätynyt tänään onnellisesti Kieli ja aivot -kirjan omistajaksi, joka lähti Bookystä hintaan 67,20 euroa, ko normaalisti se maksaa joka paikassa reilusti yli satkun, keskimäärin nuin 115 euroa. Eihän näin halapaa hintaa yksinkertasesti voinu vastustaa, varsinki ko kyseinen opus on kirjastosta aina menossa (tälläkin hetkellä kaikki lainassa ja varauksia varmaan kaheksan). Kattelin myös Puhuvaa ihimistä, ko seki on kirjastosta aina menossa, mutta en ihan vielä raaskinut sitä ostaa, ko tuo Kieli ja aivot kirpasi kuitenki sen verran, ko olin aatellu seuraavaksi investoida superfoodeihin. Mutta kyllähän nyt jokaisen on ihan suotavaa omistaa kieli ja aivot. :D Eikä vähiten meikäläisen...

Eli menkää, logopedit, ja tehkää hyvin jos Kieli ja aivot vähänki kiinnostaa. Itte en oikiastaan ees tiiä, kiinnostaako, ko ongelma on siinä, etten kyseistä opusta ole koskaan kunnolla käsiini saanutkaan, voihan olla, että se on ihan paska, mutta epäilen. Puhuva ihiminenhän taas on nykyään logopedian pääsykoekirjaki ja pitää sisällään kuulemma erittäin laajan katsauksen oikiastaan kaikesta, joten sekin olisi hyvä omaksi hankkia. Itellänihän samanmoinen "jumala" on ollu Kommu, jonka tosiaan olen omaksi hankkinut ja sitä olen käyttänyt lähteenä varmaan joka ikisessä kirjallisessa työssä, mitä olen opiskeluaikanani teheny. :D Vaikka se ei oikiastaan ole ees mikään maailman paras opus. Mutta jos sitä ei pysty käyttämään lähteenä, sieltä voi aina löytää lähteitä. 

Toinen asia, jonka aattelin infota teille on se, että tänään aamulla istuessani motoristen luennolla jostain putkahti mieleeni ko salama kirkkaalta taivaalta, että mitä aijon jatkossa tehä tämän blogin kanssa. Oon pitkään pohiskellu mielessäni, että en aijo jatkaa tätä loputtomiin, ainakaan tässä muodossa ja että olisi kiva kehittyä ja edetä johonkin suuntaan, muttako ei oikiastaan ole aikaa ja ajatuksia ja BLIM, sieltä se sitten tuli. Jatkan tätä höpinöintiä luultavasti opiskelujen loppuun asti, jonka jäläkeen tulee end of an era ja sitten siistin sisällöt ja jätän tämän olemaan kuvauksena logopedian opinnoista.

Sillä olettamuksella, että tänne sensuroimisen jäläkeen jää mitään, mitä lukia. :D Ehkä pitäisi yrittää panostaa ja koittaa jatkossa kirjottaa enemmän jotain kehittävää opiskeluihin liittyvää juttua.

Sen jäläkeen aijon aloittaa uuden, jossa haluaisin keskittyä kirjottamaan oman alan jutuista, työstä puheterapeuttina yleisellä tasolla ja elämästä opiskelun jäläkeen, mutta en ehkä ihan näin henkilökohtaisella tasolla ko mitä nyt. Ja jos asiat menee niin kuin olen suunnitellut, aijon myös promota omaa kotipaikkakuntaani. :) Jotain tällaista! 

Minusta on mukava kirjottaa tätä höpönlöpöä, mutta ko täällä internetin ihimeellisessä maailmassa _ihan kuka tahansa_ pääsee sen lukemaan, eikä se aina ole ollenkaan miellyttävä ajatus. Etenkään siinä vaiheessa, jos asun ja työskentelen pienellä paikkakunnalla, en halua, että täysin elämääni kuulumattomat ihimiset tietävät liian tarkasti kaiken siitä, miten elän ja olen ja mitä elämässäni tapahtuu. Ei sillä, että nytkään kertoisin kovin tarkasti tiettyjä asioita, mutta jatkossa aijon tehä sitä vielä vähemmän.

Vaikka olenki useimmiten lähes täysin immuuni sille, mitä ihimiset minusta ajattelevat, en välttämättä jaksa olla kahavipöytäkeskustelujen aihe henkilökohtaisen minäni ja henk. koht. elämäni tapahtumien vuoksi, vaan mielellään vähän enemmän itsestäni irrallaan olevien aiheitten vuoksi.

Mutta tämä siis joskus silloin hamaassa tulevaisuuessa, mikäli joskus nyt meinaan valamistua (jotenki ei taas tunnu siltä :D) Siispä joutanenkin tästä turhia löpisemästä keittämään pakuriteetä ja vetämään näkkäriä naamaan. Jospa sitä saisi sen verran tankattua niistä energiaa, että onnistuisi jokin järkevä tekeminenkin tässä koneella ennen lenkille lähtemistä.