Kettu minä vihaan tuota kirja- ja paperiläjää tuossa lattialla, joka muistuttaa heti ensimmäiseksi aamulla herätessä siitä, että ois semmone pikku projekti nimeltä kandi vielä kesken. Ja sitten siitä tuleeki mieleen kaikki net muut kesken olevat opiskeluhommat.
Minä haluan nyt kerralla nämät kaikki helevettiin minun mielestä, koska muuten en vaan jaksa.
Joo, tämähän ei sitten muuten tämä valitus taas yhtään edistä asiaa, päin vastoin. No mutta, pakko vähän valittaa että iskee se "now get to work bitch" -tunne.
Oispa se ihana herätä aamulla siihen tunteeseen, että ei oo mitään takaraivossa tykyttävää keskeneräistä työtä, varsinkin näin viikonloppuna. Nyt mää vaan jään sängyn pohojalle makaamaan vielä tunniksi ko en jaksa liikkua sieltä mihinkään kohdatakseni olokkarin lattialla oottavaa todellisuutta. Pistin tiskikoneen pyörimään ja sain siivottua vähän kylyppäriä, mutta sekin tuntu taas ihan ylivoimaselta suoritukselta, vielä pitäisi varmaan imuroijakin.
Jospa sitä ens viikonloppuna vaikka voisi olla ihan rauhassa?
Hittoko kaiken huipuksi tiiän kyllä, mitä minun pitäisi tehä ja kirjottaa, en vaan saa aikaseksi taas vaihteeksi. Nyt minä ihan selevästi siis käsketän ittiäni lopettamaan tämän marisemisen, nousemaan tästä, tekemään ruokaa ja sen jäläkeen syventymään seuraavaksi muutamaksi tunniksi opiskelujuttujen ihimeelliseen maailmaan, että ens viikonloppuna voisi olla vähän tyynempi olo.
Jep, ei muutako ruokaa uuniin ja sen jäläkeen minä tartun toimeen ihan oikiasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti