torstai 27. helmikuuta 2014

Kun ainakin miljoona kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa.

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin kuin pääsinkin mukaan suorittamaan vielä sitä erityispedagogiikan perusopintojen viimistä ja puuttuvaa kurssia avoimeen yliopistoon. Lapin yliopiston erkkapedan opinto-ohojelma muuttuu syksyllä ja nyt oli enemmän ja vähemmän viimiset hetket hypätä kelekkaan. Eessä on siis vielä tänä keväänä erityispedagogiikan kirjallisuuspaketin tenttiminen... Kävin asiasta innostuneena hakemassa mahdolliset tenttikirjat kirjastosta "lomalukemiseksi", eli vähän jo vilkuilen niitä. Ensimmäinen tenttimismahollisuus oli ollu eilen (:D ajoituksien mestari), mikä ei haittaa yhtään, sillä kaksi on vielä jälijellä ja tuohon ekaan en ois kuitenkaan pystyny. Kokeilen varmaan jo huhtikuussa tehä tentin, mutta jos ei onnistu niin sitten on vielä yksi mahollisuus kesäkuun alussa. 

Tsallalaa voin aina vaihtaa ammattia ja ruveta opiskelemaan erityisopettajaksi jos puheterapeuttina työskentely alakaa tympiä. No varmaan, tänäänki sain taas ohojaajalta terapiasta niin hyvää palautetta, että oksat pois. Lähinnä vaan mietin, että miksi tämä teoriatausta sitten tökkii niin kovasti, jos suunnitelma on tosi hyvä ja tiedän mitä teen? :D 

Ehkä se loman jäläkeen aukiaa ihan uusin silimin sitten. Oikeilla jälijillä olin kuitenki jo ollu. Nyt ei vaan enää jaksa. Tekasen tässä reenin vielä tälle illalle ja pakkaan lisää, katon Maajussille morsiamen ja eiköhän se ollu siinä. 

Aiheuttaa vaan jo valamiiksi irvistyksiä ajatus siitä, että pitäisi sekoittaa palakkari veteen. Hrrrrrrr. 

No mutta, pitää tässä nyt kuitenki vielä ensin ruveta raportoimaan tämänpäiväinen terapia auki ennen urheiluhommia ja suunnitella vähän seuraavaa kertaa, palataan varmaan seuraavan kerran joskus maaliskuun puolella näihin blogihommiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti