tiistai 4. helmikuuta 2014

Can anybody see me?

Oikiasti pitäisi olla tekemässä asiallisia hommia, mutta nyt ei vaan lähe. Huomenna on kandinkirjottelupäivä, tänään ei vaan jaksa orientoitua siihen. Voisin myös tehä puheviestinnän kotitehtäviä, muttako... no, ei vaan hotsita... ja motorisen oppimispäiväkirja on tuossa alapalakissa auki, muttako sen edistäminen vaatisi ankaraa tiedonhakua, mihin minusta ei nyt ensinkään ole. Tai oli vähän, muttako kirjastossa on aina kaikki kirjat lainassa, enkä jaksaisi lainata sieltä enää ainuttakaan näiden kandin lähe-ehokkaitten (niitä muuten tipahtelee joka päivä lisää, oon oikiasti varmaan varannu kaikki työhyvinvointiin liittyvät opukset mitä tuolta löytyy) ja kuulovammojen tenttikirjan lisäksi

SIISPÄ olenkin päätynyt tänään onnellisesti Kieli ja aivot -kirjan omistajaksi, joka lähti Bookystä hintaan 67,20 euroa, ko normaalisti se maksaa joka paikassa reilusti yli satkun, keskimäärin nuin 115 euroa. Eihän näin halapaa hintaa yksinkertasesti voinu vastustaa, varsinki ko kyseinen opus on kirjastosta aina menossa (tälläkin hetkellä kaikki lainassa ja varauksia varmaan kaheksan). Kattelin myös Puhuvaa ihimistä, ko seki on kirjastosta aina menossa, mutta en ihan vielä raaskinut sitä ostaa, ko tuo Kieli ja aivot kirpasi kuitenki sen verran, ko olin aatellu seuraavaksi investoida superfoodeihin. Mutta kyllähän nyt jokaisen on ihan suotavaa omistaa kieli ja aivot. :D Eikä vähiten meikäläisen...

Eli menkää, logopedit, ja tehkää hyvin jos Kieli ja aivot vähänki kiinnostaa. Itte en oikiastaan ees tiiä, kiinnostaako, ko ongelma on siinä, etten kyseistä opusta ole koskaan kunnolla käsiini saanutkaan, voihan olla, että se on ihan paska, mutta epäilen. Puhuva ihiminenhän taas on nykyään logopedian pääsykoekirjaki ja pitää sisällään kuulemma erittäin laajan katsauksen oikiastaan kaikesta, joten sekin olisi hyvä omaksi hankkia. Itellänihän samanmoinen "jumala" on ollu Kommu, jonka tosiaan olen omaksi hankkinut ja sitä olen käyttänyt lähteenä varmaan joka ikisessä kirjallisessa työssä, mitä olen opiskeluaikanani teheny. :D Vaikka se ei oikiastaan ole ees mikään maailman paras opus. Mutta jos sitä ei pysty käyttämään lähteenä, sieltä voi aina löytää lähteitä. 

Toinen asia, jonka aattelin infota teille on se, että tänään aamulla istuessani motoristen luennolla jostain putkahti mieleeni ko salama kirkkaalta taivaalta, että mitä aijon jatkossa tehä tämän blogin kanssa. Oon pitkään pohiskellu mielessäni, että en aijo jatkaa tätä loputtomiin, ainakaan tässä muodossa ja että olisi kiva kehittyä ja edetä johonkin suuntaan, muttako ei oikiastaan ole aikaa ja ajatuksia ja BLIM, sieltä se sitten tuli. Jatkan tätä höpinöintiä luultavasti opiskelujen loppuun asti, jonka jäläkeen tulee end of an era ja sitten siistin sisällöt ja jätän tämän olemaan kuvauksena logopedian opinnoista.

Sillä olettamuksella, että tänne sensuroimisen jäläkeen jää mitään, mitä lukia. :D Ehkä pitäisi yrittää panostaa ja koittaa jatkossa kirjottaa enemmän jotain kehittävää opiskeluihin liittyvää juttua.

Sen jäläkeen aijon aloittaa uuden, jossa haluaisin keskittyä kirjottamaan oman alan jutuista, työstä puheterapeuttina yleisellä tasolla ja elämästä opiskelun jäläkeen, mutta en ehkä ihan näin henkilökohtaisella tasolla ko mitä nyt. Ja jos asiat menee niin kuin olen suunnitellut, aijon myös promota omaa kotipaikkakuntaani. :) Jotain tällaista! 

Minusta on mukava kirjottaa tätä höpönlöpöä, mutta ko täällä internetin ihimeellisessä maailmassa _ihan kuka tahansa_ pääsee sen lukemaan, eikä se aina ole ollenkaan miellyttävä ajatus. Etenkään siinä vaiheessa, jos asun ja työskentelen pienellä paikkakunnalla, en halua, että täysin elämääni kuulumattomat ihimiset tietävät liian tarkasti kaiken siitä, miten elän ja olen ja mitä elämässäni tapahtuu. Ei sillä, että nytkään kertoisin kovin tarkasti tiettyjä asioita, mutta jatkossa aijon tehä sitä vielä vähemmän.

Vaikka olenki useimmiten lähes täysin immuuni sille, mitä ihimiset minusta ajattelevat, en välttämättä jaksa olla kahavipöytäkeskustelujen aihe henkilökohtaisen minäni ja henk. koht. elämäni tapahtumien vuoksi, vaan mielellään vähän enemmän itsestäni irrallaan olevien aiheitten vuoksi.

Mutta tämä siis joskus silloin hamaassa tulevaisuuessa, mikäli joskus nyt meinaan valamistua (jotenki ei taas tunnu siltä :D) Siispä joutanenkin tästä turhia löpisemästä keittämään pakuriteetä ja vetämään näkkäriä naamaan. Jospa sitä saisi sen verran tankattua niistä energiaa, että onnistuisi jokin järkevä tekeminenkin tässä koneella ennen lenkille lähtemistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti