Tuun sivuttain ovesta, muuten hajoo karmit.

Sunnuntaiaikaansaamattomuus.

Haluaisin taas tehä kaikkia muuta paitsi opiskelujuttuja, minua ahistaa erittäin kiireinen ensi viikko ja haluaisin olla jossaki ihan muualla ko täällä. Huoh.

Ei siis ensinkään semmonen olotila, jossa kiinnostaisi kirjotella mitään urheilusta tai terveellisistä elämäntavoista. :D No, kirjottelen nyt kerranki ko kuitenkin vähän lupasin.

Eli joo, tänä aamuna kävin kuukauen sporttiputken jäläkeen puntarilla ja mitoin itseni, ja täytyy sanoa, että eipä niissä mitään ihimeellistä ollu tapahtunu, paitsi että paino oli puolitoista kiloa enemmän ko aijemmin. Mitat oli siis ennallaan mutta lihasta se 1,5 kiloa tuskin kuitenkaan on, eli ehkä vähän on nestettä ropassa. Tuli syötyä kyllä hieman suolaista evästä ja ko kelit ei oikein ole ollu kohillaan ja aikaki vähän kortilla, ei oo hirviästi tähän viikkoon tuota lenkkeilyä mahtunu, joten syytä voi hakia varmaanki jostain sieltä. Tai eilisen reenistä. Mistäpä tuota tietää, mutta koska paino ei ollu mikään juttu tässä nyt tällä hetkellä, en jaksa ressata asiasta. Vähän täytyy kuitenki kattoa tuota ruokavaliota, ettei tuo syöneeksi liikaa kuitenkaan.

Mitään maatakaatavan ihimeellistä ei siis oo ilimassa, homma jatkuu ja näin, eli pyrkimyksenä tehä kolome reeniä viikossa ja siihen päälle lenkkeillä ainaki vähintään kahesti, mielellään toki niin usein ko huvittaa ja kerkiää. Eikä muukaan urheilu tietenkään pahasta olisi, ei vaan oikein aika taho riittää mahottomiin ja esimerkiksi sukset on taas ihan poissulijettu juttu ko on niin surkiat ilimat. Reenit on kulukenu nyt ihan kivasti etenkin palakkarin astuttua kuvioihin, oon saanu pistää lisää painoja ja lisätä toistomääriä, että saan toivottavan lopputuloksen eli kunnon tuntuman reenattavassa paikassa. Tosin minulla oli tuon tangon kanssa pieniä ongelmia, mietin muun muassa että on se perkele kumma ko ei hauiskäännöt meinaa millään luonnistua näin pienillä(kään) painoilla, kunnes mieheke ystävällisesti valaisi minua, että ookko muistanu laskia tangon mukaan. :D No minähän sitten pätevänä tyttönä että en, ko eihän tämä paina palijon paskaakaan, tämmöne alumiinitanko. Yhdessä tuumin päätimme sitten punnita tangon ja yllätys yllätys, loppujen lopuksi se painoi jopa kokonaiset kolome kiloa, mikä tuli minulle kyllä ihan puun takaa. Toisaalta ihan positiivista, koska oon kyykänny isommilla painoilla ko mitä oon luullu. :D

Tarkoituksena olisi saaha jalat paremmalle tolalle (veikkaan vaan, että näitä koipia saa aika kauan kyykätä ja muuta, ennenkö jotaki tapahtuu etureisiä lukuunottamatta), keskivartaloon vähän lihasta (tai sanotaanko, että net surkiat vattalihakset, jokka on jossaki tuolla piilossa, vähän paremmalle mallille) ja yläroppaan muotoa käsiin ja olokapäihin. Tietenkään myöskään näkyvät muutokset esimerkiksi selässä tai muualla ropissa eivät olisi ollenkaan pahitteeksi, mutta ihimeitä lienee turha tavotella. Olisihan se kiva, jos mahassa olisi muutaki ko makkaroita ja farkuissa vähän täytettä pakaran kohalla, mutta mennään nyt ihan rauhassa etiäpäin. Terve, vahava keho, jossa ite viihtyypi niin, että jaksaa tehä asioita, oisi kuitenki se ykkösjuttu ja siinä ollaan ihan hyvällä mallilla, muu tulee sitten sivubisneksenä. Haluan olla se ihiminen, joka jaksaa urheilla ja jolle se urheilu on osa jokaviikkoista elämää ihan luontevasti ja niin, että siitä nauttii.

Jäniskevennys! Ai että webbikameralla on heleppo luua illuusio lihaksikkaasta käjestä. :D

Miksi mulla alakaa soija päässä tätä kuvaa kattoessa se Smurffien Pattismurffi? :DDD Yhtä vakavasti otettavaa pullistelua...

Mulla on joku pakkomielle näihin "pullistelen-olematonta-hauistani" -kuviin. Mutta on siellä käjessä ja olokapäässä sekä rinnassa ja yläropassa muutenkin ehkä jopa tapahtunut jotain.

Ruokavalion pyrin piettämään perusterveellisenä niin, ettei haittaa vaikka välillä vähän syö pitsaa ja pullaakin (kerta tein niin hyviä gluteenittomia korvapuusteja, prkl!) Tiiän kyllä, että oma heikko kohtani on se, ko pakkasessa on pullaa ja muffinsseja, mutta ei kait se auta ko koittaa elää järkevästi. Tykkään liian palijon leipomisesta ja ruuanlaitosta voijakseni kieltäytyä kaikista herkuista. Eikä se tosiaankaan ole tarkotuskaan, vaan se, että pysyisi eväät ja kulutus balanssissa, eli ei kumpaakaan liikaa vaan sopivasti molempia. Tänään tehtiin kanaa ja wokkivihanneksia sekä salaattia ja huomenna meinasin pyöräyttää salaattia ja falafel-pyöryköitä kermaviilikastikkeella. Ja edellisestä kerrasta viisastuneena en ehkä lyö kaikkia pyörykkäaineksia kerralla tuohon huipputehokkaaseen blenderiini, vaan muussaan kikherneet ja muut osissa...

Lisäksi pyrin tekemään imukuppihierontaa suht säännöllisesti, jotta pysyypi nesteet liikkeellä ja toisaalta esimerkiksi jalat palautuu paremmin reenistä. Ja saapahan nuilla jumitki niskahartiaseu'ulta aika hyvin auki. Miinuspuolena tosin mustelmat niskassa ja hartioissa, joita en ees ite huomannu ennenkö J huomautti niistä. Olihan net kyllä kieltämättä aika karun näköisiä. :D

Tässä maatessani tuun nyt kyllä hieman katumapäälle, etten jaksanu lähtiä lenkille, muttako kohta alakaa se jääkiekko niin sitten ei enää kerkiäkään. Olisi saattanut auttaa tähän "aivot toimii puoliteholla enkä jaksa tehä mitään" -jumiin. Oikiasti pitäisi varmaan vaikka kirjottaa kandia tai lukia tenttiin ko ens viikon aikataulut tulee olemaan aika tiukat, mutta en vaan nyt millään jaksa.

Tekisi mieli suorastaan olla hieman todellisuuspakoinen. No mutta, sitä jääkiekkoa nyt. Jos se menee huonosti niin sitten voin lähtiä vielä sinne lenkilleki. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Ja ai niin, loppukevennys. Tästä vois tulla vaikka meikän reenipiisi.