En etsi valtaa, loistoa.

Ilimotusluontonen asia, meikäläisen Picasan kuvatallennustila posahti juuri umpeen (koska olen huono bloggaaja, enkä missään vaiheessa jaksanut ajatella niin monimutkaisesti, että oisin pienentäny kuvia, ja toisaalta, en tiiä onko se nyt niin kivaakaan). Koska kuvat kuitenki näyttelee meleko isoa roolia täällä, vetäy'yn nyt pienelle tau'olle miettimään, että miten alan kikkailla nuitten kuvien kanssa. 

Se on kyllä ihan kyrpivää, että mikään ilimanen ei tarjoa sulle rajatonta vapautta. Aivanki varma asia on se, etten rupia maksamaan ylimääräisestä tallennustilasta, mutta kyllähän tuo kikkailuki vituttaa (juurikin se syy, miksi olen raakasti lisänny kuvat aina Bloggerin kautta.) Valokuvat on minulle aika pitkälle SE JUTTU, joita on kiva julukasta täällä, enkä ole kokenu mielekkääksi niitten pienentämistä, vaikka ilimeisesti sillä tavoin saisi joustettua tuon Picasa Web Albumin tallennustilan kanssa. Ehkäpä se on se Flickr sitten. Tosin siinäki on se kuukausittainen latausraja (?) kai? Jotenki seki kuulostaa niin siltä, että vitutus on 100 % taattu.

Kyllähän tämä maailma on! Spotifykin vittuilee harva se päivä, alan kyllä kohta oikiasti kallistua sen Premiumin puoleen. Paitsi ettei mulla ole varaa maksaa siitä. :D

Joo. 

No mutta, meisipä menee nyt nukkumaan. Vielä yhet joululaulut vaan ensin. 

Briefly in English: I'm taking a little break, because I have some picture problems. See ya soon, I hope!

The price of a war must be paid.

Iltaa. Oikiasti oisin ollu jo menossa nukkumaan, mutta pakko tehä jotaki ennenkö aijon simahtaa, ko muuten tulee nukuttua ylipitkät yöunet. Siispä voisin esitellä meikäläisen käjen taitoja ja sitä, kuinka hienon tv-tason ittelleni kokosin omin pikku kätösin.

Pahoittelen kuvien paskaa laatua, pitäisi ostaa kameraan kunnon salama.

Kämpässä vallitsi hienoinen kaaos. Oonko koskaan kertonu, kuinka palijon vihaan johtoja? Ai en? No helevetti PALIJON. Jos minä saisin päättää, kaikki tekniikka oisi täysin langatonta. No, minun työkalupakki on vaalianpunanen ja minä en saa päättää. En tiiä korrelloiko nämät asiat keskenään (vois tehä ristiintaulukon ja tutkia asian, anyone?), mutta näin se nyt kuitenki valitettavasti menee. :D 

Olen vahavasti sitä mieltä, että Ikean pakkausten päällä pitäis lukia isoilla kirijaimilla "varoitus, et saa tätä koottua iliman kohtuutonta väkivaltaa", ko eihän sen nyt pitäisi olla mahollista, että hyllylevyjen paikalleen saamiseen tarttee vasaraa. Mutta kyllä siihen tartti. Ja pari kirosanaa.

Nämät menee muuten Emmille! Näin hieno vaalianpunanen työkalupakki. Ja on kuule käytännöllinen. :D Vaikka jakoavain oliki lähes mitätön kyllä. Mutta vasara, saha, ruuvimeisselit, mattoveitti ja rullamitta on kyllä tulleet tarpeeseen. Piheilläkin oon tainnu tehä jo jotaki. Vatupassia en tartte ko se ei oo niin justiinsa kuitenkaan. Oon ehottomasti sitä mieltä, että joka naisen kaapista tulee löytyä tämmönen! Pääsee ainaki alakuun.

Sitten vähän kurkkausta joululahajoihin. Voin spoilata täällä, ko tiiän ettei äiti tai muut asianomaiset käy näitä kattelemassa. Teetätin pari suurennosta valokuvista ja kehystin. Alimmat kehykset on oikiasti valakoset, tiiä miten tuo taas nuita värejä heittelee. Oisin oikiastaan voinu laittaa nämät iteki seinälle.

Ja sitten niitä meikän joulujuttuja! Tuo oksa on tosiaan sieltä Jotexilta, ollut tuolla pöy'ällä jo lokakuusta (se on kaamosvalo, ettäs tiiätte) ja sitten on tosiaan uusi ystäväni herra Sypressi, johon jo tutustuittekin. 

Ai niin, se tv-tasoki muuten. Täällä näyttää ihan jonku äijän kämpältä kiitos noitten teknisten härveleitten... Yritin lieventää tätä vaikutelmaa säälittävällä kukallani ja kynttilöillä. En ehkä onnistunu. :D Enkä todellakaan muuten kato Salakkareita, net vaan sattu olemaan taustalla auki... ...niin varmaan. Nuot kaiuttimen jalat sain kotua, mutta saa nähä, että tekevätkö net ittensä vielä tarpeettomaksi. Voipi olla, että saatan kokeilla nuitten stereoitten uuelleensijoittamista.

Lopuksi vielä joulukortteja! Askarteleminen on sikahauskaa ja saa toki ottaa mallia, jos haluaa. Nuot kuuset on meikäläisen lemppareita kyllä, mutta tykkään kaikista kyllä. Pitäisi askarrella paskarrella vielä pari. Ja ehkä tuunata vielä muutamaa noista.

Nyt sitten Carolus Rexia ja iltatoimien kautta nukkumaan. Viikonloppuna muuten räjähtää! Tai no, oon kyllä edelleen vähän pettyny siihen, että Solski skippasi koko komeu'en. Mutta koitetaan kaapia kasaan maata järisyttävät pilheet iliman sitä. Ainaki se on Sabaton, jos ei muuta. Voi pojat, tätä minoon oottanu koko pitkän syksyn! Olutta ja ruotsalaista sotaheviä, tykkään. Voiko sitä tämmöne pieni nainen muuta toivoa. 

Meen hamppipesulle ennenkö alan kilijua ko pieni tyttö, ei nimittäin ois kiva (naapureille eikä mulle), ko sattuu kurkkuunki taas niin perkeleesti. Vaikka naapuri kyllä äsken laulo ja kuulosti ihan ulisevalta koiralta. Oikiasti! En liiottele yhtään, oon nimittäin pari iltaa luullu, että joku on laittanu koiranpennun, mutta tänään tajusin, että se onki vaan tuo naapuri, joka laulaa. :-----------D

Öitä!

Briefly in English: How to built up a tv shelf from Ikea. You need pink tools, a little bit violence, lots of dirty words and maybe even some prayers to those Swedish God's of Ikea, who decide which furniture gets to live and survives in the hands of mortal people...  Anyway, next weekend I'm going to meet some other Swedish gods, the one and only war metal band Sabaton.

Pimeän tultua mä puristan kättäs.

Hyvää iltaa.

Tarkoitukseni oli tehä pienimuotoinen katsaus minun ja uuden Ikean huonekaluni eli tv-tason yhteistaipaleen alusta ja vähän muustaki, mutta koska kamerasta päätti loppua akku ennenkö kerkesin saaha kuvat koneelle, se jääköön toiseen kertaan.

Mutta koska joulu nyt vaan tunkee ovista ja ikkunoista (tunkee se, kattokaappa vaikka oman kämppänne ikkunasta ulos, niin ihan varmaan näättä siellä pimey'en keskellä jotain jouluisaa, mitä minä sanoin!), aattelin minäki esitellä uusimman perheenjäseneni alias herra Sypressin. 

Herra Sypressista oli myös hienoja oikialla kameralla otettuja kuvia, mutta no, näättä net sitten myöhemmin. Tykästyimmä todella palijon toisiimma näin niinkö heti. Kannoin herra Sypressin rakastavasti sylissäni marketeilta (kyllä, joku kieltää nyt multa kyllä kaupassa käymisenki!) kämpille ja kieltämättä saimme osaksemme huvittuneita silimäyksiä, mutta emmä met välittäneet. Se oli kuiski vähän rakkautta ensisilimäyksellä, jos näin voi sanoa. Loppumatkasta tosin aloin miettiä, että herra Sypressi voisi kyllä vähän laihuttaa, sillä käjet alako kummasti olla makaronia. Ja tämän jäläkeen repeilin ittekseni tajuttuani suurin piirtein juttelevani mielessäni kasville. 

Sitä se liian pitkä aika yksin teettää. Äsken tulin ulukoa viemästä roskia, ja taisin sanoa herra Sypressille "hei ystäväiseni!".... .. .. .... ...  No mutta lohutukseksenne voin kertoa, että herra Sypressi EI vastannu. Mitään. :-------D Roskiskatoksilta tullessani tein myös sen nolon mokan, että jostain syystä päätin rapun ovella kääntyä vilikasemaan ohitteni kävelleitä jätkiä, jokka tuli meikän rapusta saunasta ja olivat menossa omaan rappuunsa. Yleensä en pahemmin naapureita vilikuile, mutta jostain syystä iliman minkäänlaista suurempaa ajatusta käännyin kattomaan olokani yli. No, eiköhän se toinen niistä jätkistä ollu päättäny justiinsa tehä saman, olin vissiin niin hemaisevan näkönen roskiskatoslookissani, paskanen tukka sekasin ja iliman meikkii. Kylläpä vähän kuumotti. Saattoi olla osasyy, miksi moikkasin herra Sypressiä niin iloisesti äsken (no ei kyllä ees ollu hyvännäkönen jätkä, meni vilikasu ihan hukkaan!)

Asiaan. Herra Sypressillä oli hintaa vajaa 15 euroa ja valot siihen lähti vajaalla kympillä. S-etukorttitarjous, 80 ledin sarja uluko- ja sisäkäyttöön 9.90 €. Vähempiki määrä lamppuja ois riittäny, muttako halavalla sai enemmän niin pitihän sitä. Nyt oonki täällä sitten ihan huolesta sairas, että miten saan herra Sypressin säilymään hengissä.  Suunnittelin, että laitan sen partsille, mutta enää en ookaan niin varma, ko se on tässä sisälläkin aika kiva kaveri. Toisaalta luulen, että sen hengissäseleviämistsäänssit on partsilla paremmat (tai no, kuulemma net siellä jäätyy mutta pysyy kuitenki vihiriänä, ja sehän on tässä se pointsi!) ko mitä sisätiloissa. Tarttis vissiin aika railakkaasti kastella, suihkutella päivittäin ja ei sais olla liian lämmintä. 

Mutta kattellaan mihin lopputulokseen tulen. 

Tässä onki sitten net teille jo aikoja sitten lupailemani Oulun rumimmat jouluvalot! Kuvassa mukana myös ihanaa _lunta_. Näyttää tuo valohirvityski valakosen lumen keskellä palijon inhimillisemmältä... Not. Anteeksi jos joku tunnistaa omaksi partsikseen. :D Herra Sypressi says no!

Ja tässä lopuksi vielä vähän kynttilätunnelmointia kännykän syövereistä. Ihania nuot punaiset tuikkukipot, netkin Prismasta. Ja hintaa vajaat kaks euroa kipale. Kylläpä se on ihanaa, että tulee joulu. Pitäisi varmaan piettää pikkujoulut, ko alakaa olla tuo tunnelma täällä kämpillä kohillaan. 

Ja ai niin, meinasi unohtua tämä loppukevennys! Ihailkaa tv-tasoon itte askartelemaani aukkoa tulevan Blu-ray-soittimen johoille. Kyllä meisi osaa! Pitäisköhän vaihtaa alaa? Tytöt nauroi meisille ko selitin ihan fiiliksissäni bussissa, miten taiteilin tv-tasoon sahan ja mattoveitten kanssa rei'än taustapaneeliin. :D Meillä tosinaisilla ei mee sormi suuhun eikä oo peukalo keskellä kämmentä, ehei.

Mutta nyt minä lähen tiskaamaan ja ehkä viikkaamaan pyykkejä, jos jaksan. Palataan kätteni töitten tiimoilta viikon aikana. Hyvää alakanutta viikkoa kaikille!

Briefly in English: Some Christmas decorations. Yes, it's almost December! I can't hold me back anymore.

Kukaan ei saa tietää ketä aattelen, mitkä on mun salaisuudet.

Toteutin eilen erään meikäläisen suuren unelman ja kävin Sinooperissa. Muistan ko olin pieni ja luin äitin askartelulehtiä ja ihailin niitä kaikkia Sinooperin mainoksia. Siihen aikaan lähin oli täällä Oulussa, eikä met täällä ikinä käyty, joten piti tyytyä olemaan luova ja askartelemaan niitä lehtien malleja soveltaen.

No, eilenpä sitten menin käymään siellä kitin viimisen kerran tiimoilta, ja oikiasti. Mikä paikka! Mietin siinä, että kuka helevetin hullu päästikään askartelufanaatikon tänne. Oli niinkö oisin kuollu ja päässy askartelijoitten taivaaseen. Oli pakko vaan kierrellä hyllyjen välejä ja ihastella ja hipelöidä kaikkia. Sitten keräsin kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin. Kävin myös Tiimarissa ja lopuksi Prismassakin. 

Unohin lähtiä neurologian ja neuroanatomian luennolleki. :D

No, taisin sitten niinkö innostua tuosta askartelusta vähän liikaakin ja tässä lopputulos:

Hihhihii vähän niinkö lähti mopo lapasesta ja roimautti suoraan rotkoon asti! Ikkunan välissä on joulumaailma, jossa kuuset on kyllä vähän kenollaan. Ikkunan välissä on myös lunta. Ja karkkia! Nyt on myös meikäläisen ittehillintä ja kurinalaisuus testissä, loput karkit meni nimittäin tuohon kulhoon oottamaan vieraita. Löytyy sieltä ikkunan välistä nuita tähtiäki, ja partsin oven lasista lisää lunta. 

Vapise Oulun märkä ja liukas (:DDDDD) marraskuu, mulla ainaki on lunta. Haluaisin olla paikalla näkemässä (no enkä haluais, pitäis varmaan mennä kylppäriin karkuun) ko partsinmaalaajat tulee tekemään hommiansa. Alaovessa luki, että tämmöset hemmot ois tulossa käymään meijän talon kämpissä, saa nähä näkyykö niitä täällä. No, ainaki olen parhaani yrittäny, ettei niillä ois ihan kauhian tylsää tuolla parvekkeella!

Ja tämähän on vasta niinkö alakua. Seuraavaksi aattelin askarrella joulukortteja. Joulu tulee joka askeleella (mikäli vaan pysyy pystyssä) lähemmäs ja suorastaan jo huutelee nurkan takana. Vaikka ei ihan heti uskois ko ulos kattoo. Paitsi jos tarkentaa katseensa vaan tuohon lähelle. Vejin kyllä meleko komiat lipat tänään lipaston pihalla, onneksi on iso ja pehemiä perse joka pelastaa ja säilyin vammoitta. Eikä muuten käyny ees kipiää. Jos ois yhtään laihempi pylly, niin kyllä olis käyny köpelösti, vähintäänki häntäluu murskana. Oi lumi, voisitko jo sataa maahan asti?

Mutta joo, hauskaa perjantain jatkoa kaikille eläkääkä teloko ittiänne jos liikutte ulukosalla (ja varsinnkaan jos teillä ei oo näin mahtavaa ahteria ko mulla!), minä alan askarrella niitä joulukortteja. Ja ehkä jos muistaisin varata pyykkivuoronki ennekö tuo pyykkivuori lähtee kävelemään tuolta kylyppäristä tai syö minut alleen ko pahaa aavistamatta meen veskiin. Ai niin, ois pitäny vissiin johonki tenttiinki lukia... 

Kassellaan! 

Briefly in English: Although there is wet and slippery outside, inside my apartment (or should I say, inside my window) is snow and stars in the sky. A winter wonderland, I might say. It was so depressing to watch out of the window, so I made some decorations. Christmas tree, stars and snowflakes! And some candies. Feelin' much better now. Next I'll light up some candles, listen music and make christmas cards. You'll never guess what is my favourite holiday...

Happy birthday sulle.

Okei, väitin vielä viime viikolla, etten aijo muistaa PikkuMustaa mitenkään, mutta sitten halusin kuitenki tehä jotaki vähän erilaista meijän yksivuotisen taipaleen kunniaksi. Meikäläinen ei ole todellakaan ollut mikään suunnaton suksee, enkä ees haluakaan olla. En ehkä tällä kokoonpanolla. Sillon ko alotin kirjottelun, minulla ei oikiastaan ollu mitään ajatusta siitä, mitä haluaisin kirijottaa. Minä vaan halusin kirjottaa jotaki. Matkan varrella on muotoutunu ajatuksia siitä, mihin suuntaan tätä voisi viiä ja minkälaisista asioista haluaisin kirijottaa, mutta ehkä sitten joskus. Tämä on nyt tämmöne, eääh, livestyle (? :DDD) -blogi, jonka ensisijainen tarkotus on ollu alusta asti jakaa omia kuulumisia ja ajatuksia ystäville ja kavereille.

Välillä oon kyllä miettiny lopettamista, koska oon kokenu kirijottamisen suhteen semmosta alisuoriutumista. En viitsi omalla naamallani kirjottaa ihan kaikkia sitä, mikä meikäläisen korvien välissä milloinkin vilistää. :------D Tai viitsin, mutta en julukisesti, koska kaikki ei välttämättä aina ymmärrä omintakeista huumoriani ja tapaa liioitella ja vetää överiksi.

No mutta, siihen spesiaalijuttuun, joka tulee tässä:

Pätkä Robinia by meisi! :----------D Antakaa anteeksi mikäli joku erehtyi kuuntelemaan ja koki suunnatonta tuskaa videon aikana (tai antakaa yleensäki anteeksi se, että laulan Robinia). Oli pakko tehä sanoituksiin oma pieni muokkaus, ko se on juminu tommosena meikäläisen kuuloradalle. Fiksut tajuu. ;) On kyllä ihan kauhia kattella omaa venkoilua ja kiemurtelua tuossa webbikameran eessä ja tiiän, laatu on ihan häikäisevän huippua, mutta tällä mahtimasiinalla alias Toshiballa ei palijon parempaan pysty. Ääniki kuuluu vähän heikosti, ihan niinkö oisin hissutellu koko piisin, mutta ko en viittiny tunkia naamaa ihan kiinni koneeseen, että se mikki ottais vähän paremmin. Ei se nimittäin niin kaunis ole. :D Voisin vetää tähän vielä kootut selitykset siitä, että lunssa oli puskemassa päälle (tuossa vaiheessa tosin ääni vielä kuiten kuluki, toisin ko tänään, video on maanantailta) ja oisinhan minä voinu reenata tuota vähän pidempään ko kaks minsaa ennenkö vejin sen nauhalle mutta ääh. Ei sole niin vakavaa. Pitäisi vissiin myös hienosäätää tuota meikäläisen ässää laulaessa... Lopun nolo lentopusu on teille kaikille ihanille, jokka käyttä täällä säännöllisesti lukemassa meikäläisen sepustuksia. <3

Ja ohan mulla vielä vähän oma lehemä ojassa kylijellään tässä, mutta ei siitä sen enempää. 

Toivotaan nyt, että tämä toimii. Oon tapellu koko aamun Bloggerin kanssa, ko se ei suostunu lataamaan tuota videota suoraan koneelta tänne ja lopulta jou'uin laittamaan sen Youtuben kautta.  Se ei ole siellä julukisena, eli että löy'ä sitä hakemalla (ei sillä, että kukaan sitä haluaisi sieltä ees löytää). :D 

Mutta niin, hyvää synttäriä PikkuMustan Päiväkirjat ja thäng juu kaikille, jokka minua oletta tämän projektin kanssa tässä vuojen aikana tukeneet, ja tietysti kaikille, jokka joskus on tätä vaivautuneet lukemaan. 

Briefly in English: Happy Birthday for my blog! It's now officially one year old baby. It's been a nice year and I want to thank you everyone! I keep going on and try to do my best.

Hei, ootte idioottei, kaikki te naiset.

Oon ihan vastikään tutustunut maan mainioon Lapin kollegaan (tämä "kollega" on nyt kyllä vähän kyseenalainen ilimaus ko minuahan ei hyvällä tahollakaan voi sanoa kovin kummoiseksi bloggaajaksi), eli Ikisinkkuun ja täytyy sanoa, että oon nyt meleko monta iltaa viettäny nauraen pissit housuissa ja silimät veessä. Siinäpä vasta nainen! Täytyy hattua nostaa, sen verran mahtavalla tavalla irtoaa huumoria elämästä ja etenki niistä miehistä. Tunnistan itteni hyvin monesta kohtaa juttuja, niin huumorin ko yleisen habituksenki osalta. Se on parhautta ko joku osaa nauraa itelleen ja olla muutenki rehti ja suorasukainen jutuissaan. Ja tehä pilaa ihan kaikesta. 

Ja ennen kaikkia; aijon vakavasti kokeilla selluliitistä eroon pääsemiseen kuivakuppausta, kiitti vinkistä. No, en ehkä kokeile sitä ihan just nyt heti, mutta hyvissä ajoin ennen seuraavaa kesää. Well hello tulevat kuumat kesäkuukau'et ja bikinit! Tsiigatkaa mun pebaa ja sen silimiähivelevää kauneutta.

No, päiväunelmat sikseen, pointti tässä jutussa oli se, että päätin poimia Ikisinkun kyssärit yleisestä haasteesta viime kesältä tänne ja vastailla niihin, niin tulleepahan tänne meikäläisen lokiinki jotaki muutaki, ko vinetystä siitä, miten opiskelu on ressaavaa ja huokailua siitä ihanuuesta, että on perjantai.

1. Mitä ihan oikeasti haluaisit sanoa juuri sille ihmiselle, joka mielessäsi eniten pyörii?

- Kauhia pohinta päällä siitä, kuka siellä pyörii eniten. Sitten en osannu päättää kahen väliltä ja tulin siihen tulokseen, että haluaisin sanoa toiselle "vittu miten palijon sinä minua satutit ja siitä huolimatta minä sinusta vaan niin kovin tykkään." ja sitten toiselle "tykkään sinusta. lujaa." Tai jotain tämmöstä. Ehkä paremmin muotoiltuna, eli minun tapauksessani runsaan rönsyilevänä avautumisena, joka sisältää mutkikkaita sivulauserakenteita.

2. Miksi et sano sitä hänelle itselleen suoraan?

- Koska olen pelekuri? Koska aika ei ole kypsä? Ehkä sanonkin? Riittääkö, jos sanon, että prosessi on vaiheessa. 

3. Etkö joskus oikeasti tiedä, vai väitätkö olevasi tietämätön vain siksi, ettet loukkaisi jonkun tunteita?

- Ei, en minä kyllä aina todellakaan tiedä, en varsinkaan silloin, jos joku sanoo ei ja tarkoittaakin sillä joo. Joku on joskus väittäny tätä naisten tavaksi kommunikoida, mutta jos näin on niin minulla on sitten net miesten putkiaivot. 

4. Loukkaannutko helposti?

- En minä kyllä yleensä. Ei sitä kovana vittuilijana kärsi. :D Vaan jos joku sanoo jotain oikiasti pahaa tarkoittaen ja ilikiästi niin toki, miksi en loukkaantuisi. Mutta kyllä minun (huono) huumorintaju aika palijon kestää. 

5. Kaadut keskellä kauppaa, housusi repeävät ja maitopurkki rikkoutuu syliisi. Itkettääkö vai naurattaako?

- Naurattaa. Paitsi jos on kuukauen suositut niin silloin todennäköisesti itkettää. :D

6. Kävelikö ihastuksesi juuri sisään samaan kauppaan edellisessä tilanteessa? Oletko siis niitä ihmisiä, joiden elämästä voisi kirjoittaa romanttisen naisten hömppä-bestsellerin?

- Minä oon just se tyyppi, joka unohtaa miten puhutaan, kävellään ja yleensäkään tehään mitään motorisesti haastavaa tai oikiastaan mitään sillon, ko joku mahtava mies tallustelee näkökenttään. Ja usein meikäläisen naamassa on jotain pahasti pielessä sillon, hampaan välissä pinaattia vaikken ois kuukauteen syöny sitä ja muutki tähet taivaalla ihan vituillaan.

7. Mikä asia sinussa on eniten pielessä?

- Tämä kysymys on vahavasti jokapäiväisen pohodinnan alla. :----D No ei kai. Ehkä se, että minulla on vaikeus luottaa ihimisiin ja jonkinasteinen sitoutumiskammo, oon palijon herkkiksempi ko mitä useimmiten annan ymmärtää ja oon vaan ihan tavallinen ihiminen kaikkine huonoine puolineni ja heikkouksineni. Nii ja sitten se, että oon kovaääninen enkä ole koskaan hilijaa. 

8. Hymy sponssaa sinulle ilmaisen kauneusleikkauksen: minkä valitset?

- Kauneusleikkauksen? Minä voisin ottaa jonku kiinteyttävän hoijon. :D Hmm, ehkä tekisin jotain leualleni ja kiristäisin sitä löysää siellä alapuolella. Tai ottaisin jonku tissien uuelleenmuotoilun. Vai voiko kauneusleikkauksilla tehä jotaki löllöille käsivarsille? :D Jotain pientä ja muille näennäisesti huomaamatonta, mutta oman mieleni parantamiseksi. Tai sitten en vaan menis mihinkään, mitä Hymy sponssaa. On se vaihtoehto sekin. 

9. Miten poistat glitterlakan kynsistäsi?

- En tiiä, en käytä glitterlakkaa!

10. Kymmenen vuoden päästä: missä olet, mitä teet ja kenen kanssa?

- Oisin kolkytkaks ja minulla on toivottavasti mies ja lapsia, sekä koiria, oon töissä ja mulla on kiva talo. Vapaa-aikaani kulutan itelleni nautinnollisten asioitten parissa ja olen tasasen onnellinen semmosiin elämän perusjuttuihin. Se klisee, jos ymmärrätte mitä tarkotan.

11. Menet naimisiin: alatko pihdata?

- En todellakaan. :DDDDDD

Siinäpä nuot. Minen ala keksiä kysymyksiä, ko ei niihin kukaan kuitenkaan halua koskaan vastata. Nyt minä palaan takasin lukemaan Ikisinkkua (enkä suinkaan tenttikirijaa, niinkö pitäisi), nauttikaa tet näistä huonosta vastauksista. :D Ei ollu ees ainuatakaan kuvaa, millä piristää tätä! No mutta, palataanpa taasen. 

Briefly in English: Found this lovely blog called "Ikisinkku". I've been reading it few days now and laughed my ass off. She has a great sense of humour. Maybe that's because she's from Lapland like I am. I understand and agree completely. :-----D And also because the blog is mostly about men...

I am the perfect gentleman.

Hyvää maanantaita vaan kaikille.

Tai tiijä siitä niin hyvästä, oon heränny tänään 4.45, meinasin saaha itkupotkuraivarin tilastotieteen luennolla ko en tajuu enkä osaa, olo on kipiä ja palelluin matkalla postilta kämpille. 

Kalenteri näyttää lohuttomalta ja samoin ilima ulukona ja mieli vois olla musta. Halicardille löytyis käyttöä, vaan ko ei ole ketään kelle vilauttaa sitä.

Mutta sitten söin kaurapuuroa ja pilttiä ja huomasin, että Spotify toimii taas ja mietin että katon Suomen Huippumalli haussa ja meen sen jäläkeen nukkumaan. Viis siitä, että mulla on vaan tämä viikko aikaa lukia autismi-tenttikirija tai että en oo käyny kaupassa, enkä siivonnu. Enkä purkanu laukkua.

Viikonloppuna sain kuitenki juhulia ihanaa pikkurinsessaa ja sain mukavia kuvia, söin mahan täyteen käristystä ja kakkua sekä lenkkeilin hyvässä seurassa. 

Ja mikä tärkeintä, tänään sain mahtumaan jalakaan net liian pieninä kirppikseltä ostetut farkut! Hyvä minä. 

Mutta nyt jonneki tosi olennaisten asioitten pariin, kuten vaikkapa askartelemaan lumihiutaleita ja juomaan teetä.

Briefly in English: Lazy Monday. I don't feel like doing anything, so I'll just sit down and chill out this evening.

Ollaan yksi ja ainoa.

Jokin tätäki vanahaa vielä öisin valavottaa ja saa venyttämään nukkumaanmenoaikaa liian monella tunnilla. Nimittäin lukeminen.

Toissa iltana tein sitä niinkin narsistisesta näkökulumasta, että luin tätä blogiani ja tekstejä taaksepäin ja bongasin samalla tuhat ja yksi kirijotusvirhettä. Logopedin luki- ja kirotushäiriö. Eiku. :)

Pakko myöntää, että hieman huvittuneena silimäilin näitä tämän syksyn tuotoksia, jokka tuntuu toistavan yhtä ja samaa kaavaa. Mulla on kiire, minua väsyttää, mutta jaksaa jaksaa, ja sitten koittaa perjantai, ah ihanaa, en tee yhtään mitään. Mutta sitäpä se meikäläisen elämä on. Pähkinänkuoressa.

Jos minulla olisi joku jeleppaamassa tuossa fotoamisessa, voisin tehä vaikka koosteen siitä, miltä meikäläisen pukeutuminen näyttää viikon aikana, koska se vaihtelee niin fiiliksen mukaan laijasta laitaan, mutta semmone ois tuskin mielekäs minään peiliposena. Mutta katsellaan ja mietitään.

Tänäänkin on ihana perjantai ja lähen kohta ottamaan suuntia kohti Sallaa. Tajusin myös, että ens viikolla tulee täyteen vuosi tätä skriivailua. En kyllä ajatellu juhulistaa päivää mitenkään erityisemmin. :----D Sovittakoon, että juhulat pietään viikonloppuna Siilin kaksvee partyjen yhteyessä. 

Hyvää viikonloppua kaikille, minä rupian nyt viimeistelemään pakkaamisen!

Briefly in English: Have a nice weekend, everyone! Remember to relax and enjoy.

Se on jossain, jossain, ja me löydämme sen.

Meikäläista kuttuis kovasti kauhia vuori tiskaamattomia astioita ja pyykitki vois lapehtia kaappiin, mutta taijampa kuitenki pyhittää pienen hetken kirijottelulle ja kertoilla vaikka opiskelun ihanuuesta!

Oon nimittäin raahannu tänään aika pinkan tenttikirijallisuutta lipastolta kotia ja joutunu tulemaan bussilla, joka kiertää väärällä puolelle väläkkyä kylää ja raahannu niitä selekä vääränä kämpille. Yksi kirija ei mahtunu ees reppuun, joten kannoin sitä kunnon koululaisen olosena sylissä... Kellohan näytti tässä vaiheessa käyvän jo viittä ja viimisiä hetkiäni lipastolla piristi tilastotieteen luennot aikavälillä 14.15-16.30. Ah.

Siinäpä noita! Mieltä ja aivoja, oppimisvaikeuksien neuropsykologista näkökulumaa, autismin kirjoa, psykolingvistiikkaa ja vielä vähän neuropsykologiaa. Voitte huvin vuoksi yhistellä, että mikä on mikä. Näitä pitäis tässä kahalailla enemmän ja vähemmän ennen joululomaa läpi. Ja niin, kuvasta puuttuu Lapset kieltä käyttämässä, joka mulla on onneksi hieman keviämmässä muodossa.

Tällä hetkellähän elelen semmosessa parin viikon kuplassa, jonka suurin ressi on huomenna väännettävät kaksi kliinisen työskentelyn & ammattietiikan esseetä plus puheterapian alkulausunto sekä ens viikon kaks viimistä kiti-kertaa. Mutta hyvin pian näyttää tältä:

Tadaa! Tiedossa muutama ihan huippukiva päivä ja sitten tenttirupeaman eka tentti. Ja ko pään saa auki, ei loppua näy... Lietsoakseni pientä ahistusta voisinki listata tähän ennen joululomaa setvittävät tentit päivämäärineen.

Eli here we go:

pe 23.11. Kehitysvammaisuus & autismi  (luennot + kaks kirijaa, Lapset kieltä käyttämässä (osin) ja Autismin kirjo ja kuntoutus)

ma 26.11. Äänihäiriöiden lääketieteellinen tutkimus & hoito (luennot, ja arvatkaapa kuka on tuossa luentojen ja tentin välisenä viikonloppuna lauantaina Sabatonin keikalla :)))) )

ke 5.12. Neurologia & neuroanatomia (luennot)

pe 14.12. Psykolingvistiikka (luennot, 15 kysymystä joista tenttiin tulee nelijä ja kolomeen vastataan)

ma 17.12. Psykolingvistiikka (kirjatentti)

ti 18.12. Tilastotieteen peruskurssi (luennot, hirviä kurssi, en tiiä miten ikinä rääpin tämän kurssin kasaan ko nukahtelen sinne luennolle...)

ke 19.12. Kliininen neuropsykologia (luennot + kaks kirjaa, Oppimisvaikeudet - neuropsykologinen näkökulma ja Fundamentals of human neuropsychology osin, sekä suositeltavana kertausmateriaalina Mieli ja aivot - Kognitiivisen neurotieteen oppikirja osin)

Eniten huolettaa tuo vika tentti, ko se ei varmaan ole mikään heleppo, kirijat ei oo heleppoja ja ajankohta on äärimmäisen paska ko vähän luulen, että tuossa vaiheessa meen semmosella rääpi perkele kasaan niin pääset lomalle -asenteella... Ja tilastotiede, voi tilastotiede. Tulee ihan liikaa lukion matikka mieleen. Ja vaikka minä kyllä matikkaa osaanki, jo pelekästään asennevamma tuota kurssia kohtaan on niin kova ettei hyvä heilu. Mutta tuon jäläkeen oon kyllä lomani niin ansainnu! Ja ai niin, pitäähän meijän tosiaan saaha se kielellisen tietoisuuen ryhymän ohojaaminen pakettiin ja palauttaa harjotusraportti, mikä ei tosin onneksi tule olemaan mikään kovin kauhia keissi. 

Ollaan onneksi tehty sitä tässä harijottelun ohella koko ajan ja oon sitä paitsi alottanu sunnuntain tylsyyksissäni sen koostamisenki jo, että no hätä. Siihenki liittyy sitten vielä pientä oheistoimintaa, mutta aika tenttiinlukemispainotteinen loppuvuosi tulee opiskelujen osalta. Jotain puhetta tais olla jostain erityiskysymyksen suorittamisesta joulukuun alussa, saa nähä riittääkö aika ja kestääkö pää. :) Demot tältä syksyltä tulee onneksi tuossa kurssien ohessa, eikä niitten eteen tartte tehä sen kummempia ko olla läsnä. Ei kyllä päästä lomille turhan aikasin... No, viime vuonna joululoma tais alakaaki jo tyyliin 13. päivä joulukuuta, että sitä haikeu'ella muistellessa. :)

Eihän minulla oikiasti ees olis ihan noin palijon hommaa, mutta oon ottanu tuon psykolingvistiikan tosiaan tuonne ylimääräsenä. Toisena ylimääräsenä oon jo tälle syksylle tosiaan suorittanu sen audiologian & audiometrian kurssin, mikä onki itte asiassa ainut tältä syksyltä toistaiseksi tipahtanu opintopojo, kokonaista 1,5 sellaista. Yhteensä minulla on koossa 63 suoritettua pojoa, mikä tuntuu aika vähäseltä vielä. No, syksyn jäläkeen se täydentyy ainaki 30 pojolla. Mikäli kaikki menee läpi. :-------D

Erittäin hyvä, että tein viime keväänä kehityspsyka I & II ko nuot psykat on tuossa matkalla muuttuneet (muuten ois saanu käyä lisää psykaa tuon kliinisen neuropsykan lisäksi vielä tänä syksynä) ja muina lukujärjestyksen ulukopuolisina tuli tehtyä lastenneurologia sekä kuntoutustutkimus ja yhen opintopisteen erityiskysymys moniammatillisuuesta. Kirjotetun kielen häiriöiden missaaminen harmittaa vähän vieläki, mutta no, minkäs teet.

Jottei liian heleppoa olis, kevääksi on jo suunnitteilla muutaman ylimääräsen kurssin nappaaminen kalenteriin, esimerkiksi kai kuulovamma-kurssi. Ainaki kielitiede & fonetiikka ois tarkotus olla tämän vuojen jäläkeen paketissa, samoin vissiin psykologia. Lääketieteen opintojaki ollaan ainaki aikataulutettu niin, että net ois paketissa keväällä, mikäli vaan kaikki puuttuvat kurssit järijestetään. Tosin saa nähä sitten, että kuinka tiukat aikataulut tulee, ko se ensimmäinen terapiajaksoki alakaa keväällä. Artikulaatioterapiaa, wiii. 

No mutta, nyt suuntaan ajatukseni hieman lähemmäs ja tuonne tiskien pariin, siellä nimittäin oottaa tämmönen kiva juttu:

Tiskikaaos! Senki vois toki muuten jättää aamuksi, ko huomenna ei oikiasti olis ko tilastotieteen LÄSNÄOLOPAKOLLISET harkat, mutta meijänhän pitää toki mennä meleko aamusta väsäämään net esseet loppuun. Tätä se on se logopedin elämä, jos kalenteri sanoo vapaapäivä, oikiasti se tarkottaa "tee niitä hommia, joita et muulloin kerkiä". No, eipä tuo ees oikia vapaapäivä ole. Vapaapäiviä ei itte asiassa ole meikäläisen kalenterissa näkyny sitten syyskuun, enemmän tai vähemmän täyttä viikkoa on tehty. Tämän viikon torstaina olis semmonen, paitti että sillon on illalla afasiakerho ja meijän pitänee Leenan kans kattoa kauhu-dvd kiti-ryhymän seurantakerrastaki joskus.

MUTTA, nyt net tiskit. Ja pyykit. Nähellään jos tenttikirijat ei tapa alleen! Viikonlopun vietän isänpäivän merkeissä kotona, mutta palataan astialle varmaan viimeistään ens viikolla, ehkä jopa ennen sitä. Jos tulee asiaa. 

Briefly in English: Have to study really hard before Christmas holiday. Oh yes, my thoughts are already there, even though I have seven tests before it. Well, I suppose the time flies quickly when you have so much to do and not so much time... But now some dishes and laundry before bed time!

You put your arms around me.

Ja se on jälleen kerran sunnuntai. 

Eilen kävin leikkimässä pikkuautoilla ja juoksemassa etten myöhästyisi bussista. Vaihoin myös jouluverhot ikkunaan, ko nethän voi hyvin laittaa jo marraskuun alussa. Piristää ees vähän jotenki tuota surkiaa, märkää ja lumetonta maisemaa ikkunan takana. Tekisi mieli myös askarrella lumihiutaleita ikkunaan, ettei näkisi tuota surkeutta. 

Paskat ko se lumi kävi maassa niin aikasten, että ei tuo surkia syksy enää tunnu missään ko kaipaan jo nyt eli Oulun aikatauluissa varmaan melekeen kuukauen etuajassa sitä lunta!

No mutta, eilen fiilistelin pyhäinpäivän hengessä kynttilöitä ja jouluverhoja ikkunassa: 

Khyylll. Mustat jouluverhot, joissa on valakosia, hopeisia ja kait vissiin vähän niinkö harmaita tähtiä. (Joo, vain minä voin ostaa jouluverhotki mustana.) Ja sitten niitten kaverina punaiset sydänlankaverhot. Tykkään. Ainut vaan, että noilla ei pysty samanlaiseen täy'elliseen peittävyyteen ko niillä meikäläisen normiverhoilla, mikä vaatii vähän totuttelua. Mutta koska minulla on enivei vähän suunnitelmia tuohon ikkunaan joulua kohen, ei se haittaakaan, vaikka net ei ihan täysin peitykään verhoilla. :)

Mutta niistä joulujutuista sitten tuonnenpana. Ja ai niin, tuo viiminen on sitten ihan vaan tommone randomnäpsäsy siitä, ko tosiaan polttelin kynttilöitä ja minusta tuo puu-ukkeli ja pullo muodostaa tahattomasti aika jännän yhistelmän. :)

Mutta joo, nyt lähen setvimään pyykkijuttuja, oon tässä kokkaillu taas tyyliin taijo ruokaa siitä mitä jääkaapista löytyy, ko et jaksa käyä kaupassa ja meinasin vielä tälle päivää reippailla Linnanmaalle kahaveelle. Pitänee siis varmaan tiskataki tässä. 

Hyvät alakavat viikot kaikille jo tässä vaiheessa! 

Briefly in English: Christmas comes early this year. My new curtains. White, silver and grey stars at black background and red hearts.

I'll sing it one last time for you.

Oon ihan pähkinöinä tästä Vain elämää -ohojelmasta. 

Musiikki on ihan mieletön juttu ja oon siitä onnekkaassa asemassa, että en hylijeksi juuri mitään genreä sen sisällä. Oon esimerkiksi 5-vuotiaana ollu ihan lovena Sillanpään Jartsaan, ja minusta se rokkaa edelleen ihan rankasti. Ja on oikiasti ihan mahtava persoona, voe että minä haluaisin joskus tavata sen! :---D Nylon Beatia kuuntelin ala-asteella ja synttäripileet ei ollu mitkään, ellei siellä soinu Nylon Beat. Vaikka tämän hetkinen Erin ei ehkä niin hirviästi iskekään, kunnioitan sitä naista siitä, että se tekee raikkaasti omaa juttuansa. 

Katri Helenaa tuskin tarttee ees mainita, se ei selittelyjä kaipaa, ja Kaija Koo on vaan ihan mahtava voimanainen, jonka piisien tahissa meikäläinen itkee harva se päivä tai lauleskelee niitä muuten vaan. Jonne Aaron ja Neumann on oikiastaan ainoita, joista meikällä ei oo oikeen minkäänlaista fiilistä, tai no, Negative on ollu meikälle vähän negatiivinen juttu (:-----D), mutta Jonne Aaronin muille tekemät piisit on ollu ihan toimivia. Ja voiko nyt jotain Dingoa olla huomioimatta, itteki oon hyppiny Autiotalon tahissa discossa ja laulanu Levotonta tuhkimoa karaokessa. Cheek on tuosta porukasta se, johon oon suhtautunu selevän halaveksuvasti (voiko näin sanoa? :D) mutta ensimmäinen särö meikäläisen inhoon oli kyllä se Syypää sun hymyyn, ja nyt ko oon kattonu tuota Vain elämää, niin voe pojat. Minä oon ihan myyty! 

Ja jotenki tämä koko idea, tommoset tyypit versioimassa toisiaan. Jotenki oon ihan tippa linssissä näitten piisien kans ja huoh. Musiikki on jotenki ihan rajatonta ja mitä mahollisuuksia siinä on! Miten eri tavoin asioita voi tehä ja minkälaisia tunteita se musiikki saa pintaan. Niin ja tietenki se, miten pieniä net jipot loppujen lopuksi on, joilla tehä piisistä omannäköinen ja oma. 

Alakaa laulattaa. 

Vähän sama niinkö kattoo Smashiä, niin alakaa laulattaa ja tanssituttaa.

Briefly in English: Music, it makes me crazy.