Iltaa. Oikiasti oisin ollu jo menossa nukkumaan, mutta pakko tehä jotaki ennenkö aijon simahtaa, ko muuten tulee nukuttua ylipitkät yöunet. Siispä voisin esitellä meikäläisen käjen taitoja ja sitä, kuinka hienon tv-tason ittelleni kokosin omin pikku kätösin.
Pahoittelen kuvien paskaa laatua, pitäisi ostaa kameraan kunnon salama.
Kämpässä vallitsi hienoinen kaaos. Oonko koskaan kertonu, kuinka palijon vihaan johtoja? Ai en? No helevetti PALIJON. Jos minä saisin päättää, kaikki tekniikka oisi täysin langatonta. No, minun työkalupakki on vaalianpunanen ja minä en saa päättää. En tiiä korrelloiko nämät asiat keskenään (vois tehä ristiintaulukon ja tutkia asian, anyone?), mutta näin se nyt kuitenki valitettavasti menee. :D
Olen vahavasti sitä mieltä, että Ikean pakkausten päällä pitäis lukia isoilla kirijaimilla "varoitus, et saa tätä koottua iliman kohtuutonta väkivaltaa", ko eihän sen nyt pitäisi olla mahollista, että hyllylevyjen paikalleen saamiseen tarttee vasaraa. Mutta kyllä siihen tartti. Ja pari kirosanaa.
Nämät menee muuten Emmille! Näin hieno vaalianpunanen työkalupakki. Ja on kuule käytännöllinen. :D Vaikka jakoavain oliki lähes mitätön kyllä. Mutta vasara, saha, ruuvimeisselit, mattoveitti ja rullamitta on kyllä tulleet tarpeeseen. Piheilläkin oon tainnu tehä jo jotaki. Vatupassia en tartte ko se ei oo niin justiinsa kuitenkaan. Oon ehottomasti sitä mieltä, että joka naisen kaapista tulee löytyä tämmönen! Pääsee ainaki alakuun.
Sitten vähän kurkkausta joululahajoihin. Voin spoilata täällä, ko tiiän ettei äiti tai muut asianomaiset käy näitä kattelemassa. Teetätin pari suurennosta valokuvista ja kehystin. Alimmat kehykset on oikiasti valakoset, tiiä miten tuo taas nuita värejä heittelee. Oisin oikiastaan voinu laittaa nämät iteki seinälle.
Ja sitten niitä meikän joulujuttuja! Tuo oksa on tosiaan sieltä Jotexilta, ollut tuolla pöy'ällä jo lokakuusta (se on kaamosvalo, ettäs tiiätte) ja sitten on tosiaan uusi ystäväni herra Sypressi, johon jo tutustuittekin.
Ai niin, se tv-tasoki muuten. Täällä näyttää ihan jonku äijän kämpältä kiitos noitten teknisten härveleitten... Yritin lieventää tätä vaikutelmaa säälittävällä kukallani ja kynttilöillä. En ehkä onnistunu. :D Enkä todellakaan muuten kato Salakkareita, net vaan sattu olemaan taustalla auki... ...niin varmaan. Nuot kaiuttimen jalat sain kotua, mutta saa nähä, että tekevätkö net ittensä vielä tarpeettomaksi. Voipi olla, että saatan kokeilla nuitten stereoitten uuelleensijoittamista.
Lopuksi vielä joulukortteja! Askarteleminen on sikahauskaa ja saa toki ottaa mallia, jos haluaa. Nuot kuuset on meikäläisen lemppareita kyllä, mutta tykkään kaikista kyllä. Pitäisi askarrella paskarrella vielä pari. Ja ehkä tuunata vielä muutamaa noista.
Nyt sitten Carolus Rexia ja iltatoimien kautta nukkumaan. Viikonloppuna muuten räjähtää! Tai no, oon kyllä edelleen vähän pettyny siihen, että Solski skippasi koko komeu'en. Mutta koitetaan kaapia kasaan maata järisyttävät pilheet iliman sitä. Ainaki se on Sabaton, jos ei muuta. Voi pojat, tätä minoon oottanu koko pitkän syksyn! Olutta ja ruotsalaista sotaheviä, tykkään. Voiko sitä tämmöne pieni nainen muuta toivoa.
Meen hamppipesulle ennenkö alan kilijua ko pieni tyttö, ei nimittäin ois kiva (naapureille eikä mulle), ko sattuu kurkkuunki taas niin perkeleesti. Vaikka naapuri kyllä äsken laulo ja kuulosti ihan ulisevalta koiralta. Oikiasti! En liiottele yhtään, oon nimittäin pari iltaa luullu, että joku on laittanu koiranpennun, mutta tänään tajusin, että se onki vaan tuo naapuri, joka laulaa. :-----------D
Öitä!
Briefly in English: How to built up a tv shelf from Ikea. You need pink tools, a little bit violence, lots of dirty words and maybe even some prayers to those Swedish God's of Ikea, who decide which furniture gets to live and survives in the hands of mortal people... Anyway, next weekend I'm going to meet some other Swedish gods, the one and only war metal band Sabaton.
Ahhahhaa, hajosin! ja tuo työkalupakki sulattaa tosiaan mun sydämen, ainaki, jos siinä ei ois jtn vaarallisia työkaluja :D
VastaaPoistaSe mitään vaarallinen ole, käytännöllinen ainuastaan. Ja ehottomasti pinkkinä! :)))) Varmaan ainut pinkki asia mitä minun kämpästä löytyy...
PoistaHei! Tämä asia ei nyt mitenkään liity yllä olevaan postaukseen... Luin, että olet opiskelemassa Oulussa logopediaa, jonne itsekin yritän kovasti tulevana keväänä päästä sisään :) Kuinka hektistä nämä kaksi ekaa vuotta on ollut? Onko paljon läsnäolopakkoa, luentoja, yms.? Kiitos jo etukäteen :)
VastaaPoistaHeippa! Kommentit ja viestit ovat aina tervetulleita, vastailen mielelläni. :) Kyllähän tässä on hommaa riittäny enemmän ko tarpeeksi, eka syksy oli aika hektistä ja on tässäkin syksyssä hommaa ollu ihan kiitettävästi! Harkat on aina yleensä 80 % läsnäolopakolla, mutta itte luennoilla on harvemmin läsnäolopakkoa. Itte oon kuitenki kokenu, että paikalla on ihan suotavaa olla ja harvemmin tulee kyllä oltua iliman tärkiää syytä pois.
PoistaLuentojakin kalenteriin riittää ihan mukavasti, tosin meillä näillä hommilla on tapana vähän kasaantua tietyille viikoille ja kuukausille (jolloin on tyyliin kaikki deadlinet ja tentit ja hirviästi luentoja :D) ja tietenki harjottelut (testikurssi & kielellisen tietoisuuen ryhymä) tehään normaalin opiskelun ohella näin alussa, samoin terapiat. Ensimmäinen terapiaharjottelu alakaa mullakin keväällä, eli artikulaatioterapiaa. Päivät saattaa joskus venähtää ihan heleposti kaheksasta-kaheksaan lipastolla tai opiskeluhommien parissa ja ko tuut kämpille, ei se opiskelu vielä lopu sillonkaan.
Eli kyllä tämä ihan työstä käy ja välillä on aika rankkaakin, mutta hengissä seleviää kyllä! Jos vaan motivaatio ja kiinnostus on kohillaan niin jollain sairaalla tavalla tästä hommasta jopa nauttii hetkittäin. Ja lopussa tietenki kiitos seisoo ko valamistuu omaan unelmiensa ammattiin. :)
Sori jos tämä teksti on vähän sekava, toivottavasti saat jotain irti! On tänään vähän tämmönen semivapaapäivä (kahesta viiteen tilastotieteen läsnäolopakollisiin harkkoihin...) ja oon aamun nukkunu univelekoja pois ja olo on vähintäänkin pölömästyny. :----D Tuolta sivupalkista voit klikata tunnistetta "opiskelu", sen alta löytyy lisää raatailua näistä hommista. Oon myös kirijotellu logopedian pääsykokeisiin liittyen, sekin löytyy täältä meikäläisen blogista (jostain...)
Tsemppiä yritykseen! Ja jää ihimeessä linijoille jos kiinnostaa, kirjottelen kuiten aina silloin tällöin tosiaan myös noihin opiskelujuttuihin liittyen. :) (Tulipas tästä nyt romaani!)
Kiitti näin pikaisesta vastauksesta :)
PoistaKävin lukemassa jo aiemmin sun postauksia pääsykokeisiin liittyen, ja ne oli tosi kattavia ja informatiivisia, kiitos niistä! Ja löysinkin Oulun yliopistojen sivujen kautta noita vuosikurssien ohjelmistoa ja näytti työntäyteiseltä. Tosin eipä se haittaa :) Siellä oli näköjään myös se, ah niin ihana, tilastomatematiikka.
Tänään lähti pääsykoekirjat tilaukseen ja lukeminen alkaa heti kirjojen saavuttua. Onneksi on tuo anatomian osio jo valmiiksi päässä (teen tekstinkäsittelijänä nyt hommia) niin pääsee vähemmällä.
Se onkin sitten mielenkiintoista, että miten yhdistää mahdollisen perhe-elämän ja opiskelun... :D
Haha, voi tilastotiede tosiaankin! Ensimmäinen ylitsepääsemättömän oloinen este tässä minun opiskelullani... No, ei kait se auta ko rämpiä ja ajatella, että ykkönenkin on arvosana ja tärkeintä on päästä se kurssi läpi!
PoistaMutta hyvä, että olen voinut olla jotenkin avuksi!
Perhe-elämän ja opiskelun yhistäminen näyttäisi sujuvan mainiosti, olen seurannu tässä vierestä perheellisen logopedi-toverin edesottamuksia ja ihan hyvin se on pärjänny. :) Taitaisi itte asiassa ansaita kymmenen pistettä ja papukaijamerkin ko pyörittää sitä arkirumbaa ja opiskelut siinä samalla. Eli sitäkään ei kannate pelätä turhaan, kyllä se onnistuu jos vain haluaa! :)
Niin totta! Pääasia tosiaan että pääsee läpi :)
VastaaPoistaJa huojentavaa kuulla, että perheellinenkin pärjäis. Jospa tässä pääsis joskus opiskelemaan. Olen niin motivoitunut, että tuli tänään jo selattua yliopiston ruokaloita ja liikuntamahdollisuuksia läpi ;)
Ittestähän se vain on kiinni, jos motivaatio on kohillaan niin sitä huomaa pystyvänsä hyvin ihmeellisiin asioihin aina välillä! Eräs ystäväni on kerran viisaasti todennut lapsen ja opiskelujen yhdistämisestä: "Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko pärjää, tai sitten ei pärjää. Minä olen valinnut sen ensimmäisen vaihtoehon."
PoistaTäytyy sanoa, että kovasti kyllä kuulostaa siltä, että motivaatiota löytyy. Ei muutako hirviästi vaan voimia koitokseen!
Ja ai niin, ittekin kävin aina selailemassa Snellmanian (humanistisen ravintola) ruokalistoja jo sillon ko en vielä opiskellut. :)
Oho, tuo meniki väärään kohtaan..
VastaaPoista