The view from here is pretty.

Laskin tuossa, että kandissa on sisältöä neljäntoista sivun eestä. Tekisi mieli vielä jatkaa tänään, mutta toisaalta en jaksa kyllä millään. Huomenna pitää hakia matskua lipastolta, muutama juttu olis kyllä joita vois kirjotella vielä, mutta ehkä se on helepompaa ko printtaa net artikkelit ulos ja näin. Tulososa on aika mallillaan, johdantoa pitää vielä laajentaa ja pohdinta puuttuu kokonaan. Tutkimuskysymykset, käytetty kirjallisuus ja koontitaulukot on suunnilleen paikallaan. Eli eihän tässä enää mikään iso homma ole jälijellä. Kävin päivällä pienen pakkaslenkin (nelekytä minsaa ja naama jäässä) ja äskön piilarit alako painaa näyttöä tuijottaessa niin palijon, että kävin repimässä net päästä tajuamatta ollenkaan, että olin aikonu käyä vielä kaupassa. Nyt kiusaus mennä Prisman sijaan tuohon naapurin Saleen on kyllä aika suunnaton...

Tai jättää käymättä kaupassa kokonaan, mikä ei kyllä oikiastaan ole vaihtoehto. Pitäisi varmaan lähtiä jos meinaa tareta, varmaan kirraa tuo pakkanen taas iltaa kohti. 

Laiskottaa. Lähinnä suunnittelin lämmittäväni saunan ja kattovani Maajussille morsiamen. :D No okei, ehkä pakko syyä ensin ja lähtiä vasta sitten sinne Prismalle päin, jos nyt jaksan yleensäki ees lähtiä. Pitää käyä ehkä kurkkaamassa pankkitilin saldo ja sen mukaan pohtia, että onko varaa olla laiska ja maksaa kalliimpaa hintaa lähellä olevista jutuista. 

Pitäisi kyllä touhuta nuita puheviestinnänki juttuja, mutta jotenki ei yhtään nappaa. Aika turha kurssi, pakko myöntää. Tästä olisi varmaan iloa jos tämän suorittaisi joskus ekana vuonna, mutta näin kolomantena tämä ei oikeen tarjoa enää mitään uutta ko on sen verran palijon tullu viestittyä jo tässä opiskelujen aikana. Tämmöset pakkopullakurssit on kyllä niin peestä. 

Onneksi huomenna on perjantai, lupaan itelleni rajottaa näitten opiskelujuttujen tekemistä sitten viikonloppuna (tuntematta siitä huonoa omaatuntoa). No, saa nähä onnistuuko ko ois kiva yhtenä päivänä rykästä kaikki nuot puheviestinnän puhe-esitykset ja puheen paskat valamiiksi, ettei tarttis sitten miettiä niitä enää. Muttako on niin kiva koittaa saaha tämä kandiki kokoon mahollisimman äkkiä. :) 

Ja jospa se terapiaki alakais huomenna rullaamaan niin pääsisi sitten niitäki hommia touhuamaan, mikä tarkottaa vähemmän aikaa kaikelle muulle. Motorisista nyt puhumattakaan... Ääh, alako yhtäkkiä kummasti ressata ja vituttaa. Pitäisi yksi motorisen esseen kappalekki muotoilla uuestaan nyt ko vielä muistan asian. Jep, minäpä alan värkkäämään evästä itelleni ja koitan sitten päätyä sinne kauppaan, niin ei huomenna sitten tarttis, ah ihana opiskelu.

Hurrikaanit nimetään naisten mukaan aina.

Koska paskakausi näyttää nyt vaan jatkuvan ja yllättäen kandin kirjoitteluksi muuttunut iltapäivä ei taas lähe, voin aivan hyvin avautua tänne vähän. 

Ihana ongelma. Nimittäin närästys. Ja se yhistettynä siihen, ettei YTHS:än täti ota meikää vakavasti. Kyllä, juon kahavia ja yritän olla juomatta sitä liikaa, koska se närästää. Ei, en syö rasvasta tai mausteista ruokaa, koska se närästää. Olen lopettanut paprikan syömisen, koska se närästää. Joo, kurkkua menee aika palijon, mutta yritän jaksaa kuoria sen, koska sekin PERKELE närästää. 

Ja sitten kun yrität selittää, että soitin siksi, koska närästysoireet ovat PAHENTUNEET, eivät mene ohi normaalilla maitokikkailulla ja lisäksi olen tajunnut, että aamuinen jo pari viikkoa jatkunut kurkkukipu johtuu luultavasti siitä, että meisillä on refluksia öisin eli mahahapot pääsee virtaamaan takaisin päin öisin, kysyy täti että haluaisinko varata ajan nieluviljelyyn.

Tämän jälkeen kerron, etten halua nieluviljelyä, koska en usko että minulla on mikään tulehdus vaan minua jumalauta NÄRÄSTÄÄ.

Puhelun päätteeksi jään seisomaan luuri kourassa ja käskyn "nosta sängynpäätyä ylöspäin, hae apteekista _jotain_ närästyslääkettä ja koita vielä miettiä sitä ruokavaliota ja soita sitten uudestaan jos ei auta" kanssa ja mietin, että vittu, olipa hyödyllinen puhelu ja meni vielä minun piikkiin.

No olisihan se ollut ihan liikaa vaadittu, että oisin saanu ajan lääkärille, joka oisi kurkannu miltä nielussa näyttää ja kirjottanu reseptin närästyslääkkeeseen, koska nethän on ilman reseptiä ostettuna ihan mukavan hintasia. Lennu ystävällisesti lahjoitti hieman omistaan ja tungin viime yöksi tyynyn patjan alle ja koitin nukkua hieman pystymmässä asennossa saaden lähinnä niskat ja hartiat jumiin. Olipa mitä mahtavinta herätä aamulla iliman, että kurkku ja nielu on epämiellyttävän tuntuiset, enkä kyllä anna tästä kunniaa vaikiassa asennossa nukkumiseen, vaan sille ennen nukkumaanmenoa napatulle lääkkeelle. 

No, kaippa minä sitten haen tommosen kahen viikon kuurin ihan omakustanteisesti ja katon häviääkö net oireet sillä. Vähän epäilen, koska näin jäläkikäteen mietittynä minulla on varmaan ollut tuota öistä refluksia jo aijemminkin. Enkä muuten todellakaan meinaa loppuelämääni nukkua tyyny patjan alla...

Jepppp.

No, ei anneta sen haitata menoa. Oon tänään taas heränny seiskalta, jotta ehtisin tehä jalakareenin ja kirjotella kandia ennen pakollisia menoja, jokka sitten peruuntui. Vois jatkaa tässä sitä kandin kirjottelua kunhan ensin söis jotain välipalaa ja kirjottaa muutaman tunnin putkeen ihan tosissaan. Huomenna lupaan pyhästi, että kirjottelen kandia koko perkeleen päivän ihan fiiliksissä, vaikka tällä viikolla ei oikeen mikään olle mennykään ihan suunnitelmien mukaan. 

Lenkilleki ois voinu taas vaikka mennä muttako niskat huutaa hallelujaata niin ehkä en jaksa enää tänään muutako käyä postilaatikolla. Vois vaikka venytellä.

Paint it black.

Jos eilen oli hyvä päivä niin voe morjensta, tämä oli ihan perseestä.

It's easy when you're big in Japan.

Okei, nyt tässä palakkarin äärellä (voi kyllä, ollaan vihidoinkin saatu aikaseksi ostaa ihan oikiaa palakkaria pelekän maijon sijasta :D) on hyvä tehdyn reenin päätteeksi selitellä, mitä kaikkia tähän elämään tällä hetkellä taas vaihteeksi kuuluukaan. Ja voi kyllä, tämä reeni kuluki jo palijon paremmin ko edellinen selekä-rinta-olokapäät viime ma. Ja ettei oisi liian heleppoa, tein myös leuanvetohaasteen ekan päivän, nähtäväksi jää jaksanko suorittaa sitä tunnollisesti. Viime viikolla tosiaan reippailin kaikki kolomijakoiseen reeniohojelmaani kuuluvat reenipäivät (ja vielä ihan kunnolla kaikki) ja kävin muutamaan otteeseen lenkillä, eikä se ees ollu paha, aika riitti ihan hyvin ja muutenki. Tänään aloin jo muistaa, miksi oon naatiskellu tuosta punttien heiluttelusta joskus niin palijon. Nyt olis tarkotus saaha nämät urheilut rullaamaan niin, että vois syyä niinkö normaalit ihimiset ja joskus vaikka vähän jotain hyvääkin, iliman että tarttee miettiä sitä vararengasta joka kasvaa tuohon keskivartaloon. Kasvua olisi lähinnä tarkotus tapahtua nuissa olemattomissa lihaksissa. Ja siinä sivussa jos vähän lenkkeilisikin. Ja hiihtäisi, kuhan saisi hommattua sukset. Liikkuisi silleen monipuolisesti, ettei tartte jokaista suupalaa kytätä neurooseissa. Tällä viikolla aikaa urheilla on jopa edellistä enemmän.

Meisillä on nimittäin menossa kandinkirjotteluviikko, mikä tarkottaa sitä, etten luultavasti mee millekään luennolle tällä viikolla, en ainakaan aamukasin motorisille, ko oon jo kirjottanu kakkososan oppimispäiväkirjan. Puheviestinnässäkään en tänään ollu ja saa nähä jaksanko lähtiä torstainakaan. Ja koska kuulovammoja ei tällä viikolla oo, ainua työn alla oleva juttu on terapia ja seki on jo suunniteltu, joten. Voin keskittyä kirjottamaan kandia ihan urakalla. Viime viikon kandiohojauksesta sain mukavasti potkua ja alotin kirjottelun jo viime viikolla. Viikonloppuna huilasin, mutta tänään oon taas avannu silimäni klo 6.45 ja kirjotellu aamusta kandia vähän eteenpäin. Vituttaa myöntää, mutta oon hiffannu tässä sen kirjottamisesta palijon juttua, mulle on avautunu, mitä kirjottelen johdantoon ja jollain sairaalla tapaa oon jopa tänäänkin nauttinu siitä kirjottamisprosessista. :D Kauhiaa! Hyi. 

No, eniveis ja veis eni, tällä viikolla ois tarkotus saaha kandi kivalle mallille. Huomenna voin keskittyä täyspäiväisesti tähän hommaan, tänään oli vielä tuo mieheke tuossa jaloissa pyörimässä niin piti keskeyttää kirjottelu ja hoitaa vähän asioita. 

Käytiin (ullatus ullatus) Motonetissä, josta tarttui mukaan akkulaturi autoon (ei minulle). Oon kuluneen vuojen aikana käyny varmaan enemmän Motonetissä ja Biltemassa ko mitä koko elämäni aikana yhteensä. :D Sen jäläkeen siirryttiin Lidliin ruokakauppaan ja on taas vähän pakko ylistää tuota lempikauppojeni lempikauppaa, uudistettiin nimittäin kertaheitolla alusvaate- ja sukkavalikoimaa molempien vaatekaapissa. Ostin itelleni kaks seittemän parin sukkapakettia, viidet alushousut ja paketin jossa oli kolome mustaa toppia. Miehekkeelle ostettiin kaks pakettia boksereita (kolome per pakkaus) ja yks seittemän parin sukkapaketti. Pyöräyttelin niitä tuossa koneessa ja vaikuttavat aivanki ajavansa asiansa alusvaatteina. Tosin alushousut on vielä vähän mysteeri, näyttivät nimittäin vähän isoilta, mutta kyllä niilleki käyttöä löytyy. Topitki on varmaan vähän löysiä, mutta eipä tuo haittaa, kyllä net paitojen alla menee, HM:llä tai jossain vastaavassa yhestä oisi saanut maksaa varmaan saman verran mitä tuolla nuista kolomesta. 

Viime aikoinahan meille on kotiutunu yhtä sun toista tuolta Lidlistä, kuten tosiaan esimerkiksi tuo jumppapallo ja leuanvetotanko (seki on ainaki toistaiseksi pysyny tuolla korkeuksissa :D) sekä meikälle uusi lipasto/kauppa/joka paikan Puma-reppu, johon mahtuu palijon tavaraa, siinä on heijastimia ja pehemustettu selekä sekä olokaimet. Ja mikä parasta, se on PINKKI. Joo. Todella katu-uskottava ja meisin tyyliin mätsäävä, muttako mitään muuta väriä ei ollu enää jälijellä sillonko satuin Lidliin eksymään ja tuo oli niin hyvä kaikin puolin. Paitsi se väri. 

Mutta no, näillä mennään. :D Oon vakaasti harkinnu viime aikoina myös esimerkiksi ompelukoneen ja laminointikoneen kotiuttamista Lidlistä. :D Ompelukone jäi siksi koska se oli kuiten suht kallis ja näytti monimutkaiselta, vaikka Singer olikin. Laminointikoneen olin näin lähellä ostaa, mutta sitten tulin miettineeksi, että meillä alakaa muutenki olla kaikki kaapit niin rojua täynnä ja sitä voi tulla vaikka vähän lisääki vielä jos luoja suo, niin päätin jättää toiseen kertaan. En minä kuitenkaan niin innokkaasti niitä terapiamatskuja askartele. 

Ja mitäs mitäs. Tänään tilattiin uus näyttömoduli meikäläisen Samsungiin (!!!), J aiko taikoa sen paikalleen. Saapa nähä, mitä sieltä tulee ja onnistuuko se vaihtaminen vammoitta. Lähetin myös Kossit huoltoon viime viikolla (kauniin kukkakoristeisessa kirjekuoressa kiitos postin, joka oli piilottanu net ruskiat normaalit meikän näkökentän ulukopuolelle...) ja mitäs vielä. Perjantaina käytiin heittämässä siivous- ja kylästelykeikka ja nyt oon harkinnu vakavissani suksien sekä luistimien ostamista. Tein ruoaksi perjantaina ihan huippua tonnikalapiirakkaa ja lauantaina väsäsin reenailun ohessa ihanaa kunnon lasagnea. En ollukaan syöny kunnon oikiaa lasagnea millon lie viimeksi. Piirakka oli niin hyvää ja heleppo tehä, että voisin vaikka jakaa sen reseptinkin täällä:

Tonnikalapiirakka

pohja:

purkki kermaviiliä

kananmuna

1½ dl gluteenittomia jauhoja

1 dl tattarijauhoja

n. 1 tl psylliumia

2 tl leivinjauhetta

täyte:

2 prk tonnikalaa öljyssä

2 kananmunaa

purkki kermaviiliä

pari valkosipulin kynttä

pieni sipuli

juustoraastetta

mausteita oman maun mukaan (ite taisin laittaa ainaki paprikajauhetta, chiliä, pippuria, suolaa, oreganoa) 

Kaada kulhoon purkki kermaviiliä, nakkaa joukkoon psyllium. Yhdistä ja sekoita toisessa kulhossa jauhot, lisää kananmunan kanssa kermaviiliin ja sekoita. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (mielellään normaalia korkeareunaisempi vuoka, koska piirakka nousee meleko paljon tai sitten uunin pohjalle pelti suojaksi, saattaa tulla yli laijan), sekoita toisessa kulhossa täyteainekset, kaada pohojan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. puoli tuntia. 

Tästä tulee tosi mehevää ja ihan huippuhyvää ja mikä parasta, täytteeksihän voi laittaa mitä ikinä itte mieliikään. Oon jo suunnitellu tekeväni tätä kana-, lohi-, kasvis- ja kinkkutäytteellä. Suolaiset piirakathan on siitä kivoja, että näihin voi varioida tuota täytettä loputtomiin ihan sen mukaan, mistä sattuu tykkäämään. :) Tämän piirakan pohoja on siitäki huippu, että kuohkeudestaan huolimatta siihen ei tuu rasvaa juuri ollenkaan (ite laitoin sekä pohojaan että täytteeseen rasvatonta kermaviiliä ja juustoraasteeksi Polaria), eli tämä on vähän terveellisempi herkku ko se perinteinen suolanen piirakka voitaikinapohojalla, mitä oon ruukannu tehä. Ja tuon voitakinapohojanki tekeepi siis kätevästi gluteenittomana vaihtamalla jauhot esimerkiksi 1 dl tattaria ja 1 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta, testattu ja hyväksi havaittu on.

Mitäs mitäs vielä. Life is nannaa na naa naana na. Oon vaihteeksi hyvin pirtiällä ja hyvällä tuulella, ollu jo viime viikosta. Jostaki repäsin kauhian virtapiikin ja toivon, että tämä kestää ens toukokuuhun asti. Ainaki. Lisäksi oon jotenki konkretisoinu kaiken kivan tässä elämässä ja tajunnu, ettei asiat oo enää ihan mitenkään kauhian kaukaisia, vaan ihan lähellä ja saavutettavissa. Ollaan esmes piirrelty talon pohojakuvia ja mietitty sitä, että kuivaushuone olis kiva ja mihin vaatekaapit tulee ja että saunalla pitäisi olla pukuhuone, josta ei oo läpikäyntiä mihinkään. 

Ja niin joo, oon myös koukuttanu itteni Maajussille morsiameen (:DDDD). Mutta nyt koukutan itteni tuonne suihkun ja kuivakuppailun puolelle ja sitten alan tehä jotaki ihan muuta, luen vaikka kirjaa tms. Huomenna aamu alakaa taas kandilla. 

Palataan!

Is there anyone out there who can hear me?

Nonni. Kauan siihen kesti mutta lopultakin kokosin kaikki voimani, etin kameran piuhan ja latasin kuvat koneelle, jotta voisin jakaa teille CocoVin raakasuklaakokemukseni. 

Helppoa, herkullista, terveellistä, hauskaa. Allekirjottaisin melekeen kaiken paitsi ehkä tuon terveellisyyen ja hauskuuen, ko olihan se valamistus hieman räpöstämistä ja plus että tuosta yhestä satsista tuli aika palijon suklaata näin yhen ihimisen syötäväksi varsinki ko ohojeen mukaan suklaa säilyy jääkaapissa muutaman päin. :D Mutta ehottomasti herkkua kyllä!

Ensin olin ihan varma etttei tämä kylymäpuristettu neitsytkookosöljy sula ikinä, mutta niin se vain sulasi juoksevaksi vesihauteessa. Tämä ja agave-siirappi yhdistettiin ensin keskenään ja sitten siihen sekoitettiin muut jutut.

Oma fiksaukseni tuohon suklaareseptiin oli tämä Biokian tyrnijauhe, josta tykkään ko hullu puurosta. Suklaassa se ei tosin valitettavasti ainakaan kovin selkiästi maistunut, mutta olipahan ainaki vitamiinilisänä jos ei muuta. Tämä sopii myös puuroon ja rahkaan, jogurttiin ja smoothiehen. Omia lisäyksiä raakasuklaaseen vois varmaan olla myös pähkinät ja muut marjat.

Goji-marjat jauhoin blenderissä hienoksi, ko minusta net on yksinkertaisesti aika pahoja enkä todellakaan olisi tykännyt suklaassa kauheista goji-sattumista. Mielestäni erittäin hyvä ratkaisu, koska minusta tuntu että net maistui tuossa suklaan seassa jotenki palijon paremmalta. :D 

Tässäpä vielä se pakkaus, joka sekoitetaan siihen sulatetun kookosöljyn ja siirapin joukkoon. Kaikki kuivat aineet yhessä ja samassa pakkauksessa. Vesihaude saa sitten muuten olla aika lämmin, koska vaati yllättävän palijon käsivoimia ja vispausintoa saaha koko pussin sisältö sulamaan täysin sileäksi massaksi. Tässä vaiheessa keskityin valmistukseen niin intensiivisesti, että unohin kuvata sekoitusvaiheen, mutta osannette kuvitella sen ihan ite. :D

 Myös pakkauksen mukana tulleet muotit oli mielestäni aika epäkäytännöllisiä, koska suklaapaloista tuli aika jööttejä. :D Jotta sen massan sai menemään kaikki, piti nuot kipot kaataa meleko täyteen.

Siinäpä niitä sitten on jääkaapissa kohomettumassa! Hyvää tuli, paitsi että kannattaa varoa massan pohojalle jääviä sattumia, ensimmäinen suklaa jonka maistoin oli niitä joita kaadoin viimiseksi ja sinne oli jääny meleko palijon suolaa ja goji-jauhetta, eikä maistunu mitenkään erityisen herkulta. 

Eli summa summarun, kannattaa valamistaa tämä paketti vaikka vähän isommalla porukalla niin ei kaadu omaan niskaan se kaikkien suklaitten syöminen, vaikka nämät oliki aika namia kahavin kanssa, ja jos löytää jostain pienemmät muotit joihin tehä niin voi olla syömisen kannalta käytännöllisempää. Muuta pahaa sanottavaa en kyllä juuri keksi, paitsi ehkä se hinta. Jatkossa taijan kyllä kuitenki ostaa raakasuklaani ihan valamiina, koska tuossa tekemisessä on kuitenki oma vaiva ja ei tule syötyä ihan överipalijon, oli kuinka terveellistä tahansa. :D Koska meisi tilasi tämän semmosena lahajapakettina, siinä tuli mukana myös CocoVin valamis goji raakasuklaa, joka oli myös erittäin hyvää! Olisi hirmukiva jos valamista raakasuklaata tulisi myyntiin vaikkapa ihan Prismaan (ainaki muutamia CocoVin juttuja sinne oli jo ilimestyny) niin voisin siirtyä satunnaisina herkkuhetkinäni vetämään tavallisen suklaan sijasta tätä. Ja koska hinta on ihan hyvä, ei raaskis ostaakaan niin usein. :)

Kunhan tässä sopivaan saumaan rahoitun, oon suunnittelut ostavani kaappiin loistavat superfood-varastot. Hankintalistallani on maca-jauhe, raaka kaakaojauhe, acai-jauhe, lucuma ja opticamu. Toisaalta kiinnostaisi myös CocoVin marjaisa ja smoothiemix, koska oon ajatellu inhimillisesti lisätä kaikki nämät superjutut ruokavaliooni lähinnä smoothien kautta. Maca-jauhe on kuulemma ihan äärimmäisen pahan makuista mutta sen terveysvaikutukset kuunnostaisivat, raaka kaakaojauhe toimii leivonnassa, smoothiessa ja ihan vaan kaakaona, jota juon aina silloin tällöin (nytkin minulla on kyllä sellaista "oikiaa" kaakaojauhetta, eikä mitään sokerilla höystettyä höttöä), acaita ja lucumaa voisi niitäkin käyttää smoothiessa ja ehkä myös esim. leivonnassa ja opticamusta oon kuullu positiivisia juttuja ja se voisi mielestäni olla hyvä tuki tälle aktiiviselle liikkumiselle, joka ottaa kovasti ensiaskeliaan (vaikka karvan kasvun ei meikäläisellä varmaan tarvis enää kiihtyäkään). 

Mutta niin, lähinnä siis sellaista smoothien tekoon tarkoitettua survivor packia oon aatellu, jolloin tuo marjaisa ja smoothie mix voisi olla ihan hyviä. Sitten jos ostaisi siihen vielä raaka kaakaojauheen ja opticamun kaveriksi. Oon toistaiseksi teheny vitamiinitankkausta ihan purkista poretabletin muodossa (ja se on tuntunu toimivan, ko energiaa riittää, tai sitten se on tämä lisääntyny valo tai joku muu) mutta mieluummin ottaisin net vitamiinit jostaki vähän luonnonmukaisemmasta. Mutta joo, pitää nyt kattoa, että koska olisi saumaa tilata hankkia näitä juttuja. 

Minulla olis hulluna myös kaikkia muuta täysin asiayhteyteen liittymätöntä höpinää, mutta koska pitää alakaa reenaamaan, olokoon tämä nyt tämmöne superfood-juttu ja tuun vaikka sitten myöhemmin höpisemään niitä muita. Ensin aattelin, että reenaan vasta huomenna, koska lauantain (säälittävä) käsi- ja vattalihasreeni veti paikat aika antoisaan jumiin, mutta sitten päätin, että perkele, minähän reenaan nyt koska RAAAAGH. Leuanvetotankoki olis paikoillaan nyt, vois alakaa reenata myös kohti sitä meikäläisen ensimmäistä leukaa. :D Paitti että hauikset ja ojentajat ei ehkä oo samaa mieltä. Mutta nyt sitä reenia horo reeniä ja palataan sitten astialle!

Erittäin hyvä ellei täydellinen.

Kauhia tarve avautua koko ajan. Meinasin tehä sen raakasuklaasepostuksen, muttako en millään jaksa nousta ja hakia kameraa sekä piuhaa, niin enpäs teekkään. 

Oon liian kiireinen tämän näkkärini ja pakuriteen kans. 

Haha. No joo, tosissaan. Tein tuossa yli varmaan kuukauen tauon jäläkeen kunnon reenin ja täytyy sanoa, ettäkö tiputin painoja ja toistoja edellisestä kerrasta (joka sekin oli sellainen "tiputan painoja ja toistojen määrää ko en oo reenannu kunnolla aikoihin" -reeni), tuli semmone olo, että näin pohojalla ei voi ees olla. Mutta sitten mietin, että ainut keino miten täältä pääseepi pois on reenata. :D Ja tein reenin kunniakkaasti loppuun, varsin pienillä painoilla. Ei ollu mikään hikirääkki, mutta ei sen semmone pitäny ollakaan. Vaikka kieltämättä mietin, että sillon viimeksi, ko olen tosissani nauttinu reenistä, se pohojasi juurikin siihen, että hiki valu ja tuntu.

Mutta eiköhän tällä mennä sitä kohti taas. Seuraava reeni on jo varmasti parempi. Ko vaan sais tehtyä sen seuraavanki. Kumma kyllä, ettäkö tein raskaan työpäivän ulukona, jaksoin reenata, muttako istun pitkän päivän lipastolla, haluan vaan kuolla. Sisähommat ja istuminen ei sovi kenellekään. 

No, hauskintahan tässä nyt on sitten se, että mulla on varsin messevä olo varsinki, ko tein tuossa kuivakuppauksen reenin päälle suihkussa. Miten sen vois muistaa aina ko ei millään jaksattais, että sen jäläkeen, ko saa urheiltua, on palijon parempi olo? Että met reenataan siksi, että sen urheilun jäläkeen tulee hyvä olo. 

Tää ei voi olla näin vaikiaa ja siltiki tämä on. Perkele. Kirjotanko jääkaapin oveen lapun "reenaat siksi, että sen jäläkeen tulee hyvä olo." ? Auttaisko se?

Joo. J oli ostanu mulle Lidlistä leuanvetotangon, että jonakin päivänä jaksaisin vetää yhen leuan. Tosin ensin pitää kattoa, että saako se sen johonki kiinni. :D Onneksi meni tuolla ulukonaki nyt se pakkanen persiilleen, oli ihan eri maailmasta polokia Prismaan ja kämpille ko ei ollu ko jotaki kymmenkunta astetta pakkasta. Ilimat vois jopa olla niin kivat, että saattaisi vaikka kiinnostaa lähtiä lenkille. Sais pysyäki tuossa kympin pinnassa tuo pakkanen nyt niin se oisi oikeen soppeli talavikeli.

Pitäisi yrittää nyt ainaki viikon ajan tehä tuota kuivakuppaustaki, ko tuntuu, että reisiin on iskeny imperiumin vastaisku ja selluliitti strikes back. Varmaan ei loppuvuojen ruokavaliolla ja ylettömällä istumisella oo mitään tekemistä asian kans. Onneksi tiiän, että ongelma on korjattavissa liikunnalla, ruokavaliolla ja imuuttelulla. 

Eikä voi mennä ees sohovalle makaamaan ko nakkasin sohovatyynyt yöksi partsille. Oon tänään myös aamulla ennen lipastoitumista pyyhkiny pölyt (kyllä, taas, edellinen kerta oli jotenki epäonnistunu ko ukkeli totesi kolome päivää siivouksen jäläkeen "täällä pitäisi siivota ko on niin pölyistä", johon minä että KUULEPPA) ja mopannu kotiu'uttuani lattiat. No, on se tosi, ettei se siivous oikein tunnu missään jos ei moppaa lattiaa kans ja ko nuot matot oli yön siellä pakkasessa, on palijon raikkaampi fiilis nyt. Ja nyt tosiaan net pöytäliinat, tyynyt, päiväpeitto ja viltti sekä sohovan irtoavat osat sai painua yöksi ulos. 

Pitäis pikkuhilijaa siirtyä laittamaan aamupalaa valamiiksi ja muuta tämmösiä juttuja, että jaksais taas aamulla kaheksalta olla kuuntelemassa Masaa. Pitäis muutenki ruveta heräämään joka aamu varttia vaille seittemän, että pysyis tuo rytmi ja tatsi tähän hommaan ja maha pysyisi vauhissa mukana (meikäläisen ropan ehkä hitaimmin heräävä osa). Ja muutenki ko pitäisi alakaa pukeltaa sitä kandia huomisen ohojauksen jäläkeen. Joo, eiköhän tämä tästä taas. Nyt alakaa lopultaki olla kehissä sitä uutta energiaa, mitä oon kaipaillu. 

Ja hei, voitteko uskoa, meikäläinen täyttää kokonaiset kaksikymmentänelijä vuotta jo ens viikolla! Hullussa, onpa tämä tammikuu menny nopiaa, yleensä se kestää ainaki kaks kuukautta. 

Mutta nyt tuorepuuron väsäykseen, kattellaan.

Seison tukevasti maassa polvillaan.

Pitää tulla taas oksentamaan tämmönen sillisalaatti tänne näin sunnuntain kunniaksi. 

Asia numero yksi. Kaivoin juuri reeni- ja liikkumismotivaationi jostain ja siihen tarvittiin niinkin yksinkertainen asia ko Kossin kuulokkeet. Porta Prot on maanneet jo jonku tovin rikkinäisinä laatikon pohojalla ko, kuvitelkaa, sitä on ollu muka liian kiireinen tekemään takuureklamaatiota, että saisi uuen kaiutinelementtipaketin rikkinäisten tilalle. Näillähän on elinikäinen takuu tuommosille normaalissa käytössä syntyville vioille. Noh, nyt sitten jostain repäisin tarmonpuuskan ja kaivelin nämät laatikosta tarkistaakseni reklamaatiota varten, että missä se vika olikaan. Aivan, kontaktihäiriö tuolla kiinnityskohassa. Mutta voe pojat ko hetkittäin saa tulemaan ihan priimaa musaa ko vähän vääntelee johtoa ja pitkän aikaa Samsungin säälinapeilla kituuttaneena, kyllähän se Kossien jylhä bassomaailma ja ihan omasta maailmastaan nappeihin verrattuna oleva äänimaailma hurmas samantien. Alako mieli tehä kyykkyjä? :D

Ja kun Neron Guiltia kuuntelee, tekee mieli lähtiä juoksemaan. Huokaus.

Jep, pienestä se on joskus kiinni. Sitten ko vielä saisi jostain jonku toimivan soittimen, johon liittää nämät, niin avot. Meikäläisen monta vuotta palavellut kolokytägiganen mötikkä iPod on ilimeisesti alakanu tulla tiensä päähän (akunkesto on edelleen ihan uskomaton, joskin pakkasella koittaa armoton jäätyminen) mutta jostain syystä masiina on ruvennu rantuksi eikä suostu soittamaan puoliakaan niistä piiseistä, joita minä haluaisin kuunnella. Ja ko en keksi missä vika on, yrittänyt olen kaikenlaista, menköön sitten romu vaihtoon.

No mutta, asia numero kaksi. Liittyen tuohon tarmonpuuskaan jonka avulla kaivoin Kossit kaapista, oon myös tänään imuroinu ja nostanu matot pyykkitelineessä ulos pakkaseen. Saavat olla siellä huomiseen asti, jolloin meinasin vissiin pyyhkiä pölyt ja mopata lattiat. Sen jäläkeen siirränki sitten pöytäliinat, päiväpeiton, viltin, koriste- sekä sohovatyynyt vuorostaan pakkaseen. Saman ihime-energian voimin oon tänään kirjottanu motorisen oppimispäiväkirjaa ekan osan (olokoonkin, että se on aika säälilyhyt) ja suunnitellu terapiaa ja alottanu terapian paperitöitä, sekä teheny puheviestinnän juttuja. Koska sekään ei riittäny, oon myös siivonnu kaappeja ja nakellu kaikkia turhaa sälää roskiin ja laittanu opiskelupapereita järijestykseen, viikannu pyykkiä, kokannu soijapihivejä ja ties mitä. Oon myös ehtiny ettimään halavemman sähkösopimuksen, sekä kokata eilen bataattilaatikkoa.

Ensin ei oo energiaa yhtään ja sitten yhtäkkiä sinkoilen joka paikkaan suurin piirtein niin että hajuan atomeiksi tässä vauhissa?

Käsittämätöntä. 

Seuraavaksi pitäisi varmaan selevitellä tuota Samsungin näytön tilaa ja että miten sen sais järkevimmin korjattua (kyllä, eihän sekään oo ollu rikki ko viime syyskuusta...) Oon ollu viime syksyn vähän hijas näitten juttujen kans? 

Se on tämä aika, kun se aina karkaa sillonko ei tarttis ja ei kulu itkemälläkään sillonko pitäis.

No mutta joo, nyt meisi vetää vähän tonnikalasalaattia myöhäisenä illallisena ja jatkaa tätä käsittämätöntä singahtelua paikasta toiseen. Palataan!

Viimeinen aamu.

Oon tässä tänään saanu räpellettyä ensimmäiset versiot kandin koontitaulukoista valamiiksi (aplodit mulle), mutta piti tulla ja keskeyttää homma hetkeksi ko suru-uutinen tavoitti meikät. 

Meijän mummolan luoja-ties-kuinka-vanaha kissa Täplä on siirtyny mettästämään myyriä jonneki parempaan paikkaan. En ole kissaihiminen tippaakaan (enkä varsinkaan sen jäläkeen ko oon joutunu taistelemaan tuon kylyppärin kissan kusen hajun, joka ei muuten vieläkään oo lähteny, kanssa) mutta Täplä on ollu ainua kissa, jonka kanssa meisillä on synkannu. Meillä oli ikää suurin piirtein saman verran, killi oli jo niin vanaha, ettei kukaan enää muistanu, koska se on syntyny. Täplä näki elämänsä aikana ison liudan koiria, joista monet on maanneet mullan alla jo kauan. Useimmille niistä se myös näytti kaapin paikan.Viimeisinä vuosinaan se ei juuri jaksanu muuta ko nukkua ja syyä silloin tällöin, mutta laittoi meijän Ukonki järjestykseen pienellä painimatsilla siitä huolimatta.

Emäntä isolla Eellä.

Tulin kauhian surulliseksi kuultuani tämän uutisen. Pieni palanen elämää on poissa. Jouluaattona käytiin mummolassa ja killi istui tavoistaan poiketen hyvin terhakkaana keittiön lattialla. Se katteli jonneki korkialle, ylös, kohti kattoa, aivan niinkö ois nähäny siellä jotaki mitä met muut ei nähä. Minulla tuli silloin mieleen, että taitaa Täplän päivät olla melekeen tiensä päässä. Silti äärimmäisen haikiaa tajuta nyt, että killi on oikiasti poissa. 

Toivottavasti siellä on palijon myyriä pyyettäväksi, eikä ollenkaan koiria riesana.

Feel the heat of the night.

4.9.2012

"Oon muutenkin vähän väsyny tähän opiskelijaelämään. Opiskelijatalossa asuminen vatuttaa, ko meikäläisen elämänrytmit menis varmaan palijon paremmin yksiin joidenki mummojen kans. Voitaisiin vaihtaa neuleohojeita ja reseptejä niitten kans. :-------D Muutenkin haluaisin nauttia tasaisesta tavallisesta arkielämästä jonku toisen kanssa, viettää vapaa-aikani mettässä, haaveilla omakotitalosta ja perheestä. 

Mutta joo, todellisuushan on se, että olen sinkku opiskelija posauksen yksiössäni Oulussa. Joka alakaa seuraavaksi syömään makaronilaatikkoa ja neulomaan pienen pieniä sukkia Suvi Teräsniskan tahtiin ja käy illalla saunassa omalla vakisaunavuorollaan. Ja laittaa ajoissa nukkumaan. Vaikka huomenna onki vapaapäivä."

 

Ihan pakko tosiaan muistuttaa ittiään siitä, että asiat voisi olla huonomminkin. Tein eilen myös jääkaapin oveen tämän kevään toimintalistan ja toivon todella, että nyt reipastun ja homma lähtee pyörimään, ko asiat on kuitenki loppujen lopuksi aivanki mallillaan. 

Mitä nyt opiskelu on ihan perseestä, mutta sitä se elämä on. Siinä sivussa voi viettää laatuaikaa oman mussukan kans (eli sitä tavallista arkielämää siis), kuupoilla mettässä ja haaveilla siitä, ettäkö päästään sinne omaan kotiin. Omakotitaloon. (Maailman urpoin sana, hokekaappa hetki.)

Lauantaita kaikille!

PS. Ja mitä ihimettä, meikän vanahenemisjuhulaanki on enää semmoset kaks viikkoa ja tammikuuki on jo puolessa välissä. Hä. Kuin tämä aika nyt tällä tapaa kuluu?

Stayin' alive.

Okei, päätin tässä lopettaa todellisuuspakoilun ja tehä semmosen listan, mitä kaikkia minun pitää touhuta suurin piirtein hiihtoloman mennessä ja sitten vähän alustavasti, että mitä sen jäläkeen. Jotta tietäisin, mitä kaikkia minun pitää tehä ja tarttuisin toimeen sillä ajatuksella, että se mikä on tehty, on pois alta ja thäts it. Terapia luonnollisesti kestää varmaan koko kevään.

Okei.

Motoriset puhehäiriöt & dysfagia

*oppimispäiväkirja, palautus viim. 17.3.

- luennot 1 - 4

- luennot 5 - 8

- luennot 9 - 11

- luennot 12 - 13

- luennot 14 - 15

Ekan osan oon jo alottanu ja ettiny siihen tarvittavat tieteelliset lähteet, jokainen osa pitäisi pyrkiä kirjottamaan heti luentojen jäläkeen tai niitten ohessa, ko aihe on selevillä.

Kuulovammat

*läsnäolopakollisten luentojen istuminen (niiden sisällä kaks demoa)

*luento&kirjatentti 21.2.

Tarkoitus ilimottautua heti ekaan tenttiin ja tenttiä siellä kirja ja luennot veks.

Puheviestintä

*Vaikuttava puhe 3.2.
*Havainnollistava puhe 10.2.

*10 min puhe-esitys 10.2.

*Oman esiintymisen arviointi, palautus viim. 27.2.

- lisäksi kaikki muut kotitehtävät

Pitäis tehä kotitehtävät alta pois heti ko net tulee ja tehä puhe-esitys valamiiksi jo nyt jostain logopedian alan aiheesta.

Kandi

*ensimmäinen ohjauskerta 21.1.
- koontitaulukon eka versio, palautus 20.1.
*loput ohjauskerrat

*kandin 1. versio, palautus viim. 28.3.

Koontitaulukon oon osittain alottanu, pitäisi työstää tänä viikonloppuna valamiiksi ja sitten joku viikko/viikonloppu rykässä koko kandi valamiiksi, mielellään reilusti ennen deadlinea.

 Terapia
*15 kertaa, ensimmäinen tapaaminen 22.1., loput vielä auki

*alkuarvio

*terapiasuunnitelma
*teoriatausta
*seuranta x 2, seurantakertojen suunnitelma & seurantoihin mennessä kirjotettu terapiakertojen raportointi
*yhden kerran videointi
*loppuarvio
*loppukeskustelu ja hoitokertomuksen koonti

Haluaisin piettää terapiaa kaks kertaa viikko, mutta voipi olla että jää kertaan ja näin ollen se loppuu vasta vappuna, joten paniikkia minkään suhteen ei sitten ole. Teoriataustan olen alottanu, alakuarvion ja suunnitelman saan alulle, kuhan saan piettyä ensimmäisen kerran. Alussa pitää tehä äänitys ja jossain vaiheessa Fonologiatesti, joka myös äänitetään. Loppukeskustelu lienee joskus toukokuun puolella.

Nuot pois alta tai hyvälle mallille ennen hiihtolomaa. Hiihtoloman jäläkeen:

Logopedinen arviointi II
*luennot

*harkat
*oppimispäiväkirja

Kandisemma
*6 kokoontumiskertaa
*oman työn esittely
*opponointi
*kypsyysnäyte 

Kiva jos sais kandin sille mallille, että ehtis tehä kypsärin ja koostaa tutkinnon kesään mennessä.

Terveyden ja mielenterveyden psykologia
*luennot

*luento&kirjatentti

Se vittupää kurssi, josta sain viime keväänä hylsyn enkä päässy uusintatentteihin. Pakko olis päästä varmaan heti ekasta tenttikerrasta läpi, jos meinaa saaha tutkinnon koostettua kesään mennessä.

Kirjallisuus: Smith, Nolen-Hoeksema, Fredrickson & Loftus (2003): Atkinson and Hilgard ́s introduction to psychology, luvut 14-16, ja Lönnqvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen & Partonen (toim.) (2007 tai 2010): Psykiatria (luvut 1, 2, 4, 17, 26-28, 30, 33

Lisäksi kandin tutkintoon pitää olla kaikki demot kasassa, kuulovammojen kahen opettajademon jäläkeen meikällä on muistaakseni 17 koossa, mikä tarkottaa, että tältä keväältä tarttee kolome demoa. Varmaan yksi oma videodemo ja kaksi jotain opiskelijaterapian seurantaa.

Ja lisäksi näköjään jossain vaiheessa kevättä on harjoittelun yleisinfo ja mikäli aijon piettää valamistumisaikataulustani eli joulukuusta 2015 kiinni, pitänee ruveta miettimään harjottelupaikkaa syksylle 2015.

Että semmosta. Pitää varmaan tehä tästä oma versio jääkaapin oveen sen Kiroileva siili -magneetin alle.

PS. Lupaan alottaa työskentelemisen tosissaan heti huomenna.

You really are my ecstasy.

Huooooh. 

Meikän motivaatio tehä yhtään mitään on ollut viime aikoina aika nollissa. Onneksi tänään on sentään perjantai ja kuului vaihteeksi ihan hyviä uutisia.

Vaikka perjantaihan ei kyllä tarkota sitä, etteikö meikän pitäisi tehä jotain. Nimittäin sitä kandin taulukkoa ja motoristen oppimispäiväkirjan ekaa osaa ja puheviestinnän kotitehtäviä. Voitaisiin sopia, että jatkossa teen kaikki kotitehtävät heti ko saan net, muttako nyt ei oo vaan jaksanu. 

Ei. Vaan. Jaksa. 

Nappasin vihkon ja tarrojen hakureissulla matkaan myös varsin osuvan jääkaappimagneetin Kärkkäisen alesta. "Tämön yhtä helevettiä!! Sitä kuttutahan myös elämäksi!!"

Jep. 

Eilen pelasin Mega Man nelosta vältellessäni kaikkea järkevää, tänään katottiin Muumipeikko ja pyrstötähti, jonka löysin eilen Prisman alennuskorista. Mieheke ei ees uskalla puhua opiskelusta ko alan vaan äristä samantien. Oon toki teheny hommia, ei pijä ymmärtää väärin, mutta en riittävän hyvään tahtiin enkä varsinkaan just sitä, mitä ois pitäny tehä. Mikähän siinä on, että syksyllä silti kaikesta huolimatta hoitaa asiat ja tekee ja on vaan ihan sairaan väsynyt, mutta näin kevätlukukauen puolella ei ees jaksa yrittää. 

Tämän päivän kohokohta on ollut uusi, kröhöm, PINKKI Puman reppu Lidlistä (oisin ostanu jonku muun värisen, mutta muita ei ollu enää jälijellä...) ja alaskanseidistä taiottu hyvä ruoka. Ostettiin tarjouksesta kokeilumielessä, koska meikän mielikuva seitistä kiitos lipaston ruokien on varsin mauton, mutta tästä sai yllättäen tuunattua erittäin hyvää kastiketta, joka oli ihan bueno wokkivihannesten ja pähkinöitten sekä raejuuston kera. Ostan kyllä toistekki! Keksin jo monta hyvää idistä, miten kokkailla tuota seitiä. Positiivinen yllätys.

Kivaa vaihtelua ainaiselle kanan syömiselle. 

Meisin pitäisi kertoa teille myös siitä raakasuklaan valamistamisesta ja semmosesta, ko yritin (kerranki) ottaa jopa hieman kuvia kyseisestä tapahtumasta, mutta se jää kyllä nyt toiseen kertaan. Sen voin kuitenki todeta, että raakasuklaa on hyvää, joskin tuo valamistuspaketti vähän epäkäytännöllinen ko sitä suklaata tulee kohtuullisen palijon ja se ei kuitenkaan säily ainakaan ohojeen mukaan kovin pitkään. Terveisin nimimerkki oon tässä nyt pari päivää napsinu raakasuklaata vähän joka välissä. 

Superfoodit kyllä kiinnostaa, jos tässä olisi vaan semmone sopiva väli (lue, ylimäärästä rahaa), tilaisin kyllä itelleni macaa, acaita, raakakaakaota ja kumppaneita. Toisaalta, jos olis ylimääräistä rahaa, ostaisin myös

- uuen pyykkikoneen, koska edellinen kuulostaa pyykätessä tulevan seinästä läpi ja kusee selittämättömästä syystä vettä lattialle, tosin se on teheny tätä jo aika kauan, MUTTA

- ompelukoneen, mitä mahollisuuksia ommella vaikka ja mitä kivaa (no ihan niinkö olis aikaa!)

- kahavakuulan, palakkaria ja kaikkia kivaa urheiluun liittyvää, jotta saisin motivaation taas kohilleen

- uuet toppahousut, etten paleltuis ko täällä on niin perrrrkeleen kylymä

- sukset, että pääsisin hiihtämään (jahka tämä keli tästä paranis)

- uuen läppärin, jota vois kuljettaa lipastolla mukana, ko tämä on oikiasti äitin ja painaa kymmenen kiloa ja minun pitää olla tämän kanssa naimisissa koko kevään

- Lapin Kansan tilauksen, jotta olisi hyvä syy käyä joka päivä postilaatikolla ja pysyisin kärryillä kotopuolen asioista
- se pleikkari, ko haluan olla kiva vaimoke

Ja oishan tässä kaikenlaista pientä ja suurta, ja vähän ylimääräistä rahaaki, muttako massitilanne on taas niin epävakaa, ettei viittisi tuhulata mihinkään "turhaan" jos tuleeki rahasta tiukkaa. Plus että kyllähän se raha näyttää kuluvan vaikkei mitään isoa hankintaa teekään, pelekkä ruokakaupassaki käyminen riittää syömään leijonanosan.

Oon muutenki ihan ahistuksissani siitä, ettei meikän elämässä ole juuri aikaa harrastaa mitään, vaikka ihan sikana haluaisin lähtiä opettelemaan haitarin soittoa ja päästä laulamaan pitkästä aikaa, sekä harrastaa jotain säännöllistä kivaa liikunnallista toimintaa (esim. jotain tanssia). Tai reenata itteni ihan tikkiin kuntoon. Nyt on vaan niin sikana kaikkia opiskelujuttua, että en ees viitti yrittää tai ajatella mitään.

Tämön yhtä helevettiä! Ei ku ai niin, elämää siis. 

No, ei pitäis valittaa ko voishan net asiat olla huonommin. Voisin olla vaikka ensimmäisen vuojen opiskelija tai ihan hukassa kandin aiheen kanssa, asua solussa ja olla ihan yksinäinen. Ihiminen vaan tuppaa olemaan semmonen, ettei se oo mihinkään tyytyväinen. Ensin ei tullu talavea ollenkaan, nyt on liian kylymä. Ei ollu puntteja, nyt en jaksa reenata. En tiiä mistä teen kandin, hirviä homma tehä kandi tästä aiheesta. Olispa jo kesä, kevät menee liian äkkiä ko en tiiä mistä löyän kesätöitä. 

Ja tiiättekö muuten missä vika on? Kauhiasti tekis mieli sanoa, että paikassa, säässä ja yliopistossa ja ajankohassa, mutta minussahan se vika on. Vituttaa olla tämmönen aikaansaamaton paska. Laiska ja aikaansaamaton, joka haluaa, muttei vaan jaksa. 

Vaikka mulla on virtaa nyt enemmän ko hetki sitten, silti mieluummin tuijottelen vaikka seiniä, ko teen mitään järkevää. Tai no, ihan mielissäni viikkaan pyykkejä ja kokkaan ruokaa, mutta silleen opiskelun taikka vaikka urheilun kannalta oleellisia juttuja. Voisin oikiasti ottaa ittiäni niskasta kiinni ja vaikka ensimmäiseksi sopia ens viikolle siivouskeikan ja sitten tehä jotaki tärkiää. Vaikka sitä kandin taulukkoa, jonka kanssa on puhtaasti alottamisen vaikeus.

Sitku oon koonnu itteni, minulla voi olla teille jotaki ihan oikiaa asiaaki tämän ainaisen valittamisen sijaan.

Bailando.

Kuinka vaikiaa voi olla esseen saaminen nelijäsivuiseksi? Vaikiaa. 

Siispä harrastelenkin taas vaihteen vuoksi jotain muuta ko useitten tuntien aherrus on saanut tekstin lisääntymään lähinnä puolella sivulla. Jotain kun vielä keksisi, että saisi ees kolomeen ja puoleen asti. Prkl.

No, seuraavaksi silitän varmaan verhoja, että. Ehkä se auttaa syventymään afasiaan paremmin?

Oon tänäänki toki ehtiny pyyhkiä pölyt kämpästä, kattoa Halv åtta hos mig:tä (perkeleen ruotsin kurssi), pyöräyttää pyykit pyykkituvassa ja käyä ennen pyykkivuoroa lenkillä, ko se mystinen valoilimiö nimeltä aurinkoki näyttäytyi. 

JA NYT MINUA VÄSYTTÄÄ.

Mitä höpöhöpöä se muka oli, että urheilu valoisan aikaan piristää? Ja paskat. 

En muuten enää ikinä varaa vuoroa pyykkitupaan. No okei, en ainakaan ennen seuraavaa lakanapyykkiä. Oon saanu pyykkitupatraumat jo edellisessä asumuksessani, jossa kerran viattomasti sunnuntaina lenkin jäläkeen menin viemään pyykit pyörimään ja pyykkituvan lattialla makasi kalsarit jalassa venyttelevä jätkä, joka tämän kohtaamisen jäläkeen alakoi käyttäytyä, niinkö met ois tunnettu kymmenen vuotta (hyvä ettei kahaville kuttunut ittiään.) Eihän siinä mitään, mutta a) minä olen erittäin antisosiaalinen ja epäluuloinen ja tutustun ihimisiin vain sillon ko haluan b) haluan ehottomasti pessä pyykkini kaikessa rauhassa iliman typeriä small talkeja tai tungettelevia henkilökohtaisia kysymyksiä c) en kaveeraa outojen tyyppien kanssa, jotka makaavat kalsarisillaan pyykkituvan lattialla ja puhuvat siitä, että omassa kämpässä seinät kaatuu päälle. 

Tai no, kaveeraan varmasti, mutta en silloin, jos tämä on ensikohtaaminen heidän kanssaan. :D 

No, tänään olen sitten joutunut KAHDESTI pyykkitupasosiaalisuuden uhriksi, enkä pidä siitä yhtään. Oon joutunu tsättäilemään kylymästä säästä (ja paskat, miinus kymmenen ei oo ees kylymä) ja yleensä pyykkien pesemisestä.

Kauhiaa. 

Jotta toipuisin näistä traumoista, klikkailin itteni Hyvinvoinnin tavarataloon ja tilasin sieltä ittelleni raakasuklaan valamistuspaketin, joka oli tarjouksessa, hunaja-turve -saunavoidetta ja Biokian sikahyvää tyrnijauhetta, jota sain äiskältä joululahajaksi ja johon olen ihastunut mm. aamupuurossa ja iltapalarahkassa. Raakasuklaa oli aika ex-tempore juttu ko sitä on kehuttu ja tuo lahajapakkaus sattui olemaan tarjouksessa, saunavoiteesta toivon apua lihasten rentoutukseen. 

Ja olisihan siellä Hyvinvoinnin tavaratalossa ollut vaikka mitä kivaa testattavaa, mutta kohtuus kaikessa. Net Saran Superfood Smoothiet kiinnostaisi, koska jos net ois hyviä, niistä sais käteviä välipaloja yliopistolle. Ehkä joskus ostankin testimielessä.

Mutta joo, ehkä pakko nostaa persus tästä sohovalta ja ruveta kokkailemaan ruokaa, jos meinaan tänä iltana jaksaa vielä vaihtaa nuot verhot ikkunaan ja saaha tuon perkeleen esseen valamiiksi, koska muuten nukahan tähän. Tsiisus kun taas väsyttää.

If the sky comes falling down.

On kait vissiin ihan oma vikani, etten vieläkään tämän Oulussa asumisen jäläkeen osaa pukeutua vallitsevan sään mukaisella tavalla (miinus viis, no hei, ei kait sillon mitään ulukohousuja tartte ko polokee lipastolle, ei ees tuule... NO EIPÄ) ja palellutin itteni, vaikka olisin aika valamis myös syyllistämään Oulua siitä, ettei täällä yksinkertaisesti ikinä ole normaali sää, mutta. 

Saatuani tänään uuen vanahan terapian ohojaajan ja  terapialappuset kouraan, muistin just, että miksi tätä opiskelua tehtiinkään ja juuri täällä Oulussa. No siksi että saahaan piettää opiskelijaterapioita ja että valamistutaan ja ei muuta tehäkään ko pietetään terapioita! (Ja tehään paperihommia ja konsultaatioita ja ohojausta ja ties mitä mutta SIVUSEIKKOJA kaikki sellaiset.)

No, seuraavaksi voisi keittää kahavit ja ruveta vääntämään sitä perkeleen esseetä, johon sain tänään lisättyä kahen sivun sijasta kahen lauseen verran tekstiä. Jee.

Inhoan näitä opiskelujuttuja silti. Ja inhoan Oulussa vallitsevaa säätilaa. Ja vähän Oulua itteäänki.

Now get to work bitch!

Piti kirjottaa afasia-esseetä mutta kuinkas tässä kävikään. Oon saanu sen tiedoston tuonne auki, vaikka oon heränny kaheksalta tänä aamuna sitä varten, että kirjotan siihen net puuttuvat kaks sivua jotain tosi oleellista ja lisään puuttuvat kaksi tai kolome lähettä. Jep. 

Mikä minuu vaivaa. 

Eilen tulin yliopistolta yheltä kotia vaan maatakseni sohovalla ja taistellakseni nukahtamista vastaan niin kauan, että ulukona oli ihan pimiää. Olin niin väsyny, että oisin voinu kuolla siihen paikkaan (no vähintäänki nukahtaa pitkät päikkärit). Sitten sain keitettyä kahavit (makasin varmaan tunnin sohovalla viltin sisällä ja mietin, että perkele ko pitäisi keittää kahavit, mutta keittiö on liian kaukana), pelasin ja lopulta syötyäni uudestaan joskus nelijän maissa, sain pienen virtapiikin ja pyöräytin tiskikoneen, pesin kahavinkeittimen, pesin vessan, imuroin, hinkkasin liesituulettimen lasia, pesin keittiön lavuaarit, viikkasin kuivat pyykit ja koko ajan hoin itelleni, että helepottaa huomista siivousta ko nämät on tehty alta pois. Sen jäläkeen istuin jumppapallolla kattomassa Emmerdalea (voi itku) ja yhtäkkiä huomasin vajonneeni takaisin samanlaiseen koomatilaan ko aijemmin päivällä teemukin ja leivän kanssa sohovalle. Halusin urheilla, mutta en loppujen lopuksi jaksanu tehä ees sitä, koska se olisi vaatinu sohovalta ylös nousemisen ja sen, että tekisin jotaki.

Katoin seittemän uutiset, päivän sään, sivusilimällä salakkarit syödessäni iltapalaa, koska teevee oli auki ja sen jäläkeen vielä sohovalla vilttiin kääriytyneenä Maajussille morsiamen (:D) ja sen loputtua sammutin elektroniset laitteet ja painelin iltapesulle. Sänky kutsui ennen puolta kymmentä. Koitin hetken lukia ja pääsin pari sivua etiäpäin, mutta väsymys alako olla niin hirviä, että piti sammuttaa valot ja käyä unille. Nukahtaminen otti hetken ja meni varmasti yli kymmenen. Muistan pyöritelleeni mielessäni koiria, kandia, motorisen oppimispäiväkirjan aiheita, afasia-esseetä, kirjeen kirjottamista, uutta terapiaa ja kaikenlaista suurena ja ahistavana isona sekasotkuisena möykkynä, jonka jäläkeen kuitenki onnistuin nukahtamaan ihan inhimillisessä ajassa, vaikka ensin pelekäsin, ettei tänä yönäkään tuu uni. 

Aamulla heräsin ihanan levänneenä ja virkiänä herätyslampun kutsuun kaheksaksi. Noin kymmenen tunnin yöunien jäläkeen. Siltikin väsymys iski tuossa noin puoli tuntia heräämisen jäläkeen. 

Eilenki sää oli ulukona niinkö huhtikuussa, vaikka on tammikuun eka viikko, joka on kestäny ainaki kaks viikkoa huolimatta siitä, että lipastoilu alako vasta tiistaina ja keskiviikkona ei ollut ees luentoja. Meikän opiskelumotivaatio on pakkasen puolella nuin kakskytäviis astetta ja kiinnostus lähentelee nollakelejä. Tiiän kyllä, että miksi opiskelen ja mikä se pointti on siinä, mutta se ite _opiskelu_ ei vaan nyt nappaa yhtään. Lisäksi pelekään jo valamiiksi ihan sairaanloisesti sitä, että stressi nousee potenssiin tuhat, koko ajan pitää tehä jotaki, paperitöitä on kolomea eri sorttia kirjotettavana ja minä osaan keskittyä kerralla vaan yhteen ja mikä pahinta, viikonloppunaki on pakko kirjottaa, koska muulloin ei ehi ja se taas tarkottaa sitä, että milloinkaan ei ehi levähtämään. 

Kohta pitää jo lähtiä lipastolle syömään ja sen jäläkeen on terapiainfo, josta saa sitten lisää ressattavaa viikonlopuksi. Mietittävää, että mitä mitä mitä. Aikataulutuksia. Teoriataustaa, sitä mitä teen terapiassa. Mitä tämä koko aihe yleensäkin tarkottaa. Lisäksi pitäisi alakaa tehä kandin taulukkoa ekaa ohojausta silimällä pitäen ja tuo perkeleen afasiaki vaan tökkii.

Käynnistymisvaikeuksia ja suoranaisia pelekotiloja. 

Eilen kuitenki muistutin jossain vaiheessa ittiäni myös siitä, että opiskelujutut loppuu vaan niitä tekemällä. Ja mitä reippaammin tekee, sitä nopiampaa net loppuu. Pitäisi varmaan vaan ottaa se puolihullu tavoite tähän, että hoitaisi nämät hommat siihen malliin, että ensi syksynä voi heti alakaa tehä gradua muiden juttujen ohessa ja että syksyyn 2015 mennessä kaikki opiskelujutut oisi sillä mallilla, että jälijellä olisi enää loppuharjottelu ja voisi valamistua jouluksi 2015. Näin kun ajattelee, sehän on jo tosi lähellä. 

Sen ja meikän välissä on vaan hirviästi opiskelujuttuja, kandi ja gradu sekä se epämääräisyys, että mitä sitten valamistumisen jäläkeen. 

Mutta tästä hullusta tavoitteesta pitänee piettää kiinni. Ehkä sen avulla löytää sen motivaation, että saa nämät hommat rullaamaan ja tarttuu toimeen, eikä vaan makaa sohovalla saamatta mitään aikaseksi.

I never let you down, let you down.

Niin se vain tulla tupsahti taas uusi vuosi. Oon kotona maailman paskimman sään vallitsevuusalueella (ikkunaverhot on tiiviisti kiinni, koska todellisuuskielteisyys on aina silloin tällöin meikäläisen juttu) ja koitan tässä jumalatonta pyykkikasaa tappaessa koittaa orientoitua kolomen viikon sosiaalisuusputken jäläkeen yksin olemiseen ja siihen, että opiskelu on taas elämän itsetarkoitus eikä loppurutistus, jonka jäläkeen pääsee makaamaan sohovalle ja syömään konvehteja. 

Uuen vuojen vietin kotona syöden, saunoen ja nukahtaen sänkyyn kesken viimeisen gluteenittoman olueni puoli yheltä. Herätäkseni viieltä yöllä siihen, että joku muisti raketit vasta baarireissun jäläkeen. 

Sen jäläkeen ollaan tehty Ranuskan retki ja oon suunnitellu joulua mökkiolosuhteissa (vierotusoireita täytyy hoitaa :D), kotiu'uttu tänne Ouluseen ja vietetty rentoileva ilta jääkiekon ja hyvän seuran parissa. Tänään oon käyny istumassa vuojen ensimmäiset luennot vaan saadakseni nervous breakdownin jo pelekästään siitä ajatuksesta, että mitä kaikkea kevään aikana tuleekaan saaha aikaseksi. Muun muassa se kandi. Ja kuuen opintopisteen motoriset puhehäiriöt ja nielemisvaikeudet -kurssi, johon tulee tehä oppimispäiväkirja. Yleensä ovat kuulemma olleet sivumäärältään semmoset 22 - 55 sivua. Ja näitten kahen yhistäminen on siis kuulemma kokopäivätyötä. Meinasin nostaa käteni ja kysyä, että anteeksi, mutta missä välissä net loput kurssit ja piakoin alakava uusi terapia sitten hoijetaan? Mielessäni käväisi myös katkera ajatus siitä, että jos tälle keväälle ei olisikaan ottanu sitä terapiaa.

Mutta ei, ei kärsi kysellä tyhymiä tai ajatella typeriä, vaan tojeta, että iteppä oon käteni työntäny tähän paskaan, jota myös opiskeluksi kutsutaan. Ja koska haaveissani myös on, että se joskus loppuu, ja mitä pikemmin, sen parempi, ei auta ko ottaa härkää sarvista ja alakaa suorittaa. Paino sanalla SUORITTAA. Koska sitähän se taas mitä suurimmalla todennäköisyyellä on, vaikka kalenteri valheellisesti väittää, ettei luentoja ole juuri nimeksikään. 

Olen koittanu orientoitua tähän arkeen myös kääntämällä ruokavalion kasvissosekeitto-salaatti-hedelmä-rahka -modelle. Niin ihanaa ko olisiki jatkaa elämistä herkutellen naamavärkkiin juustoja viikunahillon kera, kinkkupiirakkaa ja pitsaa ja huuhdella koko komeutta alas viineillä, on arkinen eväs kuitenkin hiukkasen terveellisempää ja linja-ystävällisempää. Päätin aloittaa tämän viikon hieman kevennettynä, koska kaikesta herkullisesta ja hyvästä on hieman raskas olo, vaikkei kiloja varsinaisesti ole kertynytkään, lähinnä vaan puuduttaa tuo hyvin syöminen ja nyt on aika palata taas ruotuun. Kaapeista ja pakkasesta on myös lähes kaikki herkut loppu, joten kurinpalautus käynee kuin itsestään. Koska tissuttelin viiniä ja muita ihanuuksia koko loman ajan ihan surutta, on myös kurinpalautus tällä rintamalla suotavaa. Tipattomaan en usko, mutta seuraavan kerran voisi alakoholia nauttia vasta joskus jonkun tovin päästä, hyvällä syyllä.

Pitäisi suorittaa vielä ankara kuivakuppausoperaatio, mutta vasta sellaiseen saumaan, ko huonosti nukuttu yö ei haittaa ihan niin palijon, kuin mitä se esimerkiksi tänään olisi haitannut. Vaikka nukuin minä sen yön huonosti kuitenkin. Aamun pelasti herätysvalo, jonka avulla nousin suht pirteänä sängystä ja väsymyskin iski vasta toisen luennon loppupuoliskolla. Meistä tulee varmaan hyviä kavereita ja tuo on ehottomasti aamujeni pelastus. 

Huomisen operaatio olisi esseen kirjottelu, sekä mahollinen Lennun tukan värjäysoperaatio. Viikonlopuksi kaavailen siivouskeikkaa, koska yöpöy'än pintaan jää sormenjälijet ja lakanatki pitäisi vaihtaa. Plus verhot ikkunasta. Kaikki muut merkit joulusta hävitin heti kotiutumista seuranneena aamuna, koska niin on palijon helepompi lähtiä tarpomaan etiäpäin tätä uutta vuotta. Ainut mitä ihimettelen on se, että missä viipyy se uuen vuojen mukanaan tuoma energia ja motivaatio. 

No, ehkä se oottaa jossaki kuluman takana. Koska tiedostan, että tämä homma on kuitenki enemmän maratonin juoksemista ko lyhyen matkan spurttia, pitänee ottaa itelle sopivia välitavotteita tähän elämään tällä hetkellä ja syitä olla onnellinen. Ensimmäinen semmonen voisi olla vaikka se, että kohta on jo perjantai. :D Minun tekisi mieleni tälläkin hetkellä lämmittää sauna ja mönkiä sen jäläkeen vällyjen väliin, mutta kiellän sen nyt itteltäni ja pyrin nyt olemaan pienestä onnellinen ja reippaampi. 

Vaikka kaupassa käyminen onki ihan perseestä ja sää tuolla ulukona yksinkertasesti ihan paska eikä opiskelutkaan oikeen nappais.

Vaan nytpä minä taijan kattoa vaikka Emmerdalet Katsomosta (ettei kuitenkaan ihan hirviä ikävä koti-kotiin iske) ja pällistellä uuen uutukaisen jumppapallon päällä (pitää ottaa ilo irti niin kauan ko uutuenviehätystä kestää).

Hyvää alkanutta vuotta!