Erittäin hyvä ellei täydellinen.

Kauhia tarve avautua koko ajan. Meinasin tehä sen raakasuklaasepostuksen, muttako en millään jaksa nousta ja hakia kameraa sekä piuhaa, niin enpäs teekkään. 

Oon liian kiireinen tämän näkkärini ja pakuriteen kans. 

Haha. No joo, tosissaan. Tein tuossa yli varmaan kuukauen tauon jäläkeen kunnon reenin ja täytyy sanoa, ettäkö tiputin painoja ja toistoja edellisestä kerrasta (joka sekin oli sellainen "tiputan painoja ja toistojen määrää ko en oo reenannu kunnolla aikoihin" -reeni), tuli semmone olo, että näin pohojalla ei voi ees olla. Mutta sitten mietin, että ainut keino miten täältä pääseepi pois on reenata. :D Ja tein reenin kunniakkaasti loppuun, varsin pienillä painoilla. Ei ollu mikään hikirääkki, mutta ei sen semmone pitäny ollakaan. Vaikka kieltämättä mietin, että sillon viimeksi, ko olen tosissani nauttinu reenistä, se pohojasi juurikin siihen, että hiki valu ja tuntu.

Mutta eiköhän tällä mennä sitä kohti taas. Seuraava reeni on jo varmasti parempi. Ko vaan sais tehtyä sen seuraavanki. Kumma kyllä, ettäkö tein raskaan työpäivän ulukona, jaksoin reenata, muttako istun pitkän päivän lipastolla, haluan vaan kuolla. Sisähommat ja istuminen ei sovi kenellekään. 

No, hauskintahan tässä nyt on sitten se, että mulla on varsin messevä olo varsinki, ko tein tuossa kuivakuppauksen reenin päälle suihkussa. Miten sen vois muistaa aina ko ei millään jaksattais, että sen jäläkeen, ko saa urheiltua, on palijon parempi olo? Että met reenataan siksi, että sen urheilun jäläkeen tulee hyvä olo. 

Tää ei voi olla näin vaikiaa ja siltiki tämä on. Perkele. Kirjotanko jääkaapin oveen lapun "reenaat siksi, että sen jäläkeen tulee hyvä olo." ? Auttaisko se?

Joo. J oli ostanu mulle Lidlistä leuanvetotangon, että jonakin päivänä jaksaisin vetää yhen leuan. Tosin ensin pitää kattoa, että saako se sen johonki kiinni. :D Onneksi meni tuolla ulukonaki nyt se pakkanen persiilleen, oli ihan eri maailmasta polokia Prismaan ja kämpille ko ei ollu ko jotaki kymmenkunta astetta pakkasta. Ilimat vois jopa olla niin kivat, että saattaisi vaikka kiinnostaa lähtiä lenkille. Sais pysyäki tuossa kympin pinnassa tuo pakkanen nyt niin se oisi oikeen soppeli talavikeli.

Pitäisi yrittää nyt ainaki viikon ajan tehä tuota kuivakuppaustaki, ko tuntuu, että reisiin on iskeny imperiumin vastaisku ja selluliitti strikes back. Varmaan ei loppuvuojen ruokavaliolla ja ylettömällä istumisella oo mitään tekemistä asian kans. Onneksi tiiän, että ongelma on korjattavissa liikunnalla, ruokavaliolla ja imuuttelulla. 

Eikä voi mennä ees sohovalle makaamaan ko nakkasin sohovatyynyt yöksi partsille. Oon tänään myös aamulla ennen lipastoitumista pyyhkiny pölyt (kyllä, taas, edellinen kerta oli jotenki epäonnistunu ko ukkeli totesi kolome päivää siivouksen jäläkeen "täällä pitäisi siivota ko on niin pölyistä", johon minä että KUULEPPA) ja mopannu kotiu'uttuani lattiat. No, on se tosi, ettei se siivous oikein tunnu missään jos ei moppaa lattiaa kans ja ko nuot matot oli yön siellä pakkasessa, on palijon raikkaampi fiilis nyt. Ja nyt tosiaan net pöytäliinat, tyynyt, päiväpeitto ja viltti sekä sohovan irtoavat osat sai painua yöksi ulos. 

Pitäis pikkuhilijaa siirtyä laittamaan aamupalaa valamiiksi ja muuta tämmösiä juttuja, että jaksais taas aamulla kaheksalta olla kuuntelemassa Masaa. Pitäis muutenki ruveta heräämään joka aamu varttia vaille seittemän, että pysyis tuo rytmi ja tatsi tähän hommaan ja maha pysyisi vauhissa mukana (meikäläisen ropan ehkä hitaimmin heräävä osa). Ja muutenki ko pitäisi alakaa pukeltaa sitä kandia huomisen ohojauksen jäläkeen. Joo, eiköhän tämä tästä taas. Nyt alakaa lopultaki olla kehissä sitä uutta energiaa, mitä oon kaipaillu. 

Ja hei, voitteko uskoa, meikäläinen täyttää kokonaiset kaksikymmentänelijä vuotta jo ens viikolla! Hullussa, onpa tämä tammikuu menny nopiaa, yleensä se kestää ainaki kaks kuukautta. 

Mutta nyt tuorepuuron väsäykseen, kattellaan.