sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Seison tukevasti maassa polvillaan.

Pitää tulla taas oksentamaan tämmönen sillisalaatti tänne näin sunnuntain kunniaksi. 

Asia numero yksi. Kaivoin juuri reeni- ja liikkumismotivaationi jostain ja siihen tarvittiin niinkin yksinkertainen asia ko Kossin kuulokkeet. Porta Prot on maanneet jo jonku tovin rikkinäisinä laatikon pohojalla ko, kuvitelkaa, sitä on ollu muka liian kiireinen tekemään takuureklamaatiota, että saisi uuen kaiutinelementtipaketin rikkinäisten tilalle. Näillähän on elinikäinen takuu tuommosille normaalissa käytössä syntyville vioille. Noh, nyt sitten jostain repäisin tarmonpuuskan ja kaivelin nämät laatikosta tarkistaakseni reklamaatiota varten, että missä se vika olikaan. Aivan, kontaktihäiriö tuolla kiinnityskohassa. Mutta voe pojat ko hetkittäin saa tulemaan ihan priimaa musaa ko vähän vääntelee johtoa ja pitkän aikaa Samsungin säälinapeilla kituuttaneena, kyllähän se Kossien jylhä bassomaailma ja ihan omasta maailmastaan nappeihin verrattuna oleva äänimaailma hurmas samantien. Alako mieli tehä kyykkyjä? :D

Ja kun Neron Guiltia kuuntelee, tekee mieli lähtiä juoksemaan. Huokaus.

Jep, pienestä se on joskus kiinni. Sitten ko vielä saisi jostain jonku toimivan soittimen, johon liittää nämät, niin avot. Meikäläisen monta vuotta palavellut kolokytägiganen mötikkä iPod on ilimeisesti alakanu tulla tiensä päähän (akunkesto on edelleen ihan uskomaton, joskin pakkasella koittaa armoton jäätyminen) mutta jostain syystä masiina on ruvennu rantuksi eikä suostu soittamaan puoliakaan niistä piiseistä, joita minä haluaisin kuunnella. Ja ko en keksi missä vika on, yrittänyt olen kaikenlaista, menköön sitten romu vaihtoon.

No mutta, asia numero kaksi. Liittyen tuohon tarmonpuuskaan jonka avulla kaivoin Kossit kaapista, oon myös tänään imuroinu ja nostanu matot pyykkitelineessä ulos pakkaseen. Saavat olla siellä huomiseen asti, jolloin meinasin vissiin pyyhkiä pölyt ja mopata lattiat. Sen jäläkeen siirränki sitten pöytäliinat, päiväpeiton, viltin, koriste- sekä sohovatyynyt vuorostaan pakkaseen. Saman ihime-energian voimin oon tänään kirjottanu motorisen oppimispäiväkirjaa ekan osan (olokoonkin, että se on aika säälilyhyt) ja suunnitellu terapiaa ja alottanu terapian paperitöitä, sekä teheny puheviestinnän juttuja. Koska sekään ei riittäny, oon myös siivonnu kaappeja ja nakellu kaikkia turhaa sälää roskiin ja laittanu opiskelupapereita järijestykseen, viikannu pyykkiä, kokannu soijapihivejä ja ties mitä. Oon myös ehtiny ettimään halavemman sähkösopimuksen, sekä kokata eilen bataattilaatikkoa.

Ensin ei oo energiaa yhtään ja sitten yhtäkkiä sinkoilen joka paikkaan suurin piirtein niin että hajuan atomeiksi tässä vauhissa?

Käsittämätöntä. 

Seuraavaksi pitäisi varmaan selevitellä tuota Samsungin näytön tilaa ja että miten sen sais järkevimmin korjattua (kyllä, eihän sekään oo ollu rikki ko viime syyskuusta...) Oon ollu viime syksyn vähän hijas näitten juttujen kans? 

Se on tämä aika, kun se aina karkaa sillonko ei tarttis ja ei kulu itkemälläkään sillonko pitäis.

No mutta joo, nyt meisi vetää vähän tonnikalasalaattia myöhäisenä illallisena ja jatkaa tätä käsittämätöntä singahtelua paikasta toiseen. Palataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti