Niin se vain tulla tupsahti taas uusi vuosi. Oon kotona maailman paskimman sään vallitsevuusalueella (ikkunaverhot on tiiviisti kiinni, koska todellisuuskielteisyys on aina silloin tällöin meikäläisen juttu) ja koitan tässä jumalatonta pyykkikasaa tappaessa koittaa orientoitua kolomen viikon sosiaalisuusputken jäläkeen yksin olemiseen ja siihen, että opiskelu on taas elämän itsetarkoitus eikä loppurutistus, jonka jäläkeen pääsee makaamaan sohovalle ja syömään konvehteja.
Uuen vuojen vietin kotona syöden, saunoen ja nukahtaen sänkyyn kesken viimeisen gluteenittoman olueni puoli yheltä. Herätäkseni viieltä yöllä siihen, että joku muisti raketit vasta baarireissun jäläkeen.
Sen jäläkeen ollaan tehty Ranuskan retki ja oon suunnitellu joulua mökkiolosuhteissa (vierotusoireita täytyy hoitaa :D), kotiu'uttu tänne Ouluseen ja vietetty rentoileva ilta jääkiekon ja hyvän seuran parissa. Tänään oon käyny istumassa vuojen ensimmäiset luennot vaan saadakseni nervous breakdownin jo pelekästään siitä ajatuksesta, että mitä kaikkea kevään aikana tuleekaan saaha aikaseksi. Muun muassa se kandi. Ja kuuen opintopisteen motoriset puhehäiriöt ja nielemisvaikeudet -kurssi, johon tulee tehä oppimispäiväkirja. Yleensä ovat kuulemma olleet sivumäärältään semmoset 22 - 55 sivua. Ja näitten kahen yhistäminen on siis kuulemma kokopäivätyötä. Meinasin nostaa käteni ja kysyä, että anteeksi, mutta missä välissä net loput kurssit ja piakoin alakava uusi terapia sitten hoijetaan? Mielessäni käväisi myös katkera ajatus siitä, että jos tälle keväälle ei olisikaan ottanu sitä terapiaa.
Mutta ei, ei kärsi kysellä tyhymiä tai ajatella typeriä, vaan tojeta, että iteppä oon käteni työntäny tähän paskaan, jota myös opiskeluksi kutsutaan. Ja koska haaveissani myös on, että se joskus loppuu, ja mitä pikemmin, sen parempi, ei auta ko ottaa härkää sarvista ja alakaa suorittaa. Paino sanalla SUORITTAA. Koska sitähän se taas mitä suurimmalla todennäköisyyellä on, vaikka kalenteri valheellisesti väittää, ettei luentoja ole juuri nimeksikään.
Olen koittanu orientoitua tähän arkeen myös kääntämällä ruokavalion kasvissosekeitto-salaatti-hedelmä-rahka -modelle. Niin ihanaa ko olisiki jatkaa elämistä herkutellen naamavärkkiin juustoja viikunahillon kera, kinkkupiirakkaa ja pitsaa ja huuhdella koko komeutta alas viineillä, on arkinen eväs kuitenkin hiukkasen terveellisempää ja linja-ystävällisempää. Päätin aloittaa tämän viikon hieman kevennettynä, koska kaikesta herkullisesta ja hyvästä on hieman raskas olo, vaikkei kiloja varsinaisesti ole kertynytkään, lähinnä vaan puuduttaa tuo hyvin syöminen ja nyt on aika palata taas ruotuun. Kaapeista ja pakkasesta on myös lähes kaikki herkut loppu, joten kurinpalautus käynee kuin itsestään. Koska tissuttelin viiniä ja muita ihanuuksia koko loman ajan ihan surutta, on myös kurinpalautus tällä rintamalla suotavaa. Tipattomaan en usko, mutta seuraavan kerran voisi alakoholia nauttia vasta joskus jonkun tovin päästä, hyvällä syyllä.
Pitäisi suorittaa vielä ankara kuivakuppausoperaatio, mutta vasta sellaiseen saumaan, ko huonosti nukuttu yö ei haittaa ihan niin palijon, kuin mitä se esimerkiksi tänään olisi haitannut. Vaikka nukuin minä sen yön huonosti kuitenkin. Aamun pelasti herätysvalo, jonka avulla nousin suht pirteänä sängystä ja väsymyskin iski vasta toisen luennon loppupuoliskolla. Meistä tulee varmaan hyviä kavereita ja tuo on ehottomasti aamujeni pelastus.
Huomisen operaatio olisi esseen kirjottelu, sekä mahollinen Lennun tukan värjäysoperaatio. Viikonlopuksi kaavailen siivouskeikkaa, koska yöpöy'än pintaan jää sormenjälijet ja lakanatki pitäisi vaihtaa. Plus verhot ikkunasta. Kaikki muut merkit joulusta hävitin heti kotiutumista seuranneena aamuna, koska niin on palijon helepompi lähtiä tarpomaan etiäpäin tätä uutta vuotta. Ainut mitä ihimettelen on se, että missä viipyy se uuen vuojen mukanaan tuoma energia ja motivaatio.
No, ehkä se oottaa jossaki kuluman takana. Koska tiedostan, että tämä homma on kuitenki enemmän maratonin juoksemista ko lyhyen matkan spurttia, pitänee ottaa itelle sopivia välitavotteita tähän elämään tällä hetkellä ja syitä olla onnellinen. Ensimmäinen semmonen voisi olla vaikka se, että kohta on jo perjantai. :D Minun tekisi mieleni tälläkin hetkellä lämmittää sauna ja mönkiä sen jäläkeen vällyjen väliin, mutta kiellän sen nyt itteltäni ja pyrin nyt olemaan pienestä onnellinen ja reippaampi.
Vaikka kaupassa käyminen onki ihan perseestä ja sää tuolla ulukona yksinkertasesti ihan paska eikä opiskelutkaan oikeen nappais.
Vaan nytpä minä taijan kattoa vaikka Emmerdalet Katsomosta (ettei kuitenkaan ihan hirviä ikävä koti-kotiin iske) ja pällistellä uuen uutukaisen jumppapallon päällä (pitää ottaa ilo irti niin kauan ko uutuenviehätystä kestää).
Hyvää alkanutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti