Mirror mirror on the wall, tell me what I'm looking for.

Niinhän se taas tuli ja meni. Joulu nimittäin. Minusta se on aina ihan liian lyhyt ja menee aina ihan liian nopiaa ko oikiaan tunnelmaan pääsee vasta aatonaattoiltana joulukuusta koristellessa tai aattona pimeällä hautausmaalla kynttilöitä sytyttäessä. Olisi ihanaa saaha viettää koko joulukuu yhessä kohin ja valamistautua rauhassa siihen koko kuukauen huipentumaan, iliman kiirettä tai paineita mistään. 

No, ehkä joskus. 

Joulupukkikin muisti minua tänäkin vuonna, muun muassa sillä herätysvalolla, jota niin kovasti kaipailin, kiitos miehen. :) Koska ilimat näyttää jatkuvan yhtä paskana ko aiemminkin, se mahtaa tulla tarpeeseen. Ja koska tammikuu on usein ankia, pimiä ja pitkä ja kestää ainaki kaks kuukautta. Lisäksi sain uuen sähkövatkaimen, kattilan, laseja ja muutaman vaatteen, kynsien manikyyrisetin ja käsirasvaa, arpoja (joista voitettiin yhteensä kymppi) sekä Kenoja, joista ei olla ainakaan vielä voitettu mitään. Sekä purkin pähkinöille. :D Ja jalaksilla seisovan peilin makkariin, jotta voijaan ripustaa se seinäpeili eteiseen. Ja mikä huipuinta, saatiin molemmat tuon miehekkeen kanssa velipojalta liput Sonisphereen eli päästään kattomaan Metallicaa, joten son pääkaupungin reissu tii'ossa tuossa ennen kesää! 

Joulupukki toi myös hieman rahhaa, jonka käyttökohetta ollaan tässä ankarasti pohittu. Ylimääräset vois toki aina säästää, muttako pitäis myös puhelin korjauttaa, ostaa sukset ja toimiva rannekello, pleikkaristaki meillä haaveillaan ja ohan sitä nyt aina kaikenlaisia rahareikiä. Toistaiseksi mies saanee kuitenki tyytyä pelaamaan Gran Turismo kutosen sijasta "uusia" autopelejä Nintendolla ja tahkoamaan Mega Man nelosta ysärihittien tahtiin. :D

Tein aattona kameralakon, enkä ottanu ainuttakaan kuvaa. Ei sitä aina jaksa. Tässä kuitenki muutama satunnainen räppäsy joulufiiliksestä. 

 Tästä samasta tontusta on kuva varmaan viime vuojeltaki. :D Itte askarreltu! Ja meisin lemppari.

Tällä Bloggerilla on edelleen joku vamma säätää nämät kuvat ihan miten sattuu, tässä kuvassa on harmikseni muutenkin tarkennus Ukon nokassa mutta värit ei sentään oikiasti perseile nuin.

Ja loppukevennyksenä Jeesus, joka ilimestyi takapihalle ilimojen mentyä perseelleen. :D Jäälyhty suli, tosin nyt Jeesuskin on enää muisto vain... Tai ehkä se oli eksynyt paimen ja otti hatkat ko tajus ettei se oikia osote olekaan ihan täällä?

Jouluaattoon asti ilima oli sentään inhimillinen, nyt kaikki tiet on ihan jäätikällä, lumi sulaa ja sataa vettä. Ulos ei ole mitään asiaa ja alakaa pikkuhilijaa tämä sohovalla makaaminen, lehevojen kattelu ja suklaansyönti jo kyllästyttää. Masentaa tämä keli, ihan niinkö Oulu olis seurannu perässä tännekin... 

Kaikesta (tai sanotaanko että kelistä) huolimatta on kuitenki ollu paras joulu aikoihin ja vielä olisi tuo uusi vuosi eessä, jonka taijan tänä vuonna viettää saunomalla, syömällä ja menemällä aikasin nukkumaan. Ko ei tartte baariinkaan lähtiä, ees ex-tempore. Voin hyvillä mielin (ikävä kyllä yksin) fiilistellä sitä, että ollaan J:n kanssa katteltu toistemme naamoja jo vuosi. Viime uusi vuosi oli kyllä elämäni parhain ikinä, eikä sitä tartte ees yrittää ylittää. 

Aika kuluu hämmentävän äkkiä. Hyvässä seurassa se suorastaan lentää. J piristi eilen illalla ankeita vesisateen täyteisiö päiviä laittamalla vielä niin ihanan viestin ennen nukkumaanmenoa. Ei siinä tarvinu suuria sanoa, mutta se, että tietää olevansa toiselle tärkiä ja tekevänsä toisen onnelliseksi lämmittää mieltä pitkään. Ei tosiaankaan kannate piettää itestäänselevyytenä sitä, että toinen ymmärtää sen kuinka tärkiä on. Vaikka ymmärtäisikin, ei mikään ole enemmän pimeyttä valaisempaa kuin toisen lämpimät sanat. 

Tulukoon uusi vuosi ja olokoon se meille yhtä hyvä ja lämmin kuin edellinenkin. 

Joo, lässynlässyn lää ja nyt näkemään unia. :)