Pahalta piilossa.

JOULULOMA. Luuv it. 

Sen kunniaksi glögeiltiin tyttöjen kans, sitten vähän siivosin ja pyykkäsin ja otin ihan rennosti ja sitten tuikkasin saunan nurkan tuleen (no siis sähkökiukaan lämpiämään) ja linnottauduin saunaan kauneudenhoitotuotteiden ja kynttilän, sekä siiderin kanssa. Sain kauan kauan sitten Booginalta Savon tuliaisiksi sinkkutytön kauneusboksin ja jotenki se unohtu tuonne kaapin perälle, ehin sinkusta varsin varatuksi ja muutaki, mutta tänään päätin, että on aika korkata se. 

Eli ei muutako jalaka- ja silimähauteet muhimaan ja sitten köllölleen lauteille laput silimillä ja olemaan ihan hilijaa. Hetken pötköttelyn jäläkeen sauna alako ollaki lämmin, sitten nakkasin jalat hauteeseen ja saunahunajan iholle sekä päähän ja jatkoin nautiskelua siiderin kanssa. Raaspasin jalat, ryömin suihkuun, viruttelin hunajat veks ja sen jäläkeen kuorin koko ropan kaurakuorinnalla. Ja jotta ei jäisi puolitiehen, hankkiu'uin eroon hyvin kasvattamastani talaviturkista ja kuivakuppasin.

Sen jäläkeen rasvasin jalat, naaman ja käjet ja nyt makaan siiderin ja tietokoneen kans sohovalla. Tai no, siideri on kyllä jo loppu, mutta eipä se haittaa.

Mietiskelin tuolla saunassa kaikenlaista. Ihan ensiksi sitä, että miten niin pieni ja omituinenkin huone voi olla ihimiselle niin tärkiä ja tehä onnelliseksi. Suomalaiset on vähän hulluja ja hölömöjä ko net rakentaa tommosia koppeja, jokka lämmitetään lähemmäs sata-asteiseksi, mutta ai että minä rakastan saunaa. Mikään ei rentouta paremmin. Kiristykset ja jumit suorastaan sulas pois ko vielä hieroin ihooni sen saunahunajan, jossa oli turvetta seassa. 

Sitten mietin ihimisiä ja ihimissuhteita. Ajattelin sitä, miten en oikiastaan yhtään välitä ihimisistä, joitten kanssa kaikki menee hyvin niin kauan, ko oot samaa mieltä. Mutta auta jos sulta löytyy eriävä mielipide. Minä välitän ihimisistä, jokka voi esittää eriäviä mielipiteitä, mutta kunnioittaa silti toisen mielipidettä. 

Siis oikiasti, mietitäänpä ihan tosissaan. Onko se nyt keneltäkään pois, jos toinen tykkää tehä asiat vähän toisin ko sinä. Tai tykkää siitä isästä, ko sinä tykkäät pojasta. Ja niin ees päin. Onko sillä vitunkaan väliä oikiasti ja tekeekö se sinut jotenki onnellisemmaksi, jos toinen myötäilee sinua ja sanoo, että oot ihan oikiassa? Ja todella, kuinka kovasti oikiasti uskot, että sillä jumalattomalla tingalla ja omien mielipiteittesi jankkaamisella "koska minä nyt vittu olen vaan oikiassa ja sinä väärässä" saat jotaki hyvää aikaseksi? Luuletko, että voit myyä ajatuksesi toiselle ja että se yhtäkkiä kääntääki kelekkansa täysin, ko nyt tarpeeksi tässä räiskit niitä omia mielipiteitäsi pöytään?

Tekeekö se sinut sitten onnelliseksi, että minä nyt sain sanoa viimisen sanan tässä ja olen oikiassa ja ihan sama kaikelle muulle ja mikä sinun tavoitteesi siinä on? Se, että toinen sanoo että "vittu vaikka sitten niin, oletko nyt sitten onnellinen ko minä myötäilen sinua"?

Mielipiteitä saa ja pitää olla. Ja harvemmin niistä faktoista voi kiistellä, ko net vaan on ja pysyy. Mutta mielipiteissä on se rikkaus (ja ongelma), että niitä on yhtä monta ko persereikääki, ja valitettavasti se, että sinä olet jotaki mieltä, ei tee siitä asiasta yhtä ja oikiaa jumalallista totuutta. Se, että sinulla on hienoja ja vahavoja mielipiteitä ei tee sinusta vielä mitenkään erityisen hienoa ihimistä, vaan se, että kunnioitat myös sitä, että TOISILLAKIN on niitä vahavoja ja hienoja mielipiteitä.

Se, että sinä pidät niitä paskana ja myös kerrot sen, ei todellakaan yleensäkään saa aikaan mitään hyvää. Tai no, jos se jotenkin sinua tyydyttää niin kivat sulle, mutta vastapeluria tämä tuskin kauhiasti lämmittää. 

Onko se meuhkaaminen oikiasti kaiken sen pahan mielen ja skisman arvoista?

Minä en ole sellainen ihimistyyppi, joka välittäisi siitä, mitä muut ajattelee. Olen tälle elämälle oppinut yksinkertaisesti ignorettamaan suurinta osaa ihimismassasta ympärilläni. Teen niinkö itestäni tuntuu, olen oma itseni. Jos se jotaki liikuttaa niin se on voi voi, koirat haukkuu ja karavaani kulukee. MUTTA, se ei silti tarkota sitä, ettenkö kunniottaisi toisten ihimisten mielipiteitä. Vaikka en voisi kaikkea aina allekirjottaa tai ymmärtää, ei sekään tarkota sitä, että minulla olisi oikeus dissata toista ihimistä tai sen ajatuksia.

Maailmassa on hirviän vähän ihimisiä, joiden mielipiteellä on minulle väliä. Jokaisella saa olla mielipiteensä ja se on ihan okei, mutta harvemmilta minä sitä kyselen. Otetaan vaikka tuo minun mieheke. Ainuat tyypit, joitten mielipiteellä on ollu väliä tässä jutussa, oli Leena ja Ukko. :D Ja Ukkokin on tosiaan koira, että... Leenan mielipiteellä on väliä siksi, koska luotan sen emännän harkintakykyyn ja siihen, että se on minulle rehellinen. Ja koska Leena on ihimistyyppi, joka kunnioittaa toisen mielipidettä siitä huolimatta, vaikka se olisi eriävä ko omansa. 

Vaikka met tykätään eri asioista ja tehään asioita eri tavoin, se ei merkkaa mitään. Minun ei tartte saaha Leenaa ymmärtämään maksapihivien parhautta eikä mitään muutakaan. :D Ja kyllä, voin myöntää, että net maksapihivit haisee ihan paskalle, mutta maistuu hyvälle. Ja kyllä, varmaan se minun makuaistinikin on jotenkin vajavainen, mutta näillä mennään.

Se että nämät kamraatit on antaneet siunauksensa asialle (Ukko etenkin, joka tykkää J:stä ko hullu puurosta), on ollu enemmän ko tärkiää. Kenenkään muun mielipiteellä ei oikiastaan ole ollut mitään väliä.

Paitsi ehkä Olokin, mutta met ollaan niin samaa mieltä asioista ja Olokki tajuaa juttuja, mitä muut ei tajua, että eipä se kauhian eriävää mielipidettä voisi esittääkään. :) Pakko sanoa muuten tähän väliin, että mietin tänään, että jos se vain mitenkään on mahollista, niin Olokki näyttää vielä nätimmältä videolta katottuna ko livenä. Jos voi tyttö olla nätti niin meijän Oona on!

Tämmöstä tänään joululoman kunniaksi. Ihan vaan siksi, että oli aikaa ajatella ja jaksamista kirjotella. Tai kyllähän minä näitä juttuja mietin meleko jatkuvasti ja yritän puhua sen puolesta, että voitaisiin olla toisemme paremmin hyväksyviä ihimisiä. Minä itekin, ko eipä tässä kukaan ole täydellinen. Ja siksikin, että voitaisiin jatkossa vähän miettiä omaa käytöstä ja ihimisiä ympärillämme. Nykyaikana se toisen ihimisen kunnioittaminen tuntuu vaan olevan vähän hukassa. Minä olen ite sellainen, että hyväksyn lähimmäisekseni äärimmäisen hitaasti, mutta jos sinne porukkaan pääsee, en muuta halua ko hyvää ja rakastan kertoa ihimisille ympärilläni, että välitän heistä ja kunnioitan heitä. Mutta minun luottamus toista kohtaan on hyvin herkkä ja se on äärettömän heleppo särkiä.

Se on minun syntini. Ja valitettavasti minulla on myös norsun muisti. Okei, valikoivan norsun muisti. Sanotaanko, että valtavan hyvä, mutta valitettavan lyhyt. Paitsi tietyissä asioissa.

Mutta joo, nyt jatkan sillä ajatuksella herkuttelua, että huomenna kello ei soi mihinkään epäinhimilliseen aikaan, vaan saan herätä just sillon ko itelläni huvittaa. Tai olla heräämättä, jos ei huvita. Tädää!