Älä tapa, älä jätä henkiin.

Meikäläisen elämässä useimmat päivät on aika paskoja. Siinä syy, miksi jaksan aina loputtomiin asti fiilistellä niitä harvoja hyviä. Tässä on nyt ollu tosiaan muutama hyvä. Kuten jokaisessa tarinassa, niitä kivoja päiviä seuraaki sitten aina se paska.  Tai net paskat.

En jaksa eritellä syitä, mutta paska se on ja minkäs teet. Vähän niinkö välistä aina tuntuu, että paska koko elämä, eikö tässä tosiaan ole vaihto- ja palautusoikeutta? Joku taisi joskus väittää, että huumori auttaa aina kaikkein pimeimpien ja paskimpienkin aikojen läpi, mutta toisaalta se sama ihiminen taisi sanoa myös, että kyllä se siitä sitten muutaman vuojen päästä.

No, mutta jotain sentään. Kävin tänään pitkästä aikaa juoksulenkin, joka oli aika nautinnollinen. Puoli tuntia jotain valtavan vapauttavaa. Tajusin, että koska oon ollu Oulussa aika lamaantuneen apaattinen jonku tovin, ei juokseminenkaan ole voinu kulikia, koska apatia ei satu. Joten itsensä rasittaminen fyysisesti on vaan ihan suunnattoman raskasta, ja sotii sitä apaattisena makaamista vastaan. Mutta henkinen tuskailu sattuu, ja silloin niitä piruja on helevetin hyvä lähtiä juoksemaan karkuun. Sillon ko tuntee olevansa henkisesti paska, on hienoa huomata pystyvänsä ees fyysisesti johonki. Ja hetkittäin mikään ei tunnu henkisesti niin pahalta, ko hakkaa sitä asfalttia menemään. Se, että lihaksissa tuntuu, on ihan mahtavaa, koska sillon se siirtyy ees hetkeksi pois tuolta, mistä sitä on niin saatanan vaikia poistaa.

Plus että kotona voi vaan lyyä musiikit korville, lähtiä ulos ovesta ja antaa jalakojen viiä.

I've got the scars to prove it

only the strong survive

Briefly in English: I had a bad day.

Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään.

Vanahaki jaksaa tosiaan vielä aina sillon tällön repasta! Eilen oli päiväkotiharijottelun eka päivä, heräsin kuuelta ja suuntasin seittemältä kohti lipastoa ja Leenaa, josta jatkettiin yhessä matkaa Rajakylä-hoodeille. Päivä sujui ihan kivasti, ja varsinaisen testailun jäläkeen siirrettiin ahterimme lipastolle syömään ja kirijottamaan raporttia. Siinä tuskaillessa vierähtiki muutama tunti, jonka jäläkeen hyppäsin bussiin ja menin keskustaan tsillailemaan ja oottamaan äitiä. Kiertelin kaupoissa kattelemassa ja bongasin Seppälästä aevan ihanat punaset korkkarit, viiminen pari ja sattumoisin vielä kokoa 36. Koska en kuitenkaan ole ihiminen, joka kovin usein tekis heräteostoksia hetken mielijohteesta (tai muutenkaan enää nykyään niin kauhian impulsiivinen), lähin äitiä vastaan ja jätin net sinne. Sydäntä kyllä vähän raapas.

No, lähimmä äitin kans sitten suunnistamaan kohti jotain syömäpaikkaa. Tarkotus oli mennä Kauppuri 5:seen, mutta ko siellä oli palijon populaa ja jonoa (ylläri!) ja meijän aika rajallinen, päätettiin sitten kuiten mennä Pannuun syömään. Ja hyvää oli! Söin itteni semmoseen ähkyyn, että oksat pois. Ruokailun jäläkeen kierreltiin vielä vähän kaupunkia ja äiti teki itelleen löytöä. Sitten serkku-tyvär Johannes ringautti ja päätettiin lähtiä käymään yhellä Kulumassa. Äiti jatko matkojaan ja met painuttiin Kulumaan nauttimaan hyvästä tunnelmasta ja pienestä määrästä alakoholia. 

Kuluman jäläkeen suunnittelin busseilevani kämpille, ko oli maha edelleen niin täynnä että liikkuminen tuntu vaikialta, mutta ko bussit veti just naaman eestä ohi, enkä jaksanu jäähä oottelemaan seuraavia, päätin lähtiä kävellen kämpille. Ilimaki oli mukavan lämmin, mitä nyt vähän harmaa. Siinä Isokadun Seppälän kohalla iski sitten kuiten semmone ajatus, että käympä kattomassa onko se vielä auki. Ja olihan se. Joten kävelin sisään. Ja net kengätki oli vielä siellä. Otin net käteen, ihailin hetken ja päätin kokeilla jalakaan. Tietenki net oli justiinsa hyvät ja niinpä päätin, että perkele, kerta net on oottaneet täällä minua koko päivän ja ko en vaan voinu lakata koko päivän aikana ajattelemasta niitä, meijät on tarkoitettu yhteen. Ja niinpä siinä sitten kävi niin, että kannoin net kassalle ja otin mukaani.

Ja ohan net kyllä aivan ihanat! Kuvia tulee sitten joskus, nyt en jaksanu fotoilla niitä ko kamera on jo pakattu.

Sitten tallustelin kämpille, luin Facebookista että tytöt on lähössä pussikalijoille ja päätin lähtiä messiin. Ei hijastanu yhtään se, että olin ollu semmoset 12 tuntia jo reissun päällä ja heränny ennen kukon pierua. Vejin haalarit jalakaan, polijin paniikissa marketeille, ostin pari kalijaa ja suuntasin Ainolanpuistoon. Siellä hetken hilluttuamme leikkikentällä saatiin kuningasajatus, että lähetään ex-tempore Wesibussiajelulle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että menimmä torin rantaan, sullouduimme yhessä kaikkien iloisten vapunviettäjien kans Wesibussiin ja lähettiin parin tunnin ajelukierrokselle. :--------D Meno oli ihan mahtavaa, bussissa soi mahtava menomusa, laulettiin täysiä mukana ja heiluttiin. Oli kyllä ehottomasti kokemisen arvoinen juttu! Suosittelen lämpimästi, mikäli et pelekää ahtaita, täpötäysiä ja hikisiä busseja, joissa soi musiikki lujaa ja ympärillä pyörii puolialastomia humalaisia miehiä.

Hienoin hetki oli ehkä se ko laulettiin täysiä Kaija Koon tahtiin ja jorattiin menemään täpötäyessä bussissa. Joskus on siis ihan hyvä vaihtaa pussikalijat bussikalijoihin. :) Mahtavan ihanat Emmis, Nooris, Elisa ja Iiris! Ootta aivan ihania tyttöjä! Niinkö kaikki muutki logopedi-neidit. =)

Tänään oon tässä siivonnu tämän kämpän, jonka joku on sotkenu meikäläisen tietämättä ja pakannu kamat kotireissua varten. Nyt kelepaa vanahan lähtiä kotio rauhottumaan (tiiä siitä, tais jäähä vähän menoputki päälle) ko on ottanu ees jollain lailla osaa perinteiseen oululaisen opiskelijan vappuun!

Mmm joo. Nyt vois ruveta tässä pikkuhilijaa valamistautumaan kohti rautatieasemalle liikahtamista, miettiä minkä takin laitan päälle, hoitaa viime hetken pakkailut ja ehkä vielä vähän syökästä ja näin. 

Briefly in English: Had a great day yesterday. I ate delicious food in the restaurant Pannu with mom, had one beer in the Oulu's greatest bar Kuluma with my dear cousin, bought new lovely shoes and had fun with my student friends! I'm so lucky to have such nice girls around me!

Paljastusten ilta.

V i i m e i s i n t ä:
Viimeisin pusu: phehhehee en harrasta pusuja! ehkä onni-pojalta.
Viimeisin alkoholijuoma: juuri äsken saunakalija! parasta olutta.
Viimeisin autoajelu: taivalkoskelle ja takasi.
Viimeisin nähty elokuva: karvakamut. eiku titanic. eiku en muista.
Viimeisin puhelinsoitto: äiti.
Viimeisin soitettu biisi: juha tapio - en mitään en ketään.

O l e t k o k o s k a a n :
Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? en deittaile.
Oletko koskaan joutunut tekemisiin poliisin kanssa? en oikiastaan koskaan kunnolla. mitä nyt aina vähäsen.
Oletko ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa suihkussa? no olen. :D
Oletko koskaan uinut alastomana? pyrin uimaan ainaki kerran kesässä.
Oletko koskaan ollut TV:ssä? en vissiin.
Oletko koskaan kirjoittanut päiväkirjaa? aika monta vuotta. tällä hetkellä määrittelemättömällä tau'olla.
Oletko ikinä lintsannut? palijonki.
Oletko ikinä karannut kotoa? en.
Oletko ikinä oksentanut tahallisesti? eeen.
Oletko ikinä vihannut ketään? joo.
Oletko ikinä sairastanut syömishäiriötä? en.

K u k a :
Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? oona mukana ko pukama.
Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? ihanki varmaan leena.
Keneen ärsyynnyt useimmiten? elämään.
Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? taivalkosken tähtösille! tai no tiiä oliko net nyt niin murheita. :)
Kenen luona/missä olit viimeksi yötä kun et ollut kotona? elisan mökillä.
Kuka nukkui viimeksi vieressäsi? emmis!
Kuka huolestui sinusta viimeksi? tjaa-a.

T a v a t :
Kiroiletko? valitettavasti. ja palijon.
Kokkaatko omat ruokasi? kyllä, paitsi aina sillon ko syön lipastolla. ehe ehe.
Teetkö kotitöitä? no ko ei nuot tiskit itestäänkään tiskau'u eikä imuri imuroi.
Pidätkö suklaasta? kyllä!
Omistatko koiran? joo! ihan oikiasti ja virallisesti, papereissa.
Käytätkö rahasi viisaasti? kohtuullisen.
Pidätkö uimisesta? ohan se ihan mukavaa.
Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävällesi? aina välillä.

MITÄ SINULLA ON

Ikävä - ihmisiä.
Kasvoillasi - pisamia.
Taskuissasi - ei mitään.
Laukussasi - luentopaprut, kirjallisuutta kaksikielisyyestä, huulikiiltoja, huulirasvaa, lompakko, lovebox ja kaikenlaista naiselle tärkiää.
Intohimona - just nyt ruoka.
Päälläsi - bokserit, toppi ja vihiriät karvasukat.
Tuoksusi - joku jonka nimiä en muista.
Tarve - ruokaa! suklaata. miestä.
Stressiä - päiväkotiharijottelusta & kouluhommista.
Pakkomielle - hmm.
Hiuksissasi - hoitoaineita.
Kynsissäsi - ei mitään.
Kipuja - ei oikiastaan missään, eilinen juoksulenkki verrytti. ehkä hauiksissa vähän.
Mielessä - sopimattomia juttuja.
Salaisuus - montaki!

OLETKO?
Ollut baarissa alaikäisenä - en. paitsi että olen. mutta en juonu alakoholia.
Valehdellut - jep.
Pettynyt - joo.
Vihainen - aina välillä.
Valokuvauksellinen - no jaa. en erityisen.
Surullinen - hetkittäin.
Onnellinen - vaihtelevasti.
Purevaa tyyppiä - ;) ehkä.
Veloissa - pankille.
Mustasukkainen - sopivasti
Omistushaluinen - vähäsen.
Herkkä - aika.
Kipeä - hetkittäin henkisesti.
Särkenyt jonkun sydämen - ehkä.
Valvonut koko yön - joo.
Riippuvainen jostakin - kahavista.
Ajanut traktoria - joskus pienenä istunu kuskin sylissä, lasketaanko sitä? :D
Ulkomaalainen - sallalainen.
Lähettänyt yli 100 tekstaria päivässä - enpä oo laskenu.
Katunut tekojasi - joskus.
Ilkeä - välillä.

ONKO?
Joku ihastunut sinuun - mahollisesti.
Joku kehunut ulkonäköäsi - aina sillon tällön.
Joku lyönyt sinua - ei.
Jääkaapissasi mitä - aika vähän ruokaa.
Suklaa parempaa kuin seksi - ei!
Suomalaisissa jokin vika - joissakin.
Ulkomaalaisissa jokin vika - joissakin.
Mielesi pinnallinen - joskus.
Rusketus kaunista - en tykkää. hienot naiset ei rusketu.
Mielessäsi alkoholipitoinen viikonloppu? - pienesti.

YLEISTÄ:
Lempipaikka? - mökki. metsä. joku missä on hyvä olla. kainalo.
Horoskooppisi? - vesimies.
Pelkään - hämähäkkejä.
Haluatko mennä naimisiin? - ehkä.
Montako lasta haluat saada? - sopivasti. oikiastaan ehkä jopa kolome.
Lempijäätelö? - lakritsi, minttusuklaa, suklaa, kaikki.
Pitääkö kukaan sinusta? - no toivottavasti.
Oletko pitänyt jostain henkilöstä joka on kohdellut sinua huonosti? - kukapa ei olisi?
Oletko yksin juuri tällä hetkellä? - yksin kämpillä, yksin henkisesti.

MITÄ JOS...
... joku pyytää sinua ulos huomenna? - pyytäkääppä! nii en lähe. no ei, en tiiä, saattasin vaikka lähtiäki.
... joutuisit konkurssiin? - oon henkisessä konkurssissa.
... voittaisit lotossa miljoonan? - ostaisin koiran, auton, kämpän, maksaisin velat, kyllähän näitä rahareikiä löytyypi.
... olisitkin adoptoitu? - onneksi siitä ei tällä naamalla ole palijon pelekoa.
... kolmas maailmansota syttyisi? - oisi aika pelottavaa.
... hiuksesi yhtäkkiä hiiltyisivät ja karisisivat pois? - oisin kaliju.
... tietokoneesi takavarikoitaisiin? - saattaisi vähän vituttaa.
... silmäsi olisivat yhtäkkiä eriväriset? - voisi olla kivaa vaihtelua.

TURHAMAISUUS:
Kuinka monta kertaa katsot päivässä peiliin? - no nyt täytyy myöntää että en ole kyllä laskenu koskaan.
Hyväksytkö plastiikkakirurgian? - jos sille on tarvetta ja halua niin miksei. en tosin ymmärrä mitään överihommia.
Mitä teet kun kukaan ei näe? - oon alasti. no ei kai.
Kuinka monta kenkä/laukku paria on? - ihan liian vähän.
Menetkö sateella ulos? - kesäsateella.

RAKKAUS/SUHTEET:
Oletko himoinnut kaverin kumppania? - en.
Mitä mieltä olet yhden illan jutuista? - no mitä noista nyt voi olla mieltä. joskus toimii, joskus ei.

VIIMEISIN:
Henkilö jonka näit? - joku randomi pihalla.
Henkilö jonka kanssa puhuit puhelimessa? - mamma.
Henkilö jota halasit? - mamma seki.
Henkilö jonka kanssa tekstailit? - leena. teimmä työnjaon, se menee luennolle ja minä syömään.
Kappale, jonka kuuntelit? - turmion kätilöt - pirun nyrkki.
Asia, jota mietit? - sitä että taijan mennä lipastolle vasta yhen maissa.

MISSÄ VIIMEKSI:
Kävin - saunassa.
Söin - sohovalla.
Nauroin - lipastolla.
Join - sallassa.
Itkin - een muista.

OLETKO:
Itsepäinen - niinkö muuli.
Viisas - vasemman jalan saapas.
Hyvä koulussa - no jaa. :D
Tylsä - kai se täytyy myöntää, että en.
Huutanut jollekkin kaverillesi ja katunut - jep.
Vakava - aina tarpeen vaatiessa.
Narsistinen - sen verran ko on tarpeen.

If you're feeling like I feel then run your life like it’s a dance floor.

Voihan nenä. Kävin tänään juoksemassa, ko tein aamun- ja päivän opiskeluhommia ja päätin sitten niitten jäläkeen tuulettaa vähän aivoja. Plus että keli oli mitä ihanin, arska paistaa ja lämpöasteita yli kymmenen. 

Juoksin 23 minsaa. Vittu.

Tähtäsin puoleen tuntiin, mutta loppumatkasta alako väännellä vattaa siihen malliin, että piti lyhentää vähän reittiä. Myönnän, että oon vähän hormonivitutuksissani, mutta silti. Iso huoh. Vähän eri meisinki verrattuna niihin viime syksyn 50 minsan rundeihin, joita juoksin siihen asti kunnes vaikeu'et alako. Mutta jaa, kaipa se on lähettävä pohojalta takasin ylös. Jos tästä sais vaikka pään taas auki.

Ei edelleenkään sitä paitsi ollu yhtään nautinnollista. Vituttavaa juosta tuolla ihimisten ja autojen keskellä ja joutua pysähtymään liikennevaloihin. 

Yksi vitutuksen syistä tässä:

Voittajafiilis! Not.

Oon juoksulenkin aikana ja jäläkeen aina punanen ko paloauto. Tosin tuossa webbikameran kuvassa tuo naama näyttää enemmänki siltä, niinkö oisin tunkenu itteruskettavaa naamaan huonolla menestyksellä. :----D Mutta you get the idea. Mutta joo, nyt pitää mennä laittamaan juoksukamat koneesta kuivumaan. Jep, se on pakko pyykätä juoksutamineet joka lenkin jäläkeen, Annariika, pieni vaalianpunainen possu. Tai no, oikiastaan aika sika.

Briefly in English: Back in the bottom with running. Have to start the training again, and it sucks. I didn't even enjoy running anymore. But I think that it's Oulus fault. I don't like running with cars and traffic lights or too many people.

Onnellisuus-haaste.

You, who read this, put this to your own blog 

and list twenty things that make you happy at this moment.

 

01. se, että aina sillon tällön pääsee mökkeilemään ja saunomaan rantasaunaan.

02. saunaolut!

03. ja se, että niitä on vielä yksi jääkaapissa.

04. sulat ja melekeen kuivat pyörätiet, joita polokia.

05. koko ajan lähestyvä kesä.

06. ihanat karvaturrit.

 

 

 

07. ja se, että pääsen kohta näkemään taas omaani.

08. ettei huomenna tarvi herätä aikasten ja lähtiä jonnekin.

09. hyvä ruoka.

10. ja vielä parempi seura.

11. uusi kameran objektiivi.

 

 

 

12. ja mahollisuuet käyttää sitä.

 13. äitin näkeminen.

14. vappu-suunnitelmat.

15. hyvät yöunet.

 16. vielä paremmat aamukahavit.

17. mukavat muistot.

18. vasta värjätyt hiukset.

19. veet silimissä nauraminen. 

20. hauskat ja vaiheikkaat automatkat.

I can see your true colours.

Ihanan rentouttava ja mukava mökkireissu takana! Muistin taas miten palijon tykkäänkään mökkeilystä. Tai no, en kait minä sitä oo kyllä missään välissä kerenny unohtaakaan, mutta. Oli kyllä aevan mainiota, kiitos vaan kaikille osanottajille, etenkin ihanalle Elisalle tämmösestä mahollisuuesta keskellä Oulun harmaata arkia. :) Syötiin hyvin, pilikittiin, paistettiin makkaraa ja saunottiin, nautittiin kynttilänvalosta ja vaan oltiin. Ei olis kyllä haluttanu lähtiä poes ollenkaan. Corollaki oli vissiin vähän sitä mieltä, jou'uttiin nimittäin tyttöjen kans vähän pukkaushommiin ko se ei oikeen tahtonu lähtiä enää ampasemaan mökkitietä lähtiessä. :D 

Mutta annetaanpa kuvien kertoa omaa tarinaansa:

Onni on onnellinen koira!

Three amigos.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Onni on kulukenu ulukona.

Varpaanlämmittimet. :D

Onni!

Syty nyt saatana...

Tyyli-lyyli ja punaset kumpparit.

Onni-pojasta on niin palijon kuvia, että minun täytynee tehä erikseen semmone oma kuvapläjäys siitä. :D Ihana karvaturri! Oikia nallekarhu. <3 

Nyt pitäisi varmaan painella unille jo, huomenna oottaisi taas enemmän ja vähemmän paluu arkeen ja opiskeluhommien pariin. Oli kyllä todella rentouttava viikonloppu, ei voi muuta sanoa. Tämä on kyllä justiinsa sitä elämää parhaimmillaan. 

Briefly in English: A weekend trip to a cottage. Thanks Elisa for this opportunity to spend time in a lovely place with lovely ladies! Sauna, a cold beer, campfire & sausages, candle light... Life as in a best possible way!

And it's you when I look in the mirror.

Huh, ohan se ollu taas päivä. Sokellusluennot saatiin pakettiin ja oon oppinu palijon uusia asioita, esimerkiksi käyttämään hollanninkielistä tietokonetta. :D Oppimispäiväkirjaki ois viimeistelyä ja palauttamista vaille valamis. Kävin tuossa saunassa ja vähän arvoin, että oisko pitäny juua saunakalija. Päätin kuitenki säästää oluset. 

Piti jaksaa tänään muka lenkilleki, mutta ko menin reippaana tyttönä ottamaan tuossa lipaston jäläkeen kahen tunnin päikkärit, se siitä sitten. Saa varmaan taas yöllä ootella unta... No, sain sitten kuiten värjättyä tukan, edellisesta kerrasta oliki taas vierähtäny aikaa. Jatkoin sävyttävä shampoo -linjalla, ko olin viime kerrallaki ihan tyytyväinen. Sitä paitsi tämä on vähän halavempaa ko kestovärit ja toivottavasti ei niin hirviää myrkkyä. Mukava kattella ittiään peilistä, olin kerenny unohtaa jo miltä näyttää, ko ei oo järetöntä juurikasvua. :-----D

Huomenna oiski sitten erittäin superkivaa tiiossa, lähetään nimittäin tyvärien kaa mökkeilemään! Kuka olisi uskonu että Oulussa pääsee mökkeilemään! En minä ainakaan. :) Tosin ei kyllä pitäy'ytä Oulun alueella, vaan lähetään vähän kauemmas, mutta silti. Rantasaunaa, olut ja mökki ja pari mukavaa neitoa. Aaaaah hitsi minä oon ihan pähkinöinä. Pakkaan kameran messiin ja lupaan ikuistaa jotain sellaista, mitä voi täälläki jakaa. 

Nyt pitäisi vielä tälle illalle tiskata ja ehkä vähän pakkailla. Tosin se ei nuilla meikäläisen päikkäreillä kyllä varmaan tuottane mitään vaikeuksia. Niin ja viimeistellä tuo oppimispäiväkirja niin pääsis siitäki sitten eroon. Sunnuntaina tullee mamma taas kylään, joten sinne ei kauhiasti vaikuttane jättää mitään opiskelujuttuja.

Briefly in English: Friday and just chillin'.

Rakennan sun sydämeesi taloa mä rakastan sua.

Eilen oli kiva päivä! Kävin lopultakin hakemassa ittelleni uuen rakkauen Hulluilta päiviltä. Ja ei, se ei ole tekokäsi (kuten Solski epäili), vaan uusi objektiivi järkkäriin. Lopultakin, etten sanoisi. Oonhan sentään jo vuojesta 2009 tahkonnu tuolla, no, surkialla alakuperäisellä objektiivilla, joka ei varsinaisesti laadulla loista. Joten olihan se aikaki jo hankkia jotain uutta kameraan. No, ei tässä nyt varsinaisesti vieläkään laadulla ja huipputekniikalla päästä brassailemaan, uusi objektiivi on nimittäin niinkin "lelu" ko Canonin EF 50 mm f/1.8 II mutta uskokaa poies, tekee ihimeitä kuvaamiselle ko aiemmin on tottunu siihen paskakittiin. 

Päädyin napsimaan tuon Hulluilta päiviltä mukaan ko sen ja UV-suotimen sai yhteishintaa 100 euroa ja meisillä oli vielä jemmassa Stockan lahajakorttia noin 14 euron eestä. Tätähän objektiivia ei oo tosiaan hinnalla pilattu. No, ei vissiin niin sillä laadullakaan (:-----D) mutta suhteessa hintaan erittäin toimiva laitos. Kovaääninen joo, ja automaattitarkennus vähän vammanen, mutta muutaman napsaisun ottaneena tykkäsin kyllä. Lukemani perusteella ootin palijon pahempaa vessapaperirullaa, jonka manuaalitarkennus on hankala käyttää ja näin, mutta yllätyin ehkä jopa positiivisesti. Ehkä mulla on vaan niin pienet sormet, että tuo tarkennusrengaskaan ei tuntunu yhtään hankalalta käsitellä, niinkö oli palijon tuolla keskusteluissa manattu. Tästä on hyvä lähtiä liikkeelle. Oisin kattellu seuraavanki objektiivin jo valamiiksi (mieli ehtinee muuttua vielä varmaan monesti tosin) mutta semmosia hankitaan sitten joskus, ko rahatilanne sallii. Luultavasti nelijän vuojen päästä? :----D

Sori ko nämät on taas kaikki mustavalakosia... :D

Eilen kävin ostoksilla myös HM:llä ja ostin semmoset mustat chinot (?) ko oli vielä lahajakorttia sinne jälijellä. En kyllä edelleenkään ihan tiiä että onko nämät nyt sitten semmoset meikäläisen housut, muttako halusin kesäksi jokku mukavat ja löysät housut. Ainaki nuot on tosi rennot päällä. Otin vielä kokoa suuremmat ko mitä normaalisti, ko net istu jotenki paremmin jalakaan ko eivät nousseet ihan sinne vyötärölle asti, mihin niiden ois oikiasti kuulunu tulla. Meikän takapuoli näytti jotenki ylisuurelta niissä 34:ssa, kiitos sen korkian vyötärön. :-----D Vähän kyllä arvoin, että semmone Guns N' Roses toppi, joka oli niinkö valamiiksi kulahtanu sekä helemasta hapsutettu ja näytti siltä niinkö se ois leikattu vanahasta t-paidasta, ois saattanu olla enemmän meikää ko nuot chinot, mutta ko semmosen pystyy askartelemaan ihan itte, niin en viittiny pistää siihen 14 euroa. Farkkushortsitki ois tarkotus askarrella ite. Jos oisin löytäny kirpparilta farkkutakin, oisin ostanu sen ja teheny siitä farkkuliivin, mutta eipä tullu vastaan. Ei kyllä myöskään niitä vanahoja bändipaitojakaan. Aion kyllä luultavasti käsitellä ainaki oman Kotiteollisuus-paitani, saa nähä raaskinko vielä raadella Metallican Master of Puppetsia. Ehkä ainaki heivaan siitä hihat mäkeen.

Oon jotenki ihan fiiliksissä semmosesta kasarihevarityylistä ens kesäksi. :D Tosin kasarihevarin sijasta ostin kirpparilta itelleni 12 eurolla Sisters Pointin mekon, jota oon joskus aikanani sovittanu Aleksi13:ssa, mutta en raaskinu sillon investoija niin suunnatonta summaa rahaa siihen. Vaikka edellisen Sisters Pointin glitterkatastrofimekon jäläkeen vannoinki, etten enää ikinä osta kyseisen merkin ylihinnoteltuja rytkyjä. Mutta kirpparillahan se hinta on vaan kohillaan... Vaikka 12 euroa oli tuostaki melekeen liikaa. Sitä glittermekostani tykkäsin kyllä yli kaiken, mutta vituttaa ko se tiputtelee kimalteensa pitkin matkaa. Oon pari kämppää sotkenu sen kans ja loppujen lopuksi siinä mekossa ei oo perseen kohalla sitä glitteriä enää melekeen ollenkaan. Hermo menee. Ihana mekko, josta maksoin suunnattoman summan rahaa ja oon käyttäny sitä kahesti.

Joku onnellinen pällistelee ihan idiootin näkösenä.

Eilen illalla käväsin sitten vielä meijän nyyttäreissä Persemaahuudeilla (kyllä, ikuiset antipatiat) ja söin massuni täyteen herkkuja. Oli hauskaa ja hyvä porukka ihania puheterapeuttitytsyjä! Iloa elämässä on loistavat opiskelukaverit. Kiva huomata, että tämmöne sosiaalisesti ihan käpy ihiminenki pystyy kuitenki näköjään luomaan ihimissuhteita ja antamaan itestään ihan fiksun (kai? :-----D) kuvan! Mutta nyt kuttuu kyllä semmone vähemmän kiinnostava projekti nimeltä tiskaus ja siivoaminen. Oon ollu koko viikon ihan heittiö ja kämppä näyttää juurikin siltä. Aina ei vaan kiinnosta, ees siivoaminen.

Briefly in English: I bought a new toy, Canon EF 50 mm f/1.8 II.

All thoughts in the air.

Viime yönä ko pyörin sängyssä, enkä saanu unta, muistin miksi tykkäsin siitä meikäläisen mummounirytmistä, jossa herätään seittemältä ja mennään kymmeneltä nukkumaan. Loppujen lopuksi oon nukkunu todella surkiasti ja nyt kyllä meinaa vähän väsyttää. 

Tänä aamuna täällä Oulussa on taas takatalavi vol. en enää ees tiiä. Maa on valakosena ja taivaan täyeltä tulee paskaa eikö lunta. Ja vasta viimeksi eilen bussipysäkille kävellessä mietin, että ihana ko tiet on sulat ja kuivat jo ja on niin keväistä, voi varmaan kohta vaihtaa kangaskengät käyttöön ja kaikkia. Haha, joo, tänään laitan jalakaan kyllä tasan vaan kumpparit, päälle villakangastakin ja päähäni pipon. 

Eilen tilasin lopultaki uusia piilareita ja kyllähän se näkeminen on vaan kallista.

Mutta, jotta ei olis vaan ihan kauhian ikävää, mietin yöllä pieniä positiivisia juttuja elämässä:

• Mukava, että on kavereita, jotka leipoo hyvää piirakkaa ja kuttuu kahaville, tarjoaa postimerkin ko ite oot liian saamaton ostamaan semmmosta vaikka tarvisit, soittaa lauantai-iltana ex-tempore puheluita ja lupaa ettiä sulle miehen (:D) tai lähtee lenkille, kirppikselle ja shoppailemaan
• Aina yhtä hienoa tajuta kaiken ressin ja vitutuksen keskellä, että ei vaihtais tätä opiskelua mihinkään muuhun alaan
• On hyvä tietää, mitä haluaa, tai jos ei sitä, niin ainaki sen, mitä ei halua
• Asioilla vaan on tapana aina kuitenki lopulta järijestyä jotenki päin

Minä luulen, että näitä oli yöllä vähän enemmänki, muttako en päässy puhelimella kirjaamaan niitä tänne, unohin varmaan puolet. Mutta no, ei liikaa positiivisuutta kerralla! :----D

Mutta, nyt jotain kampetta niskaan ja suuntana lumisaje!

Briefly in English: It's great to notice, that there is plenty of nice things in your life. After all. 

Let the sunshine in.

Haha, meisi on näköjään sitten pessy ikkunan... Siltä näyttää! No mutta, on se mukava että aurinko paistaa. Kyllä se kunnon kevät ja sitten lopulta se kesäki sieltä vielä tulee.

Briefly in English: It looks like it's time to wash the window. Again...

Tai sängynpäädyn hellää narinaa.

 Etin ittestäni vähän herkkyyttä ja hempiää.

Briefly in English: Something soft and tender.

Can I have some of your pie?

Jotta pysyisi elämän realiteetit kasassa, ilahutan immeisiä vielä tämmösellä ruoka-aiheisella tekstillä. Varsinki ko tuo edellinen oli ihan liian liikuntapainotteinen. :-----D

Teimmä eilen Marjuskan kans sitten tosiaan itte tortilloja ja mustikkapiirakkaa. Koska syöminenhän on ihan sama asia ko vetäis reenin salilla! No joo, oltiin kyllä suunniteltu että huhkitaan enste salilla ja sitten hyvällä mielellä syyään herkkua ruokaa, mutta aina ei mee niinkö suunnittelis. Joten tyydyimmä vaan syömään. Ja tässä vaiheessa ko kirjottelen tätä, tajusin, että minä oon ihan käpy ja unohin ottaa kuvia siitä helekkarin mustikkapiirakasta. Heh, no can do. 

No, tehtiin siis myös tortillapohojat ihan ite. Resepti on seuraavanlainen:

10 kpl tortillalettuja:

4 dl täysjyvävehnäjauhoja (tavallisetki käy, ja varmaan maissijauhoistaki onnistuu)

½ tl suolaa

½ tl leivinjauhetta

2 rkl voita tai margariinia

1½ dl vettä

Jauhot sekä suola sekotetaan yhteen, niiden sekaan nypitään rasva ja lopuksi lisätään vesi. Taikina jaetaan kymmeneen osaan ja pyöritellään palloiksi, annetaan kohota noin 20 minsaa peitettynä (esim. halkastu pakastepussi tai leivinliina käy). Kohoamisen jäläkeen kaulitaan letuiksi ja paistetaan kuumalla pannulla iliman rasvaa muutama minuutti kummaltakin puolelta. Säilytä paistetut letut folioon ja/tai leivinliinaan käärittynä. Ja lopuksi tietenki täytä haluamillasi täytteillä, kääri rullalle ja nauti!

Ja nämäthän kannattaa syyä meleko heti paistamisen jäläkeen, ko tuppaavat muuten heleposti kovettumaan. Sama voi käyä myös jos taikina pääsee kohoamisen aikana tai jossain vaiheessa kuivumaan. Äläkä paista liikaa! Sopiva kypsyysaste on helepompi arvioija tavallisiin vehenäjauhoihin tehdyistä letuista, ko net on sopivan kypsiä sillonko pintaan ilimestyy muutama ruskia kohta, mutta täysjyväjauhoistaki onnistuu mainiosti ja maistuvat ainaki minun mielestä vielä paremmilta. Ja onhan net vähän terveellisempiäki. :)

Tässä vielä vähän todistusaineistoa syömingeistä. Nuot meikäläisen letut ei kyllä oo mitään kauniin pyöreitä muodoltaan mutta pääasia lienee kuitenki se maku. Täytettiin noita sekä kanalla että hirvenjauhelihalla (näihin vaan runsaasti mausteita), juustolla ja aurajuustolla, salaatilla, tomaatilla, kurkulla ja paprikalla (tänään piettiin närppijäiset ja Marjo muisti tuua myös sipulia!) sekä ananaksella ja juustokastikkeella sekä tomaattisalsalla.

Ja minä tietenki join ruuan kanssa yhen Karhusen. Koska kylymä olut on vaan niin hyvää! Luksustuote josta en luovu. Ja jäläkkäriksi oli sitten sitä mustikkapiirakkaa vaniljavaahon kera (kuva puuttuu, ko en muistanu semmosta ottaa.) Ja resepti siihen ois niinkö tämmöne:

Mustikkapiirakka (yksi uunipellillinen):

3 munaa

3 kahavikuppia (n. reilu desi) sokeria

225 g margariinia

1 kahavikuppi maitoa

4½ dl vehnäjauhoja (oma sekoitukseni 2 täysjyvää, 1 kaurahiutaleita ja 1½ vehnäjauhoja)

3 tl leivinjauhetta (ehkä noin kakski riittää)

2 tl vaniljasokeria (ilimanki pärijää)

mustikoita tai muita marjoja maun mukaan (pakasteesta tai tuoreena, tähän aikaan vuojesta ehkä kuiten sieltä pakkasesta :> )

Sekoitetaan kananmunat ja sokeri(t) kevyesti vatkaten, sekoitetaan jauhot toisessa kulhossa toisiinsa ja yhistetään munasokeriseokseen. Lisätään maito ja sulatettu rasva, sekoitetaan ja kaadetaan seos leivinpaperilla suojatulle korkeareunaiselle uunipellille. Nakellaan jäiset mustikat seoksen päälle (met nakattiin muuten myös muutama punaherukka sekaan) ja paistetaan uunin keskitasolla noin 200-225 asteessa, kunnes pinta on sopivan ruskia (en muista tarkkaa paistoaikaa enkä lämpötilaa :D). Tarjoillaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Ai että, herkkua oli. Ja varsinki tuo piirakka on heleppo ko mikä, ja onnistuu marjoista ko marjoista.

PS. Ajastin tämän julukaistavaksi siihen aikaan, ko met toivottavasti juoksemma Marjon kans tuolla ihanassa vesi/räntäsateessa...

Briefly in English: I love cooking! And eating. It is probably the thing I do best. Tortillas and a blueberry pie, yum. This is also the reason why I have to go running today. :---D

This time I'm doing it for me and me alone.

Aattelinpa avautua, että perjantaina käväsin tosiaan pitkästä aikaa puolen tunnin juoksulenkin ja se oli aika tuskasa kokemus pitkän tauon jäläkeen. Pitää taas alakaa rakentaa kuntoa uuestaan. Tai no, kyllä kait se tautiki vielä vähän painaa, ei nyt ihan nollasta tartte lähtiä, mutta silti. No, ehkä tämä tästä ko sais taas pikkuhilijaa käyntiin säännöllisen pinkomisen. Tänään taas uuestaan Marjuskan kans, jos saa vaan sallii. Eilenki sato kyllä taas suomeksi sanottuna paskaa taivaalta.

Vituttaa kyllä hieman, ei vaan pitäisi ikinä sairastua. 

Ja jotta elämä ei vaan menisi liian helepoksi, eilen ei sitten päästy salillekaan, ko Ouluhallilla oli joku helevetin lentopalloturnaus. Arvostelin aika rankasti kaikkia niitä ääliöitä jotka pelaa lentopalloa, vaikka tiiän kyllä että kyseessä on epäilemättä ihan mainio urheilulaji (äläkää kysykö mistä tiiän tämän, että halua tietää ;--) ). Hinku salille olis ollu kova, vaikka tuossa taas alusvaatteisillani siivotessani (don't ask) tsiigailin ittiäni peilistä ja mietin että jumatsuikkeli ko meikäläisellä on leviät hartiat ja selekä suhteessa muuhun roppaan. Ei varmaan auta se selän reenaaminen yhtään, mutta minkäs teet ko se on ehkä kaikista kivointa. :D Geenit, geenit. Isi ja velipoikaki on selästä ja hartioista leveitä. Muutenki tulin taas siihen tulokseen, että ei meikäläinen oo ollenkaan hullumpi (kunhan ei vaan laita liian kirkkaita valoja päälle, :DDD no ei kai!) Pienellä hiomisella saatais kyllä ihimeitä aikaan. Vähän enemmän lihasta ja pikkusen vähemmän rasvaa niin avot. Mutta saapi nähä. Oon kyllä aika tyytyväinen jo nytki, ko meikäläisen ei kuitenkaan tarvi työkseni esitellä tätä roppia missään, joten miksi nähä tuhoton vaiva sen eteen että ois just eikä melekeen. No, omaksi iloksi toki. Joo, en ikinä osaa päättää. :D Tällä hetkellä siis kuitenki otetaan enemmän rennosti, reenataan ja syyän järkevästi mutta ei revitä ressiä. Ja valitettavasti minä oon muutenki vähän enemmän tämmönen Marilyn-mallinen nainen ko mitä mikään 175 senttiä pitkä malli taikka missi, joten minustahan ei ikinä semmosta saa vaikka kuinka haluais. :----D

Seuraava valokuva saattaa aiheuttaa kaikista herkimmissä ihimissä järkytyksen tunteita, joten suosittelen laittamaan silimät kiinni.

Pahoittelen kaikin puolin tällä aiheuttamaani mielipahaa ja järkytyksen tunteita (:-----D) mutta halusin havainnollistaa ittelleni ja muille, että miksi välillä vituttaa vähän enemmän kattoa peiliin ja välillä taas vähän vähemmän. Nuot seksipöksyt vähän vielä leventää meisin lantiota, mutta niin, enivei se vyötärö-lantiosuhe noin kuuskyt-jotain senttiä - kaheksankymmentä-jotain senttiä. Tosin oon kyllä saattanu levetä sitten viime mittausten, ko niistä on kauan, mutta noilla kymmenillä luultavasti kuiten liikutaan. Tuosta se ei oikein erotu, mutta hartiat ja selekä on nykyään leviämmät ko lantio, huoh. Ja pituuttahan meisillä oli semmoset 159 cm. Lyhyet jalat ja vielä lyhyempi selekä. MUTTA. Tämmönen oon ja minkäs teet. Minä oon minä! Ugh. Tämmöne viien markan Marilyn iliman blondia tukkaa ja muutakaan avuja. :D

Jep, seuraavan kerran ko alan itkiä täällä sitä miten olen päättäny alakaa OIKIASTI miettiä syömisiä ja kuntoilla ihan urakalla, joku on ystävällinen ja tulee lyömään minua. Urheilua siksi, että se on mukavaa ja nautinnollista ja ruokaa siksi, että säilyy hengissä ja se on vielä kaiken lisäksi ihan hyvääki. Eikä se yleiskunnon ylläpitäminen juosten ja lihasten huolto salilla nyt koskaan haitaksikaan ole. Mutta semmonen aktiivinen parempaan kuntoon -projekti on kyllä nyt vähän jäissä. Ihan siksikin, että salitilanne näyttää huonolta (Ouluhallilla on tulossa jos helevetin messua ja paskaa ja muualle lähteminen on tämmöselle sosiaalisten tilanteitten pelekoselle ihimislapselle aika rankka juttu.) Pitää käyä sillon ko pääsee jonneki ja jos ei pääse, niin ei piä repiä hiuksia päästä sen takia. Jospa sitä kesällä sitten kotona saleilis oikein urakalla ja kävis mettässä juoksemassa, ko näillä näkymin mennee koko kesä kotosalla.

PS. Lupaan ottaa kuvan ja julukasta sen täällä, jos ikinä hankin itelleni vattalihakset tai vähemmän vattarasvaa niin että net näkyy sieltä alta. ;) Mutta äläkää ihimetelkö jos sitä ei ikinä tapahu! :D

Briefly in English: That's me. Checking my motivation and things like why I'm doing this. And the answer is: for me, of course. Because sports should be fun, not something which makes you nuts when you're not able to do it.

Waiting for your hands to light me up again.

Huh, tein tuossa opintolainahakemuksen. Aika pelottavaa. Mutta no, tämä oli tiiossa, joten ei kait siinä. Varsinki ko kesätyöt on tällä hetkellä aika surkiaa luokkaa ja jotenki uskon, ettei muutosta asiaan ole tulossa. Ens syksynä voisi kyllä koittaa löytää jotain töitä. 

Opiskelijan elämä on kyllä aika persiistä. Suoraan sanottuna vituttaa ajatus siitä, että jou'un turvaamaan omaa elämistäni velekarahalla, mutta minkäs teet. 

Säännölliset tulot ja oikia työelämä ois kyllä aika bueno juttu. No, enää semmoset nelijä vuotta. Tosi heh. Enkä luultavasti saa ees kesälläkään suoritettua mitään, ko ois enemmän ko aikaa. Meillä ko ei sattumoisin tarjota mitään kesällä opiskeltavaa. Että kiitti vaan. Ehkäpä vietän sitten kesän saleillen ja juosten, niistäkö ei onneksi tuolta kotua käsin tarvi maksaa. Tai no, ainahan sitä kyllä tarttee kaikkia piilareista urheiluvaatteisiin, mutta. No, jotain pirtiääki tähän päivään, kolomen tentin suma on onnellisesti ohi, on perjantai ja oon lähössä Marjon kans lenkille! Kuuntelen tässä vähän Guiltia ja kutittelen lenkkeilyhermojani. Aurinko paistaa eikä ees vituta se, että onnistuin kaatamaan kahavit sohovalle ja lattialle. Hyvä tapa nauttia päiväkahavit... No, saanpahan varmaan hyvän syyn nakata sohovanpäälliset koneeseen. Jos tuo kahaviläikkä ei lähteny ko suihkuttelin sitä veellä. Keittiönpöytä ois kyllä aika kova sana sekin. 

Ja ai niin, oli tarkotus ottaa joku "piristävä" valokuva tähän tekstin lisäksi, mutta totta kai kamerasta loppu juurikin sillon akku ja en vaan jaksais enää yhtään webbikamerakuvaa. Joten no pics today. No, ehkä huomenna sitten jos vaikka kunnostau'un tässä ja siivoan sekä teen tortilloja ruuaksi.

Briefly in English: "Long time no see!" my running shoes shouted at me and I decided to go running today.

Katsees huokaa, se niin helposti mut ihollesi ohjaa.

Syön tässä pakasteesta kaivamaani ruokaa ja voin kertoa, että kaikki eväs ei vaan tykkää pakastamisesta. Koostumus kärsii. Nimimerkillä mössöporkkanapyöryköitä kastikkeessa. No, pakastettu ruoka kuiten pelastaa tällaisina "onko pakko lähtiä kauppaan" -päivinä, joten en valita. Ja maku oli kuiten ihan kohillaan.

Meikällä on tänään vähän eksyny olo. Oon tässä yrittäny lukia korva&nenän tenttiin sekä kehityspsykaan, meleko vaihtelevalla menestyksellä. Mitä enemmän luen, sitä kovemmin ahistaa. Tuntuu, etten osaa enkä muista mitään ja lukeminen vaan pahentaa tätä idioottioloa. Pitäisköhän siis ratkaista tämä ongelma, ja lukia mahollisimman vähän? Eh. Ei oikein tunnu siltä, että huomenna on tentti. Ja ylihuomenna. Ja perjantaina. Lukemiset on melekeen pyöriä nolla. Hmm. Tämä ei taas ollenkaan tue pääsiäisen jälijiltä virinnyttä "haluan helevetin äkkiä pois täältä" -pakokauhua. Enemmänkin tätä "minä en tiedä mitä elämälläni teen" -masistelua. 

Joo, tiiän, että opiskelen ja siihen on syynsä. Nimittäin se, että haluan valamistua unelma-ammattiin ja päästä tekemään niitä töitä. Mutta sitten se kaikki muu; elämä opiskelun ohella ja sen jäläkeen. Miten on sen laita? Ai niin hitto, sitähän ei muuten ole. Minulla on suoraan sanottuna vähän semmone umpikujaolo, eikä pääsiäinen taas helepottanu sitä yhtään. Tiiän mitä haluan, mutta en sitä, miten se saavutetaan. Eikä tämä saatanan oottelu tee sitä yhtään helepommaksi. Voihan vitun viis vuotta, ettäkö tet vois mennä jo.

Tuli taas semmone olo, että haluaisin valamistua vaan niin vauhikkaasti, ko suinkin kykenen. Alako eilen kirvauttaa se, että missasin sen Kirjoitetun kielen häiriöt -kurssin. Jos ois muistanu hamstrata senki, se ois ollu pois taas ens keväältä ja sen tilalle oisi ehkä voinu ottaa taas jotain muuta sitten. Ei haluta jähiä täällä yhtään sen pitempään, ko on pakko. Mutta armahdettakoon meisiäki nyt tässä sen verran, että luultavasti en olisi ehkä enää tällä motivaatiolla (tai sen puutteella) saanu sitä väännettyä kokoon. Vaikka toisaalta, eihän se olis ollu ko vääntää. No, sitä on turha surra, ko son menny jo. Ja sitä paitsi, vaikka kuinka ottais enemmän kursseja ko on tarkotus, nopeuttaako se tätä meikäläisen valamistumista sitten kuitenkaan? En tiiä. Mutta kokeilla täytyy kuitenkin.

Tänään on kyllä vähän semmone maanantai ja kaikki kaatuu niskaan -olo. Vaikka ei oo ees maanantai. 

Kauhian kovasti koitan tässä taas muistuttaa ittiäni siitä että hei bella, asioilla on tapana suttaantua. Että tämän viikon jäläkeen net tentit on ohi ja toivottavasti läpiki ja ko asioita lähtee järjestyksessä purkamaan, aukiaa net loputki solomut sitten. Että ota niskalenkki niistä opiskeluista äläkä anna niitten vääntää sinua kenturaan. Piristy! Lumisaje ja se kun hanasta tulee vaan lämmintä vettä ja ettei kylyppärissä mahu liikkumaan ko siellä on pyykkiteline, vituttaa vaan hetken.

Nyt juon tämän iltapäiväteeni, luen Lapin Kansan ja sen jäläkeen alan opiskella niinkö uusi ihiminen. Ja jossain vaiheessa painun kauppaan. 

Briefly in English: Studying depression. I'm a bad student and I have too many test this week and I haven't read enough.

Alkukesän aamuöitä.

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

Mökille.

En mitään, en ketään, alla ikivanhan auringon.

en mitään, en ketään, enemmän kuin sua.

Pääsiäinen alakaa olla pikkuhilijaa ohi. Huomenna pitäisi palautua taas Ouluun (onko pakko jos ei taho?) Tentit oottais tekijäänsä ja niin. Toisaalta ihan hyvä palata  takaisin arkeen, oon syöny ihan liian tukevasti (hirvipiffejä, mämmiä, kotitekosta pitsaa, makkaraa, suklaakakkua ja niin ees päin...), juonu palijon punaviiniä ja vähän kalijaaki, käyny joka päivä saunassa, maannu sohovalla tekemättä mitään enkä todellakaan urheillu, jos ei kävelylenkkiä Ukon kans lasketa.

Oon edelleen kipiä, tai kurkku on. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin nielurisat taitaa olla net joita särkee. Alakaa hilijalleen vituttaa tämä homma. Tänään oon haikaillu salille ja juoksemaan. Kunhan kelit vaan paranee vielä vähän niin meisi lähtee pinkomaan piiiiiiitkästä aikaa. Ja no, ihan hyvä olis jos meisiki paranis.

No, pääsiäinen on nyt kuitenki sujunu siis ihan kohtuuella. Jos saisin päättää, niin oikiasti olisin ollu mökkeilemässä ja käyny pilikillä ja näin, mutta ko en saa, on tämä koti, hyvä ruoka ja rentoiluki ihan jees vaihtoehto. Nyt nuQ, viimisille rauhallisille yöunille taas vaihteeksi.

Briefly in English: Once again a great holiday is almost over. I've eaten way too much. And been drinking a little bit too. But at least I have enjoyed every moment.

And with everyday I try to move on.

Käytiin tänään vaimokkeen kanssa pitsalla (ko opiskelijabudjettia noudattaen tilillä oli juurikin sen verran rahaa, että irtosi pitsa ja olut, enkä missään tapauksessa voinu ostaa enää mitään oikiaa ruokaa ko lähen huomenna kotio).  Sitten tsiigasin minkäläinen silimukkakatastrofi vaimolla oli neulomassansa sukan kantapäässä menossa ja käytiin lopuksi vielä saunomassa. Nyt tulin nakkaamaan tänne nopiasti pari kuvaa meikäläisen vuosijuhulien lookista, ko lopultakin sain niitä vähän semmosia edustavampia (ja julukasukeleposia) otoksia. Laatu on about surkia, ko oon joutunu leikkelemään nämä isommista fotoista irti, mutta ehkä näistä nyt kuitenki jonkulaisen käsityksen saa. 

Tukka <3

Sori. En osaa hymyillä. :)

Tuo kampaus ei nyt oikeen pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa, mutta Oona siis tosiaan kiharsi tämän meikän karvaläjän, tupeerasi ja laittoi taakse pinneillä kiinni. Meikäläisen tukka ei varmaan ikinä oo ollu niin ihanan muhkia ja kivasti kiharoilla, kyllä Oona osaa. :) Ja naamavärkki näytti tuolta, ainaki alakuillan, kunnes kyllästyin lisäilemään tuota huulilakkaa ja putsasin huulet.

Jepa. Pitäisi pakata loppuun. Minä sitten inhoan vihaan pakkaamista! Se vaatii aivan liikaa aivotoimintaa, jota en omista. Kaikki tarpeellinen ei koskaan mahu siihen laukkuun, minkä aiot ottaa matkaan ja muutenki tavaroiden ja laukkujen kuskaaminen paikasta toiseen on ihan sietämätöntä. Ja loppujen lopuksi huomaan kuitenki, että oon pakannu kaikkia turhaa, enkä ollenkaan sitä, mitä oikiasti oisin tarviinnu. Mutta joo, ei kait se auta ko jatkaa tuota tappelemista, että pääsis unilleki tässä joskus.

Briefly in English: Pretty me!

We found love in a hopeless place.

Oli taas ihan elämäni ensteks paras päivä!

Tai no, ei ihan, mutta melekeen. Käytiin tänään Korva-, nenä- ja kurkkutautien & plastiikkakirurgian kurssin tiimoilta tutustumassa OYS:illa ja oli huisin jännää. Kokeiltiin äänirautoja, nähtiin yhen ryhymäkaverin äänihuulet, kurkittiin leikkaussaliin vihiriät kaavut päällä ja myssyt päässä, sekä tutustuttiin muutamaan osastoon. Sisälle leikkaussaliin ei valitettavasti päästy ko ei ollu menossa semmosia leikkauksia, mutta yllätin silti itteni tuijottamalla ikkunasta uteliaana ko pieni orava, vaikka olin ihan varma, että pökrään ja alan voida pahoin ja ties mitä. Muutenki pyörin siellä OYS:illa ihan fiiliksissä. Harmi ko se kurssi nyt sitten loppu! Ja tenttiki pitäis päästä vielä läpi... No, se on pääsiäisen jäläkeen vasta se.

Tänään oon myös lopultaki teheny ja palauttanu Kaksi- ja monikielisyyen välitehtävän (vähän kaksikieliseksi kasvavan lapsen tukemista ja leikkiä monikulttuurisen lapsen puheterapiassa) ja väännettiin Oonan kans myös Kielellisen tietoisuuen tukemisen kurssille kaksi fonologisen tietoisuuden harjoitusta. Valittiin omaksi aiheeksemme tavutietoisuuden harjoittaminen ja kehiteltiin siihen tavukortit ja tavubingo. Ja innostuttiin vähän Wordistä (tai minä innostuin) ja koska oon fonetiikan harkoissa oppinu taas uuestaan tekemään taulukoita Wordiin, tehtiin sinne bingoruudukko ja kuva tavukorteista. :--------D 

Huomenna onki sitten vapaapäivä (huhhuh tätä logopedin raskasta arkia) ja mennään lipastolle syömään, palautetaan harkka tulostettuna opettajan lokerikkoon ja meisi tulostelee ehkä vähän prujuja kielellisen tietoisuuen tenttiä varten (jep, paritentti, johon saa viiä matskut mukana, meeee likes). Pitäisi myös yrittää jaksaa lueskella tuota Sanat sekaisin? ko ois se kehityspsyka II tenttiki tulossa. Jonka luennot muuten vähän niinkö vahingossa skippasin. Kaikki. Eikä luennoitsija oo laittanu prujuja Optimaan. Hmm.  Mutta niin, niinkö siitä logopedin ihanasta arjesta nyt mainitsin, niin pääsiäisen jäläkeen ois peräkkäisinä päivinä kolome tenttiä. Noh, korva&nenä on onneksi monivalinta ja se kielellinen tietoisuus se matskujen kanssa tehtävä paritentti. Tuo kehityspsyka on ehkä ainua joka ressaa vähäsen. Oon kyllä erityispedaa lukiessani suorittanu tuon kirjan esseellä, mutta siitä nyt on jo yli vuosi aikaa ja muutenki kuiten luin tuon aika suppiasti ko esseen aihe oli aika rajattu. Ja ko vähän veikkaan että pääsiäisenä ei tuu kauhiasti viihyttyä tenttikirjan parissa... Pitää yrittää junassa lukia.

Keskiviikkona on sen ekan päiväkotiharjottelun infotki, saa nähä mitä siitä meikäläisen ja Leenan hommasta tulee. Muutako sanomista. :DDDD Oottelen jännityksen ja kauhunsekaisin tuntein. Pitäisi ehkä ruveta vähän kertaamaan Reynelliä ja kumppaneita. Opiskelujen puolesta ois muutamat kirjatki hankinnan alla. Aikuisänkytysterapiaa ja lapsen kielen kehitystä. Ja sitten pitäisi ostaa se Puhuva ihminenki. Hitto että meisi tuntee ittensä niin logopediksi taas vaihteeksi! Tärkiäksi, ja aika onnelliseksi. :) Mutta joo, nyt tämä tärkiä täti vois lähtiä hampaitten puunaukseen ja sitten unille, meinaa väsyttää aevan mahoton. 

Briefly in English: An exciting day in a life of a logopedics student. Today I'm a really happy one.