Syön tässä pakasteesta kaivamaani ruokaa ja voin kertoa, että kaikki eväs ei vaan tykkää pakastamisesta. Koostumus kärsii. Nimimerkillä mössöporkkanapyöryköitä kastikkeessa. No, pakastettu ruoka kuiten pelastaa tällaisina "onko pakko lähtiä kauppaan" -päivinä, joten en valita. Ja maku oli kuiten ihan kohillaan.
Meikällä on tänään vähän eksyny olo. Oon tässä yrittäny lukia korva&nenän tenttiin sekä kehityspsykaan, meleko vaihtelevalla menestyksellä. Mitä enemmän luen, sitä kovemmin ahistaa. Tuntuu, etten osaa enkä muista mitään ja lukeminen vaan pahentaa tätä idioottioloa. Pitäisköhän siis ratkaista tämä ongelma, ja lukia mahollisimman vähän? Eh. Ei oikein tunnu siltä, että huomenna on tentti. Ja ylihuomenna. Ja perjantaina. Lukemiset on melekeen pyöriä nolla. Hmm. Tämä ei taas ollenkaan tue pääsiäisen jälijiltä virinnyttä "haluan helevetin äkkiä pois täältä" -pakokauhua. Enemmänkin tätä "minä en tiedä mitä elämälläni teen" -masistelua.
Joo, tiiän, että opiskelen ja siihen on syynsä. Nimittäin se, että haluan valamistua unelma-ammattiin ja päästä tekemään niitä töitä. Mutta sitten se kaikki muu; elämä opiskelun ohella ja sen jäläkeen. Miten on sen laita? Ai niin hitto, sitähän ei muuten ole. Minulla on suoraan sanottuna vähän semmone umpikujaolo, eikä pääsiäinen taas helepottanu sitä yhtään. Tiiän mitä haluan, mutta en sitä, miten se saavutetaan. Eikä tämä saatanan oottelu tee sitä yhtään helepommaksi. Voihan vitun viis vuotta, ettäkö tet vois mennä jo.
Tuli taas semmone olo, että haluaisin valamistua vaan niin vauhikkaasti, ko suinkin kykenen. Alako eilen kirvauttaa se, että missasin sen Kirjoitetun kielen häiriöt -kurssin. Jos ois muistanu hamstrata senki, se ois ollu pois taas ens keväältä ja sen tilalle oisi ehkä voinu ottaa taas jotain muuta sitten. Ei haluta jähiä täällä yhtään sen pitempään, ko on pakko. Mutta armahdettakoon meisiäki nyt tässä sen verran, että luultavasti en olisi ehkä enää tällä motivaatiolla (tai sen puutteella) saanu sitä väännettyä kokoon. Vaikka toisaalta, eihän se olis ollu ko vääntää. No, sitä on turha surra, ko son menny jo. Ja sitä paitsi, vaikka kuinka ottais enemmän kursseja ko on tarkotus, nopeuttaako se tätä meikäläisen valamistumista sitten kuitenkaan? En tiiä. Mutta kokeilla täytyy kuitenkin.
Tänään on kyllä vähän semmone maanantai ja kaikki kaatuu niskaan -olo. Vaikka ei oo ees maanantai.
Kauhian kovasti koitan tässä taas muistuttaa ittiäni siitä että hei bella, asioilla on tapana suttaantua. Että tämän viikon jäläkeen net tentit on ohi ja toivottavasti läpiki ja ko asioita lähtee järjestyksessä purkamaan, aukiaa net loputki solomut sitten. Että ota niskalenkki niistä opiskeluista äläkä anna niitten vääntää sinua kenturaan. Piristy! Lumisaje ja se kun hanasta tulee vaan lämmintä vettä ja ettei kylyppärissä mahu liikkumaan ko siellä on pyykkiteline, vituttaa vaan hetken.
Nyt juon tämän iltapäiväteeni, luen Lapin Kansan ja sen jäläkeen alan opiskella niinkö uusi ihiminen. Ja jossain vaiheessa painun kauppaan.
Briefly in English: Studying depression. I'm a bad student and I have too many test this week and I haven't read enough.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti