Aloin tuossa eilen illalla taas ihan aavistuksen verran kyseenalaistamaan tätä meijän systeemiä nimeltä yliopisto. Siis, mietitäänpä oikiasti ihan järjellä, että onko nyt niinkö mitenkään päin järkevää, että ihimisen täytyy lukia tenttiin kirja, jossa on seittemänsataa sivua? Varsinkin kun kirjan saa kirjastosta vain kahdeksi viikoksi lainaan, niitä on keskimäärin nuin 15 kappaletta ko tarvitsijoita on 30 ja tässä pyörii kaikenlaista muutaki hommaa ko vaan se yksi tentti.
Mitähän tuollainen tenttikin taas mittaa, sitä mitä oot oppinu vaiko jotain muuta? Niin, kysynpähän vaan.
Tästä ja monesta muusta syystä johtuen olen pitänyt tänään perjantaiaamun vapaata. Eilen oli ihan hirviän väsyny ja pitkä ja vittumainen päivä ja olisi pitänyt vaan jo eilen aamulla suosiolla nukkua tunnin pidempään ja skipata se aamun motoristen luento, muttako piti olla taas tyhymä. Oonkin sitten tänä aamuna nukkunu kaheksaan asti ja sen jäläkeen maannu tunnin sängyssä tekemättä mitään ihan vaan siitä ilosta, ettei oo pakko nousta jos ei taho ja sen jäläkeen ettiny kuvamateriaalia toteuttaakseni täysin opiskeluista irrallisen tekstin tänne vähän myöhemmin.
Logopedian opiskelijat, muistakaa ottaa joskus sitä vapaata. Sen lisäksi, että syötte hyvin, liikutte ja ulukoilette, niin nukkukaa myös välillä. Itellä ainaki tämä maatakaatava väsymys on kaikista pahin. Ko väsyttää, ei jaksa tehä mitään, ajatus ei luista ja mikään ei onnistu. Ei ole tärkeintä, että käytte istumassa joka ikisen luennon, vaan tärkiämpää on silloin tällöin sijoittaa omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteen.
Vapaata opiskelujutuista iliman huonoa omaatuntoa! Tosin nyt minulla varmaan vaan niin väsyttää, etten jaksa ees potea sitä huonoa omaatuntoa siitä, miten olen käyttänyt koko perjantaiaamun sohovalla maaten ihan turhiin asioihin. :D Olen tutkinut, että ittelleni on kaikista eniten myrkkyä tässä opiskelussa se, ko yrittää tehä kaiken mahollisimman äkkiä alta pois ja niin, ettei hommat kasaantuisi ja jäisi roikkumaan. Olen huono tekemään montaa asiaa kerralla, koska ajatuksen kääntäminen kandista motorisiin kestää varmaan ainaki yhen päivän, joten yritän aina hoitaa yhen asian alta pois, että voisin keskittyä siihen toiseen. Hajoilen tämän kanssa ko on niin monta asiaa yhtä aikaa tehtävänä. Ja sittenkö yrittää tehä määräänsä enemmän, seuraa vaan aivan pohojaton väsymys. Mikä ilimenee meikällä niin, etten lopulta ees jaksa puhua, koska ajatuksien muotoileminen relevantiksi ketjuksi ja sen ulostaminen suusta vaatii liikaa ponnisteluja.
Ei hyvä.
Tämä kolomosen kevät jatkaa samaa kuormittavuutta ko kaikki muukki lukukau'et aikasemmin. Suosittelen lämpimästi kaikkia käymään puheviestinnän kurssin jo ensimmäisenä vuonna, jos se vaan mitenkään mahtuu kalenteriin, koska nyt kolomosella se on paitsi yksi kuormitustekijä lisää tähän kandi-motoriset-terapia -akselille, myös oikiastaan ihan turha kurssi. Ekana vuonna tästä voisi olla jopa hyötyäkin, ko viestimistä ei ehkä ole tullu harjoteltua vielä niin palijon ja varsinkin, jos puhe-esityksien pitäminen jännittää. Äänenkäyttöjutut ei ole tulleet vielä oman alan kursseilta tutuksi ja muutenkin koko tieteellinen yhteisö alias yliopisto ja sen viestimiskäytännöt voi olla vielä vieraita.
Kolomanteen vuoteen mennessä oot opetellu viestimään ja pitämään esityksiä jo enkuksi ja ruotsiksi, joten ei palijoa enää hetkauta tehä sitä omalla kotimaisella. Lisäksi oot piettäny jo muutaman terapian, vetäny kielellisen tietoisuu'en ryhymää ja harjotellu asiantuntijaroolia ja viestimistä sekä vuorovaikutusta näissä tilanteissa hyvin palijon. Puhumattakaan siitä, että tieteellinen yhteisö ja sen koukerot, kokoustelut ja neuvottelut sun muut on todennäköisesti tullu hyvin tutuksi.
Myös terapiattomuus voisi olla ihan kivasti keventävä tekijä tähän, eli jos valamistumisella ei oo kiire, niin ei ollenkaan huono ajatus viettää terapiavapaa kevät. Itte sorrun tässä käyttämään taas sitä "alta pois" -ajatusmalliani, koska uskon, että tämä terapia olisi kuormitustekijä myös nelosen keväällä, jolloin ite aijoin olla tekemässä jo hyvää vauhtia gradua. Toivottavasti. Lisäksi minulla jää viimiseksi pitkä terapia, joten se väkisinkin jatkuu hieman ensi vuonna kevään puolelle.
Tällä hetkellä kandi on ihan hyvällä mallilla, johdannossa on enää työn alla stressi-osio. Sen jäläkeen pitäisi alakaa tehä pohdintaa ja sitten minun ensimmäinen versio kandista olisikin valamis. Motorisen oppimispäiväkirjaan olen ideoinut kolome aihetta, josta kirjottaa loput oppimispäiväkirjan osiot, nyt pitäisi enää tehä tiedonhakua ja kirjottaa net.
Sitten pitäisi vähän suunnitella terapiaa ja kirjottaa alakuarviota ja miettiä terapiasuunnitelmaa ja tavoitteita, sovin ensimmäisen seurantakerran ennen hiihtolomaa, johon mennessä tämmöset asiat pitäisi olla selevillä. Seuraavan terapiakerran jäläkeen pitänee varata ohojausaikaa ohjaajalle, koska vähän luulen, etten saa tavoitteita ja muita muotoiltua ihan yksinäni. Ja kuulovammojen tentti, no, enpä tiiä missä välissä luen tuon kirjan, joka pitäisi palauttaa viikko ennen tenttiä ja jota en oo vielä ehtiny ees ajatella.
Lähes aukoton toimintasuunnitelma siis. Varsin hieno, enää jonku tarvitsisi toteuttaa se. Ai niin, pitäisi varmaan muuten treenata sitä maanantain puhe-esitystäkin, jonka oon työstäny kandini aiheesta puheviestinnän kurssille. Diashow on valamiina, enää pitäisi olla luonteva sitä esittäessä. Jee.
No joo, nyt minä voisin ruveta syömään lounastani ja sitten ehkä tekemään vaikka jotain järkevääkin. Tänään aijon kyllä myös ehottomasti käyä lenkillä, ko eilen en jaksanu. Ja illalla lämmitän saunan ja otan rennosti. Sijoitus omaan mielenterveyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti