lauantai 1. helmikuuta 2014

Promise man.

Hittoko mulla on näitä ysäriotsikoita aina vaan ja samat piisit kiertää kehää. :D Mutta nyt oli kyllä ihan pakko, sillä sainhan sentään omat (köh köh) synttärionnitteluni läpi Suomen ehottomasti parhaaseen radioshöwhun elikkäs siihen joka kulukee myös nimellä Parasta Ennen! :D Vaikka syndet ei ihan mennytkään kuten Masalle lupasin, eli yksikseen radion äärellä, vaan kiitos Lennun ahtamassa kinkkiä kidasta alas ja sen jäläkeen hyytävässä pakkasessa paleltumisen korjaamisessa muutamalla kuumalla Hunters Heaterillä (?) Oulun ylivoimasesta parhaassa kuppilassa nimeltä Kuluma. Voin suositella lämpimästi.

Ja hei, kattokee, kuvia!


On nää minun selfiet kyllä vähän tämmösiä, tarkennus jossain rintakehässä ja muutenki vähän tärähtänyt fiilis, mutta annettakoon se minulle anteeksi ko tärähtänyt oon vähän muutenki. Mahtavan bodatut olokapääkki melekeen pääsee edustamaan ko koitan kaksin käsin pidellä tuota mötikkää käsivarren mitan päässä ja hymyillä nätisti iliman kaksaria. Elämäni ensimmäiset yllärisynttäri"bileet" meinasi kyllä jo kusassa siihen ko Leenan "laita ittesi nätiksi, tulen hakemaan puoli kuuen - kuuen välillä" oli kaatua tuohon kohtaan "laita ittesi nätiksi", se nimittäin tuntui ihan jumalattomalta suoritukselta tämmösestä "kaapissani on vatusti vaatteita, muttei mitään kivaa ja osaan meikata tasan yhellä tavalla" ihimisestä. Lopulta päädyin laittamaan päälle aina yhtä hyvä punaset housut, jokka ei kuviin päässy edustamaan ko ei ollu aikaa alakaa viritellä mitään jalustoja kameraan ja ketä se nyt muutenkaan kiinnostaa, sekä arviolta vuonna 2008 henkkamaukasta hankittu paita, joka toimii edelleen (voitteko kuvitella, ehejä ja nypytön???!) huolimatta pienistä "yh-mamma lähtee radalle" -viboistaan. Onkelmia tuotti luonnollisesti myös tuo tukka, joka sekin on vähän mallia "yh-mamma repäsee" ja naama, josta nyt vaan on vaikia aina välillä saaha mitenkään inhimillisen näköistä.


Mutta nämät kuvat jopa yllätti meikän positiivisesti huolimatta valokuvauksellisista ongelmistaan (yleensä ko se suht tyydyttävä peilikuva ei ainakaan välity valokuviin asti, vaan näytän pallinaamaiselta ryhävalaalta jolla ei oo ihan kaikki kotona :D). Tukka näyttää ihan blondilta, mitä se ei suinkaan ihimiset ole, vaan se on _maantienharmaa_, mutta jolla iskee valossa jotain henkisiä ongelmia ja se päättää halutaki olla blondi. Kiva pigmentti, lisää jännitystä elämään ko se tarttee kohdevalot tullakseen esille, vähän niinkö meikän silimätki on valosta riippuen joko siniset tai vihiriät. Huulipunat on vähän sinnepäin, mutta joka tapauksessa söin net kinkin matkassa pois enkä viittiny enää lisätä niin haitanneeko tuo.

Ja kattokaa miten osuvan kortin Lennu oli löytäny! Vanhoja me ei olla, vaan hiukan kypsenpiä teinejä! Ihana emäntä, Lennu on kyllä semmonen, että antais vaikka toisen sukkansaki jalasta, jos joku vaan tarttee. On ilo saaha tuntea moisia ihimisiä. Vaan ihanan kortin se oli tuo meikäläisen siippaki löytäny, meikäläisen kuvalla varustettuna nimittäin. :D Lahajaksi sain termospullon (muumi-kuosilla tietenkin) niin nyt on sitten termari, johon keittelen mulle ja Lennulle kahavit ko mennään jumppapallojen kans kirjottelemaan gradua yliopistolle. Tänään tehäänki sitten varmaan herkkuruokaa ja nautitaan vaan olemisesta, kunhan tuo meisin parempi puolisko suostuupi heräämään.


Haha, leuanvetotankoki pääsi muuten kuvaan. :D Mikä itte asiassa muistuttaa siitä, että tänään olis vielä reenin paikkaki ko eilen ei millään jaksanu eikä ehtiny ko piti kriiseillä siitä, miten saan itteni ihimisen näköseksi. Ja meillä on muuten mörön kans melekeen samankokoset ja muotoset nenätki, ihan niinkö kaks marjaa. Yhtä killivät silimätki ja hurmaava hymy sekä viihdytään ajoittain varsin synkeissä tunnelmissa ja ollaan aika jäätäviä tyyppejä molemmat, mutta sisältä pelkkää kultaa! Ja muumipeikot juoksee meitä karkuun. :D

Jos leikkais vielä komian otsiksen tähän niin sehän ois muuten suoraan ko paluu lapsuuteen:


 
Punaset kumisaappaatki nimittäin löytyy. :D Ei muutako samanmoista mietteliästä posea vaan naamalle niin ei voi ees erottaa että oonko neljä vai kakskytänelijä. Tai no saatan kyllä olla tuossa ylemmässä kuvassa jopa viis. Ja alemmassa ehkä kolome. 

No mutta, enempää nostalgiatrippailematta sitä kuinka vanaha meisi jo on (todella, kognitiivinen rappio vaan oottaa alakamistaan!) rupian nyt touhuilemaan jotaki ihan muuta, ko saan kerta viettää tänki päivän uuestaan synttärisankarina hei. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti