Just touch the sky with it.

Hirveitä reeniposeja taas! Anteeksi. Vaikka pääosassa onki tällä kertaa sukat. :D

Viime perjantaina sukasin nimittäin tentin, terapian paperitöitten ja kandin palasten palautuksen jäläkeen Postiin hakemaan meikän sikanopiasti toimitetut uutukaiset Feelmaxit. Piti muuten polokia ihan tosissaan, että kerkesin sitten kotia kattomaan Suomi-Ruotsi -matsia, joka ei päättyny ihan yhtä kunniakkaasti ko sen ois pitäny, mutta onneksi äijät sentään taisteli meijät aika komiasti pronssille! Huippu suoritus, ei voi muuta sanoa, ei oo nuo olympiakiekot nimittäin ihan mitään lasten leikkiä.

Mutta takaisin astialle, eli meikäläisen uusin kenkiin, jokka siivittää minutki jatkossa huippusuorituksiin. Keskiviikon helevetillinen jalakareeni ja perjantain polokupyöräily tuntu koivissa vielä tänäänkin. Palautteleva kävelylenkkini Prismaan ja takasin veti jälleen (yllätys yllätys) oikian jalan aivan totaalijumiin nilikan osalta ja mietinki, etten käy lenkillä nyt enää ennenkö saan sujauttaa Feelmaxit jalakaani (ja niillähän ei todellakaan heti lähetä vetämään mitään tunnin tappolenkkiä).

Aika komiat turkoosit sukat! Varvassukkia minulta löytyy muutamat jo entuuestaan ja kaivoinki net nyt Feelmaxien myötä kaapista, koska Feelmax valamistaa myös varvassukkia ja suosittaa käyttämään niitä näitten palijasjalakakenkien kanssa, jotta varpaat pääsisi askeltaessa liikkumaan mahollisimman normaalisti. Tein varvassukista myös reenisukat itelleni.

kuvakulma <3

Eihän net tosiaankaan mitkään kaunokaiset ole ja muotoilu on tosiaankin semmosiin kapealestisiin kenkiin tottuneena vähintäänkin erikoinen ja värit vähintäänki "pirtsakat", mutta ulukonäöstä viis, ko ensikontakti jalakojen kanssa oli erittäin miellyttävä. Tepsuttelin näillä perjantaipäivän sisällä ja osan lauantaista ja sitten testasin niitä lauantain kauppareissulla, sekä tänään pienellä kävelylenkillä. Tuntuma on erittäin hyvä, jalat pysyy lämpiminä (ensimmäiset minuutit ulukona kengät tuntuu hieman viileiltä, mutta jalat lämpiää äkkiä kunhan vähän kävelee) ja myös tuolla vedessä ja loskassa ainaki toistaiseksi kuivina. Mikkään kovin korkiavartiset nämä ei ole, joten eivät sovellu kovin syvässä hangessa kahalailuun kuitenkaan. Eka kävelylenkki oli myös tosi ookoo, loppumatkasta alako hieman tuntua nilikassa ja pohkeessa siellä missä oletinkin, mutta se vain siksi, että vapaavuorolaiset joutuu töihin, perkele. Askel tuntuu jotenki tosi kivalta näissä ja toivon, että hilijaa hyvä tulee ja piakoin pystyn kävelemään pidempiäki reissuja iliman, että jalat menisi enää kipiäksi. 

Mutta en toki hätäile, koska tätä meikän jalakavammasuutta on jatkunu niin pitkään.

Kenkien mukana tupsahti yllätyksekseni myös varsin komian väriset varvassukat, joka oli kyllä kiva yllätys, kengistä kun ei tosiaan tarvinut maksaa postikulujakaan ollenkaan ja paketti lähti tilaamisesta seuraavana päivänä ja tuli perille parissa päivässä, hyvää palavelua siis. Suosittelen lämpimästi!

En yhtenä yönä meinannu pystyä ees nukkumaan ko mietin sitä, että jos nämät kengät onki meikäläisen avain siihen, että pystyn taas juoksemaan joku päivä. Voitteko kuvitella sitä tunnetta? Minä, joka luulin olevani tuomittu jalakavammaseksi lopun ikääni ja etten luultavasti pystyisi juoksemaan enää ikinä, voisinki ehkä sittenkin joku päivä viipottaa taas niitä kaheksan kilsan hekumallisia lenkkejäni? Ko laput korvilla huutaa jotain tosi iskevää biittiä ja hakkaat maata jalakojesi alla menemään, elämä on lähes parhaimmillaan. 

En ees vielä kuitenkaan ihan uskalla ajatella, että se voisi olla totta.

Keskiviikon kauppalenkilläni pääsin jopa jo hetkeksi siihen tunteeseen kiinni, miltä se juokseminen kropassa tuntuikaan ko pimenevässä illassa käpöstelin Atb:n - Let You Go:n tahtiin kohti kauppaa. Mietin sitä fiilistä, mietin miten se piisi olisi ihan täydellinen etenki pimiän syysillan juoksulenkkiin ja miten mahtavaa olisi ko se tunne jaloissa johtuisi siitä, että takana on usiampi juostu kilsa ja vielä muutama eessä. 

Ei siitä mihinkään pääse, joskus sanoin, että juokseminen on parempaa ko seksi, ja vaikka en sitä juuri tällä hetkellä allekirjoitakaan enää, siinä on jotain sellaista koukuttavaa magiaa, jota en toistaiseksi ole löytäny vielä mistään muusta urheilulajista. Saleiluki on kyllä koukuttavaa ja siitäki saa omanlaistaan euforiaa aikaseksi, mutta siinä parasta on kuitenki ehkä se tunne reenin jäläkeen. Ja se tunne reenin aikanaki on erilaista.

No mutta, ei kaahata asioitten eelle. Jään hyvin toiveikkaana opettelemaan askeleita uusiksi näitten Feelmaxieni kanssa ja toivon, että nämät kengät todella olisi yksi elämäni parhaita investointeja.