Maailma on meille.

Jo joutui armas aika ja kesäloma suloinen!  Ah. Työputki alakaa olla takana päin ja ellen pahasti ole erehtyny, tänään oli viiminen työpäivä. Fiilis on haikia, mutta silti onnellinen. Luulisi, että se kylyvö olisi alakanu jo vituttaa, mutta ei! No okei, ehkä se vähän tänään jo pikkusen sieppasi, ko piti rämpiä pitkin suota, kavereita oli enemmän ko mulla koskaan siviilielämässä ja muutenki jalaka ei enää tahtonu nousta. Mutta, on se ollu taas antoisat kolome viikkoa. Nyt kelepaisi kyllä napata yksi olut kesäloman alakamisen kunniaksi, mutta jääköön se toiseen kertaan. Sen sijaan voisin availla vähän päässä pyöriviä ajatuksia.

Olen koko lyhyen työurani vääntänyt lähes ainustaan ulukotöitä. Ensimmäisenä kesänä ko kunta tarjosi mahollisuuen kesätöihin, päädyin puutarhahommiin. Niissä hommissa olenki viihtynyt sittemmin jokainen kesä, yhtä välivuotta lukuun ottamatta. Ulukotyö kesällä on poikaa. Meijän äitillä on myös melekonen  puutarha täällä kotona, joten kesäkukat ja perennat sekä viherrakentaminen on tuttuja juttuja.

Kaheksantoistavuotiaana tulin eksyneeksi mettänkylyvöön. Se oli ehkä elämäni yksi parhaita päätöksiä. Paitsi että siinä tienaa ihan kivasti, on Naruska ja mettässä hilluminen vienyt meikäläisen sydämen. Mitä olisinkaan missannut, jos en oisi lähteny kylyvämään. Ainua asia, mitä kadun, on se, etten tajunnu alottaa aikasemmin. Mettässä liikkuminen ja metsä, sen kasvu ja mahollisimman hyvä käyttö ja järkevä uudistaminen on myös tulleet tutuiksi ihan kotiolojen kautta. Isä on metsuri, ja natiaisesta asti on tullu juostua omia mettiä ja taimikoita pitkin ja tullu oltua matkassa puunteossa, harvennuksessa, raivauksessa ja istutuksessa. 

Isin töistä puhelimella lähettämiä valokuvia:

Ei siis liene mikään ihime, että tulevaisuuen ammattia miettiessä mielessä on risteilly niin puutarhurin homma ko erilaiset mettäalan ammatit. Metsätalousinsinööri, metsuri, jopa mettäkoneenkulijettaja. Mettätyö ja ulukohommat on fyysisesti raskaita, mutta henkisesti jotenki helevetin palakitsevia. Ja etenkin metsätyö on usein yksinäistä puurtamista, mutta meikäläisen mielenlaa'ulla se vaan passaa jotenki niin mahtavasti.

Kuva yhen kylyvöalueen laijalta.

Onneksi puutarhurin homma on tässä lyhyessä Suomen kesässä varsinkin pohojosessa meleko hankalaa, mettätalousinsinööreillä ei riitä töitä ja metsuri menneisyyen ammatti sekä mettäkoneenkulijettajan homma vähän liian yksitoikkosta meikäläisen makuun kuiten. Tiiän olevani oikialla alalla tällä hetkellä, mutta aina näin alukukesäisin mettänkylyvö herättää kaipuun siihen, että saisi tehä jotain mettään liittyvää työtä. Tänään kattelin yhtä taimikkoa ja ihimettelin metsän tahtoa ja nopeutta kasvaa. Ja siltikin sillä kestää vuosia, enemmän kuin ihimisikä, tulla suureksi ja mahtavaksi. Metsien kohalla täytyy nähä tulevaisuuteen, ajatella pidemmälle ko vain oman elinikänsä päähän. Mettät on ollu täällä kauan ennen meitä, ja tänne net jääki sitten ko met ollaan kadottu maan päältä jo kauan sitten. Mitä asioita sellanen puuvanahus onkaan elämänsä aikana nähäny, mitä tarinoita se osaisi kertoa, jos sillä vain olisi suu. Ja millaiset ajat se nuori puuntaimi vielä tuleekaan näkemään?

Mettässä ihimisen mieli lepää. Siitä nousee jotain käsittämätöntä energiaa läpi jalakapohojien ylös päähän asti. Olen enemmän ko onnellinen, että saan olla osa mettien uudistumisketjua, vaikka kylyvön tulokset Naruskalla ei aina niin loistavia olekaan. Jos siemenet itää ja taimet onnistuu seleviämään talaven kylymyyestä ja hallasta, tulee myyrä tai hirvi ja syö net. Vaan sinnikot pärijää. Ja kylyväminen käsin nyt alakaa muutenki olla aika menneisyyttä. Kohta se kone korvaa meijät kokonaan. On silti hienoa olla osa jotain tällaista katoavaa käsityötä. Ehkä sitten joskus vanahana mummona meen Naruskalle ihailemaan, mitä jostain kylyvämästäni aukosta on noussut (ei siellä mikään idä meikäläisen jäljiltä kuitenkaan, ja jos itää, niin kyllä se Naruska ja elukat net tappaa! :------D) No ei kai. On mahtavaa saaha tehä tällaista työtä.

Ja onneksi mettässä voi myös harrastaa. Sieltä voi kerätä sienet ja marjat, mettästää riistan ja kulukia muuten vaan. Ja tulevaisuuessa aijon tosiaan olla valaveutunut mettänomistaja.

Näihin hienoihin tunnelmiin, öitä, meisi lähtee Koston kautta unille.

Briefly in English: My summer holiday starts today! Feelin' bit blue, but also happy. It's always a pleasure to have a opportunity to do a job like this. I love forests. But it's also nice to sleep long tomorrow. :)