Take a look to the sky just before you die, it's a last time you will.

Luovun toivosta, enkä jaksa oottaa mitenkään niin kauan että saisin Booginalta kuvat meijän Hesan reissusta. Siispä hieman ajatuksia Metallican keikasta höystettynä youtube-videoilla. Videoiden laatu ei jälleen kerran häikäse, mutta saanetta ideasta ja tunnelmasta kiinni kuiten.

Settilistahan keikalla oli seuraavanlainen:

1. Hit The Lights
2. Master Of Puppets
3. The Shortest Straw 

4. For Whom The Bell Tolls
5. Hell and Back
6. The Struggle Within
7. My Friend Of Misery
8. The God That Failed 

9. Of Wolf And Man
10. Nothing Else Matters
11. Through The Never
12. Don't Tread On Me
14. Wherever I May Roam
15. The Unforgiven
16. Holier Than Thou
17. Sad But True

18. Enter Sandman
- Encore -
19. Fight Fire With Fire

20. One 

21. Seek & Destroy

Hmmm. Oman keikkani ehoton kohokohta oli varmaankin For Whom The Bell Tolls. Miksikö, no ko se vaan on niin loistavan hyvä piisi ja yksi niistä piiseistä, joka kuuluu livenä meikäläisen must see -listalle. Meininki on yksinkertaisesti niin mahtava ja huippua laulaa mukana.

Muita henkilökohtaisia huippuja oli luonnollisesti Unforgiven, sitten ehkä Wherever I May Roam ja Fight Fire With Fire. Unforgiven nyt ei tartte ees mitään erillisiä perusteluja, se vaan yksinkertaisesti on niin legendaarinen sekä minun ja kauan kadoksissa olleen velipoikani mister Clockhillin yhteinen veisu, jonka syvän merkityksen met jaamma keskenämme. Wherever I May Roamissa on vaan jotain, mikä vetoaa meikäläiseen jotenki ylettömän palijon ja FFWF taas on vaan niin tajuton vauhtipiisi.

Sitten on tietysti aina toimivat peruskaurat, kuten Nothing Else Matters, One, Master of Puppets ja Seek & Destroy sekä Enter Sandman. Vaikka Nothing Else Matters ei saanutkaan karvoja pystyyn samalla tavoin ko ekalla live-kerralla, on se silti aina yhtä hieno. Samoin One. MoP ja S&D + ES vakuuttaa meiningillään joka kerta (niin, niitä kertojahan onki nyt runsaat kaksi. :-----D)

Black-albumin muista piiseistä erityismaininnan saavat meikältä ehkä Sad But True ja Of Wolf And Man, toki myös Don't Treat On Me. Aika toimiva veisu livenä oli kyllä myös My Friend Of Misery ja The Struggle Within. En tiiä, tykkään Black-albumilta oikiastaan kaikista kappaleista enemmän tai vähemmän, joten keikka, jolla sen piisit soitettiin kaikki, toimi enemmän ko hyvin. :D

Myös Hit The Lights ekana piisinä oli aika loistokas valinta, vaikka meikälle rokkaski vielä paremmin vuojen 2009 Sonispheren alottanu Battery. The Shortest Straw oli myös aika messevä livenä. Hell And Back jäi itelleni tietyllä tapaa vähän etäiseksi, mutta sitä ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö seki olis soinu ihan komiasti Helsingissä. 

Kaiken kaikkiaan keikka toimi piisillisesti mielestäni oikeinki mainiosti. Useammin en ehkä lähtisi koko Blackia kuuntelemaan livenä, mutta kerta toimi kyllä. Tunnelman osalta reissu jäi itelläni ehkä hieman vajaaksi, siihen vaikuttivat hieman ympäröivät seikat sekä se, että lättänässä Kalasatamassa tämmösen hukkapätkän niinkö meisi oli turha toivoa näkevänsä juuri yhtikäs mikään. Oisin toivonut näkeväni Hetfieldin ja kumppanit ehkä muutaman kerran usiammin keikan aikana, nyt jäi kyllä muutamaan vilaukseen. Vilauksesta (ja videoista) kuitenki päättelin, että Hetfield näytti paremmalta ko koskaan, ja ah voi tuo liivi mikä sillä oli päällä! Superia. Panisin. Ois myös ihan mahtavaa, jos aina ei tarttis kiirehtiä jonneki keikan jäläkeen ja vois rauhassa fiilistellä encorenki loppuun asti (lähettiin Seek & Destroyn aikana juoksemaan väkimassan läpi). Eturivi ja hyvät näkymät ois kans poikaa, mutta no, ehkä sitten jonaki päivänä. ;) Johannes, seuraavan kerran mennään met kahestaan ja pidetään fokus ainoastaan Metallicassa koko reissun ajan, eikö?

Hetfield myös kuulosti mielestäni mainiolta suurimmalta osin keikkaa, eikä pändin soitossakaan mitään semmosia ollut, jotka ois meikäläisen menoa haitannu. Hifistelijät voinee kertoa oman mielipiteensä tästä, minä olen vaan fiilistelijä. :--------D

Tunnelataus keikalla oli ihan jäätävä, itteäni hieman vituttaa että se jäi ehkä osin purkautumatta ite meisinkien aikana. No, vietin Naruskalla torstaina yksinäisen kylyvöpäivän kuulokkeet päässä ja siellä tuliki sitten veettyä Unforgivenin aikana iho kananlihalla ja kyyneleet silimissä vakoja eteenpäin, että eipä siinä. Ihan niinkö ois vasta sillon tajunnu, että näin kyseisen piisin ja pändin hetki sitten livenä. Että jumalauta, minä olin oikiasti siellä. Mieletöntä.

Seuraavilta Metallican keikoiltani jäänen vielä oottelemaan ainaki Welcome Home (Sanitarium)ia, The Thing That Should Not Betä, Ride The Lightningia, The Unforgiven III (miksei myös II) ja jotain loistavaa coveria, kuten esimerkiksi Helpless (tai vaihtoehtoisesti herkkiksenä Astronomy). Orion tai Whiplash ois kans aika kova sana.

Tai no, mulle on kyllä melekeen ihan sama mitä net soittaa, kunhan se ei oo St. Angeria. :D Blackened, Motorbreath, Fuel, Fade to Black ja Creeping Death sekä Harvester Of Sorrow on myös aina kiva kuulla. Ja miksei piisejä Death Magneticiltakin. 

Metallica <3

Briefly in English: Metallica at Sonisphere 2012 in Helsinki. Great gig! If I ever get my own photos from there, I'll promise I'll publish them here.