Nollasta sataan kaks sekuntia. Pakko kait se on allekirjottaa. Jos oisin auto, olisin pieni, musta ja tavattoman ärhäkkä. Olen tullut tietoiseksi tästä meleko nopiasti kiehahtavasta temperamentistäni kanssa vasta ihan piakoin, johtuen varmaan siitä, että tätä toimintaani on nykyään kielellistämässä se toinen osapuoli. Jonka mukaan minä olen temperamenttinen. :D Häh, miten niin muka, höpö höpö... Jep, voi taas kirjotella ko oon vähän rauhottunu. Vaikka net perkeleen Leijonat meniki häviämään sen eilisen pelin, se perinteinen kolomas erä meni niin vituiksi ko olla ja voi! No, sovitaan, että tämä on se tilastollinen tappio.
Koska olen logopedi, niin voisin kirjotella siitä, miten kappas kappas, tuhulaan vapaapäivääni kouluhommien parissa. (Oikiasti varmaan siivoaisin, mutta imuri kuoli! En saanu ees imuroitua kunnolla.) Oon tänään kirjottanu jo Leikki-erityiskysymyksen viissivuisen oppimispäiväkirjan ja seuraavaksi luen varmaan tenttiin. Tai sitten saatan karata leipomaan porkkanasämpylöitä, who knows. Sinänsä tämän leikkijutun kirjottelu ei ole ees tuntunu opiskelulta, nuot muutamat luennot aiheesta olivat kyllä tosi mielenkiintoisia ja avaavia ja tuntuu, että olen saanut palijon ajatuksia ja oivalluksia tästä. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille logopedian opiskelijoille! Tai en tiiä, olenko minä vaan harvinaisen leikillinen tapaus näinki aikuiseksi, mutta aihe kiinnostaa ittiäni kovasti ja tästä on saanu hetelmiä paitti omaan työskentelyyn puheterapeuttina, myös ihan omaan elämään lasten kanssa. Ja niitten omien, joskus toivottavasti tulevien naperoitten kasvatukseen.
Leikki on perkeleen tärkiää! Ettäs tiiätte. Voisin avautua tästä vähän enemmänkin, mutta ko tuli kirjotettua aiheesta jo sen about viisi sivua, ei jaksa enää uuestaan alakaa selittää samoja asioita. Enkä viitti siirtää sitä oppimispäiväkirjaa suoraan tänne, jolleki voisi tulla vielä kiusaus plagioida. :D Lähteeksikään tuskin _ihan vielä_ kelepaan. :) Kieltämättä meikäläisellä on vähän viettiä tuonne varhaiskasvatuksen puolelle, vaikka en päiväkodissa 24/7 haluaisi työskennelläkään, mutta lasten kanssa toimiminen on niin mukavaa. Muistelen meijän kielellisen tietoisuuden ryhymää vieläki lämmöllä, lapsille suunnatun ohojatun toiminnan vetäminen on varsin mukavaa. Haasteellista, mutta mukavaa.
Muutenkin oisin kovasti kiinnostunut työskentelemään erityisesti lasten parissa, ja tekemään sekä arvioivaa, että kuntouttavaa työtä esimerkiksi pelekän arvioinnin sijasta. Toki aikuisasiakkaat on varmasti mielenkiintoista vaihtelua, enkä sano, etten haluaisi työskennellä aikuisten kanssa ollenkaan. Näin toisen vuojen lopulla sitä muutenkin tuntuu vielä, että on välillä niin pihalla kaikesta, mutta toisaalta on taas ihan mahtava huomata hetkittäin, että hei, minähän ymmärrän ja tajuan näistä jutuista jotakin! Että perskule, kyllä meikästä vielä vaan puheterapeutti tulee. Kolomas vuosi onkin täällä jo ennen ko huomaakaan, nyt pitäisi sitten jo ruveta vähän miettimään sitä kandin aiheittakin.
Mutta jos nyt vaan koittaisi hoitaa tämän toisen vuojen viimisen viikon kunnialla kotiin ja ihan vaan huokasis hetken sitten.
Nyt, porkkanasämpylät tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti