torstai 25. heinäkuuta 2013

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken.

Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden

Seuraa random kesäkuvapläjäys by Samsung. Heinäkuu alakaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, mutta loma jatkuu vielä onneksi kuukauen. On tullu tehtyä ja lomailtua ja nyt VIHDOINKIN olen oman koneen ääressä, levänneenä ja ajan kanssa, joten voin tarjoilla hieman kuviakin. Aika palijon jäi kaikkea Canonilla kuvattua vielä varastoon, saa nähä koska jaksan tai saan aikaseksi lätkittyä mm. juhannuskuvia tänne, ensi viikolla kutsuu taas reissu, jonka päättymispäivämäärää ei ole julukistettu. Ehkä ensi syksyn synkkinä iltoina? :D Nämät on kuitenki tosiaan kaikki kännykän kuvia sekalaisista tilanteista matkan varrelta.

Tällä hetkellä vietän niitä muutamia harvoja hetkiä kotona, ko voi vaan nukkua aamulla iliman kiirettä mihinkään (omassa, tai no melekeen omassa sängyssä) ainaki yheksään, olla tekemättä yhtään mitään ja nautiskella olosta. En oo reenaillu enkä lenkkeilly tällä viikolla ja syönytkin miten sattuu, mutta olen sallinut sen tämän viikon ittelleni. Kävin kirjastosta pari lukematonta Irvingiä (mahtava ko niitä löyty hyllystä, Välisarjan avioliitto ja Garpin maailma) sekä Enkeleistä ja demoneista innostuneena Da Vinci -koodin. Aloitin nautiskelemaan yhtä herkkupalaa tänään pitsan ja valakkarin kera sohovalla. Huomisen kohokohta on koko kesän roikkunut kampaajakäynti (vihdoinkin, voi vihdoinkin sain varattua ajan laittamaan pään uusiksi!), mutta sitten pitäisi heittää pois tämä löllöily ja ruveta taas elämään ihimisten lailla. Roppa oikeen haluaakin jo tekemään kunnon selekäreenin. 

Onni on olla onnellinen elämän pienistä asioista. Kuten kampaajakäynti, hyvä kirja tai auringonpaiste. Kliseistä, mutta minä uskon siihen, että ihimisen elämä on parhaimmillaan sillon, ko osaa nauttia arjen pienistä ja vähän suuremmista iloista, eikä tavoittele liian suuria. Jos aina haluaa jotain suurta ja mahtavaa, ei ikinä saa kyllikseen. Tavallinen arki ja elämä rupiaa aivan varmasti tuntumaan tappavalta ja tylsältä, jos elämässä pitää olla aina säpinää ja säihkettä, että se tuntuisi elämisen arvoiselta. Ja entäpä sitten ko sen suuren ja mahtavan asian saa ja saavuttaa? Tyhyjää, latteaa ja surkiaa, jonka täytteeksi tarvitsee jotain vielä vähän suurempaa, mahtavampaa ja parempaa. Ja ko elämä ei ikinä ole täydellistä, ei sitä ruusuilla tanssimista ja ainaista iloa. Suurimman osan ajasta se on vaan tätä tavallista ja tasasta.

Jos siitä tavallisesta ja tasaisesta ei kykene nauttimaan, niin silloin on kusessa. Välillä elämä on myös epämääräisiä aikoja ja vastoinkäymisiä, epämiellyttäviäkin asioita. Omassa elämässä on joutunut kohtaamaan palijonki sitä, ettei ole ollut tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta myöskään muutos ei ole ollut mahdollista tai järkevää. On vaan täytynyt hammasta purren kestää ja puurtaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se elämä palakitsee ko vaan jaksaa taistella. Eikä elämän pijäkkään olla täydellistä, vaan vähän rosoista ja sävyiltään värimaailman koko kirjoa. Ehkä juuri siksi sitä nyt osaakin olla onnellinen kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä seuraavat kuvatkin edustaa.

Elämän pieniä ja vähän suurempia arkisia iloja. Onnen palasia pitkin matkaa. Tai niinkö erään suurmiehen sanoin  

voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.

Uuet silimät
Perintövillapaita ja seitkytluvun tunnelmat

Lämpö

Päiväunet

Rakkaat ja hölömöily

Elämän kalasaaliit

Näyttää urpolta ja kymmenen kiloa lihavammalta, mutta onnelliselta

Kesän eka mansikkakakku

Seikkailut tuntemattomaan

Toiset uuet silimät ja tuleva uusi tukka

Siideri sponsored by Norwegian sillon ko lento on 5 tuntia myöhässä

Koirakaverit

Perhe

Yllättävät kohtaamiset

Huikea musiikki

Beer in the jar eli kalijaa lasipurkissa, kylymä olut

Toimiva nintendo ja duck hunt

Mökkikaverit

Luontohetket joita ei kohtaa joka päivä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti