torstai 31. toukokuuta 2012

For whom the bell tolls.

Kellot soi meikälle! Ai että, en ole pakannu, enkä kirijottanu kevätlukukauen viimistä esseetä, mutta olen etsinyt taskumatin, ostanu eväät ja harijotellu limukkapullojen korkkien avaamista kokonaisena. Ei kantsi kysyä, jos ei halua tietää, mutta voin kertoa, että I learned from the best.

Ja ai niin, huuattanu vähän Metallicaa. Lisäksi minulta löytyy myös korvatulupat sekä sajeviitta. Hitosti irtokarkkia ja latailen iPodin akkua täyteen. Tämän takia tässä on taaperrettu menemään koko pitkä kevät. Ja ihan kohta se on ovella!

Hyppisin suorastaan seinille tällä hetkellä, jos en vihaisi pakkaamista niin perkeleen palijon. 

No, älä tee tänään mitään, minkä voit jättää tekemättä huomennakin. Eiku. 

Vakavasti ottaen, pitäisi pakata tämän Unforgivenin tahtiin, eikä vaan datailla, ko huomenna pitää ennen lähtöä vielä lenkittää koira, reenata, käyä suihkussa ja käyä kaupasta lisää evästä, ko unohin vissyt messistä. Ja juurikin joku aika sitten nakkasin koneen pikaohojelmalle pesemään pyykkiä, ai miten niin olen ajoissa liikenteessä. :----D 

Oon muutenki hoitanu nämät reissun suunnittelut vähän niinkö miehet konsanaan. Bokserit ja baarifarkut dödön kanssa muovipussiin, kyllä se siitä suttaantuu. No siis köhöm joo, onhan mulla sentään matkalaukku, johon tungen kamat, ja ehkä vähän muutaki ko puhtaat bokserit ja baaripöksyt, mutta muuten. 

Enisveis, meisi lähtee nyt mahtavan kipeitten selekä- ja rintalihasteni (haha, hauiksiinki sattuu, tulee mahtavaa istua junassa Hellsinkiin ja takasin!) kans tsiigaamaan että joko se masiina ois pyöräyttäny net meikäläisen rääsyt. 

Seuraavan kerran huutelenki teille varmaan sitten, ko olen turvallisesti takaisin Salla-huudeilla. 

Tässäpä teille vielä iltanne ratoksi muutama tsipale mainiota musiikkia:









Briefly in English: Hetfield honey, I'm coming! See ya soon in the Helsinki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti