We're going up up up up up up!

Koska logopedian pääsykokeet ovat aiheuttaneet jonkin verran liikennettä täällä meikäläisen blogissa, päätin kirjottaa vielä lyhyesti myös siitä pääsykokeiden toisesta vaiheesta, jonne onnekkaat ihimiset ovat ehkä jo kutsunsa saaneet. Niille, jotka jäivät iliman sitä kultaista lippua, sanon lohutukseksi, että ei se mitään, ensi vuonna uuestaan! Tuntuu ehkä nyt maailmanlopulta, mutta siitä seleviää kyllä, ajan kanssa. Seuraavana vuonna tiiätte minkäläinen se pääsykoe ja tilanne on, sekä ootta keränneet vuojen enemmän kokemusta. "Välivuosi" kannattee myös käyttää mahollisimman tarkkaan hyö'yksi, jos saatta jonku toisen opiskelupaikan, niin ottakaa se vastaan. Jos mahollista, opiskelkaa jotain pääsykokeiden kannalta hyödyllistä tai tehkää töitä. Nauttikaa, eläkää. Elekää ainakaan jääkö makaamaan tai tyhyjäkäynnille. Alottakaa kokeisin valamistautuminen hyvissä ajoin, tehkää tarkemmat suunnitelmat ja miettikää, missä mokasitte nyt ja minkä voitte ensi vuonna tehä paremmin. Yyrittäminen yleensä palakitaan lopulta, jos kyseessä on juuri se oikia ala itelle. Ja mikä tärkeintä, teijän ei vaan ollu vielä tarkotettu alottaa niitä opiskeluja. Omassa ryhymässäni on sellaisia naisia, joiden kanssa on tullu semmone olo, että juuri näin sen pitikin mennä. Näiden ihanien naisten kanssa, tässä ja nyt. :) Mitä olisinkaan missannu, jos oisin päässy jo sillon heti opiskelemaan, ko ekan kerran hain!

Kevennän tätä juttua kivoilla kesäkuvilla!

Sitten siihen pääsykokeiden toiseen osioon: (varotan jo etukäteen, seuraa romaani.)

Ihan ensimmäiseksi sanon, että mikäli kutsu on tipahtanut postilaatikosta ja audiogrammia ei vielä ole, niin nyt kipin kapin semmonen hommaamaan esimerkiksi terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta! Jos kuulo on normaali eikä mitään erittäin pahaa kuulovikaa tai kuulon alenemaa tai muuta sellaista ole, audiogrammista ei kannate turhia stressata, sillä puheterapeutin ammatti vaatii normaalin kuulon, ei mitään virheetöntä superkuuloa. ;) Ja sitten rustaamaan sitä sivun mittaista kirijettä itestään. Kirjeen muotoon ja ulukoasuun sekä kertomiinsa asioihin kannattaa panostaa ja sitä kannattaa miettiä ja hioa, sillä se on ensimmäinen konkreettinen asia, jonka haastattelijat hakijasta saavat ja sitä käytetään perustana toisen päivän haastatteluosiossa. Kirjoita siis hyvin ja huolellisesti (ite pitäisin meleko rohkiana vetona omalla murteella kirijotettua kirjettä, mutta jokainen kokeilkoot tämmöstä tehokeinoa täysin omalla vastuulla!), muista hyvä kieliasu ja pyri ilimaisemaan itsesi selekiästi, tiiviisti ja persoonallisesti, niin että toisit mahollisimman hyvin kirjeessä esille itseäsi. Mieti, mikä on tärkiää mainita ja mikä ei niin tärkiää ja vastaa ainakin kaikkiin ohojeistuksessa pyyettyihin asioihin. Kannattaa siis tosissaan työstää sitä tekstiä, eikä välttämättä hyväksyä heti ensimmäistä valamiiksi saamaansa versiota.

Suunnitelkaa myös hyvissä ajoin, millä matkustatta ja missä majotutta, mikäli jou'utta tulemaan toiselta paikkakunnalta pääsykokeisiin. Miettikää, millä pääsettä yliopistolle (taksi, bussi, oma kyyti) ja tarkistakaa esimerkiksi bussivuorot ja järkevästi kulukevat linjat, oikiat pysäkit, salit joissa pääsykokeet pidetään ja niin ees päin. Järkevää on vilikasta karttaa (Google mapsilla on hyvä kattoa miltä vaikkapa määränpäässä tai oikialla bussipysäkillä pitäis näyttää) ja kirijottaa itelle muistettavia kadunnimiä ja aikatauluja ylös. Muistakaa hommata maholliset vapaat töistä ja varata juna/lentoliput hyvissä ajoin. Käytännön asioita ei kannate jättää viime tinkaan, ja itelle mahollisesti täysin vieraassa kaupungissa on helepompi toimia, ko on selevitelly asiat etukäteen. Näin myös riski myöhästymiseen minimoidaan. Ja mikä tärkeintä, ko nämät asiat on hoijossa, voi keskittyä kaikista parhaiten siihen ite olennaiseen.

Oikia asenne, reipas mieli ja runsaasti itteluottamusta ja hieman uteliaisuutta -
näillä eväin kohti tuntematonta!

Sitten yleensä ite pääsykoepäivästä. Suosittelen olemaan hyvissä ajoin paikalla, keskustelemaan rohkiasti muiden hakijoiden kanssa ja mikäli ylimääräistä vapaa-aikaa on (kuten esimerkiksi minulla oli melekeen koko päivä, sillä haastattelu oli aamusta ja ryhymätehtävä vasta iltapäivällä) tutustumaan yliopistorakennukseen ja käymään syömässä jossain lipaston ravintoloista. Vesipullo ja omat eväät voi myös olla fiksu veto, meijän pääsykoepäivänä lämpötila Oulussa kohosi lähemmäs kolomiakymmentä... Paikalla on myös luultavasti vanahempien vuosikurssien opiskelijoita, jotka tarjoilee virvokkeita (Oulussa meijän Communicafeessa oli keksiä, teetä ja mehua) ja myös heidän kanssaan on mahollisuus keskustella. Toki ei ole väärin myöskään ottaa aikaa ittelleen, mikäli yksinoleminen ja oma rauha auttaa keskittymään päivään paremmin, ittekin tsillailin aika palijon myös itekseni ja kattelin lipaston menoja. Päälle kannattaa pukia sellaiset vaatteet, joissa on mukava ja ittevarma olo, sekä heleppo olla. Jos siis olet tennarityyppiä, ei ole mitään järkiä pukia pääsykokeisiin korkkareita. Omannäköiset, siistit vaatteet ja siisti olemus riittävät aivan hyvin. Ei yli- tai alipukeutumista. Joskus olen myös kuullut sellaisen vihijeen, että kannattaa kiinnittää huomiota, minkälaiset kengät laittaa erilaisiin haastattelutilanteisiin jalakaan, sillä kengät ovat kuulemma asia, mihin vastapuoli kiinnittää ensimmäiseksi huomiota uuessa ihimisessä.

Tuokaa parhaat puolenne esiin niinkö tämä perhonenki!

 Oulussa toinen vaihe jakautui kolomeen osaan (olettaisin että myös muualla mennään suurin piirtein samalla kaavalla), joita olivat haastattelu, puheterapeutin tapaaminen ja ryhymäkeskustelu. Haastattelun kesto oli noin 15 minuuttia, ja siinä tosiaan käytetään pohojalla sitä ittestä kirijotettua kirjettä. Kysymyksiä saattaa siis tulla laidasta laitaan, mutta uskoisin että niiden tarkoituksena on selevittää, oletko tosissaan motivoitunut hakija. Kannattee ehkä valamiiksi miettiä esimerkiksi juuri sellaisia asioita, kuten miksi haluaa opiskelemaan juuri logopediaa eikä jotain muuta, mitä logopedia omasta mielestä käytännössä on, miksi juuri valitsemalleen paikkakunnalle, mitä tekisi jos ei pääsisikään nyt opiskelemaan, onko valamis viettämään pitkiä päiviä yliopistolla ja opiskelemaan ahkerasti ja niin edelleen. Muistakaa olla hermoilematta liikaa ja olemaan oma ittenne, sekä ottakaa rohkiasti kontaktia haastattelijoihin ja vastatkaa reippaasti kysymyksiin.

Puheterapeutin tapaamista ei mielestäni varsinaisesti voi "reputtaa", ellei ole jotain todella vaikiaa ongelmaa puheen- ja äänenkäytön kanssa, joka estäisi puheterapeuttina työskentelyn. Lievät s-viat tai äänenkäytön ongelmat eivät ole este, lähinnä tässä vaiheessa kartoitetaan mahollisia hiottavia juttuja tulevia opintoja ajatellen. Ittehän olen siis ollu s-ryhymässä fiksaamassa omaa ässääni. Puheterapeutille annetaan audiogrammi ja hänen kanssaan tehään pieniä tehtäviä, kuten luetaan ääneen ja tuotetaan erilaisia äänteitä, ei siis mitään supervaikiaa tai ihimeellistä. Turhaa ei siis kannate sitäkään jännittää. :)

Esimerkki siitä, miten ei kannate pukeutua pääsykokeisiin. :)

 Viimeisenä osiona päivään kuuluu ryhymätehtävä. Ennalta jaetuille ryhymille annetaan muutama artikkeli tai jokin teksti liittyen johonkin aiheeseen, ja jokaisella on pieni hetki tutustua teksteihin itsenäisesti. Tämän jäläkeen paperit kerätään pois ja ryhymän tehtävä on itsenäisesti kehittää muutaman hetken ajan keskustelua aiheeseen liittyen. Seuraamassa olevat arvijoitsijat eivät osallistu keskusteluun mitenkään, vaan homma on täysin hakijoiden käsissä. Tässä vaiheessa olisi tärkiää osoittaa omat vuorovaikutustaitonsa, eli sen, että saa suunsa tarvittaessa auki, mutta osaa myös ottaa toiset huomioon ja kuunnella heitä. Keskustelun sisällöllä tai mielipiteiden "hienoudella" ei niinkään ole väliä, vaan sillä, että löytää jotain sanottavaa ja kykenee osallistumaan ja luomaan keskustelua. Kultainen keskiväylä on tässä mielestäni se paras vaihtoehto, puhu, mutta älä liikaa, äläkä ainakaan toisten päälle. Kuuntele myös toisia ja kommentoi heidän sanomisiaan. Voit myös olla eri mieltä kuin muut. Tilanne kannattee ajatella ihan tavallisena keskustelutilanteena ja olla mahollisimman rento, oma ittensä ja aito. Minkäänlainen feikkaaminen tai päteminen ei kannate, sellaisen läpi nähdään kyllä välittömästi. 

Ja luonnollisesti koko päivän kannattee puhua mahollisimman selekiästi ja riittävän kuuluvalla äänellä. Muistakaa myös hymy ja nauru, sekä hyvät käytöstävät. Silimiin kattominen ja reipas kättely kertoo ihimisestä aika palijon.

Siinäpä minun vihijeet ja ohojeistukset! Tsemppiä kaikille, joilla tuo koitos on eessä, ja muistakaa olla ressaamatta liikoja! Uskon vakaasti, että mikäli ihiminen tosissaan haluaa opiskelemaan jotain, se ei kyllä jää valitsijoilta huomaamatta. Muistakaa luottaa itteenne ja ajatella, että hoijatta homman kotio. Ite ajattelin, että valituksi tuleminen on minulle ainut vaihtoehto, enkä suostu hyväksymään mitään muuta. Hyvä te, ootta päässy jo näin pitkälle, ja kun vielä selevitätte tämän viimisen "esteen" niin lopputulos kyllä sitten palakittee, minä lupaan. :) Voisin muuten tulla tsemppaamaan oululaisia hakijoita ihan paikan päälle, muttako oon pääsykokeiden aikaan valitettavasti seikkailemassa muilla main. 

Näin voit palakita ittesi rankkojen pääsykokeitten jäläkeen. ;)

 PS. Valituksi tulleitten nimet julukastaan netissä varmaan joskus ennen juhannusta, eli siihen asti voitta olla ihan rauhassa. Asuntohakemuksia ja muita kannattee laittaa varmuuen vuoksi vetämään jo valamiiksi ja muutenkin suunnitella, miten elämä lähtee rullaamaan jos ja kun opiskelemaan pääsee. Kannattee miettiä myös sitä, mitä tekee, mikäli ei tulisikaan nyt valituksi, mutta yleensäkään ei kannate huolehtia liikoja. Ainaki minä oon huomannu, että elämällä on tapana sutviutua tavalla, tai toisella!

Briefly in English: How to survive from the second point of the entrance examination of logopedics.