Reilu viikko alakaa olla lomaa takana ja kiirettä on ollu enemmän ko koskaan, onneksi nyt on jo vähän rauhottumaan päin. Käytiin meijän Helsingin reissu, joka sujui oikein mukavasti vaikkei sää oikein suosinu, Metallica oli ihan mahtava, kuten aina. Sen jäläkeen kiisin pää kolomantena jalakana kotohuudeille pikkuveljen lakkiaisia viimeistelemään ja viettämään (jokka netki meni ihan jees). Näistä ehkä jossain vaiheessa enemmänkin, tai sitten ei. Sen jäläkeen oliki parin päivän huokailujen jäläkeen taas kiire Ouluseen, koska piti käyä hakemassa keskiviikkona kotia yks tärkiä asia.
Nimittäin Juksu!
Juksu on meijän ihka uusi komia poika, joka tässä kuvassa suorastaan hönkii kuvauksellisuutta (kuvaajalla ei vaan taho oikeen luonnistua). Pieni lapukkapoika, ikää reilut seittemän viikkoa. Juksua on hautonu mielessäni jo huhtikuusta lähtien, jolloin tämä pikkupallero näki päivän valon ensimmäisen kerran, mutta koska halusin olla loppuun saakka varma ja toisaalta piettää poitsun vähän salaisuutena, en viittiny huuella, ennenkö se karvapallero tosissaan nukkuu tuossa meijän jaloissa. :)
Tästä ymmärrettävästä syystä meikä on nyt vähän lomalla kirjotteluhommistakin (ellei jätkän päiväunien aikaan iske hirviä tylsyyskohtaus).
Mutta sen verran voisin sanoa, että Juksu on maailman ihanin karvapallero, joka parin päivän tuntemisen jäläkeen höröstelee jo omalle nimelleen, pissii pääsääntöisesti paperille ja ulos ja röhkii välillä kuin pieni possu. Sekä rakastaa vettä. Ja kaikkea, mihin pienet naskalihampaat saa upotettua.
Ei mulla muuta, täytyy hyödyntää tämä nokosaika ja ruveta seuraavaksi lukemaan Lapin Kansaa ko rauhaa vielä riittää hetkeksi. :)
Ai lutusta! <3 Ootte kyllä valinneet ihanan rodun. Meillä on ollut labbis ja uros oli sekin. Pentuaika oli aika piikikästä, kun niitä hampaita piti joka paikkaan testata erityisesti hampaiden vaihtuessa. Se oli kivuliasta aikaa isäntäväelle. :D Meille kasvattaja neuvoi laittamaan tyhjään huuhdeltuun maitopurkkiin namin ja sitten vain purkilta suu tukkoon. Labbis on niin ahne, ettei erityisiä nameja tarvinnut käyttää, vaan laitettiin yksi ruokanapu purkkiin ja hyvin toimi. :D Sitä namia tavoitellessaan ja purkkia repiessään sai sitten käyttää hampaitaan ja kuluttaa aikaansa harmittomaan hommaan. Namipurkkeja "ladattiin" jopa kymmenkunta kasaan lattialle, kun pentu jäi hetkeksi yksin kotiin. Ei sitten ehtinyt / jaksanut tehdä tuhoja kotona yksin ollessaan, vaan oli yleensä hyvin väsynyt purkkien repimisestä (ja nakkelemisesta), kun porukat tuli kotiin. :)
VastaaPoistaLapukka todellakin rakastaa vettä! Jos kesäkuumalla ei erikseen ukkoa viety uimaan, niin lähti varmasti omin luvin uimapaikkaa etsimään, mikä ei meitä erityisemmin koskaan ilahduttanut. Rajansa kaikella, oma-aloitteisuudellakin. :D
Joo, täälläkin on nuot hampaat aika ahkerassa käytössä, mutta onneksi uskoo aika hyvin mihin niitä saa käytellä ja mihin ei, yksinoloa varten on pentuaitaus niin säästyy kämppä remontilta kun ei oikein voi rajata näin pienessä asunnossa mihinkään yhteen huoneeseen. Ostettiin sellainen Kong-lelu, jonne saa nameja tarvittaessa sisälle kun se on kestävä lelu muutenkin, mutta meillä toimii myös ihan tyhjät talouspaperirullat, ainakin vielä riittää mielenkiintoa riehua niiden kanssa. :) Tarvittaessa tosiaan voi sitten laittaa noihin pahvitörppöihin namejakin sisälle. Muuten aateltiin yksinoloon opettaa, että Juksu lepäilisi ja nukkuisi sen ajan kun ollaan poissa, muuten tuo aitaus aika äkkiä saattaa käydä pitelemättömäksi kun kaveri kasvaa ja keksii alkaa kikkailla. :D
PoistaJa se vesi, todellakin, ainakin vesikupilla leipominen ja läiskiminen on ihan huippua, joten veikkaisin että kiinnostaa myös isommat veet. :)
Ihanalta rodulta kyllä vaikuttaa, lapukka on ollut meikäläisen monen vuojen haave ja kun paremman puoliskon kanssa alettiin koiraa miettiä, valikoitui se lopulta roduksi miellyttämisenhaluisen ja mukavan sekä oppivaisen ja sopeutuvaisen luonteen vuoksi, kohtuullisen koon takia ja ihan siksikin, että onhan nämät nyt vaan ihan syötävän ihania myös ulkoisesti. :D Toinen vaihtoehto oisi voinut olla esim. nöffi, mutta siinä tuli vastaan koko kun tällä hetkellä kämppä on niin pieni ja autokin olisi mennyt vaihtoon. Ja eipä sitä nöffiä palijoa enää puolivuotiaana huvita kannella noita portaita ylös ja alas. :D Ja onhan kyllä lapukan etu myös tuo helppohoitoinen turkkikin.
Nöffit kuolaa (ainakin ne, jotka mä tiedän, on aina kuolajojot suupielissä) ja niistä lähtee karvaa ihan hirveästi. Labbiksen takia ei tarvi autokaupoillekaan lähteä. Paremman valitsitte! :)
PoistaJuu, se kuolahan tuppaa olemaan nuitten isompien koirien ongelma ja myös se paksu turkki tuottaa aina omat haasteensa. Ei näitten elukoitten kans auta muutenkaan turhan siisti olla (tai ainakaan vetää ressiä siitä siivoamisesta), mutta tultiin siihen tulokseen, että labradori on kuitenki se tämän tilanteen ja paikan koira. :)
Poista