Pakko tulla vähän tässä kandin korjailun lomassa avautumaan, että jos minä voittaisin lotossa, niin ostaisin ensimmäiseksi pyykkikoneen. Luin tuossa Hesarin juttua, jonka mukaan pyykkikone oli statussymboli joskus viiskytluvulla, mutta minulle sellainen iso, hiljainen, edestä täytettävä pyykkikone oisi sitä edelleen. Nosto ylempään yhteiskuntaluokkaan.
Päältä täytettävät koneet on opiskelijoitten, mummojen ja muuten vaan köyhien koneita. Omani lingotessa kylppärissä pitäisi oleilla kuulosuojaimet päässä ja tänään tuo kone oli vaihteeksi taas halunnut liikkua ittekseen pitkin kylyppärin lattiaa. Lisäksi sellaisella isolla koneella voisi heleposti pyöräyttää myös lakanapyykit. Säästyisin tuolta vihaamaltani pyykkituparumbalta. Joskin lakanoitten kuivaus olisi edelleen ongelma, mutta luultavasti voisin elää hitaamman kuivumisen kanssa. Pyykkituvissa sinänsä ei olisi mitään vikaa, jos ihimiset vaan osaisi käyttää niitä sääntöjen mukaisesti.
Minua kun nyt vaan ei todellakaan kiinnostaisi alakaa viikata jonku edellisen pyykkääjään pyykkejä pois kuivaushuoneesta, jotta saisin omani kuivumaan. Ja kun saan viikkausoperaation valamiiksi ja alan ripustaa omiani kuivumaan, saapuu pyykkien omistaja pyykkitupaan ja ilmoittaa tulleensa hakemaan pyykit, jotka jätti yöksi kuivaushuoneeseen kun ei jaksanut niitä enää illalla hakia. Siis jaksanut. Ei edes unohtanut.
Eikä muuten jaksanut vielä seuraavanakaan päivänä heti aamusta, niin kuin voisi kuvitella, vaan siinä vaiheessa, ko minä olen jo ehtinyt net hänelle viikata saadakseni omani kuivumaan. Vuokrataloyhtiöissä on aina joku, joka elää, niinkö omistaisi koko paikan. Samaiset asun-vuokralla-mutta-kuvittelen-tätä-omistusasunnokseni -tyypit valtaavat yhteisistä tiloista ittelleen pyöränsäilytyspaikat ja kasaavat net täyteen esteitä ja omaa roinaa niin, ettei vahingossakaan kenenkään muun pyörä mahdu katoksen alle suojaan. Vai mitä teijän mielestänne kuvastaa se, että portaikon alla olevaan koloon on laitettu yksi pyörä sekä kaiken maailman kukkaruukkuja sun muita ja sen jälkeen katuharja poikittain eteen?
Kas kun ei ollut vielä laitettu lappua siihen harjaan roikkumaan, että MEIDÄN. Ihan yksin. Ei kenenkään muun.
Voisin avautua myös taloyhtiömme pyörävarastosta pitkän tovin, johon pyöräni kanssa viime syksynä jouduin tutustumaan saadakseni sen katoksen alle, mutta se onkin sitten kokonaan toinen tarina. Kiva valittaa sinänsä turhasta, mutta joskus net on net pienet asiat, jokka ärsyttää kaikista eniten.
Toisaalta samat vaivat tuntuvat seuraavan aina taloyhtiöstä toiseen, kuten hankaluudet osata käyttää pyykkitupaa ja pyörävarastoa, joten jos net lasketaan vuokrakämppiin kuuluvana yleisenä pahana ja jätetään näin ollen huomiotta, ei meijän taloyhtiössä muutoin ole kyllä pahemmin vikaa.
Kyllä meikäläinen silti vaan on ihan sataprosenttisesti omakotitaloasuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti