Tämä on kuin vieras paikka.

Hopsan.

Piileskelin tietokoneitten ihimeellisen maailman ulottumattomissa jonku tovin, enkä jaksanu olla niin aikaansaava, että oisin kännykällä näpytelly kuulumisia. Mutta koska nyt olen taas palannut tänne vieraalle maalle kaukana, lapsi nukkuu ja on muutenki ihan liian kuuma tehä yhtään mitään, voisin vähän kirjotella. 

Koiravauvaperheessä ja koiraperheessä ei tyksitä sitten yhtään tämmösiä liian kuumia kelejä. Enkä tyksi minäkään kyllä muutenkaan, lämmin on mukavaa, mutta liika on aina liikaa. Terveisin nimimerkki tuuletin huutaa 24/7 jotta ei tukehtuisi. 

Haha, vasta valitin kylymästä ja nyt on jo liian kuuma. Kyllä ihiminen ei oo tyytyväinen mihinkään. Mutta ei oo mukava ko sisälämpötilaki alakaa hyvin nopiasti lähennellä ulukolämpötiloja täällä meijän kämpässä ko aurinko paistaa ees vähäsen... Ja sitä paitsi, missä on kohtuus? Joko sataa lunta tai sitten on kolokytä astetta lämmintä, semmonen kevyt +20 voisi olla ihan mukava. 

Meijän eka "loma" meni enemmän ja vähemmän viileissä keleissä ja sittenkö vähän lämpes, meleko sääskisissä olosuhteissa. Ollaan kuitenkin paineltu pitkin peltoja ja mettiä ja nautittu sydämen kyllyyestä siitä, että koiraa voi piettää lähes koko ajan irti ulukoillessa. Kaikenlaista ollaan touhuttu (mm. koulutettu Juksua etsimään kastematoja pellosta ja istumaan rattorin peräkärryn kyy'issä), tavattu läjäpäin niin pieniä ko suuria ihimisiä ja nähty koiria ja kissoja. Reissun jälijiltä on vähän totuttelemista taas tuohon portaissa ramppaamiseen ja siihen, ettei koiraa vaan voi päästää ovesta pihalle. Seisoin eilen tuolla omalla kotikadullani ja mietin, että ei helekkari, täälläkö met asutaan, miksi tämä on niin vieraan näköinen paikka. Myös eilinen rullaluistelu/pyöräilyreissu herätti lieviä ahdistuksen tunteita, melekeen piti monttu auki pysähtyä tuijottamaan ja ihimettelemään, ko tuolla ihan täyteen rakennetulla asuinalueella väsättiin uutta taloa niin ahtaaseen rakoon, että sen seinät tuli suurin piirtein naapureihin ja pyörätien laitaan kiinni, eikä sille tontille mahtunu mitään muuta ko se talo. Omakotitaloasumista, indeed. 

Juksun mielipije siitä ko saa juosta vapaana isolla pihalla, ilime kertoo kaiken

Minkäs teet ko on viikkotolokulla tuijotellu ikkunoista lähinnä mettää ja vanhaa navetan seinää. Ihan mielissäni sitä paitsi. Pakko tosin sanoa, että viimeöinen kohtaaminen siilin kanssa pelasti ees jotain, raukkaparka oli eksyny tänne keskelle asfalttiviidakkoa. Kuulin kun se pienin pehmein tassuin köpötti tulemaan tuolta ja meijät huomatessaan paineli turvaan talon nurkkaan ja käänsi ittensä palleroksi. Hetken päästä se intoutui tarkkailemaan meitä nenä väpättäen niin syötävän suloisena. Ylimääräinen liikahdus sai kuitenki uteliaisuuden vaihtumaan suojautumiseen ja ystävämme siili kiertyi taas palloksi nurkkaan. Tässä vaiheessa poistuimme paikalta, koska aattelin, että on raukalle varmaan muutenki ihan riittävän ahistavaa iliman, että met aiheutetaan turhia sydämentykytyksiä. Juksu ystäväni oli tilanteessa niin ulalla, ettei ees huomannut koko siiliä. Lähtiessä teki mieli vielä huikata siiliystävälle, että I know the feeling, miksi niitten on pitäny rakentaa joka paikka ihan täyteen ja asfaltoida sekä kivetä kaikki.

No mutta. Kävimpä minä tämän kesän tod. näk. ainoissa juhulissakin ko Boogina valamistu terkkariksi ja täytyy sanoa, että mukavaa oli, vaikka seuraava päivä oliki hieman kohomaisa. Oli mukava nähä kivoja tyyppejä pitkästä aikaa ja nautiskella hyvästä seurasta, eväästä ja juomasta!

Mitäs sitä muuta. Ei kait ihimeempiä. Oon ollu mummon dieetillä ja painan varmaan ainaki sata kiloa, haluaisin urheilla mutta kuumuus ja ihimeellisesti kipeytyny jalaka vähän hijastaa. Ei oo ikinä ennen käyny näin, että oon reissussa ja ko sen jäläkeen tuun kotia ja meen omaan sänkyyn nukkumaan, iskee jäätävä kokovartalojumi. Tennispallohieronta ja venyttely on jonku verran auttanu, mutta tämä jalaka (tällä kertaa vasen) on vähän hämärämpi juttu. Enivei, tytöntylleröiset (haha, voiko näin sanoa, vai pitäisikö puhua ihan kuitenki naisista jo) tulleepi tänään iltakahaveelle ja loppuviikko onkin muuten toistaiseksi suunnitelmavapaa, mitä nyt pitäisi koira käyä rokottamassa. 

Sitä oikiaa lomaa sitten ko J:kin on töistä oikiasti irrallaan oottelen kyllä jo kuumeisesti ja oon teheny hirviät suunnitelmat joihin kuuluu teltta, kämppä, Naruskaa ja onkimista. Ehkä myös mökkeilyä. Ja tämmöstä. Ja ehkä ysärimusafiilistelyjä Oulussa myös. Kaikkea kivaa, jonka jäläkeen jaksan alakaa vääntää gradua ja viimisiä (!!!!) opiskelujuttuloisia ihan niinkö uudestisyntynyt ihiminen. 

Jep. No mutta, nyt minä voisin vaikka alakaa tutustua Ifolorin kesäaleen ja jatkaa lakanapyykin parissa (ainua hyvä puoli tämmösissä keleissä, lakanat kuivuu tehokkaasti partsilla), Juksu toivottaa teille silimäniskun myötä vekkuleita ja lämpimiä kesäpäiviä.