How much is the fish?

Jo perinteeksi muodostunut avautumispostaus, nimittäin helevetillinen viikko alakaa olla pulukassa ja paketissa ja minulla alako just, tadaa, viikonloppu! En ehkä päässy ees tenttejä läpi, tai jos pääsin, niin varmaan ykkösellä ja muutenki on ollu aika perse viikko, mutta nyt se on takana. Palautin myös hoitokertomuksen, joten sekin on poissa mielestä ja meikän pitkää viikonloppua ei häiritse mikään! ...Paitsi mitä nyt vappuaaton aamun tentti. 

Mutta mitä sitä pienistä ko ei netkään meistä. 

Tänään ei kuulkaas tartte tehä mitään, jos ei jaksa. Paitti imuroija, pessä vessa, tiskata, pyykätä ja pakata. Mutta niitä tekee ihan mielellään tämän tenttiputken jäläkeen, uskokaa pois. 

Huomenna nostan kytkintä ja poistun täältä Oulusesta pois päin liikkuakseni sitten lauantaina kotia kohti. Lomaa! Vapaata! Ihanaa. Oon heränny tänä aamuna puoli kuuelta lukemaan tenttiin ja muutenki on yöunet jääny vähän vähille, meinaa hieman väsyttää. Ei ihan niin maata kaatavasti, ko sillon joskus helemikuussa, mutta kuitenki sen verran, että pieni rentoutus tulee tarpeeseen. 

Mutta joo, nyt alan touhuilemaan niin kauan ko energiaa riittää, että voin sitten ihan hyvällä syyllä olla loppuillan tekemättä mitään.

Because I will live to love you someday.

Helekkari. Se tentti meni just niin vituilleen ko tällä lukemisella voi kuvitellakin. Ei pijä kuvitella väärin, meisihän kyllä luki ja osasi juttuja. Se homma on vaan siinä, että osasin niitä vääriä juttuja. Ko Henkka Turuust ei vaan sitten millään voinu kysyä mitään aivojen kuvantamismenetelmiin liittyen, tai neglectiin.

No, se siitä, oli ja meni ja toivon kovasti sääliykköstä.

Muutenki ollu päänsärky melekeen koko päivän eikä tuo meikän myöhäinen iltalenkki auttanu kyllä yhtään. Lisäksi kävin aamulla puntarilla enkä ollu oikeen tyytyväinen, paino oli pudonnu reilussa viikossa vajaat puoli kiloa. Pitäis ehkä lyyä tykimpää vaihetta silimään ja vähän kiristää tahtia.

Seuraavaksi aijon avautua ruokailuhommista. Net kellä ei kiinnosta, voi suosiolla skipata.

Alotin tämän homman vetämällä viien päivän kuurina puhistavaa vihersmoothieta, josta toivoin saavani kaivattua potkua hommaan. Kyllä kait siitä jotaki apua oli, plus että vihersmoothiet on kyllä ihan toimivia aamupaloja ja toimivia muutenki. Ko nakkaat banaanin sinne sekaan, ei pinaatit sun muut viherjutskat maistu millekään. Ainut mitä maistat, on banaani. Ja meikällä tuossa ehkä myös kaneli ja puolukat.

Ainut ikävä puoli nuissa on se, että saattaapi jäähä pinaattia hampaitten väliin...

Oon myös löytäny uuen lempparijutun, nimittäin tumman soijarouheen. Sitä voi käyttää jauhelihan sijasta ruokaan ko ruokaan ja esimerkiksi vanahassa suosikissani soijabolognesessa sitä ei kyllä ees erota jauhelihasta. Nämät pyörykät on myös aivan loistavan hyviä! Lisukkeena bataattisosetta, parsakaalia ja raejuustoa sekä lasi maitoa (ko nykyään sitä vejän ruokajuomana). Bataattisose on muuten aivan mahtavaa kans.

Mutta ettei nämät soijan edut nyt jäisi vaan tähän, tuota soijarouhetta voi ripotella kuitu- ja proteiinilisäksi sellaisenaan esimerkiksi jogurttiin, rahkaan ja smoothien sekaan. 

Jatkossa aijon kyllä ostaa soijaa muussakin muodossa, ko vastoin kaikkia odotuksia onnistuin myös syöttämään sitä miehekkäämmälle osapuolelleni täysin iliman vastarintaa. Tosin se söi myös bataattiranut mukisematta (olivat kuulemma hyviä), että eipä se ookaan mikään turhin jätkä. ;) 

Oon tässä viime aikoina jättäny potut, pastat ja riisit vähemmälle enkä oo lipastolla syöny niitä käytännössä ollenkaan ko jostain syystä meikäläisen maha menee niistä vaan sekasin. Ite suosin muutenki pastoista aina täysjyvävaihtoehtoa ja potut ja riisit on aika harvinaisia meikäläisen keittiössä. Sillonko pottuja on, net on yleensä sallalaisia puikuloita kuoripäällisinä tai muusiksi tehtynä. Tai kuoripäällisiä ite tehtyjä lohkoperunoita. Joskus pakastealtaan valamiita vaihtoehtoja. 

Leivän oon myös jättäny 1-2 palaan päivässä, joka on meikällä jotain kuituisaa ja jyväisää (yhen leivän pystyy silloin tällöin syömään jotain ihanaa ruisleipää).

Sitten on tietenki nuot rasvattomat maitotuotteet, rahka, maustamaton jogurtti, maito, juusto ja raejuusto, sekä hedelmät ja marjat. Ja vihannekset ja kasvikset. Jotta kuulostaisin aivan hirviän ällöttävältä, dippailtiin kurkkua ja porkkanoita viikonloppuna ja net oli oikiasti hyviä, sano kuka mitä tahansa. :D Niitä oli palijon kivempi dipata leffoja kattoessa, ko ei tullu semmosta pahaa oloa niinkö jostain sipsistä tai karkista puhumattakaan. Oli meillä kyllä myös maissinaksuja (kyllä, niitä joita vauvat syö!) ja pieni pahe, chilipähkinöitä, joita ei kuitenkaan syöty kouratolokulla. Ja ruisnappeja.

Ja tuore ananas ja viinirypäleet hakkas kyllä karkit mennen tullen. 

Mutta joo, nyt pitää kyllä ehkä vähän kiristää ja jättää tommoset napostelutki pois. Jos siis tarkoituksenani on mahtua housuihini vielä jossaki vaiheessa.

Nyt meisi venyttelee vielä vähän ja painelen sitten hamppipesun kautta unten maille, ko huomenna oottaa viiminen terapia ja geriatrian tenttiin lukeminen sekä tietenki muutamat luennot, jokka pitäis jaksaa istua. Ja oispa mulla muuten juoksu/saunapäivä.

Don't you know.

Oon nyt pari päivää aivan loistavasti vältelly kognitiivisen neurotieteen tenttiin lukemista, joka muuten by the way on HUOMENNA. Ja niin, välttelen sitä muuten nytki.

Lisäksi minulla on kuukauen suositut, haluaisin kuollakseni suklaata, minua väsyttää, pitäisi tiskata ja lukeminen noin niinkö yleensäki ei vaan kiinnosta _vittuakaan_. Hankala lukia ja opiskella asioita, joita et ymmärrä. Saati muistaa.

Pikkusta tenttistressihikiä pukkaa pintaan ja silti en vaan tee mitään kun vituttaa. Hyvä minä.

Eilenki tein näin tärkeitä asioita, nimittäin kuvasin ittiäni webbikameralla suihkunraikkaana ja iliman meikkiä. Katoin myös jäätävän huonoja videoita Youtubesta, luin Lapin Kansaa, söin ja tiskasin, kävin lenkillä ja suihkussa, venyttelin ja katoin lehevaa. :D Taustalla muuten näkyy vähän tätä pesäkoloni uutta järjestystä, josta tykkään ainaki vielä erittäin palijon.

Tänään oon käyny kaupassa ja tein jotain, mitä en oisi itestäni ikinä uskonu, nimittäin ostin vaa'an. Ja testasin sen toiminnankin, mutta leikin, että en nähäny sitä lukemaa, ko se ei erityisesti miellyttäny meikäläisen silimiä. Muistutan tälläkin hetkellä ittiäni siitä, että olin vaatteet päällä ja olen menkkaturvoksissa ja punnitsen itteni oikiasti vasta huomenna.

Jos se lukema on huomennaki yhtä paska, niin sitten kyllä masennun. 

Tai sitten vaan uskottelen itelleni, että se on kilo tississä ja toinen toisessa. Ohan se kyllä ihan mielettömän siistiä, että näyttää siltä ko oisin hankkinu silarit (kiitos hormonit!) mutta oisi ihan mukava, jos housut mahtuisi tulevaisuuessaki jalakaan. Kyllä, ollaan taas siinä surullisenkuuluisassa tilanteessa, ko housut ei mahu ja ahistaa ja vituttaa.

MUTTA nyt olisi ehkä ihan pikkunen pakko vilikasta vähän kognitiivista neurotiedettä ennenkö Kosto alakaa. Haluaisin sen kuiten nyt heti kerralla alta pois, että saan palauttaa tuon kirjan ja unohtaa koko paskan kurssin. On muutenki niin stressi viikko tulossa, että huhhuh.

Oisin ehkä halunnu sittenki vielä tänään vähän ulukoilemaan, mutta koska tämä on Oulu ja kohtasin viime viikolla ittensäpalijastelijan (viikkoni kohokohta, epäilemättä!) niin en taija enää näin myöhään uskaltaa lenkille.

Pakko ehkä ruveta lukemaan. Huoh. Tai ehkä net tiskit kuitenkin ensin. Jep, palataan astialle.

Rock your body now.

Voi pojat, voi kyllä, tänään minä tein sen. Nakkasin Five Finger Death Punchit korville ja lähin herättälemään roppaa ja muistelemaan, että miksi se juokseminen olikaan niin kivaa. 

Ai että mikä aggressio-Ansku sieltä löytyikään. Voi sitä ihanuutta ko mahtava musa soi ja hakkaat maata jalakojen alla menemään. Ensimmäiset viis minsaa puhkuin puhasta raivoa, tyhyjeni pää aika kivasti. Siinä vaiheessa ko rullailin takasin päin Bäkkäreitten tahtiin ja lauloin mukana "rock your body now" todellakin oli semmone olo, että tätä se roppi ja sielu on kaivannu. 

Ja voi ja aah, niin monta hyvää piisiä jäi vielä testaamatta, mutta seuraavan kerran sitten. Meikällä on juostessakin se tuskaisa vaiva, ettäkö Joakim Brodén laulaa "it's my time to rule at last" meikäki haluais hoilottaa mukana. Eihän siinä muuta, mutta net kymmenen muuta lenkkeilijää siellä samoilla huudeilla varmaan saattais alakaa miettiä, että ei taija tuollakaan olla ihan kaikki muumit laaksossa. No, ei kyllä ole, mutta. :)

Vetäsin 5.4 kilsaa 37 minsaan. Ihan ok suoritus siihen nähen, että edellisen kerran olen rankaissut ja rakastanut ittiäni juoksulenkillä joskus viime syksynä. Ja hei, en tiiä johtuko siitä, että maasto oli aika tasasta, mutta keskinopeu'eksi tuli 8.9 kilsaa tunnissa, mikä on kyllä enemmän mitä meikän normi, joka on ollu siinä kaheksan huitteilla. 

Että joo, tästä se lähteepi. Nytkö vaan malttasin jumpata edelleen tuota jalakaa, venytellä, pitäytyä siinä yhessä juoksussa per viikko ja muutenki ottaa ihan rauhallisesti.

Mutta nyt minä ryömin peiton alle oottamaan onneani tulemaksi, halusin vaan tulla jakamaan tämän pienen ilon aiheen teijän (=Emmiksen?) kanssa. Vaikka vimonen terapia peruuntui, en saanu edellisenä yönä taaskaan nukuttua, päivä oli muutenki perseestä ja sen kruunasi ittensä palijastelija keskellä kirkasta päivää tuossa matkan varrella marketeilta kämpille, ei se nyt kuitenkaan ollu ihan perseestä loppujen lopuksi. 

Hymyillään ko tavataan! :)

Your eyes are haunting me.

Nyt tapahtuu hämmentävä asia! Toinen julukasu saman päivän aikana (kiitos Mieli & aivot). Mietittyäni liikaa kastemadon sielunelämää päädyin rakentamaan ittelleni uutta ja motivoivaa juoksusoittolistaa, jonka tahissa lähen kuntouttamaan jalakaani. Ja jos en pysty juoksemaan, nii sitten kävelen. Perkele. Mutta pitemmittä jorinoitta:

Siinäpä se! Nimi kertoo kaiken. :D Ankarimmat fanit pongaa muutaman kovan ikisuosikin, joiden tahissa on hakattu maita ja mantuja parhaina juoksuaikoina ko pölijä. Sitte on palijon ysäriä, ysäriä, jonka oon löytäny taas pienen tauon jäläkeen uuestaan. Ja muutama kuumin hitti ja sitten muutama himmailupiisiki. Ihan kaikki piisit ei mahtunu näkösälle, mutta tässä on hyvin kuvaava leikkaus siitä materiaalista, millä mennään, toivottavasti heti huomenna. 

Saan kiksejä jo pelekästä ajatuksesta. Jos ees kakskytä minsaa pystyis juoksemaan tämän jalan kans, niin oisin aika onnellinen.

Nyt, hyvää yötä kaikille!

Åh, jag lättar, jag flyger, jag svävar fram.

Oikiasti pitäisi olla lukemassa hirviän mielenkiintosta kirjaa nimeltä Mieli ja aivot, joten mikäs sen parempi idea ko ladata randomeja kuvia puhelimesta koneelle ja ladata net tänne blogiin höystettynä jollaki täysin tyhyjänpäiväisellä höpinällä. :D

Meikä oli tosi hyvä kipinävahti, valokuvasin tuolla reissulla niin innokkaasti, että tuletki melekeen sammu. :D Ylempään kuvaan olen muuten ihan selevästi ikuistanut jonku keskellä ei-mitään asuvan ufon, tuossa alalaidassa meleko keskellä kuvaa näkyy joku ihimeellinen keltanen piste. :)

Karvasempi Ukkoni. Sen jäläkeen ko se oli syöny onnellisena meikäläisen räkäpaperin ja sitä ennen juossu se suussa pitkin taloa. On muuten aivan naamaton koiravauvakuume, näjen joka yö unia koiranpennuista (sen aikaa ko mitä viime öinä olen unta saanu). Tosin viime yönä net koiranpennut muuttu kesken unen vauvoiksi, pikkuvikoja. :D Haluaisin kovasti palijon ihkaoman koiruuen tänne Ouluun meikäläisen kanssa. Rotu ja nimiki ois ehkäpä jo tiiossa.

Lumikenkäilyä! Mahtavaa hommaa. Varsinki ko aurinkoki paisto niin komiasti. Naamaki kukkii taas pisamia, runsaan ulukoilun ja auringonpaisteen kirot. No, toisaalta olen ehkä jopa jo oppinu sietämään näitä meikäläisen naaman pieniä kavereita. Ei net kyllä oikiastaan ees erotu tuossa kuvassa niin hyvin ko mitä puhelimen ruu'ulla näytti. Ei varmaan vuosiin ole ollu jo näin aikaisten nuin palijon pisamia, tullu tänä keväänä ulukoiltua enemmän ko aikoihin.

Vielä vähän synttärihumua ja juhulan tuntua, vois riemuita vaikka siitä, että huomenna on viiminen terapia. Vaikka se, että siitä huolimatta on vielä enemmän ko riittämiin opiskeluhommia jälijellä, ei palijoa riemun kilijahuksia aiheuta. Oon kuitenki yllättäny itteni tänään nauttimalla jollain sairaalla tavalla segmentoimisesta fonetiikan harkoissa (ei mee hyvin, tiiän), että ehkä tästä nyt ei ihan hirviä kevät tule. Vaikka aika kauhia kuitenkin. Ai mikä Mieli ja aivot...

Ja lopuksi vielä (kauheaa) todistusaineistoa siitä, että oon ihan oikiasti käyny tänä talavena hiihtämässäki. Jopa kahesti. :D Pikkuvelijen vanahoilla suksilla, joilla pääsee ihan hyvin tasasella, mutta ylämäkiin ei oikeen taho saaha pitoa. Hiihtäminenki olis ihan kivaa, jos ois kunnon välineet.

Mutta nyt olenki sopivasti lusmuillu tässä sen aikaa, että voin alakaa valamistautua pyykkivuoroon ja ruveta vaikka syömään ennen sitä. Jes. Palaillaan astialle.

Ja ai niin, loppukevennykseksi ihan huippuysäri:

Hihhi, pitäisi tehä uusi lenkkeilysoittolista ja ladata sinne kaikkia menevää. 8) Oon lauantaina käyny juoksemassa kymmenen minsaa ja päättäny, että kyllä se tästä taas tuon jalanki kans.

Sinne kaivannut oon, univiidakkoon, sun kanssas kaksin kulkemaan.

Olipa se rankkaa. Siivoaminen meinaan. Ja voi kyllä, olen taas kuluttanu melekeen koko viikonlopun siivoamiseen. Välillä minusta tuntuu, etten mitään muuta teekkään täällä Oulussa vapaa-aikanani, ko siivoan, mutta edellisestä kunnon siivouksesta oli taas melekeen kuukausi aikaa. Ja olen tänä viikonloppuna kerenny kyllä käyä lenkillä, saunomassa ja siivoamassa muuallakin.

Tein suursiivouksen. Paitsi että unohin vetää hellan ulos enkä pessy kahavinkeitintäkään vielä. Ja matotki ois voinu oikiasti tampata ulukona ja petivaatteet. Mutta ei tarkerruta sivuseikkoihin, ko pyyhin kuiten katon ja seinät. Ai niin perkele, ikkunaki pitäis pessä. 

No mutta niin. Suursiivosin ja siirtelin huonekalut uuteen uskoon. Pientä sisäistä arkkitehtiä siinä kyllä kaivattiin ja vierähti usiampi tunti, ko siirtelin nuita roinia paikasta toiseen ja yritin sovitella, että mikä ois järkevä järjestys. Lopulta se löyty, ko luovutin ja roudasin suosiolla muutaman jutun varastoon. Halusin vähän tilaa ympärilleni, ahisti. Ja jotaki uutta. Se on tämä kevät aina vähän tämmöstä aikaa. Kuvia en millään jaksanu alakaa ottaa, laitan niitä ehkä joskus jos jaksan.

Muutenki haluaisin muuttaa isompaan asuntoon, jossa ois oikia olokkari ja jonne sais keittiönpöyän. Mutta ehkä minä nyt jaksan tämän kääpiökämppäni kans vielä hetken ko suoritin näitä uuelleenjärjestelytoimenpiteitä.

Kattelin tuossa Skavabölen pojat. Väsyttää niin perkeleesti, keittiön loisteputkessa vaan palaa valo ja makaan sängyllä. Tuli jotenki jännästi ihan semmone olo, niinkö joskus pienenä kotona pitkän päivän jäläkeen, ko äiti on siivonnu ja kääntäny huonekalut uuteen uskoon. 

Oon epäilemättä saanu vaikutteet tähän toimintaan jo pienenä. 

Vois kyllä lyyvä nukkumaan ihan justiinsa. En saanu viime yönä jostain syystä unta, eikä minua väsyttäny yhtään. Lisäksi heräsin painajaisesta aamulla siihen tunteeseen, että joku on tunkeutumassa tänne meikän kämppään. Sitä paitsi luulin herätessäni, että oon kotona. Ja että mies makaa vieressä. Mutta ei toki kumpaakaan.

Mutta jep, vois lähtiä naama- ja hammaspesulle ja sitten unille. Väsyttää siihen malliin, että saattais jopa uniki tulla. Ehkä.

I hate to sleep alone.

Sorry tyypit, olen ollut very busy bisness-tonttu eiku muuten vaan kiireinen viime ajat, niin on jääny tämä kirjottelu vähän vähemmälle. Se on oikiastaan jääny vähemmälle koko kuluneen vuojen ja ohan siihen ihan järkevä syyki. Osa sen varmaan tietää, osa kenties arvaa ja suurimmalla osalla ei kiinnosta vittuakaan, mutta. Mitäpäs sitä pimittelemään. Enää.

Minulla on mies. Muahahahaa!

Eikä tämä nyt ollu mikään vitsi. Ehkä tässä vajaan nelijän kuukauen enemmän ja vähemmän intensiivisen kattelemisen jäläkeen uskallan jo ääneen sanoa, että kyllä, meikäläiseltä löytyy nyt myös vähemmän karvanen ukko. 8)

Vaikka oon kyllä edelleen vähän sillä linjalla, että kellä onni, se olokoon siitä ihan turpa kiinni. 

Ihana, fiksu, komia, kohtelias, hellä ja välittävä, kaikin puolin ihan paras paketti. Vaikutukset meikäläisen elämään ei ole olleet mikkään suunnattoman suuret, mitä nyt tiskit tiskautuu itestään, ruoka oottaa valamiina, voin boikotoija poskilinijoja säännöllisesti ja on vaan niin ihanaa ko on joku, jonka kanssa olla ja jutella, jakaa kaikki elämän pienet ja suuret jutut, käyä yhessä saunassa ja nukahtaa illalla viereen. Ja niin, Lapin Kansojen sudokut on nykyään aina ratkastu. Tämmösiä ihan pikkujuttuja. Puhumattakaan siitä, että toinen jakaa yhteiset mielenkiinnon kohteet tekemisien suhteen ja muutenki arvottaa elämää aikalailla samoin ko meisi. Ei siis mikään ihime, että oon ihan perkuleen onnellinen possu. Tätä listaahan voisi jatkaa ihan loputtomiin, mutta tässä nyt tämmöne pieni pintaraapasu.

Kyllä, on olemassa yhtä jurpoja ihimisiä ko minä. Kuka olisi arvannut!

Hilijasuus täällä johtuu siis yhtäältään siitä, että meikällä vaan yksinkertasesti on palijon parempaa tekemistä nykyään (anteenniksi siitä!) ja toisaalta, en usko että tuo miekkonen haluaa tulla täällä mitenkään tarkemmin setvityksi eikä oikiastaan tulisi mieleenikään selittää toisen elämästä täällä. Joten vähän niinkö väkisin tulee jätettyä selittämättä mitään, oma elämäni ko aika intensiivisesti kuiten kiertyy toisen elämään. Tämä blogin tulevaisuus onki vähän avoin vielä tällä hetkellä. En ole kokenut tätä hommaa kovin mielekkääksi hetkeen, eikä minulla hirviästi ole ollut mitään, mistä olisin halunnut täällä avautua. Kirjottelu jatkunee siis jatkossakin varmaan aika epäsäännöllisenä.

Seuraavaksi isken kuitenki kuvapläjäyksen pääsiäiseltä. Oon kelekkaillu, ulukoillu, pilikkiny, hiihtäny, lumikenkäilly, paistellu makkaraa, saunonu, syöny hyvin ja nukkunu, eli kaikkia sitä mahtavaa, mitä lomaltani halusinkin. Huippua! Kuvia kattoessa iskee vaan ihan kauhia koti-ikävä. Voi että, miksi pitää kaupunkeilla vielä niin monta vuotta...

Eskimo

Kyllä, nelijä kuvaa kuukkelista. Se oli kesy, läski ja erittäin kuvauksellinen.

Sexy lady. Aika tyylikkäät kinttaat, vai mitä?

Ja lopuksi pari fotoa liittyen isipapan viiskymppisiin, jonka synttäreitten kunniaksi met mennään muuten porukalla isoon kaupunkiin kattomaan Iron Maidenia ens kesänä! Ja siellä muuten lämppää Sabaton, vähänkö kuumaa. Ah.

Kuoharia, kuoharia, elämä on yhtä kuplivaa. Kyllä, olen taas leikkiny Picasalla. Nytki voisin mennä jatkamaan sitä kuplivaisen ihanaa elämää tiskaamalla tiskit ennen nukkumaanmenoa. Terapiaraporttiaki vois kirjottaa, mutta ei nyt millään jaksa. Seki vetelee viimisiään ja on sujunut loppujen lopuksi ihan kivasti. Kauhia opiskelurutistus on kyllä vielä jälijellä, nimimerkillä seittemän tenttiä ja kliinisen fonetiikan tutkimus, jippii.

Mutta joo, palaillaan tässä joskus, jos keksin jotain selittämisen arvoista.