It's hot in here.

Huhhuh!

Koska koko ajan on ihan liian kuuma, oon pysytelly tietokoneen ulottumattomissa ja sitten teheny comebackin vain lähtiäkseni 30 asteen sisälämpötiloja uuestaan karkuun. Mää en oikiasti kestä, vieläkö tätä jatkuu kauan?? 

Turpoilen helteellä keskiruumiista, olo on tukala ja päätä särkee, palan tai tulee aurinkoihottumaa, pelekkä vaatteitten pukeminen päälle aiheuttaa kohtuutonta ahistusta (ja ei todellakaan mitään kireää!), ruokahalut katoaa enkä voi syyä. Ja sitten jos syön, niin se on suklaata tai yksi jogurtti, litratolokulla vissyä ja ehkä jäätelö. Eilen karjalanpiirakatki aiheutti huonovointisuutta. Okei, pitkän ja vähäruokaisen päivän jäläkeen suolanen pitsa ja kylymä siideri oli kans ihan poikaa.

Siis voisko nämät lämpötilat jo vaan normalisoitua? 

Tykkään toki lämpimästä, mutta liika on liikaa... Etenkin ko sitä jatkuu kolome viikkoa putkeen ja myös sisälämpötila on yhtä palijon ko ulukona. Yöllä ei saa nukuttua ja päivällä ei voi tehä mitään. 

En valittaisi, jos oisin vielä mökkiolosuhteissa, jossa järveen voi pulahtaa millon vaan ja lämpötila on +23 astetta, ruoan voi laittaa ulukona ja yöllä on kuitenki kohtuullisen viiliä. Ja mikä parasta, koira saa olla irti ja painua järveen ainako sillä huvittaa tai ettiä jostain varjosta nukkumapaikan. Liikunta tulee kuin ittestään iliman, että tarvii miettiä toisen läkähtymistä hengiltä.

Aah olisin voinut jäähä asumaan Posiolle.

No, kohta painun joihinki ihan muihin olosuhteisiin taas. Vakavasti tuntuu siltä, että palataan luultavasti elokuun loppupuolella sitten uuestaan, en nimittäin aijo uhurata kallisarvoisia lomapäiviä koneen äärellä naputteluun, jos on jotaki parempaa tarjolla. Loppuun vielä sekalainen satsi mökkeilykuvia, jokka ymppään tähän puhelimella, koska muita kuvia ei oo.

paratiisi <3

iltapala naapurisuolta

parhautta

tuunattua pakastepitsaa muurikkapannulla, namii

meikäläisen jäätävä kalasaalis uuella kolomen metrin (!!) mato-ongellani

auringonlasku

ihana kesäyö

lähes tyyni järvi

Juksun uuet turvavyövaljaat

Kuvien kautta muistuikin mieleeni, että hankittiin tosiaan mulle myöhempiä reissuja varten upouusi kolomen metrin mato-onki (kyllä, met hobbitit ongitaan lasten ongilla), enkä millään meinaa jaksaa oottaa että pääsen testaamaan sitä tositoimissa. Semmone vaalianpunanen Angry Birds -onki ois myös ollu hieno. :D Saa nähä meneekö tuo heti ensimmäisen tilanteen tullen katki. Muutoin varustautuminen reissuun on vielä vähän vaiheessa. Tosin Juksulle ostettiin turvavyövaljaat, koossa L. Ai miten niin on iso tuo meijän herra... Jätkä meni ihan onnessaan takapenkille matkustamaan nuihin valjaisiin, alako jalakatilassa tulla jo sen verran ahasta, että piti lähtiä hakemaan nuot valijaat. Pietään peukkuja, että se L mahtuis vielä "isonakin" päälle, nyt nuo on pienimmilleen säädettynä ja ihan passelit.

Nyt meitsi rupiaa tekemään jotaki muuta, koittakaa teki olla läkähtymättä ja "nauttia" parhaanne mukaan. Meikä ei oikeen nauti, paitsi ehkä sitten ojan törmällä onkiessani keskellä ei-mitään. Palataan ko on jotaki asiaa!

Something better.

Hohhoijakaa, Oulussa on tylsää ja niinpä päädyin somen ihimeellisessä maailmassa löytämään pari kivaa videota, joiden avulla kasvatella koti-ikävää!

Aina sitä vaan yllättyy yhtä palijon, miten toiset jaksaa intoilla asioista, jokka on itelle ihan ittestäänselevyyksiä. Plus että poroista en innostu muussa muodossa kuin lautasella. Toki nautin yöttömän yön auringosta (oikiasti, aloin miettiä tuossa, että mitenhän se telttailu elokuussa ko silloin on jo pimiää yöllä 8) ), luonnonläheisyyestä ja komeista maisemista sekä revontulista talavella, mutta net ei oo meikälle mitään once in a lifetime -kokemuksia, vaan osa arkista elämää. Ja haluan, että net on osa meikän arkista elämää. 

Välillä vähän surettaa, että nykyaikaisella politiikalla pyritään siihen, että kaikista pohjoisen parhaista puolista tulisi turistien seikkailukokemuksia sen sijaan, että net oisi osa meijän tavallisten ihimisten jokapäiväistä elämää.

Tuskastuttaa muutenki taas tämä kuumuus, eilen illalla ja tänä aamuna oli ihanan viileää, ihan mahtava kun sai ulos mennessä laittaa pitkät housut ja neuletakin päälle ja silti oli sellainen miellyttävä olo käydä koiran kanssa vähän kävelemässä. Nyt on taas täällä sisälläkin jo kuuma... Onneksi otetaan hyvin todennäköisesti varaslähtö ja tehään tässä piakoin pieni minilomareissu. Can't wait. Ulukoilimaa, uimista ja saunaa! Ainaki.

Muutenki mieli taas halajaa kohti pohojosen reissua, harmittaa ko siellä on mellastaneet ihan mahtavat ukkosetki viime aikoina. Tosin minulla on nyt kyllä pää meleko särki (lue: pää kipiä), joten ehkä täällä Oulussakin saattaisi olla ilimassa ihan kunnon ukkonen. Harmaa sadepäivä oisi enemmän ko tervetullut.

Äh, pakko mennä ottamaan särkylääke ja ottaa hetki lepiä. Oon tässä ajatellu kirjotella ehkä jopa jotain opiskelujutuista (kyllä, keskellä kesää!) ja ehkä vähän muutakin pölinää vaikkapa Juksusta, mutta katotaan koska saan aikaseksi. En ainakaan nyt, ko tuntuu että pää halakiaa.

Undo what hurts so bad.

Tästä Ruotsin tämän vuojen Euroviisu-piisistä tulee ihan mieleen ajat silloin joskus menneisyyessä. Kuulostaa ihan siltä, että oltais voitu Booginan kanssa luukuttaa tätä ja heittää hurua kylällä. :D

Vakavasti ottaen aattelin tulla tänne avautumaan siitä, kuinka meisillä ja Oululla ei vaan synkkaa, mutta sitten huomasin meijän Heltsingin reissun hurjan kuvakasan, joka odottaa pääsyään julukasuun ja aattelin purkaa nämät ensin. En viitti näitä kuvia hautoa ens jouluukaan, edelliseltä Metallica-reissulta ko Boogina ei sitten koskaan lähettäny mulle niitä kuvia.

Paitsi etten jaksa kyllä jeesustella siitä meijän reissustakaan ihan hirviästi, kivaa oli, sää ei suosinu, mutta oli toisaalta vaan pukeutumiskysymys. Sadeviitalla ja kerrospukeutumisella selevittiin. Sekä sillä, että haettiin J:lle hanskat Stockan lastenosastolta. :D Se oli sentään kunnon pessimistimettänmörriäisenä pakannu matkaan sateen- ja tuulenpitävän takin (ei kuitenkaan sentään pitkiä kalsareita...) Ja no mitäs niitä pieniä juttusia, eka huone joka saatiin hotellissa, oli kahella erillisellä vuoteella, vaikka mitään muuta vaatimusta meijän huoneelle en ollu laittanu ko sen parivuoteen. Koska myöskään minibaari ei toiminut (lue=ei ollut kylymä), päädyttiin valittamaan respaan ja saatiinkin uusi, palijon parempi huone. Jota ja toimivaa minibaaria juhulistamme yllä. Ei sillä, että sieltä mitään oisi raaskittu ostaa, mutta pitäähän net omat eväät kylymään saaha.

Keikkapäivänä meikäläinen oli luonnollisesti asustautunut tilaisuuden vaatimalla tavalla. Harvinaisia tämmöset kuvat itestä ko yleensä viihyn siellä kameran takana paremmin, ihan järkytyin minkälaiselta kääpiöltä näytän. :D Tältä tasolta ko kattoo maailmaa, sitä aina unohtaa että kaikki ihimiset ei oo metriviisyheksän pitkiä... Viihdyttiin tosiaan lähinnä hotellihuoneessa, koska sää oli niin hurmaava. Meinattiin ensin käyä Korkeasaaressa, mutta sitten tultiin onneksi järkiimme. Käytiin kuitenkin keskustassa syömässä ja yksillä. Netkin olisi voineet olla usiammat, mutta koska meikäläisen henkkarit ei jostain syystä meinanneet kelevata kärtylle tätille baaritiskillä, meni into juua yhtään usiampia. Käsi pystyyn, kuinka moni teistä näyttää nykyään samalta ko ajokorttikuvassanne? Oma passikuvanihan on otettu ko oon ollu vielä seittemäntoista, minulla on lyhyt ruskia tukka ja päässä silimälasit, joita en oo käyttäny sitten vuojen 2008... Mietittiin, että nämät on jotenki niin semmosia juttuja, joita voi sattua vaan meille reissussa. :D

Keikalla riitti populaa ja männynkatveessa oli ihan hyvä seisoa sateelta suojassa, vaikkei niin kauhian hyvin lavalle nähänykään. Mutta kuuli, ja se riitti kyllä. Metallica oli ihan parhautta, niinkö aina. Keikan loppumetreillä lähettiin hiliputtelemaan takaisin hotellia kohti (joka onneksi oli ihan kävelymatkan päässä). Märkänä ja vesisateessa ei palijoa houkuttanu mitkään jatkot, vaan paineltiin hotellille kylypyammeeseen ja sen jäläkeen petiin. Josta, siis siitä perkeleen parivuoteesta, kuva vielä alla. 

Että semmone reissu. Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen kautta kotia kohti. Aattelin, että Helsingin jäläkeen sitä osaisi laittaa Oulun takasin ihan oikeisiin mittasuhteisiin, mutta ei se kyllä oo toiminu. Aina selitin itelleni, että ehkä tämä on ihan kiva paikka kesällä, ko tuuli ei vaivaa eikä oo ihan perkeleen kylymä tai liukasta, mutta täytyy sanoa, ettei sekään oo nyt kyllä auttanu. Tai ettäkö en tee täällä koskaan juuri mitään muuta ko opiskelen. No, oon tajunnu, että vapaapäivät itekseen net vasta pahimpia onkin. Herään aamulla tuijottamaan seinää ja miettimään, että mitähän sitä tänään tekisi. En tiiä, jotenki en vaan mitenkään päin pysty olemaan täällä onnellinen, vaan hyvin pian hiipii se olo, että ahistaa ja haluaisin jonneki muualle. Pois. Tai oon minä sillon ko näen kavereita tai tehään jotain kivaa, mutta 95 % ajasta meikää vaan vituttaa. Oon todennu, että viihdyn jopa paremmin täällä sillon, ko pitää opiskella. Yksin oleminen on kaikista pahinta. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ihimiselle, joka on saattanu viikkotolokulla möyröttää yksinään ihan tyytyväisenä, tämä on outo tunne.

Kun ei vaan kotiudu niin ei vaan kotiudu. Ja voe jumalat ko oon yrittäny muttako ei. Tällä hetkellä tämä tukala ilima ei kyllä jelppaa yhtään, ko oon myös todennut, etten oo yhtään arskanpalvojatyyppiä. Saan auringosta ihottumaa aurinkorasvasta huolimatta tai palan, kuumassa on hankala olla ja muutenki oon aina ollu se tyyppi, joka istuu kuistilla varjossa lukemassa kirjaa ko aurinko paistaa oikeen kuumasti. En tykkää loikoilla auringossa tuntitolokulla tekemättä mitään (pää menee kipiäksi ja tulee huono olo) ja net kerrat ko oon elämäni aikana "ottanu aurinkoa" voi laskia varmaan yhen käjen sormilla. Juon kahavitki mieluummin sisällä ko meen tuonne tukahuttavaan kuumuuteen parvekkeelle. Oottelen jo ihan fiiliksissä sitä ensimmäistä päivää, ko on harmaata ja sataa vettä. Mutta mitä muuta kuumalla ilimalla voi muka tehä ko maata auringossa, jos ei oo grilliä, omaa pihaa tai oo mökillä, missä voi kalastaa, soudella ja uida sekä lämmittää saunaa ihan huoletta? Lenkkeily on ainaki ihan tuskaa. Tosin eilen oli pakko käyä kävelemässä semmone nuin tunnin kävelylenkki, koska meinasin tulla hulluksi ja siellä lenkillä meinasin kyllä kuolla, ko oli niin kuuma. Tänään myös pohkeet on kiittäny, en oo vielä kertaakaan aiemmin kävelly nuilla paljasjalakakengillä nuin pitkää matkaa. Mutta muuten jalat tuntuu oikeen mukavilta.

Oon vissiin asunu täällä kohta kolome vuotta ja alan luovuttamaan sen suhteen, että met tultais Oulun kanssa toimeen keskenämme. Varmaan se on halustaki kiinni ja pitäisi vaan antaa anteeksi itelle se, etten vaan tykkää olla täällä ja toisaalta koittaa ajatella asiaa jotenki positiivisemmin. Sanokaa mitä sanotte, mutta mieluummin minä tuijottelen ikkunasta mettää ko naapuritalojen seiniä.

Mutku oon päävammanen ja ei vaan lähe. Ei kai sitä vaan voi ittiään pakottaakaan. Tavallaan on vähän juureton ja koditon olo, ko en jaksa olla pitkiä aikoja kotonakotona toisten nurkissakaan, vaan alan kaipailla omaan kotiin ja sänkyyn, muttako tuun tänne Ouluun, täälläki oleminen alakaa hyvin pian kyrsiä. Haluaisin olla kotona, mutten että koti on Oulussa. Ikävää, mutta totta. 

No mutta, nyt minä lopetan tämän valittamisen ja otan ittiäni niskasta kiinni, helepottaa heti ko saa vähän avautua. Luen Lapin Kansan ja sitten teen jotaki järkevää. Tai koitan ainaki keksiä jotaki järkevää. Tekis mieli reenata muttako tämä läkähyttävä kuumuus...

Tämä on kuin vieras paikka.

Hopsan.

Piileskelin tietokoneitten ihimeellisen maailman ulottumattomissa jonku tovin, enkä jaksanu olla niin aikaansaava, että oisin kännykällä näpytelly kuulumisia. Mutta koska nyt olen taas palannut tänne vieraalle maalle kaukana, lapsi nukkuu ja on muutenki ihan liian kuuma tehä yhtään mitään, voisin vähän kirjotella. 

Koiravauvaperheessä ja koiraperheessä ei tyksitä sitten yhtään tämmösiä liian kuumia kelejä. Enkä tyksi minäkään kyllä muutenkaan, lämmin on mukavaa, mutta liika on aina liikaa. Terveisin nimimerkki tuuletin huutaa 24/7 jotta ei tukehtuisi. 

Haha, vasta valitin kylymästä ja nyt on jo liian kuuma. Kyllä ihiminen ei oo tyytyväinen mihinkään. Mutta ei oo mukava ko sisälämpötilaki alakaa hyvin nopiasti lähennellä ulukolämpötiloja täällä meijän kämpässä ko aurinko paistaa ees vähäsen... Ja sitä paitsi, missä on kohtuus? Joko sataa lunta tai sitten on kolokytä astetta lämmintä, semmonen kevyt +20 voisi olla ihan mukava. 

Meijän eka "loma" meni enemmän ja vähemmän viileissä keleissä ja sittenkö vähän lämpes, meleko sääskisissä olosuhteissa. Ollaan kuitenkin paineltu pitkin peltoja ja mettiä ja nautittu sydämen kyllyyestä siitä, että koiraa voi piettää lähes koko ajan irti ulukoillessa. Kaikenlaista ollaan touhuttu (mm. koulutettu Juksua etsimään kastematoja pellosta ja istumaan rattorin peräkärryn kyy'issä), tavattu läjäpäin niin pieniä ko suuria ihimisiä ja nähty koiria ja kissoja. Reissun jälijiltä on vähän totuttelemista taas tuohon portaissa ramppaamiseen ja siihen, ettei koiraa vaan voi päästää ovesta pihalle. Seisoin eilen tuolla omalla kotikadullani ja mietin, että ei helekkari, täälläkö met asutaan, miksi tämä on niin vieraan näköinen paikka. Myös eilinen rullaluistelu/pyöräilyreissu herätti lieviä ahdistuksen tunteita, melekeen piti monttu auki pysähtyä tuijottamaan ja ihimettelemään, ko tuolla ihan täyteen rakennetulla asuinalueella väsättiin uutta taloa niin ahtaaseen rakoon, että sen seinät tuli suurin piirtein naapureihin ja pyörätien laitaan kiinni, eikä sille tontille mahtunu mitään muuta ko se talo. Omakotitaloasumista, indeed. 

Juksun mielipije siitä ko saa juosta vapaana isolla pihalla, ilime kertoo kaiken

Minkäs teet ko on viikkotolokulla tuijotellu ikkunoista lähinnä mettää ja vanhaa navetan seinää. Ihan mielissäni sitä paitsi. Pakko tosin sanoa, että viimeöinen kohtaaminen siilin kanssa pelasti ees jotain, raukkaparka oli eksyny tänne keskelle asfalttiviidakkoa. Kuulin kun se pienin pehmein tassuin köpötti tulemaan tuolta ja meijät huomatessaan paineli turvaan talon nurkkaan ja käänsi ittensä palleroksi. Hetken päästä se intoutui tarkkailemaan meitä nenä väpättäen niin syötävän suloisena. Ylimääräinen liikahdus sai kuitenki uteliaisuuden vaihtumaan suojautumiseen ja ystävämme siili kiertyi taas palloksi nurkkaan. Tässä vaiheessa poistuimme paikalta, koska aattelin, että on raukalle varmaan muutenki ihan riittävän ahistavaa iliman, että met aiheutetaan turhia sydämentykytyksiä. Juksu ystäväni oli tilanteessa niin ulalla, ettei ees huomannut koko siiliä. Lähtiessä teki mieli vielä huikata siiliystävälle, että I know the feeling, miksi niitten on pitäny rakentaa joka paikka ihan täyteen ja asfaltoida sekä kivetä kaikki.

No mutta. Kävimpä minä tämän kesän tod. näk. ainoissa juhulissakin ko Boogina valamistu terkkariksi ja täytyy sanoa, että mukavaa oli, vaikka seuraava päivä oliki hieman kohomaisa. Oli mukava nähä kivoja tyyppejä pitkästä aikaa ja nautiskella hyvästä seurasta, eväästä ja juomasta!

Mitäs sitä muuta. Ei kait ihimeempiä. Oon ollu mummon dieetillä ja painan varmaan ainaki sata kiloa, haluaisin urheilla mutta kuumuus ja ihimeellisesti kipeytyny jalaka vähän hijastaa. Ei oo ikinä ennen käyny näin, että oon reissussa ja ko sen jäläkeen tuun kotia ja meen omaan sänkyyn nukkumaan, iskee jäätävä kokovartalojumi. Tennispallohieronta ja venyttely on jonku verran auttanu, mutta tämä jalaka (tällä kertaa vasen) on vähän hämärämpi juttu. Enivei, tytöntylleröiset (haha, voiko näin sanoa, vai pitäisikö puhua ihan kuitenki naisista jo) tulleepi tänään iltakahaveelle ja loppuviikko onkin muuten toistaiseksi suunnitelmavapaa, mitä nyt pitäisi koira käyä rokottamassa. 

Sitä oikiaa lomaa sitten ko J:kin on töistä oikiasti irrallaan oottelen kyllä jo kuumeisesti ja oon teheny hirviät suunnitelmat joihin kuuluu teltta, kämppä, Naruskaa ja onkimista. Ehkä myös mökkeilyä. Ja tämmöstä. Ja ehkä ysärimusafiilistelyjä Oulussa myös. Kaikkea kivaa, jonka jäläkeen jaksan alakaa vääntää gradua ja viimisiä (!!!!) opiskelujuttuloisia ihan niinkö uudestisyntynyt ihiminen. 

Jep. No mutta, nyt minä voisin vaikka alakaa tutustua Ifolorin kesäaleen ja jatkaa lakanapyykin parissa (ainua hyvä puoli tämmösissä keleissä, lakanat kuivuu tehokkaasti partsilla), Juksu toivottaa teille silimäniskun myötä vekkuleita ja lämpimiä kesäpäiviä.

All I ever want, only you.

Hola!

Mitäs meille kuuluu? No kiitos kysymästä, ihan hyvää. Koiravauva-arki on raskasta ja aiheuttaa jostain syystä sen, että alakaa nimitellä koiran kuullen parempaa puoliskoa isiksi (whaatefaak?) ja kärtyttää kun yölläkin pitää nousta pissittämään toista (no okei, kuuelta aamulla, mutta ko heräät unesta, joka tuntuu ikiunelta ja jossa joulukinkut elää ja lentää ja pääsee joulukinkkujen taivaaseen ko net paistaa ja ruisleipää voi tehä maksalaatikosta, se tuntuu ihan yöltä) ja lattialta kusen luutuaminen on aina yhtä peestä. 

Ollaan myös käyty ostamassa Lidl tyhjäksi (oikiasti, kaks säkkiä evästä, koska juhannus) ja päästiin niin halavalla, että ihan itketti kassalla kun olin varautunut vilauttelemaan satasia. Suosittelen lämpimästi kaikille suuntaamaan saksan ihimeeseen, jos haluatte edullista ja hyvää sapuskaa. 

Juhannus meillä menee vähän epätyypillisissä oloissa, joten aateltiin aloittaa sen viettäminen jo tänään ja jatkaa sitten huomenna kokkaamalla hampurilaisia. Jossain vaiheessa otetaan sitten suunta napapiirin paremmalle (vai pitäisikö sanoa viimeaikaiset olosuhteet huomioiden, että kylymemmälle) puolelle. Oon vähän sääleissäni, koska rakastan juhannuksen viettämistä pöpelikössä leiriolosuhteissa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Ja toisaalta luvatun sään ollessa mitä on, ehkä on ihan tervettä viettää juhannus lämpimästi sisätiloissa. 

Tosin täällä on kyllä niin kylymä, että eilenki vaan nukuin kahen tunnin päikkärit peiton alla, joten se siitä lämpimästä sitten. Ja sitten katoin monta tuntia telekkarista kaikkia hömppää. Plus neljä astetta ja vettä vaakatasossa ei vaan jotenki houkuttanu kovin pitkiin ulukoilusessioihin. Tänään on jo huomattavasti parempi päivä, lähes nollakelien jäläkeen muutama aste plussaa tuntuu ihan paratiisilta.

Ei mulla oikeestaan muuta, voisin siirtyä seuraavaksi lukemaan päivän kuumia uutisia. Kattellaan millon sitä jaksaa/ehtii/joutaa/kehtaa ja viitsii kirjotella seuraavan kerran.

Get a way.

Minä oon kyllä sitten lahajakas tässä tenttiin lukemisen välttelyssä. Jostain syystä heräsin tänä aamuna sillä ajatuksella, että pakko tehdä kevätsiivous. Just tänään. Jo aiemmin tällä viikolla pesin ikkunat ja siistin vielä vähän parveketta ja pyöräytin tyyny- ja pöytäliinoja koneessa, joten tämä oli vaan looginen jatkumo sille. Nyt oon sitten puunannu koko kämpän saunaa lukuun ottamatta suurin piirtein lattiasta kattoon. 

Minä en vaan voi sille mitään. Kun iskee sille päälle, on pakko siivota. Kyllä, tunnustan, minulla on ongelma ja liityn anonyymeihin siivoojiin heti kun sellaiseen jossain törmään. Mutta keväisin on aina pakko tehä semmone astetta perusteellisempi siivous. Ja ko sille päälle alakaa, samalla voi myös pessä kahavinkeittimen ja vetää hellan ulos syvennyksestä sekä hinkata kalkkitahroja kylppärin laatoista ja ja ja. 

Samalla voi myös ilolla repiä kaikkia semmosia turhia opiskelupapereita, joita ei enää tartte. Varastoida talvitakit ja siirtää niiden tilalle kesäversiot. Tehä saman talvikengille. Ainut, mikä jäi tekemättä, on mattojen tamppaus, koska vesisaje v-mäisesti päätti estää minua. Mutta onneksi on päivä vielä huomennakin! Ja ai niin, tietenki lakanoitten vaihto, koska se on aivan liian ärsyttävää yksin ja huomattavasti kivempaa ko voi delegoija aluslakanan paikalleen laittamisen paremmalle puoliskolle. 

Mutta jotta tämä nyt ei ois vaan taas tämmöstä turhaa pölinää, aattelin pistää mukaan myös muutaman valokuvan otsikolla "what I've been doing lately". 

Oon esimerkiksi ruokaillu hyvässä seurassa.

Muutenki yleensäki syöny niinkö hevonen. Toim. huom., kuin terveellinen hevonen. Jos nyt hevoset porkkanan ja rehujen lisäksi syö myös esimerkiksi tonnikalaa ja kananmunanvalakuaista. Ei ehkä, mutta meisi syö. Oon myös ihan fiiliksissä siitä olosta, minkä net säännölliset ruoka-ajat tuo mukanaa.

Ottanu naamakuvia. Kesää ootellessa, jos tukka vaikka vaalenis ja naama vähän tummuis. No ei kai, tukka voi vaaleta mutta naaman ei tartte tummua. Huomatkaa, että pisamat loistavat poissaolollaan! Pitäisköhän minun etsintäkuuluttaa net? Ovat selevästi ryökäleet unohtaneet palata talavilomalta takaisin...

Tein myös vapun kunniaksi vihiriän silimämeikin, jota koitan tässä kuvassa epätoivoisesti tuoda esille.

Sitten kera sen vihiriän silimämeikin ja muutaman hienon ladyn juhulin vappua ja kandia lasilla kuohuvaa.

Loppuvapun vietin kohtuullisen hienoissa maisemissa. Kuva ei ees tee oikeutta, lumi oli ihan vastasatanutta ja puhtaan valakosta ja sitten ko vielä aurinko paisto, tuntu että arskat päässäki melekeen sokaistuu. Ihan sama mihin suuntaan katoit, niin silimän kantamattomiin jatku sinivalakosia vaaroja ja huippuja. Sitten joku vielä ihimettelee, miten meikä ei oikeen viihy Oulussa.

Nappasin myös vähän toisenlaisen meitsien. Kuka haluaa piettää ylppärilakkia päässä ko sen sijaan voit olla coolisti kelekkakypärä ja peilaavat arskat päässä Karhutunturin päällä.

Kelekkailun jäläkeen tulee näläkä. Siihen auttaa hiillosmakkara, nokipannukahavit ja munkki. Sekä kuivaliha. Ja kuivaliha vaatii ehottomasti kaverikseen yhen kylymän janonsammuttajan. Joka maistui kyllä epätavallisen hyvältä. Vähän toisenlainen vappubrunssi siis.

Loppuviimeksi otettiin vielä Ukon kanssa "mitäs met urpot" -meitsie. Tämmösiä. Oon toki myös ihan mielissäni ollu mukana tekemässä auton rassailuja, käyny Booginan luona pikasesti kahaveella ja sitten vaan ollu ihan mielissään ko sain olla niin monta kivaa päivää kotosalla. 

Oulussa oon sitten ollu viime aikoina vähän vähemmän mielissäni, mutta silti ihan innoissani siitä, että kesä on ihan kohta täällä. Haettiin mm. parvekkeelle Jyskistä halavimmat puutarhakalusteet, mitä löyty. Tosin viimiset pari päivää on kyllä ollu niin harmaata ja sateista, että melekeen pistää epäilemään, aikooko se kesä tulla sittenkään. Mutta eiköhän se sieltä. Kohta on jo meijän Helsingin reissun vuoro ja pikkuvelikin saa ihan pian lakin päähän. Ja muutaki jännää. 

Mutta nyt otan ittiäni niskasta kiinni ja meen ihan jonku muun jännän äärelle, nimittäin tartun psykiatrian kirjaan. Jee. Hyvää sunnuntain ja äitienpäivän jatkoa kaikille!

I just can't rely on you.

Tuntuu, että edellisestä tekstistä on iäisyys aikaa ja niinhän siitä kyllä melekeen onki! 

Vietin pääsiäisen lomailemalla kotosalla, toinen kerta tälle vuojelle ja tuntui, että tuli ihan tarpeeseen. Pakkasin mukaan matkalaukullisen kamaa ja suuria suunnitelmia, mutta loppujen lopuksi päädyin viettämään suurimman osan ajasta kalsarit jalassa sohovalla. Kohokohdiksi voisin nostaa syömisen, nukkumisen ja saunassa käymisen. Sää oli vähän huono ja aikakin niin lyhyt, että ulukoiltua tuli aika vähän, lähinnä istuttua mummolan terassilla auringonpaisteessa juomassa kahavia. Hyvä niinkin. 

Loma loppui kuitenkin ihan liian lyhyeen ko maanantaina palailin täpötäyessä bussissa tänne päin ja olin loppujen lopuksi kymmeneltä illalla ja näläkäsenä ko susi kotona. Ruokaa ei juuri tietenkään ollut ja seuraavana päivänä piti painella kymmeneksi lipastolle. Huonosti nukutun yön ja edelleen jatkuvan niska-hartia-selekä -jumin seurauksena sain sitten tiistaina pitkästä aikaa migreenikohtauksen, sinnittelin edustamassa meijän asiantuntijaesitelmän palautetilaisuudessa Lennun viettäessä laatuaikaa kotona yrjön kanssa ja lopulta oli pakko skipata viiminen kandisemma.

Loppuviikosta kävin yhet harkat, terapioin, kävin yhellä luennolla ja korjattiin meijän aisantuntijaa eiku asiantuntijaesitelmää Leenan kans. Diat jäi vielä vaiheeseen ja ite esitys pitäisi hoijella maanantaina, kivasti ennen vappua alta pois. Nyt pitäisi vielä viimeistellä kandi lopulliseen palautettavaan kuosiin ja koittaa kirjotella logopedisen arvioinnin oppimispäiväkirjaa. Erkan tentistä pääsin läpi kolomosella, jee! Todistus ja  Enää onki sitten se psykan tentti eessä ja sitten pääsee taas tenteistä hetkeksi. Aletaan kyllä olla loppusuoralla muutenkin, terapiassa viijään viimisiä ja sitten on enää se loppuharjotteluinfo.

25 pojoa erkkaa ja ihan onnittelujen kera!

Ei enää hirviästi siis, kunhan jostain vaan nyt löytäisi jotain puhtia tähän hommaan. Kandin korjaaminen on ihan äärimmäisen ärsyttävää hommaa, miksei voisi olla niin älykäs, ettei tekisi kaiken maailman typeriä oikeinkirjotus-, pilkku- ja muita virheitä? Tai tyhymiä lauseita. Tällä hetkellä uunissa muhii myös ruoka, kinkku-vihannes-kiusausta vielä pariksi päiväksi, sitten alan pikkuhilijaa orientoitua ruokavalion kiristykseen. Tiistaina on kyllä vielä meijän kandin kaatajaiset (olettaen, että olen korjannut ja palauttanut sen :D) ja vappunakaan tuskin tulen pysymään ruokalistassani, mutta tulin siihen tulokseen, että voin silti alottaa viikon hyvin ja pyrkiä minimoimaan damaget. Vappuna voisi toki myös koittaa tehä järkeviä asioita, kuten kalibroida käyttöön uuet sykemittarit ja näin.

Tänään ja muutenkin nyt viikonloppuna aattelin myös kahden ja puolen viikon mittaiseksi venyneen reenitauon jäläkeen uskaltautua koittamaan punttien heiluttelua. Selekä ja muu roppa ei tunnu enää niin jumilta, että pakko uskaltautua vihdoin liikkeelle. Tilanne on lähes katastrofaalinen, oon onnistunu tuossa tauon aikana myös syömään päin sitä ittiään ja keräämään sellaisen nestepöhön keskivartaloon, että oksat pois. Kevyesti käytiin tänään reippailemassa vajaan neljän kilsan lenkki, surullista sinänsä, että se on edelleen parasta, mihin tällä jalalla pystyy. No, onneksi on nyt kesärenkaat pyörässä, joten ei ko polokemaan.

Vituttaa tämä reenitauko, mutta minkäs teet, ko joskus tarttee lepoa ja viikko ei sitten riittänytkään. Ruokaa ei silti olisi tarvinnut ahtaa kaksin käsin naamasta alas, eikä varsinkaan kyseenalaista evästä, kuten suklaata. Tai olisinpa ahtanu sitä edes kohtuullisissa määrin. Ja muutenkin pitänyt kiinni ruokailurytmistäni. Muttako ei. Mitä huonommin meni, sitä väsyneemmäksi tulin ja sitä vähemmän kiinnosti. Hirveä kierre. No, ehkä mitään peruuttamatonta ei oo päässy tapahtumaan. Pitää tänään taas tarttua imukuppiin ja heilutella vähän sitä, josko tuo nestepöhö siitä vähän laskisi. Jatkossa aijon myös pyrkiä kuivakuppaamaan sen kerran päivässä, jotta saataisiin tämä homma taas kunnolla liikkeelle. Tilasin tänään myös lopultakin Hyvinvoinnin tavaratalosta kauan himoitsemiani superfoodeja antamaan potkua tähän hommaan. Ostoskoriin tarttui maca-jauhetta, optimsm:ää ja vihertabletteja, joissa oli mm. spirulinaa ja klorellaa.

Uskon, että nuot superfoodit on ainaki semmonen henkinen buustaus, jos ei mitään muuta.

Mutta nyt ruokaa kohti suuta, että jaksan sitten tarttua reeniin. Heti kun tekee päätöksen siitä reenistä, tulee jo palijon parempi olo. Huomattavasti vähemmän mielialaa taas kohentaa se, että sunnuntaina pitäisi varmaan käyä siellä puntarilla... Iiks, en oo teheny sitä miesmuistiin ja vähän hirvittää, että millaista lukemaa se näyttää. Mutta ei se auta. Palataan kun keritään, tämä oli nyt tämmöne sekametelisoppa ja sekameteli soppaa on varmaan tarjolla sittenkin ko taas tähän koneen äärelle jaksan laskeutua seuraavan kerran.

Muistot on kauneinta kultaa.

Pakko tulla hehkuttamaan tässä ko oottelen ulukona kuivumassa olleen lenkkitakin lämpenemistä, että kyllä lomailu vaan tekee ihimiselle hyvää. Pienten aloitteluvaikeuksien jäläkeen kirjotin tuossa pari tuntia roimasti lisää tekstiä teoriataustaan ja muotoilin sinne otsikot, joitten alle pitää vielä kirjottaa asiaa. Vielä ennen lomaa tuntu, etten oo yhtään käryllä siitä, mitä sinne pitää kirjottaa ja pelekkä ajatuski tuntu ihan tuskalta, mutta nyt irtosi ihan kevyesti tekstiä. 

Aina ei kannate yrittää vääntää väkisin, jos voi pienen tauon jäläkeen ja levänneenä yrittää uuestaan. Nyt ajattelin lähtiä uhumaamaan hetkeksi ennen reeniä tuota ulukona puhaltavaa tuulta ja käyä pienen lenkin fiilistelemässä nuilla meikän Feelmaxeillä. Kauhiasti tekisi mieli kävellä pitkiä lenkkejä, mutta nyt pitää vaan rauhottaa mielensä ja pidentää käveltyjä matkoja pikkuhilijaa. Ja toivoa, että joskus jalat taipuu jopa siihen juoksemiseen.

Olin lomalla meleko laiska valokuvaamisen suhteen, mutta päätin tunkea tähän muutaman otoksen puhelimesta, jolka kiteyttää meikän hiihtoloman aika hyvin ja kertoo siitä, miten oon lataillu energiatasoja täyteen. Toisaalta nyt ei ehkä ollut ihan niin voimaton ja henkisesti loppu ko mitä esimerkiksi viime keväänä ennen hiihtolomaa, mutta kyllä tuolla pohojosessa on net kaikki asiat, jokka auttaa rentoutumaan ja jaksamaan jokapäiväistä puurtamista.

Kukkoilua Kukkuran päällä

Läskiäispullia, nami nami

Loma-asu, villasukat ja kalsarit ja sängyssä kirjan kanssa :D

 

Nyt minä lähen kuiteski sinne ulukoilemaan ja katson jos jaksan tänään vielä illasta kirjotella lisää teoriataustaa reenailun jäläkeen. Tai sitten otan loppuillan rennosti ja herään sitten taas huomenna hyvin levänneenä uuteen päivään.

Huuda huuda onnesta.

Huhhuh. Kattelin tuossa äsken täältä kotosohovalta käsin viime viikon Maajussille morsiamen ja tuli oikeen lämmin ja iloinen fiilis niistä ihanista onnen tunteista siellä. Oon ihan pehemittyny tämmösen hömpän tasolle. :D Palailen tässä pikkuhilijaa lomatunnelmista kohti arkea, mutta kevyellä laskulla. Aamulla en ees herätessäni vielä tienny illalla olevani omalla sohovalla. Mutta ei sitä aina niin kannatekaan suunnitella, ihan mukava olla rauhassa, vaikka toisaalta tuulen tuhina katossa ja hilijasuus ahistaaki ko on viikon viettäny laumaeläimenä keskiössä. 

Loma oli aivanki semmonen ko olin aatellu, voin rehellisesti sanoa että opiskelujutut ei käyny mielen vieressäkään (äsken tajusin avata sähköpostin viikon pimennossa elon jäläkeen, ei ollu tullu mitään semmosta, mikä ei ois oottan). Viime hetkellä ennen lähtöä luovuin nuitten erkkapedan kirjojen pakkaamisesta mukaan, ko niille ei tuntunu olevan sopivaa rakoa missään ja toisaalta yksinkertaisesti raakasti totesin, että jos otan net mukaan, en minä niitä lue kuitenkaan. 

Niinpä pakkasinki niitä tylsiä hetkiä varten ihan vaan kesken olevan Ystäväni Owen Meanyn ja lueskelin sitä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Ajatelkaa, luin jotain ihan vaan huvin vuoksi ja omaksi ilokseni!

Lisäksi sain myöhästyneitä synttärilahajoja, leivoin laskiaispullaa ja vähän tavallisiaki pullia, siivosin, ajoin mönkijällä, kylästelin, ulukoilin, okkeloin, saunoin, söin hyvin, otin rennosti ja nukuin. Ekat kaksi yötä vejin kertaakaan heräämättä niin sikiästi unta, että tunsin aamulla herätessäni olevani ihan uusi ihiminen. Tuli myös kateltua vähän lehovoja, testattua äitin uutta hierovaa tuolia (joka oikiasti toimi!) ja reenattuakin pariin otteeseen (reiluilla painoilla ja ihan kevyesti, jee!). Oonpa laskenu pyllymäkiäki. Kaiken kaikkiaan siis varsin täy'ellinen loma, vaikka tällä kertaa repertuaarista jäi puuttumaan jokavuotinen hiihtoreissu paskoilla suksilla, sekä pilikkiminen ja aurinkokin näyttäytyi varsin kitsaasti. Mutta en valita, koska muuten oli niin mukavaa.

Ja sain ennen kaikkia rentou'uttua ja hävitettyä teepussia muistuttavat silimäpussit, jokka roikku suurin piirtein jo poskilla asti. Sain intoa ja puhtia ja palijon ajatuksia, joitten voimalla jaksaa taas kevättä etiäpäin. Joka Oulussa on muuten koittanu muutaman kuukauen etukäteen, terveisin lunta tuskin nimeksikään ja plusasteita. No, eipä tuo haittaa, ei kait sitä lunta täällä tartte ollakaan. 

Ollaan puhuttu myös palijon tulevaisuuensuunnitelmista ja vaikka kaikenlaisia muuttujia onkin vielä edessä, uskon, että asiat järjestyy kyllä parhain päin. Tämä kevät on kyllä ollut jotenkin ajatuksia selkiyttävä ja avaava. 

Ai niin, onhan minun tämän päivän kruunannut vielä Halpahallista saatu naistenpäivän ruusu. :) Aamulla tarjoilinkin epähuomiossa paremmalle puoliskolleni aamukahavit sänkyyn, vaikka senhän ois ehottomasti pitäny mennä toisin päin. :D Meillä naistenpäivä onkin joka päivä... Mutta nyt taijan keskittyä Katsomon kautta viimiseen Putous-jaksoon, jonka missasin tuijottaessani vaaleanpunaisessa kuplassa Maajussille morsianta. :D 

Hyvää loppulomaa kaikille, palataan taas.

Ohikiitävää, ikävä ja riemu.

Aika on taas vierehtänyt nopiampaa ko sen oisi sallinut, oon back in business at Uleåborg ja ulukona on aika ruma ilima ja meikäläistä väsyttää. Meinasin änkiä tähän jotain kuviakin, mutta sitten päätin, etten jaksa kuitenkaan. Plus että unohin skannailla piirustukset ollessani skannerin äärellä. En tosiaankaan tykkää olla naimisissa tietotekniikan kans ja se kostautuu aina hetkittäin, muttako on aina niin palijon parempaaki tekemistä. Kuten leipoa lohipiirakkaa ja syyä sitä valakkarin kans ja kattoa lehevaa sohovalla maaten. Tai leipoa juustokakkua ja haukkailla sitä Irish coffeen kans. Reseptejä ei oo luvassa, ko nämät oli kaikki semmosia sovellutuksia, joita ei oo kirjattuna mihinkään ylös.

Tästä päästäänkin sujuvasti aiheesta toiseen, kävin nimittäin tänä aamuna puntarilla ihan siitä ilosta, että ei tullut viime viikolla sen kanssa palijoa seurusteltua. Olin ihan varma, että jumissa ollaan, mutta yllätyksekseni se näyttikin 50,1 kg! Hiiop, kannattee selevästi juua viintä, syyä herkkuja ja vähän karkkia ja muutenki ottaa rennosti, paino tippuu näköjään suorastaan itestään. :D Hiilareitaki oon natustanu naamaani palijon enemmän ko normaalisti, mutta muuten veelly ihan perusmeiningillä ja tämä tulos kyllä tosissaan hämmentää meikäläistä. Urheillutkaan en oo kauhiasti, mitä nyt muutamat lenkit koiran kans ja siivonnu muutaman tunnin autotallia ja varastoja sekä vieny kuorman kaatopaikalle.

Tein ainuastaan yhen reenin viime viikolla. Kirjottelin keskiviikkona, että reenailut jää käjen takia välistä, mutta torstaiaamuna heräsin siihen, että käsi tuntu ihan normaalilta, ja niinpä vetäsinkin pienet kyykkäilyt päiväni alakuun (pikkutangolla tosin, ihan vaan varmuuen vuoksi). Huomasin vetäväni pitkiä toistosarjoja ihan kevyesti ja se kostautuikin sitten seuraavana iltana, ko etureidet ja pakarat oli niin hellänä, että muistutin lähinnä pingviiniä yrittäessäni kävellä johonkin suuntaan. Käytiin perjantai-iltana hieman ajelemassa makiaisella ja kuuntelemassa Parasta ennen! -shöy, enkä meinannu päästä autosta enää parin tunnin istumisen jäläkeen pois ko tuntu, että jalat on niin tönkössä. :D

Muuten meikäläisen syysloma oliki tosiaan kaikenlaista sekalaista touhuilua, ruoanlaittoa ja leivontaa, oravia, lunta, vesisajetta, saakelin paskaa ajokeliä, kylästelyä, vanahoja tuttuja, Motonettiä, viherkasveja ja monen monta muuta ihimeellistä asiaa. Kotiutuminen tänne sujui erittäin paskan iliman saattelemana ja kolomen ruokakaupan kautta (enkä siltikään saanu gluteenittomia karjalanpiirakoita iltapalaksi!) ja tänään ollaan mettästetty valurautapata sekä talavirenkaat pyörään (semmone pieni muutaman tunnin shoppailureissu). Meillä on hieman poronlihaa pakkasessa, josta J pyöräytti käristyksen täksi päiväksi. Nautittiin se asiallisesti puikulapottujen (eivät tosin olleet sallalaisia) ja puolukkahillon kera, lisukkeeksi olisi kaivannut lähinnä hieman mummon ohorarieska, jota minä en ees toki voi syyä enää. Nyyh. Täytyy tunnustaa, että viikonloppuna oli pakko syyä yksi pala lohikeiton kera. Kärsimys oli sen arvoista. 

Nyt yritän taas kovasti orientoitua jälijellä olevaan opiskeluviikkoon, joka ei oo kyllä mitenkään kauhian raskas, mutta oisi kiva jatkaa tätä lomailua edelleen. Meikäläisen ajatukset on kovasti suuntautuneet jo lähestyvään jouluun, mutta just tällä hetkellä net kaihoaa lähinnä tuonne makkarin puolelle ja sänkyyn. Huomenna voisikin taas ottaa arjesta niskalenkin ja kaiken opiskelutouhuilun lisäksi vaikka pessä pyykkiä, ko pyykkikoneki on taas käyttökondiksessa. Nyt öitä!

And you're too late.

Kylläpäs minua nyt kirjotuttaa oikeen kovasti. Johtunee siitä, että pitäisi pakata. Ja mitä tekee hän; bloggailee jostain täysin turhanpäiväisestä. Kuten esim. siitä, että vihaan sanaa "bloggailla" melekeen yhtä palijon ko "postata". Eli palijon.

No, mitäs sitä ois eilisen jäläkeen ehtiny tapahtua? Tein ainaski ihan jäätävän hyvän reenin, jaksoin reenata vattatki ihan fiiliksissä (anteeksi, viimeksi ko tarkistin tämä oli joku yleistä löpinää -blogi, eikä reeniblogi) ja päätin etten käy sutkamon ääs-marketissa enää ikinä, vaan sen sijaan suosin ainuastaan Liideliä. No, ainaki melekeen, harmi ko eivät oo tuolla saksanmaalla vissiin oikeen tietosia semmosesta jutusta ko laktoosi-intoleranssi. 

Ressasin myös reenin jäläkeen naapureitten hermoja laulamalla (no, se on kanta-astuja ja tekee aina sisääntulot rappuun ilimeisesti rynnäköllä, tai siltä se ainaki kuulostaa, joten kosto on suloinen) sekä oon teheny suunnitelmia tulevaisuuen varalle ja pistäny vähän jotain juttuja aluille, mutta niistä sitten ehkä myöhemmin ihan omana kokonaisuutena. Jos jou'an tai jaksan. Luultavasti en ja sitten saatte olla ihan ihimeissänne ko unohan selittää jostaki elämäni villistä ja monimutkikkaasta kuviosta. Joita meikäläisen elämässä tosiaan esiintyy niin palijon, että oksat pois. :D

Oon myös tänään googlaillu Arabian vanahoja astioita ja haaveillu Oiva Toikan vanahoista Kastehelemi-jutuista omassa kahavipöy'ässäni. Ja oon haaveillu Sallasta ja loppukesästä/alakusyksystä ja surru sitä, että missaan mahtavat marjastus- ja sienestyskelit täällä ollessani. Vaikka sieniä en vissiin ees saisi syyä ja viime vuojen mustikatki on edelleen pakkasessa, ko net maistu niin pahoilta aamupuurossa. Mutta vatut kelepais kyllä! Ja pitäishän sitä nyt yks mustikkapiirakka leipassa vasta kerätyistä mustikoista. Ja alakaishan se metästyski taas piakoin, eikä meikällä ole tänä(kään) vuonna ees sitä omaa haulikkoa. No, ei pijä hätäillä, kyllä sillekin harrastukselle on oma aikansa ja paikkansa. 

Niin palijon ko mieleni tekisikin jäähä tähän koneen ääreen jaarittelemaan tyhyjänpäiväsiä, minun lienee pakko poistua tunkemaan tavaroita punaiseen matkalaukkuuni ja startata vielä yksi vaihe tätä matkalaukkuelämää, ennenkö parkkeeraan perseeni kesän tukikohtaan alias kotia. Ja arvatkaapa, oonko muuten menossa jonneki ulos/luontoon ko sinne pääsen? Voi pojat, aivanki varmasti! 

Että nämät avaudun-ko-ei-oo-muutakaan-tekemistä -tekstit oli nyt tältä erää tässä, loppuviikkoon oon vielä ajastanu yhen jutun teille, mutta muuten aijon kyllä olla autuaallisesti hilijaa ja tehä jotain ihan muuta, ko istua koneella. 

Näkyilläänpä taas! Toivottavasti seuraavan kerran meikällä on teille jotaki ihan oikiaa ja järkevää asiaa. You wish... ...semmosta päiväähän ei meikäläisen maailmassa ihan hevillä (eikä humpallakaan!) koita.

If this is a dream, won't open my eyes.

Hoplaa. 

Jäinkin alunperin suunniteltua pi'emmäksi aikaa tänne linnunpesään ja tänään suunnitelmat muuttu taas, erittäin hyvällä tavalla. :) Mutta ei siitä sen enempää, vielä. 

Tänään on satanu vettä koko päivän, mutta se ei oikiastaan ole haitannu, vaikka oonki kyhjöttäny sisällä koko päivän ja joutunu jättämään aamulenkinki välistä. Täällä linnunpesässä on kyllä kolomen jiin kaupunkiin nähen mukavampi lenkkeillä, hetkittäin saattaa jopa olla meleko hilijastakin. Muutenkin tykkään tästä paikkana enemmän, vaikka ei sillä, että niissä edellisissäkään huudeissa oisi varsinaisesti vikaa ollut. Mutta minä oon vaan näitten pienempien paikkojen ystävä. Eikä ikkunan takaa (melekeen) näkyvä järvimaisemakaan ihan paska juttu ole. Vaikka sanottakoon kyllä, että paikkakuntalaiset ihimiset ei ole oikeen vielä vakuuttaneet meikää. Mutta toisaalta, en kyllä perusta suurimmasta osasta sallalaisiakaan, vaikka minä kotopuolesta tykkäänki ihan mahottoman palijon, joten annettakoon se näillekin ihimisille anteeksi. Vika on varmaankin minussa. :D

Tiettyjä vajavaisuuksia toki on ko verhotki täyty hakija nelijän kymmenen kilsan päästä, mutta hyvät puolet voittaa kuitenkin. Ainaki vielä. 

Ja mitä tulee meikäläisen kuulumisiin muuten, niin olen taas jatkanut sitä samaa, mitä oon oikiastaan teheny koko kesän. Eli kotirouvaillu. Tänään myös reenasin ekaa kertaa pitkäksi venähtäneen tauon jäläkeen, pääkaupunkiseu'un keikan jäläkeen on reenit auttamatta jääny, ko ensin ei kerenny ja sitten ko ois kerenny, tulin kipiäksi ja sain väännettyä vaan hikisesti sen selekäreenin. Sitten muutettiinki suurin piirtein viikko (no okei, semmoset nelijä päivää) ja vaikka se käviki työstä (etenkin edellisen asukkaan paskojen siivoaminen), tuli kyllä syötyä ja elettyä ihan päin persettä. Tämän viikon mieheke alotti nelijänkymmenen asteen kuumeella ja en jotenki kokenu soveliaaksi ryhtyä heiluttelemaan puntteja tässä 21 neliön yksiössä ko vuodepotilas makaa metrin päässä. :D

Lenkkeiltyä on tullu jonku verran, mutta tosiaan tänään heiluttelin pitkästä aikaa vähän puntteja. Tuli heti nasta fiilis, tosin tämän päivän on ollu nastaa kyllä muutenki. Päiväni ehkä huipentui tonnikala-katkarapukastikkeeseen ja pastaan, jota kokkasin hetki sitten. Tällä viikolla pitää tehä kyllä vielä toinen reeni vaikka sunnuntaina, ja ens viikolla net täytynee lyyä joko molemmat alakuviikkoon, tai sitten toinen alakuun ja toinen loppuun. Oon vakavasti pohtinu, että voisin jopa lisätä reenikertoja viikkoon, ko nämät kaks kertaa tulee (yleensä) tehtyä aika kevyesti jossaki välissä. 

Eipä mulla mitään ihimeempiä ole mielen päällä, tasasen tavallista ja tylsää. Tai, ei minusta ollenkaan tylsää, mutta kaikkien muitten mielestä ehkä. :) Hengissä ollaan ja jotain jännempää voi olla luvassa sitten taas, kunhan olen oman koneen äärellä. Nyt nakkaan pyykit kuivumaan ja sen jäläkeen syvennyn Da Vinci -koodin ihimeelliseen maailmaan ainaski seittemän uutisiin asti. 

Mistä tulikin mieleeni, että saatan kirijotella jotain nuista lukemastani parista Irvingistä, jos tylsyys iskee tässä joku päivä. Mutta sitä ennen, palailemisiin tai palelemisiin, valinta on teijän!

I'm looking right at the other half of me.

Koska itse olen tällä hetkellä uurastamassa hiki päässä muuttolaatikoiden (en valitettavasti omieni) kanssa, ajattelin ajastaa teille vähän juttua täältä menneisyyestä. Joten, nauttikaa!

Aiheena juhannus 2013.

Juhannusurpo. Näytän ihan pieneltä pojalta. :D Ensimmäinen yö vietettiin mökillä ja lämmitettiin sauna, että jaksettiin seuraavat päivät reissata ja majoittua teltassa.

Värriöläisiä mäntyvanahuksia. Jos nämät puut osaisi puhua, niillä ois palijon juttuja kerrottavana. 

Aika keskellä ei-mitään.

 Pyörähettiin myös tulistelemassa ja kalastelemassa Tuntsajoen varrella.

Tämän paikan nimiä en ees enää muista, mutta sieltä pysty tähyilemään Puitsille päin.

Leiri laitettiin pystyyn Saukko-ojan varteen. Kalasaalis oli vähän laiha, mutta en silti ois vaihtanu aamukahavien keittelyä tuolla ja aamupesua Saukko-ojassa mistään hinnasta mihinkään muuhun. :) 

Kotimatkalla piti vielä pysähtyä Naruskan tien varressa napsimaan kuvia naapurin puolelle jääneistä tuntureista. Kilometrejä kerty auton mittariin enemmän ko palijon ja juhannus oli mahtavampi ko vuosiin. Ei grilliruokaa, kännibailuja tai mitään semmosta, ainuastaan suunnattomasti luonnon ihimeitä, komeita maisemia ja hyvää seuraa. Saatan viettää juhannukseni näin uuestaankin.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken.

Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden

Seuraa random kesäkuvapläjäys by Samsung. Heinäkuu alakaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, mutta loma jatkuu vielä onneksi kuukauen. On tullu tehtyä ja lomailtua ja nyt VIHDOINKIN olen oman koneen ääressä, levänneenä ja ajan kanssa, joten voin tarjoilla hieman kuviakin. Aika palijon jäi kaikkea Canonilla kuvattua vielä varastoon, saa nähä koska jaksan tai saan aikaseksi lätkittyä mm. juhannuskuvia tänne, ensi viikolla kutsuu taas reissu, jonka päättymispäivämäärää ei ole julukistettu. Ehkä ensi syksyn synkkinä iltoina? :D Nämät on kuitenki tosiaan kaikki kännykän kuvia sekalaisista tilanteista matkan varrelta.

Tällä hetkellä vietän niitä muutamia harvoja hetkiä kotona, ko voi vaan nukkua aamulla iliman kiirettä mihinkään (omassa, tai no melekeen omassa sängyssä) ainaki yheksään, olla tekemättä yhtään mitään ja nautiskella olosta. En oo reenaillu enkä lenkkeilly tällä viikolla ja syönytkin miten sattuu, mutta olen sallinut sen tämän viikon ittelleni. Kävin kirjastosta pari lukematonta Irvingiä (mahtava ko niitä löyty hyllystä, Välisarjan avioliitto ja Garpin maailma) sekä Enkeleistä ja demoneista innostuneena Da Vinci -koodin. Aloitin nautiskelemaan yhtä herkkupalaa tänään pitsan ja valakkarin kera sohovalla. Huomisen kohokohta on koko kesän roikkunut kampaajakäynti (vihdoinkin, voi vihdoinkin sain varattua ajan laittamaan pään uusiksi!), mutta sitten pitäisi heittää pois tämä löllöily ja ruveta taas elämään ihimisten lailla. Roppa oikeen haluaakin jo tekemään kunnon selekäreenin. 

Onni on olla onnellinen elämän pienistä asioista. Kuten kampaajakäynti, hyvä kirja tai auringonpaiste. Kliseistä, mutta minä uskon siihen, että ihimisen elämä on parhaimmillaan sillon, ko osaa nauttia arjen pienistä ja vähän suuremmista iloista, eikä tavoittele liian suuria. Jos aina haluaa jotain suurta ja mahtavaa, ei ikinä saa kyllikseen. Tavallinen arki ja elämä rupiaa aivan varmasti tuntumaan tappavalta ja tylsältä, jos elämässä pitää olla aina säpinää ja säihkettä, että se tuntuisi elämisen arvoiselta. Ja entäpä sitten ko sen suuren ja mahtavan asian saa ja saavuttaa? Tyhyjää, latteaa ja surkiaa, jonka täytteeksi tarvitsee jotain vielä vähän suurempaa, mahtavampaa ja parempaa. Ja ko elämä ei ikinä ole täydellistä, ei sitä ruusuilla tanssimista ja ainaista iloa. Suurimman osan ajasta se on vaan tätä tavallista ja tasasta.

Jos siitä tavallisesta ja tasaisesta ei kykene nauttimaan, niin silloin on kusessa. Välillä elämä on myös epämääräisiä aikoja ja vastoinkäymisiä, epämiellyttäviäkin asioita. Omassa elämässä on joutunut kohtaamaan palijonki sitä, ettei ole ollut tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta myöskään muutos ei ole ollut mahdollista tai järkevää. On vaan täytynyt hammasta purren kestää ja puurtaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se elämä palakitsee ko vaan jaksaa taistella. Eikä elämän pijäkkään olla täydellistä, vaan vähän rosoista ja sävyiltään värimaailman koko kirjoa. Ehkä juuri siksi sitä nyt osaakin olla onnellinen kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä seuraavat kuvatkin edustaa.

Elämän pieniä ja vähän suurempia arkisia iloja. Onnen palasia pitkin matkaa. Tai niinkö erään suurmiehen sanoin  

voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.

Uuet silimät

Perintövillapaita ja seitkytluvun tunnelmat

Lämpö

Päiväunet

Rakkaat ja hölömöily

Elämän kalasaaliit

Näyttää urpolta ja kymmenen kiloa lihavammalta, mutta onnelliselta

Kesän eka mansikkakakku

Seikkailut tuntemattomaan

Toiset uuet silimät ja tuleva uusi tukka

Siideri sponsored by Norwegian sillon ko lento on 5 tuntia myöhässä

Koirakaverit

Perhe

Yllättävät kohtaamiset

Huikea musiikki

Beer in the jar eli kalijaa lasipurkissa, kylymä olut

Toimiva nintendo ja duck hunt

Mökkikaverit

Luontohetket joita ei kohtaa joka päivä