Koska vieläkin rakastan sua, etkä vieläkään rakasta mua.

Jäi muuten eilisestä juoksufiilistelystä sellaiset olennaiset asiat pois, kuten että aijon kotua ottaa seuraavalla kerralla messiin jonku mahtavan ysärivyölaukun ja ratkaista sillä lämpimien kesäpäivien (ei sillä että ainakaan tällä hetkellä net enää tuottais onkelmaa, Oulu plus kymmenen ja vettä sataa) juoksuongelmat sen suhteen, ettei avain ja puhelin mahu messiin. Aiemminhan oon todennu jo mm. sen, että vyölaukku on ihan lyömätön baarilaukku. 

Tämä ei ollu mikään vitsi. 

En myöskään muistanut mainita, että Mannispudding on soluttautunu meikän ruokavalioon loppujen lopuksi ihan ok. Ekana päivänä sekotin vanukkaani veteen ja tuloksena oli aivan jäätävä, koko päivän kestänyt turvotus, muttako vaihoin veden maitoon, tätä samaa ongelmaa ei enää oo ollu? Liekkö tuolla vesi-maito -jutulla mitään merkitystä, mutta joka tapauksessa oon pystyny syömään vanukasta ihan hyvillä mielin siinä missä rahka aiheutti kauhian alavatsapömpön, pahan olon ja limaisen ja kutisevan tunteen suuhun. En tiiä meneekö tuo puddingkaan pidemmällä juoksulla sitten, mutta enköhän minä tämän yhen purkin kuitenki selätä. Makukin (vanilja) oli meikäläisen mielestä aluksi aika ällö, mutta nyt siihenki on jo tottunu. Mieluummin ehkä edelleen söisin suklaata, tosin hankala sanoa ko en oo maistanu. Eli varsinkin jos maidon kaseiini ei oo ongelma tai maitotuotteet yleensäkään, mutta rahka tulee jo vasemmasta korvasta ulos ja ehkä vähän oikiastakin, niin suosittelen kokeilemaan Mannispuddingia! Makukaan tuskin on ongelma ellei oo aivan sairaan ranttu, mullakin on vielä se maustamiskortti kokeilematta. Ei se rahkakaan mitään ääretöntä nam nam -herkkua ole.

Mutta niinhän se menee, että kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä ko se ehtii sulaa sitä ennen. Jos syön nykyään macaa aamupuurossa sillä ajatuksella, että se puuro on oikiastaan parempaa macan kans (waaaaat?) niin väittäisin kyllä, että meikän makuaisti on vähintäänkin heikohko.

Kolomen viikon kokemuksella voisin muuten sanoa muutaman sanan nuista superfoodeistakin. Koska näissä meikän tieteellisissä olosuhteissa ei oo pystytty sulukemaan pois muita muuttujia, on aika hankala arvioija, mikä kunnia lopulta kuuluu superfoodeille (voi jösses voisko näille keksiä jonku järkevän suomennoksen, ärsyttää hokia tuota superruokaa koko ajan) ja mikä ei. Muutta, johtuneeko valosta ja lämmöstä vaiko macasta, mutta hormonit on ainaki sen jäläkeen hyrränny palijon enemmän ko aloin syyä macani aamupuurossa. Hirviän pirtiä en oo ollu, mikä johtuu osittain perseilevästä vuorokausirytmistä, mutta reenata ja myös juosta (!!!! tätähän en ole vielä muistanut mainitakaan) oon jaksanu viime viikon kuukauden suosituimpia lukuun ottamatta varsin hyvin. Macaa aijon siis syyä jatkossaki, koska ei siitä tunnu mitään haittaakaan olevan. 

Sitä oon myös tässä pohtinu, että meneekö kunnia ei-kipeytyvistä jaloista nyt sitten Feelmaxeille, kuivakuppaukselle vaiko msm-jauheelle (ja kenties macalle?) Tiiä häntä, mutta jalat ei tosiaan ole kipeytyneet juoksemisesta yhtään ja vammanen nilikka on ollu parempi ko aikoihin. Kynnet tuntuisi myös olevan paremmassa kunnossa ko aiemmin.

Pahemmin en oo viime aikoina jaksanu viilailla tai tehä oikiastaan mitään nuille kynsille ja oon remunnu ja temunnu menemään ihan normaalisti, mutta tältä net näyttää silti. Vähän ovat epätasaset kärjestä ko en oo viilannu, mutta muuten varsin hyvässä kondiksessa ja minusta tuntuu, että kasvavatki ihan pikavauhtia? Ja minähän siis teen kaikkia sitä, mitä pitkillä kynsillä ei sais tehä, kuten käytän niitä ruuvimeisselinä ja työkaluna ynnä muuta sellaista. Aina on kyllä ollu meleko kovat ja nopiasti kasvavat kynnet, mutta tuntuis, että tilanne on vielä entisestään parantunu. Samoin kuin uskaltaisin ehkä sanoa, että karvat tuntui kasvavan vieläki aiempaa nopiammin... Mutta toisaalta aika hankala sanoa, ko niin kynnet ja ripset on aina ollu omat, vaikka monet on asiaa epäilleet. Ja pääkarvatki kasvaa niin vauhilla, että sen kohinan melekeen kuulee.

Nyt oli kyllä pakko hakia viila ja viilata nuot epätasaset kynnen kärjet ko tässä aikani kattelin nuita. 

Mutta tuota Puhdistamon msm-jauhetta aijon siis myös käyttää jatkossa. Varsinkin ko se on hyvän makuista eikä ollenkaan pahaa, niinkö kuvittelin! Ainut, joiden käytöstä en oo huomannu (tai kuvitellu huomanneeni) mitään erityisiä vaikutuksia, on nuot vihertabletit, joissa oli spirulinaa ja muuta. Tosin kehon puhdistuminen ja tämmönen on ehkä vähän hankala todeta käytännössä? Ehkä pitäisi lopettaa niiden käyttö ja minimoida muut muuttujat, niin sitten ehkä huomaisi jotain, jos huomattavaa on? En tiiä, niiden kohalta jatko on joka tapauksessa vähän avoin, koska a) net oli aika kalliita ja b) inhoan tablettien napsimista. Mutta kai kaikkien vihireitten juttujen pitäisi olla hyväksi ihimiskeholle?

No mutta, ei muutako sunnuntain jatkot, nyt minä jatkan minun ja Kotiteollisuuden kahenkeskistä laatuaikaa vielä ko kerkiän. Illan jääkiekkojännäriä ootellessa! Tekis mieli vähän kuittailla kaikille niille "tulukaa jätkät kotiin sieltä, ihan paskaa" -ihimisille, että niin, miten se oli, mutta koska olen kiva ihiminen niin en viitti kuitenkaan. Ite aattelisin, että uskomisen ja luottamisen saa lopettaa vasta siinä vaiheessa, ko ollaan oikiasti hävitty, eikä niin, että ollaan ihan vittu jee jee kun menee hyvin ja vittu ootte ihan paskoja ko menee huonosti. Peli voi mennä huonosti ja tietyt asiat tökkiä (kuten suomalaisten perisynnit maalinteko ja purkukiekot) mutta se ei tarkota, että koko joukkue olis ihan paska. Eikä se, että hävitään, tarkota, että koko peli olis ollu ihan täysin perseestä kaikilta osin. Voi olla, mutta harvemmin on. Tietysti on palijon helepompi haukkua vaan koko joukkue ja peli lyttyyn, ko todeta niitä hyviä ja huonoja juttuja sieltä erillään ja miettiä sitten kokonaisuutta, mutta. Tämähän on vain minun mielipide ja joka tapauksessa finaalissa ollaan.

Aloin muuten miettiä, että analysoin jääkiekkoaki varmaan jostain puheterapeuttinäkökulmasta, jossa pyrin kattomaan kokonaisuutta ja hakemaan sieltä paitti niitä kehityskohteita, myös positiivisia juttuja ja onnistumisia. Ja että tärkiää on kannustaa ja luottaa, koska iliman sitä ei ainakaan onnistuta. :D

I am believer.

Paksulandiasta päivää. No ei kai, ollaan suunnilleen puolessa välissä meikäläisen nelijän viikon kiristelyä ja sen kunniaksi aattelin avata teillekin, että miltä näyttää. Ja huonoltahan se näyttää. :D Mutta josko nyt ei ihan toivottomalta kuitenkaan. 

Ensimmäisen viikon jäläkeen meikästä lähti kävelemään hurjat 600 grammaa tavaraa, ei mikään älytön määrä, mutta ihan semmone hyväksyttävä lukema kuitenkin. Olo oli ekan viikon ihan ok ja sujui varsin kivuttomasti, mielihaluja ei ollu, joskin iltasella ei tahtonu puhti enää ihan riittää kaikkeen. No, toinen viikko sitten oliki ihan toisenlainen. Oon koko viime viikon ollu väsyny, kärty ja näläkänen. Muutamaa pientä juttua lukuunottamatta olen pysynyt ruokavaliossani, joskin muokkasin siitä rahkat kokonaan veks, koska huomasin ensimmäisen viikon aikana, että rahka vaan aiheuttaa ihan hirviän turvotuksen ja alavatsapömpön, sekä tosi epämiellyttävän olon. Niinpä oon nyt toisen viikon ajan korvannu sen joko protskupatukalla tai herajauheella. Ruokavälit on muutama päivänä venähtäny hieman, koska elämä, mutta aika säntillisesti olen pysynyt 2-4 tunnissa. Aamupalalla olen säntillisesti vetänyt superfoodini, maca ei enää ees puurosta juuri erotu. Liikkunut olen aika normaalisti, en mitenkään älyttömän palijon, hyötyliikunnat ja sitten teheny kaks reeniä, pyörälenkin ja yhdistetyn kävely/juoksulenkin, jolla kalibroitiin sykemittarit. Imukuppailua en oo jaksanu tehä, olen ollut liian väsy, osa päivistä on venyny vähän turhan pitkiksi. Jalakareenissä oli pakko tehä askelkyykyt iliman painoja ko rupes huippaamaan, mutta muuten reenit on jaksanu tehä suht normaalisti.

Oikiasti punnituspäivän olis ollu vasta huomenna, mutta koska minulla oli tosi epäluuloinen olo, hyppäsin vaa'alle jo tänään. Ja mitäs kummaa sieltä paljastukaan! Vaaka näytti kokonaista 100 grammaa vähemmän ko edellisellä kerralla! PERKELE. Koko viikon on kyllä ollu semmone olo, että nälästä ja kärtyisyydestä huolimatta mitään ei tapahu. Oon tässä aamupäivän pohtinu johtuuko tämä nyt pienistä poikkeamista ruokavaliossa, liian vähäisestä liikunnasta, liian vähäisestä veden määrästä, liiasta istumisesta, kuukauden suosituista vai mistä. Ja täytyy sanoa, että en tiiä, mutta ajattelin nyt kuitenkin vielä jatkaa kärsivällisesti etiäpäin. Mittanauha kuitenkin väitti, että lantiolta olisi ehkä hävinnyt puoli senttiä ja vasemmasta reidestä sentti. Tai ehkä net oli mittausvirheitä, en tiiä. Täytyy kyllä sanoa, että ei se hirviän motivoivaa ole ko oon viikon istunu näläkäsenä miettien, että haluaisin syyä pitsaa, ja että joskus syönkin, en vaan nyt, koska tällä hetkellä se ei palavele tavoitteitani. Ja sitten ko tajuat, ettei palavellu se pitsan syömättömyyskään niin voe stana sanon minä. :D

Niinpä tänään olen tämän musertavan aamu-uutisen jäläkeen lähteny lenkille, josta käppäilin osan matkaa ja sitten kokonaiset kolome (3!) kilsaa juoksin! Siis juoksin! Ihan säälittävän hitaasti, mutta voe mooses, juoksin silti. Lähtiessäni lenkille olin kyllä kiusallisen tietoinen siitä, että peba ei ihan ole parhaimpien juoksutrikoopäivien loistossa ja vauhti on hijas ihan senki takia, koska uusi juoksutekniikka. Onneksi en sentään muistanut sitä, että naama muuttuu juostessa paloauton punaiseksi, tämä palautui mieleeni vasta kotona peilin edessä. Muutenkin tuli ihan liikaa vastaan himojuoksijoita ja puuh, mutta pohjalta se kai on lähdettävä taas (ja ko täällä ei voi mennä piiloonkaan juoksemaan, kele). Täytyy kyllä sanoa, että nautin kaikesta tästä huolimatta aivan suunnattomasti, koska juokseminen vaan feels good. Vasen jalaka ois keviästi juossu vielä enemmänkin, mutta oikialle tuo kolome kilsaa oli varmaankin tämän hetkinen maksimi. Päkiäjuokseminen ei tuntunu ollenkaan niin sulavalta ja vauhikkaalta ko kantapäämeiningit, mutta ei nyt mitenkään pahaltakaan, vaikka raskasta olikin. Eiköhän se siitä siis. Ja mikä tärkeintä, nilikka ei ole paskana lenkin jälijiltä eikä jalaka muutenkaan. 

Apuna saattoivat olla myös Lidlistä ostamani pitkävartiset kompressiojuoksusukat (täytyy sanoa, että jopa minä olin vähän skeptinen Lild-laadun suhteen, mutta kyllä net mukavalta jalassa tuntu). Ostin myös samaa sarjaa uuden urheilutopin ja urheiluhousut, mutta täytyy sanoa, että se toppi ainaki oli vielä niin tiukka, että julukisilla paikoilla se päällä en viitsi esiintyä iliman takkia terkuin korostaa kaikkia mahamakkaroita... Ja kuten kaikkien juoksupaitojen ongelma aina, yläkropasta ihan sopiva ja vielä vyötäröltäkin, mutta lantiolta kinttana. Eli siis rullautuu kätevästi juostessa lantiolta ylöspäin ja toppia saa olla kiskomassa koko ajan alaspäin, ellei tunge sitä juoksutrikoiden vyötärön sisälle. Jos toppi on lantiolta sopiva, se on vyötäröltä ja yläkropasta iso. Ja jos kyseessä on t-paita, se on keskivartalosta hyvä, mutta ottaa kiinni hartioista. Kun se istuu hartioista, keskivartalo hulumuaa tuulessa tai roikkuu liian pitkällä. Ongelma on tuttu myös ihan normivaatteista takeista ja paidoista sekä topeista. 

Haluan vaatemerkin, joka valamistaa XS/34 kokoisia vaatteita naisille, joilla on suhteessa muuhun kroppaan silti hartiat ja tissit, mutta kapea vyötärö ja sitten taas leviä lantio (ja jonkin sortin persekin).

Eksyin vähän aiheesta, ehheh. No mutta, juoksulenkin jäläkeen imukuppailin reisi-peba-lantio-maha -osaston oikeen innokkaasti ja tänään olisi vuorossa vielä yksi tämän viikon reeneistä. Aijon epätoivoisesti käyä huomenna vielä uuestaan puntarilla ja toivoa, että se näyttäisi ees 200 grammaa vähemmän. Ainahan sitä saa toivoa. :D No mutta, joka tapauksessa aijon myös rauhalliseen tahtiin ruveta tahkoamaan tuota juoksemista, niin ohan se jo kumma jos ei rupia jossaki näkymään. Jos ens viikon jäläkeen näyttää yhtä tuskasalta niin sitten pitää ruveta oikiasti miettimään, että mikä mättää.

Nyt kuitenki välipalaa naamaan ja kohta jääkiekkoa. Pitänee jossain jääkiekon erätauolla koittaa vetästä vattalihasreeni. Että tämmöstä tänne! Koska olen tänään juossut, en anna minkään masentaa. Vaikka lounaalla grillasin vahingossa mikrossa salaattiin menossa olleet kanasuikaleet ihan kivikoviksi ja en osannu käyttää sykemittaria sekä sotkin keittiön ensin aamulla puuron ohessa, sitten päivällä tehdessäni salaattia. Aivan sama!

I just can't rely on you.

Tuntuu, että edellisestä tekstistä on iäisyys aikaa ja niinhän siitä kyllä melekeen onki! 

Vietin pääsiäisen lomailemalla kotosalla, toinen kerta tälle vuojelle ja tuntui, että tuli ihan tarpeeseen. Pakkasin mukaan matkalaukullisen kamaa ja suuria suunnitelmia, mutta loppujen lopuksi päädyin viettämään suurimman osan ajasta kalsarit jalassa sohovalla. Kohokohdiksi voisin nostaa syömisen, nukkumisen ja saunassa käymisen. Sää oli vähän huono ja aikakin niin lyhyt, että ulukoiltua tuli aika vähän, lähinnä istuttua mummolan terassilla auringonpaisteessa juomassa kahavia. Hyvä niinkin. 

Loma loppui kuitenkin ihan liian lyhyeen ko maanantaina palailin täpötäyessä bussissa tänne päin ja olin loppujen lopuksi kymmeneltä illalla ja näläkäsenä ko susi kotona. Ruokaa ei juuri tietenkään ollut ja seuraavana päivänä piti painella kymmeneksi lipastolle. Huonosti nukutun yön ja edelleen jatkuvan niska-hartia-selekä -jumin seurauksena sain sitten tiistaina pitkästä aikaa migreenikohtauksen, sinnittelin edustamassa meijän asiantuntijaesitelmän palautetilaisuudessa Lennun viettäessä laatuaikaa kotona yrjön kanssa ja lopulta oli pakko skipata viiminen kandisemma.

Loppuviikosta kävin yhet harkat, terapioin, kävin yhellä luennolla ja korjattiin meijän aisantuntijaa eiku asiantuntijaesitelmää Leenan kans. Diat jäi vielä vaiheeseen ja ite esitys pitäisi hoijella maanantaina, kivasti ennen vappua alta pois. Nyt pitäisi vielä viimeistellä kandi lopulliseen palautettavaan kuosiin ja koittaa kirjotella logopedisen arvioinnin oppimispäiväkirjaa. Erkan tentistä pääsin läpi kolomosella, jee! Todistus ja  Enää onki sitten se psykan tentti eessä ja sitten pääsee taas tenteistä hetkeksi. Aletaan kyllä olla loppusuoralla muutenkin, terapiassa viijään viimisiä ja sitten on enää se loppuharjotteluinfo.

25 pojoa erkkaa ja ihan onnittelujen kera!

Ei enää hirviästi siis, kunhan jostain vaan nyt löytäisi jotain puhtia tähän hommaan. Kandin korjaaminen on ihan äärimmäisen ärsyttävää hommaa, miksei voisi olla niin älykäs, ettei tekisi kaiken maailman typeriä oikeinkirjotus-, pilkku- ja muita virheitä? Tai tyhymiä lauseita. Tällä hetkellä uunissa muhii myös ruoka, kinkku-vihannes-kiusausta vielä pariksi päiväksi, sitten alan pikkuhilijaa orientoitua ruokavalion kiristykseen. Tiistaina on kyllä vielä meijän kandin kaatajaiset (olettaen, että olen korjannut ja palauttanut sen :D) ja vappunakaan tuskin tulen pysymään ruokalistassani, mutta tulin siihen tulokseen, että voin silti alottaa viikon hyvin ja pyrkiä minimoimaan damaget. Vappuna voisi toki myös koittaa tehä järkeviä asioita, kuten kalibroida käyttöön uuet sykemittarit ja näin.

Tänään ja muutenkin nyt viikonloppuna aattelin myös kahden ja puolen viikon mittaiseksi venyneen reenitauon jäläkeen uskaltautua koittamaan punttien heiluttelua. Selekä ja muu roppa ei tunnu enää niin jumilta, että pakko uskaltautua vihdoin liikkeelle. Tilanne on lähes katastrofaalinen, oon onnistunu tuossa tauon aikana myös syömään päin sitä ittiään ja keräämään sellaisen nestepöhön keskivartaloon, että oksat pois. Kevyesti käytiin tänään reippailemassa vajaan neljän kilsan lenkki, surullista sinänsä, että se on edelleen parasta, mihin tällä jalalla pystyy. No, onneksi on nyt kesärenkaat pyörässä, joten ei ko polokemaan.

Vituttaa tämä reenitauko, mutta minkäs teet, ko joskus tarttee lepoa ja viikko ei sitten riittänytkään. Ruokaa ei silti olisi tarvinnut ahtaa kaksin käsin naamasta alas, eikä varsinkaan kyseenalaista evästä, kuten suklaata. Tai olisinpa ahtanu sitä edes kohtuullisissa määrin. Ja muutenkin pitänyt kiinni ruokailurytmistäni. Muttako ei. Mitä huonommin meni, sitä väsyneemmäksi tulin ja sitä vähemmän kiinnosti. Hirveä kierre. No, ehkä mitään peruuttamatonta ei oo päässy tapahtumaan. Pitää tänään taas tarttua imukuppiin ja heilutella vähän sitä, josko tuo nestepöhö siitä vähän laskisi. Jatkossa aijon myös pyrkiä kuivakuppaamaan sen kerran päivässä, jotta saataisiin tämä homma taas kunnolla liikkeelle. Tilasin tänään myös lopultakin Hyvinvoinnin tavaratalosta kauan himoitsemiani superfoodeja antamaan potkua tähän hommaan. Ostoskoriin tarttui maca-jauhetta, optimsm:ää ja vihertabletteja, joissa oli mm. spirulinaa ja klorellaa.

Uskon, että nuot superfoodit on ainaki semmonen henkinen buustaus, jos ei mitään muuta.

Mutta nyt ruokaa kohti suuta, että jaksan sitten tarttua reeniin. Heti kun tekee päätöksen siitä reenistä, tulee jo palijon parempi olo. Huomattavasti vähemmän mielialaa taas kohentaa se, että sunnuntaina pitäisi varmaan käyä siellä puntarilla... Iiks, en oo teheny sitä miesmuistiin ja vähän hirvittää, että millaista lukemaa se näyttää. Mutta ei se auta. Palataan kun keritään, tämä oli nyt tämmöne sekametelisoppa ja sekameteli soppaa on varmaan tarjolla sittenkin ko taas tähän koneen äärelle jaksan laskeutua seuraavan kerran.

Tuun sivuttain ovesta, muuten hajoo karmit.

Sunnuntaiaikaansaamattomuus.

Haluaisin taas tehä kaikkia muuta paitsi opiskelujuttuja, minua ahistaa erittäin kiireinen ensi viikko ja haluaisin olla jossaki ihan muualla ko täällä. Huoh.

Ei siis ensinkään semmonen olotila, jossa kiinnostaisi kirjotella mitään urheilusta tai terveellisistä elämäntavoista. :D No, kirjottelen nyt kerranki ko kuitenkin vähän lupasin.

Eli joo, tänä aamuna kävin kuukauen sporttiputken jäläkeen puntarilla ja mitoin itseni, ja täytyy sanoa, että eipä niissä mitään ihimeellistä ollu tapahtunu, paitsi että paino oli puolitoista kiloa enemmän ko aijemmin. Mitat oli siis ennallaan mutta lihasta se 1,5 kiloa tuskin kuitenkaan on, eli ehkä vähän on nestettä ropassa. Tuli syötyä kyllä hieman suolaista evästä ja ko kelit ei oikein ole ollu kohillaan ja aikaki vähän kortilla, ei oo hirviästi tähän viikkoon tuota lenkkeilyä mahtunu, joten syytä voi hakia varmaanki jostain sieltä. Tai eilisen reenistä. Mistäpä tuota tietää, mutta koska paino ei ollu mikään juttu tässä nyt tällä hetkellä, en jaksa ressata asiasta. Vähän täytyy kuitenki kattoa tuota ruokavaliota, ettei tuo syöneeksi liikaa kuitenkaan.

Mitään maatakaatavan ihimeellistä ei siis oo ilimassa, homma jatkuu ja näin, eli pyrkimyksenä tehä kolome reeniä viikossa ja siihen päälle lenkkeillä ainaki vähintään kahesti, mielellään toki niin usein ko huvittaa ja kerkiää. Eikä muukaan urheilu tietenkään pahasta olisi, ei vaan oikein aika taho riittää mahottomiin ja esimerkiksi sukset on taas ihan poissulijettu juttu ko on niin surkiat ilimat. Reenit on kulukenu nyt ihan kivasti etenkin palakkarin astuttua kuvioihin, oon saanu pistää lisää painoja ja lisätä toistomääriä, että saan toivottavan lopputuloksen eli kunnon tuntuman reenattavassa paikassa. Tosin minulla oli tuon tangon kanssa pieniä ongelmia, mietin muun muassa että on se perkele kumma ko ei hauiskäännöt meinaa millään luonnistua näin pienillä(kään) painoilla, kunnes mieheke ystävällisesti valaisi minua, että ookko muistanu laskia tangon mukaan. :D No minähän sitten pätevänä tyttönä että en, ko eihän tämä paina palijon paskaakaan, tämmöne alumiinitanko. Yhdessä tuumin päätimme sitten punnita tangon ja yllätys yllätys, loppujen lopuksi se painoi jopa kokonaiset kolome kiloa, mikä tuli minulle kyllä ihan puun takaa. Toisaalta ihan positiivista, koska oon kyykänny isommilla painoilla ko mitä oon luullu. :D

Tarkoituksena olisi saaha jalat paremmalle tolalle (veikkaan vaan, että näitä koipia saa aika kauan kyykätä ja muuta, ennenkö jotaki tapahtuu etureisiä lukuunottamatta), keskivartaloon vähän lihasta (tai sanotaanko, että net surkiat vattalihakset, jokka on jossaki tuolla piilossa, vähän paremmalle mallille) ja yläroppaan muotoa käsiin ja olokapäihin. Tietenkään myöskään näkyvät muutokset esimerkiksi selässä tai muualla ropissa eivät olisi ollenkaan pahitteeksi, mutta ihimeitä lienee turha tavotella. Olisihan se kiva, jos mahassa olisi muutaki ko makkaroita ja farkuissa vähän täytettä pakaran kohalla, mutta mennään nyt ihan rauhassa etiäpäin. Terve, vahava keho, jossa ite viihtyypi niin, että jaksaa tehä asioita, oisi kuitenki se ykkösjuttu ja siinä ollaan ihan hyvällä mallilla, muu tulee sitten sivubisneksenä. Haluan olla se ihiminen, joka jaksaa urheilla ja jolle se urheilu on osa jokaviikkoista elämää ihan luontevasti ja niin, että siitä nauttii.

Jäniskevennys! Ai että webbikameralla on heleppo luua illuusio lihaksikkaasta käjestä. :D

Miksi mulla alakaa soija päässä tätä kuvaa kattoessa se Smurffien Pattismurffi? :DDD Yhtä vakavasti otettavaa pullistelua...

Mulla on joku pakkomielle näihin "pullistelen-olematonta-hauistani" -kuviin. Mutta on siellä käjessä ja olokapäässä sekä rinnassa ja yläropassa muutenkin ehkä jopa tapahtunut jotain.

Ruokavalion pyrin piettämään perusterveellisenä niin, ettei haittaa vaikka välillä vähän syö pitsaa ja pullaakin (kerta tein niin hyviä gluteenittomia korvapuusteja, prkl!) Tiiän kyllä, että oma heikko kohtani on se, ko pakkasessa on pullaa ja muffinsseja, mutta ei kait se auta ko koittaa elää järkevästi. Tykkään liian palijon leipomisesta ja ruuanlaitosta voijakseni kieltäytyä kaikista herkuista. Eikä se tosiaankaan ole tarkotuskaan, vaan se, että pysyisi eväät ja kulutus balanssissa, eli ei kumpaakaan liikaa vaan sopivasti molempia. Tänään tehtiin kanaa ja wokkivihanneksia sekä salaattia ja huomenna meinasin pyöräyttää salaattia ja falafel-pyöryköitä kermaviilikastikkeella. Ja edellisestä kerrasta viisastuneena en ehkä lyö kaikkia pyörykkäaineksia kerralla tuohon huipputehokkaaseen blenderiini, vaan muussaan kikherneet ja muut osissa...

Lisäksi pyrin tekemään imukuppihierontaa suht säännöllisesti, jotta pysyypi nesteet liikkeellä ja toisaalta esimerkiksi jalat palautuu paremmin reenistä. Ja saapahan nuilla jumitki niskahartiaseu'ulta aika hyvin auki. Miinuspuolena tosin mustelmat niskassa ja hartioissa, joita en ees ite huomannu ennenkö J huomautti niistä. Olihan net kyllä kieltämättä aika karun näköisiä. :D

Tässä maatessani tuun nyt kyllä hieman katumapäälle, etten jaksanu lähtiä lenkille, muttako kohta alakaa se jääkiekko niin sitten ei enää kerkiäkään. Olisi saattanut auttaa tähän "aivot toimii puoliteholla enkä jaksa tehä mitään" -jumiin. Oikiasti pitäisi varmaan vaikka kirjottaa kandia tai lukia tenttiin ko ens viikon aikataulut tulee olemaan aika tiukat, mutta en vaan nyt millään jaksa.

Tekisi mieli suorastaan olla hieman todellisuuspakoinen. No mutta, sitä jääkiekkoa nyt. Jos se menee huonosti niin sitten voin lähtiä vielä sinne lenkilleki. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Ja ai niin, loppukevennys. Tästä vois tulla vaikka meikän reenipiisi.

Erittäin hyvä ellei täydellinen.

Kauhia tarve avautua koko ajan. Meinasin tehä sen raakasuklaasepostuksen, muttako en millään jaksa nousta ja hakia kameraa sekä piuhaa, niin enpäs teekkään. 

Oon liian kiireinen tämän näkkärini ja pakuriteen kans. 

Haha. No joo, tosissaan. Tein tuossa yli varmaan kuukauen tauon jäläkeen kunnon reenin ja täytyy sanoa, ettäkö tiputin painoja ja toistoja edellisestä kerrasta (joka sekin oli sellainen "tiputan painoja ja toistojen määrää ko en oo reenannu kunnolla aikoihin" -reeni), tuli semmone olo, että näin pohojalla ei voi ees olla. Mutta sitten mietin, että ainut keino miten täältä pääseepi pois on reenata. :D Ja tein reenin kunniakkaasti loppuun, varsin pienillä painoilla. Ei ollu mikään hikirääkki, mutta ei sen semmone pitäny ollakaan. Vaikka kieltämättä mietin, että sillon viimeksi, ko olen tosissani nauttinu reenistä, se pohojasi juurikin siihen, että hiki valu ja tuntu.

Mutta eiköhän tällä mennä sitä kohti taas. Seuraava reeni on jo varmasti parempi. Ko vaan sais tehtyä sen seuraavanki. Kumma kyllä, ettäkö tein raskaan työpäivän ulukona, jaksoin reenata, muttako istun pitkän päivän lipastolla, haluan vaan kuolla. Sisähommat ja istuminen ei sovi kenellekään. 

No, hauskintahan tässä nyt on sitten se, että mulla on varsin messevä olo varsinki, ko tein tuossa kuivakuppauksen reenin päälle suihkussa. Miten sen vois muistaa aina ko ei millään jaksattais, että sen jäläkeen, ko saa urheiltua, on palijon parempi olo? Että met reenataan siksi, että sen urheilun jäläkeen tulee hyvä olo. 

Tää ei voi olla näin vaikiaa ja siltiki tämä on. Perkele. Kirjotanko jääkaapin oveen lapun "reenaat siksi, että sen jäläkeen tulee hyvä olo." ? Auttaisko se?

Joo. J oli ostanu mulle Lidlistä leuanvetotangon, että jonakin päivänä jaksaisin vetää yhen leuan. Tosin ensin pitää kattoa, että saako se sen johonki kiinni. :D Onneksi meni tuolla ulukonaki nyt se pakkanen persiilleen, oli ihan eri maailmasta polokia Prismaan ja kämpille ko ei ollu ko jotaki kymmenkunta astetta pakkasta. Ilimat vois jopa olla niin kivat, että saattaisi vaikka kiinnostaa lähtiä lenkille. Sais pysyäki tuossa kympin pinnassa tuo pakkanen nyt niin se oisi oikeen soppeli talavikeli.

Pitäisi yrittää nyt ainaki viikon ajan tehä tuota kuivakuppaustaki, ko tuntuu, että reisiin on iskeny imperiumin vastaisku ja selluliitti strikes back. Varmaan ei loppuvuojen ruokavaliolla ja ylettömällä istumisella oo mitään tekemistä asian kans. Onneksi tiiän, että ongelma on korjattavissa liikunnalla, ruokavaliolla ja imuuttelulla. 

Eikä voi mennä ees sohovalle makaamaan ko nakkasin sohovatyynyt yöksi partsille. Oon tänään myös aamulla ennen lipastoitumista pyyhkiny pölyt (kyllä, taas, edellinen kerta oli jotenki epäonnistunu ko ukkeli totesi kolome päivää siivouksen jäläkeen "täällä pitäisi siivota ko on niin pölyistä", johon minä että KUULEPPA) ja mopannu kotiu'uttuani lattiat. No, on se tosi, ettei se siivous oikein tunnu missään jos ei moppaa lattiaa kans ja ko nuot matot oli yön siellä pakkasessa, on palijon raikkaampi fiilis nyt. Ja nyt tosiaan net pöytäliinat, tyynyt, päiväpeitto ja viltti sekä sohovan irtoavat osat sai painua yöksi ulos. 

Pitäis pikkuhilijaa siirtyä laittamaan aamupalaa valamiiksi ja muuta tämmösiä juttuja, että jaksais taas aamulla kaheksalta olla kuuntelemassa Masaa. Pitäis muutenki ruveta heräämään joka aamu varttia vaille seittemän, että pysyis tuo rytmi ja tatsi tähän hommaan ja maha pysyisi vauhissa mukana (meikäläisen ropan ehkä hitaimmin heräävä osa). Ja muutenki ko pitäisi alakaa pukeltaa sitä kandia huomisen ohojauksen jäläkeen. Joo, eiköhän tämä tästä taas. Nyt alakaa lopultaki olla kehissä sitä uutta energiaa, mitä oon kaipaillu. 

Ja hei, voitteko uskoa, meikäläinen täyttää kokonaiset kaksikymmentänelijä vuotta jo ens viikolla! Hullussa, onpa tämä tammikuu menny nopiaa, yleensä se kestää ainaki kaks kuukautta. 

Mutta nyt tuorepuuron väsäykseen, kattellaan.

On kuin puuttuisi siunaus sen.

Viikon elämäntapa- ja terveyspläjäys, jossa käyään läpi suurin piirtein kaikki ruokavaliosta liikunnan kautta tukeviin keinoihin, olokaatte hyvä.

On taas tullut aika hieman summata tätä jokseenkin laiskasti edennyttä elämäntaparemonttiani, jota on muuten jatkunut jo yli kolome kuukautta. Oikiasti net kolome kuukautta ois tullu täyteen jo viime viikonloppuna, mutta koska olin reissuillani, en saanu aamupainoa ja mittoja, joten päätin säästää sen seuraavaan viikonloppuun vasta. Ja sitten ite asiaan.

Paino: 53,0 kg 51,9 kg 50,5 kg 49,9 kg 49,4 kg

Lantio: 86 cm 84 cm 84 cm 84 cm 82 cm
Vyötärö: 65 cm 63 cm 62 cm 61 cm 60 cm

Rinnan alta: 75 cm 74 cm 71 cm 71 cm 71 cm

Reidet: 55 cm vas. 52,5 cm, oik. 53,5 cm vas. 51 cm, oik. 51,5 cm vas. 51,5 cm, oik. 52,5 cm vas. 50,5 cm, oik. 51,5 cm

HURRAA lantiolta on lopultakin lähteny senttejä! En tiiä tuon mitan tarkkuuesta, mutta kuitenki se oli vähemmän ko aijemmin! Tästä kertonee myös ehkä se, että vetäsin itepäisyyspäivänä yhet farkut jalakaan, joita en oo pitäny varmaan vuoteen. Tosin muistelin vasta jäläkeenpäin, että taisin kyllä vähän venyttää niitä tuolin selekänojalla, että en niin tiiä voiko tätä nyt laskia taisteluvoitoksi. :D Mutta ihan positiivista kuitenki se, että tulokset näyttää tältä, vaikka takana ei olekaan ihan pedantti viikko ja viikonloppu.

Ihan älyttömän hyvin ei siinä mielessä tosiaan ole kyllä menny, että oon syöny nyt viikon ajan aika palijon karkkia (vaikka oikiasti kuuluisi syyä vaan joulukalenterin suklaat :D) ja muutenkaan en oo enää herran aikoihin syöny täsmällisesti niin, etten söis yhtään herkkuja tai että hiilarit ois minimissä. Aivotoiminta ei ois varmaan kestäny sitä (siis hiilarittomuutta, iliman herkkuja niinki pärjää) ko oon muutenki ollu ihan jäässä viime aikoina. Oon myös juonu kahtena eri kertana yhdet saunasiiderit, ja aijoin juua eilenki, ostin jopa Stockalta ihanan lasipullossa olevan Magnersin ja mitäs kummaa, sitten en halunnutkaan juua sitä. Enkä tuota Crowmooria, jonka ostin itsenäisyyspäiväksi. :D Siispä päätin säästää Magnersin jouluaattoon. 

No mutta, pointti onki siinä, että ei olla veetty millään "dieetillä", vaan opeteltu normaalia syömistä, joka kantaisi läpi elämän. Kohtuutta. Ja oikiasti se on kyllä aika heleppoa, jos hetkeksi ees pysähtyy miettimään, että haluanko nyt oikiasti tämän suklaan tai pullan tai siiderin tai jonku, huomaa, ettei välttämättä haluakaan, mutta olis vaan ollu ottamassa sitä kuitenkin. Koska tavat on niin pinttyneitä, että kahavin kans pitää mutustaa jotain ja saunan jäläkeen voi ottaa saunasiiderin. Minulla tuli eilen ainaki ihan rehellisesti paha olo, ko testasin yhtä joulujuttua, johon liitty karkkia ja muuta ja tuli sitten napsittua muutama karkki siinä samalla ko tein tätä koetta. Alako öklöttää kaikki se sokeri ja muu, mitä oon tässä viikonlopun aikana syöny. Hyvä, tulee siis rajat vastaan eikä putki jää päälle. 

Niinpä pistin sitten illalla ennen saunan lämpiämistä urheiluksi ja tein meleko säälittävän lyhyen reenin selälle, rinnalle ja olokapäille sekä siihen päälle pienen vatsareeniin vaan tajutakseni, että meikäläisen vatsalihakset nyt vaan on ihan paskat ja niille olis pakko alakaa tehä jotaki. Systemaattisesti aina jotenki välttelen niiden reenaamista, ko se ei vaan ole kivaa. Muutenki on taas vierähtäny pari viikkoa niin, ettei oo tullu reenattua eikä muutenkaan harrastettua muuta ko hyötyliikuntaa. Hyväksyn sen, etten aina jaksa, mutta en sitä, että olisi ollut mahollisuus reenata ja en vaan saanu aikaseksi.

Pitäisi olla reippaampi. Jos tänään kävisi lenkillä ja yrittäisi tässä suht aamusta reenata jalat, niin tulisi sitten tällekin viikolle vähän urheilusuorituksia. Ainuana positiivisena asiana voin sanoa sen, että oon kuitenki kaikesta huolimatta jaksanu venytellä aika hyvin ja estäny sillä ahistavia niska- ja hartiaseu'un jumeja, vaikka hieronta olisikin poikaa kyllä.

Ja positiivisia vaikutuksia olemukseen ja painoon sekä kenties mittoihinkin tuo se, että eilen tein saunan yhtey'essä imukuppihieronnan itelleni. En koskaan saanut veettyä sitä kuuria loppuun asti juuri sellaisena kuin olisi pitänyt, mutta tulin siihen tulokseen, ettei meikän oikiastaan tarvikaan. Tämän hetkinen jalakojen ulukomuodon ero verrattuna aloitushetkeen on huima. Ja meikäläisen mahakin on littanampi kuin ehkä koskaan. En tee kuppausta enää säännöllisesti päivittäin, mutta yritän muutaman kerran viikossa jaksaa, koska siitä tulee tosi mukava olo ja kun aijemmin aloitin reisien imuuttelun tosi varovasti, voin nykyään lintata koko kupin ihan täysillä kiinni reiteen, eikä imu siltikään tunnu enää miltään. Lähinnä tosiaan vaan mukavalta. Aijemmin olisin itkenyt verta moisesta. Eli mitä voimme päätellä tästä: ei selluliittiä, tai hyvin vähäisissä määrin! Koska imuuttelu sattuu juuri siellä, missä sitä sellua ja ylimääräistä on. Ja tämä imuuttelu on myös siitä loistava juttu, että jos tulee nautittua suolapitoista evästä ja eleltyä ja oleiltua niin, että roppiin kertyy nestettä, on kuppailun avulla äärimmäisen heleppoa normalisoida tilannetta. Eli ei muutako käsittelee reidet, peban ja vatsan ja tarvittaessa vaikka jotain muutakin vielä (max. 20 minsaa) sekä muistaa nauttia runsaasti vettä (koska alakaa janottaa) ja takaan, että jonkun ajan päästä alakaa pissattaa ko nesteet ja kuonat lähtee liikkeelle. Minulle kävi eilen juurikin nuin, että heräsin yöllä siihen tunteeseen ko suu on aivan kuiva ja siltikin pitää lähteä myös vessaan. Tämä toistui usiamman kerran ja vaikka se häiritteeki nukkumista suunnattomasti, olin silti lähinnä vaan tyytyväinen, ko tiesin että aamulla nestepöhö on tiessään.

Summa summarum, suosittelen siis kuivakuppauksen tai imukuppihieronnan kokeilemista kaikille, joilla on haaveissa pudottaa painoa tai päästä eroon selluliitistä. Ko net yhistää liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin muutenkin, tuloksia tulee. Itessäänhän tämän menetelmän avulla ei "laihu", mutta ko ylimääräset nesteet lähtee liikkeelle ja poistuu, toimii se hyvänä potkuna painon pudotukselle ja tukee prosessia. Sekä sellua tämä ainaki meikällä on todistettavasti auttanu hävittämään. MUTTA, korostan, yksinään tällä ei välttämättä ole niin suuria vaikutuksia, tai en tiedä ko en ole pelekkää kuppausta käyttäny, vaan se toimii terveellisten elämäntapojen tukena. Eli terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, liikuntaa ja vähemmän esimerkiksi alkoholia. Ja jos oletta epäileväisiä, niin ottakaa niitä inhorealistisia valokuvia vaikka omasta pebastanne ja olemuksesta yleensä. Net auttaa huomaamaan muutoksen ja pitämään pään kärryillä siinä mitä tapahtuu, sekä silloin ko tapahtuu valtavia suht lyhyessä ajassa että myös silloin, ko tehdään pienempää fiksausta. Ja net inhorealistiset valokuvat useimmiten myös lopettaa sen oman kropan suhteen todellisuuskielteisyyessä elämisen.

Huh, tulipahan taas sepustus. Loppukaneettina voin sanoa vielä sen, että kantsii myös olla ittelleen armollinen, eikä tuijottaa aina niitä asioita, mikkä on huonosti. Ite oon tässä tappanu sitä viimistä kiloa ja teheny siitä niin suuren numeron, että oon unohtanu kattoa kaikkea sitä, mikä on jo varsin mallillaan. Rakastakaa ja arvostakaa ittiänne siis kuitenkin sellaisina ko ootte, ja puhukaa ittellenne kauniisti. Hyväksykää net asiat, joille että voi mitään ja tehkää kehostanne hyvä paikka olla.

Minä kysyn, saanko luvan, sinä nyökkäät, sinä nyökkäät.

Keskiviikko, mikä ihana lumisajepäivä!

Minulle asennetiin käteen eilen ehkäisykapseli, ko edellinen käyttämäni yhdistelmäehkäisy alias Nuvaring -renkaat osoittautuivat pitkässä juoksussa netkin meikäläiselle sopimattomiksi, kuten e-pilleritkin aijemmin. Koska myös hiljattain tajusin, että yhdistelmäehkäisy ja aurallinen migreeni ovat no no -kombinaatio (oikiasti, miten voit käyttää yhdistelmäehkäsyä monta vuotta, iliman, että kukaan tulee kysyneeksi moista asiaa?), oli keltarauhashormoniin siirtyminen oikiastaan ainut vaihtoehto. Kierukkaan en vielä halunnu ja pillereitä en muistaisi/jaksaisi napsia, joten päädyin testaamaan tätä kapselia sitten.

Tehoa riittää kolomeksi vuojeksi, aijemminkin voi ottaa pois jos haluaa ja hintaa tuli kertaostona semmone 189 euroa, eli tullee pitkässä juoksussa huomattavasti halavemmaksi ko esim. nuot meikäläisen renkaat, jokka kustantaa kolomelta kuukau'elta about 46 euroa. Haittoja ei kauhiasti pitäisi vuotohäiriöitä lukuunottamatta olla (en pistäisi pahaksi, vaikka meikän menkat häviäisi kokonaan, jatkuva tiputtelu ei niin kauhiasti kiinnosta, mutta katotaan nyt), vaikka kyllä siellä paketissa näytti lukevan kaikkia lihomisen kautta laihtumiseen, finneihin, kutinoihin ja haluttomuuteen. :D 

Laittaminen ei puudutusta lukuunottamatta tuntunut laisinkaan ja puudutuskin oli lähinnä hetkellisesti epämiellyttävä pistos, niinkö rokotus tms. Sen jäläkeen en oikiasti havainnu mitään, avustamassa ollut terkkarikin nauroi, että ei taija pahemmin sattua ko ainaki näytät niin rauhalliselta ja sanoin, että ei kyllä tunnu yhtään mitään. Homma oli nopiasti ohi ja nyt jäläkeenpäin käsi on ollut hieman kipiä. Käteen jäi laittamisesta pienenpieni reikä, jonka kastelemista pitää välttää pari päivää. Mustelmaakin vähän pukkaa ja käsi on tosiaan vähän kipiä, mutta siinä kaikki tältä erää. 

Sen verran käskettiin kuitenkin välttää hikoiluttavaa liikuntaa ja urheilusuorituksia, että jätin sitten tänään väliin jalakareenin, jonka oisin kyllä enemmän ko kovasti halunnu tehä. Käsi tuntu kuitenki ärtyvän imuroimisestakin jonkin verran, että aattelin olevan parempi kattoa ko katua. En varmaan uskalla kyllä reenailla ollenkaan tällä viikolla, sääli sinänsä, ko oisin kyllä kovasti halunnu. Ja koska ulukona tulee lunta suurin piirtein vaakatasossa, oonkin tänään pyöriny lähinnä keittiössä. Keitin ruuaksi hernekeittoa ja kruunasin sen pannukakulla sekä omenapiirakalla. 

Hernekeitto

pussillinen kuivattuja herneitä (huuhtele ja liota 2 litrassa vettä yön yli)

350-500 g palvikinkkua (tai muuta sianlihaa)

1 sipuli

2 tl suolaa

½-1 tl meiramia

muutama maustepippuri

Keitä herneitä liotusvedessä pienellä teholla noin tunti, lisää hienonnettu sipuli, jatka keittämistä vielä vähintään tunti. Noin puoli tuntia ennen valmistumista lisää pilkottu palvikinkku ja maustepippurit. Jos käytät kypsentämätöntä sianlihaa, lisää se keittoon kypsymään samaan aikaan kuin sipuli. Lisää tarvittaessa vettä ja mausta valmis keitto suolalla sekä meiramilla.

Vaikka oonki sitä mieltä, että paras hernekeitto tulee leivinuunissa kypsyttämällä kinkun luusta, käy tämäkin tällaisen kylymän päivän lämmikkeeksi ja on ehottomasti parempaa ko mikään purkkiversio. Sähköuunissa hauduttaminenkin onnistuu, tällöin keitto valamistuu melekeen ittekseen, kunhan muistaa välillä tarkistaa, ettei se pääse kuivahtamaan.

Gluteeniton pannukakku

4 dl glut. jauhoja (Sunnuntai)

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

8 dl maitoa

2 munaa

50-100 g voita tai margariinia sulatettuna

Yhdistä maito ja kananmunat, lisää kuivat aineet ja lopuksi sulatettu rasva, sekoita hyvin. Anna turvota hetki ja paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Olin vähän jännässä sen suhteen, että mitä tästä tulee, ko gluteenittomat vohovelit ainaki tarttuivat vohovelirautaan tehokkaasti, mutta tämä maistui ihan tavalliselle pannukakulle ja oli erittäin hyvää, suosittelen. Ohjeen tiesin kyllä hyväksi, sillä olen ruukannut tehä tällä pannaria aijemminkin, mutta vehenäjauhoista. Herkuttelin hernekeiton päälle parilla palaa tätä mansikkahillon kera. Kotipolttoinen hillo oisi kyllä kruunannut kokonaisuu'en, nyt jou'uin tyytymään siihen kuuluisaan äitien tekemään.

Sen verran tuhti olo tuli siitä toisesta palasta, että täytynee kuitenki lähtiä käymään iltalenkillä, jos tuo lumisaje tuosta vaikka vähän rauhottuis iltaa kohen. Omenapiirakan tein tällä mustikkapiirakan ohojeella, paitsi että luonnollisesti korvasin mustikat omenoilla (jotain kotimaisia) ja ripottelin pinnalle sokeria ja kanelia. Omenapiirakan tein ihan vaan vehenäjauhoista, gluteeniton onnistuisi varmasti vaan vaihtamalla jauhoja. Ihan siksikin tavallinen versio, etteipähän tartte sitä itte syyä ko tässä on nyt taas oltu kuitenkin sitten löysällä linjalla syömisten suhteen tämäkin viikko (mietin, että kerta oon syyslomalla niin karjalanpiirakat, hyvä juusto, pala pannaria tai lasi viiniä ei voi tappaa). Yritän kuitenki pääasiallisesti syyä normaalisti, niinkö oon syönyki, mutta sallinut muutaman "herkun". Eli paino pysynee edelleen siinä 50,5 kilossa tämänkin viikon, mutta pysyköön. Mietin, että viikonloppuna voisi ehkä jopa tehä iteki jotain juustokakkua ja naatiskella siitä Irish coffeen kans, mutta saa nyt nähä. Loman jäläkeen pitää sitten taas ihan OIKIASTI kiristellä, ko on tuo jouluki tulossa. :D Vähän mietinki, että ei taija tämä syysloma mennä tiukalla linjalla, mutta eipä se elämä nyt _niin_ vakavaa ole.

Kuppaillu oon myöskin lähes joka päivä, eilen jätin väliin ko en oikein tienny passaako se tämän kapselin kans, mutta tänään aattelin taas kupata, ko enpä minä käsiä käsittele. Viime la ja su jäivät myös sattuneesta syystä välistä. :)

Että tämmöstäpä meikäläisen syyslomaan tänään, palataan taas!

I wish I could rewrite this story.

Seuraa taas semmonen oksennan kaiken sekalaisen tähän, tässä ja nyt -juttu. Eli voitais vaikka lähtiä liikkeelle siitä, että parin viikon liikkumattomuudesta kyrpiintyneenä (ehkä ja kenties?) heräsin maanantai-aamuna pirtiänä puoli seittemältä ja lähin pimeyteen postiautojen ja hilijaisuu'en keskelle aamulenkille. Ja bongasin ekat jouluvalot. Jokka osoittautui yllättäen aika hyödyllisiksi jouluvaloiksi, ko net pelasti meikät loppulenkistä eksymiseltä. Oli koko päivän ihan superonnistunut olo, joka kostautuikin sitten sillä, että illalla alako unettaa jo yheksältä ja ennen kymmentä olin jo sängyssä, mutta en jotenki kummassa nukahtanukaan ihan helepolla. Syytän naapurin koiraa, joka räksytti.

Koska eilinen lipastopäivä venyi taas miltein kuuteen (ex-tempore terapiademot on kivoja!), en sitten mitenkään päin enää eilen jaksanu jumpata, vaikka se suuri suunnitelmani oliki. No, tänään oon sitten teheny selekä-rinta-olokapäät -jumpan ja kihissy tyytyväisyyttä itteeni siihen liittyen. Vaikka lenkille en sitten taas jaksanutkaan enää. Yritin toki tänä aamunaki olla reippaana ylyhäällä jo ennen kukon pierua, mutta jostaki syystä se ei lähtenykään ollenkaan samalla lailla ko eilen ja tyydyin kääntämään kylykeä siihen asti, kunnes oli pakko nousta. Olin ajatellu jumppailla jo aamulla, mutta kävi kait se näinki.

Huomenna ois vuorossa kyykkäilyjä, saa nähä missä vaiheessa päivää toteutan ittiäni niitten suhteen. Kuppaillaki oon muistanu onnistuneesti jo kahtena (2) ! päivänä. Tänään tutkin reisiäni tuossa saunan jäläkeen peilistä ja täytyy todeta, että kyllä se sellu on vähenemään päin, kakkostyyppi on sekin nyt teheny jonkin sortin katoamistempun. Tosin siitä voi varmaan syyttää enemmän tätä meikäläisen naamatonta polokupyöräilyä ko kuppailua, mutta kyllä sekin on tässä apuna ollut. Ja aijon edelleenki vetää tuon kuppailukuurin loppuun ihan vaan periaatteesta. :D On sieltä vieläki varaa lähtiä.

Lisäksi sillä samaisella maanantain aamulenkillä koin oivalluksen meikäläisen jalan asennon suhteen (kyllä, voi kyllä, kannattaa todellaki kävellä tuolla mitä erikoisempien omakotitalojen välissä aamulla ennen kaheksaa ja kuunnella Britney Spearsin Work Bitchiä, alako ihan naurattaa se tilanne), joten olen taas elämästä ja urheilusta enemmän kuin innoissani. Asennon korjaamisen jäläkeen lähtiessäni polokemaan lipastolle pohje alako puolen minuutin jäläkeen huutaa apua, ko about viimiset kolome vuotta vapaavuorossa olleet lihakset joutui yhtäkkiä töihin. Mahtavaa, jalaka saattaa sittenki selevitä.

Mutta jottei tulisi liian "elämä on juhla" -henkistä päivitystä, täytyy siirtyä asiasta kukkaruukkuun ja siihen, että löysin makkariin aivan passelit jouluverhot ja nyt käyn hirviää kamppailua siitä, että tarvitaanko met makkariin jouluverhoja? Tässä netistä tilaamisen petollisessa maailmassa net verhot voisi tietysti aina tilata ja palauttaa sitten jos siltä tuntuu, mutta vähän niinkö _tiijän_, että jos tilaan net niin en palauta kuitenkaan. :D Paitsi jos net onki ihan huonot, niin sitten tietenki. Vaikiaa. Vois luulla, että kävisin eettisiä pohiskeluita siitä, että voinko tilata itelleni kengät tai vaatteita tai jotain, mutta eiii, minä pohdin jouluverhojen ostamista. Joskus oon itekki sitä mieltä, ettei ois pahitteeksi tarkastaa tuota lääkitystä. Sitten jos ostaa jouluverhot, ois niinkö ihan pakko saaha pari punaista tyynynpäällistä ja punainen pöytäliina. 

No, ehkä ei ole pakko, siihen nähen, että joululomaki alakaa aika aikasin, toisin ko viime vuonna, jolloin tsillailin Oulussa vielä 19. päivä joulukuuta. Sitä paitsi meen kyllä ensin äitin kaapille ja vasta sitten ehkä kauppaan. Joskus mietin, että liika harkitsevuus on kyllä suorastaan rasite. :D 

OKEI, tein tässä sovinnon itteni kanssa ja laitoin verhot tilaukseen, ko net oli alessa (ylläri!) ja normaalihintaisena en niitä ihan varmasti osta. Koska posti ja matkahuolto vihaa minua, katotaan nyt ensin, että päätyykö se paketti minne ja saanko sitä käsiini ees. Sitten voidaan miettiä, että minkälaiset net on ja mikä on kohtalonsa. Ja muita tekstiilejä yritetään löytää sitten syyslomalla äitin kaapista. 

No joo, tästähän tuli taas nyt semmone maailmaa muuttava juttu kyllä! Mutta tämmöstä tämä on meikäläisen kans aina välillä (eikä aina niin välilläkään...), ihime ko joku oikiasti jaksaa katella. :D

Ja hei loppukevennys, näin ekan lumipostauksen naamakirjassa ja menin varovasti kurkkimaan verhon raosta, josko täälläki olis tapahtunu jotain yllättävää sillä aikaa ko oon mököttäny sälekaihtimet kiinni sisällä, mutta mitä sitä hittoja! Vaikka ei sitä kyllä tartte oikiasti sataa vielä ainakaan ennen perjantaita, ko mullei oo pyörässä talavirenkaita... Mutta nyt alan suunnitella nukkumisjuttuja, joten adjö!

You'd better work bitch.

Ajattelin tulla tekemään näin aurinkoisen sunnuntain kunniaksi väliaikapäivityksen liittyen elämäntaparemonttiini, ennenkö lähen lenkille tuonne ihanaan auringonpaisteeseen. Elikkäpä turhiä selittelemättä, lyyän luvut tiskiin ja selitellään sitten. :D

Paino: 53,0 kg 51,9 kg 50,5 kg

Lantio: 86 cm 84 cm 84 cm
Vyötärö: 65 cm 63 cm 62 cm

Rinnan alta: 75 cm 74 cm 71 cm

Reidet: 55 cm vas. 52,5 cm, oik. 53,5 cm vas. 51 cm, oik. 51,5 cm

Eli joo, tässä on menny oikiastaan aika monta viikkoa välissä, iliman että oon ees mittaillu ittiäni, lähinnä vaan käyny sunnuntaiaamuisin puntarilla. Koska oon myös viettäny kaks viikkoa sairaana ja enemmän ja vähemmän surkialla liikkumisella, sekä ruokavaliolla, jossa on ollu aiempaa enemmän esimerkiksi leipää, ajattelin nyt tervehtymisen kunniaksi kuitenki päivittää tilanteen, josta lähetään taas liikkeelle. Paino on viimiset pari viikkoa pysytelly suurin piirtein tuossa samoilla huudeilla, mikä ei oikiastaan ole mikään ihime ottaen urheilujen vähyyden huomioon. Ruokavalio on ollu meleko normaali, mutta hiilareita on tullu syötyä enemmän ko normaalisti, samoin oon sortunu muutamaan satunnaiseen karkkiin ja muffinssiin sekä puolikkaaseen donitsiin. Kaakaota oon tosiaan myös juonu ja syöny leipää enemmän. Ja oon käyny kahesti Snellun pitsatorstaissa, voi minua! Muttako kummallakaan kerralla ei ollu oikeen parempaakaan vaihtoehtoa ja toisena torstaina oli pitkä päivä ja unohin eväät jääkaappiin. :<

Joo, näitä selityksiähän löytyy, meisillä oli myös menkat viime viikolla ja muutenki, mutta pitäisi kai kuitenki olla tyytyväinen, että paino ei sentään oo noussu, vaan pysyny samoissa lukemissa, mikä kertoo siitä, että ruokavalio on painon pitämiseen paikallaan siis ihan passeli. Sen aika vaan ei oo ihan vielä, haluaisin nitistää vielä varmaanki semmosen kilon pois. Kuten senteistä huomaa, niitä on lähteny kaikkialta, PAITSI lantiolta, jolta haluaisin niiden häippäsevän kaikista kipeimmin. Kokeilin tänään tavoitehousujani ja net mahtuu muuten jo ihan hyvin jalakaan, mutta net jenkkikset. Voi jenkkikset sentään. Olen tiedostanut niitten olemassa olon ja suhteellisen muuttumattomuuden alusta lähtien, ko net pieneni hieman ja jäi sitten tavallaan vähän niinkö jätättämään. Net minä haluan vielä tappaa! Muuten aletaan myös mittojen puolesta olla melekolailla maalissa. 

Ja sittenhän nämät mitat ja painot saa lyyä ihan (ei läskiksi, vaan lihakseksi) jos aloitan sen tehokkaan reenaamisen tässä kunhan rasva on saatu suht sopiviin lukemiin ja toisekseen, kunhan net puntit muuttaa tänne meikäläisen kans. Jos suunnitelmat ois menny putkeen, net ois muuttanu jo (paitti etten ois voinu reenata ko oon ollu kipiänä) mutta aina ei mee niinkö elokuvissa. Niinpä ens viikolla jatkuu taas reenailu lähinnä jumppamuotosena. Ja lenkkeily tulee mukaan kuvioon hyötyliikunnan osuuen ollessa pienentynyt huimasti aiempaan verrattuna. Tietenki myös ruokavalio kaipaa hieman kiristelyä, vaikka meillä nyt onki se PMMP:n keikka tuossa pe ja aijon kyllä juua muutaman siiderin yms., vaikken sitä herkkupäivää ehkä ole ihan ansainnutkaan.

Plus tänään on taas tarkotus korkata kuivakuppailu! Se jäi tosiaan kesken muuton ja sairastumisen ja kaiken tämän keskellä, mutta meinasin alottaa sen kuurin uu'elleen, eli kaksi viikkoa kerran päivässä, sitten kaksi viikkoa tehostetusti kaksi kertaa päivässä ja sen jäläkeen ylläpitovaiheeseen, jossa kuppailua tehään tarvittaessa pari kolome kertaa viikossa. Sitten jos ja kun saisin veettyä tuon läpi keskeytyksettä, voisin oikiasti kirjotella siitä enemmänkin, mutta ainaki tällä hetkellä meisin kokemus asiasta on, että toimii! Tai auttaa ja laittaa nesteet liikkeelle.

Mutta nyt lähen naatiskelemaan tuosta ulukoilimasta!

PS. Tein muuten kuivakuppaukselle ihan oman tunnisteen tuonne ja lisäsin sen aihetta koskettaviin teksteihin, mikäli jollain erityisesti kiinnostaa. 

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen.

Nukkumaanmenoaika jo koputtelis ovella, mutta aattelin ottaa hetken omaa aikaa, ko oon tullu puoli kahelta kämpille ja siitä lähtien teheny lähes nonstoppina opiskelujuttuja. Sitä ennenhän tein lipastolla terapiajuttuja. Näitten kans on vissiin oikiasti naimisissa, eikä homma tekemällä lopu, vaan jotenki kummallisesti tuntuu, että se vaan lisääntyy. Ruottin tehtävää en ees osannu tehä ja vasta hetki sitten saunassa muistin, että piti kattoa sitä info-kurssin tiedonhaun tehtävääki. Kuitenkin ittepintaisesti yritän pitää kiinni siitä ajatuksesta, että minulla on elämäkin. Eikä pelekkää opiskelua. Ja huomenna tarttee onneksi olla vasta kympiltä lipastolla, niin voi vaikka valavoakin vähän.

Mutta en nyt tullu valittamaan opiskelujen raivostuttavuu'esta (pienessä paniikissa täällä mietin, että missä välissä kirjotan teoriataustan ko sen tekemiseen on kovin vähän aikaa kun terapia on 2x viikko ja tuo muutto syö kivasti välistä yhen viikonlopun) vaan aattelin höpöttää urheiluista ja muista hetken. Joita ei siis ole tapahtunu, lukuunottamatta tietenkin joka aamuista ja iltapäiväistä helevettiä välillä kämppä-lipasto lipasto-kämppä. Voi kyllä, Oulu on aloittanut syksyisen tuulemisen, mikä entisestään lisää nuitten välimatkojen ihastuttavuutta. Ja ko uutuudenviehätys on haihtunu, ei jälijellä oo enää mitään muuta ko aamuista vitutusta siitä, ettei lipasto siirry Tuiran kohalle vaikka kuinka toivois ja välissä on aina se perkeleen nimensä mukainen Välivainio ja Puolivälinkangas... 

Mitään muuta urheilua en nyt ole kyennyt ees harkitsemaan. Ja annan sen itelleni anteeksi, sekä katson asiaa uusin silimin ja viisastuneena vaikka muuton jäläkeen. Tai sitten ko teoriatausta on valamis. Tai seuraavassa elämässä. Ikävöin kyllä jo puntteja, mutta onneksi sellaiset muuttaa pian kanssani saman katon alle. Kuppailut olen myös auttamatta joutunu siirtämään jäähylle, ko en yksinkertaisesti jaksa enkä kerkiä. Sillekin löytynee saumaa sitten muuton jäläkeen, koska tämän hetken prioriteetit on a) se perkeleen muutto, jonka eteen en ole teheny vielä mitään täällä päässä ja b) terapian paperityöt, jotka oon auttamatta priorisoinu myös muuton ohi ja tietysti sitten myös c) juoksevat opiskeluasiat, joita ei voi lyyä oottamaan hyllylle, vaikka mieli tekis. Paino oli viime puntaroinnissa 51,6 kg ja mitoissa ei ollu tapahtunu mainittavaa muutosta, ehkä sentti vyötäröltä, mutta suunta on hyvä ja oikia. Syömiset ei kumma kyllä ole lipastoa lukuunottamatta tuottanu juuri päänvaivaa. Vaikka nyt on toki se syksyn perinteinen suma menossa, ettei ees ehtisi lihoa vaikka yrittäisi. 

Muutenkin oon miettiny näitä juttuja ja tajunnut mm. sen, että itte tulee katsottua näitä paino- ja urheilujuttuja aina ulukonäkövinkkelistä, vaikka ensisijaista olisi tietysti miettiä omaa terveyttä ja hyvinvointia. Senkin kanssa ollaan kuitenkin menossa ihan hyvään suuntaan, tai itsestäni ainakin tuntuu siltä. Tasapainoiseen suuntaan, voisiko sanoa. Ehkä oivaltavinta tässä on nyt se, että vaikka tällä hetkellä en pystyisikään tekemään tätä juttua sata lasissa, ei se tarkoita, etteikö se oisi mahollista vähän myöhemmin, eikä minun siitä huolimatta todellakaan tartte luovuttaa ja lyyä hanskoja tiskiin.

Ehkä sekin auttaa, ko ei tartte kattella ja miettiä näitä juttuja ihan yksinään. Ainakin se auttaa jaksamaan tätä opiskelemista. Se jotenkin vaan konkretisoi sitä, että tällä raatamisella on joku pointti. Ja auttaa irtautumaan hetkeksi ko pää on kiehumispisteessä ja tekisi mieli itkiä. Antaa valoa tunnelin päähän ja todistaa sen, että kyllä sitä elämää on opiskelun ulukopuolellakin. Ja oppiipahan tässä perkele arvostamaan niitä pieniä hetkiä, ko ulukona on pimiää ja päivän päätteeksi istut saunassa ja tekisi mieli jäähä sinne makaamaan. Ihana, että tulee pimiää. On rauhallinen ja turvallinen olo. Kotoisa. 

Ja meisi muuten sitten piettää kunnon joululoman. Ihanki varmasti. En niinkö viime vuonna. Kerään patterit niin täyteen ko ikinä osaan ja lähen sitten uutena ihimisenä kohti kevään koitoksia.

Tiiättekö, nyt on varmaan ihan pakko lähtiä nukkumaan. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Vähintä mitä ansaitsen, on ainaki kunnon yöunet. 

Hyvää yötä!

Trust me, I'll never let you down.

Perjantaita kaikille! 

Oon tässä ollu pari päivää niin touhuissani, ettei oo joutanu kirjotella. Siispä ajattelinki nyt ryhistäytyä ja perjantain kunniaksi paljastaa vähän kuivakuppaustuloksia! Jee, kaikilla jänskättää niin palijon, ettei mitään rajaa... Oon viime perjantaista asti siis joka päivä suorittanu tuon imuuttelun lukuunottamatta eilistä, ko käytiin semmone reilu 21 kilsan pyörälenkki iltasesta ja sen jäläkeen tuli sitten niin väsy ja migreenikohtaus niska-hartiajumin seuraksena, joten kuppailu jäi eilen välistä. Ja ennenkö ko ilimotan viikon tulokset, haluan painottaa, että oon tämän viikon aikana myös polokenu kolome kertaa lipastolle ja takaisin (3x16km), käyny lenkillä ja jumpannu, sekä syöny mahollisimman terveellisesti. Eli tuo kuppien kans imuuttelu ja runsas vedenjuonti on ollu vaan yksi osa-alue tässä kokonaisuu'essa. Mutta nyt painoon ja mittoihin:

Paino: 53,0 kg 51,9 kg !!

Lantio: 86 cm 84 cm
Vyötärö: 65 cm 63 cm

Rinnan alta: 75 cm 74 cm

Reidet: 55 cm vas. 52,5 cm, oik. 53,5 cm (eripari reidet :D)

Eli kyllä, onhan niitä kiloja ja senttejä lähteny ja se on ihan silimämääräisesti huomattavissa, ko olin viime perjantaina ihan turvoksissa. Mutta, läskiä net lähteneet 1,1 kiloa ja 9 senttiä (laskinko oikein??) ei valitettavasti ole, vaan ihan puhtaasti nesteitä. Mutta hyvä näinkin. Turvotukseni alla olin siis suurin piirtein niissä mitoissa, minkä kesän alussa saavutin. Silimämääräisesti en pakaroissa tai reisissa ole vielä huomannu suurempaa eroa, ko se kakkostyypin selluliitti luultavasti istuu hieman tiukemmassa, mutta ykkönen on kyllä ihan varmasti ollu vähenemään päin.

Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin. 

Ruokavaliossani oon suosinu naudanjauhelihaa, kanaa, kesäkurpitsaa, salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia, persikoita, banaania, kiiwejä, puolukoita, pinaattia, tonnikalaa, kananmunia, rahkaa, 2 % raejuustoa, 5% Polar-juustoa tai Aamupalaa, rasvatonta maitoa, pakuriteetä/vihiriää teetä, riisikakkuja, kaurahiutaleita, kaurarieskaa, kalkkunaleikkeleitä, soijajogurttia, erilaisia siemeniä sekä pähkinöitä ja goji-marjoja. Ainaski. 

Syön noin kolomen tunnin välein ja leipää oon pyrkiny syömään mahdollisimman vähän. Muutenki annokset koostuu lähinnä lihasta, kasviksista ja maitotuotteista, pastaa/riisiä/perunaa en oo pahemmin syöny. Poislukien toki lipaston, jossa gluteeniton ruoka tarjosi viimeksi pastavuokaa. Yliopiston lounas on aina vähän kompromissi. Kahavia oon juonu lähes ainuastaan aamulla, muuten tulee veettyä pitkin päivää teetä. Ja aika palijon vettä. 

Aamupalaksi oon vetäny joko perinteistä kaurapuuroa raejuustolla ja lisukkeilla, tuorepuuroa tai banaanilättyjä. Tuorepuuron saa kätevästi tehtyä edellisenä iltana oottamaan aamua (tosin kylymää puuroa on vähän outo syyä aamupalaksi :D) ja nuot banaanilätyt tuo vähän vaihtelua ainaiseen puuroon. Ja ovat tosi hyviä!

Tuorepuuron resepti:

1 dl kaurahiutaleita

1 dl maitoa/vettä/soijamaitoa

0,5-1 dl rahkaa/luonnonjogurttia

2-3 rkl marjoja/pähkinöitä/siemeniä

Nämät vaan kannelliseen rasiaan sekaisin ja yöksi jääkaappiin.

Banaanilätyt (tällä ohjeella kaksi isoa, yksi riittää ainaki itelle mainiosti aamupalaksi)

3 kananmunaa (jos tekee usiammin ko kerran viikkoon, kantsii jättää keltuaiset veke)

1 banaani

½ tl leivinjauhetta

kanelia

Hurauta tehosekoittimessa tai käsin tasaiseksi taikinaksi, paista pannulla tilkassa öljyä. Ite laitan lisukkeeksi raejuustoa ja lorauksen vaniljasoijajogurttia. Vaniljasoijajogurtilla on myös hyvä maustaa vaikka iltapalarahka, tämän hetkinen suosikkini on rahka vaniljasoijajogurtilla, raejuustolla ja kanelilla. Banaanilätyn kans marjat maistuu varmasti varsin hyvin, itte oottelen, että saan muuton myötä tuotua pakkaseen marjoja kotua. Puolukkaanki pitäisi ehtiä jossain välissä...

Ekan herkkupäivän oon aatellu pitää myös sitten muuton yhtey'essä, siihen asti jatkuu myös tämä tolokuton pyöräily. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollu mitään kauheita kiusauksia syyä jotain epäterveellistä, mitä nyt se ko äijä paisteli tuossa yksi ilta pakastepitsaa työyön ja nukutun päivän jäläkeen iltapalaksi. Kovasti oisi teheny mieli haukata pala siitä ihanasta rasvaisesta kinkku-salami-pepperoni -hässäkästä, mutta päätin sitten olla tiukkana ja maistamatta palaakaan. Tuntuu aika hyvin siltä, että aineenvaihdunta pelaa ja näläkä alakaa kurnia siinä kolomen tunnin välein, vaikka aluksi tuntui, ettei kolomen tunnin päästä ole ollenkaan vielä näläkä. Muutenki olo on hyvä, näläkää ei oo tarttenu kärsiä ja pahemmin ei oo vatsa kipuillu tai turvotellu. Gluteiiniton ruokavalioki tuntuu passaavan varsin hyvin, sillä gluteeniton pastavuoka ei aiheuttanu samanlaista oireilua, minkä tavallinen ois teheny.

Kaikenkaikkiaan fiilis on siis varsin hyvä ja näillä eväillä on hyvä mennä etiäpäin!

I'm going through changes.

Huh! Tämän syksyn ensimmäinen lipastopäivä ja myöskin hikinen polokeminen sinne ja takaisin takana. Meikän aineenvaihdunta on kyllä varmaan vähän buustissa ko tuntuu, että tätä hikeä irtoaa aivan litratolokulla. Ei puhettakaan, että normaalivaatteissa pyöräilis. 

Ruotsin kurssiin oli onneksi ihan kevyt lasku, ehkäpä siitäki seleviää hengissä. Hommaa kyllä varmaan riittää ja suulliset esitykset vähän jänskättää ottaen huomioon tämän meikän "Hej, jag heter Annariika!" -tasoisen ruotsini. Mutta ehkäpä net unohtuneet asiat alakaa kurssin myötä muistua mieleen. Kävin myös hakemassa opiskelijakorttiin uuen tarran OYY:n toimistolta, kalenterit ei olleet vielä tulleet (yhyy, en pääse täyttelemään luentoja värikoodattuna kalenteriin!) Käytiin lounaalla salaattibaarissa ja sitten polokasinki takasin kämpille. Huomenna terapia-info iltapäivästä, saa nähä mitä siellä seleviää. Ja sitten keskiviikkona vielä ruotsia ja meikän syksyn eka viikko on varmaankin siinä. Aamukasin ruotsit alakaaki onneksi vasta puoli yheksältä, joten keskiviikkoisin ei oo pakko nousta ihan niin aikasin, ko alunperin luulin.

Ei mikään hirviä alotus kyllä (tai no, riippuu siitä huomisesta varmaan aika pitkälle), paitsi että ko viimiset pari päivää on ollu mahtavan aurinkoinen keli, niin tänään totta kai sato sitten heti aamusta vettä. Tyypillistä. Plus että tuolla välillä oleva tieremppa ahistaa suuresti meikän hermoja, pitänee jatkossa kiertää se, ko kaivinkoneitten ja kuorma-autojen välissä pujottelu ei oo meikän juttu. Varmaan onnistun eksymään Tuirassa. :D Pikkusen myös ketuttaa se, että tosiaan yhen luennon takia pitää polokia se vajaa kasi sinne ja takaisin. No, jos ottais kuntoilun kannalta. NIINPÄ NIIN, NIMENOMAAN. 

Pääsimmekin tästä aiheeseen nimeltä uusi elämä ja dieetti. Oon joo ottanu fotoja, mittonu ja punninnu itteni, koska homma alako virallisesti eilen, mutta net kuvat oli niin hardcorea, että julukasen net täällä ehkä sitten, jos on jotain mihin vertailla niitä. :D Nolot mahamakkarat! Kuivakuppailussa otin varaslähön ja alotin sen jo viime perjantaina ja täytyy kyllä sanoa, että ainaki ilimeisesti nesteet on lähteny liikkeelle jatkuvasta vessassa ramppaamisesta päätellen, lauantaina erehyin kiduttamaan itteäni aika illasta ja vietinki seuraavan yön heräillen valehtelematta varmaan puolen tunnin välein jäätävään vessahätään. Ja mitä siihen kidutukseen itteensä tulee, niin ei se nyt niin kauhiaa kidutusta ole, aluksi tuntu, että pitää huutaa ääneen reisiä imuutellessa mutta nyt tuntuu enää lähinnä siltä, että se tehoaa (toivottavasti!) Hiki valuu ja janottaa, joten toivottavasti jotain tapahtuu. Mitään konkreettista en sinänsä oo huomannu vielä, paitsi että iho tuntuu siliämmältä ja on kosketusarempi (pakarat huutaa hallelujaa polokiessa).

Voisin kait minä laittaa tähän kuitenki painon ja net mitat, jokka mittasin lauantaina (toimittajan huom. rullamitalla, pitäisi ostaa mittanauha!)

Paino: 53,0 kg (sunnuntaiaamuna 52,5 kg, varmaan liukenin yön aikana puoli kiloa nesteitä, tai siltä se ainaki tuntu :D) jonneki nuille huudeille se nyt varmaan sijottuu.

Lantio: 86 cm
Vyötärö: 65 cm

Rinnan alta: 75 cm

Reidet: 55 cm 

Kaikkialla muualla, paitsi ehkä rinnan alla, on nuin viisi senttiä ylimääräistä, ja se on kyllä erittäin pätevien ja ammattitaitoisten tutkimuksieni mukaan puhasta löllöä. :D En muista valitinko jo, mutta tajusin tuossa äsken keränneeni takaisin net pari ylimääräistä kiloa, jotka kesän alussa nitistin pois. Toki net voi olla nesteitäkin aika pitkälle, joten olen kohtuullisen positiivisella mielellä. Eniten kuitenkin masensi tajuta meikän takapuolen alennustila, sekä se, että meisin juoksutrikoot ei mahtunu päälle. Tai mahtuhan net toki, mutta keskivartalosta kiristäen ja sen näkösenä, että net on liian pienet. Kuten myös suurin osa muistakin omistamistani housuista. Ja onko se nyt mikään ihime, jos normaaliin on tullut lisää se about viis senttiä. Mutta näistä ylimääräsistä senteistähän met pyrimmä nyt eroon.

Ruoaksi väsäsin muuten eilen tätä kesäkurpitsalasagnea (kattavat ohojeet ja kuvat löytyy linkin takaa, en jaksa alakaa keksiä pyörää uuestaan) ja täytyy sanoa, että se oli kyllä tosi hyvää. Suosittelen lämpimästi. MUTTA nyt lopetan tämän löpöttelyn tältä erää ja alan tiskaamaan ja touhuilemaan.

Dance for your man if you care.

Ihanan aurinkoista päivää kaikille! No olipas ällöpirtiä alotus. Oikiasti en tiiä onko tämä aamu nyt ollu niin kauhian kiva ko oon tänään heränny siihen, että selekää vihiloo säännöllisin väliajoin ja oon ettiny selän hierontaan käyttämiäni tennispalloja sukkahousun sisällä koko aamun löytämättä niitä. 

Ulukona on kuitenki niin komia ilima, että ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä ko on juonut aamukahavit ja syöny aamupalan kuistilla auringonpaisteessa samalla ko lukee päivän lehtiä. :)

Nyt istun juomassa pakuriteetä, jota tilasin kokeilumielessä Hyvinvoinnin tavaratalosta. Ei tämä ollenkaan pahaa oo, päin vastoin, ei oikiastaan maistu juuri miltään! Oon jo pitemmän aikaa halunnu ottaa pakuriteen kokeiluun, ko kaikki ympärillä on kehuneet sitä niin kovasti, mutta oon yksinkertaisesti ollu liian laiska tekemään asialle mitään. Kaikista pakurin väitetyistä terveyshyödyistä voitte googlailla ite jos kiinnostaa, en jaksa tässä alakaa listata niitä, ko niitä oli aika pitkä pätkä. Vaikka multa mettätalousinsinööri talou'esta löytyykin (ja metsurikin), niin päädyin silti hieman helepompaan vaihtoehtoon hankkia pakuria luettuani siitä, kuinka kova homma pakuri on käsitellä nautittavaan muotoon. Pakurihan on siis koivun pinnalla kasvavan sienen muodostama kääpä, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Jatkossa ostan varmaan purkin valamista pakurijauhetta, tulee luultavasti halavemmaksi ja on riittoisampaa ko tämä pussitee. Tosin tämä oli kyllä jo nelijäs kupillinen teetä tuosta samasta pussista, joten teepusseja ei kannate heittää roskiin yhen käyttökerran jäläkeen, vaan käyttää niin kauan ko väriä irtoaa.

Syksyn uusia tuulia silimällä pitäen tilasin samaisesta Hyvinvoinnin tavaratalosta myös Valmarinia, joka on tarkoitettu kai kehon happo-emäs tasapainon ylläpitoon? Tiiä häntä, mutta minulla se vaikuttaa närästykseen ja vattan väänteisiin (juurikin luultavasti neutralisoimalla nuita liiallisia happoja?) Ja viimeisimpänä, vaan en suinkaan vähäisimpänä, tilasin myös itelleni kuivakuppauskupit.

Ikisinkun ja Hikikinkun Jennyn innoittamana aloin suunnitella kuivakuppauskuppien hankkimista jo viime keväänä, koska kuten varmaan lähes kaikki naiset, minäkin kärsin siitä kosmeettisesta selluliitistä. Luullakseni opiskelujen ja bussilla kulukemisen myötä runsastuneen istumisen myötä ja toisaalta juoksemisen lopettamisen takia se on viime aikoina ollut lisääntymään päin tuolla meikäläisen reisissä ja kovasti palijon haluan siitä eroon. Lisäksi minulla on aina ollut se mahamakkara, josta jo aiemmin avauduinkin ja myös siihen aijon nuita ruveta testaamaan. 

Ja tokihan näillä voi myös lievittää erinäisiä lihaksien kiputiloja. Pitäisikin itte asiassa iskiä kuppi kiinni selekään ja kattoa auttaisiko se tähän särkyyn ko en tennispallohierontaa voi sattuneesta syystä ittelleni antaa... 

Kuivakuppauksen kautta päästäänkin siihen päivän pääaiheeseen, joka oli net syksyiset muutoksen tuulet. Oon koko kesän pohtinut näitä juttuja ja tullut siihen lopputulokseen, että ensinäkin meikäläinen siirtyy syksyn myötä ja syyskuun alusta kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota, koska vatsa on ollut taas pitkin kesää ihan mahoton ja vaikka minulta on se keliakia pois sulijettu, eikä oireet siihen varsinaisesti ees viittaakaan, vaan ärtyneen suolen oireyhtymään, on siinäkin suositeltavaa välttää kotimaisista viljoista vehnää, ruista ja ohraa. Kovin mielelläni en tätä päätöstä tee ja tosiaan pitkään olen tätä miettinyt, mutta jos se vaan helepotusta tuo tähän ainaiseen turvotukseen ja huonovointisuuteen, niin kaipa sitä on kokeiltava. Meisillähän on jo toki ennestään pitkä listä niitä ruoka-aineita, joita tulisi vältellä, ko net aiheuttaa naamatonta tuskailua tuon mahan kanssa (esim. sienet! voi vittu) ja löytyypi tuolta taskusta myös se laktoosi-intoleranssi. Joka on näin 23-vuotiaana alakanu ensimmäisen kerran oireilla niin, etten voi syyä enää ees tavallista jäätelöä! Koskaan ennen jäätelö ei ole aiheuttanu minkäänlaisia oireita, paitsi nyt. 

No, heleppo lopettaa jäätelön syöminen ko niitä vähälaktoosisia tai laktoosittomia vaihtoehtoja on niin vähän. Paitsi jos tekee jäätelöä itte, niinkö minä tein, kröhöm. 

Tästä pääsemmekin taas sitten siihen, että ruokavalion muutoksen myötä aijon haastaa itteni myös muutenkin eräänlaisen dieetin tiimoilta. Eli syyskuun alusta alakaen aijon myös olla syömättä herkkuja ainakin vuojen loppuun asti ja pyrkiä syömään muutenkin mahollisimman järkevästi ja terveellisesti. Ja mikä tärkeintä, myös alakoholi on pannassa vuojen loppuun asti. Koska ajatuksena olisi saaha muutama kilo pois eli rasva tirisemään, yhdistyy tähän luonnollisesti riittävä määrä monipuolista liikuntaa, eli jotain aerobista, mutta myös kuntosaliharjoittelu, jotta lopputulema olisi hoikka ja kiintiä, eikä hoikka ja löysä, kuten nyt. Ja tietenki tuo jo aiemmin mainittu kuivakuppaus, johon on luonnollisesti suotavaa yhistää terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta, sekä veen juominen.

Koska elämän ei kuitenkaan pijä olla liian vakavaa ja tarkoitus olisi, että edelleen tulevaisuuessa pystyisin silloin tällöin herkuttelemaan hyvällä omalla tunnolla ja nauttimaan myös alkoholia, on suunnitelmaan sisällytetty etukäteen muutama porsaanreikä. Herkuttelu ja alakoholin nauttiminen on sallittua lokakuussa Leenan synttäreitten tiimoilta,  jolloin mennään kattomaan PMMP:n keikkaa. Tämä siksi, että kyseinen tapahtuma on kirjattu kalenteriin jo ennen tämän suunnitelman ideoimista ja muutenkin. Lisäksi jouluaattona on oikeus syödä hyvin ja nauttia alakoholia ja miehekkeellä on kalenterissa yksi poikien reissu, jolla kalijan nauttiminen on sallittua. Lisäksi ajattelin, että sitten ko korkataan meijän oma, uusi sauna, on lupa juua yhdet saunaoluet. Muuten olisi kuitenki tarkotus piettää korkki kiinni. Ja herkuttelu ei tietenkään ole täysin kielletty, vaan tarkoitus olisi pyrkiä tekemään järkeviä valintoja. Mies on myös tosiaan lupautunut mukaan tähän juttuun ainakin alustavasti, mistä on varmasti suunnattomasti hyötyä. Toki se tekee sitten itte kuitenki lopulliset valintansa, mutta ei ainakaan houkuttele minua pahoille teille. :D

Nyt oonki sitten ihan hyvällä omalla tunnolla nauttinut niistä pian kielletyistä herkuista, kuten tosiaan siitä kotitekoisesta jäätelöstä, punaviinistä ja mutakakusta.

Vuojen loppuun mennessä jos tosiaan olisi saanut tiristeltyä tuota ylimääräistä pois ja muokattua vähän kroppaa niin olisin enemmän ko tyytyväinen, koska nyt en sitä ole ja haluan saaha liikunnan järkeväksi ja pysyväksi osaksi elämää, kuten se on jo nyt kesällä osittain ollutkin. Haluan myös kokonaisvaltaisesti oman hyvinvoinnin kohilleen ja olla tyytyväinen elämääni myös tällä viimeisellä, hieman klikkaavalla osa-alueella. Niinpä oonki nyt päättäny valittamisen sijaan ryhtyä toimimaan ihan tosissaan, olematta kuitenkaan liian tiukkapipoinen. 

Huh, tulipas siitä taas pitkä sepustus. Mutta jotenki helepottaa ko asiat kirijottaa johonki, ehkä niistä on astetta vaikiampi luistaaki sitten ko on mennyt julukisesti ääneen tämmöstä lupailemaan. :) Aijon toki ottaa myös mitat, painot ja kuvat ennen projektin alakamista ja sen myötä, jotta saisin jotain konkreettisia merkkejä mahollisista tuloksista.

Mutta nyt pitää alakaa touhuilemaan, ohojelmassa ois esimerkiksi lenkkiä koiran kans ja vattujen puhistamista.