I promise I'll never leave you alone in the rain.

Kandi, mikä ihana tekosyy syyä hyvin! Eilen kokkasin hieman herkkuja kandin kunniaksi, vaikka oikiastaan se on ollu jo pari viikkoa vähän niinkö valamis ja palautinkin sen jo torstaina, MUTTA. Hyvä seura on myös toinen lempparisyyni syyä hyvin. Varsinki ko saa keskittyä nautiskelemaan elämästä collarit jalassa eikä tartte tällätä ittiään turhaan. :D Oli ihana nähä Marjuskaa pitkästä aikaa ja

Menu piti sisällään pienenä suolapalana ja naposteltavana ihania lohirullia, joiden reseptin olen poiminut Kinuskikissalta, pienillä fiksailuilla tosin. 

Gluteenittomat lohirullat

Moilaksen gluteenittomia rieskoja (pakasteesta)

150 g kylmäsavulohta

pieni sipuli

200 g ruohosipulituorejuustoa

valkopippuria

n. 2 rkl sitruunamehua

Anna rieskojen sulaa huoneen lämmössä tai sulata niitä hieman mikrossa, että rullien kääriminen onnistuu. Leikkaa lohi ja sipuli pieniksi kuutioiksi, sekoita tuorejuuston kanssa ja mausta valkopippurilla ja sitruunamehulla (maistele täytettä). Levitä rieskojen päälle (yhdessä pakkauksessa on kolme rieskaa, ainakin itselläni täytettä jäi hieman yli) ja rullaa tiukaksi rullaksi ja laita jääkaappiin kelmulla suojattuna maustumaan. Leikkaa rullista sopivan kokoisia annospaloja ja tarjoile!

Nämät on oikiasti tosi yksinkertaisia ja aivan ihania suolapaloja. Soitin J:lle ja sanoin, että tein lohirullia ja jou'un kuulemma tekemään niitä ens viikonloppunakin. :D Vois kyllä tehä normiversioita niin säästyisi ite siltä syömiseltä...

Pakollinen kuva nuista meikän ihanista tulppaaneista, jokka alakaa pikkuhilijaa jo kääntyä ehtoopuolelle, mutta edustivat silti vielä ihan nättinä. :) Voisi oikiasti ostaa kukkia maljakkoon usiammin. Sittenkö oon rikas ja tienaan säännöllisesti, niin ostan kyllä kukkia usiamminkin.

Ite pääruoka meillä oli täällä aijemmin mainostamani tonnikalapiirakan pohjalla tehty broileripiirakka. Pohjan tein samalla tavalla ja täytteen muuten, mutta kermaviilin ja kananmunien lisäksi täytteeseen tuli broilerisuikaleita, hieman Aura-juustoa, raastettua Polar vitosta ja mausteita, sekä sipulia ja valakosipulia. Mausteina taisi mennä ainakin currya (tottakai, laitan kaikkeen kanaan sitä), pippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta, jeeraa ja inkivääriä. Tämä siksi, että osa suikaleista oli pakkasesta otettu ja meikäläisen valamiiksi maustamia ja ostin siihen hieman vielä lisäksi maustamattomia suikaleita lisäksi ja nakkelin hieman lisää vielä mausteita mukaan. Hyvää oli! Lisukkeena syötiin ihan perus kurkku-tomaatti-keräsalaatti -salaattia.

Jäläkkäriksi syötiin sitten kahen hengen huijaussuklaakakkua, johon ei oikiasti ees tule ollenkaan suklaata, mutta joka maistuu yllättävän täyteläiseltä ja suklaiselta. Halusin ehottomasti tehä jonku ihanan jäläkkärin, mutta jos leipaset jonku mutakakun kahelle hengelle niin sitä saa sitten vetää viikon itekseen naamaan ja hälyttää kaikki kummin kaimat ja naapurit kahaville. Tällä ohojeella tulee pieni kakku, jonka voi tehä esimerkiksi uunin kestävään syvään lautaseen (minulla KoKon syvä lautanen). Kannattaa tosiaan tarkistaa, että kulho on uunin kestävä, ettei satu mitään halakeamisonnettomuuksia. :D Ainakin uudemmissa astioissa lukee pohjassa, mikäli net kestää uunin. Tämä kakku on kaiken lisäksi suht nopia valamistaa, eikä kaloritkaan nouse ehkä ihan niin jäätäviksi ko vaikkapa ihan oikiassa mutakakussa. Plus että pieni annoskoko takaa sen, ettei tule övereitä. :D Vaikka tämäkin annos riittäisi varmaan ihan heleposti vaikka nelijänkin ihimisen jäläkiruuaksi.

Huijaussuklaakakku n. 2 hengelle

½ dl juoksevaa margariinia tai jotain muuta rasvaa

1 muna

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl kaakaojauhetta (minulla tummaa ja sokeroimatonta)

1 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (myös vehenäjauhot passaa toki, mikäli ei tartte olla gluteeniton)

2 rkl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita gluteenittomat jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Vaahdota muna ja sokerit, lisää vaahtoon rasva sekä kuivat aineet nostellen taikinan sekaisin. Lisää lopuksi maito, jotta taikinasta tulee hieman löysempää. Kaada taikina voideltuun astiaan ja paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia riippuen siitä, haluatko kokonaan kypsän kakun vai mutakakkumaisen, keskeltä hieman pehmeän kakun, jolloin noin 10 minuuttia riittää paistoajaksi. Tarjoile esimerkiksi vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Taikinaan voi myös lisätä varmaan halutessaan ihan oikiaa suklaatakin, mutta tästä tulee myös pelekällä kaakaolla tosi "suklaista", eikä uskoisi, ettei siihen oikiasti ole käytetty kuin kaakaojauhetta. Met nautittiin kakku vaniljakastikkeen ja Irish Coffeen kera, joka kyllä kruunasi tämän suklaaherkun! Oon ihan hullaantunut tuohon Irish Coffeehen, varsinkin tällaisten suklaaherkkujen kanssa. Ite teen irlantilaisen kahavini käyttämällä irlantilaista viskiä, siirappia, kahavia ja päälle löysäksi vispattua kermaa. Ite tykkään, että viskiä ei saa laittaa liian palijon, vaan ainoastaan sen verran, että se tuo makua kahaviin siirapin kera, muttei puske liikaa läpi. Löysäksi vatkattu kermavaahto kahavin päällä täydentää makujen harmonian. 

Eihän nämät mitään terveysherkkuja oo, vaikkei ehkä ihan sieltä pahimmastakaan päästä, mutta täytyy myöntää, että viime aikoina syömiset ei oo ihan menneet putkeen. Pitäisi kyllä tasoittua hieman tästä nyt. Välillä vaan tulee elämässä tilanteita, että on pakko vähän herkutella. Oon edelleenki sillä ajatuksella, että keskityn nyt kuitenki enemmän tuohon reenaamiseen ja yritän syyä kohtuuella ja reeniä tukien, mutta en ota liikaa paineita siitä. Tuossa ennen kesää voisi sitten ottaa semmosen ruokavalion kiristelyn ja koittaa lisätä enemmän aerobista mukaan kuvioon. 

Henkisestä hyvinvoinnista täytyy kuitenkin myös huolehtia, mikä tarkoittaa pientä herkuttelua ja hyvää seuraa!

Joten käänny ja kävele.

Melekeen olin vähän maanantaiangst ko aamun terapiasuunnitelman hahmottelun ja teoriataustan tiedonhaun jäläkeen painelin lipastolle, kävin tarkistamassa Communican eli meijän ainejärjestön viime vuojen suunnitelmat rahankäytöstä ja tilinpäätökset (miten ihiminen voi ilimottautua johonki tehtävään ees muistamatta asiaa? :D) Outin kans, ryntäsin puheviestintään kuuntelemaan puhe-esityksiä sekä hengitystekniikasta, Downin oireyhtymän oraalimotorisesta kuntoutuksesta ja työnhausta. Sen jäläkeen suunnittelin yhen tämän viikon terapiakerroista ja lopuksi kannoin vielä kauhian kasan kirjoja teoriataustaa varten kämpille.

Nälän jo hieman vaivatessa piti alakaa kokata evästä ko valamista ei tietenkään ollut (arvostan todella niitä päiviä ko toinen on kotona kokkaamassa valamiiksi) ja miten minä vihaankaan yli kaiken väsyneenä ja näläkäsenä kokkaamista. Hieman meinasi jo itku päässä ko tajusin salaattia väkertäessäni, että unohin tomaatit kauppaan. 

Taistelun ja väkertämisen jäläkeen täytyy kuitenki sanoa, että oon enemmän ko tyytyväinen lopputulokseen, joka oli siis falafelpyöryköitä, salaattia ja fetajuustoa sekä kermaviilikastiketta. 

Ja olihan net kyllä jumalattoman hyviä. Vaikka en ikinä kasvissyöjäksi voisikaan ruveta ko rakastan kunnon pihiviä ja herkullisia liharuokia liikaa, mutta ajoittain iskee himo tämmösiin kasvisherkkuihin. Heräsin kuvaamisajatukseen siinä vaiheessa ko olin pätkiny suurimman osan annoksesta jo naamaani, eikä salaatin tomaatittomuus haitannu yhtään menoa ko oli sentään suippopaprikaa. "Ihan oikeita" uppopaistettuja falafelejä nämät eivät ole, ko pannulla paistamalla pääsee hieman kevyemmin vähemmällä öljymäärällä, eikä näitä purkkikikherneistä tehtyjä palleroisia kuulemani mukaan ees pysty uppopaistamaan, koska tahtovat hajota. Mutta pannulla tulee aivanki hyviä, kunhan muistaa lisätä paistamisen ohessa hieman vettä pannulle, etteivät kuivu niinkö meikäläisen ensimmäiset falafelpyörykät. Ja gluteenittomuushan tulee yksinkertaisesti siitä, ko vaihtaa tavalliset korppujauhot gluteenittomiin. Kastikkeen tein ihan taviksesta kermaviilistä ko en löytäny Lidlistä laktoositonta turkkilaista jogurttia ja soveltelin siihen vaan ite mausteita (sitruunamehua, ripaus sokeria, inkivääriä, chilijauhetta, paprikajauhetta, mustapippuria, suolaa ja silputtua persiljaa), jokainen voinee tehä sen oman makunsa mukaan tai vaikka täältä löytyvän minttukastikkeen mukaan. Pyörykätki on siis mukaelma nuista Pirkan falafelpyöryköistä.

Kuola poskella valuen suunnittelin jo, miten tungen kyllä joskus näitä, salaattia sekä fetaa itetehtyjen pitaleipien sisään... Mutta se on toinen tarina se, tässäpä tuo resepti näihin arkipäivän herkkupalleroisiin.

Gluteenittomat falafelpyörykät

1 tlk kikherneitä 

pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 ½ dl persiljaa hienonnettuna (ite vaan laiskasti saksin kimpusta suoraan taikinaan)

kananmuna

1 dl gluteenittomia korppujauhoja 

1 rkl sitruunamehua

1 tl juustokuminaa eli jeeraa

3/4 tl suolaa

1/4 tl chilijauhetta

Tee ensimmäiseksi haluamasi kastike pyöryköille ja sekoita se maustumaan jääkaappin. Valuta kikherneet, kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Jos sinulla on riittävän tehokas blenderi (meikällä ei tuo perus OBH Nordica), niin mittaa kaikki ainekset sinne ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, tai survo kikherneet ja sipulit vaikka sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja sekoita siihen loput ainekset. Kumoa taikina kostutetulle leikkuulaudalle, muotoile tangoksi, pilko paloiksi ja pyörittele pannulle pyöryköiksi (n. 30 kpl riippuen palojen koosta). Paista pyöryköitä miedolla lämmöllä pannulla öljyssä noin 10 minuuttia välillä käännellen, lisää pariin otteeseen loraus vettä pannulle, etteivät pyörykät pääse kuivumaan liikaa. Tarjoile lämpiminä salaatin ja kastikkeen kera, tai laita vaikka salaatin ja kastikkeen kanssa pitaleipien täytteeksi.

Ja niitten pitaleipien reseptin ja ohojeen saatte sitten joskus, ko jaksan kokeilla niitä. :D 

Nyt pitäisi vissiin ehkä kirjotella kandia tai jotain ennenkö alan jumpalle alias reenille, mutta jostain syystä nyt kiinnostaa lähinnä päikkärit. Niihin en kuitenkaan sorru, mutta voipi olla, että lueskelen vaikka blogeja tässä hetken ja tuumaan karusti, että mikä kandi ja mikä kuulovammojen tentti muka... Vähän meinaa olla kyllä maanantaiahistus, muttako tämä viikko on ohi ja on perjantai, on huomattavasti vähemmän hommaa enää eessäpäin. Ainaki toivottavasti.

Love me tender.

Ennenkö tuun tänne luultavasti huomenna puhisemaan hieman tervehenkisistä jutuista, pakko tänään hieman hehkuttaa elämäni ensimmäisiä gluteenittomia korvapuusteja, jokka ei olisi voineet onnistua paremmin! Ulukopäin näistä ei juuri ees huomaa eroa tavallisiin (ehkä eivät ole aivan niin massiivisia ja kohonneita ko meikän pullat yleensä) mausta puhumattakaan! Oisin voinut luulla syöväni ihan tavallisia korvapuusteja, ellen ite tietäisi leiponeeni niitä gluteenittomiin jauhoihin. :)

Reseptin löysin täältä ja näitten ulukonäkö sekä resepti itessään vakuutti meisin heti siitä, että tällä reseptillä haluan testata pullien leipomista. Olen vähän vältelly pullataikinaa ko oon kuullu huhuja siitä, että se ei ois mikään kaikista helepoin homma, mutta täytyy sanoa, että näitten leipominen ei ollu ollenkaan hankalampi homma! Ite leivoin korvapuustit kuivahiivasta ko unohin ostaa tuoretta (jotenki tuntuu, että pullat onnistuu paremmin tuorehiivasta) ja sulatin täytteeseen tulevan voin, jolloin sitä ei tarvitse kyllä olla 100 grammaa, vaan ehkä 50 grammaakin riittää, sillä minulla jäi varmaan melekeen se 50 grammaa sulatettua voita ja päätinkin jatkojalostaa sen eteenpäin, mistä hieman tuonnempana. Ja gluteenittomassa leivonnassa taikasana on siis siinä, että taikina ei ennen leipomista kohoteta ollenkaan, vaan se leivotaan suoraan pulliksi ja kohotetaan vasta sitten. Myös kohotusaika on tavallisista poiketen noin 45 minuutista jopa yli tuntiin.

Oma reseptini oli tällainen:

Korvapuustit (gluteeniton)

2 ½ dl maitoa

reilusti juoksevaa margariinia (50 g sulatettua voita tai margariinia)

pussi kuivahiivaa

2 tl psylliumia (vasta tässä huomasin, että ohoje käski laittaa rkl ja minä laitoin tl :D)

1 muna

½ dl sokeria

n. reilut 5 dl Sunnuntai vaaleita gluteenittomia jauhoja

kardemummaa reilusti (tai oman maun mukaan :D)

täytteeksi

100 g pehmeää voita (sulatettuna 50 g riittää)

reilusti kanelia ja sokeria

lisäksi voiteluun muna ja päälle raesokeria

Sekoita lämmitetty maito ja juokseva margariini tai sulatettu voi/margariini, lisää psyllium ja anna turvota noin 10 minuuttia. Jos käytät kuivahiivaa, muista lämmittää maito riittävän kuumaksi, koska se jäähtyy psylliumin turvotessa. Sekoita toisessa astiassa 4 dl gluteenittomia jauhoja ja pussillinen kuivahiivaa. Lisää psylliumin turvottua maitoon sokeri, suola, kardemumma, kananmuna ja lopuksi jauhot ja kuivahiiva. Vaivaa taikinaa käsin ja lisää vielä tarvittaessa noin desi jauhoja. Kumoa taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja kaulitse tasaiseksi levyksi, käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Voitele taikinalevy sulatetulla voilla, ripottele päälle kaneli ja sokeri ja kääri levy rullaksi. Leikkaa samankokoisiksi paloiksi ja muotoile pellille leivinpaperin päälle korvapuusteja. Anna kohota leivinliinan alla väh. 45 minuuttia. Voitele ennen paistamista munalla ja lisää raesokeria päälle ja paista uunissa 225 asteessa niin kauan, että puustit ovat kauniin ruskeita (minun puustit on aina meleko vaaleita, voitelen niitä varmaan liian innokkaasti :D) Kypsyysasteen voi tarkistaa myös pullan pohjasta, jos se on tasaisen ruskea, ovat korvapuustit kypsiä.

Ja koska minulla tuota sulatettua voita jäi siis hieman yli, päätin käyttää myös sen hyödyksi ja leivoin muutaman kaakaomuffinsin, tällä kertaa kokeillen hieman erilaista reseptiä. Sovelsin omani tämän Gluteenittoman muumimamman reseptin pohjalta, koska minulla oli vain nuin 50 grammaa voita ja
pieniä muffinssivuokia. Omani oli siis tällainen:

Gluteenittomat kaakaomuffinssit

n. 50 g pehmiää voita (sulatettua ja pöydällä jonkin aikaa jäähtynyttä)

1,25 dl sokeria

1 muna

½ dl maitoa

1 rkl öljyä

2 dl Sunnuntai vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

½ dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

Sekoita voi ja sokeri keskenään, lisää muna ja sekoita. Yhdistä taikinaan maito ja öljy. Sekoita erillisessä kulhossa jauhot, kaakao, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita taikinan joukkoon (tarvittaessa siivilän läpi) ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on hieman tahmaisaa ja sitä on aavistuksen hankala käsitellä, mutta menee vuokiin aika hyvin esimerkiksi ruokalusikalla ja reilu lusikallinen yhteen riittää, koska minulla ei ollut isoja muffinsivuokia ja käytin nuita ihan tavallisia. Jaoin taikinan kahteentoista vuokaan niin, että jokaiseen tuli suurin piirtein puoleen väliin asti taikinaa. Paista muffinssit 200 asteessa, ehkä nuin 20 minuuttia (unohin itte kattoa kelloa ko laitoin muffinssit uuniin). 

Halutessaan tähän taikinaan voi lisätä suklaata tai jotain makuainetta (miksei vaikka marjoja tai pähkinöitä), itselläni ei suklaata ollut ja päätin mennä perus kaakaolinjalla. Puolen desin kaakaon määrällä näistä tulee tosi tummia ja kaakaoisia (minulla on siis ihan oikiaa kaakaota, jossa ei ole sokeria seassa), jos ei tykkää hirveän kaakaoisesta niin vähemmälläkin pärjää.

Elämän luksusta, kahavihetki omatekoisten leivonnaisten äärellä. Seuraavaksi meillä onkin ohojelmassa pitkä pitkä kävelylenkki, ko ei oo tällä viikolla juuri tullut lenkkeiltyä muutako lipaston ja kodin väliä, sekä sen päälle vatsalihas- ja käsireeni. Huomennakin voisi kyllä koittaa raahata ittensä lenkille, ko herkuteltiin eilen jääkiekon ohessa kotitekoisella hirvipitsalla, jossa oli lisukkeena myös ananasta, fetaa, aurajuustoa ja pekonia ja korkkasin sen alas Magnersin voimalla ja nautin vielä pelin ohessa pienen Crowmoorinkin. Ja jotta ei suinkaan menisi liian kevyellä linjalla, samanmoinen setti (ainakin pitsan osalta, on minulla kyllä vielä tuolla yksi Happy Joe jemmassa) olisi nimittäin tänäänkin illasta ruokana ko jauhelihaa ja muita tykötarpeita jäi sen verran palijon yli eiliseltä. Aina silloin tällöin pitää herkutella. <3

Hirvipitsaa ja Magnersia motissa, ah. Tässä muuten teille vielä hyvä gluteenittoman pitsapohojan ohoje, jolla tulee nuin uunipellillinen pitsaa, mikäli en oo sitä muistanu vielä täällä jakaa:

Gluteeniton pitsapohoja (uunipellillinen):

2 dl vettä

puoli pussia kuivahiivaa

2 tl psylliumia

½ tl suolaa

2 rkl öljyä

1 ½ dl tummia gluteenittomia jauhoja (tai esim. tattaria)

1 ½ dl vaaleita gluteenittomia jauhoja

Lämmitä vesi, lisää psyllium turpoamaan noin 10 minuutiksi. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot ja kuivahiiva. Lisää veden ja psylliumin joukkoon suola ja jauhot joihin olet sekoittanu kuivahiivan, vaivaa taikinaa ja lisää öljy. Vaivaa taikinaa kunnes se on tasaisesti sekaisin ja kaulitse taikina leivinpaperin päälle, käytä apuna tarvittaessa hieman jauhoja. Anna kohota sillä aikaa kun valmistelet täytteet pitsaan.

Itse tykkään laittaa hirvenjauhelihan pitsaan iliman mitään mausteita, ainuastaan ehkä ruokakermaa voi lorauttaa sekaan jos haluaa paistaessa jauhelihaa. Lisäksi keitän pitsan päälle itse tomaattikastikkeen (sipulia, valkosipulia, kuullotetaan kasarissa öljyssä, lisätään joko pilkottuja tomaatteja tai valmista tomaattimurskaa, hieman vettä, suolaa, yrttimausteita, chiliä, paprikajauhetta, pippuria ja ripaus sokeria, sekä hieman ketsuppia, keitetään kokoon) ja laitan tomaattikastikkeen päälle vielä oreganoa. Sen jälkeen lisään raastetun juuston, jonka päälle laitan loput täytteet (pekoni viimeisenä). Alimmaksi laitettu juusto sitoo täytteet pitsaan, eikä paistu kuivaksi kuoreksi täytteiden päälle (toki voi laittaa päälle jos tykkää niin päin). Ja paistan pitsan nopiasti kuumassa uunissa, yleensä 250 asteessa nuin kymmenisen minuuttia, tai niin kauan kunnes juusto on sulanu, pekonit ruskistunu ja pohja on saanut väriä (voi tarkistaa veitsellä kurkkaamalla).

Mutta nyt sinne lenkille!

Promise man.

Hittoko mulla on näitä ysäriotsikoita aina vaan ja samat piisit kiertää kehää. :D Mutta nyt oli kyllä ihan pakko, sillä sainhan sentään omat (köh köh) synttärionnitteluni läpi Suomen ehottomasti parhaaseen radioshöwhun elikkäs siihen joka kulukee myös nimellä Parasta Ennen! :D Vaikka syndet ei ihan mennytkään kuten Masalle lupasin, eli yksikseen radion äärellä, vaan kiitos Lennun ahtamassa kinkkiä kidasta alas ja sen jäläkeen hyytävässä pakkasessa paleltumisen korjaamisessa muutamalla kuumalla Hunters Heaterillä (?) Oulun ylivoimasesta parhaassa kuppilassa nimeltä Kuluma. Voin suositella lämpimästi.

Ja hei, kattokee, kuvia!

On nää minun selfiet kyllä vähän tämmösiä, tarkennus jossain rintakehässä ja muutenki vähän tärähtänyt fiilis, mutta annettakoon se minulle anteeksi ko tärähtänyt oon vähän muutenki. Mahtavan bodatut olokapääkki melekeen pääsee edustamaan ko koitan kaksin käsin pidellä tuota mötikkää käsivarren mitan päässä ja hymyillä nätisti iliman kaksaria. Elämäni ensimmäiset yllärisynttäri"bileet" meinasi kyllä jo kusassa siihen ko Leenan "laita ittesi nätiksi, tulen hakemaan puoli kuuen - kuuen välillä" oli kaatua tuohon kohtaan "laita ittesi nätiksi", se nimittäin tuntui ihan jumalattomalta suoritukselta tämmösestä "kaapissani on vatusti vaatteita, muttei mitään kivaa ja osaan meikata tasan yhellä tavalla" ihimisestä. Lopulta päädyin laittamaan päälle aina yhtä hyvä punaset housut, jokka ei kuviin päässy edustamaan ko ei ollu aikaa alakaa viritellä mitään jalustoja kameraan ja ketä se nyt muutenkaan kiinnostaa, sekä arviolta vuonna 2008 henkkamaukasta hankittu paita, joka toimii edelleen (voitteko kuvitella, ehejä ja nypytön???!) huolimatta pienistä "yh-mamma lähtee radalle" -viboistaan. Onkelmia tuotti luonnollisesti myös tuo tukka, joka sekin on vähän mallia "yh-mamma repäsee" ja naama, josta nyt vaan on vaikia aina välillä saaha mitenkään inhimillisen näköistä.

Mutta nämät kuvat jopa yllätti meikän positiivisesti huolimatta valokuvauksellisista ongelmistaan (yleensä ko se suht tyydyttävä peilikuva ei ainakaan välity valokuviin asti, vaan näytän pallinaamaiselta ryhävalaalta jolla ei oo ihan kaikki kotona :D). Tukka näyttää ihan blondilta, mitä se ei suinkaan ihimiset ole, vaan se on _maantienharmaa_, mutta jolla iskee valossa jotain henkisiä ongelmia ja se päättää halutaki olla blondi. Kiva pigmentti, lisää jännitystä elämään ko se tarttee kohdevalot tullakseen esille, vähän niinkö meikän silimätki on valosta riippuen joko siniset tai vihiriät. Huulipunat on vähän sinnepäin, mutta joka tapauksessa söin net kinkin matkassa pois enkä viittiny enää lisätä niin haitanneeko tuo.

Ja kattokaa miten osuvan kortin Lennu oli löytäny! Vanhoja me ei olla, vaan hiukan kypsenpiä teinejä! Ihana emäntä, Lennu on kyllä semmonen, että antais vaikka toisen sukkansaki jalasta, jos joku vaan tarttee. On ilo saaha tuntea moisia ihimisiä. Vaan ihanan kortin se oli tuo meikäläisen siippaki löytäny, meikäläisen kuvalla varustettuna nimittäin. :D Lahajaksi sain termospullon (muumi-kuosilla tietenkin) niin nyt on sitten termari, johon keittelen mulle ja Lennulle kahavit ko mennään jumppapallojen kans kirjottelemaan gradua yliopistolle. Tänään tehäänki sitten varmaan herkkuruokaa ja nautitaan vaan olemisesta, kunhan tuo meisin parempi puolisko suostuupi heräämään.

Haha, leuanvetotankoki pääsi muuten kuvaan. :D Mikä itte asiassa muistuttaa siitä, että tänään olis vielä reenin paikkaki ko eilen ei millään jaksanu eikä ehtiny ko piti kriiseillä siitä, miten saan itteni ihimisen näköseksi. Ja meillä on muuten mörön kans melekeen samankokoset ja muotoset nenätki, ihan niinkö kaks marjaa. Yhtä killivät silimätki ja hurmaava hymy sekä viihdytään ajoittain varsin synkeissä tunnelmissa ja ollaan aika jäätäviä tyyppejä molemmat, mutta sisältä pelkkää kultaa! Ja muumipeikot juoksee meitä karkuun. :D

Jos leikkais vielä komian otsiksen tähän niin sehän ois muuten suoraan ko paluu lapsuuteen:

 

Punaset kumisaappaatki nimittäin löytyy. :D Ei muutako samanmoista mietteliästä posea vaan naamalle niin ei voi ees erottaa että oonko neljä vai kakskytänelijä. Tai no saatan kyllä olla tuossa ylemmässä kuvassa jopa viis. Ja alemmassa ehkä kolome. 

No mutta, enempää nostalgiatrippailematta sitä kuinka vanaha meisi jo on (todella, kognitiivinen rappio vaan oottaa alakamistaan!) rupian nyt touhuilemaan jotaki ihan muuta, ko saan kerta viettää tänki päivän uuestaan synttärisankarina hei. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

It's easy when you're big in Japan.

Okei, nyt tässä palakkarin äärellä (voi kyllä, ollaan vihidoinkin saatu aikaseksi ostaa ihan oikiaa palakkaria pelekän maijon sijasta :D) on hyvä tehdyn reenin päätteeksi selitellä, mitä kaikkia tähän elämään tällä hetkellä taas vaihteeksi kuuluukaan. Ja voi kyllä, tämä reeni kuluki jo palijon paremmin ko edellinen selekä-rinta-olokapäät viime ma. Ja ettei oisi liian heleppoa, tein myös leuanvetohaasteen ekan päivän, nähtäväksi jää jaksanko suorittaa sitä tunnollisesti. Viime viikolla tosiaan reippailin kaikki kolomijakoiseen reeniohojelmaani kuuluvat reenipäivät (ja vielä ihan kunnolla kaikki) ja kävin muutamaan otteeseen lenkillä, eikä se ees ollu paha, aika riitti ihan hyvin ja muutenki. Tänään aloin jo muistaa, miksi oon naatiskellu tuosta punttien heiluttelusta joskus niin palijon. Nyt olis tarkotus saaha nämät urheilut rullaamaan niin, että vois syyä niinkö normaalit ihimiset ja joskus vaikka vähän jotain hyvääkin, iliman että tarttee miettiä sitä vararengasta joka kasvaa tuohon keskivartaloon. Kasvua olisi lähinnä tarkotus tapahtua nuissa olemattomissa lihaksissa. Ja siinä sivussa jos vähän lenkkeilisikin. Ja hiihtäisi, kuhan saisi hommattua sukset. Liikkuisi silleen monipuolisesti, ettei tartte jokaista suupalaa kytätä neurooseissa. Tällä viikolla aikaa urheilla on jopa edellistä enemmän.

Meisillä on nimittäin menossa kandinkirjotteluviikko, mikä tarkottaa sitä, etten luultavasti mee millekään luennolle tällä viikolla, en ainakaan aamukasin motorisille, ko oon jo kirjottanu kakkososan oppimispäiväkirjan. Puheviestinnässäkään en tänään ollu ja saa nähä jaksanko lähtiä torstainakaan. Ja koska kuulovammoja ei tällä viikolla oo, ainua työn alla oleva juttu on terapia ja seki on jo suunniteltu, joten. Voin keskittyä kirjottamaan kandia ihan urakalla. Viime viikon kandiohojauksesta sain mukavasti potkua ja alotin kirjottelun jo viime viikolla. Viikonloppuna huilasin, mutta tänään oon taas avannu silimäni klo 6.45 ja kirjotellu aamusta kandia vähän eteenpäin. Vituttaa myöntää, mutta oon hiffannu tässä sen kirjottamisesta palijon juttua, mulle on avautunu, mitä kirjottelen johdantoon ja jollain sairaalla tapaa oon jopa tänäänkin nauttinu siitä kirjottamisprosessista. :D Kauhiaa! Hyi. 

No, eniveis ja veis eni, tällä viikolla ois tarkotus saaha kandi kivalle mallille. Huomenna voin keskittyä täyspäiväisesti tähän hommaan, tänään oli vielä tuo mieheke tuossa jaloissa pyörimässä niin piti keskeyttää kirjottelu ja hoitaa vähän asioita. 

Käytiin (ullatus ullatus) Motonetissä, josta tarttui mukaan akkulaturi autoon (ei minulle). Oon kuluneen vuojen aikana käyny varmaan enemmän Motonetissä ja Biltemassa ko mitä koko elämäni aikana yhteensä. :D Sen jäläkeen siirryttiin Lidliin ruokakauppaan ja on taas vähän pakko ylistää tuota lempikauppojeni lempikauppaa, uudistettiin nimittäin kertaheitolla alusvaate- ja sukkavalikoimaa molempien vaatekaapissa. Ostin itelleni kaks seittemän parin sukkapakettia, viidet alushousut ja paketin jossa oli kolome mustaa toppia. Miehekkeelle ostettiin kaks pakettia boksereita (kolome per pakkaus) ja yks seittemän parin sukkapaketti. Pyöräyttelin niitä tuossa koneessa ja vaikuttavat aivanki ajavansa asiansa alusvaatteina. Tosin alushousut on vielä vähän mysteeri, näyttivät nimittäin vähän isoilta, mutta kyllä niilleki käyttöä löytyy. Topitki on varmaan vähän löysiä, mutta eipä tuo haittaa, kyllä net paitojen alla menee, HM:llä tai jossain vastaavassa yhestä oisi saanut maksaa varmaan saman verran mitä tuolla nuista kolomesta. 

Viime aikoinahan meille on kotiutunu yhtä sun toista tuolta Lidlistä, kuten tosiaan esimerkiksi tuo jumppapallo ja leuanvetotanko (seki on ainaki toistaiseksi pysyny tuolla korkeuksissa :D) sekä meikälle uusi lipasto/kauppa/joka paikan Puma-reppu, johon mahtuu palijon tavaraa, siinä on heijastimia ja pehemustettu selekä sekä olokaimet. Ja mikä parasta, se on PINKKI. Joo. Todella katu-uskottava ja meisin tyyliin mätsäävä, muttako mitään muuta väriä ei ollu enää jälijellä sillonko satuin Lidliin eksymään ja tuo oli niin hyvä kaikin puolin. Paitsi se väri. 

Mutta no, näillä mennään. :D Oon vakaasti harkinnu viime aikoina myös esimerkiksi ompelukoneen ja laminointikoneen kotiuttamista Lidlistä. :D Ompelukone jäi siksi koska se oli kuiten suht kallis ja näytti monimutkaiselta, vaikka Singer olikin. Laminointikoneen olin näin lähellä ostaa, mutta sitten tulin miettineeksi, että meillä alakaa muutenki olla kaikki kaapit niin rojua täynnä ja sitä voi tulla vaikka vähän lisääki vielä jos luoja suo, niin päätin jättää toiseen kertaan. En minä kuitenkaan niin innokkaasti niitä terapiamatskuja askartele. 

Ja mitäs mitäs. Tänään tilattiin uus näyttömoduli meikäläisen Samsungiin (!!!), J aiko taikoa sen paikalleen. Saapa nähä, mitä sieltä tulee ja onnistuuko se vaihtaminen vammoitta. Lähetin myös Kossit huoltoon viime viikolla (kauniin kukkakoristeisessa kirjekuoressa kiitos postin, joka oli piilottanu net ruskiat normaalit meikän näkökentän ulukopuolelle...) ja mitäs vielä. Perjantaina käytiin heittämässä siivous- ja kylästelykeikka ja nyt oon harkinnu vakavissani suksien sekä luistimien ostamista. Tein ruoaksi perjantaina ihan huippua tonnikalapiirakkaa ja lauantaina väsäsin reenailun ohessa ihanaa kunnon lasagnea. En ollukaan syöny kunnon oikiaa lasagnea millon lie viimeksi. Piirakka oli niin hyvää ja heleppo tehä, että voisin vaikka jakaa sen reseptinkin täällä:

Tonnikalapiirakka

pohja:

purkki kermaviiliä

kananmuna

1½ dl gluteenittomia jauhoja

1 dl tattarijauhoja

n. 1 tl psylliumia

2 tl leivinjauhetta

täyte:

2 prk tonnikalaa öljyssä

2 kananmunaa

purkki kermaviiliä

pari valkosipulin kynttä

pieni sipuli

juustoraastetta

mausteita oman maun mukaan (ite taisin laittaa ainaki paprikajauhetta, chiliä, pippuria, suolaa, oreganoa) 

Kaada kulhoon purkki kermaviiliä, nakkaa joukkoon psyllium. Yhdistä ja sekoita toisessa kulhossa jauhot, lisää kananmunan kanssa kermaviiliin ja sekoita. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (mielellään normaalia korkeareunaisempi vuoka, koska piirakka nousee meleko paljon tai sitten uunin pohjalle pelti suojaksi, saattaa tulla yli laijan), sekoita toisessa kulhossa täyteainekset, kaada pohojan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. puoli tuntia. 

Tästä tulee tosi mehevää ja ihan huippuhyvää ja mikä parasta, täytteeksihän voi laittaa mitä ikinä itte mieliikään. Oon jo suunnitellu tekeväni tätä kana-, lohi-, kasvis- ja kinkkutäytteellä. Suolaiset piirakathan on siitä kivoja, että näihin voi varioida tuota täytettä loputtomiin ihan sen mukaan, mistä sattuu tykkäämään. :) Tämän piirakan pohoja on siitäki huippu, että kuohkeudestaan huolimatta siihen ei tuu rasvaa juuri ollenkaan (ite laitoin sekä pohojaan että täytteeseen rasvatonta kermaviiliä ja juustoraasteeksi Polaria), eli tämä on vähän terveellisempi herkku ko se perinteinen suolanen piirakka voitaikinapohojalla, mitä oon ruukannu tehä. Ja tuon voitakinapohojanki tekeepi siis kätevästi gluteenittomana vaihtamalla jauhot esimerkiksi 1 dl tattaria ja 1 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta, testattu ja hyväksi havaittu on.

Mitäs mitäs vielä. Life is nannaa na naa naana na. Oon vaihteeksi hyvin pirtiällä ja hyvällä tuulella, ollu jo viime viikosta. Jostaki repäsin kauhian virtapiikin ja toivon, että tämä kestää ens toukokuuhun asti. Ainaki. Lisäksi oon jotenki konkretisoinu kaiken kivan tässä elämässä ja tajunnu, ettei asiat oo enää ihan mitenkään kauhian kaukaisia, vaan ihan lähellä ja saavutettavissa. Ollaan esmes piirrelty talon pohojakuvia ja mietitty sitä, että kuivaushuone olis kiva ja mihin vaatekaapit tulee ja että saunalla pitäisi olla pukuhuone, josta ei oo läpikäyntiä mihinkään. 

Ja niin joo, oon myös koukuttanu itteni Maajussille morsiameen (:DDDD). Mutta nyt koukutan itteni tuonne suihkun ja kuivakuppailun puolelle ja sitten alan tehä jotaki ihan muuta, luen vaikka kirjaa tms. Huomenna aamu alakaa taas kandilla. 

Palataan!

Is there anyone out there who can hear me?

Nonni. Kauan siihen kesti mutta lopultakin kokosin kaikki voimani, etin kameran piuhan ja latasin kuvat koneelle, jotta voisin jakaa teille CocoVin raakasuklaakokemukseni. 

Helppoa, herkullista, terveellistä, hauskaa. Allekirjottaisin melekeen kaiken paitsi ehkä tuon terveellisyyen ja hauskuuen, ko olihan se valamistus hieman räpöstämistä ja plus että tuosta yhestä satsista tuli aika palijon suklaata näin yhen ihimisen syötäväksi varsinki ko ohojeen mukaan suklaa säilyy jääkaapissa muutaman päin. :D Mutta ehottomasti herkkua kyllä!

Ensin olin ihan varma etttei tämä kylymäpuristettu neitsytkookosöljy sula ikinä, mutta niin se vain sulasi juoksevaksi vesihauteessa. Tämä ja agave-siirappi yhdistettiin ensin keskenään ja sitten siihen sekoitettiin muut jutut.

Oma fiksaukseni tuohon suklaareseptiin oli tämä Biokian tyrnijauhe, josta tykkään ko hullu puurosta. Suklaassa se ei tosin valitettavasti ainakaan kovin selkiästi maistunut, mutta olipahan ainaki vitamiinilisänä jos ei muuta. Tämä sopii myös puuroon ja rahkaan, jogurttiin ja smoothiehen. Omia lisäyksiä raakasuklaaseen vois varmaan olla myös pähkinät ja muut marjat.

Goji-marjat jauhoin blenderissä hienoksi, ko minusta net on yksinkertaisesti aika pahoja enkä todellakaan olisi tykännyt suklaassa kauheista goji-sattumista. Mielestäni erittäin hyvä ratkaisu, koska minusta tuntu että net maistui tuossa suklaan seassa jotenki palijon paremmalta. :D 

Tässäpä vielä se pakkaus, joka sekoitetaan siihen sulatetun kookosöljyn ja siirapin joukkoon. Kaikki kuivat aineet yhessä ja samassa pakkauksessa. Vesihaude saa sitten muuten olla aika lämmin, koska vaati yllättävän palijon käsivoimia ja vispausintoa saaha koko pussin sisältö sulamaan täysin sileäksi massaksi. Tässä vaiheessa keskityin valmistukseen niin intensiivisesti, että unohin kuvata sekoitusvaiheen, mutta osannette kuvitella sen ihan ite. :D

 Myös pakkauksen mukana tulleet muotit oli mielestäni aika epäkäytännöllisiä, koska suklaapaloista tuli aika jööttejä. :D Jotta sen massan sai menemään kaikki, piti nuot kipot kaataa meleko täyteen.

Siinäpä niitä sitten on jääkaapissa kohomettumassa! Hyvää tuli, paitsi että kannattaa varoa massan pohojalle jääviä sattumia, ensimmäinen suklaa jonka maistoin oli niitä joita kaadoin viimiseksi ja sinne oli jääny meleko palijon suolaa ja goji-jauhetta, eikä maistunu mitenkään erityisen herkulta. 

Eli summa summarun, kannattaa valamistaa tämä paketti vaikka vähän isommalla porukalla niin ei kaadu omaan niskaan se kaikkien suklaitten syöminen, vaikka nämät oliki aika namia kahavin kanssa, ja jos löytää jostain pienemmät muotit joihin tehä niin voi olla syömisen kannalta käytännöllisempää. Muuta pahaa sanottavaa en kyllä juuri keksi, paitsi ehkä se hinta. Jatkossa taijan kyllä kuitenki ostaa raakasuklaani ihan valamiina, koska tuossa tekemisessä on kuitenki oma vaiva ja ei tule syötyä ihan överipalijon, oli kuinka terveellistä tahansa. :D Koska meisi tilasi tämän semmosena lahajapakettina, siinä tuli mukana myös CocoVin valamis goji raakasuklaa, joka oli myös erittäin hyvää! Olisi hirmukiva jos valamista raakasuklaata tulisi myyntiin vaikkapa ihan Prismaan (ainaki muutamia CocoVin juttuja sinne oli jo ilimestyny) niin voisin siirtyä satunnaisina herkkuhetkinäni vetämään tavallisen suklaan sijasta tätä. Ja koska hinta on ihan hyvä, ei raaskis ostaakaan niin usein. :)

Kunhan tässä sopivaan saumaan rahoitun, oon suunnittelut ostavani kaappiin loistavat superfood-varastot. Hankintalistallani on maca-jauhe, raaka kaakaojauhe, acai-jauhe, lucuma ja opticamu. Toisaalta kiinnostaisi myös CocoVin marjaisa ja smoothiemix, koska oon ajatellu inhimillisesti lisätä kaikki nämät superjutut ruokavaliooni lähinnä smoothien kautta. Maca-jauhe on kuulemma ihan äärimmäisen pahan makuista mutta sen terveysvaikutukset kuunnostaisivat, raaka kaakaojauhe toimii leivonnassa, smoothiessa ja ihan vaan kaakaona, jota juon aina silloin tällöin (nytkin minulla on kyllä sellaista "oikiaa" kaakaojauhetta, eikä mitään sokerilla höystettyä höttöä), acaita ja lucumaa voisi niitäkin käyttää smoothiessa ja ehkä myös esim. leivonnassa ja opticamusta oon kuullu positiivisia juttuja ja se voisi mielestäni olla hyvä tuki tälle aktiiviselle liikkumiselle, joka ottaa kovasti ensiaskeliaan (vaikka karvan kasvun ei meikäläisellä varmaan tarvis enää kiihtyäkään). 

Mutta niin, lähinnä siis sellaista smoothien tekoon tarkoitettua survivor packia oon aatellu, jolloin tuo marjaisa ja smoothie mix voisi olla ihan hyviä. Sitten jos ostaisi siihen vielä raaka kaakaojauheen ja opticamun kaveriksi. Oon toistaiseksi teheny vitamiinitankkausta ihan purkista poretabletin muodossa (ja se on tuntunu toimivan, ko energiaa riittää, tai sitten se on tämä lisääntyny valo tai joku muu) mutta mieluummin ottaisin net vitamiinit jostaki vähän luonnonmukaisemmasta. Mutta joo, pitää nyt kattoa, että koska olisi saumaa tilata hankkia näitä juttuja. 

Minulla olis hulluna myös kaikkia muuta täysin asiayhteyteen liittymätöntä höpinää, mutta koska pitää alakaa reenaamaan, olokoon tämä nyt tämmöne superfood-juttu ja tuun vaikka sitten myöhemmin höpisemään niitä muita. Ensin aattelin, että reenaan vasta huomenna, koska lauantain (säälittävä) käsi- ja vattalihasreeni veti paikat aika antoisaan jumiin, mutta sitten päätin, että perkele, minähän reenaan nyt koska RAAAAGH. Leuanvetotankoki olis paikoillaan nyt, vois alakaa reenata myös kohti sitä meikäläisen ensimmäistä leukaa. :D Paitti että hauikset ja ojentajat ei ehkä oo samaa mieltä. Mutta nyt sitä reenia horo reeniä ja palataan sitten astialle!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Tämä päivä kulminoituu kyllä ehottomasti siihen, että elämässä tarttee olla vähän pinksua ja Emmiyttä. 

Niinpä oonki paitsi esimerkiksi pinksua pitsarullaa, punkkupulloa, kahavia, muumirasiaa ja hauen muotoista piparimuottia, myös mukavaa iltaa rikkaampi. :) Vaikka oonki tämmöne aika antisosiaalinen myyrä, on välillä ihana kuttua ihimisiä kylään ja varsinki ko näitäki naisia saapui ihan sankoin joukoin.

Kiitos jokaiselle osanottajalle, teitte illasta hirviän kivan!

Kuvia ei oo ko aina ei jaksa riehua kameran kans. 

Nyt pitäis jaksaa mönkiä kylyppäriin puunaamaan naamaa puhtaaksi ja hamppipesulle, että jaksan huomenna aamulla mönkiä (huoh) ruotsin tunnille ja olla skarppina. Not.

Sinusta oon selvästi päihtynyt.

Hellou! Päivät on venyneet viime aikoina luvattoman pitkiksi ja oon jaksanu lähinnä opiskella, opiskella ja opiskella. Vaikka oonki enemmän ko pähkinöinä meikäläisen terapiasta ja sen kulusta, on silti ihanaa, että tänään on perjantai. En tiiä mikä hitto meikäläisen päätä vaivaa, kai se on tämä homman palijous ja päivien pituus, mutta oon meinannu tällä viikolla unohtaa palauttaa terapian seurantakerran suunnitelman, jättäny kämppään valot palamaan klo 10-18 väliseksi ajaksi ko ite olin lipastolla ja tänään kotiutuessani jätin avaimet killumaan uluko-oveen. Tämmösiä ei oo tapahtunu ikinä ennen!

On marraskuu ja ulukona on tuskasen pimiää ja harmaata. Tai ei se niin haittaisi, jos pääsisi ees vähän aikasemmin lipastolta pois, mutta nuot iltakuu'en päivät on vähän liikaa. Ja tänä viikonloppuna pitäisi saaha kirjoteltua parkinson-erityiskysymyksen oppimistehtävä. Ensin olin ihan innoissani siitä, mutta nyt on jotain pieniä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se tästä. Sovin myös tänään jo terapian loppukeskusteluajan, jota ennen pitää olla paperit palautettuna ja mikä mainiointa, myös eka kandiohojaus on nyt kalenterissa. Päätin mennä paikan päälle hajoilemaan ja heittämään ilimoille kaikki meikän hullut ajatukset siitä, mistä voisin sen kandin tehä. En usko, että se tiedonhaku tai kirjottaminen muodostuu minkäänlaiseksi ongelmaksi, suurin probleemo tässä on nyt se, ettäkö vaan tietäisi, mistä teen sen kandin. :D Ens viikolla pyörähtää uus kurssi käyntiin (kaheksan aamuja jouluun asti, voi miten ihanaa) ja ruotsin kurssi rullaa edelleen ja aiheuttaa hirviästi päänvaivaa, koska siinä on niin kauhiasti sitä tekemistä. Yäh. Tällä hetkellä istun sohovalla oottamassa flowta, jonka siivin saisin imuroitua, pestyä vessan, laitettua pyykit kuivumaan ja lakanat sänkyyn. :D Ei oo näkyny vielä... Harvemmin tämmöstä, kaikki jokka tuntee vähänki meikää tietää, että olen välillä suorastaan neuroottisen innokas siivoamaan, mutta aina ei nappaa. Kuten esimerkiksi tänään.

Myös Oulun yliopiston abipäivät lähestyy ja meikäläisen voi pongata logopedian ständiltä torstaipäivänä haalarit päällä, tarkkaa aikaa en jaksa laittaa tänne mutta päiväseltään kuitenkin. Jos joku on tulossa niin tulukee ihimeessä juttelemaan! Meillä on ainaki karkkia tarjolla. :D Marraskuu menee varmaan hujauksessa ko deadlinet alakaa hakata niskaan ja hommaa riittää. Oon alottanu tämän demojen keräämisenki (eli siis toisten opiskelijoitten terapian seuraamisen, joita pitää kerätä opiskeluaikana maksimissaan 15) ja se tuntuu olevan välillä enemmän ko hankalaa hommaa, kiitos sen, että meijän laitoksella vaan niin moni asia kusee.

Yhen kivan kevennyksen olen tähän kuukauteenki jo kuitenki keksinyt, päätin nimittäin piettää jokku tupareitten tyyppiset akkalaumalle. Tällä hetkellä vieraitaki on jo ilimottautunu muutama, joten kyllä met varmaan ihan mukava häppeninki saahaan aikaseksi. Ja mikä mukavinta, pääsen vähän leipomaan ja rätäämään hyvällä syyllä. Mieheke on tuparipäivänä luonnollisesti töissä, koska pahimmillaan miltei kolomekymmentäpäinen akkalauma taitaisi olla sille vähän liikaa. :) Tänäänkin oon kyllä taas kokkaillu ihan onnessani, tekaisin nimittäin ite pinaattilättyjä. Ostettiin käristyksen kaveriksi puolukkahilloa, vaikka sitä olisi kyllä voinut survoa sokerin kanssa omista pakkasessa olevista puolukoistakin, ja alakoi tehä kovasti mieli pinaattilättyjä puolukkahillon kanssa. Gluteeniton versio onnistui yli odotusten, korvasin tavallisesta ohojeesta vehenäjauhot vaan gluteenittomilla ja lisäsin varmuu'en vuoksi vajaan ruokalusikallisen psylliumia. Ainut vaan, että taikina on tosi paksua ja kannatteepi lisätä jauhot siivilän läpi jos sellainen on (minulla ei), jos haluaa ettei taikinaan jää jauhopaukkuja. Paiston tavallisella paistinpannulla pari isompaa ja muutamia pienempiä lättyjä.

Gluteenittomat pinaattilätyt

2 kananmunaa

4 dl maitoa

150 g sulatettua pakastepinaattia tai tuoretta

½ tl suolaa

valkopippuria

2 ½ dl gluteenittomia jauhoja

vajaa rkl psylliumia

Sekoita kananmunat kevyesti kulhossa, lisää maito ja sulatettu tai tuore pinaatti. Mausta suolalla ja valkopippurilla, lisää jauhot siivilän läpi vatkaten taikinaan. Lisää psyllium, älä anna turvota kovin kauaa vaan paista pannulla rasvassa joko isoja tai pieniä lättyjä. Tarjoa lämpimänä puolukkahillon kera. 

Kokkailun jäläkeen keittiössä on myös likaisia astioita jokka oottais hoitajaa, mutta taijan ennemminkin avata telekkarin ja kattoa tv 5:ltä alakavan lehevan Itse ilkimys. Aina ei vaan jaksa. No okei, pakko on jaksaa vähän jotain tänään mutta onneksi päivä se on huomennakin! Marraskuu saisi kyllä tosiaan rullata muutenkin ihan vauhikkaasti, ko oon löytäny makkariin mitä ihanimman jouluverhon, olokkariin uuet tyynynpäälliset ja samoin makkariin kans yhen. Sekä keittiön pöy'älle liinan. Mutta niitten aika ei tosiaan oo ihan vielä. Plus että ostin kalliilla rahalla itelleni pyörään talavirenkaat enkä todellakaan ala, jos täällä kesäkelit meinaa jatkua joululle asti!

Voi videoliike että minua väsyttää, avasin tuon töllön ja animaatioon keskittyminenki tuntuu ihan übersuoritukselta? 

Kunnon yöunet niin kyllä se tästä. Toivottavasti. Yleensä oon täynnä energiaa syksyisin, mutta nyt on kyllä vähän laiska olo. Ehkä se vika on siinä, että meikäläisen kellon mukaan pitäisi olla sitä lunta jo? Tai ehkä syytän tätä kellojen rukkaamista, elimistö on ihan sekasin ko kelloja käännellään miten sattuu. Väsyttää illalla kaheksalta ja herään aamulla ennen kukonpierua. Ei kiva. Lisäksi hirveästi syyhyttää päästä taas leipomaan herkkuja tai kokkailla jotain kivaa MUTTA pakastin natisee jo nyt liitoksistaan. Vähän silti epäilen, ettei se hijasta meikää. :D Seuraavaksi ruoaksi aattelin laittaa broileripyöryköitä ja ihan rehellistä pottusalaattia, koska meillä on niitä perunoita vielä tuolla jääkaapissa.

Googlailin tässä itte asiassa just nytkin kaikkia kivoja reseptejä. :D Oi arkkupakastin ja leivinuuni, koska tet ootta mun? Pitänee ehkä sen verran kuitenki asettaa itelleni rajoja, että ensin täytyy saaha parkinson-tehtävä hyvälle mallille ja vasta sitten saapi leipoa. Ja urheillakin pitäisi kyllä. Mutta joo, seuraavalla leffan mainokatkolla meen laittamaan pyykit kuivumaan, lupaan pyhästi. Ja imuroin. Ja jotain. Ihan varmasti. :D Eli nyt! Palataan.

Ja niin, tätä tekstiähän kuvitti net kuvat, jokka kävin fotoamassa sillon yks kerta tuolta kasvitieteelliseltä puutarhalta päin.

Ohikiitävää, ikävä ja riemu.

Aika on taas vierehtänyt nopiampaa ko sen oisi sallinut, oon back in business at Uleåborg ja ulukona on aika ruma ilima ja meikäläistä väsyttää. Meinasin änkiä tähän jotain kuviakin, mutta sitten päätin, etten jaksa kuitenkaan. Plus että unohin skannailla piirustukset ollessani skannerin äärellä. En tosiaankaan tykkää olla naimisissa tietotekniikan kans ja se kostautuu aina hetkittäin, muttako on aina niin palijon parempaaki tekemistä. Kuten leipoa lohipiirakkaa ja syyä sitä valakkarin kans ja kattoa lehevaa sohovalla maaten. Tai leipoa juustokakkua ja haukkailla sitä Irish coffeen kans. Reseptejä ei oo luvassa, ko nämät oli kaikki semmosia sovellutuksia, joita ei oo kirjattuna mihinkään ylös.

Tästä päästäänkin sujuvasti aiheesta toiseen, kävin nimittäin tänä aamuna puntarilla ihan siitä ilosta, että ei tullut viime viikolla sen kanssa palijoa seurusteltua. Olin ihan varma, että jumissa ollaan, mutta yllätyksekseni se näyttikin 50,1 kg! Hiiop, kannattee selevästi juua viintä, syyä herkkuja ja vähän karkkia ja muutenki ottaa rennosti, paino tippuu näköjään suorastaan itestään. :D Hiilareitaki oon natustanu naamaani palijon enemmän ko normaalisti, mutta muuten veelly ihan perusmeiningillä ja tämä tulos kyllä tosissaan hämmentää meikäläistä. Urheillutkaan en oo kauhiasti, mitä nyt muutamat lenkit koiran kans ja siivonnu muutaman tunnin autotallia ja varastoja sekä vieny kuorman kaatopaikalle.

Tein ainuastaan yhen reenin viime viikolla. Kirjottelin keskiviikkona, että reenailut jää käjen takia välistä, mutta torstaiaamuna heräsin siihen, että käsi tuntu ihan normaalilta, ja niinpä vetäsinkin pienet kyykkäilyt päiväni alakuun (pikkutangolla tosin, ihan vaan varmuuen vuoksi). Huomasin vetäväni pitkiä toistosarjoja ihan kevyesti ja se kostautuikin sitten seuraavana iltana, ko etureidet ja pakarat oli niin hellänä, että muistutin lähinnä pingviiniä yrittäessäni kävellä johonkin suuntaan. Käytiin perjantai-iltana hieman ajelemassa makiaisella ja kuuntelemassa Parasta ennen! -shöy, enkä meinannu päästä autosta enää parin tunnin istumisen jäläkeen pois ko tuntu, että jalat on niin tönkössä. :D

Muuten meikäläisen syysloma oliki tosiaan kaikenlaista sekalaista touhuilua, ruoanlaittoa ja leivontaa, oravia, lunta, vesisajetta, saakelin paskaa ajokeliä, kylästelyä, vanahoja tuttuja, Motonettiä, viherkasveja ja monen monta muuta ihimeellistä asiaa. Kotiutuminen tänne sujui erittäin paskan iliman saattelemana ja kolomen ruokakaupan kautta (enkä siltikään saanu gluteenittomia karjalanpiirakoita iltapalaksi!) ja tänään ollaan mettästetty valurautapata sekä talavirenkaat pyörään (semmone pieni muutaman tunnin shoppailureissu). Meillä on hieman poronlihaa pakkasessa, josta J pyöräytti käristyksen täksi päiväksi. Nautittiin se asiallisesti puikulapottujen (eivät tosin olleet sallalaisia) ja puolukkahillon kera, lisukkeeksi olisi kaivannut lähinnä hieman mummon ohorarieska, jota minä en ees toki voi syyä enää. Nyyh. Täytyy tunnustaa, että viikonloppuna oli pakko syyä yksi pala lohikeiton kera. Kärsimys oli sen arvoista. 

Nyt yritän taas kovasti orientoitua jälijellä olevaan opiskeluviikkoon, joka ei oo kyllä mitenkään kauhian raskas, mutta oisi kiva jatkaa tätä lomailua edelleen. Meikäläisen ajatukset on kovasti suuntautuneet jo lähestyvään jouluun, mutta just tällä hetkellä net kaihoaa lähinnä tuonne makkarin puolelle ja sänkyyn. Huomenna voisikin taas ottaa arjesta niskalenkin ja kaiken opiskelutouhuilun lisäksi vaikka pessä pyykkiä, ko pyykkikoneki on taas käyttökondiksessa. Nyt öitä!

Minä kysyn, saanko luvan, sinä nyökkäät, sinä nyökkäät.

Keskiviikko, mikä ihana lumisajepäivä!

Minulle asennetiin käteen eilen ehkäisykapseli, ko edellinen käyttämäni yhdistelmäehkäisy alias Nuvaring -renkaat osoittautuivat pitkässä juoksussa netkin meikäläiselle sopimattomiksi, kuten e-pilleritkin aijemmin. Koska myös hiljattain tajusin, että yhdistelmäehkäisy ja aurallinen migreeni ovat no no -kombinaatio (oikiasti, miten voit käyttää yhdistelmäehkäsyä monta vuotta, iliman, että kukaan tulee kysyneeksi moista asiaa?), oli keltarauhashormoniin siirtyminen oikiastaan ainut vaihtoehto. Kierukkaan en vielä halunnu ja pillereitä en muistaisi/jaksaisi napsia, joten päädyin testaamaan tätä kapselia sitten.

Tehoa riittää kolomeksi vuojeksi, aijemminkin voi ottaa pois jos haluaa ja hintaa tuli kertaostona semmone 189 euroa, eli tullee pitkässä juoksussa huomattavasti halavemmaksi ko esim. nuot meikäläisen renkaat, jokka kustantaa kolomelta kuukau'elta about 46 euroa. Haittoja ei kauhiasti pitäisi vuotohäiriöitä lukuunottamatta olla (en pistäisi pahaksi, vaikka meikän menkat häviäisi kokonaan, jatkuva tiputtelu ei niin kauhiasti kiinnosta, mutta katotaan nyt), vaikka kyllä siellä paketissa näytti lukevan kaikkia lihomisen kautta laihtumiseen, finneihin, kutinoihin ja haluttomuuteen. :D 

Laittaminen ei puudutusta lukuunottamatta tuntunut laisinkaan ja puudutuskin oli lähinnä hetkellisesti epämiellyttävä pistos, niinkö rokotus tms. Sen jäläkeen en oikiasti havainnu mitään, avustamassa ollut terkkarikin nauroi, että ei taija pahemmin sattua ko ainaki näytät niin rauhalliselta ja sanoin, että ei kyllä tunnu yhtään mitään. Homma oli nopiasti ohi ja nyt jäläkeenpäin käsi on ollut hieman kipiä. Käteen jäi laittamisesta pienenpieni reikä, jonka kastelemista pitää välttää pari päivää. Mustelmaakin vähän pukkaa ja käsi on tosiaan vähän kipiä, mutta siinä kaikki tältä erää. 

Sen verran käskettiin kuitenkin välttää hikoiluttavaa liikuntaa ja urheilusuorituksia, että jätin sitten tänään väliin jalakareenin, jonka oisin kyllä enemmän ko kovasti halunnu tehä. Käsi tuntu kuitenki ärtyvän imuroimisestakin jonkin verran, että aattelin olevan parempi kattoa ko katua. En varmaan uskalla kyllä reenailla ollenkaan tällä viikolla, sääli sinänsä, ko oisin kyllä kovasti halunnu. Ja koska ulukona tulee lunta suurin piirtein vaakatasossa, oonkin tänään pyöriny lähinnä keittiössä. Keitin ruuaksi hernekeittoa ja kruunasin sen pannukakulla sekä omenapiirakalla. 

Hernekeitto

pussillinen kuivattuja herneitä (huuhtele ja liota 2 litrassa vettä yön yli)

350-500 g palvikinkkua (tai muuta sianlihaa)

1 sipuli

2 tl suolaa

½-1 tl meiramia

muutama maustepippuri

Keitä herneitä liotusvedessä pienellä teholla noin tunti, lisää hienonnettu sipuli, jatka keittämistä vielä vähintään tunti. Noin puoli tuntia ennen valmistumista lisää pilkottu palvikinkku ja maustepippurit. Jos käytät kypsentämätöntä sianlihaa, lisää se keittoon kypsymään samaan aikaan kuin sipuli. Lisää tarvittaessa vettä ja mausta valmis keitto suolalla sekä meiramilla.

Vaikka oonki sitä mieltä, että paras hernekeitto tulee leivinuunissa kypsyttämällä kinkun luusta, käy tämäkin tällaisen kylymän päivän lämmikkeeksi ja on ehottomasti parempaa ko mikään purkkiversio. Sähköuunissa hauduttaminenkin onnistuu, tällöin keitto valamistuu melekeen ittekseen, kunhan muistaa välillä tarkistaa, ettei se pääse kuivahtamaan.

Gluteeniton pannukakku

4 dl glut. jauhoja (Sunnuntai)

1½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

8 dl maitoa

2 munaa

50-100 g voita tai margariinia sulatettuna

Yhdistä maito ja kananmunat, lisää kuivat aineet ja lopuksi sulatettu rasva, sekoita hyvin. Anna turvota hetki ja paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Olin vähän jännässä sen suhteen, että mitä tästä tulee, ko gluteenittomat vohovelit ainaki tarttuivat vohovelirautaan tehokkaasti, mutta tämä maistui ihan tavalliselle pannukakulle ja oli erittäin hyvää, suosittelen. Ohjeen tiesin kyllä hyväksi, sillä olen ruukannut tehä tällä pannaria aijemminkin, mutta vehenäjauhoista. Herkuttelin hernekeiton päälle parilla palaa tätä mansikkahillon kera. Kotipolttoinen hillo oisi kyllä kruunannut kokonaisuu'en, nyt jou'uin tyytymään siihen kuuluisaan äitien tekemään.

Sen verran tuhti olo tuli siitä toisesta palasta, että täytynee kuitenki lähtiä käymään iltalenkillä, jos tuo lumisaje tuosta vaikka vähän rauhottuis iltaa kohen. Omenapiirakan tein tällä mustikkapiirakan ohojeella, paitsi että luonnollisesti korvasin mustikat omenoilla (jotain kotimaisia) ja ripottelin pinnalle sokeria ja kanelia. Omenapiirakan tein ihan vaan vehenäjauhoista, gluteeniton onnistuisi varmasti vaan vaihtamalla jauhoja. Ihan siksikin tavallinen versio, etteipähän tartte sitä itte syyä ko tässä on nyt taas oltu kuitenkin sitten löysällä linjalla syömisten suhteen tämäkin viikko (mietin, että kerta oon syyslomalla niin karjalanpiirakat, hyvä juusto, pala pannaria tai lasi viiniä ei voi tappaa). Yritän kuitenki pääasiallisesti syyä normaalisti, niinkö oon syönyki, mutta sallinut muutaman "herkun". Eli paino pysynee edelleen siinä 50,5 kilossa tämänkin viikon, mutta pysyköön. Mietin, että viikonloppuna voisi ehkä jopa tehä iteki jotain juustokakkua ja naatiskella siitä Irish coffeen kans, mutta saa nyt nähä. Loman jäläkeen pitää sitten taas ihan OIKIASTI kiristellä, ko on tuo jouluki tulossa. :D Vähän mietinki, että ei taija tämä syysloma mennä tiukalla linjalla, mutta eipä se elämä nyt _niin_ vakavaa ole.

Kuppaillu oon myöskin lähes joka päivä, eilen jätin väliin ko en oikein tienny passaako se tämän kapselin kans, mutta tänään aattelin taas kupata, ko enpä minä käsiä käsittele. Viime la ja su jäivät myös sattuneesta syystä välistä. :)

Että tämmöstäpä meikäläisen syyslomaan tänään, palataan taas!

Puhu äänellä jonka kuulen.

Heippa kaikki!

Oon kotiutunu tänne Salla-huudeille ja ehkä pikkuhilijaa selevinny myös viikonlopun aiheuttamasta jäätävästä väsymyksestä, joten aattelin tulla vähän huutelemaan juttuja. Täällä on talavi, tänä aamuna pakkasta oli meleko reippaasti ja luntakin on hieman maassa. Kauan se tuskin kestänee, mutta nautitaan nyt ko vielä voi. Oulussakin oli lähtiessä talavi, jou'uin paleltumaan melekeen 45 minsaa ulukona junan ollessa myöhässä. 

Mutta voisin tosiaan palata hieman perjantaihin. Meillä oli kivaa, syötiin hyvin, valakkari (Jacob's Creek Semillon Chardonnay) passasi just bra tekemämme kanasalaatin kanssa ja Irish coffee sekä Olokin tekemä juustokakku kruunasi herkkuhetken. Keikalla riitti menoa ja näitten emäntien kans ei muutenkaan tuu tylsää, kiitos mahtavasta illasta tytöille! Vaikka oonki meistä nuorin, otti ilta osansa kyllä ja paras osa oliki ehkä se ko pääsi uutukaisen palleron kyytissä kotio ja omaan sänkyyn nukkumaan miehekkeen viereen, joka teki ex-temporemutkan Ouluun, oikiastihan meillä oisi ollu rehevit sovittuna vasta tälle viikolle. :D Tai sitten se on vaan se omenakossu Spritellä... Sitäkin tuli muutama lasillinen naukkailtua.

Koska mulla oli vähän ylimääräistä aikaa ennen partyihin siirtymistä, päätin kerranki hyödyntää kameran jalustan olemassa oloa ja ikuistaan illan "outfitini". Muistin taas, miksi toiset meistä on siellä kameran eessä ja toiset takana... Meistä tytöistä ei tietenkään muistettu ottaa mitään yhteiskuvia eikä kuvia muutenkaan illasta, johtuen siitä, että oikia puhelin on poissa pelistä tällä hetkellä.

Hymyily nätisti! Voe vattu että sitä pitää aina vääntää tuo naama mutrulle ja roppa solomuun, miksihän se onki niin vaikiaa? Puhumattakaan siitä, että perse on niin leviä, ettei se meinaa ees mahtua kuvaan. :D

Henkilökohtainen suosikkini. Asettelet ittesi hyvin sohovalle, pöyhit tukan ja koitat hymyillä ja juuri ko kuva pitäisi napsaista, jalusta keikahtaa putken painosta eteenpäin ja sensuroi pääsi. Tai sitten se naama vaan oli yksinkertaisesti niin kauhia...

Otos numero en ees enää muista. Tukka, hymy, käsi, ryhti, jalat ja täydellinen otos on valamis! Tai ainaki melekeen, jos olisi vielä muistanut suoristaa makkaralla olevan mekon..

Uusintayritys, asento hieman eri, mutta mekko edelleen makkaralla. Lopulta ko sain mekon suoristettua, naama ei enää teheny yhteistyötä. Joten luovutin. Ja näillä mennään. :D

Mitä tulee leipomuksiin, joita vein tarjottavaksi, no, niitä en tietenkään muistanut kuvata. Mutta iloksenne voin kuitenkin paljastaa reseptit täällä.

Gluteenittomat karjalanpiirakat
2 dl lämmintä vettä
1 tl psylliumia
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
3 dl tattarijauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 - 1 dl ruokaöljyä

lisäksi täytteeksi noin litra riisipuuroa
1 kananmuna

Yhdistä kulhossa vesi ja psyllium, anna turvota noin 10-15 min. Lisää suola ja jauhot sekä lopuksi öljy, sekoita. Vaivaa taikinasta pöydällä noin 3 cm paksu tanko, josta leikkaat 2-3 senttiä pitkiä palasia. Pyöritä palaset palloksi, laita pöydälle tattarijauhoja ja kaulitse pallero kerrallaan ohueksi pyöreäksi piirakkapohjaksi. Lisää täytteeksi nokare riisipuuroa, johon olet sekoittanut kananmunan. Rypytä reunat ja siirrä pellille leivinliinan alle odottamaan paistamista. Myös leipomista odottavat pallerot kannattaa pitää liinan tai halkaistun pakastepussin alla, etteivät ne kuivu leipomista odottaessa. Paista joko leivinuunissa ilman leivinpaperia tai sähköuunissa mahdollisimman kuumassa hetken, niin että piirakat saavat hieman väriä. Kasta kuumat piirakat maito-margariini tai maito-voi -seokseen ja nosta vetäytymään.

Taikina oli mielestäni meleko samanlaista käyttäytymiseltään kuin tavallinenkin karjalanpiirakkataikina, joskin se ehkä halkeili vähän helpommin. Taikinasta tulee varmasti ihan normaalin kokoisia piirakoita, ite tein cocktail-kokoisia, taidot oli vähän ruosteessa. :D En myöskään lisännyt puuroon ollenkaan kananmunaa porukkamme yhden ruokavammaisuuden takia, eikä se kauhiasti haitannut menoa. Hyviä olivat! Ja kestävät myös pakastamisen. Alkuperäisen ohojeen mukaan tulee arviolta nuin 30 piirakkaa, riippuu tietysti kuinka isoja/pieniä tekee, ja litra riisipuuroa pitäisi riittää näihin. Ite tein ohojeen puolitettuna, ko minulla oli niin vähän valamista puuroa, eikä se ihan riittänyt kaikkiin, joten pari viimeistä täytin paistetuilla ja maustetuilla quorn-kuutioilla ja raejuustolla. :D Erikoisia, mutta ihan hyviä.

Gluteenittomat juustosarvet (18 kpl)

1,5 dl vettä tai maitoa (laktoositonta)
2 tl psylliumkuorijauhetta
0,5 dl tattarijauhoja
4,5 dl karkeita gluteenittomia jauhoja (Sunnuntai)
0,5 dl juustoraastetta (minulla Polar 5)
1 tl leivinjauhetta
100 g laktoositonta margariinia

Täyte: juustoraastetta (Polar 5)
Pinnalle: munaa, halutessa unikonsiemeniä

Sekoita psyllium veteen/maitoon, anna turvota. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää ne ja juustoraaste nesteeseen, sekoita. Nypi joukkoon pöydällä pehmennyt margariini, vaivaa kunnes taikinasta tulee tasainen. Anna taikinan levätä noin 20 minuuttia jääkaapissa. Jaa taikina kolmeen osaan. Taputtele/kauli taikinapalat jauhotetulla pöydällä ohuiksi pyöreiksi levyiksi, jaa kuuteen osaan. Ripottele juustoraastetta palasten leveämpään päähän, rullaa aloittaen kolmion leveämmästä päästä ja muotoile sarviksi. Nosta pellille ja voitele kananmunalla, ripottele päälle halutessasi unikonsiemeniä. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Näistä tuli mielestäni maun puolesta hyviä, mutta koostumus on kyllä erilainen näin tavallisiin juustosarviin tottuneena. Nämät myös kuivuvat herkästi, joten suosittelen syömään joko uunituoreena tai pakastamaan mahdollisimman nopeasti. Yön yli leivinliinan alla olleet yksilöt olivat aamulla aika kuivia. 

Molemmat reseptit olivat kuitenkin mielestäni hyviä, karjalanpiirakoiden tekeminen vaatii varmaan muutaman kerran harjoittelua, ennen kuin se alakaa sujua täysin saumattomasti. Seuraavaksi testiin pääsee varmaankin gluteenittomat piparkakut sitten lähempänä joulua, nyt leivontakiintiö on jokseenkin täynnä, ellen nyt sitten tässä loman aikana innostu kokeilemaan jotakin. Ah ja kuulin myös vinkin siihen, että gluteenittomia sämpylöitä tehdessä taikina kannattaa kohottaa vain yhteen kertaan, eli kohottaa, leipoa sämpylöiksi ja laittaa sitten suoraan uuniin. Toiseen kertaan kohottaminen kuulemma aiheuttaa heleposti lätsähtämisen! Tämä pitänee muistaa seuraavan kerran sämpylöitä leipoessa. 

Tämmöstäpä tänään, nyt lähen lämmittelemään takkatulen ääreen.