All I want is to see you.

Kuumat terveiset täältä sisähelteistä! Koska kämppä ei tosiaan muuten oo vielä riittävän epäinhimillisen kuuma, paistoin tänä aamuna pari pellillistä pitsaa. Ja ai niin, lämmitin eilen illalla saunan... Mutta mitäpä sitä ei ihiminen tekisi piettääkseen ittensä ja siippansa tyytyväisenä ja eväässä. Tuli tekaistua kotitekoista Americanaa ja Pollo Americanaa eli suomeksi sanottuna kinkku-ananas-aurajuusto sekä kana-ananas-aurajuusto -täytteisiä pitsoja. Ah. Massu kiittää.

Vaikka täytyy myöntää, että näistä ei tullut ehkä ihan yhtä loistokasta ko mitä meikäläisen pitsa parhaimmillaan on, paistoin ensimmäistä vahingossa aavistuksen liikaa. Mutta kuten ystävämme Hugo aikanaan totesi, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. 

No mutta, en tullu tänne pitsasta pölisemään, vaikka mieleni kovasti tekisikin avautua vaan ruoasta. Tai mm. siitä, miten aina siinä vaiheessa ko oon hampaat irvessä sahannu pitsaa paloiksi veitsellä muistan, että Emmis on lahajonu minua mahottoman hienolla pinksulla pitsaleikkurilla (? mikä helevetti sen jutun nimi on, mulla tulee vaan mieleen pitsarulla ja pitsahyrrä :D). Mutta kuten sanottua, pitsa ei oo tämän päivän kuuma aiheeni (hahha), vaan, tadaa, keskellä kuumia kesähelteiltä, opiskelu!

Kandi on nyt siis tosiaan virallisesti takana päin (ollut jo hetken), arvosanaksi pamahti kaiken kaikkiaan hieno nelonen (hyvä minä!) ja muutenkin kaikki kandidaatintutkinnon kurssit on nyt koossa. Enää vain siis koostamaan tutkinto kasaan ja syksyllä saan ottaa ulos ah-niin-turhanpäiväiset kandinpaperit. Onhan se sekin syy skoolata skumpalla, tutkinto, jolla ei tee yhtään mitään. Siispä katseeni onkin kovasti kääntynyt jo kohti niitä maisterin papereita, joka tietokoneen näytöllä Weboodista käsin tarkasteltuna näyttää olevan jo pelottavan lähellä! Niin lähellä suorastaan, että oon jo alakanu katella valmistujaismekkoa. Okei, oikiasti löysin jo sen mekon ja nyt vaan mietin kovasti, että viittiinkö tuhulata rahaa ja tilata sen jo nyt. :D Motivaatiota gradun kirjotteluun? 

Sieltähän se putkahtikin, nimittäin se iso G. Pietettiin Lennun kanssa meijän gradupalaveri tuossa ja täytyy sanoa, että ollaan vielä vähän kujalla, mutta eiköhän se tästä. Hirviän suuria tavoitteita meillä ei ole, muutako että sen täytyy tulla valamiiksi vuojen sisään, jotta sitten voimme lähtiä hyvillä mielin loppuharjotteluun. En muista, oonko täällä jo maininnut varmistaneeni loppuharjottelupaikan itelleni syksyksi 2015, mikä tarkottaa muuttoa Sallaan (!!!!!) ainaki niiksi nelijäksi kuukaueksi. Meikäläisen harjottelu on palakaton, mutta koska suur-Oulu ympäristöineen tarjoaa lähes poikkeuksetta myös sitä samaa palakattomuutta, ja asunnon vuokraaminen paikkakunnalta, josta saisi palakkaa on lähes plus miinus nolla, oli tämä meikäläiselle järkevin vaihtoehto. Minultahan loppuu myös net opintotukikuukauet, mutta ilimeisesti syön sitten vaikka kynsiä sen nelijä kuukautta. Intressit on kuitenki pohojosen suuntaan, joten ei siinäkään mielessä mitään järkiä lähtiä harjottelemaan minnekään muualle. Muutenkin halusin, että harjoittelupaikka ei oo mitenkään erityisen spesifi (kuten esim. joku OYS:in osasto), vaan että siellä näkisi mahollisimman laajalla kirjolla asiakkaita vauvasta vaariin ja saisi tehä sekä arvioivaa, että kuntouttavaa työtä. Koska sellaiseen työhön mitä suurimmissa määrin haluaisin sitten isona ja valamistuneena puheterapeuttina suuntautua ja minusta kuulemma tulisikin hyvä terveyskeskuspuheterapeutti.

Ja mitäs sitä muuta. Oottelen kiertoharjottelua nyt vähän ristiriitaisin fiiliksin, koska Koskilinjat on peestä ja päätti uudistua huonompaan suuntaan. Koska kuitenkin olen lomatunnelmissa juuri nyt, en jaksa murehtia vielä sitä, miten hankkiu'un eri puolille Oulua mahollisimman kivuttomasti. Meikäläisen loma loppuu elokuun viimisellä viikolla, jolloin käyään istumassa yksi kurssi alta pois, jotta saahaan keskittua sitten siihen harjotteluun ja muihin juttuihin. Tässä vaiheessa kesää alakaa aina väistämättä miettiä jo syksyä ja paluu lipaston penkille tuntuu vielä kivalta ja virkistävältä ajatukselta. Oon jopa aikatauluttanu sen ekan kurssin jo kalenteriin ja maksanu ylioppilaskunnan jäsenmaksun. :D Oon ehkä ollu vähän liikaa tekemättä mitään järkevää...

Kyllä se hyvän olon tunne tästä vielä karisee, siitä voimme olla varmoja. 

Tietynlaista kaihomieltä se viiminen lukuvuosi armaan lipaston seinien sisällä toki herättää. Aavistuksen epäuskoa myös. Että voiko se olla jo nuin lähellä, tässäkö tämä nyt oli, kiitos ja näkemiin? Ajoittain löytää ittensä miettimästä, että oisi ihan kiva jos voisi vielä olla niin pieni, että kesäloman suurin huoli oli ehtiä käymään mahollisimman monta kertaa uimassa, nukkua teltassa pihalla ja palloilla valoisat kesäyöt läpeensä ulukona. Palata syksyllä koulun pulupettiin ja haistella sitä uusien kirjojen, viilenevien ilimojen ja pimenevien iltojen tuoksua. Ei se oo ihime, jos meistä aikuisena tulee vähän takakireitä ja jäykkiä, ko pitää tehä kaikenlaista turhauttavaa, kuten maksella laskuja ja kämpän vuokra, kauhistella bensan kallista hintaa ja kantaa kaupasta evästä selekä vääränä. 

Mutta sitten toisaalta taas on kiva miettiä näitä aikuisuuden parhaita puolia, kuten sitä, että voi syyä jäätelöä aamupalaksi jos siltä tuntuu. (Oikiasti meisin mieli askartelee yhä enenevässä määrin sellaisten asioitten, kuten autolaina, miten kuskata muuttokuorma täältä Sallaan kaikista kivuttomimmin, remontti ym. parissa, mutta koska en halua vaikuttaa takakireältä aikuiselta, mielestäni jäätelöesimerkki toimii palijon paremmin).

Nonni, piti puhua opiskeluista ja tästä tuli taas tämmöne sekalainen soppa. :D Mutta ei niissä opiskeluissa oikiasti mitään kauhian ihimeellistä ole, onnea vaan kaikille teille, jokka ootte vasta sen opiskeluputken alakupäässä. Minä rupean nyt fiksuna ja kypsänä ihailemaan sitä meikän valamistujaismekkoa ja kokeilen, miltä sen klikkaaminen ostoskoriin tuntuu. Asiat tärkeysjärjestykseen nääs. Voisi myös ehkä tavoitella sitä ala-asteaikaista kouluun paluuseen liittyvää nostalgiafiilistä ja ostaa itelle uusia vaatteita, jotka päällä saa näyttää pätevältä lipastolla.

When you hold me, I'm alive.

Olen oppinut, että sillonko ei lähe, ei pijä pakottaa. Toisaalta olen oppinut myös, että joskus ittiään pitää komentaa, että jotain tapahtuu. Mutta koska tänään paistaa aurinko ja oon juonut kevään ensimmäiset partsikahavit, oon jotenkin armollisella tuulella. Vaikka en ees voinu palauttaa sitä logopedisen arvioinnin oppimispäiväkirjaa, ko unohin yhen oleellisen osan kotia. No ei se, maanantaina uusi yritys. Kandin sain sentään palautettua sillon ennen vappua ja olen viettänyt huoletonta, kandi-vapaata elämää jo lähes kaksi viikkoa. Ihanaa!

Jälijellä on kaksi viikkoa lipastoa ja sitten se on (toivottavasti) the end tälle keväälle. Hullua. Toisaalta on hirviän vaikia uskoa ees sitäkään, että on toukokuun kaheksas päivä. Onpa aika menny nopiaa. Meikän terapia on venyny ja paukkunu, mutta kohtaa loppunsa luullakseni ja myös toivoakseni seuraavan kahen viikon aikana. Asiantuntijaesitelmä käytiin pitämässä Lennun kanssa ennen vappua ja oli ihan hyvä, että meille oli varattu vähän ylimääräistä aikaa, koska asiaa irtosi yllättävän palijon. Lapsen puheen ja kielen kehitys ei tosin ole mikään kauhian yksinkertainen asia. Tiistaina kävin myös seuraamassa viimisen tarvitsemani demon ja nyt niistäki komeilee suoritusmerkintä oodissa. Koska iski joku tarmokkuuspuuska, täyttelin myös ahot-lomakkeen ja liitin siihen mukaan tarvittavat paperit ja kuskasin sen hyväksyttäväksi. Kuten on varmaan jo aijemmin ollut puhetta, meikäläinenhän tosiaan kuittaa vapaavalintaiset opinnot aiemmilla Lapin yliopiston mediakasvatuksen opinnoilla. Hyvä hakija hyväksilukuja jo hyvissä ajoin, ehtii sitten korjata jos ja kun tuo ah-niin-ihana byrokraattinen laitos, jota yliopistoksikin kutsutaan, kämmää jotain.

Kävin ihastelemassa vähän maisterivaiheen hopsia ja näytti hienolta, ko kaksi suoritusta oli jo valamiina. Huippua. Oon kyllä ylypiä meistä ko jaksettiin vääntää tuo aasintuntija, eiku aisantuntija, eiku mikä se oli, jo nyt pois päiväjärjestyksestä. Enää onki sitten jälijellä tosiaan se mielenterveyteni syövä tentti, sekä terapian paketointi. Ja kypsäri. Ah, on niin palijon hommaa, että meinaa ihan unohtua. 

Plus että tietenki pitää käyä istumassa siellä loppuharjotteluinfossa, jonka jäläkeen saa ruveta edistämään taas viimeisiä opiskeluja eteenpäin. Suunniteltiin jo, että tehään meijän parhaaksi havaitulla opintopiirillä Olokin ja Lennun kans myös syventävän kirjallisuuen tentti ja otetaan samat kirjat, jokka opiskellaan yhessä. Nyt ko tämä vuosi alakaa olla purkissa, jotenki konkretisoituu se hurja juttu, että jos kaikki menee putkeen, ens lukukausi on meikäläisen viiminen, ko kulutan lipaston penkkiä. Vielä hetki sitten tuntui, että se on ihan hirviän kaukana ja nyt se on jo melekeen nurkan takana. Välillä minua ihan pelottaa, miten nopiaa tämä aika oikeen kuluu.

Jänskällä jo oottaa syksyn kiertoharjottelua, ko pääsee ekaa kertaa oikiasti kunnolla näkemään puheterapeutteja työssä. Sekin tehään Lennun kanssa yhessä graduaikataulutuksellisista syistä, tulee varmaan elettyä loppuaika semmosessa symbioosissa, että iskee työelämässä sitten kauhia orpous. Syksyllä koittaa myös viiminen terapia-asiakas ja pitkä terapia. Joka on suurella todennäköisyydellä aikuisasiakas, koska sellaista meikällä ei vielä ole ollut.

Että semmosta täällä opiskelurintamalla. Nyt rupean suunnittelemaan, että mitä täällä kotirintamalla tapahtuu. Illasta voisi ehkä jaksaa pyörälenkille, nyt ei viitsinyt lähtiä ko nelijän ruuhka + minä pyörällä = huono yhistelmä. Kotirintamalla pitäisi myös siivota, mutta ehkä siirrän sen ensi viikkoon ihan suosiolla... Tai viikonloppuun. Huomenna aijon heti aamusta vetästä jalakareenin ja sitten polokasen reippailumielellä Lidliin hakemaan täydennystä ruokavarastoon. Ja totta kai pitää ihan saamarin ankarasti lukia siihen tenttiin. Ja tämä ei ollu mikään sarkastinen huomio. Ja ah, ikkunat pitäisi pestä!

Nyt vaikka tyhyjentämään tiskikone, voisi pikkuhilijaa alakaa orientoitumaan siihen ajatukseen, että pian aikaa on suorastaan yllin kyllin.

You've been the only thing that's right.

Jumankauta meisin teoriatausta on valamis ja palautettu! Ja mikä ihaninta, sain palauttaa sen teoriataustaläjän tuosta olokkarin lattialta (vain ja ainuastaan raahatakseni kandiläjän piilosta esiin). Kovasti muka yrittelin kandin kirjottamista, mutta keksittyäni erinäisiä tekosyitä, kuten että pitäisi imuroida (mitä en toki vieläkään ole teheny), tulin siihen tulokseen, että tänään ei oo kandin päivä. Kuten ei ollut eilenkään. Eikä todennäköisesti huomennakaan.

Oikiasti pitäisi kyllä ottaa niskasta kiinni ja kirjottaa se vähä mitä sitä jälijellä on loppuun, mutta osaan olla ajoittain aivan naamattoman aikaansaamaton. 

No, torstaina sitten. 

Nytkin luullakseni kirjottelen tätä tekstiä siksi, ettei tarvitse miettiä sitä kandia ja ko en kuollaksenikaan keksi muutakaan tekemistä (paitsi se imuroiminen). Päiväksi suunnittelemani lenkki kaatui siihen, että meikäläiselle iski jotenki aivan jäätävän huono olo lipastolta kotiu'uttuani, syytän joko viherpihivejä tai kahavia, ja nyt kun on jo vähän parempi olo, on ruokailusta niin vähän aikaa, ettei pysty vielä. Ehkä sitä ennen saunan lämmittämistä voisi käyä ulukoilemassa. Sauna on nimittäin ainut, johon aijon taipua enää tänään. :D

Lenkkeilystä tulikin mieleeni, että vejin muuten tänään jossain mielenhäiriössä saappaat jalakaan lipastolle lähtiessäni (ehkä siksi, että punaset housut nuitten meikän superman-kenkien kans ois ollu yksinkertaisesti vähän liikaa?) ja voi jumankauta, että ei ollu yhtään mukavat kengät jalassa. Jotenki tuntu, että varmaat on ihan läjässä ja niitä ahistaa, eikä net pääse kunnolla liikkumaan astuessa ja ties mitä. 

Oonkohan minä tuomittu loppuelämäkseni käyttämään pelekkiä palijasjalakakenkiä? Siinä tapauksessa tilaan pikaisen lottovoiton, koska tartten kipiästi parit popot lisää nuitten "rumiluksien" kaveriksi. Feelmaxilla on kyllä ihan kiva valikoima kenkiä, voisin napata itelleni esimerkiksi tuommoset Kuuva 2:set, Aavat ja/tai Pankat ja työkengiksi sitten tulevaisuuessa ehottomasti tommoset Niesat. 

Oon kyllä koko ajan vaan vakuuttuneempi näitten kenkien sopivuuesta meikälle. Ja koko ajan aavistuksen verran varmempi, että meikä vielä juoksee joku päivä. 

No, toivossa on hyvä elää, sano lapamatoki. 

Asiasta kukkaruukkuun, tänään tulee muuten telekkarista takuu itkuleheva, nimittäin Hachiko - tarina uskollisuudesta. Oon kattonu sen kolomesti ja joka ikinen kerta itkeny ko viimistä päivää lopussa. Epäilen tosin, että oon jotenki ehdollistunu sille elokuvassa soivalle musiikille ja siitä johtuen saan ihan kauhiat itkukohtaukset. Mutta jos että oo kattoneet, niin suosittelen lämpimästi. Kaunis tarina. 

Joo, ei tässä kyllä muuten enää kerkiä mihinkään ennen sitä saunaa. Parempi onni huomenna. No varrrrmaan, huomenna on semmone kaheksasta nelijään lipastopäivä enkä aijo jaksaa kotiutua siinä välissä, joten reenitki jää illemmalle ja epäilen suuresti, että jaksaisin enää sen päälle lähtiä käymään kävelemässä. Mutta eihän sitä tiiä, jos vaikka yllätän itteni.

Harvinaisen asiasisältöinen teksti taas vaihteeksi. Joskus hieman vituttaa, että nämät meikäläisen jutut pyörii lähinnä tuolla opiskelu-reeni-ruokaa-en jaksa tehä mitään -akselilla, mutta siinähän se meikäläisen elämä aika pitkälti pähkinänkuoressa on. :D Ei voi ko valittaa. Elättelen toivoa, että sitten joskus ko ei tartte enää opiskella, jaksan olla hieman kiinnostavampi ihiminen. Mutta vähän epäilen kyllä, saatan olla liian kiireinen painamaan tukka putkella pitkin makkaravaaran mettiköitä koiran kans ja muuta tämmöstä, että jaksaisin olla ihan hirviän usiasti intohimoisessa kontaktissa tämän masiinan kans. Mutta eihän sitä tiiä. 

Pitääkin tästä lähtiä ehkä tuijottamaan talon pohojapiirrustusta ja miettimään kodinhoitohuoneen kaakeleitten väriä niin alakaa kummasti kiinnostaa se kandin kirjottelu ja opiskeluhommien tekeminen. Onneksi J on taas kohta kotona, niin ei tartte tulla tänne vääntämään tikusta asiaa. 

Palataan astialle babes, minä lähen nyt vääntämään saunan namikoihin volyymia ja sitä ennen keräilen kuivumassa olleet alusvaatteet sieltä pois, ettei tartte tehä nolostuttavaa tuttavuutta palomiesten kans. Muuten kyllä, muttako tuo oma könsikäs jo löytyy.

Just touch the sky with it.

Hirveitä reeniposeja taas! Anteeksi. Vaikka pääosassa onki tällä kertaa sukat. :D

Viime perjantaina sukasin nimittäin tentin, terapian paperitöitten ja kandin palasten palautuksen jäläkeen Postiin hakemaan meikän sikanopiasti toimitetut uutukaiset Feelmaxit. Piti muuten polokia ihan tosissaan, että kerkesin sitten kotia kattomaan Suomi-Ruotsi -matsia, joka ei päättyny ihan yhtä kunniakkaasti ko sen ois pitäny, mutta onneksi äijät sentään taisteli meijät aika komiasti pronssille! Huippu suoritus, ei voi muuta sanoa, ei oo nuo olympiakiekot nimittäin ihan mitään lasten leikkiä.

Mutta takaisin astialle, eli meikäläisen uusin kenkiin, jokka siivittää minutki jatkossa huippusuorituksiin. Keskiviikon helevetillinen jalakareeni ja perjantain polokupyöräily tuntu koivissa vielä tänäänkin. Palautteleva kävelylenkkini Prismaan ja takasin veti jälleen (yllätys yllätys) oikian jalan aivan totaalijumiin nilikan osalta ja mietinki, etten käy lenkillä nyt enää ennenkö saan sujauttaa Feelmaxit jalakaani (ja niillähän ei todellakaan heti lähetä vetämään mitään tunnin tappolenkkiä).

Aika komiat turkoosit sukat! Varvassukkia minulta löytyy muutamat jo entuuestaan ja kaivoinki net nyt Feelmaxien myötä kaapista, koska Feelmax valamistaa myös varvassukkia ja suosittaa käyttämään niitä näitten palijasjalakakenkien kanssa, jotta varpaat pääsisi askeltaessa liikkumaan mahollisimman normaalisti. Tein varvassukista myös reenisukat itelleni.

kuvakulma <3

Eihän net tosiaankaan mitkään kaunokaiset ole ja muotoilu on tosiaankin semmosiin kapealestisiin kenkiin tottuneena vähintäänkin erikoinen ja värit vähintäänki "pirtsakat", mutta ulukonäöstä viis, ko ensikontakti jalakojen kanssa oli erittäin miellyttävä. Tepsuttelin näillä perjantaipäivän sisällä ja osan lauantaista ja sitten testasin niitä lauantain kauppareissulla, sekä tänään pienellä kävelylenkillä. Tuntuma on erittäin hyvä, jalat pysyy lämpiminä (ensimmäiset minuutit ulukona kengät tuntuu hieman viileiltä, mutta jalat lämpiää äkkiä kunhan vähän kävelee) ja myös tuolla vedessä ja loskassa ainaki toistaiseksi kuivina. Mikkään kovin korkiavartiset nämä ei ole, joten eivät sovellu kovin syvässä hangessa kahalailuun kuitenkaan. Eka kävelylenkki oli myös tosi ookoo, loppumatkasta alako hieman tuntua nilikassa ja pohkeessa siellä missä oletinkin, mutta se vain siksi, että vapaavuorolaiset joutuu töihin, perkele. Askel tuntuu jotenki tosi kivalta näissä ja toivon, että hilijaa hyvä tulee ja piakoin pystyn kävelemään pidempiäki reissuja iliman, että jalat menisi enää kipiäksi. 

Mutta en toki hätäile, koska tätä meikän jalakavammasuutta on jatkunu niin pitkään.

Kenkien mukana tupsahti yllätyksekseni myös varsin komian väriset varvassukat, joka oli kyllä kiva yllätys, kengistä kun ei tosiaan tarvinut maksaa postikulujakaan ollenkaan ja paketti lähti tilaamisesta seuraavana päivänä ja tuli perille parissa päivässä, hyvää palavelua siis. Suosittelen lämpimästi!

En yhtenä yönä meinannu pystyä ees nukkumaan ko mietin sitä, että jos nämät kengät onki meikäläisen avain siihen, että pystyn taas juoksemaan joku päivä. Voitteko kuvitella sitä tunnetta? Minä, joka luulin olevani tuomittu jalakavammaseksi lopun ikääni ja etten luultavasti pystyisi juoksemaan enää ikinä, voisinki ehkä sittenkin joku päivä viipottaa taas niitä kaheksan kilsan hekumallisia lenkkejäni? Ko laput korvilla huutaa jotain tosi iskevää biittiä ja hakkaat maata jalakojesi alla menemään, elämä on lähes parhaimmillaan. 

En ees vielä kuitenkaan ihan uskalla ajatella, että se voisi olla totta.

Keskiviikon kauppalenkilläni pääsin jopa jo hetkeksi siihen tunteeseen kiinni, miltä se juokseminen kropassa tuntuikaan ko pimenevässä illassa käpöstelin Atb:n - Let You Go:n tahtiin kohti kauppaa. Mietin sitä fiilistä, mietin miten se piisi olisi ihan täydellinen etenki pimiän syysillan juoksulenkkiin ja miten mahtavaa olisi ko se tunne jaloissa johtuisi siitä, että takana on usiampi juostu kilsa ja vielä muutama eessä. 

Ei siitä mihinkään pääse, joskus sanoin, että juokseminen on parempaa ko seksi, ja vaikka en sitä juuri tällä hetkellä allekirjoitakaan enää, siinä on jotain sellaista koukuttavaa magiaa, jota en toistaiseksi ole löytäny vielä mistään muusta urheilulajista. Saleiluki on kyllä koukuttavaa ja siitäki saa omanlaistaan euforiaa aikaseksi, mutta siinä parasta on kuitenki ehkä se tunne reenin jäläkeen. Ja se tunne reenin aikanaki on erilaista.

No mutta, ei kaahata asioitten eelle. Jään hyvin toiveikkaana opettelemaan askeleita uusiksi näitten Feelmaxieni kanssa ja toivon, että nämät kengät todella olisi yksi elämäni parhaita investointeja. 

Keep your dreams alive.

Koska unelmia on pakko elättää (itteänsä ei vissiin aina niinkään), otin ja repäsin ja tilasin itelleni uuet popot. Sai näistä pulittaa melekosen summan rahaa (no ei ees niin palijon ko uusista ihan tavallisista juoksulenkkareista loppujen lopuksi), mutta jos jalaka tästä paranee ja mikä tärkeintä, mikäli pystyn joku päivä taas juoksemaan, ei sille voi lyyä hintalappua. 

Syön vaikka kynsiä ja nökötän pimiässä, ei se oo niin justiinsa. Sähkölasku yheltä kuukauelta tosiaan oli kyllä sen verran, että sähkön säästämistä vois vakavasti vähintäänki harkita. Onneksi firma vaihtu nyt vähän halavempaan, mutta ei se auta, jos sähköä kuluu ihan tolokuttomasti. 

Mutta asiaan, eksyin sivuraiteelle. 

Ostin siis itelleni Feelmaxin Vaskot, jokka on semmoset palijasjalakakengät. Haaveenani olisi saaha tuo nilikan virheasento korjattua ja koska hieronta, jumppa ja epätoivoiset yritykset kävellä/juosta oikein ei tunnu tuottavan tulosta vaan jalaka menee kipiäksi uuestaan ja uuestaan, päätin hypätä mukavuusalueen ulukopuolelle ja kokeilla näitä. Pieni selevitystyö palijasti, että näillä pitäisi tareta myös pakkasella (saapi nähä) ja pärjätä loskassa jalat kuivina. Vaikka Oulussa akuutimpi ongelma tuntuuki olevan tuo loska.

Jalakavammasuus häirittee meikäläisen jalakareenienki onnistumista, joten olisi ihan kiva saaha tuo vaiva kondikseen. Hieronnalla saa jalan auki, muttako se ei auta siihen virheasentoon, joka vetää jalan ja välillä koko oikian puolen ropasta jumiin. Ja ko tarpeeksi kävelee (tai unelmissa, juoksee) niin kipu ja jumi on taas todellisuutta. Siispä toivonkin, että tämä palijasjalakailu saisi net jalan lihakset ja muut toimimaan oikein, niin että se virheasento korjautuisi. 

Kaveriksi aattelin myös Footbic-jumppapalloja, mutta vielä toistaiseksi en viittiny niitä budjettiini mahuttaa, vaikka hinta ei ookaan ihan hirmunen (muttako vuokraki pitää sitten taas kuun vaihteessa maksaa, siinä on aika vaikia säästää). 

Jään nyt meleko innoissani oottelemaan nuita kenkiä, että saan ajaa net sisään käyttöön ja opetella kävelemään uuestaan. Josko sitä jossain vaiheessa voisi taas juostakin. 

Ehkä. 

Lupaan raportoija fiiliksiäni teille sitten, totuttelu pitäisi alottaa suht varovasti ja aluksi on varmaan taattua, että jalat menee kipäksi. 

Nyt minä lähen suuntimaan nukkumaan, palataan!

I want you, I need you.

Koska eilen aamulla pietin kunniakkaasti vapaata opiskelujutuista ja tein jotain ihan muuta, ja tänään oon kattonu telekkarista sohovalla loikoillein Unelmien kotia, on hyvä jatkaa samalla linjalla ja tehä kooste eilisestä nettisurffailustani. Paras tapa irtautua nykyisyydestä on haaveilu. Ja tämän tekstin ideana onkin, että jos minulla olisi rajattomasti massia käytössä, mitä kaikkea kivaa hankkisinkaan kotiin (ja vähän ittelleni). Samalla tästä voi nähä myös suuntaviivoja siihen, mitä oikiasti toivoisin sitten vielä jonakin päivänä omistavani. :D Valamistumista, omaa kotia ja palakkapussia ootellessa... Tokihan mielipiteet ehtii muuttua matkalla (minun on tosin aika jämähtäviä ja hitaasti muuttuvia), mutta nämät on fiilikset tällä hetkellä.

Okei, lähetään haavematkalle internetin ihimeellisen maailman avustuksella. Tätä meikäläisen tyyliä leimaa aika vahavasti tietyt jutut ja yksi hyvin tärkiä elementti on suomalaisuus. Sinänsä se suomalaisuus ei ole mikään tekijä, jonka perusteella nämät jutut on suosikeiksi valikoitunu, mutta jostain syystä vaan olen tykästynyt erilaisten suomalaisten merkkien juttuihin. Ja sitten on nämät tietyt teemat, joista esittelyssä heti ensimmäiseksi se tuttuakin tutumpi juttu:

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Kenellekään meikäläisen lähipiirissä ja varmaan tämän blogin lukijakunnassaan ei liene jäänyt epäseleväksi, että meisi tykkää muumeista. Hyvin paljon. Ihanaiset.fi verkkokauppa on siitä aivan mahtava paikka, että sieltä löytyypi muumituotteita aivan joka lähtöön, mm. meikäläisen ihana hattivatti-laukku ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sisustuksellisesta näkökulumasta olen ite erityisen viehtynyt noihin julisteisiin, jotka on otettu muumikirjojen kuvituksesta. Niissä on aivan ihanat värit ja voisinkin kuvitella kehystäväni nuita julisteita joskus lastenhuoneen seinälle. Lisäksi aivan huippuja ovat mielestäni nämät jääkaappimagneetit, koska jokaisesta näistä hahmoista löytyy jotain omaa. Primadonnan hevonen (ylhäällä vasemmalla) kuvaa sitä, ko joskus harvoin minäkin haluan hienostella ja olla nätti ja naisellinen, vaikka useimmiten oon kaikkia muuta enkä todellakaan mikään hienohelema, Viljonkka (oik. alhaalla) taas jakaa meikäläisen intohimon puunaamiseen ja siivoamiseen ja viehtymyksen punaiseen, vaikka muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan, ja muumien esi-isä on tommone karvanen mörrimöykky, josta en voi olla löytämättä yhtenäisyyksiä tuohon omaan parempaan puoliskooni. :D Joka muuten tosiaan on havainnut tämän meikäläisen muumi-fiilistelyn, koska synttärilahajaksi tosiaan sain maailman hienoimman mörkö-kortin ja termospullon muumikuosilla.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Nämätkin ihanat muumituotteet löytyvät samasta verkkokaupasta, ylin ja alin ovat lompakoita ja keskimmäisenä on suuren suuri kassi, jonka näen jo sieluni silmin meikäläisen puheterapeuttikassina, johon mahtuu niin pelit ja leikit ko testitki. Tai sitten ihan vaan meikäläisen viikonloppukassina, jos reissaan jonnekin. Myös näissä meikäläistä viehättää nuot ihanat värit ja kuvituksen yksityiskohtaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan heti osaisi valita nuiden kahen lompakon väliltä. :D Toisaalta jos saisi myös tuon laukun, niin lompakon voisi sitten ottaa toisella kuosilla... Joskin alimmainen lompakko vaikutti sisätaskujensa puolesta hieman käytännöllisemmalta. Hmm, vaikeita valintoja.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

No nämät ei sitten taas edusta enää muumijuttuja, mutta halusin nostaa net esille, koska tuolta Ihanaiset.fistä saa toki myös paljon paljon muuta sisustukseen ja kotiin liittyvää muumituotteiden lisäksi. Nämät pöllöjutut viehättävät itteäni erityisen palijon, tuo meikkilaukku on jotenki aivan ihana ja keittiöpyyhe samoin. Näissä on värit ja kuosit kohdillaan, kaikki varmaan tietää senkin, että tykkään sisustuksessa mustan ja vihiriän yhistelmästä ja lisäksi tuo pöllö, sekä puu on semmosia takuuvarmoja juttuja meikälle. Nämätkin näkisin siis kovasti omassa käytössäni. 

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Sittenpä siirrytäänkin seuraavaan aihepiiriin, nimittäin Iittalan tuotteisiin. Koska Blogger, en nyt jostain syystä päässyt lisäämään tekstiä näitten kuvien väliin, enkä jaksa tapella tämän kans, joten käy'ään kaikki kerralla läpi. Eli ykkönen, tadaa, ylläri ja pylläri, muumimukit. Niitä minulta jonkin verran kaapista löytyykin, enkä kyllä voi sanoa, että olisin näitten suhteen mikään fanaatikko, mutta tykkään kyllä. Ja huom, nimenomaan käyttömotteina, juon lähes poikkeuksetta kahavit joka päivä jostain muumimotista ja myös vieraille näistä on mitä mukavin tarjota sumpit. Ostopäätöksen teen puhtaasti sen mukaan, miellyttääkö mukin kuosi omaa silimää vai ei. Tässä muutama esimerkki niistä, jotka omiin kokoelmiini mieluusti vielä liittäisin, eli Muumipeikko (vas. yläkulma), Mörkö (oik. yläkulma), Mymmelin äiti (vas. alakulma) ja sitten tuo kovin kohuttu uutuus, eli Toven juhla (oik. alakulma). Toven juhlan haluaisin yksinkertaisesti siksi, että minusta tuo kuvitus on ihanan värikäs ja tavanomaisesta muumimukista hieman poikkeavakin, yksinkertaisesti erittäin kaunis. Enkä tietenkään pistäisi pahakseni, jos sen silmälaseilla varustetun version jostain löytäisin. Mikä lienee mahottomuus, ko jotku vatipäät käyvät kahamimassa net silimälasimukit ja lyövät sitten sadoilla euroilla huutonettiin myyntiin. Pistää hieman vituttamaan. No mutta, Muumipeikon ja Mörön lisäisin kokoelmiini siksi, ettei J:n aina tarttis juua aamukahaveja meikäläisen kovin tyttömäisistä muumimukeista. :D

Seuraavana meille onkin sitten tyrkyllä mustaa Teemaa ja omenanvihiriää Kastehelmeä (ylläri!). Meillä on tällä hetkellä erittäin sekalainen astiasto käytössä (yhistelmä minun erivärisiä KoKoja ja J:n astioita) ja kyllähän se haaveissa siintää, että olisi kiva olla semmonen yhtenäinen astiasto ihan aikuisten oikiasti. Koska kaikilla on valakosta Teemaa ja valakonen ei vaan ole meikän juttu, kotoa taas löytyy se sininen Teema, niin minun valintani on sitten se musta. Käytön jälijet näkyy varmasti joo, mutta mitäpä tuo haittaa. Teemaa toivoisin joskus omistavani vaikka kuuen hengen astiaston niin, että olisi ruokalautaset, syvät lautaset ja kahavikupit. Kahavikuppien lautasiksi haaveilin joskus pistaasin värisiä KoKo-lautasia, joita minulta jo kaapista löytyykin, mutta koska niitä ei taija enää kai saaha mistään, se jää nyt vaan haaveeksi. Tuota omenanvihiriää Kastehelmeä minulta jo löytyykin jälkiruokakulhojen ja hedelmäkulhon muodossa (entinen salaattikulho, tuli halkeama koneessa ja sain uuden tilalle, mutta ei saanut just nyt omenanvihiriää, joten uusi salaattikulho on turkoosi). Haluaisin myös noita isompia lautasia esimerkiksi tarjoilu- ja kakkuvadeiksi.

Lasiosastolta nostin tähän esille Essence-viinilasit, sekä valkoviini- että punaviinilaseina. Essencet ovat ihanan isot ja epäkäytännölliset, mutta tykkään niistä juuri sen koon ja muotoilun vuoksi. Plus että luulen niiden pysyvän Iittalan valikoimassa, joten tarvittaessa voisi sitten ostaa korjaavia osia tilalle, mikäli joku lasi menee rikki. Punaviinilaseja löytyy meijän taloudesta kaksi kappaletta, mutta olisi kiva, että niitäkin olisi vaikka kuudelle hengelle. Valkkarilaseja minulla on ollut kahta eriä sarjaa, Kolibria (jota ei enää valmisteta) ehkä neljä kappaletta ja kaksi Sentan lasia, jotka olen lahajottanut äitille. Siispä haluaisinkin tilalle yhtenäiset valkkarilasit kuutena kappaleena. Myös ihan juomalaseista olisin voinut nostaa tähän omenanvihiriän Kartion, mutta niitä meiltä löytyy jo se kuusi kappaletta, joten net ei ole niin akuutti juttu. Lisäksi omistan kaksi HotCool -lasia vihiriällä pidikerenkaalla, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan Iittalalla ko mustana, joten en tiedä niiden kohtalosta.

Ja sitten viimisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, sisustukselliset jutut eli Kastehelmi-tuikkukipot. Noitakin löytyy tämän kämpän keittiönpöy'ältä muutama, kuten ehkä tiiätte, mutta haluaisin myös nämät värit täydentämään porukkaa, eli merensininen (oik. ylhäällä) ja metsänvihreä (oik. alhaalla) sekä uutuutena tuo sade. Myös esimerkiksi turkoosi, vedenvihreä, harmaa ja hiekka voisivat sopia porukkaan värien puolesta kivasti. Mummon tekemän räsymaton myötä ja ehkä osittain edellisen kämpän tehostevärien vuoksi oon innostunut sisustuksessa myös nuista erilaisista sinisen sävyistä vihiriän lisäksi. Ihan hyvä siinä mielessä, että J:ltä löytyi muutama sininen sisustuselementti esimerkiksi valokuvakehyksien muodossa ja sellaiset siniset laatikot, jokka on vielä matkalla tänne.

Kuvat Marimekko

Seuraavana onkin esittelyvuorossa sitten Marimekko ja sieltä tekemäni poiminnot. Ihan ensimmäisenä voisin vaikka tuumata, että ehottomasti haluaisin yhden omistamani Kivet-pussilakanasetin pariksi toisen, että voisi joskus pedata sänkyyn samannäköiset lakanat (toisaalta ko net on aina eri paria, ei mee ainakaan peitot tai tyynyt sekaisin :D). Kivet-pussilakanassa on meikäläisen makuun yksinkertainen ja kivanvärinen kuosi ja sitä paitsi nämät ovat huippumukavat lakanat nukkua ja todella laadukkaan tuntuiset, ko vertaa nuihin muutamaan kymmenen euron pussilakanasettiin... Muista Marimekon lakanoiusta esimerkiksi Räsymatto ja Lumimarja saa tykkäilyjä kans, mutta hinta vähän kirpasee jos nuita pitäisi kaksin kappalein ruveta ostamaan. Ja tuplapeitto ei vaan oo meijän juttu. :D Ajatuksena tosi romanttinen ja läheinen, mutta käytännön toteutus jotain ihan muuta... Nimimerkillä tykkään rullailla peittoa itseni ympärille. Ja ehkä jos tuota Lumimarjaa miettii niin myöskään valakoset lakanat ei oo meikän juttu, ko todennäköisesti onnistuisin sotkemaan netki. 

Pyyhkeistä nostin tuon Räsymatto-kuosin esille, kivat värit ja piristystä kylyppäriin, plus että mielikuva Marimekon pyyhkeistä on myös hyvin laadukas (parit sellaiset löytyy ja ovat kyllä taas ihan eri kaliiberia verrattaessa esimerkiksi nuihin meikäläisen Stockalta ostamiin halavimpiin pyyhkeisiin). Eli muutkin Marimekon käsi- ja vieraspyyhkeet kävisi kyllä, mutta tuossa viehätti erityisesti tuo kuosi. Ja Räsymatolla jatketaan muuten tuon teepannun ja lautasten osaltakin. :D Teepannu olisi paitsi näyttävä sisustuselementti, myös ihana lisä semmoisiin rauhallisiin teehetkiin ko teen voisi hauduttaa siinä. Räsymatto-kuosilla löytyy myös samanhenkiset teekupit, jokka olisi netkin aivan ihanat. Nuo lautaset haluaisin niiden mustien Teema-kahavikuppieni kaveriksi, koska kokomusta kahaviastiasto olisi vähän tylsä. Eihän tuo nyt ihan sama ole ko se pistaasin värinen lautanen, mutta kuitenkin vähän mielenkiintoa tuova yksityiskohta. Ja kuten sanottua, muutkin tuon kuosin astiat iskevät kyllä.

Kuvat Finlayson

Ja sitten jos jatketaan vielä hetki lakanalinjalla, niin ehottomia suosikkejani tällä saralla ovat Finlaysonin lakanat. Vieläkin harmittaa, etten aikanaan tullut ostaneeksi mustia Ruoko-pussilakanoita kahta kappaletta sillon ko niitä alennuksessa oli, niin olisi taas saanut nyt yhdenmukaiset lakanat sänkyyn, mutta eipä sitä silloin osannut ajatella. Vannon Finlaysonin lakanoitten nimeen, koska myös nämät ovat huippulaadukkaat ja älyttömän miellyttävät nukkua. Jostain syystä meikäläisen sänkyyn valikoituu aina näitä tummia lakanoita, Taimi-kuosista (ylempi) tykkään toki muunkin värisenä ja kaikenväriset ovat tervetulleita (kaksin kappalein) meijän perheeseen. :D Alempana oleva Iltamuumi (yllärii!) on ollut hankintalistalla jo kauan, siinä yhdistyvät yksinkertaisesti kaksi meikäläisen lempparijuttua, muumit ja mustavalakonen kuosi. Näitäkin jos joskus löytyisi kaksin kappalein kaapista (se hinta, perkule). Toisaalta oon kyllä ihan valamis satsaamaan vähän kalliimpiin lakanoihin, koska nämät ei mee pesussa miksikään, paranevat vaan käytön myötä, ovat heleppoa käsitellä ja kivannäköisiä! Kannattaa luottaa laatuun, eli jos jostain saa Finlaysonin lakanoita halavalla niin ehottomasti suosittelen ostamaan. Finlaysonilta kelepaa toki myös esimerkiksi pyyhkeet ja sisustuskankaat muutenkin (vaikka patalaput ja patakintaat Taimi-kuosilla). 

Kuvat Kodin1 ja Vallila

Kuvat Kodin1

Ja huh, nyt aletaan olla loppusuoralla, nimittäin lopuksi esittelyssä vielä tämänhetkiset erityissuosikit Vallilan verhokankaista, jotka ovat Koivikko ja Pihajengi. Yllättäen puita ja eläimiä. :D Ja tuo Koivikkohan löytyy myös pussilakanana, jotain ihan erilaista ko nuot aijemmat pussilakanat, mutta makkari kaipaa silloin tällöin myös väriä, joten tällaiset kelpaisi kyllä. Yksi kappale löytyy punaista Kelohonkaa sängystä (punaista ei taida saada enää), joka kaipaisi tietenkin kaveriksi jotain toista väriä. Ja Kelohonkaa löytyy siis myös vihiriänä verhona makkarista, kaikki luultavasti tietää myös tämän meikäläisen fiksaation näihin puihin (myös mieheke, jonka joululahaja oli puukuvioisessa lahajakassissa, jos en oo sitä muistanutkaan kertoa :D). Ja puita löytyy makkarista muutenkin. En vaan nyt tosiaan mitenkään osaa päättää, mikä nuista Koivikon väreistä olisi hienoin, harmaa on toki kivan yksinkertainen, mutta toisaalta taas tuossa sinisessä on semmosta keväisen koivikon meininkiä ja oranssissa taas syksyä. Värejä löytyy siis jokaiselle vuodenajalle. :D Lastenhuoneeseen meikäläinen taas laittasi tällä hetkellä ehottomasti tuota Pihajengiä. Jotenkin vaan tykkään nuista elukoista tuossa ja väreistä, etenkin ehkä tuosta sini-vihreästä (yllärii jälleen kerran!). Tokihan Vallilalta löytyy kauniita ja ihania kuoseja verhoihin ja kodin tekstiileihin aivan mielin määrin, melekeen en viitti nostaa tätä esille ko tet ihan varmaan nauratta mulle, mutta esimerkiksi tämä Pinja on hyvinkin kiva. :-----D Voisin nähä nuot mustavalakoset heleposti vaikka vierasmakkarissa... 

Huh, olihan se homma. Mutta ihan kivaa vaihteen vuoksi tehä jotaki tämmöstä. Tästä nyt jäi pois vielä esimerkiksi Pentik, jolla on myös kivoja juttuja, mutta en jaksanu lähtiä ettimään enää mitään sieltä. Ja näitä meikäläisen juttuja siis jos haluaa tiivistää johonkin sanoihin niin net ois tietenki suomalaisuus, muumit, musta-valkoisuus, laatu, sinisen ja vihriän eri sävyt, puut, luonto ja luonnonläheisyys sekä räsymatot. Värit ja kuosit tulee aika palijon kuitenki luonnosta ja se on kyllä meikäläiselle tärkiä juttu, jännä huomata, että se tosiaan heijastelee näin vahavasti meikäläisen sisustusmakuunkin. :D Ja tietenki kodikkuus! Mutta se nyt meinaa tietenkin itse kullekin meistä hyvin erilaisia asioita, itte en vaan yksinkertaisesti viihtyisi vaaleassa tai jopa lähes valakosessa sisustuksessa, enkä myöskään välttämättä semmosessa hirviän seesteisessä harmaa-ruskia-beessi -teemassa. Tai valakosessa ja merihenkisessä. Musta, ruskia ja harmaa on hyviä ja kivoja värejä ja tottakai valakonenkin (lähinnä seinissä ja lattiassa isoina pintoina tosin :D), mutta sitten net kaipaa minulle ehottomasti värejä kaveriksi. Sinistä ja vihiriää eri sävysenä, joo, mutta myös ihan vaikka punasta, lilaa ja oranssia.