Me ollaan joulupukin töissä.

Mahtava aamu. Öinen vesisaje, johon nukahin, oli jossain vaiheessa muuttunu lumeksi ja kun aamulla pitkän sängyssä venkoilun jäläkeen nousin ylös ja kurkkasin verhojen raosta, oli maa muuttunut takasin valakoseksi. Nyt paistaa aurinko ja tanssahtelen täällä jouluradion tahtiin. 

Ensimmäinen loma-aamu!

Oli pakko kuvata teille webbikameralla tämmönen vammailukuvakollaasi. Tältä näyttää opintojen puolivälissä, toivottavasti pidemmälläkin oleva logopedian opiskelija! Ja kyllä, kotoiluasu päällä. Varsin riemukas, mutta silti levollinen mieli. 

Tästä etiäpäin aletaan olla voiton puolella. 

Mutta nyt jatkan tätä urpoiluani täällä, pitää vielä touhuilla yhtä ja toista tässä, ennenkö se todellinen loma alakaa.

Loppuun vielä se piisi, jonka tahtiin täällä jammasin. Oikiasti se oli kyllä Tuomari Nurmion versio Ipanapa-levyltä, joka oli vielä letkiämpi ko tämä alakuperäinen, mutta menköön nyt tällä, ko Youtubesta ei sitä toista löytyny.

I am a rock.

Hellou evribadi. Kuuntelen Simon & Garfunkelia piiiiiiitkästä aikaa ja otsikko tulee sieltä. Kuustoistavuotiaana tämä oli niin meikäläisen piisi.

A winter's day
In a deep and dark December;
I am alone,
Gazing from my window to the streets below
On a freshly fallen silent shroud of snow.
I am a rock,
I am an island.

I've built walls,
A fortress deep and mighty,
That none may penetrate.
I have no need of friendship; friendship causes pain.
It's laughter and it's loving I disdain.
I am a rock,
I am an island.

Don't talk of love,
But I've heard the words before;
It's sleeping in my memory.
I won't disturb the slumber of feelings that have died.
If I never loved I never would have cried.
I am a rock,
I am an island.

I have my books
And my poetry to protect me;
I am shielded in my armor,
Hiding in my room, safe within my womb.
I touch no one and no one touches me.
I am a rock,
I am an island.

And a rock feels no pain;
And an island never cries.

Onneksi en oo enää kuustoista, eikä minun tartte olla tunteeton kivi. Tai saatan minä edelleen olla vähän semmone yhtä jäärä ja järkkymätön tietyissä asioissa, mutta olen kuitenkin tunteellinen kivi. Ettenpä jopa sanoisi, että onnellinen kivi. Jolla on kivikavereita, eikä sen tosiaankaan tartte olla yksin tai yksinäinen, eikä surra.

Joo, tekis mieli kysyä että mitä vittua mutta mitä sitä hulluja. :)

Rentouttavan pitkän viikonlopun vierailla mailla jäläkeen olen ko uuesti syntynyt ihiminen! No, en nyt ehkä ihan kuitenkaan, mutta sain ladattua hieman pattereita ja ehkäpä sen verran palijon energiaa, että seleviän hiihtolomaan asti. Sitä ennen tarttee nimittäin rutistaa kolome tenttiä, joista ensimmäinen perjantaina (ja johon oon muuten lukenu ihan sikana, not!), kolome ryhymätyötä ja kaks terapiakertaa sekä terapian teoriatausta.

Ja sitten on tietenki vielä net perusjutut kuten luennot ja harkat ja kaikki semmone.

Kävästään myös afasiakerhon kans teatterissa kattomassa Kauppamatkustajan kuolema ens viikolla ja ehtiipä siitä olla vielä toinenki kerta ennen hiihtolomaa. Sillon tosin paikalla on kirjailijavierailija, joten ihan mielenkiintosia juttuja on tarjolla!

Tämmöset aktiviteetit vois kiinnostaa tällä hetkellä palijon enemmän

Tänään oon ollu niin ahkerana, että oon käyny kaupassa iliman kauppalappua (hyvä putkiaivo!) ja hyötyliikkunu ko roudasin niitä eväitä pelekän muovipussin avulla tuolta marketeilta kämpille (jäätävät hau'ikseni huusivat hallelujaa ja loppumatkasta taisivat itkiä armoaki, ihan vähäsen). Ko en ikinä muista ottaa reppua tai kangaskasseja mukaan sillon ko oon menossa suoraan lipaston jäläkeen ruokakauppaan. Ja ko tämä unohus tapahtuu, täytyy tietenki ostaa vähintäänki koko kauppa tyhyjäksi, ko viikonlopun aikana sekä paprika että kurkku on päättäneet paleltua puolityhyjään jääkaappiin, juusto homehtua ja rahkan loppu kuivettua purkin pohojalle. Ja nämäthän on tottakai net ainuat eväät, mitä sieltä jääkaapista löytyy, nimimerkillä terveellisesti aamiaiseksi pullaa ja kahavia.

Ruokien pilaantumisen salaliitto, etten sanois.

Littanoita sämpylöitä ja aamiaispullaa

Bussikuskeillakin on salaliitto. Nelonen kurvasi tänään lipastolla pysäkille ko olin vasta kävelemässä sinne, ja koska olin Leenan seurassa, en jaksanu lähtiä juoksemaan, jolloin olisin kyllä juuri ja juuri kerenny kuskista riippuen kyytiin, mutta olisin myös hengästyny kuoliaaksi täysin vääränlaisessa varustuksessa urheillun satasen uuen ennätyksen takia. Joten päätin mennä seuraavalla bussilla keskustaan. Hyppäsin sitten ysitoistaseen ja kappas ko tullaan Toripakalle, mikäs se siinä meijän eessä on muu ko nelonen, jonka kyytiin kiipesin ja pääsin kivasti marketeille.

Näin tapahtuu ainuastaan sillon, ko luovutan totaalisesti ja ajattelen käveleväni keskustasta. Jos ajattelen, että menen perässä tulevalla bussilla ja hyppään sitten keskustassa siihen toiseen, niin ehei, en ikinä kerkiä, ko sillon se bussi kyllä kaasuttaa karkuun perävalot vilikkuen. Mutta jos en ees yritä, niin sillon net kyllä aina seisoo siellä oottamassa minua.

No jaa, ehkä se vaan kertoo enemmänki siitä, että asioilla on tapana sutviutua ja liiallinen stressaaminen on täysin turhaa.

Vitunposkilinijat, bussi numero 12. MATAFAKA! (ette muuten arvaakaan kuinka pitkään mietin että mikä
vatun matafaka...)

Niinpä niin sano kilipikonna. Tosin tähänkään päivään mennessä en oo vielä saanu seleville, miksi se niin sano. Ja joo, juttujen taso huimaa taas päätä. Venähti vattalihasreenin ajankohta vähän liian myöhäseksi (se saattaa myös olla vitun hokemis -reeni, ko net liikkeet yksinkertaisesti tappaa meikäläisen surkiat ja piiloon uikuttamaan ryömineet vattalihaksen irvikuvat joka kerta) ja unta ei taas varmaan ole tiiossa ihan hetkeen, ko aamulla ois kasiksi meno AAC:n harkkoihin. 

Suihkuunki pitäis mennä. Imuroiminen ja tiskaus sekä laukkujen purkaminenki ois ollu ihan kova sana (kummasti palijon kiinnostavampia vaihtoehtoja heti ko on tenttejä näköpiirissä), mutta koska tuli käsky ylemmältä taholta olla tekemättä mitään suursiivouksia ja keskittyä olennaiseen, ehkä minä olen kiltti tyttö ja tottelen. Kerranki.

Jep, alakaa tehä lähtöä tuonne kauas pois eli suihkuun. Loppuun vielä kaikkien mielialan nostattamiseksi kuva meikäläisen uusimmasta tuotoksesta villasukkien saralla: 

Kyllä, voi että net on niin pienet ja suloset! Pitäisi vaan pistää postiin menemään meleko uutukaiselle tulevalle omistajalleen. 

Briefly in English: Random photos and random stuff. Already waiting skiing holiday, though my weekend away was a real success.

Is there life on Mars?

Lumista keskiviikkoa!

Ennenkö alan touhuta jotain tylsää, kuten kattomaan Gossip Girliä, aattelin tulla esittelemään uusimman tuotokseni villasukkien rintamalla. 

Olin jopa niin aikaansaava, että raidoitin näistä varret. Koko sukkaa ei pystyny, ko ois loppunu raitalangat kesken. Ja joo, koosta voi päätellä että nämät ei tule mulle, vaan löytävät onnellisen omistajansa jostain muualta. :) Vähän jänskättää ko meikällä tulee nuista varsista aina niin tiukat, että menneeköhän net jalakaan, mutta eiköhän se anna sen verran periksi. Parempi olla istuvat ko löysät sukat. Sinänsä tykkään kyllä tuosta väristä sen verran palijon, että voisin tehä vaikka itelleniki tämmöset. 

Langat on ihan Seittemää velijestä, tuo sininen taitaa olla joku tämän syksyn väri ja tuo limenvihiriä muistaakseni viime tai toissa syksynä (tai keväänä :D) ostettu. Sitten on ihan perus ruskiaa ja mustaa. Puikot varmaan neloset ja ohoje löytyy sieltä sukkalangan vyötteestä, mikäli joku kaipailee. :) Ja koko vissiin about 44, mutta se selevinnee sittenkö tuleva omistaja kokeilee nuita jalakaan... :-----D 52 silimukkaa eli 13 per puikko.

Eipä mulla nyde muuta! 

Briefly in English: Woolen stockings I knitted for a friend.

I can see your true colours.

Ihanan rentouttava ja mukava mökkireissu takana! Muistin taas miten palijon tykkäänkään mökkeilystä. Tai no, en kait minä sitä oo kyllä missään välissä kerenny unohtaakaan, mutta. Oli kyllä aevan mainiota, kiitos vaan kaikille osanottajille, etenkin ihanalle Elisalle tämmösestä mahollisuuesta keskellä Oulun harmaata arkia. :) Syötiin hyvin, pilikittiin, paistettiin makkaraa ja saunottiin, nautittiin kynttilänvalosta ja vaan oltiin. Ei olis kyllä haluttanu lähtiä poes ollenkaan. Corollaki oli vissiin vähän sitä mieltä, jou'uttiin nimittäin tyttöjen kans vähän pukkaushommiin ko se ei oikeen tahtonu lähtiä enää ampasemaan mökkitietä lähtiessä. :D 

Mutta annetaanpa kuvien kertoa omaa tarinaansa:

Onni on onnellinen koira!

Three amigos.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Onni on kulukenu ulukona.

Varpaanlämmittimet. :D

Onni!

Syty nyt saatana...

Tyyli-lyyli ja punaset kumpparit.

Onni-pojasta on niin palijon kuvia, että minun täytynee tehä erikseen semmone oma kuvapläjäys siitä. :D Ihana karvaturri! Oikia nallekarhu. <3 

Nyt pitäisi varmaan painella unille jo, huomenna oottaisi taas enemmän ja vähemmän paluu arkeen ja opiskeluhommien pariin. Oli kyllä todella rentouttava viikonloppu, ei voi muuta sanoa. Tämä on kyllä justiinsa sitä elämää parhaimmillaan. 

Briefly in English: A weekend trip to a cottage. Thanks Elisa for this opportunity to spend time in a lovely place with lovely ladies! Sauna, a cold beer, campfire & sausages, candle light... Life as in a best possible way!

Meet me halfway.

Koska eilen oli Oulussa tämmönen päivä, ja tänäänki pakkasta on vielä ihan kiitettävästi, mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaapäivää ko esitellä villasukkakokoelmani. Joten tässäpä se tulee:

Hilja-Mummon tilauksesta tekemät mustat villasukat, ko jokaisella katu-uskottavalla ihimisella tarvii olla myös mustat villasukat, ainaki pikkumustalla. Meleko vanahat ja ahkerasti käytetyt, kuten kuvasta näkyy, edesmenneen koiran riepottelun jäläkeen parsittu ja siltiki reikiä täynnä.

Näiden sukkien tarinaa en kyllä valitettavasti sen tarkemmin tiiä, neuloja tuntematon. Käyttöön siirtyneet kotua, ei hirviän suuret suosikit. Tainneet olla enemmänki kumisaapas- ja mettävillasukkina ko arkikäytössä kohtuullisen pitkän vartensa ansiosta.

Ensimmäiset itte neulomani villasukat, ja sen net on kyllä näkösetki. :D  Tehty koulun käsityön tunneilla varmaan joskus kuuennella luokalla (mahtuvat edelleen jalakaan!) Olleet ahkerassa käytössä, nykyään jo aika vetkut ja kulahtaneet. Pitäisi myös parsia pari reikää. Ensisijaisesti kotisukat lötsähtäneen olemuksensa vuoksi.

Toiset pitkävartisista villasukistani (joita meikällä on kyllä ihan liian vähän, muttako olen ite liian laiska tehäkseni pitkävartisia sukkia), Maire-Mummon kautta saatu. Olleet aktiivikäytössä viistoistavuotiaasta saakka, joten kärjet melekeen kuluneet puhki ja varpaat pilkistelee ulos, parsinnan tarpeessa nämäkin siis (ai miten niin olen kauhian laiska korjaamaan reikäsiä villasukkia...) Nykyään enemmän kotikäytössä, mutta satunnaisesti jalassa myös kodin ulukopuolella.

Uusimmat omatekoiseni, väri on oikiasti palijon kirkkaamman vihiriä. Ehkä semmone lime. Viime kesänä toiseen villasukkaan tuli mustikkatahara marjanpoimintareissulla, eikä se lähteny pesussa pois. Raidat myös purkautuu ja nämät(kin) pitäisi parsia. :D Tehty ensisijaisesti arki- ja juhulakäyttöön, joten en tajua mikä idioottimaisuus sai laittamaan jalakaan mettäreissulle. 

Net toiset, ja ehkä vähän enemmän lempparit pitkävartiset. Maire-Mummolta nämäki saatu. Kodin ulukopuolisessa käytössä mm. pillifarkkujen ja saappaitten kanssa, sekä sukkahousujen ja mekkojen/hameiden kanssa, mutta toisaalta palavelevat myös kotisukkina.

Näidenkin villasukkien alakuperä tuntematon, tällä hetkellä aika suuressa suosiossa jokapäiväisenä käyttösukkana ja silloin kun haluaa neutraalin väriset villasukat. Varret myös vielä hyvin muodossaan, joten pysyvät napakasti jalassa. 

Ehottomat lempparivillasukat tällä hetkellä, tälläkin hetkellä jalassa. Äitin neulomat, ja ahkerasta käytöstä johtuen jo aikalailla muotonsa menettäneet. :D Käytössä niin kotona, arjessa ko juhulassaki.

Jälleen kerran sukat, joitten alakuperästä ei mitään hajua. :D Ensisijaisesti kotikäytössä, ko väri ei oikein hirviästi miellytä. Bloggerilla taas vaihteeksi joku henkinen onkelma, ko vaikka kuvan pitäisi olla vaakasuorassa, se ei suostu julukasemaan sitä muuten ko noin, pahoittelut siitä. 

Sitten vielä kokoelma meisin tekemiä lasten villasukkia (kokonaiset kaks paria ja yks, jolta puuttuu vielä kaveri, huhhuh ko meisi on ahkera!) Joo, mustat vauvasukat. Ihan vaan sen takia, että saan nuo langanjämät käytettyä johonki, tiiä voiko noita ees käyttöön koskaan ottaa ko eivät ole vauvasukkalankaa, vaan ihan tavallista seittemää velijestä. Ehkä jos ei suoraan iholle laita. Tilauksessaki ois yhet, kuhan sais tässä vaan alotettua.

Villasukkia on siis vähän joka lähtöön, valitettavasti en oo tajunnu kuvata niitä sukkia, jotka ovat lähteneet maailmalle. Kotona sukkia on vielä lisää, ja siellä oottais yksi kerä lankaa ja puikot neulojaansa. Ja tosiaan, käytän siis villasukkia kesät talavet, kotona, lipastolla, juhulimassa, baarissa ja ihan joka paikassa. Nukkumaan mennessä laitan yöksi unisukat jalakaan, joiden asemassa vuorottelee aina millon mitkäki villasukat (tällä hetkellä kylläki semmonet pehemokarvasukat). Useimmiten villasukat on ainuat sukat jotka vejän jalakaani. Välillä käytän toki myös ihan normaaleja sukkia (varsinki kesällä), mutta ei kyllä oo villasukan voittanutta! Ja nyt ko tästä neulomisesta ja käsitöistä puhutaan, fotosin vielä kaikki tällä hetkellä käytössä ja hengissä olevat muut ite tehdyt jutut: 

Virkattuja juttuja on nuot patalaput tuolla vasemmassa yläkulumassa sekä tuo laukku. Laukku ei oo kovin intohimoisessä käytössä enää, tykkäsin siitä aluksi, mutten enää oikiastaan niin hirviästi. :D Ja tuo musta lanka on tosiaan ollu sinnikästä, niistä jämistä ko oon tosiaan teheny nuo patalaputki. Alunperin jotain muuta ihimistä ko ittiäni ajatellen, kylläkin. Oikiassa yläkulumassa on meisin pipo, tehty Novitan mustasta Kide-langasta (discopallopipo, Outia lainatakseni), jollain randomilla pipo-ohojeella. Ihan perus ensin joustinneuletta ja sitten siliää. Tein siitä liian ison itelleni ja se valuu silimille, pikkuvikoja. :) Lankaa tilasin muistaakseni jostain nettikaupasta ko se oli kaikista Rovaniemen marketeista sillon viime keväänä loppu, en tiiä saako enää mistään. Keskellä on punainen tuubihuivi, punasesta Novitan Crystalista, jota bongasin viime kesänä Kärkkäiseltä. Neule tehty tällä Novitan ohojeella, eli siis tuo kauluri. Omat pyöröpuikot taisi olla vähän eri kokoiset ko mitä tuossa ohojeessa on käytetty (oiskoha itelläni kasit) ja muistaakseni käytin kaksi kerää tuota Crystalia, siitä johtuen oma tuubini ei oo ihan noin muhkia ko mitä kuvassa. Alinpana on harmaa tuubihuivi, johon käyttämäni langan vyöte on hukkunut jonneki enkä enää muista sitä nimiä, eipä tuota taija enää mistään saahakaan. Samaisilla pyöröpuikoilla tehty, siliästä neuleesta. 

Ja hei muuten, kävin äsken lapioimassa partsin puhtaaksi lumesta, että sain pyykit ulos ja siellä ei tullu ees yhtään kylymä ko pakkasta on alle kakskytä! Hellekelit, jumalauta. 

Briefly in English: I love woolen stockings. No matter if it's winter, summer, spring or autumn, I use woolen stockings almost everyday!

And handicrafts, sometimes I really think that I'm seventy. Some day in the future I'll be a great grandma. If i ever get any children... Otherwise I'll be just the cranky old lady from your neighbour, who whines about everything and comes to tamp her carpets everytime somebody sits on the carpet rack.