It's my life.

Terkkuja evästauolta! Pietettiin eka graduistunto ja aattelin tässä ruokailun lomassa tulla huutelemaan siitä ja niitä näitä muutenki. Jatkossa tuskin jaksan raportoida asiasta näin innokkaasti, koska tullaan mitä luultavimmin tekemään gradua _paljon_. Mutta nyt ko se on vielä jännää, voi ihan hyvin mainita asian.

On muuten hyvää evästä. Leipää leikkeleestä kananmunan kautta juustoon ja kurkkuun ja smoothieta, joka on tehty soijajogurtista, soijamaidosta ja hedelmistä sekä marjoista. Joukossa myös viimiset rippeet macaa ja kauraleseitä. Oon tässä viime aikoina vähentäny roimasti maitotuotteiden käyttöä, kuten jättäny maidon ja piimän juomisen kokonaan, sekä jogurtit ja rahkan ja huomannu, että vatsa tykkää huomattavasti enemmän. Juustot oon pitäny edelleen ruokavaliossa, koska haluan juustoa leivän päälle ja raejuustoa aamupuuroon. Silloin tällöin aijon kyllä edelleen käyttää kermaviiliä ja kermaa ja mahdollisesti myös ehkä maitoa ruoanlaitossa, ko soijamaidolla kikkailu kuulostaa vähän liian hasardilta. Soijajogurttia oon syöny jo monta vuotta muutenkin, se ei sinänsä oo mikään erityinen muutos. Paljaltaan soijamaito maistuu aika kakalle, mutta menee hyvin smoothien ohentamiseen. 

Ai niin, takaisin siihen asiaan, joka oli gradu, eikä meikän ruokavalio. Totesin tuossa tänään, että meijän gradu on niin hyvin suunniteltu, että enää jonku tarttee tehä se. :D Siinäpä se homma vasta kyllä onkin. Tehdään siis kyselytutkimus jatkaen samalla puheterapeuttien työhyvinvointia koskevalla linjalla ko mitä meisin kandikin käsitteli. Tänään alotettiin kyselylomakkeen miettiminen ja luotiin myös tutkimussuunnitelmalle tiedostopohoja, johon lätkittiin jo alustavasti asioita. 

Khyyllä se tästä. Kunhan vaan saahaan net orientoivan harjottelun aikataulut niin voipi sitten täytellä tyhyjiä rakoja gradusessioilla. Kiertoharjottelun infot on ens ja sitä seuraavalla viikolla ja sitten se alakaaki pyöriä. Odotan kyllä ihan mielissäni, mukava nähä puheterapeutteja työssä. Vaikka Koskilinijat koittaaki pilata hyvän fiilikseni. Veikkaan, että menee tämä syksy meleko nopiaa ko jatkuvasti saa jotaki uutta touhuta. Ja sitten on tietysti se vimonen terapia, joka saahaan myös ens viikolla. Kurssejä meillä ei niin kauhiasti enää oo, tämän viikkoinen tutkimusmetodiikka ja etiikka II, josta tentti parin viikon päästä (hyiii ko en tiiä ees saanko kirjaa) ja sitten kierron kanssa yhtä aikaa menee kliininen työskentely & ammattietiikka II, muutamina iltaan painottuvina luentoina. 

Jossain vaiheessa, suunnilleen loka-marraskuun vaihteessa alakaa sitten eka tutkimussemma. Siinäpä net sitten oliki tämän syksyn osalta. Veikkaan kuitenki, että tekemistä on enemmän ko riittämiin. Eikä vähiten tuon iso G:n kans. Ei kyllä haittaa yhtään, että demot, asiantuntijaesitelmä ja erityiskysymykset on jo suoritettu, niin ei tartte niitä enää miettiä. Ja vapaavalintaiset kans.

Helepompi kandin papereittenki kannalta ko on nuot demot jo kasassa, ei jää pojoja uupumaan siitä 180 opintopisteestä. Paperit ollaan ottamassa ulos syyskuun publiikissa, jahka vielä maanantaina sais tiedon, että pääseekö ite paikalle.

Tein tuossa tylsyyksissäni hopsinkin itelle. Se ei tosin ollut mikään kovin suuri projekti.

MUTTAKO haluaisin vaan jo niin kovasti valamistua! Okei, no ensin ees muuttaa. Haha, löysin muuten hirviän kivan oloisen kämpän, johon voitaisiin muuttaa, jos se ei ois niin saakelin palijon kalliimpi. Onneksi ollaan niin köyhiä, Sivakalla on todella kohtuullista asua, joten en tästä kyllä ihan hevillä lähe luopumaan. En kyllä humpallakaan. Ja niin lyhyt aikaki enää jälijellä, ettei viitti enää muuttaa.

Nyt pitäisi vissiin ruveta viikkaamaan vaatteita kaappin, koska oon kovasti siirtäny sitä tässä koko päivän, mutta oikiastaan taijan keittää kupin teetä ja mennä sohovan nurkkaan tutkimaan päivän postia, koska se on rehellisesti sanottuna palijon kivempaa. Järkeviäki juttuja vois tietenki tehä, mutta mitä sitä hulluja.

Undo what hurts so bad.

Tästä Ruotsin tämän vuojen Euroviisu-piisistä tulee ihan mieleen ajat silloin joskus menneisyyessä. Kuulostaa ihan siltä, että oltais voitu Booginan kanssa luukuttaa tätä ja heittää hurua kylällä. :D

Vakavasti ottaen aattelin tulla tänne avautumaan siitä, kuinka meisillä ja Oululla ei vaan synkkaa, mutta sitten huomasin meijän Heltsingin reissun hurjan kuvakasan, joka odottaa pääsyään julukasuun ja aattelin purkaa nämät ensin. En viitti näitä kuvia hautoa ens jouluukaan, edelliseltä Metallica-reissulta ko Boogina ei sitten koskaan lähettäny mulle niitä kuvia.

Paitsi etten jaksa kyllä jeesustella siitä meijän reissustakaan ihan hirviästi, kivaa oli, sää ei suosinu, mutta oli toisaalta vaan pukeutumiskysymys. Sadeviitalla ja kerrospukeutumisella selevittiin. Sekä sillä, että haettiin J:lle hanskat Stockan lastenosastolta. :D Se oli sentään kunnon pessimistimettänmörriäisenä pakannu matkaan sateen- ja tuulenpitävän takin (ei kuitenkaan sentään pitkiä kalsareita...) Ja no mitäs niitä pieniä juttusia, eka huone joka saatiin hotellissa, oli kahella erillisellä vuoteella, vaikka mitään muuta vaatimusta meijän huoneelle en ollu laittanu ko sen parivuoteen. Koska myöskään minibaari ei toiminut (lue=ei ollut kylymä), päädyttiin valittamaan respaan ja saatiinkin uusi, palijon parempi huone. Jota ja toimivaa minibaaria juhulistamme yllä. Ei sillä, että sieltä mitään oisi raaskittu ostaa, mutta pitäähän net omat eväät kylymään saaha.

Keikkapäivänä meikäläinen oli luonnollisesti asustautunut tilaisuuden vaatimalla tavalla. Harvinaisia tämmöset kuvat itestä ko yleensä viihyn siellä kameran takana paremmin, ihan järkytyin minkälaiselta kääpiöltä näytän. :D Tältä tasolta ko kattoo maailmaa, sitä aina unohtaa että kaikki ihimiset ei oo metriviisyheksän pitkiä... Viihdyttiin tosiaan lähinnä hotellihuoneessa, koska sää oli niin hurmaava. Meinattiin ensin käyä Korkeasaaressa, mutta sitten tultiin onneksi järkiimme. Käytiin kuitenkin keskustassa syömässä ja yksillä. Netkin olisi voineet olla usiammat, mutta koska meikäläisen henkkarit ei jostain syystä meinanneet kelevata kärtylle tätille baaritiskillä, meni into juua yhtään usiampia. Käsi pystyyn, kuinka moni teistä näyttää nykyään samalta ko ajokorttikuvassanne? Oma passikuvanihan on otettu ko oon ollu vielä seittemäntoista, minulla on lyhyt ruskia tukka ja päässä silimälasit, joita en oo käyttäny sitten vuojen 2008... Mietittiin, että nämät on jotenki niin semmosia juttuja, joita voi sattua vaan meille reissussa. :D

Keikalla riitti populaa ja männynkatveessa oli ihan hyvä seisoa sateelta suojassa, vaikkei niin kauhian hyvin lavalle nähänykään. Mutta kuuli, ja se riitti kyllä. Metallica oli ihan parhautta, niinkö aina. Keikan loppumetreillä lähettiin hiliputtelemaan takaisin hotellia kohti (joka onneksi oli ihan kävelymatkan päässä). Märkänä ja vesisateessa ei palijoa houkuttanu mitkään jatkot, vaan paineltiin hotellille kylypyammeeseen ja sen jäläkeen petiin. Josta, siis siitä perkeleen parivuoteesta, kuva vielä alla. 

Että semmone reissu. Seuraavana päivänä hotelliaamiaisen kautta kotia kohti. Aattelin, että Helsingin jäläkeen sitä osaisi laittaa Oulun takasin ihan oikeisiin mittasuhteisiin, mutta ei se kyllä oo toiminu. Aina selitin itelleni, että ehkä tämä on ihan kiva paikka kesällä, ko tuuli ei vaivaa eikä oo ihan perkeleen kylymä tai liukasta, mutta täytyy sanoa, ettei sekään oo nyt kyllä auttanu. Tai ettäkö en tee täällä koskaan juuri mitään muuta ko opiskelen. No, oon tajunnu, että vapaapäivät itekseen net vasta pahimpia onkin. Herään aamulla tuijottamaan seinää ja miettimään, että mitähän sitä tänään tekisi. En tiiä, jotenki en vaan mitenkään päin pysty olemaan täällä onnellinen, vaan hyvin pian hiipii se olo, että ahistaa ja haluaisin jonneki muualle. Pois. Tai oon minä sillon ko näen kavereita tai tehään jotain kivaa, mutta 95 % ajasta meikää vaan vituttaa. Oon todennu, että viihdyn jopa paremmin täällä sillon, ko pitää opiskella. Yksin oleminen on kaikista pahinta. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Ihimiselle, joka on saattanu viikkotolokulla möyröttää yksinään ihan tyytyväisenä, tämä on outo tunne.

Kun ei vaan kotiudu niin ei vaan kotiudu. Ja voe jumalat ko oon yrittäny muttako ei. Tällä hetkellä tämä tukala ilima ei kyllä jelppaa yhtään, ko oon myös todennut, etten oo yhtään arskanpalvojatyyppiä. Saan auringosta ihottumaa aurinkorasvasta huolimatta tai palan, kuumassa on hankala olla ja muutenki oon aina ollu se tyyppi, joka istuu kuistilla varjossa lukemassa kirjaa ko aurinko paistaa oikeen kuumasti. En tykkää loikoilla auringossa tuntitolokulla tekemättä mitään (pää menee kipiäksi ja tulee huono olo) ja net kerrat ko oon elämäni aikana "ottanu aurinkoa" voi laskia varmaan yhen käjen sormilla. Juon kahavitki mieluummin sisällä ko meen tuonne tukahuttavaan kuumuuteen parvekkeelle. Oottelen jo ihan fiiliksissä sitä ensimmäistä päivää, ko on harmaata ja sataa vettä. Mutta mitä muuta kuumalla ilimalla voi muka tehä ko maata auringossa, jos ei oo grilliä, omaa pihaa tai oo mökillä, missä voi kalastaa, soudella ja uida sekä lämmittää saunaa ihan huoletta? Lenkkeily on ainaki ihan tuskaa. Tosin eilen oli pakko käyä kävelemässä semmone nuin tunnin kävelylenkki, koska meinasin tulla hulluksi ja siellä lenkillä meinasin kyllä kuolla, ko oli niin kuuma. Tänään myös pohkeet on kiittäny, en oo vielä kertaakaan aiemmin kävelly nuilla paljasjalakakengillä nuin pitkää matkaa. Mutta muuten jalat tuntuu oikeen mukavilta.

Oon vissiin asunu täällä kohta kolome vuotta ja alan luovuttamaan sen suhteen, että met tultais Oulun kanssa toimeen keskenämme. Varmaan se on halustaki kiinni ja pitäisi vaan antaa anteeksi itelle se, etten vaan tykkää olla täällä ja toisaalta koittaa ajatella asiaa jotenki positiivisemmin. Sanokaa mitä sanotte, mutta mieluummin minä tuijottelen ikkunasta mettää ko naapuritalojen seiniä.

Mutku oon päävammanen ja ei vaan lähe. Ei kai sitä vaan voi ittiään pakottaakaan. Tavallaan on vähän juureton ja koditon olo, ko en jaksa olla pitkiä aikoja kotonakotona toisten nurkissakaan, vaan alan kaipailla omaan kotiin ja sänkyyn, muttako tuun tänne Ouluun, täälläki oleminen alakaa hyvin pian kyrsiä. Haluaisin olla kotona, mutten että koti on Oulussa. Ikävää, mutta totta. 

No mutta, nyt minä lopetan tämän valittamisen ja otan ittiäni niskasta kiinni, helepottaa heti ko saa vähän avautua. Luen Lapin Kansan ja sitten teen jotaki järkevää. Tai koitan ainaki keksiä jotaki järkevää. Tekis mieli reenata muttako tämä läkähyttävä kuumuus...

Get a way.

Minä oon kyllä sitten lahajakas tässä tenttiin lukemisen välttelyssä. Jostain syystä heräsin tänä aamuna sillä ajatuksella, että pakko tehdä kevätsiivous. Just tänään. Jo aiemmin tällä viikolla pesin ikkunat ja siistin vielä vähän parveketta ja pyöräytin tyyny- ja pöytäliinoja koneessa, joten tämä oli vaan looginen jatkumo sille. Nyt oon sitten puunannu koko kämpän saunaa lukuun ottamatta suurin piirtein lattiasta kattoon. 

Minä en vaan voi sille mitään. Kun iskee sille päälle, on pakko siivota. Kyllä, tunnustan, minulla on ongelma ja liityn anonyymeihin siivoojiin heti kun sellaiseen jossain törmään. Mutta keväisin on aina pakko tehä semmone astetta perusteellisempi siivous. Ja ko sille päälle alakaa, samalla voi myös pessä kahavinkeittimen ja vetää hellan ulos syvennyksestä sekä hinkata kalkkitahroja kylppärin laatoista ja ja ja. 

Samalla voi myös ilolla repiä kaikkia semmosia turhia opiskelupapereita, joita ei enää tartte. Varastoida talvitakit ja siirtää niiden tilalle kesäversiot. Tehä saman talvikengille. Ainut, mikä jäi tekemättä, on mattojen tamppaus, koska vesisaje v-mäisesti päätti estää minua. Mutta onneksi on päivä vielä huomennakin! Ja ai niin, tietenki lakanoitten vaihto, koska se on aivan liian ärsyttävää yksin ja huomattavasti kivempaa ko voi delegoija aluslakanan paikalleen laittamisen paremmalle puoliskolle. 

Mutta jotta tämä nyt ei ois vaan taas tämmöstä turhaa pölinää, aattelin pistää mukaan myös muutaman valokuvan otsikolla "what I've been doing lately". 

Oon esimerkiksi ruokaillu hyvässä seurassa.

Muutenki yleensäki syöny niinkö hevonen. Toim. huom., kuin terveellinen hevonen. Jos nyt hevoset porkkanan ja rehujen lisäksi syö myös esimerkiksi tonnikalaa ja kananmunanvalakuaista. Ei ehkä, mutta meisi syö. Oon myös ihan fiiliksissä siitä olosta, minkä net säännölliset ruoka-ajat tuo mukanaa.

Ottanu naamakuvia. Kesää ootellessa, jos tukka vaikka vaalenis ja naama vähän tummuis. No ei kai, tukka voi vaaleta mutta naaman ei tartte tummua. Huomatkaa, että pisamat loistavat poissaolollaan! Pitäisköhän minun etsintäkuuluttaa net? Ovat selevästi ryökäleet unohtaneet palata talavilomalta takaisin...

Tein myös vapun kunniaksi vihiriän silimämeikin, jota koitan tässä kuvassa epätoivoisesti tuoda esille.

Sitten kera sen vihiriän silimämeikin ja muutaman hienon ladyn juhulin vappua ja kandia lasilla kuohuvaa.

Loppuvapun vietin kohtuullisen hienoissa maisemissa. Kuva ei ees tee oikeutta, lumi oli ihan vastasatanutta ja puhtaan valakosta ja sitten ko vielä aurinko paisto, tuntu että arskat päässäki melekeen sokaistuu. Ihan sama mihin suuntaan katoit, niin silimän kantamattomiin jatku sinivalakosia vaaroja ja huippuja. Sitten joku vielä ihimettelee, miten meikä ei oikeen viihy Oulussa.

Nappasin myös vähän toisenlaisen meitsien. Kuka haluaa piettää ylppärilakkia päässä ko sen sijaan voit olla coolisti kelekkakypärä ja peilaavat arskat päässä Karhutunturin päällä.

Kelekkailun jäläkeen tulee näläkä. Siihen auttaa hiillosmakkara, nokipannukahavit ja munkki. Sekä kuivaliha. Ja kuivaliha vaatii ehottomasti kaverikseen yhen kylymän janonsammuttajan. Joka maistui kyllä epätavallisen hyvältä. Vähän toisenlainen vappubrunssi siis.

Loppuviimeksi otettiin vielä Ukon kanssa "mitäs met urpot" -meitsie. Tämmösiä. Oon toki myös ihan mielissäni ollu mukana tekemässä auton rassailuja, käyny Booginan luona pikasesti kahaveella ja sitten vaan ollu ihan mielissään ko sain olla niin monta kivaa päivää kotosalla. 

Oulussa oon sitten ollu viime aikoina vähän vähemmän mielissäni, mutta silti ihan innoissani siitä, että kesä on ihan kohta täällä. Haettiin mm. parvekkeelle Jyskistä halavimmat puutarhakalusteet, mitä löyty. Tosin viimiset pari päivää on kyllä ollu niin harmaata ja sateista, että melekeen pistää epäilemään, aikooko se kesä tulla sittenkään. Mutta eiköhän se sieltä. Kohta on jo meijän Helsingin reissun vuoro ja pikkuvelikin saa ihan pian lakin päähän. Ja muutaki jännää. 

Mutta nyt otan ittiäni niskasta kiinni ja meen ihan jonku muun jännän äärelle, nimittäin tartun psykiatrian kirjaan. Jee. Hyvää sunnuntain ja äitienpäivän jatkoa kaikille!

I want you, I need you.

Koska eilen aamulla pietin kunniakkaasti vapaata opiskelujutuista ja tein jotain ihan muuta, ja tänään oon kattonu telekkarista sohovalla loikoillein Unelmien kotia, on hyvä jatkaa samalla linjalla ja tehä kooste eilisestä nettisurffailustani. Paras tapa irtautua nykyisyydestä on haaveilu. Ja tämän tekstin ideana onkin, että jos minulla olisi rajattomasti massia käytössä, mitä kaikkea kivaa hankkisinkaan kotiin (ja vähän ittelleni). Samalla tästä voi nähä myös suuntaviivoja siihen, mitä oikiasti toivoisin sitten vielä jonakin päivänä omistavani. :D Valamistumista, omaa kotia ja palakkapussia ootellessa... Tokihan mielipiteet ehtii muuttua matkalla (minun on tosin aika jämähtäviä ja hitaasti muuttuvia), mutta nämät on fiilikset tällä hetkellä.

Okei, lähetään haavematkalle internetin ihimeellisen maailman avustuksella. Tätä meikäläisen tyyliä leimaa aika vahavasti tietyt jutut ja yksi hyvin tärkiä elementti on suomalaisuus. Sinänsä se suomalaisuus ei ole mikään tekijä, jonka perusteella nämät jutut on suosikeiksi valikoitunu, mutta jostain syystä vaan olen tykästynyt erilaisten suomalaisten merkkien juttuihin. Ja sitten on nämät tietyt teemat, joista esittelyssä heti ensimmäiseksi se tuttuakin tutumpi juttu:

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Kenellekään meikäläisen lähipiirissä ja varmaan tämän blogin lukijakunnassaan ei liene jäänyt epäseleväksi, että meisi tykkää muumeista. Hyvin paljon. Ihanaiset.fi verkkokauppa on siitä aivan mahtava paikka, että sieltä löytyypi muumituotteita aivan joka lähtöön, mm. meikäläisen ihana hattivatti-laukku ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sisustuksellisesta näkökulumasta olen ite erityisen viehtynyt noihin julisteisiin, jotka on otettu muumikirjojen kuvituksesta. Niissä on aivan ihanat värit ja voisinkin kuvitella kehystäväni nuita julisteita joskus lastenhuoneen seinälle. Lisäksi aivan huippuja ovat mielestäni nämät jääkaappimagneetit, koska jokaisesta näistä hahmoista löytyy jotain omaa. Primadonnan hevonen (ylhäällä vasemmalla) kuvaa sitä, ko joskus harvoin minäkin haluan hienostella ja olla nätti ja naisellinen, vaikka useimmiten oon kaikkia muuta enkä todellakaan mikään hienohelema, Viljonkka (oik. alhaalla) taas jakaa meikäläisen intohimon puunaamiseen ja siivoamiseen ja viehtymyksen punaiseen, vaikka muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan, ja muumien esi-isä on tommone karvanen mörrimöykky, josta en voi olla löytämättä yhtenäisyyksiä tuohon omaan parempaan puoliskooni. :D Joka muuten tosiaan on havainnut tämän meikäläisen muumi-fiilistelyn, koska synttärilahajaksi tosiaan sain maailman hienoimman mörkö-kortin ja termospullon muumikuosilla.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Nämätkin ihanat muumituotteet löytyvät samasta verkkokaupasta, ylin ja alin ovat lompakoita ja keskimmäisenä on suuren suuri kassi, jonka näen jo sieluni silmin meikäläisen puheterapeuttikassina, johon mahtuu niin pelit ja leikit ko testitki. Tai sitten ihan vaan meikäläisen viikonloppukassina, jos reissaan jonnekin. Myös näissä meikäläistä viehättää nuot ihanat värit ja kuvituksen yksityiskohtaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan heti osaisi valita nuiden kahen lompakon väliltä. :D Toisaalta jos saisi myös tuon laukun, niin lompakon voisi sitten ottaa toisella kuosilla... Joskin alimmainen lompakko vaikutti sisätaskujensa puolesta hieman käytännöllisemmalta. Hmm, vaikeita valintoja.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

No nämät ei sitten taas edusta enää muumijuttuja, mutta halusin nostaa net esille, koska tuolta Ihanaiset.fistä saa toki myös paljon paljon muuta sisustukseen ja kotiin liittyvää muumituotteiden lisäksi. Nämät pöllöjutut viehättävät itteäni erityisen palijon, tuo meikkilaukku on jotenki aivan ihana ja keittiöpyyhe samoin. Näissä on värit ja kuosit kohdillaan, kaikki varmaan tietää senkin, että tykkään sisustuksessa mustan ja vihiriän yhistelmästä ja lisäksi tuo pöllö, sekä puu on semmosia takuuvarmoja juttuja meikälle. Nämätkin näkisin siis kovasti omassa käytössäni. 

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Sittenpä siirrytäänkin seuraavaan aihepiiriin, nimittäin Iittalan tuotteisiin. Koska Blogger, en nyt jostain syystä päässyt lisäämään tekstiä näitten kuvien väliin, enkä jaksa tapella tämän kans, joten käy'ään kaikki kerralla läpi. Eli ykkönen, tadaa, ylläri ja pylläri, muumimukit. Niitä minulta jonkin verran kaapista löytyykin, enkä kyllä voi sanoa, että olisin näitten suhteen mikään fanaatikko, mutta tykkään kyllä. Ja huom, nimenomaan käyttömotteina, juon lähes poikkeuksetta kahavit joka päivä jostain muumimotista ja myös vieraille näistä on mitä mukavin tarjota sumpit. Ostopäätöksen teen puhtaasti sen mukaan, miellyttääkö mukin kuosi omaa silimää vai ei. Tässä muutama esimerkki niistä, jotka omiin kokoelmiini mieluusti vielä liittäisin, eli Muumipeikko (vas. yläkulma), Mörkö (oik. yläkulma), Mymmelin äiti (vas. alakulma) ja sitten tuo kovin kohuttu uutuus, eli Toven juhla (oik. alakulma). Toven juhlan haluaisin yksinkertaisesti siksi, että minusta tuo kuvitus on ihanan värikäs ja tavanomaisesta muumimukista hieman poikkeavakin, yksinkertaisesti erittäin kaunis. Enkä tietenkään pistäisi pahakseni, jos sen silmälaseilla varustetun version jostain löytäisin. Mikä lienee mahottomuus, ko jotku vatipäät käyvät kahamimassa net silimälasimukit ja lyövät sitten sadoilla euroilla huutonettiin myyntiin. Pistää hieman vituttamaan. No mutta, Muumipeikon ja Mörön lisäisin kokoelmiini siksi, ettei J:n aina tarttis juua aamukahaveja meikäläisen kovin tyttömäisistä muumimukeista. :D

Seuraavana meille onkin sitten tyrkyllä mustaa Teemaa ja omenanvihiriää Kastehelmeä (ylläri!). Meillä on tällä hetkellä erittäin sekalainen astiasto käytössä (yhistelmä minun erivärisiä KoKoja ja J:n astioita) ja kyllähän se haaveissa siintää, että olisi kiva olla semmonen yhtenäinen astiasto ihan aikuisten oikiasti. Koska kaikilla on valakosta Teemaa ja valakonen ei vaan ole meikän juttu, kotoa taas löytyy se sininen Teema, niin minun valintani on sitten se musta. Käytön jälijet näkyy varmasti joo, mutta mitäpä tuo haittaa. Teemaa toivoisin joskus omistavani vaikka kuuen hengen astiaston niin, että olisi ruokalautaset, syvät lautaset ja kahavikupit. Kahavikuppien lautasiksi haaveilin joskus pistaasin värisiä KoKo-lautasia, joita minulta jo kaapista löytyykin, mutta koska niitä ei taija enää kai saaha mistään, se jää nyt vaan haaveeksi. Tuota omenanvihiriää Kastehelmeä minulta jo löytyykin jälkiruokakulhojen ja hedelmäkulhon muodossa (entinen salaattikulho, tuli halkeama koneessa ja sain uuden tilalle, mutta ei saanut just nyt omenanvihiriää, joten uusi salaattikulho on turkoosi). Haluaisin myös noita isompia lautasia esimerkiksi tarjoilu- ja kakkuvadeiksi.

Lasiosastolta nostin tähän esille Essence-viinilasit, sekä valkoviini- että punaviinilaseina. Essencet ovat ihanan isot ja epäkäytännölliset, mutta tykkään niistä juuri sen koon ja muotoilun vuoksi. Plus että luulen niiden pysyvän Iittalan valikoimassa, joten tarvittaessa voisi sitten ostaa korjaavia osia tilalle, mikäli joku lasi menee rikki. Punaviinilaseja löytyy meijän taloudesta kaksi kappaletta, mutta olisi kiva, että niitäkin olisi vaikka kuudelle hengelle. Valkkarilaseja minulla on ollut kahta eriä sarjaa, Kolibria (jota ei enää valmisteta) ehkä neljä kappaletta ja kaksi Sentan lasia, jotka olen lahajottanut äitille. Siispä haluaisinkin tilalle yhtenäiset valkkarilasit kuutena kappaleena. Myös ihan juomalaseista olisin voinut nostaa tähän omenanvihiriän Kartion, mutta niitä meiltä löytyy jo se kuusi kappaletta, joten net ei ole niin akuutti juttu. Lisäksi omistan kaksi HotCool -lasia vihiriällä pidikerenkaalla, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan Iittalalla ko mustana, joten en tiedä niiden kohtalosta.

Ja sitten viimisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, sisustukselliset jutut eli Kastehelmi-tuikkukipot. Noitakin löytyy tämän kämpän keittiönpöy'ältä muutama, kuten ehkä tiiätte, mutta haluaisin myös nämät värit täydentämään porukkaa, eli merensininen (oik. ylhäällä) ja metsänvihreä (oik. alhaalla) sekä uutuutena tuo sade. Myös esimerkiksi turkoosi, vedenvihreä, harmaa ja hiekka voisivat sopia porukkaan värien puolesta kivasti. Mummon tekemän räsymaton myötä ja ehkä osittain edellisen kämpän tehostevärien vuoksi oon innostunut sisustuksessa myös nuista erilaisista sinisen sävyistä vihiriän lisäksi. Ihan hyvä siinä mielessä, että J:ltä löytyi muutama sininen sisustuselementti esimerkiksi valokuvakehyksien muodossa ja sellaiset siniset laatikot, jokka on vielä matkalla tänne.

Kuvat Marimekko

Seuraavana onkin esittelyvuorossa sitten Marimekko ja sieltä tekemäni poiminnot. Ihan ensimmäisenä voisin vaikka tuumata, että ehottomasti haluaisin yhden omistamani Kivet-pussilakanasetin pariksi toisen, että voisi joskus pedata sänkyyn samannäköiset lakanat (toisaalta ko net on aina eri paria, ei mee ainakaan peitot tai tyynyt sekaisin :D). Kivet-pussilakanassa on meikäläisen makuun yksinkertainen ja kivanvärinen kuosi ja sitä paitsi nämät ovat huippumukavat lakanat nukkua ja todella laadukkaan tuntuiset, ko vertaa nuihin muutamaan kymmenen euron pussilakanasettiin... Muista Marimekon lakanoiusta esimerkiksi Räsymatto ja Lumimarja saa tykkäilyjä kans, mutta hinta vähän kirpasee jos nuita pitäisi kaksin kappalein ruveta ostamaan. Ja tuplapeitto ei vaan oo meijän juttu. :D Ajatuksena tosi romanttinen ja läheinen, mutta käytännön toteutus jotain ihan muuta... Nimimerkillä tykkään rullailla peittoa itseni ympärille. Ja ehkä jos tuota Lumimarjaa miettii niin myöskään valakoset lakanat ei oo meikän juttu, ko todennäköisesti onnistuisin sotkemaan netki. 

Pyyhkeistä nostin tuon Räsymatto-kuosin esille, kivat värit ja piristystä kylyppäriin, plus että mielikuva Marimekon pyyhkeistä on myös hyvin laadukas (parit sellaiset löytyy ja ovat kyllä taas ihan eri kaliiberia verrattaessa esimerkiksi nuihin meikäläisen Stockalta ostamiin halavimpiin pyyhkeisiin). Eli muutkin Marimekon käsi- ja vieraspyyhkeet kävisi kyllä, mutta tuossa viehätti erityisesti tuo kuosi. Ja Räsymatolla jatketaan muuten tuon teepannun ja lautasten osaltakin. :D Teepannu olisi paitsi näyttävä sisustuselementti, myös ihana lisä semmoisiin rauhallisiin teehetkiin ko teen voisi hauduttaa siinä. Räsymatto-kuosilla löytyy myös samanhenkiset teekupit, jokka olisi netkin aivan ihanat. Nuo lautaset haluaisin niiden mustien Teema-kahavikuppieni kaveriksi, koska kokomusta kahaviastiasto olisi vähän tylsä. Eihän tuo nyt ihan sama ole ko se pistaasin värinen lautanen, mutta kuitenkin vähän mielenkiintoa tuova yksityiskohta. Ja kuten sanottua, muutkin tuon kuosin astiat iskevät kyllä.

Kuvat Finlayson

Ja sitten jos jatketaan vielä hetki lakanalinjalla, niin ehottomia suosikkejani tällä saralla ovat Finlaysonin lakanat. Vieläkin harmittaa, etten aikanaan tullut ostaneeksi mustia Ruoko-pussilakanoita kahta kappaletta sillon ko niitä alennuksessa oli, niin olisi taas saanut nyt yhdenmukaiset lakanat sänkyyn, mutta eipä sitä silloin osannut ajatella. Vannon Finlaysonin lakanoitten nimeen, koska myös nämät ovat huippulaadukkaat ja älyttömän miellyttävät nukkua. Jostain syystä meikäläisen sänkyyn valikoituu aina näitä tummia lakanoita, Taimi-kuosista (ylempi) tykkään toki muunkin värisenä ja kaikenväriset ovat tervetulleita (kaksin kappalein) meijän perheeseen. :D Alempana oleva Iltamuumi (yllärii!) on ollut hankintalistalla jo kauan, siinä yhdistyvät yksinkertaisesti kaksi meikäläisen lempparijuttua, muumit ja mustavalakonen kuosi. Näitäkin jos joskus löytyisi kaksin kappalein kaapista (se hinta, perkule). Toisaalta oon kyllä ihan valamis satsaamaan vähän kalliimpiin lakanoihin, koska nämät ei mee pesussa miksikään, paranevat vaan käytön myötä, ovat heleppoa käsitellä ja kivannäköisiä! Kannattaa luottaa laatuun, eli jos jostain saa Finlaysonin lakanoita halavalla niin ehottomasti suosittelen ostamaan. Finlaysonilta kelepaa toki myös esimerkiksi pyyhkeet ja sisustuskankaat muutenkin (vaikka patalaput ja patakintaat Taimi-kuosilla). 

Kuvat Kodin1 ja Vallila

Kuvat Kodin1

Ja huh, nyt aletaan olla loppusuoralla, nimittäin lopuksi esittelyssä vielä tämänhetkiset erityissuosikit Vallilan verhokankaista, jotka ovat Koivikko ja Pihajengi. Yllättäen puita ja eläimiä. :D Ja tuo Koivikkohan löytyy myös pussilakanana, jotain ihan erilaista ko nuot aijemmat pussilakanat, mutta makkari kaipaa silloin tällöin myös väriä, joten tällaiset kelpaisi kyllä. Yksi kappale löytyy punaista Kelohonkaa sängystä (punaista ei taida saada enää), joka kaipaisi tietenkin kaveriksi jotain toista väriä. Ja Kelohonkaa löytyy siis myös vihiriänä verhona makkarista, kaikki luultavasti tietää myös tämän meikäläisen fiksaation näihin puihin (myös mieheke, jonka joululahaja oli puukuvioisessa lahajakassissa, jos en oo sitä muistanutkaan kertoa :D). Ja puita löytyy makkarista muutenkin. En vaan nyt tosiaan mitenkään osaa päättää, mikä nuista Koivikon väreistä olisi hienoin, harmaa on toki kivan yksinkertainen, mutta toisaalta taas tuossa sinisessä on semmosta keväisen koivikon meininkiä ja oranssissa taas syksyä. Värejä löytyy siis jokaiselle vuodenajalle. :D Lastenhuoneeseen meikäläinen taas laittasi tällä hetkellä ehottomasti tuota Pihajengiä. Jotenkin vaan tykkään nuista elukoista tuossa ja väreistä, etenkin ehkä tuosta sini-vihreästä (yllärii jälleen kerran!). Tokihan Vallilalta löytyy kauniita ja ihania kuoseja verhoihin ja kodin tekstiileihin aivan mielin määrin, melekeen en viitti nostaa tätä esille ko tet ihan varmaan nauratta mulle, mutta esimerkiksi tämä Pinja on hyvinkin kiva. :-----D Voisin nähä nuot mustavalakoset heleposti vaikka vierasmakkarissa... 

Huh, olihan se homma. Mutta ihan kivaa vaihteen vuoksi tehä jotaki tämmöstä. Tästä nyt jäi pois vielä esimerkiksi Pentik, jolla on myös kivoja juttuja, mutta en jaksanu lähtiä ettimään enää mitään sieltä. Ja näitä meikäläisen juttuja siis jos haluaa tiivistää johonkin sanoihin niin net ois tietenki suomalaisuus, muumit, musta-valkoisuus, laatu, sinisen ja vihriän eri sävyt, puut, luonto ja luonnonläheisyys sekä räsymatot. Värit ja kuosit tulee aika palijon kuitenki luonnosta ja se on kyllä meikäläiselle tärkiä juttu, jännä huomata, että se tosiaan heijastelee näin vahavasti meikäläisen sisustusmakuunkin. :D Ja tietenki kodikkuus! Mutta se nyt meinaa tietenkin itse kullekin meistä hyvin erilaisia asioita, itte en vaan yksinkertaisesti viihtyisi vaaleassa tai jopa lähes valakosessa sisustuksessa, enkä myöskään välttämättä semmosessa hirviän seesteisessä harmaa-ruskia-beessi -teemassa. Tai valakosessa ja merihenkisessä. Musta, ruskia ja harmaa on hyviä ja kivoja värejä ja tottakai valakonenkin (lähinnä seinissä ja lattiassa isoina pintoina tosin :D), mutta sitten net kaipaa minulle ehottomasti värejä kaveriksi. Sinistä ja vihiriää eri sävysenä, joo, mutta myös ihan vaikka punasta, lilaa ja oranssia.

I never let you down, let you down.

Niin se vain tulla tupsahti taas uusi vuosi. Oon kotona maailman paskimman sään vallitsevuusalueella (ikkunaverhot on tiiviisti kiinni, koska todellisuuskielteisyys on aina silloin tällöin meikäläisen juttu) ja koitan tässä jumalatonta pyykkikasaa tappaessa koittaa orientoitua kolomen viikon sosiaalisuusputken jäläkeen yksin olemiseen ja siihen, että opiskelu on taas elämän itsetarkoitus eikä loppurutistus, jonka jäläkeen pääsee makaamaan sohovalle ja syömään konvehteja. 

Uuen vuojen vietin kotona syöden, saunoen ja nukahtaen sänkyyn kesken viimeisen gluteenittoman olueni puoli yheltä. Herätäkseni viieltä yöllä siihen, että joku muisti raketit vasta baarireissun jäläkeen. 

Sen jäläkeen ollaan tehty Ranuskan retki ja oon suunnitellu joulua mökkiolosuhteissa (vierotusoireita täytyy hoitaa :D), kotiu'uttu tänne Ouluseen ja vietetty rentoileva ilta jääkiekon ja hyvän seuran parissa. Tänään oon käyny istumassa vuojen ensimmäiset luennot vaan saadakseni nervous breakdownin jo pelekästään siitä ajatuksesta, että mitä kaikkea kevään aikana tuleekaan saaha aikaseksi. Muun muassa se kandi. Ja kuuen opintopisteen motoriset puhehäiriöt ja nielemisvaikeudet -kurssi, johon tulee tehä oppimispäiväkirja. Yleensä ovat kuulemma olleet sivumäärältään semmoset 22 - 55 sivua. Ja näitten kahen yhistäminen on siis kuulemma kokopäivätyötä. Meinasin nostaa käteni ja kysyä, että anteeksi, mutta missä välissä net loput kurssit ja piakoin alakava uusi terapia sitten hoijetaan? Mielessäni käväisi myös katkera ajatus siitä, että jos tälle keväälle ei olisikaan ottanu sitä terapiaa.

Mutta ei, ei kärsi kysellä tyhymiä tai ajatella typeriä, vaan tojeta, että iteppä oon käteni työntäny tähän paskaan, jota myös opiskeluksi kutsutaan. Ja koska haaveissani myös on, että se joskus loppuu, ja mitä pikemmin, sen parempi, ei auta ko ottaa härkää sarvista ja alakaa suorittaa. Paino sanalla SUORITTAA. Koska sitähän se taas mitä suurimmalla todennäköisyyellä on, vaikka kalenteri valheellisesti väittää, ettei luentoja ole juuri nimeksikään. 

Olen koittanu orientoitua tähän arkeen myös kääntämällä ruokavalion kasvissosekeitto-salaatti-hedelmä-rahka -modelle. Niin ihanaa ko olisiki jatkaa elämistä herkutellen naamavärkkiin juustoja viikunahillon kera, kinkkupiirakkaa ja pitsaa ja huuhdella koko komeutta alas viineillä, on arkinen eväs kuitenkin hiukkasen terveellisempää ja linja-ystävällisempää. Päätin aloittaa tämän viikon hieman kevennettynä, koska kaikesta herkullisesta ja hyvästä on hieman raskas olo, vaikkei kiloja varsinaisesti ole kertynytkään, lähinnä vaan puuduttaa tuo hyvin syöminen ja nyt on aika palata taas ruotuun. Kaapeista ja pakkasesta on myös lähes kaikki herkut loppu, joten kurinpalautus käynee kuin itsestään. Koska tissuttelin viiniä ja muita ihanuuksia koko loman ajan ihan surutta, on myös kurinpalautus tällä rintamalla suotavaa. Tipattomaan en usko, mutta seuraavan kerran voisi alakoholia nauttia vasta joskus jonkun tovin päästä, hyvällä syyllä.

Pitäisi suorittaa vielä ankara kuivakuppausoperaatio, mutta vasta sellaiseen saumaan, ko huonosti nukuttu yö ei haittaa ihan niin palijon, kuin mitä se esimerkiksi tänään olisi haitannut. Vaikka nukuin minä sen yön huonosti kuitenkin. Aamun pelasti herätysvalo, jonka avulla nousin suht pirteänä sängystä ja väsymyskin iski vasta toisen luennon loppupuoliskolla. Meistä tulee varmaan hyviä kavereita ja tuo on ehottomasti aamujeni pelastus. 

Huomisen operaatio olisi esseen kirjottelu, sekä mahollinen Lennun tukan värjäysoperaatio. Viikonlopuksi kaavailen siivouskeikkaa, koska yöpöy'än pintaan jää sormenjälijet ja lakanatki pitäisi vaihtaa. Plus verhot ikkunasta. Kaikki muut merkit joulusta hävitin heti kotiutumista seuranneena aamuna, koska niin on palijon helepompi lähtiä tarpomaan etiäpäin tätä uutta vuotta. Ainut mitä ihimettelen on se, että missä viipyy se uuen vuojen mukanaan tuoma energia ja motivaatio. 

No, ehkä se oottaa jossaki kuluman takana. Koska tiedostan, että tämä homma on kuitenki enemmän maratonin juoksemista ko lyhyen matkan spurttia, pitänee ottaa itelle sopivia välitavotteita tähän elämään tällä hetkellä ja syitä olla onnellinen. Ensimmäinen semmonen voisi olla vaikka se, että kohta on jo perjantai. :D Minun tekisi mieleni tälläkin hetkellä lämmittää sauna ja mönkiä sen jäläkeen vällyjen väliin, mutta kiellän sen nyt itteltäni ja pyrin nyt olemaan pienestä onnellinen ja reippaampi. 

Vaikka kaupassa käyminen onki ihan perseestä ja sää tuolla ulukona yksinkertasesti ihan paska eikä opiskelutkaan oikeen nappais.

Vaan nytpä minä taijan kattoa vaikka Emmerdalet Katsomosta (ettei kuitenkaan ihan hirviä ikävä koti-kotiin iske) ja pällistellä uuen uutukaisen jumppapallon päällä (pitää ottaa ilo irti niin kauan ko uutuenviehätystä kestää).

Hyvää alkanutta vuotta!

Mirror mirror on the wall, tell me what I'm looking for.

Niinhän se taas tuli ja meni. Joulu nimittäin. Minusta se on aina ihan liian lyhyt ja menee aina ihan liian nopiaa ko oikiaan tunnelmaan pääsee vasta aatonaattoiltana joulukuusta koristellessa tai aattona pimeällä hautausmaalla kynttilöitä sytyttäessä. Olisi ihanaa saaha viettää koko joulukuu yhessä kohin ja valamistautua rauhassa siihen koko kuukauen huipentumaan, iliman kiirettä tai paineita mistään. 

No, ehkä joskus. 

Joulupukkikin muisti minua tänäkin vuonna, muun muassa sillä herätysvalolla, jota niin kovasti kaipailin, kiitos miehen. :) Koska ilimat näyttää jatkuvan yhtä paskana ko aiemminkin, se mahtaa tulla tarpeeseen. Ja koska tammikuu on usein ankia, pimiä ja pitkä ja kestää ainaki kaks kuukautta. Lisäksi sain uuen sähkövatkaimen, kattilan, laseja ja muutaman vaatteen, kynsien manikyyrisetin ja käsirasvaa, arpoja (joista voitettiin yhteensä kymppi) sekä Kenoja, joista ei olla ainakaan vielä voitettu mitään. Sekä purkin pähkinöille. :D Ja jalaksilla seisovan peilin makkariin, jotta voijaan ripustaa se seinäpeili eteiseen. Ja mikä huipuinta, saatiin molemmat tuon miehekkeen kanssa velipojalta liput Sonisphereen eli päästään kattomaan Metallicaa, joten son pääkaupungin reissu tii'ossa tuossa ennen kesää! 

Joulupukki toi myös hieman rahhaa, jonka käyttökohetta ollaan tässä ankarasti pohittu. Ylimääräset vois toki aina säästää, muttako pitäis myös puhelin korjauttaa, ostaa sukset ja toimiva rannekello, pleikkaristaki meillä haaveillaan ja ohan sitä nyt aina kaikenlaisia rahareikiä. Toistaiseksi mies saanee kuitenki tyytyä pelaamaan Gran Turismo kutosen sijasta "uusia" autopelejä Nintendolla ja tahkoamaan Mega Man nelosta ysärihittien tahtiin. :D

Tein aattona kameralakon, enkä ottanu ainuttakaan kuvaa. Ei sitä aina jaksa. Tässä kuitenki muutama satunnainen räppäsy joulufiiliksestä. 

 Tästä samasta tontusta on kuva varmaan viime vuojeltaki. :D Itte askarreltu! Ja meisin lemppari.

Tällä Bloggerilla on edelleen joku vamma säätää nämät kuvat ihan miten sattuu, tässä kuvassa on harmikseni muutenkin tarkennus Ukon nokassa mutta värit ei sentään oikiasti perseile nuin.

Ja loppukevennyksenä Jeesus, joka ilimestyi takapihalle ilimojen mentyä perseelleen. :D Jäälyhty suli, tosin nyt Jeesuskin on enää muisto vain... Tai ehkä se oli eksynyt paimen ja otti hatkat ko tajus ettei se oikia osote olekaan ihan täällä?

Jouluaattoon asti ilima oli sentään inhimillinen, nyt kaikki tiet on ihan jäätikällä, lumi sulaa ja sataa vettä. Ulos ei ole mitään asiaa ja alakaa pikkuhilijaa tämä sohovalla makaaminen, lehevojen kattelu ja suklaansyönti jo kyllästyttää. Masentaa tämä keli, ihan niinkö Oulu olis seurannu perässä tännekin... 

Kaikesta (tai sanotaanko että kelistä) huolimatta on kuitenki ollu paras joulu aikoihin ja vielä olisi tuo uusi vuosi eessä, jonka taijan tänä vuonna viettää saunomalla, syömällä ja menemällä aikasin nukkumaan. Ko ei tartte baariinkaan lähtiä, ees ex-tempore. Voin hyvillä mielin (ikävä kyllä yksin) fiilistellä sitä, että ollaan J:n kanssa katteltu toistemme naamoja jo vuosi. Viime uusi vuosi oli kyllä elämäni parhain ikinä, eikä sitä tartte ees yrittää ylittää. 

Aika kuluu hämmentävän äkkiä. Hyvässä seurassa se suorastaan lentää. J piristi eilen illalla ankeita vesisateen täyteisiö päiviä laittamalla vielä niin ihanan viestin ennen nukkumaanmenoa. Ei siinä tarvinu suuria sanoa, mutta se, että tietää olevansa toiselle tärkiä ja tekevänsä toisen onnelliseksi lämmittää mieltä pitkään. Ei tosiaankaan kannate piettää itestäänselevyytenä sitä, että toinen ymmärtää sen kuinka tärkiä on. Vaikka ymmärtäisikin, ei mikään ole enemmän pimeyttä valaisempaa kuin toisen lämpimät sanat. 

Tulukoon uusi vuosi ja olokoon se meille yhtä hyvä ja lämmin kuin edellinenkin. 

Joo, lässynlässyn lää ja nyt näkemään unia. :)

Ave Maria.

Joskus se valittaminen ja ittensä kääntäminen niin, että nurja puoli nousee päälle vaan auttaa. Oon nyt saanu ruotsin juttuja touhotettua, perehyttyä hieman kandin mahollisiin artikkeleihin ja tehtyä tutkimussuunnitelman tekemisestä suunnitelman. Enää puuttuu, että joku toteuttaisi sen. :D Mutta on palijon helepompi hengittää, ko on ees jotenki konkreettisesti edistäny sitä. Lisäksi on satanu uutta lunta, joka on suurin piirtein syöny sen sairaan liukkaan jääpinnan allensa ja liikkuminenki on taas helepompaa ja ulukona valosaa.

Tänä vuonna en aatellu jaksaa väsätä joulukalenteria, ko minulla ei vaan oo tullu mitään maatakaatavan mahtavaa ideaa, jota toteuttaa.

Joten en jaksa alakaa vääntää mitään. Kattokaa vaikka The Joulukalenteria, niin minäki teen! Mutta voisin näin ensimmäisen päivän joulukuuta ja ensimmäisen adventin kunniaksi klikkailla tähän vähän kuvia. Osa on vähän tärähtäneitä ko en jaksanu täällä pimey'essä hirviästi kikkailla. Olin viikonlopun hoitamassa karvakamuani Sisua, mutta kämpille päästyäni riehuin hieman täällä, kävin jäätävän pohojoistuulen saattelemana kaupassa (ai miten niin "ei siellä vielä toppatakkia tartte"), ostin hieman tykötarpeita (ja lasten nahkakinttaat halavalla, kiitos pienistä käpälistä, toppakinttaissa jääty käjet pyöräillessä, mutta eipä jäävy näissä nahkakinttaissa) ja touhuilin hieman lisää. Lopputulos on tässä:

Keittiön pikkuikkuna on ko luotu tämmösille jutuille. Kuusia, lunta, hiutaleita ja karkkia.

 Porsaita äitin oomme kaikki! Nämät lumihiutalepossut on vaan niin symppiksiä. Ja näitä on myös kylyppärin ovessa, en vaan jaksanu erikseen kuvata.

Hiutaleita ja pari syräntä. Tervetuloa hemma. Ovessaki on muuten kranssi, puuta, käpyjä ja koivun tuohesta leikattuja tähtiä sekä hieman kimalletta, mutta en vaan jaksanu käyä kuvaamassa sitä. Se on kyllä killunu siellä jo piemmän aikaa, ko se ei oo minusta varsinaisesti mikään joulukranssi. Jos haluatte tietää tarkemmin minkälainen, menkää Prismaan, sieltä niitä saa.

Epätarkkoja lumihiutaleita peilissä. Tykkään vaan näistä yksilöistä ko nämät on niin harvinaisen onnistuneita ja säännönmukasia, toisin ko meikän lumihiutaleet yleensä.

Rakkautta ja lämpöä. Tunnelman muutoksen voi saaha aikaseksi ihan pienillä jutuilla.

Ja sitten, voi sitten, tiiättekö sen jutun siitä moposta joka lähti lapasista ja syöksy rotkoon? Tää on just se juttu. Kaikkihan lähti siitä, ko leivoin niitä pipareita ja taikinaa oli niin palijon, että lopulta en enää jaksanu tehä possuja. No, leikkasimpa sitten taikanasta käsivaralla seinät, katon, seiniin pari ikkunaa, oviaukon ja oven ja sitten vielä kaulitsin loput taikinasta maaksi. Ja löin net uuniin. Ja koska tämä meikäläisen piparitaikina gluteenittomana käyttäytyi täysin hallitsemattomasti, osa pipareista tuli ulos uunista ihan normaaleina, osa täysin tunnistamattomaksi levenneinä, jäin jännityksellä oottamaan, että mitä tuleman pitää. 

Yllättäen osat ei sitten kuitenkaan levinneet kovin pahasti, vaikka pinta vähän halakeilikin. Muutamaa palasta tasasin hieman pitsarullalla lämpimänä. Osien jäähyttyä sulatin sokeria, liimasin palat yhteen, poltin sormen ja tadaa, siinä se mökki sitten oli! Persoonallisesti hieman kenollaan ja rakoja vähän siellä ja täällä ko käsivaralla tehdyt, levinneet palat ei ihan sopineet yhteen. Ja nyt tänään sitten hieman innostuin koristelemaan sitä. Laitoin mm. savupiipun jäläkiasennuksena (J valitti ko sitä ei ollu) ja tilikitsin nurkat. Ja siinä se koko komeus nyt sitten seisoo. Sanoisin, että tuosta meikäläisen taikinasta tehtynä erittäin suuri saavutus. :D

Joo, mikä lastenneurologisperäisten tentti, minä koristelen nyt piparitaloa ja laulan joululauluja Spotifyn tahtiin...

Saatiin Leenalta vielä kolomas joulukalenteri meijän talouteen. Omani on perinteinen Fazer, J:llä on Itse ilkimys -kalenteri 25 luukulla (:D ), joka oottaa vielä kaapissa herran kotiutumista ja tämä Muumi on kuulemma puoleksi meijän. Avasin siitä luonnollisesti ekan luukun tänään, joten pitää varmaan jättää seuraava J:lle. Karkkiaki on nyt kulhossa!

Tein olokkarin seinälle tommosen pienen asetelman. Suojaa ja lämpimiä ajatuksia. Kaikki koristeet onkin oikiastaan niitä meikäläisen viime jouluksi jämäpaperista ja pahavista askartelemia. Makkarin ikkunassa roikkuu myös net tähtinauhat jokka tein viime vuonna, mutta niistä oli ihan mahottomuus saaha tässä valaistuksessa järkevää kuvaa. Uskon tässä joulun tunnelman luomisessa pieniin juttuihin. Tuon enkelin oon saanu viime jouluna lahajaksi ja oveen ostin kranssin ko sellaisen voi nyt laittaa ja siellä sattui vielä olemaan naulaki, sekä nuita jouluisia tekstiilejä oon ostanu, mutta muuten en usko siihen, että täytyisi koko rahan eestä törsätä voidakseen luoda jouluisaa fiilistä. Monesti se on aika pienestä kiinni. Esimerkiksi nuot punaset sydämet on minusta aivan ihania ja net on tosiaan leikattu sellaisista jämäpaloiksi jääneistä pahaveista, joista ei ois oikeen muuta enää saanu aikaseksi.

Ai että, alan jopa saaha hieman jouluisista ajtuksista kiinni.

Mutta kattokaappa sitten tätä! Leena on joku maailman höperöin ja aikaisti meikäläisen joulua aika monella viikolla ostamalla meikälle koiranhoitopalakaksi tämän:

Kyllä, maailman hienoin hattivatti-laukku ikinä! Meikäläisen uus yliopistolaukku, joka mulla piti ostaa itelleni, mutta tässä kiireessä ja kaikessa muussa rahanmenossa unohtu. Kyllä meisin nyt kelepaa!

Oli kivaa touhuta viikonloppuna vähän jotaki muuta ko yleensä, leikkiä röhkivällä possulla ja saaha karvasia haleja ja kuolasia pusuja (sekä ihimetellä miten vaikiaa saunan lämmittäminen voi olla :D), mutta kyllä oli viikonlopun jäläkeen mukava tulla kotiaki. Varsinkin ko muistin olla lähtiessäni sen verran aikaansaava, että vein roskat ja pyöräytin tiskikoneen. Enkä jättäny valoja päälle viikonlopuksi. Nyt kyllä väsyttää oikeen urakalla, en tiiä palellutinko itteni tuossa kauppareissulla vai iskeekö se vaan takasin, että eilen oli pakko valavoa kahteentoista ja ilimottautua puheviestinnän kurssille, mutta aamulla silti herättiin Lirun kans ennen kaheksaa. 

Oli se valavominen kyllä tuskaa. Olin kymmeneltä ihan valamis sänkyyn, etenkin ko la aamuna noustiin ulukoilemaan ja keittelemään kahavia jo puoli kaheksalta. Tuijotin vaan ihan koomassa jotain Jutta ja puolen vuoden superdieetit -maratonia. Saattaapi tänään uni siepata jo meleko aikasten. Tenttiin olisi ehkä pitäny lukia mutta nääh, mitäpä sitä hulluja. Luen vissiin huomenna. 

Nyt ehkä kääriy'yn vilttiin, keitän teetä ja jatkan koomailemista sohovan nurkassa.

Aikaisin aamulla.

Ennen kaheksaa lauantaiaamuna heräämisessä parasta on se, ettäkö nouset ylös, keität kahavit ja laitat hieman valoa (sopivasti, ei liikaa), on ihana tsillailla yksikseen ko koko muu talo ja maailma tuntuu vielä nukkuvan. 

Minusta on varmaan oikiasti tullu vanaha ko nautin tämmösistä asioista. Hyvin nukutusta yöstä ja aikasesta aamusta. Saa tehä aamurutiineja ihan kaikessa rauhassa eikä oo kiire minnekään.

Joo, jatkan Halv åtta hos mig kattomista. Hyvää aamun jatkoa kaikille!

Tonight is the night you're gonna get the best.

Sanon nyt tämän aivan sivistyneesti enkä ees hajoile ollenkaan. Oulussa on hieman lunta. 

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE.

En meinannu pysyä aamulla housuissani (enkä itte asiassa pysynykään, aamulla ko kiskoin leggareita jalakaan niihin ratkes haaroihin valehtelematta meikäläisen pään kokonen reikä, se niistä leggingseistä) ko katoin ikkunasta ulos ja huomasin valakian peiton maan pinnassa. Ihanaa, jes jes jes.

Kumpa tämä nyt vaan olisi pysyvä ilimiö. 

Tämän valakosen ilimiön ja sen kunniaksi, että Uleåborgissa oli tänään joulunavajaiset, sisustin minäki vähän tunnelmaa tähän koloon. 

Tein ex-tempore tämmösen härpäkkeen keittiön pöy'älle, saa nähä onko tämä pysyvä ratkaisu. Punainen (vinoon ommeltu) kaitaliina Prismasta.

Makkariin nakkasin toisen, jouluisemman puuverhon (kyllä, olen kuullut hieman huomautuksia tästä puujutusta :D) ja parit tyynyliinat. Verhot bongasin Ellokselta enkä voinu tosiaan sinne jättää ko alennustaki sai, tyynyliinat on tarttunu Prismasta ja Kärkkäiseltä mukaan.

Olokkarin puolellakin vähän punastuttaa. Vanahat tutut jouluverhot ja uusi punertava tyynynpäällinen. Kiitos Kärkkäinen punaisista Taimi-tyynynpäällisistä!

Kyllä nyt kelepaa, ens viikonloppuna voi sitten ripottaa vielä vähän lisää joulun tunnelmaa ihan luvan kanssa. Nyt tuli otettua vähän varaslähtö. Mutta ei se mitään! 

Mutta nyt, koska oon tänään opiskellu vielä ihan liian ahkerasti ja pessy pyykkiäki (kauppaan en jaksanu lähtiä) ja Parasta Ennen! päätty juuri, meisi lähtee kuorsaamaan. Ja ai niin, oppinu muuten myös että oikiasti radio-ohjattavat autot maksaa ihan sikana ja niitäki voi tuunata ja ostaa niihin uusia osia. Ja vaihtaa renkaita.

Khyllä vain!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Tämä päivä kulminoituu kyllä ehottomasti siihen, että elämässä tarttee olla vähän pinksua ja Emmiyttä. 

Niinpä oonki paitsi esimerkiksi pinksua pitsarullaa, punkkupulloa, kahavia, muumirasiaa ja hauen muotoista piparimuottia, myös mukavaa iltaa rikkaampi. :) Vaikka oonki tämmöne aika antisosiaalinen myyrä, on välillä ihana kuttua ihimisiä kylään ja varsinki ko näitäki naisia saapui ihan sankoin joukoin.

Kiitos jokaiselle osanottajalle, teitte illasta hirviän kivan!

Kuvia ei oo ko aina ei jaksa riehua kameran kans. 

Nyt pitäis jaksaa mönkiä kylyppäriin puunaamaan naamaa puhtaaksi ja hamppipesulle, että jaksan huomenna aamulla mönkiä (huoh) ruotsin tunnille ja olla skarppina. Not.

Aina toivoi kyllä paljon mutta saikin enemmän.

Jahas, se on taas viikko pyörähtäny ihan huomaamatta. Vaikka meikällä on kyllä ihan sunnuntaiolo perjantain sijasta, ko J lähti taas tänään töihommiin. Hommaa on tälläki viikolla riittäny ja päivät on ollu pitkiä, mutta miehekkeen kotona oleilu on kummasti piristäny. On huomattavasti mukavampi tulla kotia ko siellä palaa valot (iliman että oon unohtanu niitä ite päälle :D) ja on joku oottamassa. Joka on ehkä myös teheny ruuan valamiiksi.

Sain terapiani tällä viikolla pakettiin, surullista mutta totta! Toisaalta on kiva, että loppulukukau'eksi on vähemmän hommaa, toisaalta terapia oli niin kivaa, että oisin mielelläni jatkanu sitä vielä vaikka toiset viistoista kertaa. Karu totuus on kuitenki nyt kohattava ja laitettava enää paperityöt palautuskuntoon ja sitten keskusteltava paketti kokoon. Terapiakertojen raportoinnin ja pohdinnan sain tänään valamiiksi, mutta loppuarvio oottaa vielä kirjoittajaansa. Eiköhän se tässä viikonlopun aikana synny, palautus on viimeistään ens ke ja sitä ennen on kandiohjausta, tupareita, typeriä ruotsin tehtäviä ja muuta, niin parempi tehä heti alta pois.

Myös se Parkinson-tehtävä oottaa viimeistelijäänsä. Oon kirjottanu (huonosti) kaks osaa siitä oppimistehtävästä, kolomas pitäisi vielä vääntää ja viimeistellä nuot kaks muuta. Palautuksellahan ei olisi kiire, mutta haluan sen alta pois ja roikkumasta mahollisimman äkkiä, koska suoritan tosiaan tänä syksynä vielä kaksi muuta erityiskysymystä, jotta saan kaikki tehtyä nyt alta veks. Lisäksi afasiologian kurssissa on ennakkotiedoista poiketen, ei tentti, vaan kaksi, ja edelleen siihen ruotsiinki pitää väsätä kaikkia enemmän ja vähemmän tylsää, sekä typerää. Ja onhan se lastenneurologisperäisten kommunikoinnin häiriöitten tenttiki siellä. Ja ah, ruotsin loppukoe kans. Oonko unohtanu jotain? En tiiä, voi olla hyvin paljon mahollista. :D

AAA, no lastenneurologisperäisistä pitää palauttaa vielä toinen itsearviointi ja sitten se pyhistä pyhin ja suurista suurin, alias kandin tutkimussuunnitelma! Hupsista joo, todellakin olen unohtanut jotain... No, onneksi sitä ei voi oikiasti unohtaa ja A) kunhan nämät terapiajutskat on paketissa sekä B) keksin sen aiheen, mulla on enemmän ko aikaa tekasta yks tutkimussuunnitelma. 

Haha, joo, pitää oikiasti vaan sitten tarttuaki siihen toimeen eikä vaan meinata. Kaikenlaista tässä on vielä opiskeluitten suhteen tyrkyllä ennen joululomaa. 

Ja jotta ei kävisi liian kiinnostavaksi tämä juttu, tähän väliin on pakko kertoa, että oon viime aikoina kärsiny enemmän ja vähemmän näkyvästi stressin oireista, kuten jatkuvasta väsymyksestä ja ärtyneisyydestä, univaikeuksista, muistiongelmista ja ruokahaluttomuu'esta. Ko homman määrää tässä ympärillä kattoo, ei se sinänsä oo mikään ihime, paitsi että minusta ei tunnu yhtään stressaantuneelta? Miten voi olla stressaantunut, kun ei tunne oloaan yhtään stressaantuneeksi? Hommat on ihan hyvin hanskassa ja kaikki tehään varmasti ajallaan ja loma ei tuu ennenkö kaikki hommat on hoijettu, eikä siinä sen kummempia. Joten miksi sitten nämät kaikki oireet???! 

Viime aikoina ei oo tullu pahemmin hyötyliikuntaa kummempaa harrastettua, mitä nyt viime la tekaisin olokapää ja jalakajumpan ja tänään piiitkästä piiitkästä aikaa kunnon painoilla ihan oikian selekä-rinta-olokapäät -reenin <3 Tästä huolimatta viime sunnuntaina puntarille kivutessani painosta oli häipyny semmoset puoli kiloa jonneki ja painoin uskomattomat 49,6 kiloa! Hämmentävää, en enää ikinä uskonut pääseväni näille lukemille takaisin ja täällä sitä ollaan. Tuo painon tippuminen on kuitenki selevästi minua vaivanneen ruokahaluttomuu'en ansiota, mikä taas ei ole erityisen positiivinen juttu. Aloin miettiä, että oon hyvinkin mahtanut olla näissä samoissa painolukemissa viime vuonna samoihin aikoihin, koska jossain vaiheessa terveelliset elämäntavat kääntyi stressin lisääntyessä siihen, että ei vaan ollu ruokahalua, eikä teheny mieli syyä mitään. Ei vaan tullu käytyä missään vaiheessa puntarilla.

Sillon hommaa oli varmaan vähintään x 2 ja joululoma alako 19. päivä joulukuuta, joten hirviässä stressissä olin liikkumisen sijaan vaan ihan liian väsynyt tekemään mitään, söin periaatteessa terveellisesti mutta siitä syystä, ettei ollut näläkä, teheny mieli tai maistunu ihan liian vähän. Ja taas olin vaan entistä väsyneempi ja haluttomampi oikiastaan mihinkään. Enkä missään nimessä halua siihen kierteeseen takasin, vaan tarkotuksenani on nyt alakaa nostella nuita puntteja taas säännöllisesti. Joten ruokailusta on varmaankin pidettävä erityisen tarkasti kiinni, ko näköjään ei taas maistuis oikein mikään.

Onneksi minulla on tuo mies niin se ehkä myös mainitsee, jos heittäy'yn ihan täysin syömättömäksi. Ja kaikki tämä, vaikka en ees oikiasti stressaa? Voiko olla stressaantunut alitajuntaisesti? Ko minulla ei oikiasti ole mitään syytä ressata, siivoushommatki hoitu eilen niin nätisti ko mieheke imuroi ja kantoi matot ulos ja hakkasi net siellä. Meikäläisen tartti vaan pyyhkästä pölyt ja mopata. Sillä aikaa taas pyörään vaihtuivat talavirenkaat alle (NYT SITÄ LUNTA PRKL!). Torstai oli kyllä pitkä päivä, päivästä käytiin lehevoja Anttilasta ja meikäläisen lipastokeikan jäläkeen piti painella suoraan kauppaan, mutta jou'uttiin käymään Bilteman kautta, että saatiin osia pyöränrenkaan vaihtoon ja loppujen lopuksi ko sain siivottua ja kiskaistua nachogratiinin uunista ulos, kello oli kaheksan ja sauna lämmin. Saunan jäläkeen sytyttelin hieman kynttilöitä ja ällöromanttisesti köllittiin puhtaassa kämpässä sohovalla ja katottiin Itse ilkimys 2 (suosittelen lämpimästi!) Kyllä uni maistui. :) Tänään on tosiaan onneksi ollut vapaapäivä ja otettiin aamu rennosti, tsiigattiin Iron Man 3 (hyvä leffa sekin) ja sitten vähän nosteltiin puntteja. 

Oon myös tosiaan saanu naputeltua koneella opiskelujuttuja ja pyöräyttäny koneellisen pyykkiä. Nyt oon käyny suihkun kautta ja kohta varmaan valamis nukkumishommiin. Loppuviikonlopun lienee eessä armotonta naputtelua, sekä leipomista. Ja leipomista ennen täytyis orientoitua kauppaan. Ja saattasimpa minä vähän tehä jalakareeniäkin, nyt ko jälleennäkemisen lämpö nuita painoja kohtaan on vielä kuumimmillaan. 

Tämä on nyt taas tämmönen jäätävä sekametelisoppa, mutta koittakaa pärjätä! Tämä kirjoittaminen on ihan surkean vähäistä ja epäkiinnostavaa tällä hetkellä, kaikki muu vie voiton ja kameraan en oo ees koskenu. Perus arkielämästä ei vaan oikiasti tule ottaneeksi kuvia, varsinkaan tähän pimiään aikaan, jollon kaihtimet on sama pitää alahaalla koko päivän ja ulukona on masentavan näköistä. Tämä vauvani täyttää pian kaksi vuotta ja taaskaan en aijo sitä sen kummemmin juhulistaa (varmaankaan), muutako toteamalla, että miten tämä aika kuluu näin nopiaa? Härregyyd sentään. No mutta, nyt minä lähen sänkyä kohti ja saatan vaikka lukia vähän ennen nukkumaanmenoa, ko ei ihan naamattomasti vielä väsytä ja huomenna(kaan) ei ole kiire mihinkään. 

JA EI PERKELE. Lisää ressin oireita, meikällä nimittäin närästää. No voi sun perkele nyt sentään. Eipä oo närästäny hetkeen! Maitopurkille siis ---->

I wish I could rewrite this story.

Seuraa taas semmonen oksennan kaiken sekalaisen tähän, tässä ja nyt -juttu. Eli voitais vaikka lähtiä liikkeelle siitä, että parin viikon liikkumattomuudesta kyrpiintyneenä (ehkä ja kenties?) heräsin maanantai-aamuna pirtiänä puoli seittemältä ja lähin pimeyteen postiautojen ja hilijaisuu'en keskelle aamulenkille. Ja bongasin ekat jouluvalot. Jokka osoittautui yllättäen aika hyödyllisiksi jouluvaloiksi, ko net pelasti meikät loppulenkistä eksymiseltä. Oli koko päivän ihan superonnistunut olo, joka kostautuikin sitten sillä, että illalla alako unettaa jo yheksältä ja ennen kymmentä olin jo sängyssä, mutta en jotenki kummassa nukahtanukaan ihan helepolla. Syytän naapurin koiraa, joka räksytti.

Koska eilinen lipastopäivä venyi taas miltein kuuteen (ex-tempore terapiademot on kivoja!), en sitten mitenkään päin enää eilen jaksanu jumpata, vaikka se suuri suunnitelmani oliki. No, tänään oon sitten teheny selekä-rinta-olokapäät -jumpan ja kihissy tyytyväisyyttä itteeni siihen liittyen. Vaikka lenkille en sitten taas jaksanutkaan enää. Yritin toki tänä aamunaki olla reippaana ylyhäällä jo ennen kukon pierua, mutta jostaki syystä se ei lähtenykään ollenkaan samalla lailla ko eilen ja tyydyin kääntämään kylykeä siihen asti, kunnes oli pakko nousta. Olin ajatellu jumppailla jo aamulla, mutta kävi kait se näinki.

Huomenna ois vuorossa kyykkäilyjä, saa nähä missä vaiheessa päivää toteutan ittiäni niitten suhteen. Kuppaillaki oon muistanu onnistuneesti jo kahtena (2) ! päivänä. Tänään tutkin reisiäni tuossa saunan jäläkeen peilistä ja täytyy todeta, että kyllä se sellu on vähenemään päin, kakkostyyppi on sekin nyt teheny jonkin sortin katoamistempun. Tosin siitä voi varmaan syyttää enemmän tätä meikäläisen naamatonta polokupyöräilyä ko kuppailua, mutta kyllä sekin on tässä apuna ollut. Ja aijon edelleenki vetää tuon kuppailukuurin loppuun ihan vaan periaatteesta. :D On sieltä vieläki varaa lähtiä.

Lisäksi sillä samaisella maanantain aamulenkillä koin oivalluksen meikäläisen jalan asennon suhteen (kyllä, voi kyllä, kannattaa todellaki kävellä tuolla mitä erikoisempien omakotitalojen välissä aamulla ennen kaheksaa ja kuunnella Britney Spearsin Work Bitchiä, alako ihan naurattaa se tilanne), joten olen taas elämästä ja urheilusta enemmän kuin innoissani. Asennon korjaamisen jäläkeen lähtiessäni polokemaan lipastolle pohje alako puolen minuutin jäläkeen huutaa apua, ko about viimiset kolome vuotta vapaavuorossa olleet lihakset joutui yhtäkkiä töihin. Mahtavaa, jalaka saattaa sittenki selevitä.

Mutta jottei tulisi liian "elämä on juhla" -henkistä päivitystä, täytyy siirtyä asiasta kukkaruukkuun ja siihen, että löysin makkariin aivan passelit jouluverhot ja nyt käyn hirviää kamppailua siitä, että tarvitaanko met makkariin jouluverhoja? Tässä netistä tilaamisen petollisessa maailmassa net verhot voisi tietysti aina tilata ja palauttaa sitten jos siltä tuntuu, mutta vähän niinkö _tiijän_, että jos tilaan net niin en palauta kuitenkaan. :D Paitsi jos net onki ihan huonot, niin sitten tietenki. Vaikiaa. Vois luulla, että kävisin eettisiä pohiskeluita siitä, että voinko tilata itelleni kengät tai vaatteita tai jotain, mutta eiii, minä pohdin jouluverhojen ostamista. Joskus oon itekki sitä mieltä, ettei ois pahitteeksi tarkastaa tuota lääkitystä. Sitten jos ostaa jouluverhot, ois niinkö ihan pakko saaha pari punaista tyynynpäällistä ja punainen pöytäliina. 

No, ehkä ei ole pakko, siihen nähen, että joululomaki alakaa aika aikasin, toisin ko viime vuonna, jolloin tsillailin Oulussa vielä 19. päivä joulukuuta. Sitä paitsi meen kyllä ensin äitin kaapille ja vasta sitten ehkä kauppaan. Joskus mietin, että liika harkitsevuus on kyllä suorastaan rasite. :D 

OKEI, tein tässä sovinnon itteni kanssa ja laitoin verhot tilaukseen, ko net oli alessa (ylläri!) ja normaalihintaisena en niitä ihan varmasti osta. Koska posti ja matkahuolto vihaa minua, katotaan nyt ensin, että päätyykö se paketti minne ja saanko sitä käsiini ees. Sitten voidaan miettiä, että minkälaiset net on ja mikä on kohtalonsa. Ja muita tekstiilejä yritetään löytää sitten syyslomalla äitin kaapista. 

No joo, tästähän tuli taas nyt semmone maailmaa muuttava juttu kyllä! Mutta tämmöstä tämä on meikäläisen kans aina välillä (eikä aina niin välilläkään...), ihime ko joku oikiasti jaksaa katella. :D

Ja hei loppukevennys, näin ekan lumipostauksen naamakirjassa ja menin varovasti kurkkimaan verhon raosta, josko täälläki olis tapahtunu jotain yllättävää sillä aikaa ko oon mököttäny sälekaihtimet kiinni sisällä, mutta mitä sitä hittoja! Vaikka ei sitä kyllä tartte oikiasti sataa vielä ainakaan ennen perjantaita, ko mullei oo pyörässä talavirenkaita... Mutta nyt alan suunnitella nukkumisjuttuja, joten adjö!