It's hot in here.

Huhhuh!

Koska koko ajan on ihan liian kuuma, oon pysytelly tietokoneen ulottumattomissa ja sitten teheny comebackin vain lähtiäkseni 30 asteen sisälämpötiloja uuestaan karkuun. Mää en oikiasti kestä, vieläkö tätä jatkuu kauan?? 

Turpoilen helteellä keskiruumiista, olo on tukala ja päätä särkee, palan tai tulee aurinkoihottumaa, pelekkä vaatteitten pukeminen päälle aiheuttaa kohtuutonta ahistusta (ja ei todellakaan mitään kireää!), ruokahalut katoaa enkä voi syyä. Ja sitten jos syön, niin se on suklaata tai yksi jogurtti, litratolokulla vissyä ja ehkä jäätelö. Eilen karjalanpiirakatki aiheutti huonovointisuutta. Okei, pitkän ja vähäruokaisen päivän jäläkeen suolanen pitsa ja kylymä siideri oli kans ihan poikaa.

Siis voisko nämät lämpötilat jo vaan normalisoitua? 

Tykkään toki lämpimästä, mutta liika on liikaa... Etenkin ko sitä jatkuu kolome viikkoa putkeen ja myös sisälämpötila on yhtä palijon ko ulukona. Yöllä ei saa nukuttua ja päivällä ei voi tehä mitään. 

En valittaisi, jos oisin vielä mökkiolosuhteissa, jossa järveen voi pulahtaa millon vaan ja lämpötila on +23 astetta, ruoan voi laittaa ulukona ja yöllä on kuitenki kohtuullisen viiliä. Ja mikä parasta, koira saa olla irti ja painua järveen ainako sillä huvittaa tai ettiä jostain varjosta nukkumapaikan. Liikunta tulee kuin ittestään iliman, että tarvii miettiä toisen läkähtymistä hengiltä.

Aah olisin voinut jäähä asumaan Posiolle.

No, kohta painun joihinki ihan muihin olosuhteisiin taas. Vakavasti tuntuu siltä, että palataan luultavasti elokuun loppupuolella sitten uuestaan, en nimittäin aijo uhurata kallisarvoisia lomapäiviä koneen äärellä naputteluun, jos on jotaki parempaa tarjolla. Loppuun vielä sekalainen satsi mökkeilykuvia, jokka ymppään tähän puhelimella, koska muita kuvia ei oo.

paratiisi <3

iltapala naapurisuolta

parhautta

tuunattua pakastepitsaa muurikkapannulla, namii

meikäläisen jäätävä kalasaalis uuella kolomen metrin (!!) mato-ongellani

auringonlasku

ihana kesäyö

lähes tyyni järvi

Juksun uuet turvavyövaljaat

Kuvien kautta muistuikin mieleeni, että hankittiin tosiaan mulle myöhempiä reissuja varten upouusi kolomen metrin mato-onki (kyllä, met hobbitit ongitaan lasten ongilla), enkä millään meinaa jaksaa oottaa että pääsen testaamaan sitä tositoimissa. Semmone vaalianpunanen Angry Birds -onki ois myös ollu hieno. :D Saa nähä meneekö tuo heti ensimmäisen tilanteen tullen katki. Muutoin varustautuminen reissuun on vielä vähän vaiheessa. Tosin Juksulle ostettiin turvavyövaljaat, koossa L. Ai miten niin on iso tuo meijän herra... Jätkä meni ihan onnessaan takapenkille matkustamaan nuihin valjaisiin, alako jalakatilassa tulla jo sen verran ahasta, että piti lähtiä hakemaan nuot valijaat. Pietään peukkuja, että se L mahtuis vielä "isonakin" päälle, nyt nuo on pienimmilleen säädettynä ja ihan passelit.

Nyt meitsi rupiaa tekemään jotaki muuta, koittakaa teki olla läkähtymättä ja "nauttia" parhaanne mukaan. Meikä ei oikeen nauti, paitsi ehkä sitten ojan törmällä onkiessani keskellä ei-mitään. Palataan ko on jotaki asiaa!

Tämä on kuin vieras paikka.

Hopsan.

Piileskelin tietokoneitten ihimeellisen maailman ulottumattomissa jonku tovin, enkä jaksanu olla niin aikaansaava, että oisin kännykällä näpytelly kuulumisia. Mutta koska nyt olen taas palannut tänne vieraalle maalle kaukana, lapsi nukkuu ja on muutenki ihan liian kuuma tehä yhtään mitään, voisin vähän kirjotella. 

Koiravauvaperheessä ja koiraperheessä ei tyksitä sitten yhtään tämmösiä liian kuumia kelejä. Enkä tyksi minäkään kyllä muutenkaan, lämmin on mukavaa, mutta liika on aina liikaa. Terveisin nimimerkki tuuletin huutaa 24/7 jotta ei tukehtuisi. 

Haha, vasta valitin kylymästä ja nyt on jo liian kuuma. Kyllä ihiminen ei oo tyytyväinen mihinkään. Mutta ei oo mukava ko sisälämpötilaki alakaa hyvin nopiasti lähennellä ulukolämpötiloja täällä meijän kämpässä ko aurinko paistaa ees vähäsen... Ja sitä paitsi, missä on kohtuus? Joko sataa lunta tai sitten on kolokytä astetta lämmintä, semmonen kevyt +20 voisi olla ihan mukava. 

Meijän eka "loma" meni enemmän ja vähemmän viileissä keleissä ja sittenkö vähän lämpes, meleko sääskisissä olosuhteissa. Ollaan kuitenkin paineltu pitkin peltoja ja mettiä ja nautittu sydämen kyllyyestä siitä, että koiraa voi piettää lähes koko ajan irti ulukoillessa. Kaikenlaista ollaan touhuttu (mm. koulutettu Juksua etsimään kastematoja pellosta ja istumaan rattorin peräkärryn kyy'issä), tavattu läjäpäin niin pieniä ko suuria ihimisiä ja nähty koiria ja kissoja. Reissun jälijiltä on vähän totuttelemista taas tuohon portaissa ramppaamiseen ja siihen, ettei koiraa vaan voi päästää ovesta pihalle. Seisoin eilen tuolla omalla kotikadullani ja mietin, että ei helekkari, täälläkö met asutaan, miksi tämä on niin vieraan näköinen paikka. Myös eilinen rullaluistelu/pyöräilyreissu herätti lieviä ahdistuksen tunteita, melekeen piti monttu auki pysähtyä tuijottamaan ja ihimettelemään, ko tuolla ihan täyteen rakennetulla asuinalueella väsättiin uutta taloa niin ahtaaseen rakoon, että sen seinät tuli suurin piirtein naapureihin ja pyörätien laitaan kiinni, eikä sille tontille mahtunu mitään muuta ko se talo. Omakotitaloasumista, indeed. 

Juksun mielipije siitä ko saa juosta vapaana isolla pihalla, ilime kertoo kaiken

Minkäs teet ko on viikkotolokulla tuijotellu ikkunoista lähinnä mettää ja vanhaa navetan seinää. Ihan mielissäni sitä paitsi. Pakko tosin sanoa, että viimeöinen kohtaaminen siilin kanssa pelasti ees jotain, raukkaparka oli eksyny tänne keskelle asfalttiviidakkoa. Kuulin kun se pienin pehmein tassuin köpötti tulemaan tuolta ja meijät huomatessaan paineli turvaan talon nurkkaan ja käänsi ittensä palleroksi. Hetken päästä se intoutui tarkkailemaan meitä nenä väpättäen niin syötävän suloisena. Ylimääräinen liikahdus sai kuitenki uteliaisuuden vaihtumaan suojautumiseen ja ystävämme siili kiertyi taas palloksi nurkkaan. Tässä vaiheessa poistuimme paikalta, koska aattelin, että on raukalle varmaan muutenki ihan riittävän ahistavaa iliman, että met aiheutetaan turhia sydämentykytyksiä. Juksu ystäväni oli tilanteessa niin ulalla, ettei ees huomannut koko siiliä. Lähtiessä teki mieli vielä huikata siiliystävälle, että I know the feeling, miksi niitten on pitäny rakentaa joka paikka ihan täyteen ja asfaltoida sekä kivetä kaikki.

No mutta. Kävimpä minä tämän kesän tod. näk. ainoissa juhulissakin ko Boogina valamistu terkkariksi ja täytyy sanoa, että mukavaa oli, vaikka seuraava päivä oliki hieman kohomaisa. Oli mukava nähä kivoja tyyppejä pitkästä aikaa ja nautiskella hyvästä seurasta, eväästä ja juomasta!

Mitäs sitä muuta. Ei kait ihimeempiä. Oon ollu mummon dieetillä ja painan varmaan ainaki sata kiloa, haluaisin urheilla mutta kuumuus ja ihimeellisesti kipeytyny jalaka vähän hijastaa. Ei oo ikinä ennen käyny näin, että oon reissussa ja ko sen jäläkeen tuun kotia ja meen omaan sänkyyn nukkumaan, iskee jäätävä kokovartalojumi. Tennispallohieronta ja venyttely on jonku verran auttanu, mutta tämä jalaka (tällä kertaa vasen) on vähän hämärämpi juttu. Enivei, tytöntylleröiset (haha, voiko näin sanoa, vai pitäisikö puhua ihan kuitenki naisista jo) tulleepi tänään iltakahaveelle ja loppuviikko onkin muuten toistaiseksi suunnitelmavapaa, mitä nyt pitäisi koira käyä rokottamassa. 

Sitä oikiaa lomaa sitten ko J:kin on töistä oikiasti irrallaan oottelen kyllä jo kuumeisesti ja oon teheny hirviät suunnitelmat joihin kuuluu teltta, kämppä, Naruskaa ja onkimista. Ehkä myös mökkeilyä. Ja tämmöstä. Ja ehkä ysärimusafiilistelyjä Oulussa myös. Kaikkea kivaa, jonka jäläkeen jaksan alakaa vääntää gradua ja viimisiä (!!!!) opiskelujuttuloisia ihan niinkö uudestisyntynyt ihiminen. 

Jep. No mutta, nyt minä voisin vaikka alakaa tutustua Ifolorin kesäaleen ja jatkaa lakanapyykin parissa (ainua hyvä puoli tämmösissä keleissä, lakanat kuivuu tehokkaasti partsilla), Juksu toivottaa teille silimäniskun myötä vekkuleita ja lämpimiä kesäpäiviä.

All I ever want, only you.

Hola!

Mitäs meille kuuluu? No kiitos kysymästä, ihan hyvää. Koiravauva-arki on raskasta ja aiheuttaa jostain syystä sen, että alakaa nimitellä koiran kuullen parempaa puoliskoa isiksi (whaatefaak?) ja kärtyttää kun yölläkin pitää nousta pissittämään toista (no okei, kuuelta aamulla, mutta ko heräät unesta, joka tuntuu ikiunelta ja jossa joulukinkut elää ja lentää ja pääsee joulukinkkujen taivaaseen ko net paistaa ja ruisleipää voi tehä maksalaatikosta, se tuntuu ihan yöltä) ja lattialta kusen luutuaminen on aina yhtä peestä. 

Ollaan myös käyty ostamassa Lidl tyhjäksi (oikiasti, kaks säkkiä evästä, koska juhannus) ja päästiin niin halavalla, että ihan itketti kassalla kun olin varautunut vilauttelemaan satasia. Suosittelen lämpimästi kaikille suuntaamaan saksan ihimeeseen, jos haluatte edullista ja hyvää sapuskaa. 

Juhannus meillä menee vähän epätyypillisissä oloissa, joten aateltiin aloittaa sen viettäminen jo tänään ja jatkaa sitten huomenna kokkaamalla hampurilaisia. Jossain vaiheessa otetaan sitten suunta napapiirin paremmalle (vai pitäisikö sanoa viimeaikaiset olosuhteet huomioiden, että kylymemmälle) puolelle. Oon vähän sääleissäni, koska rakastan juhannuksen viettämistä pöpelikössä leiriolosuhteissa, mutta aina ei saa mitä haluaa. Ja toisaalta luvatun sään ollessa mitä on, ehkä on ihan tervettä viettää juhannus lämpimästi sisätiloissa. 

Tosin täällä on kyllä niin kylymä, että eilenki vaan nukuin kahen tunnin päikkärit peiton alla, joten se siitä lämpimästä sitten. Ja sitten katoin monta tuntia telekkarista kaikkia hömppää. Plus neljä astetta ja vettä vaakatasossa ei vaan jotenki houkuttanu kovin pitkiin ulukoilusessioihin. Tänään on jo huomattavasti parempi päivä, lähes nollakelien jäläkeen muutama aste plussaa tuntuu ihan paratiisilta.

Ei mulla oikeestaan muuta, voisin siirtyä seuraavaksi lukemaan päivän kuumia uutisia. Kattellaan millon sitä jaksaa/ehtii/joutaa/kehtaa ja viitsii kirjotella seuraavan kerran.

Happy.

Juksu-puksu nukkuu päikkäreitä ja koska tämä on meikän ties kuinka mones päivä itekseni herran kanssa (onneksi ollaan jo voiton puolella!) ja mulla iskee mökkihöperö-kotonamökytysturhauma ja se ongelma, että olen jo a) lukenut kaikkien mahollisten kiinnostavien blogien uuet päivitykset ja varmuuen vuoksi vanahatki uuestaan b) selannut iltapäivälehtien nettisivuja päivittäin ihan liian usein c) stalakannut kaikkien mahollisten ja mahottomien ihimisten facebook-profiilit läpi ja d) opetellut katsomaan hömppää telekkarista, aattelin, että vois olla hyvä sauma kirjottaa jotain. 

Ja ai niin, unohin mainita sen, että kriiseilly joka päivä eri aiheesta punkeista oikeanlaiseen koiranruokintaan ja googlannu ajoittain erittäin turhaa tietoa kyseisiin asioihin liittyen. 

Siispä, voisin vaikka kertoa, että mitä mulle kuuluu. Ja kuvittaa tätä juttua Juksun parhailla nukkumisvariaatioilla. 

"Minä tässä vaan tuhisen ekoja päikkäreitä uuessa kodissa"

Jotkut saattavat ehkä muistaa, että tarkoituksenani oli toukokuun aikana ruokavalion ja liikunnan avulla kiristellä muutamia kiloja pois. Jotkut myös ehkä muistavat, että se ei oikeen kulukenu.Voisinkin tähän asiaan liittyen todeta loppukaneettina, että homma ei sitten tosiaankaan pelannut niin kuin sen piti. Ekalla viikolla tapahtui reilun puolen kilon pudotus, tokalla viikolla paino junnasi paikallaan ja kolomannella meni hermot kun sitä tuli joku 200 grammaa takaisin ja päätin, että tämä oli minun osaltani tässä. Lähettiin toki sinne reissuunkin ja sitten oli ylyppärit, joten en ois kovin järkevästi pystynyt/jaksanut tai ees halunnut syyä, niinpä sanoin itelleni että hus kuikkaan ruokavaliot ja ihan hyvällä omallatunnolla söin sämpylöitä eväänä, tankkasin ABC:llä lounasta, herkuttelin hotelliaamiaisella, join siideriä, söin Aurajuustoa, suolakeksejä ja karjalanpiirakoita, kävin ravintolassa syömässä ja sallautumismatkalla kebabilla, sekä vejin juhulissa kakkua, lohirullia, voileipäkakkua, pikkuleipiä, limukkaa, piirakkaa, makaronisalaattia ja boolia niin palijon ko sielu sieti. Ja tankkasin seuraavinaki päivinä vielä pitsaa ja juhulien jämiä ja söin toisena aamuna puuroa aamupalaksi, mutta toisena kakkua, koska huvitti.

Sitten tulin Ouluun kauhia kasa jämiä mukanani (onneksi suurin osa meni kuitenki J:lle) ja söin niitä pois, mutta aloin myös evästää ittiäni ihan tavallisella normieväälläni. Eli puuroa mehukeiton ja raejuuston sekä macan kera, msm-lasillinen, kanaa ja wokkivihanneksia, paistettua kesäkurpitsaa, coleslawia, salaattia ananaksella, tonnikalaa, riisiä, jauhelihaa, vähän lisää wokkivihanneksia, pakuriteetä, pari leipää leikkeleellä ja juustolla, Mannis-puddingia kauraleseillä ja marjoilla tai ilman, kahavia, protskupatukoita, runsaasti vettä ja vähän vissyä. Kolomen nelijän tunnin välein ja sen verran, että näläkä lähtee ja vola, olo on ollut oikein kiva ja hyvä. En tiiä mikä meni pieleen meikäläisen kiristelyssä, enkä jaksa sitä pohtiakaan sen kummemmin, ainoastaan totean, että se ei ehkä kuitenkaan sopinut mulle ja löyän niitten kilojen karisteluun luultavasti jonkun itselleni paremmin sopivan väylän.

Makkara

 Ja kuinkas ollakaan, vaikka olo oli reissujen jäläkeen vähintäänki ko tynnyrillä, se on kummasti tasoittunut, vaikka liikkuminenkin on eräästä karvaisesta syystä sattuen ollut aika nollassa viime aikoina. Ja olihan se niin kuumakin, että kohteliaasti lupasin J:n rullailemaan, vaikka se tarjoitui päästämään meikät juoksemaan. Näin aijon kyllä jatkaakin nyt. Käväistä juoksemassa sitten kun tilaisuus sen sallii ja syyä sen kummempia ressailematta. Yhtenä iltana syötiin jopa popparia lehevan ohella. Tai no, syötiin popparit ja mentiin kohta sen jäläkeen nukkumaan, koska joku vatipää on keksiny, että elokuvat alakaa vasta ysiltä ja eihän tämmösen karvamasiinan, joka herää joka aamu viimeistään seittemältä ja herättää muutamaan otteeseen yöllä omistajana mitenkään jaksa valavoa yli kymmeneen.

"Ei sun mitään puntteja tartte nostella ku kuhan kantelet minua portaissa päivät pitkät pissalle. Ja vähän yölläki..."

Vaikka Juksu tässä näyttää vihiriää valoa meikäläisen harrastukselle, ei oo käyny mielessään ruveta nyt punttailemaan, enkä kyllä rupiakaan vielä hetkeen. Kotosalla tein yhen selekä-rinta-olokapäät -reenin ihan siitä ilosta, koska talja, mutta muuten ei oo tullu jumppailtua. Ihan vaan siksi, koska huomioni on 24/7 ollu tuossa karvapallerossa ja sen aitaus sekä oleskelutilat suurilta osin ovat vallanneet meikän jumppavaltakunnan. Toki sen kolomen tunnin päikkäreitten aikana kerkiäis vaikka vetää kolomet reenit, mutta ei ny vaan oo hotsittanu, ko sillä tulis kuitenki pissahätä just sillon ko teen penkkipunnerrussarjaa tai jotain muuta yhtä jännää. Tai se tulisi nuolemaan meikän naamaa kesken kyykkyjen. Muutenkin ärsyttää koko puntin heilutus juuri nyt, kun se on niin ilmeisen trendikästä, että haluan hetken etäisyyttä. Himo kuitenkin kytee koko ajan tuolla takaraivossa, että eiköhän se tästä taas. Koska liikkuminen ja punttien heiluttelu nyt vaan on pidemmän päälle koukuttavaa hommaa.

Meikäläisen miehet pelaa änäriä

Eli siis, mitäpä siitä jos on muutama ylimääränen kilo keskivartalossa, luulen että se tasaantuu siitä ihan ittestään asiasta kummemmin ressaamatta ja olemalla ihan _normaalisti_. Normaalisti ei siis tarkota jatkuvaa herkkujuhulaa, mutta ei kyllä semmosta fiilistä onneksi olekaan. On vaan semmone fiilis, että haluan syyä aamuisin puuroa taikka joskus puddingia, välillä banaanilättyjä kaurahiutaleilla, ihan normiruokaa sisältäen vihanneksia ja kasviksia, pari palaa leipää ja hetkittäin jotain herkkujakin, iltaisin puddingia ja joskus välipalaksi protskupatukoita. Armelias olo itteä kohtaan siis jatkuu edelleen, ehkä se meikän kiristely kusi siihen, koska olisi varmaan pitänyt piiskata ittiä ja syyä pilkuntarkasti vaan se, mitä oon suunnitellu, eikä mitään ylimääräistä. Muttako ei se pitemmän päälle oikiastaan ois palavellu meikän tavoitteita mitenkään, koska tavoite ei oo saavuttaa jotain tiettyä pistettä hetkeksi (vaikka sitä kiristelyä aloitellessa ehkä iskikin se perus naisten ou mai gaad, kohta on kesä ja meisi on näin pehemiä) vaan kokonaisvaltaista tervettä elämäntapaa. Normaalia elämää. Ja ei, en oo käyny vaa'alla hetkeen, käyn jossain vaiheessa mutta päätin jättää sen lukemankin ihan omaan arvoonsa. Ja se viiminen vielä, mitä sitten jos oon vähän pehemiä paikoin. Oon onnellinen laiha läski (tämäkin hauska juttu, joskus olin vaan hoikka, mutta nykyajan termistöllä oon laiha laski, koska oon edelleen hoikka, mutta kehossa on silti rasvaa ja raukkamaisen vähän lihaksia). Ehkä joskus olen tikimmässä kunnossa ja pienemmissä rasvoissa, mutta en just nyt. Pointti on se, että ei minun tartte olla, jos en halua ja vaikka ehkä haluan olla jossain vaiheessa tätä tämänhetkistä kuntoa paremmassa, niin kaikki ajallaan.

Lapukka voi nukkua myös naama vesikupissa. Hukkumatta

Se siitä sitten ja mennään muihin aiheisiin. Niin kuin vaikka siihen, että öö. Oon jauhanu ja miettiny tätä terveellistä elämää ja ruokaa sekä liikuntaa niin palijon, ettei tunnu olevan oikeen asiaa yhtään mistään muusta. :D No, voijaan raatailla vaikka Juksusta. Viikon tuntemisen jäläkeen sanoisin, että kaveri on meleko fiksu, mutta ihan armoton pissa- ja kakkaruutana sekä muutenki vähän höperö. Ollaan reenattu istumista ja makuulle menoa toistaiseksi vielä meleko laihoin tuloksin, yksinolemisen harjoitukset sujuu jo siltä osin, että herra jää joko protestoimatta tai meleko pienin protestein oven toiselle puolelle, muutaman minuutin olen ollut jo roskiskatoksella ja postilaatikollakin ja ihan jees on mennyt. Pissat ja kakat tulee edelleen satunnaisen epäsäännöllisesti paperille ja ulos, mutta portaita poitsu vilistää ylös jo ko vanha tekijä. Ei vissiin tykänny siitä ainaisesta kantamisesta? Alaskin tullaan, joskin useimmiten vielä kantamalla. Nukkumaanmeno tapahtuu pienin protestein, mutta kiltisti, joskin oon miettiny, että siirtäisin Juksun nukkumaan yönsä tuonne pentuaitaukseen ja takaisin näin itelleni paremmat yöunet ko ei tartte herätä jokaiseen pissaan ja kakkaan (kyllähän net paperit ehtii aamullaki siivota), mutta toisaalta en tiiä.

"Eka olin et mä tapan sen mut sit mä olinki että ehkä nukun tän kaa"

 Juksu osaa myös halutessaan olla meleko nätisti ja toisaalta myös aikamoinen jästipää. Kuvassa lasta, jonka kanssa ollaan vuoroin kavereita ja vuoroin sotajalalla. Tänään tehtiin tuttavuutta myös ystäväämme imuriin, joka oli meleko jännittävä kokemus. Niinpä tähän meijän koiraystävälliseen uuteen sisustukseen kuuluu nyt myös vakiokalusteena imuri lattialla. Muita elementtejä ovat tietysti matottomuus ja paperit, pentuaitaus ja leluja, viltti, pahavilaatikkosänky jossa Juksu ei ees nuku, vauvan oma tyyny, sänky joka on pedattu niin, ettei peitto roiku reunoilla, kaikki tyynyt kasattuna turvaan sohovalle, verhot nostettuna korkeuksiin ja suihkuverho vessanpöntön päällä. Sekä luonnollisesti kaikki sähköjohdot on pimitetty.

"Minä mitään pihalla halua riehua ku nukkua"

 Hihnakäyttäytymistä harjotellaan joka päivä ja kaikkea muutaki tassujen pyyhkimisestä, korvien ja kynsien sekä suun hiplailuun sekä ovesta kulukemiseen ja ruoan ottamisesta vasta luvan kanssa, irtiolemistaki ollaan olosuhteiden sallimissa rajoissa yritetty parhaamme mukaan. Luoksetulo Juksulta sujuu aika mainiosti (voi kun sujuisi vielä tulevaisuuessakin ja myös häiritsevissä olosuhteissa) ja irti ollessa se seuraa ihan mukavasti. Ei-sanan merkityskin on auennut jo aika hyvin, Juksu antaa myös aika hyvin suusta pyydetyt asiat pois. Eli mitä mukavimmin menee.

Juksu ottaa rennosti partsilla

 Koirarehevitki on jo sovittuna perjantaiksi ja siellä pääsee toivottavasti ainaki painimaan siskolikan kanssa. Emäntääkin vähän jänskättää uusien ihimisten tapaaminen. Koiria, pyöräilijöitä, vieraita ihimisiä, lapsia, lastenrattaita, autoja, kuormureitä, busseja, mopoja ja motskareita sekä kaikkia muuta hälinää täällä onneksi näkee joka päivä runsain mitoin. Seuraavina juttuina ohojelmassa onkin mettään tutustuminen, vapaana olemisen maksimointi, automatkailu lisääntyvissä määrin, yksinolon jatkuva harjoitteleminen, Sutkamon kakkoskodin tsekkaus ja kaiffari Ukon tapaaminen sekä tutustuminen muutenkin tuleviin kotohuudeihin. Ja tietysti matokuurit ja rokotukset sun muut. Ja ai niin, ystävämme imurin kanssa lähemmiksi kavereiksi tuleminen. Ja kyllähän näitä juttuja pienen koiran elämässä riittää, varmaan unohtui mainita jotain. Välillä ihan hirvittää itelläkin, kuinka palijon pitää touhuta, jos mielii saaha semmosen yhteiskuntakeleposen ja kaikin puolin mukavan kaverin, mutta toisaalta se homma menee sitten kuitenki ihan omalla painollaan.

"Et sitten ainakaan kuvaa minua"

Ei se mikään lapukka ole, vaan possun ja ranskanbulldogin risteytys!

 Kieltämättä hetkittäin tässä jäätävässä univajeessa (oikiasti, parit ekat päivät tuntu siltä niinkö ois ihan jäätävä krapula koko ajan) sitä jo kaipailee, että voi kun olisi jo se iso ja fiksusti käyttäytyvä lenkkikaveri ja mietityttää, että minkälaisia mutkia sitä vielä matkaan tuleekaan ja osaakohan sitä ees kasvattaa moisesta järkevää yksilöä. :D Tai niin järkevää, ko meijän perheessä nyt yleensäki voi olla... Mutta sitten taas toisaalta oon aatellu, että maalaisjärjellä ja johdonmukaisella ja hieman viitsivällä toiminnalla saa jo varmaan ihimeitä aikaan. Eikä onneksi tosiaan tartte olla tästä pienestä elämästä vastuussa ihan yksin, vaikka viime päivät on vähän siltä tuntunuki. Enkä missään tapauksessa luopuisi tuosta karvapallerosta, vaikka välillä tuntuuki, että se pissii ja kakkii joka paikkaan ihan vaan vittuillessaan ja tekee kaikkensa saadakseen meikän hermot kärmähtämään. Ja ko aika kuluu, niin sitten sitä haikeu'ella muistelee, että miten pieni pallero se Juksukin oli ja kun kuluu riittävästi aikaa, unohtaa pissa ja kakka -shown ärsyttävyyen ja kaiken muun ja luultavasti erehtyy ajattalemaan, että semmone toinen pallero ois aika kiva.

Mutta sen palleron aika on sitten vasta joskus parin-kolomen vuojen päästä ko toivottavasti asutaan omakotitalossa.

Nyt pitänee pyytää tuo monsteri ruokailemaan ja siirtyä sitten taas fulltime-koirankusettajaksi, palataan kun keritään!

Heaven is a place on earth.

Ihanaa ja aurinkoista lauantaipäivää kaikille! Oon kuvaillu viime aikoina järkkärillä säälittävän vähän (lue=nolla), mutta päätin kaivaa kännykästä kaikki sekalaiset kuvat ja pläjästä net tähän. Lupaan, että järkkärihilijasuus muuttuu tässä, ko jään lomalle ja ei vaan ole muutako aikaa kuvata! Ja on ehkä jotain kivaa kuvattavaaki. Mutta tässäpä siis kännykän sekalaiset pienen selityksen kera. 

Net Jyskin halavimmat parvekekalusteet, huomaa nippusiteillä kokoon kursittu pöytä. Ajavat täysin asiansa ja sopivat vielä värien puolesta sisustukseenkin. ;) Matto olis vielä ihan mukava, mutta ei pakollinen. Ai niin ja orvokki ruukkuun pöyälle.

Kevään viiminen luento ja siinä vaiheessa jo lähes tyhyjä kalenteri. Vähänkö olin mielissäni. Ja vähänkö olen mielissäni siitä, että tuonkin kurssin tentti on ohi ja nelonen plakkarissa. Ja varsinki ko nelosia ei ollu jaettu ko kolome, eikä yhtään vitosta, eli olin siis kurssin parhainta a-luokkaa. Joo, olen erittäin leuhka nyt!

 

Laiskat arkiaamut, jokka on nyt jo takanapäin. Änäriä, terapian suunnittelua ja pitkäksi venyneet aamukahavit. Aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään, on yksinkertaisesti parhaita.

Arkihaastetta parhaimmillaan, tyypillinen näky meijän olokkarissa, oman elämänsä änäritähti nääs. Ja nimenomaan keinutuolista käsin. ;)

Mistä tietää, että on ollu yliopistolla ihan liian pitkään? Siitä, että oma pyörä on ainua telineessä ja parkkipaikallaki vaan kaks autoa...

Herkkuruokaa, osa yksi. Kanaa, wokkivihanneksia ja basmatiriisiä. Nam nam nam.

Meijän Masa kukkii! Oon vissiin ihan valtava viherpeukalo ko mulle on suotu tämmönen kunnia. Masa on myös pukannut sen verran uusia lehtiä, että en tiiä, pitäiskö alakaa suunnitella sen muuttamista isompaan ruukkuun.

Retkellä. Kyllä, parhaat retket tehään autolla. :D Tällä kertaa oli onneksi niin lämmin, ettei tosiaan tarttenu juua kahaveja autossa sentään.

Jos kaikki miehet julukasis aina kuvan tekemistään tulista, sosiaalinen media menis tukkoon, mutta koska olen nainen, niin eräjormataidoilla leuhkiminen on sallittu. Eli, tekasimpa tuossa tulet! Aina ei jaksa oottaa valamista, ko pysyy se puukko ja tulitikut meikänki käjessä.

Kaveri! Bongattiin kesän eka sisilisko. Sisiliskot on aina ihan pakko ottaa käjelle. Mutta ei saa koskia häntään, koska ei ole reilua aiheuttaa pikkukaverille ylimäärästä ressiä. Kiva, että nämät Suomen liskot on tämmösiä söpöjä ja pieniä, ei palijoa hotsittais mennä silittelemään mitään komodonvaraania... 

Polokupyöräilyä ja reeniä. Pistää kuumana päivänä hikoiluttamaan, nimimerkillä tukka liistassa. Bongaa myös uusi kännykän suoja. Nyt oon ihan proselfie-kuvaaja.

Ja sitten tietenki se pakollinen arskakuva! Kissansilimät. Koska mitä olisi kesä ja aurinko iliman Ray Baneja, no ei mitään. J jaksaa aina väittää, että nämät on ihan liian isot meikälle ja näytän urpolta, mutta ite oon ihan in loov näihin perintöarskoihini. Aitoa kasaria ja kuvitelkaa, kuinka urpoilta nämät on näyttäny meisin isipapan päässä kultaisella kasarilla...

Päiväkahaviseuraa tositarkoituksella (apua, nyt meikän blogiin alakaa varmaan eksyä epätoivoisia tuolla hakusanalla! :D). Koska Lennun kanssa tykätään nauttia kahavimme silloin tällöin viskillä terästettynä. Tosinaisella on aina viskiä kaapissa hyvän ja pahan päivän varalta. Pelekään, että tämän riskikäyttäytymisen seurauksena opin juomaan myös viskiä raakana. :D Jos nyt ei kuitenkaan, kahavi viskillä/Irish Coffee silloin tällöin piristää kuitenki kummasti mieltä. Ja meikän psykan nelonen ja Lennun kandi on sen ehottomasti ansainneet. Ai miten niin taas mainitsin sen psykan.

Herkkuruokaa, osa kaksi. Vähän niinkö rrrrrrrakastan paistettua kesäkurpitsaa ja haaveilen kuumasta grillistä, johon nakkaan kesäkurpitsaa, tuoretta ananasta, maissia, halloumia, herkkusieniä ja pihiviä... Ja ai niin, oli net kanat ja pastatki ihan jees, yksinkertainen ruoka on hyvää.

Kesän/kevään ekat parvekekahavit. Ai että.

Loppuun voisin vielä avautua, että eilisen kypsäri on nyt takana päin ja täytyy sanoa, että konseptillinen oli yllättävän lyhyt määrä tekstiä sitten kuitenkin. Luulen onnistuneeni oksentamaan sinne paperille niin sisällöllisesti ko kieliasullisesti hyväksyttävää tavaraa, mutta eihän sitä sitten toisaalta kuitenkaan tiiä.

Kypsärin jäläkeen painelinki sitten syötyäni lounaan koko loppupäiväksi keskustaan pyörimään, mikä on meikäläiseltä hyvin harvinaista toimintaa. :D Näin ihanaa Hanipöötä ja syötiin kesän ekat pehemikset, kuulin ihania uutisia, istuin Torinrannassa auringossa, join siideriä hyvässä seurassa ja päädyttiimpä porukalla vielä terassille kesäkannuille ja sen jäläkeen uuestaan jäätelölle, ennenkö busseilin kotia. Palakinnoksi päivästä auringossa meikällä onkin nyt muuta naamaa punaisempi/ruskeampi nenänpää, mutta täytyy sanoa, että oli kyllä sen arvoista! Mukava laukata kesälaitumille laatuajan logotyttöjen kanssa kautta. Vaikka kesäloma ei IHAN vielä alakanutkaan oikiasti, mutta melekeen.

Kylymää kesäjuomaa terassilla,  istuttiin siinä Kauppatorin kahvila Makasiinin terassilla, jonne pääsi kivasti varjoon hetkeksi vilvoittelemaan pitkän päivän auringossa jäläkeen. Tilattiin porukalla kaksi vihiriää kesäkannua ja saatiin kolomas kaupan päälle, täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää palavelua ja voisin tulla ehottomasti uuestaankin! 

Petteri punakuono täällä päivää. Onneksi en kuitenkaan kärähtäny mistään kohin...

Koska eilen oli rentoilupäivä ja korvasin päivällisen jäätelöllä ja siiderillä, tänään oonki sitten ottanu taas ittiäni niskasta kiinni ja käyny päiväseltään reippailemassa juosten <3, mutta siitä aattelin kirjottaa ihan oman sepustukseni, ehkä jopa tänään, jos ennen jääkiekkoa suinkin jaksan ja ehin. Ois tässä vielä vattalihasreeniki tekemättä. Nyt kuitenki muitten asioitten pariin, ihanaa lauantain jatkoa, nauttikaa lämmöstä ja auringosta (mutta muistakaa se arskarasva ja hattu ja muutki oleelliset suojavälineet!) ja kannustetaan Suomi tänään jääkiekossa voittoon!

Sillä päivä, se on kaunis.

Takana ensimmäinen oikiasti lämmin päivä! Ihanaa, kyllä se kesä sieltä vain tulee. Lämpimän lauantaipäivän kunniaksi päätettiin lähtiä käymään hieman ulukoilemassa Pilpasuon maisemissa (Oulusta Muhokselle päin jossain Oulujoen ja Sanginjoen välimaastoissa?) No, kattokee kartasta, niin löytänette paikan jos kiinnostaa! Ollaan käyty Pilpasuolla ainakin kerran aikaisemmin ja myös tuolla Sanginjoen maisemissa, ihan kivoja tulistelupaikkoja löytyypi, jos niitä kaipailee. Ja autollakin pääsee ihan viereen asti, eikä tartte olla mikään maastomönkerö, tai sitten Mitsu on harvinaisen mainio menopeli myös maastossa. ;) Arska kerkesi harmillisesti juuri siksi aikaa pilveen ja aika pilivinen keli oli ko oltiin tuolla, mutta se ei oikiastaan haitannut, sillä lämmintä oli kuitenki semmoset 19 astetta. 

Siinäpä se Pilpasuo sitten on! Näkymät nyt ei oo mikkään ihimeelliset ja suota halakoo sähkölinija (ja ai niin, etenki pimiällä hoksii suon toisella laijalla tuikkivan maston, jonka päässä on siis vilikkuvalo), mutta kyllä tuolla nyt kahavit nauttii ja makkarat paistaa. Suon laijasta löytyy myös lähde (tai hete, niinkö met sallalaiset sanotaan), josta saa tarvittaessa kahaviveet. Tällä kertaa meillä oli kahavit termarissa mukana, koska nokipannu on etsintäkuulutuksen alla.

 

Meikän elämäntehtävä on vissiin näyttää urpolta. :D Kuten kuvista näkyy, Pilpasuolta löytyy "laavu", jonka olemassa olon merkitys ei ihan auennut mulle (se on niin pieni, ettei sinne melekeen mahu ees sisään eikä sen eteen saa tehtyä kunnon tulia), mutta semmonen siellä kuitenkin on ja sitten tulistelupaikka, jonka ympäri kiertää istumapaikat. Tää on hyvä paikka, kuten kuva sanoo! Ja alimmassa kuvassa vissiin se tissiposki. :D Puitaki paikalta löyty ihan kiitettävästi, tosin ovat meleko isoa kaliiberia. Tulien teko kuivalla säällä onnistuu kyllä iliman kirvestäki (ja jopa allekirjottaneelta), mutta ei sen mukaan ottaminen haittaakaan tee. Minulla oli mukana välipalaeväänä protskupatukka kahavin kans, mutta täytyy myöntää, että korvasin lounaan tänään Kingis-jäätelöllä, palalla lenkkiä ja porkkanalla. Hyi minua.

Maasto on semmosta hiekkaisaa rinnettä ja ympäristössä jäkälän peittämää mäntykangasta. On Lapin tyvär ihan ihimeissään tämän jäkäläpalijou'en keskellä, ko täällä ei oo poroja, jokka vetelisi kaikki jäkälät turpaansa!

Keskittynyt ilime sinisilimäisellä pitkäripselläni. Samalla reissulla hoituu nimittäin kätevästi myös pienet auton huoltotyöt, kuten tuluppien vaihto.

Loppuajan keskityinki häröilemään kameran kanssa auton ympärillä. On se Eeva semmonen menopeli, ettei toista. Himottaisi joskus ottaa siitä ihan kunnon kuvia.

No mutta, tämmönen lauantai tänään! Loppuajan se onki piettäny sisällään kokkailua, kanaa ja riisiä sekä kasviksia uunissa, turhanpäiväistä datailua ja sohovalla makoilua sekä savunhajusta eroon hankkiutumista saunassa. Ihan tavallinen päivä siis. Nyt voisi harkita vaikka sänkyyn siirtymistä jonku kirjan kans. Meinasin melekeen sanoa, ettei taija olla korkkaamattomia niin pitänee lukia joku vanaha uusiksi, mutta on mulla tuolla ehkä jopa yksi keskeneräinen luku-urakka. Sen pariin siis! Huomenissa tai maanantaina tai joskus luvassa ehkä kuulumisia siitä, miten rasvakerroksen tiristely sujuu, so stay tuned jos kiinnostaa.