Heaven is a place on earth.

Ihanaa ja aurinkoista lauantaipäivää kaikille! Oon kuvaillu viime aikoina järkkärillä säälittävän vähän (lue=nolla), mutta päätin kaivaa kännykästä kaikki sekalaiset kuvat ja pläjästä net tähän. Lupaan, että järkkärihilijasuus muuttuu tässä, ko jään lomalle ja ei vaan ole muutako aikaa kuvata! Ja on ehkä jotain kivaa kuvattavaaki. Mutta tässäpä siis kännykän sekalaiset pienen selityksen kera. 

Net Jyskin halavimmat parvekekalusteet, huomaa nippusiteillä kokoon kursittu pöytä. Ajavat täysin asiansa ja sopivat vielä värien puolesta sisustukseenkin. ;) Matto olis vielä ihan mukava, mutta ei pakollinen. Ai niin ja orvokki ruukkuun pöyälle.

Kevään viiminen luento ja siinä vaiheessa jo lähes tyhyjä kalenteri. Vähänkö olin mielissäni. Ja vähänkö olen mielissäni siitä, että tuonkin kurssin tentti on ohi ja nelonen plakkarissa. Ja varsinki ko nelosia ei ollu jaettu ko kolome, eikä yhtään vitosta, eli olin siis kurssin parhainta a-luokkaa. Joo, olen erittäin leuhka nyt!

 

Laiskat arkiaamut, jokka on nyt jo takanapäin. Änäriä, terapian suunnittelua ja pitkäksi venyneet aamukahavit. Aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään, on yksinkertaisesti parhaita.

Arkihaastetta parhaimmillaan, tyypillinen näky meijän olokkarissa, oman elämänsä änäritähti nääs. Ja nimenomaan keinutuolista käsin. ;)

Mistä tietää, että on ollu yliopistolla ihan liian pitkään? Siitä, että oma pyörä on ainua telineessä ja parkkipaikallaki vaan kaks autoa...

Herkkuruokaa, osa yksi. Kanaa, wokkivihanneksia ja basmatiriisiä. Nam nam nam.

Meijän Masa kukkii! Oon vissiin ihan valtava viherpeukalo ko mulle on suotu tämmönen kunnia. Masa on myös pukannut sen verran uusia lehtiä, että en tiiä, pitäiskö alakaa suunnitella sen muuttamista isompaan ruukkuun.

Retkellä. Kyllä, parhaat retket tehään autolla. :D Tällä kertaa oli onneksi niin lämmin, ettei tosiaan tarttenu juua kahaveja autossa sentään.

Jos kaikki miehet julukasis aina kuvan tekemistään tulista, sosiaalinen media menis tukkoon, mutta koska olen nainen, niin eräjormataidoilla leuhkiminen on sallittu. Eli, tekasimpa tuossa tulet! Aina ei jaksa oottaa valamista, ko pysyy se puukko ja tulitikut meikänki käjessä.

Kaveri! Bongattiin kesän eka sisilisko. Sisiliskot on aina ihan pakko ottaa käjelle. Mutta ei saa koskia häntään, koska ei ole reilua aiheuttaa pikkukaverille ylimäärästä ressiä. Kiva, että nämät Suomen liskot on tämmösiä söpöjä ja pieniä, ei palijoa hotsittais mennä silittelemään mitään komodonvaraania... 

Polokupyöräilyä ja reeniä. Pistää kuumana päivänä hikoiluttamaan, nimimerkillä tukka liistassa. Bongaa myös uusi kännykän suoja. Nyt oon ihan proselfie-kuvaaja.

Ja sitten tietenki se pakollinen arskakuva! Kissansilimät. Koska mitä olisi kesä ja aurinko iliman Ray Baneja, no ei mitään. J jaksaa aina väittää, että nämät on ihan liian isot meikälle ja näytän urpolta, mutta ite oon ihan in loov näihin perintöarskoihini. Aitoa kasaria ja kuvitelkaa, kuinka urpoilta nämät on näyttäny meisin isipapan päässä kultaisella kasarilla...

Päiväkahaviseuraa tositarkoituksella (apua, nyt meikän blogiin alakaa varmaan eksyä epätoivoisia tuolla hakusanalla! :D). Koska Lennun kanssa tykätään nauttia kahavimme silloin tällöin viskillä terästettynä. Tosinaisella on aina viskiä kaapissa hyvän ja pahan päivän varalta. Pelekään, että tämän riskikäyttäytymisen seurauksena opin juomaan myös viskiä raakana. :D Jos nyt ei kuitenkaan, kahavi viskillä/Irish Coffee silloin tällöin piristää kuitenki kummasti mieltä. Ja meikän psykan nelonen ja Lennun kandi on sen ehottomasti ansainneet. Ai miten niin taas mainitsin sen psykan.

Herkkuruokaa, osa kaksi. Vähän niinkö rrrrrrrakastan paistettua kesäkurpitsaa ja haaveilen kuumasta grillistä, johon nakkaan kesäkurpitsaa, tuoretta ananasta, maissia, halloumia, herkkusieniä ja pihiviä... Ja ai niin, oli net kanat ja pastatki ihan jees, yksinkertainen ruoka on hyvää.

Kesän/kevään ekat parvekekahavit. Ai että.

Loppuun voisin vielä avautua, että eilisen kypsäri on nyt takana päin ja täytyy sanoa, että konseptillinen oli yllättävän lyhyt määrä tekstiä sitten kuitenkin. Luulen onnistuneeni oksentamaan sinne paperille niin sisällöllisesti ko kieliasullisesti hyväksyttävää tavaraa, mutta eihän sitä sitten toisaalta kuitenkaan tiiä.

Kypsärin jäläkeen painelinki sitten syötyäni lounaan koko loppupäiväksi keskustaan pyörimään, mikä on meikäläiseltä hyvin harvinaista toimintaa. :D Näin ihanaa Hanipöötä ja syötiin kesän ekat pehemikset, kuulin ihania uutisia, istuin Torinrannassa auringossa, join siideriä hyvässä seurassa ja päädyttiimpä porukalla vielä terassille kesäkannuille ja sen jäläkeen uuestaan jäätelölle, ennenkö busseilin kotia. Palakinnoksi päivästä auringossa meikällä onkin nyt muuta naamaa punaisempi/ruskeampi nenänpää, mutta täytyy sanoa, että oli kyllä sen arvoista! Mukava laukata kesälaitumille laatuajan logotyttöjen kanssa kautta. Vaikka kesäloma ei IHAN vielä alakanutkaan oikiasti, mutta melekeen.

Kylymää kesäjuomaa terassilla,  istuttiin siinä Kauppatorin kahvila Makasiinin terassilla, jonne pääsi kivasti varjoon hetkeksi vilvoittelemaan pitkän päivän auringossa jäläkeen. Tilattiin porukalla kaksi vihiriää kesäkannua ja saatiin kolomas kaupan päälle, täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää palavelua ja voisin tulla ehottomasti uuestaankin! 

Petteri punakuono täällä päivää. Onneksi en kuitenkaan kärähtäny mistään kohin...

Koska eilen oli rentoilupäivä ja korvasin päivällisen jäätelöllä ja siiderillä, tänään oonki sitten ottanu taas ittiäni niskasta kiinni ja käyny päiväseltään reippailemassa juosten <3, mutta siitä aattelin kirjottaa ihan oman sepustukseni, ehkä jopa tänään, jos ennen jääkiekkoa suinkin jaksan ja ehin. Ois tässä vielä vattalihasreeniki tekemättä. Nyt kuitenki muitten asioitten pariin, ihanaa lauantain jatkoa, nauttikaa lämmöstä ja auringosta (mutta muistakaa se arskarasva ja hattu ja muutki oleelliset suojavälineet!) ja kannustetaan Suomi tänään jääkiekossa voittoon!

Eikä jäädä hokemaan, mä en yksin osaa.

Vaikka mulla monenlaisista syistä hieman myrskyää mielessä edelleen, niin pakko tulla lahjoittamaan vähän hyvää tuulta kuiten teillekin, nimittäin tättärää, sain psykan tentistä nelosen! Hylsystä neloseen, kukapa olisi uskonut. Viime vuojen hylsyn perusteella olisin ehottomasti diagnosoinu ittelleni ykkösen tai korkeintaan kakkosen, mutta ei. 

Who cares, nyt se on ohi ja tehty ja pois. Ja mikä parasta, kaikki psykan opinnot on nyt myös paketissa. Ei enää ikinä uuestaan. No, koputan puuta.

Tämän ja sen kunniaksi, että Lennu palautti kandinsa, nautittiin kahavikupilliset terästettynä viskillä. Suomalainen on kummallinen, ko paistaa aurinko, se menee parvekkeen kuumuuteen juomaan kahavia. Ja illalla se lämmittää saunan ja menee sinne istumaan.

En tiiä, oisko mulla nyt touhuttavana jotain järkeviäkin juttuja, mutta en millään jaksa olla tänään enää järkevä. Pitäisi avata se oma kandi ja vähän ihimetellä sitä, ettei sitten kypsärissä tule kysymysten kohalla semmonen olo, että pitäiskö minun muka tietääki tästä aiheesta jotaki? Olen elänyt hetken todellisuudessa, jossa kandia ei ole olemassakaan ja samassa todellisuudessa myös gradu on hyvin epätodellinen juttu. Kunhan nämät viimeiset opiskeluvuojen kohokohat sais nyt alta pois, vois vaan reilusti keskittyä siihen, että on loma eikä mitään tekemistä! 

Hah, varmaan, ens viikolla pukkaa kiirettä ihan riittämiin ja itelleni epätyypilliseen tapaan olen hyvin laiskasti jaksanut miettiä, miten kaikenlaiset asiat toteutan. Ressaamatta paras, asiat järjestyi kuin ittestään kuitenkin. Varsinkin ko ens viikon kuuluisi kiireestä huolimatta olla sitä LOMAA. Laatuaikaa ja rentoutumista, jos ymmärrätte mitä tarkotan.

Jännää. 

Edelleen olen sitä mieltä, että kaikesta schaissesta huolimatta elämä on aika kivaa ja meisi on ihan onnellinen köllykkä. Nyt ehkä meisin kokkikeittiöön ja sitten loppupäivän suunnitelma voisi olla jalakarääkki sekä sauna. Ja ai niin, kandi... 

I promise I'll never leave you alone in the rain.

Kandi, mikä ihana tekosyy syyä hyvin! Eilen kokkasin hieman herkkuja kandin kunniaksi, vaikka oikiastaan se on ollu jo pari viikkoa vähän niinkö valamis ja palautinkin sen jo torstaina, MUTTA. Hyvä seura on myös toinen lempparisyyni syyä hyvin. Varsinki ko saa keskittyä nautiskelemaan elämästä collarit jalassa eikä tartte tällätä ittiään turhaan. :D Oli ihana nähä Marjuskaa pitkästä aikaa ja

Menu piti sisällään pienenä suolapalana ja naposteltavana ihania lohirullia, joiden reseptin olen poiminut Kinuskikissalta, pienillä fiksailuilla tosin. 

Gluteenittomat lohirullat

Moilaksen gluteenittomia rieskoja (pakasteesta)

150 g kylmäsavulohta

pieni sipuli

200 g ruohosipulituorejuustoa

valkopippuria

n. 2 rkl sitruunamehua

Anna rieskojen sulaa huoneen lämmössä tai sulata niitä hieman mikrossa, että rullien kääriminen onnistuu. Leikkaa lohi ja sipuli pieniksi kuutioiksi, sekoita tuorejuuston kanssa ja mausta valkopippurilla ja sitruunamehulla (maistele täytettä). Levitä rieskojen päälle (yhdessä pakkauksessa on kolme rieskaa, ainakin itselläni täytettä jäi hieman yli) ja rullaa tiukaksi rullaksi ja laita jääkaappiin kelmulla suojattuna maustumaan. Leikkaa rullista sopivan kokoisia annospaloja ja tarjoile!

Nämät on oikiasti tosi yksinkertaisia ja aivan ihania suolapaloja. Soitin J:lle ja sanoin, että tein lohirullia ja jou'un kuulemma tekemään niitä ens viikonloppunakin. :D Vois kyllä tehä normiversioita niin säästyisi ite siltä syömiseltä...

Pakollinen kuva nuista meikän ihanista tulppaaneista, jokka alakaa pikkuhilijaa jo kääntyä ehtoopuolelle, mutta edustivat silti vielä ihan nättinä. :) Voisi oikiasti ostaa kukkia maljakkoon usiammin. Sittenkö oon rikas ja tienaan säännöllisesti, niin ostan kyllä kukkia usiamminkin.

Ite pääruoka meillä oli täällä aijemmin mainostamani tonnikalapiirakan pohjalla tehty broileripiirakka. Pohjan tein samalla tavalla ja täytteen muuten, mutta kermaviilin ja kananmunien lisäksi täytteeseen tuli broilerisuikaleita, hieman Aura-juustoa, raastettua Polar vitosta ja mausteita, sekä sipulia ja valakosipulia. Mausteina taisi mennä ainakin currya (tottakai, laitan kaikkeen kanaan sitä), pippuria, paprikajauhetta, chilijauhetta, jeeraa ja inkivääriä. Tämä siksi, että osa suikaleista oli pakkasesta otettu ja meikäläisen valamiiksi maustamia ja ostin siihen hieman vielä lisäksi maustamattomia suikaleita lisäksi ja nakkelin hieman lisää vielä mausteita mukaan. Hyvää oli! Lisukkeena syötiin ihan perus kurkku-tomaatti-keräsalaatti -salaattia.

Jäläkkäriksi syötiin sitten kahen hengen huijaussuklaakakkua, johon ei oikiasti ees tule ollenkaan suklaata, mutta joka maistuu yllättävän täyteläiseltä ja suklaiselta. Halusin ehottomasti tehä jonku ihanan jäläkkärin, mutta jos leipaset jonku mutakakun kahelle hengelle niin sitä saa sitten vetää viikon itekseen naamaan ja hälyttää kaikki kummin kaimat ja naapurit kahaville. Tällä ohojeella tulee pieni kakku, jonka voi tehä esimerkiksi uunin kestävään syvään lautaseen (minulla KoKon syvä lautanen). Kannattaa tosiaan tarkistaa, että kulho on uunin kestävä, ettei satu mitään halakeamisonnettomuuksia. :D Ainakin uudemmissa astioissa lukee pohjassa, mikäli net kestää uunin. Tämä kakku on kaiken lisäksi suht nopia valamistaa, eikä kaloritkaan nouse ehkä ihan niin jäätäviksi ko vaikkapa ihan oikiassa mutakakussa. Plus että pieni annoskoko takaa sen, ettei tule övereitä. :D Vaikka tämäkin annos riittäisi varmaan ihan heleposti vaikka nelijänkin ihimisen jäläkiruuaksi.

Huijaussuklaakakku n. 2 hengelle

½ dl juoksevaa margariinia tai jotain muuta rasvaa

1 muna

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

3/4 dl kaakaojauhetta (minulla tummaa ja sokeroimatonta)

1 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (myös vehenäjauhot passaa toki, mikäli ei tartte olla gluteeniton)

2 rkl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita gluteenittomat jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Vaahdota muna ja sokerit, lisää vaahtoon rasva sekä kuivat aineet nostellen taikinan sekaisin. Lisää lopuksi maito, jotta taikinasta tulee hieman löysempää. Kaada taikina voideltuun astiaan ja paista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia riippuen siitä, haluatko kokonaan kypsän kakun vai mutakakkumaisen, keskeltä hieman pehmeän kakun, jolloin noin 10 minuuttia riittää paistoajaksi. Tarjoile esimerkiksi vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Taikinaan voi myös lisätä varmaan halutessaan ihan oikiaa suklaatakin, mutta tästä tulee myös pelekällä kaakaolla tosi "suklaista", eikä uskoisi, ettei siihen oikiasti ole käytetty kuin kaakaojauhetta. Met nautittiin kakku vaniljakastikkeen ja Irish Coffeen kera, joka kyllä kruunasi tämän suklaaherkun! Oon ihan hullaantunut tuohon Irish Coffeehen, varsinkin tällaisten suklaaherkkujen kanssa. Ite teen irlantilaisen kahavini käyttämällä irlantilaista viskiä, siirappia, kahavia ja päälle löysäksi vispattua kermaa. Ite tykkään, että viskiä ei saa laittaa liian palijon, vaan ainoastaan sen verran, että se tuo makua kahaviin siirapin kera, muttei puske liikaa läpi. Löysäksi vatkattu kermavaahto kahavin päällä täydentää makujen harmonian. 

Eihän nämät mitään terveysherkkuja oo, vaikkei ehkä ihan sieltä pahimmastakaan päästä, mutta täytyy myöntää, että viime aikoina syömiset ei oo ihan menneet putkeen. Pitäisi kyllä tasoittua hieman tästä nyt. Välillä vaan tulee elämässä tilanteita, että on pakko vähän herkutella. Oon edelleenki sillä ajatuksella, että keskityn nyt kuitenki enemmän tuohon reenaamiseen ja yritän syyä kohtuuella ja reeniä tukien, mutta en ota liikaa paineita siitä. Tuossa ennen kesää voisi sitten ottaa semmosen ruokavalion kiristelyn ja koittaa lisätä enemmän aerobista mukaan kuvioon. 

Henkisestä hyvinvoinnista täytyy kuitenkin myös huolehtia, mikä tarkoittaa pientä herkuttelua ja hyvää seuraa!

Promise man.

Hittoko mulla on näitä ysäriotsikoita aina vaan ja samat piisit kiertää kehää. :D Mutta nyt oli kyllä ihan pakko, sillä sainhan sentään omat (köh köh) synttärionnitteluni läpi Suomen ehottomasti parhaaseen radioshöwhun elikkäs siihen joka kulukee myös nimellä Parasta Ennen! :D Vaikka syndet ei ihan mennytkään kuten Masalle lupasin, eli yksikseen radion äärellä, vaan kiitos Lennun ahtamassa kinkkiä kidasta alas ja sen jäläkeen hyytävässä pakkasessa paleltumisen korjaamisessa muutamalla kuumalla Hunters Heaterillä (?) Oulun ylivoimasesta parhaassa kuppilassa nimeltä Kuluma. Voin suositella lämpimästi.

Ja hei, kattokee, kuvia!

On nää minun selfiet kyllä vähän tämmösiä, tarkennus jossain rintakehässä ja muutenki vähän tärähtänyt fiilis, mutta annettakoon se minulle anteeksi ko tärähtänyt oon vähän muutenki. Mahtavan bodatut olokapääkki melekeen pääsee edustamaan ko koitan kaksin käsin pidellä tuota mötikkää käsivarren mitan päässä ja hymyillä nätisti iliman kaksaria. Elämäni ensimmäiset yllärisynttäri"bileet" meinasi kyllä jo kusassa siihen ko Leenan "laita ittesi nätiksi, tulen hakemaan puoli kuuen - kuuen välillä" oli kaatua tuohon kohtaan "laita ittesi nätiksi", se nimittäin tuntui ihan jumalattomalta suoritukselta tämmösestä "kaapissani on vatusti vaatteita, muttei mitään kivaa ja osaan meikata tasan yhellä tavalla" ihimisestä. Lopulta päädyin laittamaan päälle aina yhtä hyvä punaset housut, jokka ei kuviin päässy edustamaan ko ei ollu aikaa alakaa viritellä mitään jalustoja kameraan ja ketä se nyt muutenkaan kiinnostaa, sekä arviolta vuonna 2008 henkkamaukasta hankittu paita, joka toimii edelleen (voitteko kuvitella, ehejä ja nypytön???!) huolimatta pienistä "yh-mamma lähtee radalle" -viboistaan. Onkelmia tuotti luonnollisesti myös tuo tukka, joka sekin on vähän mallia "yh-mamma repäsee" ja naama, josta nyt vaan on vaikia aina välillä saaha mitenkään inhimillisen näköistä.

Mutta nämät kuvat jopa yllätti meikän positiivisesti huolimatta valokuvauksellisista ongelmistaan (yleensä ko se suht tyydyttävä peilikuva ei ainakaan välity valokuviin asti, vaan näytän pallinaamaiselta ryhävalaalta jolla ei oo ihan kaikki kotona :D). Tukka näyttää ihan blondilta, mitä se ei suinkaan ihimiset ole, vaan se on _maantienharmaa_, mutta jolla iskee valossa jotain henkisiä ongelmia ja se päättää halutaki olla blondi. Kiva pigmentti, lisää jännitystä elämään ko se tarttee kohdevalot tullakseen esille, vähän niinkö meikän silimätki on valosta riippuen joko siniset tai vihiriät. Huulipunat on vähän sinnepäin, mutta joka tapauksessa söin net kinkin matkassa pois enkä viittiny enää lisätä niin haitanneeko tuo.

Ja kattokaa miten osuvan kortin Lennu oli löytäny! Vanhoja me ei olla, vaan hiukan kypsenpiä teinejä! Ihana emäntä, Lennu on kyllä semmonen, että antais vaikka toisen sukkansaki jalasta, jos joku vaan tarttee. On ilo saaha tuntea moisia ihimisiä. Vaan ihanan kortin se oli tuo meikäläisen siippaki löytäny, meikäläisen kuvalla varustettuna nimittäin. :D Lahajaksi sain termospullon (muumi-kuosilla tietenkin) niin nyt on sitten termari, johon keittelen mulle ja Lennulle kahavit ko mennään jumppapallojen kans kirjottelemaan gradua yliopistolle. Tänään tehäänki sitten varmaan herkkuruokaa ja nautitaan vaan olemisesta, kunhan tuo meisin parempi puolisko suostuupi heräämään.

Haha, leuanvetotankoki pääsi muuten kuvaan. :D Mikä itte asiassa muistuttaa siitä, että tänään olis vielä reenin paikkaki ko eilen ei millään jaksanu eikä ehtiny ko piti kriiseillä siitä, miten saan itteni ihimisen näköseksi. Ja meillä on muuten mörön kans melekeen samankokoset ja muotoset nenätki, ihan niinkö kaks marjaa. Yhtä killivät silimätki ja hurmaava hymy sekä viihdytään ajoittain varsin synkeissä tunnelmissa ja ollaan aika jäätäviä tyyppejä molemmat, mutta sisältä pelkkää kultaa! Ja muumipeikot juoksee meitä karkuun. :D

Jos leikkais vielä komian otsiksen tähän niin sehän ois muuten suoraan ko paluu lapsuuteen:

 

Punaset kumisaappaatki nimittäin löytyy. :D Ei muutako samanmoista mietteliästä posea vaan naamalle niin ei voi ees erottaa että oonko neljä vai kakskytänelijä. Tai no saatan kyllä olla tuossa ylemmässä kuvassa jopa viis. Ja alemmassa ehkä kolome. 

No mutta, enempää nostalgiatrippailematta sitä kuinka vanaha meisi jo on (todella, kognitiivinen rappio vaan oottaa alakamistaan!) rupian nyt touhuilemaan jotaki ihan muuta, ko saan kerta viettää tänki päivän uuestaan synttärisankarina hei. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

Sinusta oon selvästi päihtynyt.

Hellou! Päivät on venyneet viime aikoina luvattoman pitkiksi ja oon jaksanu lähinnä opiskella, opiskella ja opiskella. Vaikka oonki enemmän ko pähkinöinä meikäläisen terapiasta ja sen kulusta, on silti ihanaa, että tänään on perjantai. En tiiä mikä hitto meikäläisen päätä vaivaa, kai se on tämä homman palijous ja päivien pituus, mutta oon meinannu tällä viikolla unohtaa palauttaa terapian seurantakerran suunnitelman, jättäny kämppään valot palamaan klo 10-18 väliseksi ajaksi ko ite olin lipastolla ja tänään kotiutuessani jätin avaimet killumaan uluko-oveen. Tämmösiä ei oo tapahtunu ikinä ennen!

On marraskuu ja ulukona on tuskasen pimiää ja harmaata. Tai ei se niin haittaisi, jos pääsisi ees vähän aikasemmin lipastolta pois, mutta nuot iltakuu'en päivät on vähän liikaa. Ja tänä viikonloppuna pitäisi saaha kirjoteltua parkinson-erityiskysymyksen oppimistehtävä. Ensin olin ihan innoissani siitä, mutta nyt on jotain pieniä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se tästä. Sovin myös tänään jo terapian loppukeskusteluajan, jota ennen pitää olla paperit palautettuna ja mikä mainiointa, myös eka kandiohojaus on nyt kalenterissa. Päätin mennä paikan päälle hajoilemaan ja heittämään ilimoille kaikki meikän hullut ajatukset siitä, mistä voisin sen kandin tehä. En usko, että se tiedonhaku tai kirjottaminen muodostuu minkäänlaiseksi ongelmaksi, suurin probleemo tässä on nyt se, ettäkö vaan tietäisi, mistä teen sen kandin. :D Ens viikolla pyörähtää uus kurssi käyntiin (kaheksan aamuja jouluun asti, voi miten ihanaa) ja ruotsin kurssi rullaa edelleen ja aiheuttaa hirviästi päänvaivaa, koska siinä on niin kauhiasti sitä tekemistä. Yäh. Tällä hetkellä istun sohovalla oottamassa flowta, jonka siivin saisin imuroitua, pestyä vessan, laitettua pyykit kuivumaan ja lakanat sänkyyn. :D Ei oo näkyny vielä... Harvemmin tämmöstä, kaikki jokka tuntee vähänki meikää tietää, että olen välillä suorastaan neuroottisen innokas siivoamaan, mutta aina ei nappaa. Kuten esimerkiksi tänään.

Myös Oulun yliopiston abipäivät lähestyy ja meikäläisen voi pongata logopedian ständiltä torstaipäivänä haalarit päällä, tarkkaa aikaa en jaksa laittaa tänne mutta päiväseltään kuitenkin. Jos joku on tulossa niin tulukee ihimeessä juttelemaan! Meillä on ainaki karkkia tarjolla. :D Marraskuu menee varmaan hujauksessa ko deadlinet alakaa hakata niskaan ja hommaa riittää. Oon alottanu tämän demojen keräämisenki (eli siis toisten opiskelijoitten terapian seuraamisen, joita pitää kerätä opiskeluaikana maksimissaan 15) ja se tuntuu olevan välillä enemmän ko hankalaa hommaa, kiitos sen, että meijän laitoksella vaan niin moni asia kusee.

Yhen kivan kevennyksen olen tähän kuukauteenki jo kuitenki keksinyt, päätin nimittäin piettää jokku tupareitten tyyppiset akkalaumalle. Tällä hetkellä vieraitaki on jo ilimottautunu muutama, joten kyllä met varmaan ihan mukava häppeninki saahaan aikaseksi. Ja mikä mukavinta, pääsen vähän leipomaan ja rätäämään hyvällä syyllä. Mieheke on tuparipäivänä luonnollisesti töissä, koska pahimmillaan miltei kolomekymmentäpäinen akkalauma taitaisi olla sille vähän liikaa. :) Tänäänkin oon kyllä taas kokkaillu ihan onnessani, tekaisin nimittäin ite pinaattilättyjä. Ostettiin käristyksen kaveriksi puolukkahilloa, vaikka sitä olisi kyllä voinut survoa sokerin kanssa omista pakkasessa olevista puolukoistakin, ja alakoi tehä kovasti mieli pinaattilättyjä puolukkahillon kanssa. Gluteeniton versio onnistui yli odotusten, korvasin tavallisesta ohojeesta vehenäjauhot vaan gluteenittomilla ja lisäsin varmuu'en vuoksi vajaan ruokalusikallisen psylliumia. Ainut vaan, että taikina on tosi paksua ja kannatteepi lisätä jauhot siivilän läpi jos sellainen on (minulla ei), jos haluaa ettei taikinaan jää jauhopaukkuja. Paiston tavallisella paistinpannulla pari isompaa ja muutamia pienempiä lättyjä.

Gluteenittomat pinaattilätyt

2 kananmunaa

4 dl maitoa

150 g sulatettua pakastepinaattia tai tuoretta

½ tl suolaa

valkopippuria

2 ½ dl gluteenittomia jauhoja

vajaa rkl psylliumia

Sekoita kananmunat kevyesti kulhossa, lisää maito ja sulatettu tai tuore pinaatti. Mausta suolalla ja valkopippurilla, lisää jauhot siivilän läpi vatkaten taikinaan. Lisää psyllium, älä anna turvota kovin kauaa vaan paista pannulla rasvassa joko isoja tai pieniä lättyjä. Tarjoa lämpimänä puolukkahillon kera. 

Kokkailun jäläkeen keittiössä on myös likaisia astioita jokka oottais hoitajaa, mutta taijan ennemminkin avata telekkarin ja kattoa tv 5:ltä alakavan lehevan Itse ilkimys. Aina ei vaan jaksa. No okei, pakko on jaksaa vähän jotain tänään mutta onneksi päivä se on huomennakin! Marraskuu saisi kyllä tosiaan rullata muutenkin ihan vauhikkaasti, ko oon löytäny makkariin mitä ihanimman jouluverhon, olokkariin uuet tyynynpäälliset ja samoin makkariin kans yhen. Sekä keittiön pöy'älle liinan. Mutta niitten aika ei tosiaan oo ihan vielä. Plus että ostin kalliilla rahalla itelleni pyörään talavirenkaat enkä todellakaan ala, jos täällä kesäkelit meinaa jatkua joululle asti!

Voi videoliike että minua väsyttää, avasin tuon töllön ja animaatioon keskittyminenki tuntuu ihan übersuoritukselta? 

Kunnon yöunet niin kyllä se tästä. Toivottavasti. Yleensä oon täynnä energiaa syksyisin, mutta nyt on kyllä vähän laiska olo. Ehkä se vika on siinä, että meikäläisen kellon mukaan pitäisi olla sitä lunta jo? Tai ehkä syytän tätä kellojen rukkaamista, elimistö on ihan sekasin ko kelloja käännellään miten sattuu. Väsyttää illalla kaheksalta ja herään aamulla ennen kukonpierua. Ei kiva. Lisäksi hirveästi syyhyttää päästä taas leipomaan herkkuja tai kokkailla jotain kivaa MUTTA pakastin natisee jo nyt liitoksistaan. Vähän silti epäilen, ettei se hijasta meikää. :D Seuraavaksi ruoaksi aattelin laittaa broileripyöryköitä ja ihan rehellistä pottusalaattia, koska meillä on niitä perunoita vielä tuolla jääkaapissa.

Googlailin tässä itte asiassa just nytkin kaikkia kivoja reseptejä. :D Oi arkkupakastin ja leivinuuni, koska tet ootta mun? Pitänee ehkä sen verran kuitenki asettaa itelleni rajoja, että ensin täytyy saaha parkinson-tehtävä hyvälle mallille ja vasta sitten saapi leipoa. Ja urheillakin pitäisi kyllä. Mutta joo, seuraavalla leffan mainokatkolla meen laittamaan pyykit kuivumaan, lupaan pyhästi. Ja imuroin. Ja jotain. Ihan varmasti. :D Eli nyt! Palataan.

Ja niin, tätä tekstiähän kuvitti net kuvat, jokka kävin fotoamassa sillon yks kerta tuolta kasvitieteelliseltä puutarhalta päin.

Puhu äänellä jonka kuulen.

Heippa kaikki!

Oon kotiutunu tänne Salla-huudeille ja ehkä pikkuhilijaa selevinny myös viikonlopun aiheuttamasta jäätävästä väsymyksestä, joten aattelin tulla vähän huutelemaan juttuja. Täällä on talavi, tänä aamuna pakkasta oli meleko reippaasti ja luntakin on hieman maassa. Kauan se tuskin kestänee, mutta nautitaan nyt ko vielä voi. Oulussakin oli lähtiessä talavi, jou'uin paleltumaan melekeen 45 minsaa ulukona junan ollessa myöhässä. 

Mutta voisin tosiaan palata hieman perjantaihin. Meillä oli kivaa, syötiin hyvin, valakkari (Jacob's Creek Semillon Chardonnay) passasi just bra tekemämme kanasalaatin kanssa ja Irish coffee sekä Olokin tekemä juustokakku kruunasi herkkuhetken. Keikalla riitti menoa ja näitten emäntien kans ei muutenkaan tuu tylsää, kiitos mahtavasta illasta tytöille! Vaikka oonki meistä nuorin, otti ilta osansa kyllä ja paras osa oliki ehkä se ko pääsi uutukaisen palleron kyytissä kotio ja omaan sänkyyn nukkumaan miehekkeen viereen, joka teki ex-temporemutkan Ouluun, oikiastihan meillä oisi ollu rehevit sovittuna vasta tälle viikolle. :D Tai sitten se on vaan se omenakossu Spritellä... Sitäkin tuli muutama lasillinen naukkailtua.

Koska mulla oli vähän ylimääräistä aikaa ennen partyihin siirtymistä, päätin kerranki hyödyntää kameran jalustan olemassa oloa ja ikuistaan illan "outfitini". Muistin taas, miksi toiset meistä on siellä kameran eessä ja toiset takana... Meistä tytöistä ei tietenkään muistettu ottaa mitään yhteiskuvia eikä kuvia muutenkaan illasta, johtuen siitä, että oikia puhelin on poissa pelistä tällä hetkellä.

Hymyily nätisti! Voe vattu että sitä pitää aina vääntää tuo naama mutrulle ja roppa solomuun, miksihän se onki niin vaikiaa? Puhumattakaan siitä, että perse on niin leviä, ettei se meinaa ees mahtua kuvaan. :D

Henkilökohtainen suosikkini. Asettelet ittesi hyvin sohovalle, pöyhit tukan ja koitat hymyillä ja juuri ko kuva pitäisi napsaista, jalusta keikahtaa putken painosta eteenpäin ja sensuroi pääsi. Tai sitten se naama vaan oli yksinkertaisesti niin kauhia...

Otos numero en ees enää muista. Tukka, hymy, käsi, ryhti, jalat ja täydellinen otos on valamis! Tai ainaki melekeen, jos olisi vielä muistanut suoristaa makkaralla olevan mekon..

Uusintayritys, asento hieman eri, mutta mekko edelleen makkaralla. Lopulta ko sain mekon suoristettua, naama ei enää teheny yhteistyötä. Joten luovutin. Ja näillä mennään. :D

Mitä tulee leipomuksiin, joita vein tarjottavaksi, no, niitä en tietenkään muistanut kuvata. Mutta iloksenne voin kuitenkin paljastaa reseptit täällä.

Gluteenittomat karjalanpiirakat
2 dl lämmintä vettä
1 tl psylliumia
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
3 dl tattarijauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 - 1 dl ruokaöljyä

lisäksi täytteeksi noin litra riisipuuroa
1 kananmuna

Yhdistä kulhossa vesi ja psyllium, anna turvota noin 10-15 min. Lisää suola ja jauhot sekä lopuksi öljy, sekoita. Vaivaa taikinasta pöydällä noin 3 cm paksu tanko, josta leikkaat 2-3 senttiä pitkiä palasia. Pyöritä palaset palloksi, laita pöydälle tattarijauhoja ja kaulitse pallero kerrallaan ohueksi pyöreäksi piirakkapohjaksi. Lisää täytteeksi nokare riisipuuroa, johon olet sekoittanut kananmunan. Rypytä reunat ja siirrä pellille leivinliinan alle odottamaan paistamista. Myös leipomista odottavat pallerot kannattaa pitää liinan tai halkaistun pakastepussin alla, etteivät ne kuivu leipomista odottaessa. Paista joko leivinuunissa ilman leivinpaperia tai sähköuunissa mahdollisimman kuumassa hetken, niin että piirakat saavat hieman väriä. Kasta kuumat piirakat maito-margariini tai maito-voi -seokseen ja nosta vetäytymään.

Taikina oli mielestäni meleko samanlaista käyttäytymiseltään kuin tavallinenkin karjalanpiirakkataikina, joskin se ehkä halkeili vähän helpommin. Taikinasta tulee varmasti ihan normaalin kokoisia piirakoita, ite tein cocktail-kokoisia, taidot oli vähän ruosteessa. :D En myöskään lisännyt puuroon ollenkaan kananmunaa porukkamme yhden ruokavammaisuuden takia, eikä se kauhiasti haitannut menoa. Hyviä olivat! Ja kestävät myös pakastamisen. Alkuperäisen ohojeen mukaan tulee arviolta nuin 30 piirakkaa, riippuu tietysti kuinka isoja/pieniä tekee, ja litra riisipuuroa pitäisi riittää näihin. Ite tein ohojeen puolitettuna, ko minulla oli niin vähän valamista puuroa, eikä se ihan riittänyt kaikkiin, joten pari viimeistä täytin paistetuilla ja maustetuilla quorn-kuutioilla ja raejuustolla. :D Erikoisia, mutta ihan hyviä.

Gluteenittomat juustosarvet (18 kpl)

1,5 dl vettä tai maitoa (laktoositonta)
2 tl psylliumkuorijauhetta
0,5 dl tattarijauhoja
4,5 dl karkeita gluteenittomia jauhoja (Sunnuntai)
0,5 dl juustoraastetta (minulla Polar 5)
1 tl leivinjauhetta
100 g laktoositonta margariinia

Täyte: juustoraastetta (Polar 5)
Pinnalle: munaa, halutessa unikonsiemeniä

Sekoita psyllium veteen/maitoon, anna turvota. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää ne ja juustoraaste nesteeseen, sekoita. Nypi joukkoon pöydällä pehmennyt margariini, vaivaa kunnes taikinasta tulee tasainen. Anna taikinan levätä noin 20 minuuttia jääkaapissa. Jaa taikina kolmeen osaan. Taputtele/kauli taikinapalat jauhotetulla pöydällä ohuiksi pyöreiksi levyiksi, jaa kuuteen osaan. Ripottele juustoraastetta palasten leveämpään päähän, rullaa aloittaen kolmion leveämmästä päästä ja muotoile sarviksi. Nosta pellille ja voitele kananmunalla, ripottele päälle halutessasi unikonsiemeniä. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Näistä tuli mielestäni maun puolesta hyviä, mutta koostumus on kyllä erilainen näin tavallisiin juustosarviin tottuneena. Nämät myös kuivuvat herkästi, joten suosittelen syömään joko uunituoreena tai pakastamaan mahdollisimman nopeasti. Yön yli leivinliinan alla olleet yksilöt olivat aamulla aika kuivia. 

Molemmat reseptit olivat kuitenkin mielestäni hyviä, karjalanpiirakoiden tekeminen vaatii varmaan muutaman kerran harjoittelua, ennen kuin se alakaa sujua täysin saumattomasti. Seuraavaksi testiin pääsee varmaankin gluteenittomat piparkakut sitten lähempänä joulua, nyt leivontakiintiö on jokseenkin täynnä, ellen nyt sitten tässä loman aikana innostu kokeilemaan jotakin. Ah ja kuulin myös vinkin siihen, että gluteenittomia sämpylöitä tehdessä taikina kannattaa kohottaa vain yhteen kertaan, eli kohottaa, leipoa sämpylöiksi ja laittaa sitten suoraan uuniin. Toiseen kertaan kohottaminen kuulemma aiheuttaa heleposti lätsähtämisen! Tämä pitänee muistaa seuraavan kerran sämpylöitä leipoessa. 

Tämmöstäpä tänään, nyt lähen lämmittelemään takkatulen ääreen.

Lift me up.

Ihan superlämmintä, aurinkoista ja ihanaa alakusyksyn päivää teille kaikille!

Vaikka ilima on mitä mahtavin, on pakko tuhulailla hetki tähän koneella istumiseen ja kertoa teille, että eilinen gluteenittoman tortillan valamistus meni enemmän ko putkeen. Löysin netistä tämmösen ohojeen:

Tortilla (ohje Marttojen ruokanurkasta)
(2 kpl)

2,25 dl karkeaa luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta
2 rkl öljyä
1 dl lämmintä vettä

Mittaa jauhot kulhoon ja lisää öljy. Sekoita hieman murumaiseksi.
Lisää lämmin vesi kahdessa erässä taikinaan. Sekoita kunnes taikina on tasainen pallo kulhon pohjalla.
Jaa pallo kahteen osaan. Kaulitse kummastakin pallosta ympyränmuotoinen, halkaisijaltaan noin 12 cm kokoinen tortilla.
Kuumenna pannu ja paista yhtä tortillaa molemmilta puolilta n. 1 min. ajan

Omat jauhoni eivät olleet kylläkään karkeita, mikä ehkä vaikutti siihen, että tuo kaulitseminen muodostui haasteeksi, mutta ratkaisin ongelman sitten taputtelemalla lätyn suoraan paistinpannulle. Lätyistä tuli aika paksuja, mutta hyvänmakuisia ja yllättäen paistamisen jäläkeen heleposti käsiteltäviä. Otin oikeen kuvanki tästä komeu'esta teille, mutta koska kännykän piuha on kaivautunut jonneki hukkapiiloon, jou'utaan pärjäämään nyt iliman. (Lähetin kuvan myös Leenalle, gluteenittoman ruokavalioni mentorilleni, sekä miehekkeelle, koska olin tästä onnistumisestani niin innoissani. :D)

Tämähän on ihan heleppoa ja oikiasti vielä aika kivaakin! Plus että hyvä olo vatsassa on semmone asia, ettei sille voi määritellä hintaa. Tosin mieli voi tästä vielä muuttua sitten ko pitää taas ruveta käymään lipastolla syömässä... Normaalisti oisin sitä paitsi syöny kerralla kaks tortillaa, mutta nyt tuli yhestä niin täysi olo, ettei puhettakaan. Seuraavana päivänä lämmitettynä lätty oli kyllä paikoin vähän sitkas, mutta kyllä sen silti söi.

Oli myös oikiastaan erittäin hyvä käyä eilen ulukona pitkästä aikaa ja vähän laittautua. Oon viettäny niin pitkän ajan verkkarit jalassa, että sitä ihan unohtaa olevansa ihan hyvännäköinen nainen. :D Join kaksi siideriä puolityhyjässä baarissa Kersantti Kantolan kans, raatattiin kuulumisia ja lähettiin hyvissä ajoin pois. Oli oikein mukava reissu.

Mutta nyt sen suuremmitta höpinöittä alan nyt touhuta jotaki, ettei mee tuo mahtava keli pihalla ihan hukkaan.

And I'll tell you, baby, it was easy.

Huonovointisuuestani johtuen päätin alottaa gluteenittoman ruokavalion noudattamisen jo eilen. Heräsin aamulla jäätävän turvotukseen ja tulin siihen tulokseen, että ei tämä näin voi jatkua. 

Tiiä häntä, johtuuko tämä vaan jostain päänsisäisestä jutusta, mutta en eilen syönyt mitään, missä oli gluteenia ja kappas, aamun jäläkeen ei turvottanu kertaakaan enää eilisen päivän aikana, eikä tänäänkään. Ainut mikä on ohuesti kirpassu, oli gluteenittomien kauraporkkanasämpylöitten hinta, joka oli vajaa neljä euroa pussilta. Ja pussissahan oli siis nelijä sämpylää... 

No, ei se auta. 

Tänään aijon ottaa ensimmäisen ruuanlaittohaasteen vastaan ja tehä gluteenittomia tortillapohojia (ko täältä susirajalta ei toki saanu ääsmarketista valamiina semmosia, pastaakin taisi olla peräti kahta erilaista...) Mietin myös, että diettaaminen tulee äärimmäisen helepoksi, ko ei voi syyä enää oikein mitään. :D No, huomenna aijon kokeilla myös gluteenittomien vohoveleitten tekemistä, ko niitten syöminen on vielä sallittua.

Jänskättää myös, ko oon tänään menossa pääkaupungin pään ystäväni kersantti Kantolan kanssa käymään (meinasin kirjottaa että kalijalla, mutta ehei) SIIDERILLÄ jossaki kotikunnan kuppilassa (no ihan niinkö nuita vaihtoehtoja nyt ois niin palijon). En oo käyny Sallan yöelämässä sitten uuen vuojen, joten saapa nähä. Luultavasti mennään ajoissa ja myös poistutaan ajoissa. 

Laitoin kyllä hieman ysäriä tässä soimaan ja kummasti heräsi vähän niinkö semmone bilevietti mutta ei hitossa! Onneksi on tässä semmosta maan tasalle palauttavaa ohojelmaa tiiossa, kuten pyykinpesua ja ompelemista. Vois myös lähtiä koiran kans lenkille. 

Hyvää viikonloppua kaikille, lisään tähän vielä loppukevennykseksi muutama ilta sitten taivaalla möllöttäneen kuutamon, syksy se vaan tulee väistämättä.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken.

Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden

Seuraa random kesäkuvapläjäys by Samsung. Heinäkuu alakaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, mutta loma jatkuu vielä onneksi kuukauen. On tullu tehtyä ja lomailtua ja nyt VIHDOINKIN olen oman koneen ääressä, levänneenä ja ajan kanssa, joten voin tarjoilla hieman kuviakin. Aika palijon jäi kaikkea Canonilla kuvattua vielä varastoon, saa nähä koska jaksan tai saan aikaseksi lätkittyä mm. juhannuskuvia tänne, ensi viikolla kutsuu taas reissu, jonka päättymispäivämäärää ei ole julukistettu. Ehkä ensi syksyn synkkinä iltoina? :D Nämät on kuitenki tosiaan kaikki kännykän kuvia sekalaisista tilanteista matkan varrelta.

Tällä hetkellä vietän niitä muutamia harvoja hetkiä kotona, ko voi vaan nukkua aamulla iliman kiirettä mihinkään (omassa, tai no melekeen omassa sängyssä) ainaki yheksään, olla tekemättä yhtään mitään ja nautiskella olosta. En oo reenaillu enkä lenkkeilly tällä viikolla ja syönytkin miten sattuu, mutta olen sallinut sen tämän viikon ittelleni. Kävin kirjastosta pari lukematonta Irvingiä (mahtava ko niitä löyty hyllystä, Välisarjan avioliitto ja Garpin maailma) sekä Enkeleistä ja demoneista innostuneena Da Vinci -koodin. Aloitin nautiskelemaan yhtä herkkupalaa tänään pitsan ja valakkarin kera sohovalla. Huomisen kohokohta on koko kesän roikkunut kampaajakäynti (vihdoinkin, voi vihdoinkin sain varattua ajan laittamaan pään uusiksi!), mutta sitten pitäisi heittää pois tämä löllöily ja ruveta taas elämään ihimisten lailla. Roppa oikeen haluaakin jo tekemään kunnon selekäreenin. 

Onni on olla onnellinen elämän pienistä asioista. Kuten kampaajakäynti, hyvä kirja tai auringonpaiste. Kliseistä, mutta minä uskon siihen, että ihimisen elämä on parhaimmillaan sillon, ko osaa nauttia arjen pienistä ja vähän suuremmista iloista, eikä tavoittele liian suuria. Jos aina haluaa jotain suurta ja mahtavaa, ei ikinä saa kyllikseen. Tavallinen arki ja elämä rupiaa aivan varmasti tuntumaan tappavalta ja tylsältä, jos elämässä pitää olla aina säpinää ja säihkettä, että se tuntuisi elämisen arvoiselta. Ja entäpä sitten ko sen suuren ja mahtavan asian saa ja saavuttaa? Tyhyjää, latteaa ja surkiaa, jonka täytteeksi tarvitsee jotain vielä vähän suurempaa, mahtavampaa ja parempaa. Ja ko elämä ei ikinä ole täydellistä, ei sitä ruusuilla tanssimista ja ainaista iloa. Suurimman osan ajasta se on vaan tätä tavallista ja tasasta.

Jos siitä tavallisesta ja tasaisesta ei kykene nauttimaan, niin silloin on kusessa. Välillä elämä on myös epämääräisiä aikoja ja vastoinkäymisiä, epämiellyttäviäkin asioita. Omassa elämässä on joutunut kohtaamaan palijonki sitä, ettei ole ollut tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta myöskään muutos ei ole ollut mahdollista tai järkevää. On vaan täytynyt hammasta purren kestää ja puurtaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se elämä palakitsee ko vaan jaksaa taistella. Eikä elämän pijäkkään olla täydellistä, vaan vähän rosoista ja sävyiltään värimaailman koko kirjoa. Ehkä juuri siksi sitä nyt osaakin olla onnellinen kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä seuraavat kuvatkin edustaa.

Elämän pieniä ja vähän suurempia arkisia iloja. Onnen palasia pitkin matkaa. Tai niinkö erään suurmiehen sanoin  

voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.

Uuet silimät

Perintövillapaita ja seitkytluvun tunnelmat

Lämpö

Päiväunet

Rakkaat ja hölömöily

Elämän kalasaaliit

Näyttää urpolta ja kymmenen kiloa lihavammalta, mutta onnelliselta

Kesän eka mansikkakakku

Seikkailut tuntemattomaan

Toiset uuet silimät ja tuleva uusi tukka

Siideri sponsored by Norwegian sillon ko lento on 5 tuntia myöhässä

Koirakaverit

Perhe

Yllättävät kohtaamiset

Huikea musiikki

Beer in the jar eli kalijaa lasipurkissa, kylymä olut

Toimiva nintendo ja duck hunt

Mökkikaverit

Luontohetket joita ei kohtaa joka päivä